DAALIA-ASETELMA.

21 syyskuuta 2021


Tänä vuonna olen opetellut leikkaamaan puutarhani kasveja leikoiksi ja käyttämään lukuisia maljakoitani tehokkaammin. Kotona kukista on enemmän silmäniloa kuin mökillä., etenkin nyt vain käyn mökillä enkä vietä siellä enää öitä. Viime viikonlopun daaliasaalis näkyy tässä. 



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

SYKSYYN VALMISTAUTUMISTA.

31 elokuuta 2021

Hups. Kesä on melkein huomaamatta vilahtanut ohi. Olen mökkeillyt ja jaa, enpä ole oikeastaan juuri mitään muuta tehnytkään. Käynyt kaksi kertaa Turussa ja muutamia kertoja Espoossa. Säiden viiletessä olen aloittanut hiljaisen siirtymisen mökiltä kotiin. 


Olen tuonut jo vaatteita ja tekstiilejä kotiin, jotka olen pesukoneen kautta siirtänyt säilöihin odottelemaan ensi kesää. Myös ensimmäiset kasvit ovat tulleet talvisäilöön. Luin kahden ammattipuutarhurin kehoituksen tuoda kasvit nyt sisälle, kun hyppäys ulkoa sisälle ei ole suuri. Kun kasvi siirtyy viileästä ja kosteasta ulkoilmasta sisälle kuivaan ja lämpimään, se aiheuttaa kasville stressiä. Onkin ollut tekemistä, että olen saanut kaikki uudet tulokkaat sijoitettua pieneen asuntooni. Pian saakin viritellä niille kasvivaloja.

Kuvan käenkaali on asustanut pitkään kodissani viherkasvina. Viime talven se vietti kellarissa, kun tarvitsin tilaa pelargoneille. Se saattaa olla myös tämän vuoden kohtalo. Mökillä on vielä kolme sen lajitoveria odottamassa kyytiä talvisäilöön.

Edellisen kuvan rottinkipullo on löytö Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Siinä on jotain kovin viehättävää ja yhdistettynä värinokkoseen ja kirjapinon päällä keikkuvaan käenkaalin kanssa siitä tulee kiva kokonaisuus. Silti harkitsen sen myymistä. Harkinta-aika todennäköisesti on pitkä, koska en osaa päättää enkä halua harmitella jälkikäteen. 

Pelastin samaisesta Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta lokerikon. Siitä näkyy kulma tuossa yläkuvassa. Lokerikko jumitti viikkoja keittiön lattialla, kun en heti keksinyt sille paikkaa ja mietin siitäkin luopumista, mutta joku pieni ääni käski pitää sen itsellä. Onneksi pidin, tykkään lokerikosta kovasti, vaikka se onkin vähän oudon kokoinen mihinkään säilytykseen. Nyt laitoin vanhoja, kuvausrekvisiitta, kirjoja lokeroihin. Puisen käden sain opettajaltani valmistujaisissa. Se oli erityisstipendi minulle ja opiskelutoverilleni.



Sain traakkipuun alun poikaystävän äidiltä. Se on kivan kookas ja se on myös pieni ongelma, se koko siis. Kasvia ei ole helppo sijoittaa mihinkään. Siirsin sen vastikään sohvan toiselta laidalta toiselle. Toivottavasti sille riittää tuosta paikasta valoa talvellakin. Ikkunalle tulee toki kasvivalot, mutta ne jäävät verhojen taakse.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 20. Uskollinen naapuri.

04 heinäkuuta 2021



Pitkästä aikaa sain käsiini japanilaisen romaanin. Tätä oli minulle jo aiemmin suositeltukin, mutta vierastin kirjan genreä - se on dekkari. En ole jännityksen tai rikoksien ystävä, mutta kun muuta japanilaista luettavaa ei ollut pitkiin aikoihin löytynyt, tartuin lopulta Keigo Higashinon Uskollinen naapuri -kirjaan. Ja kun siihen tartuin, en malttanut laskea sitä käsistäni ennen kuin olin lukenut sen kokonaan. 

Kirja oli koukuttava, ei lainkaan jännittävä, sillä kuolema tapahtuu heti toisessa luvussa, eikä kirjassa mässäillä verellä ja suolenpätkillä. Ja kuten joka paikassa mainostetaan, kirjan lopun käänne on yllättävä ja erittäin nokkela. Se ei ehkä ollut ihan niin japanilainen kuin olisin saattanut toivoa, mutta kuitenkin erittäin viihdyttävä. Saatan jopa tarttua sen itsenäiseen jatko-osaan, Myrkyllinen liitto -dekkariin tulevaisuudessa.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JUHANNUS 2021.

29 kesäkuuta 2021

Juhannus meni pitkälti samalla, tutulla ja turvallisella kaavalla. Laskeutuminen juhannukseen tapahtuu torstain saunavuorossa. Aattoaamuna aamiaisen jälkeen kävin uimassa tai sis vesijuoksemassa maauimalassa tunnin verran. Sitten kotiin välipalalle, kamat kasaan ja mökille.


