KISSOJEN MAAILMANHISTORIA.

23 maaliskuuta 2022


Oravanpesä Kissojen maailmanhistoria Petri Pietiläinen kirja kissanlelu leluhiiri huiska

Aloin jouluna lukemaan Petri Pietiläisen kirjoittamaa kirjaa Kissojen maailmanhistoria. Kirjan parissa vierähtikin tovi, lähemmäs kolme kuukautta. Kissojen maailmanhistoria on kattava opas ja lähtee liikkeelle muinaisista egyptiläisistä ja jopa aikaa ennen sitä päätyen näihin päiviin eli tietoa ja erilaisia käänteitä kissojen vaiheessa riittää.

Osaksi pitkä lukuaika johtui kirjan sisällöstä. Olin naivisti ajatellut lukevani egyptiläisten kissan palvonnasta ja no, siinäpä se. Jos kissat jakavat mielipiteitä vahvasti tänäkin päivänä, ovat sitä tehneet myös vuosia ja vuosisatoja sitten. Ensimmäistä kertaa tajusin, että elämä satoja vuosia sitten asiat ovat perustuneet arveluihin, oletuksiin ja uskomuksiin, kun ei ole ollut tietoa ja tiedettä tukena. On uskottu muun muassa huhuihin, taikuuteen ja noituuteen. Ei ole ollut modernia lääketiedettä, vaan on keitelty erikoisia keitoksia tautien parantamiseen.

Kissojen historia on julma, todella julma. Monena iltana en voinut jatkaa lukemista jottei kirjan tapahtumat vaikuta uniin painajaisina tai etten saa unta, kun murehdin satoja vuotta sitten eläneiden kissojen henkiä. Kaiken julmuuden keskeltä löytyi kuitenkin yksi alue, jossa kissoja ei ole teloitettu, uhrattu tai muuten ahdisteltu, vaan niitä on palvottu. Palvonta jatkuu, sillä tämä alue on yllätys, yllätys Japani. (Lue lisää japanilaisten kissahulluudesta: Land of the Rising Cat: Japan's Feline Fascination)

Kamaluuksissa huolimatta kirjassa on myös aimo annos positiivisuutta - aina on löytynyt kissan ystäviä ja hulluja kissanaisia ja -miehiä. Kissat ovat inspiroineet taiteilijoita niin runouden kuin maalaustaiteen parissa. Anekdoottina, mitä ei uskoisi, mutta natsisaksassa on ollut yksi edistyneimmistä eläinsuojelulaista.

Poimintana kirjasta Kelttien kissakultti sanoo:
"Pussaa mustaa kissaa,
niin kierit onnessa,
suutele valkoista kissaa,
niin elät köyhyydessä."

Onnea on oma musta kissa, jota pussailla. :)

Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille hulluille kissaihmisille.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

4 kommenttia:

  1. Ostin ja luin samaisen kirjan muutama vuosi sitten. Sen verran paljon ja painavaa tietoa, ettei sitä illassa tai parissa lueta. Kissan historia on täynnä ansaitsematonta kurjuutta. Valitettavasti vieläkin ihmisillä on omituisia kissoihin liittyviä kuvitelmia. Eräs tuttuni kertoi, kuinka hänen miehensä ei suostunut ottamaan kissaa, koska ne kuulemma haisevat. Kun heille sitten kuitenkin 7 vuotta sitten muutti kaksi kissaa, mies kiintyi niihin syvästi. Eikä enää puhettakaan kissojen haisemisesta. Päinvastoin, miehen mielestä kissat ovat uskomattoman siistejä.
    Kelteillä onkin mainio asenne mustiin kissoihin. Pussaile omaa mustaasi meidän muidenkin puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kissojen (ja koirien) olot ovat huomattavasti parantuneet ajan saatossa, mutta vieläkin siinä on tekemistä. Uskomukset elävät osittain näköjään vieläkin.

      Musta kissani ei oikein välitä pussailuistani, mutta joutuu niitä setämään kun on niin söpö ja pehmoinen ettei voi oikein olla suukottelmastakaan.

      Poista
  2. Onneksi meilläkin on aika musta kissa;)

    VastaaPoista

Proudly designed by Mlekoshi playground