POKKARIN KANNET osa 2.

21 joulukuuta 2009


Ystävä hihkaisi kesällä, että tekemäni pokkarin kannet ovat niin kivat, että tahtoo sellaiset. Tämä muistui mieleeni näin ystävän syntymäpäivän, joulun ja hänen esikoisen syntymän aikaan. Koska huopaa minulla oli edelleen ja kirjontalankojakin on enemmän kuin tarpeeksi ja helmiäkin on "vähän" kertynyt, ei ollut mitään syytä olla tekemättä pokkarin kansia lahjaksi.



Päädyin yhdistämään mustaan huopaan turkoosia lankaa ja silkkinauhaa valkoiseen hileiseen helmeen. Käytin koko- ja kaavamallina kesällä tekemääni, kirjoin kannet yhteen ja ompelin silkkinauhan kiinni ja kiinnitin siihen helmen. Kirjakaupasta löytyi kansien väliin myös sopiva pokkari Alison Maloneyn "Äitien kirja -maailman parhaalle äidille".

"Äitien kirja on varsinainen selviytymisopas jokaiselle äidille! Teos sisältää hupaisia ja käytännöllisiä ohjeita mm. miten selvitä lapsen teini-iän tuomista tunnemyrskyistä, miten saada lapset viihtymään pitkillä automatkoilla ja miten painajaispeikko kesytetään. Kirja antaa myös 10 hyvää syytä jättää kotityöt väliin! Iloa ja hyötyä äideille!"
-Suomalainen kirjakauppa



Kirjasta löytyy siis kaiken sorttista ohjesta ja mikäs sen paremmin sopisi tuoreelle äidille. Lahja on luultavasti jo saapunut perille ja oletan ettei nettisurffailuun ole nyt aikaa eikä kiinnostusta, joten uskallan kuvat jo julkaista...

LAUMA LAAJENEE osa X.

20 joulukuuta 2009

Kävin viikolla vähän isommassa kaupassa ruokaostoksilla lähimarkettien sijaan ja huvikseni kiersin taloustavaraosaston kautta. Siellä odotti minua Heirolin orava-piparimuotti. Eikä olekaan mikään ihan pieni kurre...


Minullahan ei mitenkään ole liikaa piparimuotteja siihen nähden etten ole enkä aioi leipoa jouluksi pipareita...

VAAHTERAN TALVIVAATTEET.

20 joulukuuta 2009



Ostaessani kesäkuussa verivaahteran, sain ohjeeksi suojata sitä talvipakkasilla, jos mielisin sen säilyvän talven yli. Ohje muistui mieleeni tiistaiaamuna, parin pakkaspäivän jälkeen. Heti illalla kiedoin vanhan solumuovisen makuualustan ruukun ympärille juuria lämmittämään.

Kokonaisuus ei ole mitenkään parvekkeen kaunistus, armeijavihreä tötterö ruukun ympärillä yhdistettynä oranssiin ohueen köyteen, mutta jospa pieni puuni säilyisi ensi kesään. Ja kuten ylemmästä kuvasta näkyy on raukkaparkapuu raiskattu vielä jouluvaloilla.


PELTIPURKKIKOKOELMAA osa 21 ja 22.

17 joulukuuta 2009

Tähän väliin pari peltupurkkia. Yhteistä molemmilla ovat muoto ja sisältö. Ensimmäinen on kahden vuoden takainen joululahja nykyiseltä exältä. Laastarirasia oli siis yksi monista lahjuksista.

{koko: leveys 6,5 cm x korkeus 9,5 cm x syvyys 3 cm}

Toinen taas ystävän tuliainen muistaakseni Berliinistä. Molemmissa sisällä siis laastareita, ensimmäisessä myös "ilmainen lahja" eli kynän päähän {?} laitettava kuminen kissan pää.


{koko: leveys 6,5 cm x korkeus 9,5 cm x syvyys 3 cm}

KISSALAATIKKO.

16 joulukuuta 2009

Joskun vuoden alussa jossain blogissa tuli vastaan kuva, jossa oli hauskannäköinen laatikko tehty kissalle {?}. Kopion idean, hahmottelin mittanauhan kanssa laatikon kokoa ja tilasin samanlaisen laatikon isältäni Kissalleni.


Kissa otti laatikon omakseen ja nukkui siellä jonkun verran. Nykyiseen asuntoon muuttaessamme sijoitin laatikon niin, että se on tilanjakajana olevan liitutaulun alla. Kissa käyttää sitä lähinnä läpikulkupaikkana. Onpa se siellä välillä nukkunut, mutta Ikean korihässäkkä on ihan paras ja toisena tulee tällä hetkellä minun sänkyni.

TIPUSET.

15 joulukuuta 2009

Jo muutama viikko sitten kotiin lennähti kaksi pientä lintua. Nämä kaksi löytyivät lähes ilmaiseksi Iso-Roban Fidasta. Kirppiksellä oli silloin juuri jotkut alennuspäivät ja maksoin näistä kahdesta yhteensä 10 senttiä!


Oli pakko sijoittaa näihin tipuihin ja olisin helposti maksanut tuplahinnakin. Samanlaisia lintuja on ollut "aina" vanhempieni luona ja ne ovat olleet aina suosikkejani, vaikka niitä ei kuuseen enää ripustellekaan. Olen leikkinyt linnuilla niin paljon, että osalla on pyrstö poikki ja siivissä osumia.


Ripustin linnut kuvauksen ajaksi huonekuuseeni, sain ne roikkumaan ja valoisaan paikkaan kuvausta varten. Siihen ne jäivät. Näyttävät kyllä värinsä ja aiheensa puolesta enemmän pääsiäiskoristeilta.

ANNAMOA.

10 joulukuuta 2009

Kävin tässä taannoin Ikeassa kehysostoksilla, samalla käynnillä mukaan tarttui pala kangasta. Olin ehtinyt ihailla Lotta Külhornin Ikealle suunnittelemia Annamoa-kankaita monista blogeista. Vihreäpohjaisesta versiosta löytyy vaaleanpunainen orava, joten olihan kangasta saatava.

Ostin yhden mallikerran mitan ja suunnittelin tekeväni tukevasta puuvillakankaasta ison tyynyn sängynpäälle. Kotona levitin kankaan sängyn päälle ja mittailin ja mallailin kuosia. Pieni jokapaikan assisstentti tuli salaman paikalle ja rakastui heti kankaaseen...


Tämän jälkeen kangas olikin sitten kuorrutettu ruskeilla karvoilla ja lähti pesuun.

VIIKONLOPUN VÄRIPARI.

05 joulukuuta 2009


Tämän viikonlopun värit ovat punainen ja valkoinen. On aika Marimekon Focus-pöytäliinan, puna-valkoraidallisten paperilautasliinojen ja valkoisten tulppaanien. Pöydällä on lisäksi vihreä huonekuusi, mutta vaikka kuinka on kuvauksellinen kasvi en saa siitä kunnon kuvaa...

KISSAKODIN KAUHISTUKSET.

03 joulukuuta 2009

Olen ollut vuodesta 1988 kissanomistaja, silloin vanhempani vihdoin taipuivat ostamaan meille kissan. Sen jälkeen ilonani on ollut kolme muutakin mirriä ennen tätä nykyistä. Olen yli kaksikymmentä vuotta seurannut kissamaailmaa. Paljon on tullut uutta, uusia rotuja, erilaisia ruokia, höpösöpöjä pantoja yms. krääsää, mutta se mikä on pysynyt nämä vuodet, ovat teddyneuloksiset kissojen kiipeily- ja raapimispuut.

En missään tapauksessa halua ostaa Kissalleni vaaleanpunaisella teddyllä vuorattua kiipeilypuuta tai minkään muunkaan värisellä. Kuitenkin Kissan pitäisi päästä teroittamaan kynsiään ja mielellään vähän kiipeilemäänkin. Olen jo pitkään ihmetellyt ettei kukaan suunnittelija tai mikään yritys ole tarttunut aiheeseen. Luulisi olevan muitakin, joita ei kiinnosta kotiin hankkia teddypesää kissalle, vaan jotain tyylikästä, mutta toimivaa.

Muutama vuosi sitten Ikea sentään lanseerasi jotain vähän uudemman henkisiä tuotteita kissoille ja koirille. Olin jo vuosia ihmetellyt ääneen, että miksi Ikea ei tee mitään lemmikeille. En siltikään ole ihan täysin vakuuttunut Ikean kissoille tarjoamista tuotteista, vaikka olenkin Kissalle ostanut Ikean rottinkisen raapimis-kiipeily-nukkumis-pesän.


Tuo rottinkinen kissankaluste on tosin Kissani suosikki. Kissa nukkuu yleensä sen päällä yönsä, teroittaa päivittäin kyntensä siihen ja hepulien aikaan Kissa menee piiloon alla olevaan pesään. Tähän uuteen asuntoon muuton jälkeen, asettelin pesän alle pyöreän puuvillamaton ja sen jälkeen on uni maittanut pesässä. Ennen mattoa Kissa kävi ehkä kahdesti siellä sisällä. Mitä enemmän Kissa sitä käyttää, sitä rumemmalta se näyttää. Kovin montaa vuotta sitä ei kestä katsella.

Internettiä selatessa on tullut vastaan hienoja ratkaisuja kissoille, mutta ovat yleensä luokattoman kalliita, varsinkin toimituskulut ison meren takaa nostavat tuotteiden hintaa roimasti. Siispä toistaiseksi mennään olemassa olevilla.


Toinen Ikeasta tullut kissatuote on pinkki-oranssi putki. Se on niin ruma, että silmään sattuu, mutta viimeisen puoli vuotta se on ollut ihan paras piilo. Nyt viime viikkoina innostus siihen on hiipunut ja piilotankin putken hetkeksi. Ostohetkellä putki oli suosiossa, mutta vähitellen sen käyttö jäi. Laitoin sen hyvään säilöön ja se löytyi vasta muuton jäljiltä.

Kuvausassistentti ei voi käsittää, että kissatuotteita kuvataan ilman kissaa...

... ja uhrautuu esitelemään miten putki toimii...


ORAVAT-PAPERILEIKKAUS

29 marraskuuta 2009

{koko: n. 17,5 x 17,5 cm}

Voi miten voisin vastustaa söpöjä orava-aiheisia töitä? Aikoja sitten Etsyssä tuli vastaan Papercutdiecut:n upea paperileikkaustyö. Pitkään ja hartaasti mietin ostamista ja kävin ihastelemassa työtä Etsyn sivuilla, kunnes nyt vihdoin sain tilattua itselleni. Työ on todella upea ja uskomatonta, että jonkun kärsivällisyys voi riittää moiseen askarteluun.

ILMOITUSTAULU.

22 marraskuuta 2009

Reilu viikko sitten kävelin ympäri Töölöä ja vastaan sattui roskalava. Pitihän sinne kurkata. Kaivoin sieltä mukaan perusilmoitustaulun. Olen pitkään miettinyt ilmoitustaulun hankkimista tuunattavaksi, en vain ole saanut aikaiseksi, en kaupasta enkä ole löytänyt kirppikseltä. Nyt sellainen tuli vastaan ilmaiseksi, aina parempi niin.

{ennen}

{ennen}

Ostin kankaan ilmoitustaulua varten Sinooperista, aika kallista Tilda-kangasta, mutta juuri sellaista kuin olin ajatellutkin eli mustaa valkoisilla pienillä palloilla. Naksuttelin eilen kankaan kiinni kehyksistä irrotettuun pohjaan, tietenkin valvovan silmän alla...


Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului maalata kehykset mustaksi tai valkoiseksi, mutta laiskuuttani en jaksanut käydä ostamassa maalia eilen, vaan suunnittelin sutivani kätköistäni löytyvää mustaa akryylimaalia kehyksiin. Suunnitelmat muuttuivat lennossa, kun siirsin pohjan ja kehykset päällekkäin odottamaan maalausta ja tajusin, että kellastunut puu näyttikin yllättävän hyvältä mustavalkoisen kankaan kanssa.




Jätin maalailut tekemättä ja nidoin vain kehyksen takaisin pohjaan kiinni ja virittelin rautalangan kiinnitykseksi. Ilmoitustaulu löysi heti paikan eteisestä. Pistelin alkuvuodesta ostamiani sydänpäisiä nuppineuloja ilmoitustauluun ja niihin laitan korujani roikkumaan.

{jälkeen}

MARIMEKON ORAVA.

21 marraskuuta 2009

Tänään kaupungilla käydessäni pistäydyin vähän kuin ohikulkumatkalla Marimekossa. Kiersin nopeasti sisustuspuolen ja mitä sieltä löytyikään! Orava-piparimuotti. Lisää oheistuotteita Sanna Annukan suunnittelemiin tekstiileihin. Vaikka muotin hinta oli suolainen 5,50 euroa, oli se silti saatava, varsinkin näin piparisesongin alla.


YLLÄTYSLAHJA.

17 marraskuuta 2009

Tässä taannoin sain sähköpostin Gudrun Sjödenin nettikaupasta. Olen joskus muinoin kuvastojen kiilto silmissä kirjautunut sivustolle ja tilannut itselleni kuvastoja. Niissä on tunnelmaa, vaikkakaan värikkäät ja isokuvioiset vaatteet ja tekstiilit eivät noin muutoin ole ihan minun tyylisiä. Nyt kaupasta pyydettiin päivittämään tiedot ja luvassa olisi yllätyslahja.

Tietenkin kirjauduin sivustolle ja lahjan kiilto silmissä päivitin tietoni. Parin päivän päästä sähköpostilaatikkoon kilahti -20% alennusilmoitus. Olin pettynyt. Tämäkö luvattu lahja, alennusta ostoksista. Ei tehoa minuun varsinkaan kun joka kaupassa tuntuu vähän väliä olevan alennusmyyntimenossa.

Mutta, mutta. Muutaman viikon päästä, jolloin olin koko asian unohtanut, oli minulle tullut kirje. Ihan old school -meinigillä postin tuomana. Oletin uuden kuvaston tulleen, mutta kuoresta tulikin esiin kangaspäällysteinen, n. A5-kokoinen muistikirja kiitoskortin kera. Kiva kiva!

MANEKI NEKO osa 4.

15 marraskuuta 2009

Maneki Neko -kokoelmani on saanut lisäystä yhdellä yksilöllä. Tämä löytyi Villihelmen myymälästä Vantaalta. Menin työkaverin mukana vain katselemaan, mutta pitihän sitä tämä söpöläinen saada mukaan! Korkeutta kissalla on vaivaiset 15 mm.

JÄÄKAAPIN SULOSTUTTAJAT.

09 marraskuuta 2009

Tämä pariskunta on matkannut Tokion lähiöstä, Kichijojista, Suomeen. Vierailin viime kesän Japanin matkalla Ghibli-museossa ja pitihän se jotain Ghibli-aiheista saada matkamuistoksi. Itse museossa oli kauppa. Museonkauppa oli aivan täynnä ihmisiä ja liikkuminen ja katselu oli mahdotonta, joten en saanut ostetuksi muistoa.

Onneksi tilaisuus tuli hetken päästä. Retken päätteeksi vierailimme "character shopissa", joka paljastui Yuzawaya-tavaratalon osastoksi. Osasto oli täynnä Ghiblin, Sanrion kuin Disneynkin hahmoja mitä erilaisimmissa muodoissa. Suomalaiset olivat hyvin edustettuina sekä Muumeilla että Julia Vuoren Sika-tuotteilla.


Löysin sitten ylitsepursuavasta tarjonnasta itselleni suosikki-Ghiblini, Kikin Lähettipalvelu-elokuvan kissat. Paketissa oli yhteensä neljä magneettia, kuvassa näkyvä pariskunta, Kikin musta kissan toistamiseen ja neljä pariskunnan pentua. Oma Kissani on kuin tuo pörheän pinkki söpöliini. :) Cat lover-sanamagneetit olen ostanut vuosi sitten Tennispalatsin museokaupasta.

Ps. Yazawayassa on todella, todella laajat kangas- ja askarteluosastot. Mitä sieltä ei löydy, sitä ei tarvita!

HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ!

08 marraskuuta 2009

Tänä vuonna oma isäni sai onnittelut vain puhelimitse. Askartelin viikolla ja lähetin torstaina kortin, mutta se ei ole vielä mennyt perille. Koska isäni ei luultavasti tänne osu, voin askarteluni esitellä.

Blogeja selaillessani on viime aikoina silmiini osunut upeita paperileikkaus-töitä. Oma kärsivällisyys pikkutarkkuuden kanssa on vähän vähissä, mutta silti halusin kokeilla tekniikkaa. Osuin jo joku aika sitten Little Acorn -blogiin, josta löytyy blogin pitäjä Lisan tekemät paperileikkausmallit. Mallit on suunniteltu ystävänpäivää varten, mutta miksipäs ei söpöläiset oravat sovi myös isänpäivään? :)


Ostin kesällä Tokion Harajukun Daisosta 100 jenillä pienen {22,5 x 15 cmm} turkoosin leikkuualustan ja pitihän sitä päästä testaamaan. Leimasinhommia varten olen hankkinut aikaisemmin veitsen ja näille vehkeillä leikkaus sujuikin mainiosti. Aiemmin olen käyttänyt pahvia leikkuualusena, nyt huomasi miten paljon tarkoituksenmukainen alusta helpotti työskentelyä. Ei tullut mitään, hups, viilto meni pitkäksi tai väärään suuntaan.


Printtasin Lisan mallin vihreälle paperille, leikkelin palat irti ja liimasin kuvion mustalle tukevalle paperille. Taustapuolelle teippasin Masking Tapella kirjoitusta varten paikat ja sitten vain kortti postiin.

AMERIIKAN KURRE.

07 marraskuuta 2009


Toinenkin Etsy-tilaukseni on lähiaikoina kotiutunut. Selaillessani sivustoa silmiin osui ihastuttava orava-söpöläinen. Apak-kaksikon {pariskunta?} tekemä Gocco-printti vei sydämen ensi vilkaisulla ja erittäin edullinen hinta silkkipainotyöstä {alle 5 € postikuluineen}, joten pieni kurre matkasi luokseni, vaikka paperin keltainen väri onkin itselle hieman vieras.


=^.^=

06 marraskuuta 2009


Aina on yhtä ihanaa saada kirjeitä ja paketteja. Ilo tuplaantuu hetkessä, jos paketoinnissa on nähty vähän vaivaa. Kauniita pakkauksia ei välillä millään raaskisi avata... Tämä lähetys tuli viime viikolla ja ihastelin pitkään tekijän hienoja tarroja ja valko-pinkki raidallista paperipussia, tietenkään itse sisältöä unohtamatta.


Kerrankin olen kunnostautunut ajoissa ja hankkinut ystävälle syntymäpäivälahjan useamman viikon etuajassa. Piipahdin Etsyssä ja ostin yhtä kissahöperölle ystävälle Gemma Correllin Printin nimeltä: "Cat Mart" ja zinen "Everybody´s Book of Kittens". Ja jottei itselle tulisi kateus, tilasin myös samaisen zinen. Kirjeessä tuli lahjukseni myös kaksi korttia.




Ja kuten aina, eräs linssilude syöksyi kuvaan. :)


VAALEAT JA PYÖREÄT.

05 marraskuuta 2009

Olen jo aikaisemmin tunnustanut pitäväni punaisista ja pyöreistä esineistä. Kotoani löytyy lisää pyöreitä juttuja, mutta myös muun värisinä kuin punaisina. Vaaleaa luonnonmateriaalia löytyy niin vanerisena, rottinkina, lakattuna koivuna kuin banaaninlehvänä.

Uusimmat ovat {koivu}vaneriset vasut tai mitkä nyt oikeasti ovatkaan nimeltään. Ne olen ostanut kirpputorilta. Ensin toisen ja parin päivän päästä oli käytävä hakemassa toinenkin kotiin. Jäi niin pahasti kaivelemaan ja onnekseni se oli vielä kirppiksellä odottamassa minua.

Vasulle oli heti mielessä käyttötarkoitus, laittaisin siihen lahja- yms. rullatut paperit. Aluksi ajattelin tuoda isossa kassissa majailleet paperit "työpisteeseeni", mutta päädyin viemään säilyttimen kellarikomeroon, jotta sekalainen seurakunta papereita ei häiritsisi muutenkin turhan rauhatonta huonettani.

Toinen vasuista on tällä hetkellä tyhjennetty langoista ja saanut paikan sängyn vierestä yöpöytänä ylösalaisin käännettynä. Parvekkeelta tulleiden tuolien ottaessa yöpöydän paikan langat löytävät luultavasti tiensä takaisin vasuun.