Tämän vuoden jännitysmomentti oli Mison ensimmäinen mökkivierailu. Kissa on erittäin rohkea, mutta myös vilkas ja vikkelä. Olin poikakaverin kanssa jo aiemmin viikolla asentanut hyttysverkot ikkunoihin estämään pennun livahtaminen puutarhaan. Tällä kertaa tutustuttiin vasta mökkiin eikä ulkoiltu lainkaan. Valjaissa kulkeminen ei vielä suju kovinkaan hyvin enkä ollut laittanut Misolle punkinestoainettakaan. Ajattelin, että on parasta edetä vähän kerrallaan.

Mison pitäminen mökissä oli haasteellista, kissa on erittäin nopea livahtamaan ja kun on tottunut pitämään ovea apposen auki koko ajan ja kulkemaan esteettä sisään-ulos, suljettu ovi hankaloitti paljon eloa. Miso on erittäin reipas eikä mökki tuntunut mitenkään pelottavalta tai edes jännittävältä paikalta. Sielläkin ruoka- ja hiekka-astiat löytyivät helposti.

Oli aihetta juhlaan, muuhunkin kuin keskikesän juhlimiseen. Olin viikko aiemmin saanut todistuksen valokuvaajan ammattitutkinnon suorittamisesta, oli kissan ristiäiset ja lisäksi juhlistimme poikaystävän kanssa merkkipäivää. Tein mansikkakakun, jonka nautimme roseesamppanjan kanssa omenapuun alla. Illemmalla grillasimme hampurilaisia.


Oli ilmeisen kivaa, sillä en ottanut näitä neljää kuvaa enempää fotoja.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

MISS MISO.

28 kesäkuuta 2021

Hän on täällä. Saanko esitellä: hän on Miso. 


Murusen poismenon jälkeen mietin pitkään, etten enää ikinä halua kokea sitä luopumisen tuskaa. Viikkojen ja muutamien kuukausien jälkeen koti alkoi kuitenkin tuntua aivan liian tyhjältä. Aloin varovasti katsella eläinsuojeluyhdistysten kissatarjontaa. 

Mielessäni vahvistui ajatus, että haluan kissanpennun, jotta voin olla varma, että saan kissan opetettua kulkemaan valjaissa ja matkustamaan. Siiri oli ihmeellinen kissa, joka ei koskaan yrittänyt karata puutarhastani, mutta sellaista ei varmastikaan enää toisen kissan kanssa kävisi. Eläinsuojeluyhdistykset eivät luovuta yksittäisiä pentuja kissattomaan kotiin ja koska tällä hetkellä minulla ei ollut mahdollisuutta ottaa kahta kissa, käänsin varovasti katseeni rotukissoihin, koska en myöskään halua tukea pentutehtailua ostamalla kissan Torista tai vastaavista paikoista.


Siiri oli rodultaan eksoottinen lyhytkarva, vaikka olikin löytökissa. Siirin luonne oli mitä ihanin ja parhain ja mielessäni alkoikin kutkutella ajatus pienestä exotic-tytöstä. Kävin satunnaisesti katsomassa Persialaiskissayhdistyksen pentulistaa ja eri kasvattajien kotisivuilla. Maaliskuussa sinne päivittyi pentue Vaasassa ja ehdin jo kirjoittaa sähköpostinkin valmiiksi mutten lähettänyt sitä, kun jäin vielä miettimään asiaa. Viikon päästä sivuille ilmaantui tieto uudesta pentueesta lähempää Helsinkiä. Silloin lähetin sähköpostin ja varovasti kysyin mahdollisuutta ostaa mustan exotic-pennun.

Juttelin kasvattajan kanssa puhelimessa muutamia kertoja, hän tenttasi minua varmistaen kissalapsen päätyvän hyvään kotiin. Keväästä tuli pitkä, varatessani tytön oli 12 viikkoa luovutusikään. Pääsiäisen tienoolla sain ensimmäiset - ja myös ainoat kuvat pennusta. Ostin kissan siis melkoisen sokkona.


Viikko ennen juhannusta neito saapui luokseni. Oli jännittävä hetki, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Kasvattaja opasti kädestä pitäen hoitotoimet ja toi mukanaan kassillisen ruokaa, leluja, kamman yms. Pentu oli rokotettu, sirutettu ja steriloitu. 

Neiti oli heti utelias, rohkea ja luottavainen. Hän tutki heti uutta paikkaa innolla, leikki ja tuntui muutenkin sopeutuvan nopeasti. Ruoka- ja hiekka-astiat löytyivät heti ja helposti. Ensimmäisenä yönä tyttö nukkui sängyn alla ja kävi välillä nukkumassa poikaystäväni rinnan päällä.

Mietin kissan nimeä pitkään. Halusin tutustua neitiin ennen nimeämistä, vaikka alustavasti minulla oli kaksi nimeä, joita olin pitkään ajatellut kissani nimeksi. Niiden lisäksi minulla oli kännykässä parikymmentä ehdokasta, joita pudottelin vähitellen pois. Lopulta oli kaksi nimeä jäljellä ja pari päivää makusteltuani päätin, että hänestä tulee Miso. Se oli lyhyt ja ytimekäs, nimi sisälsi s-kirjaimen, josta ilmeisesti kissat pitävät. Nimi on japanilainen, mutta helposti äännettävissä suomalaisen suussa.


