LATTIATYYNYJEN UUSI ELÄMÄ.

28 heinäkuuta 2020

 

Tänä keväänä minua odotti mökillä ikävä yllätys. Hiiri oli tehnyt pesän kahden pystyyn nostetun lattiatyynyn väliin, tietenkin ihan keskelle tyynyjä. Vielä kurjemmaksi tilanteen teki se, että tyynyt on itse suunnittelemani ja kutomani ensimmäisenä opiskelijatyönä. Niihin on uhrattu mahdottoman paljon aikaa ja vaivaa. Että pitikin hiiren tehdä pesä juuri näihin! Toivuttuani järkytyksestä ja ensimmäisestä ajatuksesta heittää tyynyt roskiin, tajusin että kiitos tyynyjen ison koon, niissä oli vielä käyttökelpoista kangasta jäljellä.



Sisätyynyt heitin suosiolla roskiin, mutta kankaat meni pesuun - olikin jo aika. Äidin kanssa yhteistyössä purimme ja ompelimme kasaan kapeammat pötkelötyynyt tyynyjen ehjistä puolista. Minä purin ja äiti saumuroi ja ompeli. Oma ompelukoneeni on hyvin pakattu kaappiin eikä ompelutilaa oikein ole, siksi olikin helppo hoitaa ompelut vanhempieni luona, jossa ompelukone on aina esillä ja tilaa on ihan eri lailla. Lisäksi äidillä on saumuri toisin kuin minulla.



Tyynyistä tuli tosi kivat. Ne itseasiassa ovat nyt käyttökelpoisemmat kuin valtavan isot lattiatyynyt. Enää en vie aarteitani mökille, vaan pidän ne kotona.


Tässä kuvassa näkyy tyynyt mökkikäytössä - lavadivaanin pehmusteina. Ne olivat aivan täydellisen kokoiset. Lavadivaani tarvitsee nyt uudet pehmusteet, tosin tänä vuonna olen käyttänyt sitä säilytystilana siemenkasvatuksilleni. Harmi, että mökkihiireni tykkää designtekstiileistä yhtä paljon kuin minä. Hiiri taitaa muutenkin olla vähän enemmän tarkempi sisustaja, aiempana vuotena se on tehnyt pesän vaaleanpunaisesta silkkipaperista. :D



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

HELSINGIN SANOMAT 26.7.2020

26 heinäkuuta 2020






Tutun näköinen siirtolapuutarhapalsta ja sen omistaja keekoili tänään Helsingin Sanomien Koti-liitteessä. :)

Teksti: Susanna Karhapää
Kuvat: Juhani Niiranen / HS


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KESÄKUULUMISIA.

11 heinäkuuta 2020



Vietin kesäkuussa neljä viikkoa mökillä putkeen. Henkilökohtainen ennätys. Olisin luultavasti ollut pidempäänkin, mutta piti lähteä kampaajalle Turkuun. Olin viimeksi käynyt helmikuussa hiustenleikkuussa ja kertaalleen jo koronan takia siirtänyt aikaa, joten nyt oli jo aikakin siistiä hiukset. Tällä kertaa muutos oli isompi, latvoista lähti reilut 10 senttiä ja tuntui myös, että iästä lähti samalla muutama vuosi. Ihanan kevyt kesätukka.



Turun sunnalla kävin vierailulla Kupittaan siirtolapuutarhassa ja Liedon japanilaisessa puutarhassa. Kupittaan siirtolapuutarha on uhattuna, Turun kaupunki kaavailee tilalle "uudisrakentamista kaupunkikehittämisen ja maankäytön taloudellisen tehon lisäämisen nimissä". Jotta historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti tärkeä viheralue säästyy, käy kirjoittamassa nimesi asian puolesta vireillä olevaan adressiin.




Turun reissun jälkeen jouduin uudelleen polvileikkaukseen. Tällä kertaa polvesta poistettiin kipua aiheuttaneet ja kuntoutumista hidastaneet ruuvit. Leikkaus oli tällä kertaa pienempi ja vaikka lähdin sairaalasta kyynärsauvojen kanssa, pystyin heti kävelemään. Haava on toki edelleen vähän kipeä ja varon raskaimpia puutarhatöitä. Kitkeminen ja kaivuuhommat kiinnostaisi, mutta maltan mieleni.



Vaikka kävelenkin jo ilman kyynärsauvoja, on se silti hieman vaivalloista. Siksipä olen pysytellyt kotona, jossa vessaan on lähes esteetön, muutaman askeleen matka toisin kuin mökillä. Kotona pystyy myös ihan toisella lailla huolehtimaan hygieniasta, suihkussa käyminen on niin paljon helpompaa. Säätkään eivät ole olleet yhtä suotuisat kuin kesäkuussa. Sateella mökistä tulee kostean kolea, ei mitenkään viihtyisää.



Onneksi voin hyvällä syyllä {polvi ja korona} nuhjata kotona. Haaveilla puutarhahommista, rakentaa nettiportfoliota ja rapsutella Murusta.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest
Proudly designed by Mlekoshi playground