Lisäksi minulla on Kissan parvekeistuimeksi ostettu banaaninlehvä rahi Ikeasta. Talveksi siirsin sen sisätiloihin ja Kisuli teroittaa siihen antaumuksella kyntensä. Saa teroittaakin. Lisäksi Ikeasta olen ostanut Kissalle rottinkisen yhdistetyn raapismismajakorin. Ihan Kissan suosikki, voi teroittaa kynnet, pääsee alla olevan majaan piiloon ja päällä voi kölliä.


Arvokkain roskalava-aarteeni on Aalto-baarijakkara, joka löytyi tammikuussa roskalavalta. Jakkara oli huonokuntoinen, kolhiintunut ja sen inha rusehtava tekonahkainen päällinen oli rikki. Isäni hioi ja lakkasi puuosat, ostin Harri Koskisen Marimekolle suunnittelemaa mustavalkoista Frekvenssi-verhoilukangasta palan ja päällysti istuimen uudelleen. Vaikka en ole mikään suuri Aalto-huonekalujen ystävä, en silti halunnut myydä jakkaraani, vaan se on Kissan ilona missä milloinkin.

Mitäänhän ei voi kuvata ilman kuvausassistenttia...

SCANDIA.

27 lokakuuta 2009

Juuri ja juuri ehdin tänään napsaista muutaman kuvan ennen pimeän saapumista. Tässä muutamia kirppislöytöjä. Iso tarjoilulusikka löytyi helsinkiläisen kirpparin ikkunasta. Kävin katsomassa sitä ainakin kolmesti ja koska se aina vaan nökötti siellä, oli se pakko käydä ostamassa, kun hintakaan ei niin pahasti kirpaissut.

Pienet leikkelehaarukat löytyivät muutama viikko sitten käydessäni vanhempieni luona. Samalla visiteerasin paikallisessa osto- ja myyntiliikkeessä, josta en voinut lähteä ilman noita söpöjä pikkuhaarukoita. Jouduin jättämään käteisen puutteen takia sinne kolme pientä lusikkaa. Hmm.



Aterinten nimi on Scandia ja ne on suunnitellut Kaj Franck 50-luvun alussa. Lusikka on leimattu Sorsakoski-tekstillä, haarukat taas Hackman. Haarukat lienevät uudempaa tuotantoa. Tämä ruokavälinesarja on tuttu lapsuudestani. Vanhemmillani on sarjan haarukoita ja veitsiä, jotka ovat vissiin alkuruokavälineistöä, koska ovat normaalia pienemmän kokoiset. Ihan parhaat lettujen syöntiin!

PELTIPURKKIKOKOELMAA osa 20.

26 lokakuuta 2009

Lisää peltirasioita, kun iltaisin ei enää saa mitään kuvattua pimeyden ennätettyä ja viime viikonloppukin meni ohi yhdessä suhauksessa.

Tämä söpöläinen on tarttunut matkaani Frankfurtin messukeskuksesta muutaman vuoden takaisilta Heimtextil-messuilta. Rasia oli esillä messujen "matkamuisto"myymälässä lasivitriinissä. Ihastelin sitä ystävälleni ja ihmettelin hintaa. Ystäväni reippaana tyttönä kysyi sitä henkilökunnalta, enkä voinut sitten kuin ostaa purkin mukaani. Hintaa oli n. 2-3 euroa. On se kyllä niin suloinen! :) Se sisältää kaikenlaista pientä rompetta, kuten parittomia rihkamakorviksia.

{koko: leveys 9 cm x korkeus 4 cm x syvyys 9 cm}

PELTIPURKKIKOKOELMAA osa 19.

21 lokakuuta 2009

Tämä pieni peltipurkki on liittynyt kokoelmaani n. kuutisen vuotta sitten. Olen ostanut sen Turun Akateemisesta Kirjakaupasta. Purkkeja oli silloin myynnissä samanlaisia, vain erilaisilla kissoilla maalattuina. Ajatus oli kerätä ne kaikki, mutta eipä sitten tullut ostettua lisää näitä. Pohja kertoo kissan nimen olevan Stanley. Nykyisin rasia kätkee sisäänsä nuppineulani.

{koko: leveys 9 cm x korkeus 4 cm x syvyys 9 cm}

PELTIPURKKIKOKOELMAA osa 18.