Miso on täydellinen pikku kissa. En voi käsittää miten ihana hän on. Täällä ollaan täydellisessä pentukuplassa. Ihmeteltävää riittää meille molemmille.




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

MEILLE TULEE VAUVA!

18 kesäkuuta 2021

Häntä on odotettu pitkään ja hartaasti ja vihdoin on se hetki.


Pieni, sievä neiti saapuu tänä viikonloppuna täyttämään Murusen jättämää isoa, isoa aukkoa. Koko kevät on mennyt odotellessa pienokaisen varttumista luovutusikäiseksi - onkin ollut varsin pitkä kevät. Odotan innolla kohtaamista, sillä se on ensi kerta kun tapaamme. Olen vain nähnyt kuvia söpöläisestä. Nimeäkään neitosella ei vielä ole, paitsi hieno kasvattajanimi. Kutsumanimeksi on piiitkä lista ehdokkaita, mutta ennen valintaa pitää vähän tutustua.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

TOM-SETÄ.

27 toukokuuta 2021



Puutarhani on kärsinyt myyräinvaasiosta, joka on verottanut mahdottomasti tulppaanien määrää. Huolimaton siirtolapuutarhuri verotti sitä vähäistä määrää vielä lisää katkaisemalla yhden, luultavasti 'Uncle Tom' -nimisen, tulppaanin. Toin sen kotia ilahduttamaan ja miten somasti se sointuikin yöpöydälleni. Pientä ihanaa arkiluksusta.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

VAALEANPUNAISTA HATTARAA.

13 toukokuuta 2021

Olen jännityksellä odottanut kahden viime vuonna istutetun kirsikkapuun kukintaa - tai siis sitä tuleeko edes yhden yhtä kukkaa näihin pieniin puihin. Tätä kirjoittaessa vaikuttaa, että 'Kevätsuudelma' ainakin jättää kukkimisen väliin tätä vuonna.

Siksi olenkin ollut onnellinen, kun ihan naapurista löytyy upea kirsikkapuu. Kävin kuvaamassa sitä yhtenä iltana tällä viikolla ja saatoin hieman innostua kauniista puusta. Napsin kuvia runsaasti, enkä pystynyt tiivistämään yhtään tämän enempää, mutta voiko vaaleanpunaisesta puusta olla liikaa kuvia? :)







Ahhh. Kohta kukkivat myös omenapuut ja se on puutarhani ja koko siirtolapuuutarhan kauneinta aikaa.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KISSALEIPÄ.

22 huhtikuuta 2021

Ruoalla saa leikkiä, jos sen tekee söpösti. Eikö vain? Söpöimmät asiat tulevat tietenkin Japanista, niin myös kissanmallinen leipä- tai kakkuvuoka. En ehkä kestä tätä söpöyttä, kun leipä on melkeinpä liian nätti syötäväksi.

Leivoin kissaleivän ja tein pienen aamiaiskattauksen sen kunniaksi. Katoin pöytään Saara Hopean kannun, jonka ostin Kierrätyskeskuksesta helmikuussa neljällä eurolla. Pähkäilen myisinkö sen eteenpäin vai yrittäisinkö kuitenkin kerätä mehusetin laseineen ja koreineen. Juomalasina on Herttua-sarjan viinilasi, joita hitaasti ja epävarmasti yritän haalia muutamat lisää. Snapsilaseja löytyisi helpommalla, mutta viinilasikokoja ei niinkään. Eikä ainakaan halvalla.


Miau!


Harvoin ostan appelsiineja, niiden käyttöliittymä on niin hankala. Tämäkin oli lopulta pakko syödä tiskipöydän yllä, jotta pöytäliina ja omat vaatteet säilyivät puhtaina.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

TÄMÄ AIKA VUODESTA.

04 huhtikuuta 2021

Parin viime viikon aikana olleet aurinkoiset päivät virittäneet mielen jo täysin kevättunnelmiin. Olen ollut innoissani siitä, että puutarhakausi on koko ajan lähempänä ja kaikki ihanat puutarha- ja mökkipuuhat tältä vuodelta vasta edessä päin. 

Pitkäperjantaina vietin ensimmäisen kunnollisen puutarhapäivän mökillä. Olin kerrankin varautunut eväillä, enkä olisi millään halunnut lähteä kotiin. Kotiin päästyäni tein ruokaa, söin ja tunsin pakahduttavaa onnellisuutta keväästä, puutarhasta ja tulevista hetkistä mökillä. On suuri onni omistaa siirtolapuutarhapalsta.

Nyt on se vuodenaika, kun mökille mennessä on aina jotain vietävää. Viimeksi sinne kulkeutui pullo käsidesiä ja kännykän laturi. Niillä pärjää jo hetken. Seuraavassa kuormassa sinne menee kotona kukkineita sipulikasveja uudelleen istutettavaksi ja isohko kivi. 



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground