Yksi matkan toteutuneista puutarhaunelmista oli vierailu keisarillisessa Katsura Rikyu-en puutarhassa. Olin varannut visiitin netistä etukäteen, puutarhaan ei pääse itsekseen kiertelmään vaan on osallistuttava oppaan johtamalle kierrokselle.
Ennen kuin pääsi kierrokselle oli aikamoinen prosessi läpikäytävksi. Ensi portilla tarkistettiin nettivarauksen oikeellisuus tulosteesta. Sen jälkeen piti ostaa pääsylippu automaatista, jonka jälkeen jonotettiin infoon, jossa tarkistettiin kutsutuloste, maksettu pääsylippu ja passi. Lippuun sai leiman ja kaulaan Visitor-lapun ja käteen englanninkielisen esitteen. Tasan 11:20, kun kierroksen piti alkaa tuli opas ja kutsui mukaan.
Ryhmässä piti edetä ripeästi, eikä saanut jäädä ryhmästä jälkeen, kuvailemaan tai haaveilemaan minnekään. Ryhmän perässä kulki vartija, joka piti huolen ettei kukaan jää ryhmästä ja laski kaikkien olevan mukana koko kierroksen ajan. Opas myös mainitsi ettei herkälle sammaleelle saa astua, vaan pitää kulkea astinkiviä myöden.
Kierroksesta sai huomattavan paljon enemmän irti oppaan kanssa, vaikka välillä kuuluvuus olikin heikkoa. Kierros aloitettiin pääportilta, jonka jälkeen kävelimme läpi "vuoripuutarhan" talviteehuoneelle. Talviteehuoneelta aukesi upea näkymä puutarhaan. Keinotekoiset, rakennetut "vuoret" ensin estivät näkymän ja matkan edetessä yhtäkkiä WAU, edessä oli henkeäsalpaavan kaunis näkymä lammen yli.
Reitti kiersi puutarhalammen ympäri mahdollistaen monta erilaista näköalaa puutarhaan. Tämäntyyppistä puutarhaa kutsutaan Japanissa nimellä kaiyushiki, joka tarkoittaa kirjaimellisesti "kiertää ympäri hauskaa pitäen". {Eväsjoki, Minna Bikagu - japanilaisesta kauneudesta}
Seuraavaksi kävimme kevätteehuoneella. Opas kertoi, että lammen rannoilla oleviin kivilyhtyihin oli entisaikaan sytytetty tuli ja niin oli osattu veneellä suunnista oikeaan kohtaan. Nykyään reitti Katsura-jokeen on suljettu, mutta aiemmin joelta on päässyt huvilalle.
Oppaamme huokaili spontaanisti, kun reitille osui kukkivia kasveja. Ihastuttavaa, että henkilö, joka varmasti kiertää reitin päivittäin ja luultavasti useammankin kerran, jaksaa innostua kukista. Japanilaiseen tapaan puutarhassa ei hirveästi näy kukkivia perennoja. Atsaleoita oli kukassa, kuten myös viimeisiä kukkia kannatteleva riippakirsikkapuu.
Viimeiseksi tulimme keisarillisen huvilan päärakenuksen luo, jossa on terassi lammen suuntaan. Se on kuunkatselupaviljonki, jota on käytetty ainoastaan elokuun täysikuun aikana. Kuu on heijastunut lampeen ja kuunäkymä on ollut tuplana.
Heti perään olisi pitänyt päästä uudelle kierrokselle katsomaan näkymät uudelleen ilman kameran kanssa kiireessä heilumista. Kierroksen olisi toki voinut kiertää ilman kameraakin, mutta halusin ehdottomasti ottaa muistoksi kuvia tästä kauniista puutarhasta.
Seuraa Oravanpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
Niin kaunista! Kiitos ihanasta blogista ja varsinkin Japani-aiheista, olen saanut hyviä kirjavinkkejä ja osittain blogisi ansiosta uskalsin jopa lähteä ensimmäiselle Japanin matkalle kuusikymppisenä, viime joulunaika vietettiin Tokiossa tyttären kanssa ja ihastuin kaupunkiin ja ihmisiin ja kulttuuriin kovasti. Ihan paras matka koskaan, vaikka 10 päivässä ehti nähdä vain pienen osan. Haaveena uusi matka :)
VastaaPoistaKiitos! Voi miten ihanasti sanottu! <3 Ymmärrän hyvin miten Japaniin jää koukkuun ja sinne haluaa vain palata uudestaan ja uudestaan. :)
Poista