KUKKIA BY FUJIWO ISHIMOTO.

29 tammikuuta 2020



Kävin ennen joulua Arabian Taideosaston joulumyyjäisissä Arabia Design Centren 9. kerroksessa. Myyjäisissä ei ollut pahemmin ruuhkaa, vaan ihanan rauhallinen tunnelma. Oli kuin olisi ollut taidenäyttelyssä ja tavallaan niin olikin. Käytävälle, joka reunusti taiteilijoiden työhuoneiden oli koottu jokaiselta Taideyhdistyksen keramiikkataiteiljalta töitä myyntiin. Esillä oli hengästyttävän upeita teoksia, joista olisin voinut ottaa mukaani melkein kaikki. Harmillisesti budjettini tuli vastaan.

Olin nähnyt Instagramissa pienen vilahduksen kauan himoitsemastani - Kukkia by Fujiwo Ishimoto -keramiikkakukasta. Olen muutaman vuoden yrittänyt löytää sellaista second handinä, vaan vielä ei ole tärpännyt. Myynnissä oli kaikki neljä eri väristä kukkaa, mutta päädyin valitsemaan itselleni joululahjaksi tumman purppuraisen krysanteemin.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

TAMMIKUU ON TULPPAANIKUU.

26 tammikuuta 2020



Tulppaanit kuuluvat tammikuuhun kuin nenä päähän. Pitihän niitä omaankin kotiin hommata. Ihanan ylellistä on maljakollinen eri värisiä tulppaaneja yöpöydällä. Yöpöytäni punasävyiseen teemaan sopii hyvin kimppu, jossa on kirkkaanpunaisia ja kahta eriväristä vaaleanpunaista kukkaa. Ovat sävy sävyyn myös yöpöydän päällä lepäävien maalaustan kanssa.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KEVÄISET ESIKOT.

19 tammikuuta 2020


Blogiyhteistyö: Huiskula

Joulupuiden siirryttyä sivummalle, asunnon keskeisin paikka kaipasi vähän väriä. Tähän kohtaan vuotta kuuluvat esikot, niitä löytyy monissa eri väreissä, joista valita. Päädyin hempeään vaaleanpunaiseen ja valkoiseen. Ne mätsäävät myös sängyäällä oleviin tyynyihin.



Tekemäni vänkyrät ruukut ovat täydellisen kokoisia, niihin mahtuu juuri sujauttamaan halkaisijaltaan yhdeksän-kymmensenttisen ruukun.

*Esikot saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

VIIMEAIKOINA.

15 tammikuuta 2020


Olen käynyt kuntosalilla parina kuukautena varmasti enemmän kuin tähänastisessa elämässäni yhteensä. Ihan vaan kuntouttamassa polvea.

Olen järjestellyt tavaroita. Sairaslomalla siivosin vaatekaapit ja tein väliaikasuunnitelmia epäkäytännöllisen ja ruman eteisenkaapin varalle. Ehkä olen samalla järjestellyt ajatuksiani.


Olen ollut väsynyt. Sain seitsemän viikkoa olla heräämättä liian aikaisin, mutta kääntöpuolena oli että en nukkunut yhtään yötä heräämättä. Ensimmäinen kokonaan nukuttu yö hyvin pitkään aikaan sattui loppiaisen jälkeen. Ei särkenyt polveen, en herännyt kääntämään kylkeä, en yskinyt. Sittemmin olen jatkanut yöheräilyjä, en toki omasta tahdosta. En taida enää muista millaista on olla virkeä.

En ole jaksanut tehdä juuri mitään. Johtunee ainakin osittain tuosta edellisestä.


Olen lähes maanisesti etsinyt erilaisia käsityökursseja, joille en kuitenkaan voi vielä ilmottautua, kun en tiedä kevään aikatauluista vielä mitään.

Olen selannut siemenluetteloita niin fyysisinä lehtinä kuin nettiversioina.

 
Olen syönyt kilokaupalla klementiinejä ja saanut niistä allergiaa.

Olen yrittänyt kommentoida blogeissa useammin. Se on uuden vuoden lupaukseni. En tiedä miksi se on niin vaikeaa. Ehkä koska en ole sosiaalinen tai puhelias normaalistikaan, niin en ole sitä myöskään sosiaalisessa mediassa. {ei sillä, että some olisi epänormaalia elämää...}



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

HAVUPUUMETSÄ KOTONA.

11 tammikuuta 2020


Siirsin loppiaisena jouluhavut kaapin päälle, poistin koristeet ja valot. Kaikki ovat vielä ainakin toistaiseksi hengissä. Olen kastellut pikkupuita vähintään kerran viikossa ja aina silloin tällöin suihkutellut vettä.


Oi, miten kiva siitä tuli! Toivottavasti saan nämä viihtymään kevääseen asti, jolloin voin viedä ne mökille.

Palloksi muotoiltu kuusi on jopa lähtenyt kasvuun!



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

CASA BRUTUS & I'M HOME.

08 tammikuuta 2020


Esittelin taannoin tilanneeni Japanin Amazonista kaksi kissateemaista sisustuslehteä. Sain pyynnön laittaa näytille lehdistä parhaita paloja, tässä siis muutama aukeama kummastakin lehdestä. Ensin esittelyssä Casa Brutus.



Japanilainen tapa kirjoittaa sekä vasemmalta oikealle että ylhäältä alas {ja oikealta vasemmalle} antaa niin paljon enemmän mahdollisuuksia taittaa ja leikitellä tekstillä. Tässä teksti on kirjoitettu ylhäältä alas ja teksti alkaa oikealta sivulta. Lehtien kannetkin ovat nurinpäin länsimaiselle. Japanilaiset tykkäävät käyttää lehdissä hämmästyttävän paljon tosi pieniä kuvia, kuten tässä molemmilla sivuilla erikseen olevat pikkukuvat.


Tuo kaktuskiipeilypuu!


Mahtava DIY-idea, miten rakentaa pahvilaatikoista kiipeilyteline!


Sitten I'm home -lehden aukeamat.


Japanilainen arkkitehtuuri kiehtoo. Siellä ratkaisut ovat monitasoisia, taloja talojen sisällä, avointa tilaa, pieniä suljettuja huoneita, kapeita, mutta pitkiä rakennuksia... Ideoita ei ole säästelty. Tässä esitelty koti on osittain hulppean korkea tila, avarassa tilassa on toinen kerros, jossa on pienen talon näköinen huone, huoneesta on sillantyyppinen käytävä toiseen huoneeseen. Ehkä suomalaisittain hukkaneliöitä, mutta persoonallista ja kiinnostavaa.



Ihana pieni puutarhakeidas, jonne on jemmattu o-furo eli kylpyamme. Voisiko Suomessa tälläisen toteuttaa paljulla, niin että palju on matala tai upotettu maahan? Aiheuttaako routa täällä ongelmia?



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KASTELUKISSA.

06 tammikuuta 2020




Esittelyssä syksyn keramiikkakurssin tuotos - punasavinen kastelija ja tietenkin kissamaisessa muodossa. Tein kissoja kaksi kappaletta, mutta vasta toinen pääsi tositoimiin. Viirivehka on janoisimmista päästä kotini kasveja ja se on myös riittävän kookkaassa ruukussa. Kastelijoista nimittäin tuli yllättävän suuret, ne eivät mahdu mihinkään pieneen ruukkuun.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 6. Sensein salkku.

04 tammikuuta 2020


Sensein salkku on hienostunut, hieman epäsovinnaisen rakkauden kuvaus. Hiromi Kawakamin kirjoittama kirja tarjoilee viipyilevää tunnelmaa ja viehättävää Japani-kuvausta. Japanilainen ruoka on lähes päähenkilön osassa. Kirja loppui aivan liian nopeasti, olisin voinut lukea tekstiä paljon pidempäänkin. Hiro Arikawan kirjoittamasta Matkakissan muistelmat -kirjasta voit lukea lisää täältä.


Onko kauniinpia kirjan kansia? Kannet on suunnitellut Satu Kontinen, hänen käsialaansa ovat myös hienot Taimi- ja Sato-kirjat. Nämä kaikki ovat olleet ihania kertomuksia. Japani on kaikissa vahvasti läsnä, hienoja kuvauksia erilaisista eläin- ja ihmissuhteista. Toivottavasti sarjalle tulee jatkoa.




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

UUSI VUOSI, UUDET KUJEET.

01 tammikuuta 2020


Pitkällä sairaslomalla oli aikaa. Kalenteriasiat tulivat mieleen ja muistin miten olin keväällä Japanissa vähän silmäillyt kirjakaupoissa kalentereita, mutta eihän huhtikuussa vielä myydä seuraavan vuoden kalentereita. Haaveilin japanilaisesta joka päivä repäistävästä kalenterista. Sellainen minulla on ollut vuosina 2012 ja 2014.


Onneksi internet ja Japanin Amazon tulivat apuun. Löysin kaupan, joka toimitti Suomeen ja nopeasti toimittikin. Kilautin kalenterin keskiviikkona puolelta päivin {Suomen aikaa} ostoskoriin ja perjantaina iltapäivällä paketti oli noudettavissa DHL:n pakettiautomaatista. Nyt kelpaa avata aamu repäisemällä esiin aina uusi päivä, siinä on jotain kumman tyydyttävää.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground