APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 1. Matkakissan muistelmat

18 heinäkuuta 2019


Olen silleen vanhanaikainen, että tykkään matkoille ottaa mukaan kirjoja luettavaksi, vaikka ne vähän vievät tilaa ja lisäävät painoa kapsäkkiin. Kirjojen kanssa ei ole riippuvainen akun kestosta, elektroniikat toimivuudesta eikä tule lisää parjattua ruutuaikaa. Yleensä pyrin ottamaan pokkareita matkalle mukaan, mutta välillä uutuuskirjan teema voi loksahtaa matkakohteeseen niin täydellisesti, että on pakko joustaa.

Japanilaisen Hiro Arikawan Matkakissan muistelmat -kirja oli juuri tälläinen. Vaeltelin Suomalaisessa kirjakaupassa ja mietin mitä haluaisin lukea Japanin matkalle, kun silmiini osui kaunis kirjan kansi. Kansi oli sukunäköinen yhdelle lempparikirjoistani, Takashi Hiraiden Kissavieras -kirjalle. Matkakissan muistelmat on koskettava kuvaus Nana-kissan ja miehen, Satorun yhteisestä matkasta Japanissa.

Aloitin kirjan lukemisen menomatkalla lentokoneessa, jouduin jos silloin salaa pyyhkimään roskaa silmästäni jottei vieressäni istunut ystävällinen ruotsalaisherra huomaisi mitään. Jatkoin kirjan lukemista unettomina öinä Kiotossa. Yhtenä yönä uni ei todellakaan tullut ja totesin, että en herkkiksenä pysty kuitenkaan surumielistä kirjaa lukemaan missään julkisella paikalle ja ahmin kirjan sinä yönä kiotolaisen ryokanin hämärässä valossa futonilla loikoillen.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KISSASOITTOKELLO.

03 heinäkuuta 2019


Tykkään matkoilta tuoda itselle tuliaisiksi aina jotain arkipäiväiseen käyttöön tulevaa. Jotain mitä muistuttaa matkasta silloinkin, kun siitä on vuosia ja seuraavaan reissuun tuntuu olevan valovuosi. 


Viime syksynä Amsterdamissa mietin, että kaupunki jos mikä olisi oiva paikka löytää erilaisia  polkupyörätilpehöörejä. Tuumailin mielessäni, että tarvitsisin mökkipyörään soittokellon, alkuperäinen kello kun on ruostunut jumiin. En kuitenkaan jaksanut nähdä sen enempää vaivaa asian eteen. 

Viimeisenä päivänä, kun olin kävelemässä Hortus Botanicuksesta kohti hotellia lähteäkseni paluumatkalle, satuin osumaan kaikenlaista hauskaa tavaraa myyvään putiikkiin. Se oli aivan hotellin nurkalla, mutta olin aiemmin ollut alueella liikkellä iltaisin ja kauppa oli ollut kiinni. Siellä minua odotti mitä täydellisin kissan muotoinen soittokello. Pakkohan se oli ostaa mukaan.


Hauskana yksityiskohtana: soittokello puolitoistakertaisesti nosti pyöräni arvon. :) Fillari ei ole itsessään maksanut juuri mitään, se on vanha ja ruosteinen. Ostin sen mökkipyöräksi, mutta keväällä viikon verran poljin sillä työmatkat, kun Jopostani oli kumi puhki. Ihan hyvin pelitti.


Kyllä nyt fillaroidessa hymyilyttää, kun tuota söpöläistä vilkaisee.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground