TERHO-KORI.

31 lokakuuta 2020

Olen ollut koko vuoden innostunut uuden oppimisesta ja erityisesti erilaisista käsitöistä. Kevät meni - no, tiedätte hyvin miten. Syksyllä olen ottanut kevään menetyksiä takaisin ja ilmoittautunut erilaisille kursseille ja webinaareihin. Tai ainakin kovasti yrittänyt, parille kurssille jäin varasijalle. 

Yksi kurssi, jolle pääsin oli Taito-järjestön Terho-korikurssi. Terho-kori on Marianne Huotarin suunnittelema, mielestäni ihanan japanilaistyylinen. Solmulle kiedottava pellavakangas korin yläosassa on kuin furoshiki-kangas sidottuna lahjan ympärille.


Terho-korikurssi kestää kaksi iltaa ja näiden päivien välissä on pari viikkoa aikaa. Ensimmäisen illan aikana selviää juuttipohjan teon salat, jota pitää kotona jatkaa. Toisena iltana ommellaan pellavaosa ja kiinnitetään se juuttipohjaan. Hauskaa oli nähdä muiden kurssilaisten tuotokset, jokaisessa aivan omanlaisensa muoto ja kangas. 

Korini on halkaisijaltaan noin 30 senttiä, korkeutta on suurinpiirtein saman verran. Sisällä mahtuu kätevästi vaikka neulomukset tai joku muu käsityö. Arvelin, että sinne saattaisi sopia myös eräs pieni kissa, mutta vielä kori ei ole kiinnostanut.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

PAAVONNUKKUMATIT VIHERVERHO-AMPPELILAATIKOSSA.

28 lokakuuta 2020

Kaupallinen yhteistyö HUONE ett RUM


Hei, olen Kati ja olen viherkasviharrastaja ja keräilijä. Yhdistelmä viherkasviharrastus ja keräilijä tarkoittaa paljon kasveja ja jos asunto on pieni se saattaa tarkoittaa myös ahtautta tai jopa tilan loppumista ikkunalaudoilta, pöydiltä ja muista tasoilta. Yllä olevassa kuvassa näkyy työpöytäni, jonne ei ole kannettava tietokone mahtunut viiteen vuoteen eli niin kauan kuin olen tässä asunnossa asunut.


Onneksi kasvutilaa voi laajentaa kattoon. Asuntoni mukava kolmen metrin huonekorkeus antaa mahdollisuuden ottaa ilmatila hyötykäyttöön ja mikä olisikaan parempaa käyttöä kuin viherkasvien kasvatus ikkunan edessä, mutta ilmassa? Heti mahtuu muutama kasvi lisää, viidakkotunnelma sen kuin lisääntyy, mutta kasvien valon saanti pysyy silti kohtuullisena ikkunan edustalla.


Sain käyttööni HUONE ett RUM:n mahtavan Viherverho-amppelilaatikon. Se on HUONE ett RUM:n mahtavien naisten, Eeva Tarkion ja Johanna Vireahon suunnittelun tulos ja Suomessa valmistettu, mistä ehdottomasti suurta plussaa. Materiaali on keveää, mutta kestävää ja ruostumatonta alumiinia. Valitsin Viherverhoon tyylikkään mustanharmaan värityksen, se sopii kivasti verhotankoihin ja lähellä oleviin valaisimiin ja muihin mustiin yksityiskohtiin. Mietin kyllä pitkään valkoisen ja mustanharmaan välillä, nyt kun laatikko on paikoillaan, voin sanoa tehneeni juuri oikean päätöksen. Viherverho-laatikkoa on saatavilla mustanharmaan ja valkoisen lisäksi myös metsänvihreänä. 


Viherverho-amppelilaatikkoon mahtuu koosta riippuen viitisen kasvia, itse päädyin istuttamaan kolme. Toivon niiden valtaavan laatikon alan kunnolla ja rönsyävän runsaasti alaspäin. Kasveiksi valikoitui erilaisia paavonnukkumatteja (Marantha). Yksi tummalehtinen, yksi vaalea ja yksi kirjavalehtinen. Ylläolevassa kuvassa on se kirjavalehtinen Marantha leuconeura variegata N & S. Kasvivalinnoilla laatikon ilmettä pystyy muokkaamaan mieleisekseen ja kodin valo-olosuhteisiin sopivaksi.