20 lokakuuta 2009

Vaihteeksi peltipurkki esittely. Kaikkia ei ole vielä esitelty, kaikkia ei ole vielä edes kuvattu. Koko esittelykierros vain unohtui toviksi.

Tämä peltinen kissapenaali on päätynyt minulle vuonna 1995-96. Olen silloin opiskellut vuoden kuvataiteita ja kurssin kanssa tulimme käymään Helsingissä. Kävimme tietenkin Ateneumissa pyörähtämässä, mutta aikaa jäi vähän kierrellä kaupungillakin. Kurssikaverini kanssa päädyimme Kiseleffin basaariin, josta kissapenaalin ostin. Ostimme ystäväni kanssa molemmat penaalit, tosin erilaisilla kissoilla.

{koko: leveys 19 cm x korkeus 3 cm x syvyys 9 cm}

Siitä lähtien se on säilönyt minun hiileni, lyijykyniä, erinäisiä vahaliituja ja vesivärinappeja. Harmillisesti välineiden käyttö on jäänyt vähemmälle. Ja jos totta puhutaan niin käyttö on jäänyt ihan kokonaan.


LEIMAILUA JAPANILAISEEN TAPAAN.

18 lokakuuta 2009

Kuten sanottua japanilaiset ovat "vähän" leimailukansaa. Liittyy varmasti jotenkin kirjoitusjärjestelmään eli kolmiin erilaisiin merkkeihin. Ne on helpompi leimata kuin kirjoittaa. Kaupoissa näkyi telineitä, joissa on satoja pieniä, n. 0,5-1 cmm halkaisijalla olevia leimasimia. Luulen niiden olevan signeerauksia varten. Askartelutarpeitakin löytyy vaikka millä mitalla, puhumattakaan valmiista leimoista.

Japanissa leimailua on vaikeaa välttää missään. Olin ostanut matkaa varten Japan Rail Passiin oikeuttavan voucherin jo Suomesta {se pitää ostaa Japanin ulkopuolelta} ja mennessäni vaihtamaan sitä junailuun oikeuttavaan passiin sain ensi tuntuman leimailujärjestelmään. Passiin lykättiin kolme erikokoista päivämäärä leimaa {näistä kaksi suurinta näkyy kuvassa, Japanissa eletään vuotta 21}. Lisäksi myöntäjä napautti omansa. Vasemmalla näkyvät eriväriset suorakaiteenmalliset leimat sain joka kerta kun varasin itselleni {ilmaisen}istumapaikan junasta.


Jokaisella nähtävyydellä on oma leimansa. Alla on Nagoyan linnan leima. Itseasiassa yksi kolmesta. Japanilaisilla on kirjoja, joihin leimoja voi kerätä!


Tässä alla Nagoyan linnan toinen leima ja oikealla puolella näkyy pääsylippu, joka on leimattu sisäänkäynnin yhteydessä. Kolmatta leimaa en jaksanut etsiä tukahduttavassa kuumuudessa ja ihan siksikin, että leimat ovat aika suurikokoisia, alla oleva on 8 x 8 cm ja siten täyttivät liian nopeasti pienen muistikirjani sivut. Ensi kerralla oma kirja leimoilla ja toinen muistiinpanoille! :)


Tämä on taas Nikkon Japan Rail -aseman leima. Kyllä, Japanissa on Japan Rail -rautatiet ja paljon yksityisiä rautateitä ja kyllä, niillä on omat leimat. Olen pidellyt käsissäni JRn julkaisemaa kirjaa, jossa on kaikki JR-rautatiet ja tilaa leimoille. Vihkoseen voi kirjata kaikki kulkemansa reitit!


Seuraavassa kuvassa olevat kaksi leimaa ovat Tokion Kiddyland-lelukaupasta. Kuusikerroksisen lelutavaratalon jokaisella kerroksella on oma leimansa. Ne voi kerätä yhteen paperiin ja sitten kai voi voittaa tai jotain. Näin ihmisiä keräämässä A4seen näitä kerrosleimoja. Pitihän sitä nyt sitten Hello Kitty -kerroksesta leima saada. :)


Viimeisenä on pieni, pyöreä kissaleima Nagoyan metroasemalta. Luulen sen mainostavan jotain Disneyn animaatiota?

Proudly designed by Mlekoshi playground