Tässä kuvassa etualalla se vaalealehtinen paavonnukkumatti ja taustalla tummalehtinen.






Tämä tummalehtinen jaksaa hämmästyttää, miten voikin olla noin värikäs ja kuviollinen lehti kasvilla? Se on myös jotenkin hyvin nostalginen, muistan kasvin lapsuudestani. Olinkin hyvin innostunut kun löysin sen ja sille kaksi kaveria. Tiesin heti, että niiden paikka on Viherverho-amppelilaatikossa, vaikka jossain vaiheessa harkitsin posliinikukkia siihen. Posliinikukat ovat köynnösvehkojen ohella heikkouteni. Sanotaan, että kolme on kokoelma, joten tiedä sitä sitten miten paavonnukkumattikokoelmani tästä vielä runsastuu.


Viherverho-amppelilaatikko näyttää siltä kuin se olisi aina kuulunut asuntoni sisustukseen. Tyylikäs, yksinkertainen, mutta ehdottoman kätevä ratkaisu lisätä kasveja kotiin, koska kasvejahan ei voi koskaan olla liikaa. 

*Viherverho-laatikko saatu.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KASVIASETELMA.

25 lokakuuta 2020

Kaupallinen yhteistyö: Huiskula


Olen keräillyt jo usean vuoden aikana kirpputoreilta edullisesti kukkasiilejä, kenzaneita, joita käytetään japanilaisesssa kukkien asettelussa, ikebanassa. Keräämäni kukkasiilit ovat tähän asti olleet vain koristeita hyllyssä. Nyt päätin vihdoin rohkaistua kokeilemaan tekemään asetelmaa sellaisen kanssa. Se olikin yllättävän helppoa ja hauskaa.

Asetin kulhon pohjalle kukkasiilin, kaadoin vettä ja sitten vain asettelin kasveja. Parhaiten toimivat paksuvartiset kasvit, jotka saa helposti tökättyä kukkasiiliin piikkiin. Hauskat pallomaiset muodot viehättävät silmääni kovasti ja käytin asetelmaan unikon siemenkotia* (Papaver), tähtitörmäkukan siemenkotaa* (Scabiosa stellata) ja kultahehkua* (Craspedia). 


Hetkisen tuijoteltuani asetelmaa totesin, että haluan kokeilla laittaa kasvien juurelle jotain peittämään varsien päitä ja kukkasiiliä. Niinpä lisäsin eukalyptuksen* oksia vapaamuotoisesti kulhoon. Eukalyptuksen varret olivat liian kapeita piikkeihin työnnettäviksi, joten asettelin ne varovaisesti vain varsien sekaan.

Tykkään molemmista versioista. Mitä mieltä sinä olet, kumpi on parempi?


*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

VIHREÄSTI KOTONA -BOOKAZINE.

24 lokakuuta 2020



Minulla on ollut ilo olla mukana mahtavassa Kekkilän Vihreästi kotona -bookazinessä. Kauniin, täynnä viherkasviasiaa olevan julkaisun ovat tehneet Johanna Vireaho ja Hanna Martinen. Kirjasen taiton, joka sekin on ihana, on tehnyt Satu Kontinen.


Bookazinessä on esittelyssä kaksi viherkasviharrastajaa, Rami Kivistö ja minä. Ramin huikeaan kasvimäärään (ja kissoihin!) voi tutustua Instagramissa, sieltä hänet löytää nimellä @ramkvsto.


Lisäksi sivuilta löytyy mm. resepti kasviterraarion tekemiseen, opastusta oikean kasvin valintaan valotarpeen mukaan ja muutaa viherasiaa.


Vihreästi kotona -bookazineä ei valitettavasti tällä hetkellä saa mistään, sitä on jaettu erä Avotakka-lehden tilaajille lehden mukana. Kannattaa seurata Kekkilää somessa, sillä saattaa olla että kirjasesta otetaan uusintapainos myöhemmin.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

8 FAKTAA MINUSTA.

18 lokakuuta 2020



Versoja Vaahteramäeltä Riina haastoi minut taannoin Instagramin tarinoissa kertomaan itsestäni kahdeksan faktaa. Haaste jäi silloin toteuttamatta, mutta päätin tehdä haasteesta näin jälkikäteen oman postauksen. Joten tässä tulee kahdeksan faktaa minusta:

1. Kuulun 5 % suomalaisista, jotka eivät ole koskaan sairastaneet vesirokkoa. Muutama vuosi sitten otin rokotuksen rokkoa vastaan, sillä en halua sitä jatkossakaan sairastaa.


2. Tykkään käydä yksi museoissa, näyttelyissä, elokuvissa ja ostoksilla (ja myös matkustaa). En jaksa sitä aikataulu- ja sopimissäätöä peruutuksineen. On helpompaa mennä silloin kun itsestä siltä tuntuu ja omiin aikatauluihin sopii.


3. Minulla on alahamammas, joka on kääntynyt 90 astetta. Se ei haittaa tai vaikuta mihinkään muuhun kuin, että siitä hampaasta minun ruumiini voidaan tarvittaessa tunnistaa. 


4. Minulla on oikeassa reidessä tatuointi vuodelta 1995. Harkitsen vahvasti toisen tatuoinnin ottamista, kuva ja paikka on jo mietittynä.


5. En oli ikinä liittynyt Facebookiin. Enkä liity.


6. Rakastan omia rutiinejani ja itse luomiani perinteitä. Varsinkin aamurutiininit ovat minulle tärkeät ja pidän tiukasti kiinni juhannusperinteistäni.


7. Olen aina ajoissa. Jos haluaa saada minut helposti ärsyyntymään, kannattaa jatkuvasti myöhästellä tapaamisista.


8. En ole koskaan syönyt tonnikalaa. Olen kalalle allerginen eikä lapsuudessani, ennen allergian diagnosointia, meillä ikinä syöty tonnikalaa, muuta kalaa kyllä.

Tästä saa napata itselleen hauskan haasteen, olisi kiva kuulla kahdeksan asiaa juuri sinusta!




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 




KEITTIÖN SEINÄHYLLYN UUSI JÄRJESTYS.

06 lokakuuta 2020


Viikonloppuna viikottaisen kukkien kastelun lomassa katselin kasvejani kriittisellä silmällä. Muutama oli hyvin huonossa kunnossa, yleensä yritän viimeiseen asti hoivata kasveja, mutta tällä kertaa en. Useampi rassukka lähti biojätteeseen, sillä kotona on hieman ahdasta kasvirintamalla ja tässä viime päivinä on kotiutunut viisi kuusi uutta kasvia. Ups. 

Yksi lähdön saaneista oli keittiön seinällä olevan hyllyn päällä majaillut juoru. Vielä kesän alussa ihastelin sen tuuheaa ulkonäköä, mutta kesän aikana se oli ruskettunut rajusti. Biojätteeseen vaan. Tilalle halusin jonkun roikkuvan kasvin, sillä juoru kivasti pehmensi pienen seinustan ilmettä. Vaikuttaa myös siltä, että kaapin päällä on ihan kohtuulliset valo-olosuhteet.


Juorun tilalle tulikin loppujen lopuksi kolme kasvia. Täsmälleen sen tilalle tuli samettiköynnösvehka Philodendron scandens f. micans. Olin pitkään haaveillut tuosta tummahipiäisestä, samettilehtisestä tai ainakin samettisen näköisestä vehkasta. Se pääsi tekemääni punasaviruukkuun. Se sai kaveriksi toisen köynnösvehkan, kirppikseltä 6,50 eurolla löytämäni P. 'Red Emperor':in alun. Sen istutin Huone ett Rumin mustaan käsin Suomessa dreijattuun ruukkuun. Siitäkin olen haaveillut jo vuoden verran - heti sen lanseerauksesta lähtien.


Järjestelin muutenkin tavarat uusiksi. Kaapin hyllylle pääsi käsin tekemäni kakkuvati, jonka päälle sijoitin kesällä aidasta (!!!) pelastamani herttalyhdyn. Se on hauskasti hieman pinkki toisin kuin kaksi muuta kotoani löytyvää Ceropegia woodii:ta. Niiden kanssa hyllylle pääsivät Japanista second handina ostamani kokeshi-nukke ja lasikannullinen syömäpuikkoja.



Kaapin päällä on säilössä vuoden 2016 Blossa-glögipullo muistona vuodesta, jolloin täytin tasavuosia ja Maltalta tuliaiseksi ostamani jalallinen kulho. Harmillisesti Blossa-pullon etiketin metsäisestä kuviosta ei löydy oravaa, vaikka kuinka etsin. 


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground