TAMMIKUUN KUULUMISIA,

Tammikuu on jo pitkällä. Olen lomaillut. Olen ollut jouten. Ja olen palannut vihdoin kouluarkeen pienen paniikin ja ahdistuksen saattelemana. Viime viikolla olla yksi opintoihin liittyvä koitos, suoriuduin siitä ja hetkellisesti oli voittajafiilis. Opinnot tuntuvat olevan itsensä voittamista ja epämukavuusaluueella oleskelua eikä asia kevään myötä yhtään helpotu.

Olen ulkoillut paljon, olen ottanut tavoitteeksi kerätä päivittäin vähintään 10 000 askelta. Tähän asti se on onnistunut hyvin, myös niiden paukkupakkasten aikana ja toisaalta myös kaatosateen. Olen niitä ärsyttäviä ihmisiä, joiden mielestä ei ole huonoa säätä vaan vääriä vaatteita. Ja älkää käsittäkö väärin, kun pakkanen oli alimmillaan ulkoilin kerrastoon ja collegehousuihin ja -huppariin pukeutuneena parkatakissa. Ei puhettakaan mistään erityisistä villa- tai teknisistä ulkoiluvaatteista.

Pari viikkoa uudenvuodenaaton jälkeen päätin tehdä lupauksen tälle vuodelle. Aioin tyhjentää ns. baarikaappini alkoholista. Täytän tyhjentyneen hyllyn kirjoilla tai maljakoilla. Luultavasti maljakoilla, sillä kirjoja on aivan liikaa. Ne eivät missään tapauksessa mahdu tuolle yhdelle hyllylle, ei edes suurin osa. Aloitin tyhjennyksen sekoittamalla lauantaina ruoanlaittodrinkin, johon tuli 4 cl Puolasta tuomaani kirsikkalikööriä ja tonic-vettä. Aika hapanta, mutta kuitenkin aika hyvää. Liian makeaakaan ei saa olla. Seuraavaksi pitää kokeilla tavallista kivennäisvettä.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

VIINAAN MARINOITU SATO.

Olen seitsemänä siirtolapuutarhurivuotenani havainnut, että eniten iloa saan joko kasvattamalla jotain kaunista tai jotain hyvää syötävää. Hyvällä syötävällä tarkoitan jotain herkkua itselleni. Rakastan perunaa paljon, mutta ehkä silti suosikeiksi nousevat marjat ja hedelmät. 

Olen useana vuotena tehnyt luumuista likööriä, ohje löytyy aikaisemmista postauksista. Luumuliköörin mausta tulee mieleen japanilainen umeshu, joka tehdään japaninaprikooseista. Olen tehnyt samalla ohjeella likööriä myös karviaisista ja kirsikoista. Parasta ja hienostuneinta tulee kirsikoista. Tuossa kuvan keskimmäisessä pullossa on tulossa uutta kirsikkalikööriä.

Toissa vuonna tein luumuista myös rommiruukkua. Se on nyt maustunut puolitoista vuotta ja olen maistellut sitä viime aikoina. Taivaallisen hyvää kermavaahtonokareen kanssa. Resepti on yksinkertainen, n. 1 litra luumuja halkaistuna ja kivet poistettuina, 4 dl sokeria ja n. 3 dl tummaa rommia, niin että luumut peittyvät. Annetaan maustua, ei välttämättä puoltatoista vuotta. Sekaan voisi laittaa muitakin hedelmiä ja marjoja.

Kuvan kahdessa muussa pullossa on uutta kokeilua - vadelmalikööriä. Pakastimeen ei mahtunut enää yhtään rasiaa ja hilloakin oli jo olemassa, oli pakko kokeilla jotain uutta. Laitoin 0,8 dl/550 g vattuja sekaisin 2,5 dl sokerin ja 0,9 dl vodkan kanssa. Annetaan maustua pari kuukautta, jonka jälkeen marjat siivilöidään pois. Annetaan taas maustua hetki lisää. Vadelmalikööriä en ole vielä maistanut, ehkä kohta voisi olla hyvä hetki.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PIPARINPAISTAJAISET 2016.

Itsenäisyyspäivän traditio - piparien leipominen. Tein taikinan jo viikonloppuna, jotta ehdin maistella sitä ennen leipomista. Paistetut piparit kun eivät ole läheskään niin hyviä kuin taikina. Leivontasessio alkaa muottien kuvaamisella, ensin vuoden uutuudet. Alhaalla keskellä oleva on kolmen muotin setistä, jonka ostin maanantaina Hemtexistä. Sen yllä oleva orava ja tammenterho on tilattu Etsystä. Ylhäällä vasemmalla oleva kissa on suomalaista tekoa ja ostin sen Kädentaito-messuilta. muut ovat Japanin matkalta {tai sitten vanhoja, jotka ovat jostain syystä sekaantuneet uusien kanssa}.

Yhteiskuva kaikista kissa- ja oravamuoteista. Kissoja on yhteensä 49 kappaletta ja oravia 20 kappaletta. Lisäksi tammenterho. Osista taitaa olla dublikaatit, sähiseviä halloween-kissoja on miljoona lähes samanlaista. Tässä siis ainoastaan kissat ja oravat, löytyyhän oravanpesästä myös muita muotteja...

Taikinaköntsä, joka näyttää ihan suklaa jäätelöltä. Tein ala-asteen opettetajani reseptin mukaisen taikinan, tosin tällä kertaa vain puolikkaan. Muistiksi itselleni - se ei sitten riittänyt kaikille muoteille. 

Yli kymmenen vuotta mukani kulkenut keittiön pöytä on mahdottoman kätevä leivontapöytä. Sen laminaattipintaan ei helposti jää taikina kiinni. Vaaleansininen väri ei ole suosikkini, mutta miksi vaihtaa toimiva johonkin uuteen? Kokokin on äärettömän hyvä.

Ostin Japanista lastan, jollaista käytetään okonomiyakin valmistuksessa ja syömisessä. Oivalsin sen olevan äärettömän kätevä pipareiden nostamisessa pöydältä leivinpellille. Sitten lämmittämään glögiä ja pipareita nauttimaan!

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

JUHANNUS 2015.

Ei, ei ole tullut kesäpesäkuvat väärään blogiin, vaan tätä se oravanpesän juhannus tätä nykyään on. Siirtolapuutarhaa. Eräs sanoi ettei kanssani kannata edes keskustella juhannuksen viettovaihtoehdoista, ei ole kuin yksi. Se on mökkijuhannus omalla mökillä keskellä Helsinkiä. Kaupunkijuhannusten tykkääjälle maalaisin vaihtoehto. :)

Aloitin jussin vieton maauimalasta, kuten viimekin vuonna. Tapa pitää ehdottomasti traditioida, niin ihanaa on pulahtaa lämpöiseen veteen, kelluskella puoli kilsaa ja sitten lähteä herkuttelemaan pariksi päiväksi. Juhlinnan aloituksena hörppäsimme kotitekoiset luumuviinasnapsit. Erittäin umeshumainen. Luumuviina syntyi Oravankesäpesän luumuliköörin sivutuotteena. Erittäin onnistuneen sellaisen, tästäkin voisi tehdä tavan, kunhan vaan luumupuuni antaa hedelmää.

Suomalainen juhannus ei ole mitään ilman viinaa, joten pitihän se tehdä mojitot ruoanlaiton janojuomaksi. Itsekasvatetulla mintulla, tietty. Miksi sitä muuten minttua kasvattaisi vai? :)

Ruokana oli yllättäen grillijuttuja, jokaiselle oman maun mukaista. Kylkeen vihersalaattia {sis. itse kasvatettua viinisuolaheinää} ja coleslaw:ta, johon olen kehittänyt pienoisen riippuvuuden.

Jälkkäriksi oli vieraan tuomaa pannacottaa mansikkasalsalla, kuvat harmillisesti epäonnistuivat. Jälkkärin jälkkärinä oli lasilliset Oravankesäpesän luumulikööriä.

Pakollinen kokkokuva siirtolapuutarhan juhannuskemuista. Ei kokonaista kokkoa, koska se paloi toispuoleisti.

Yöttömän yön hämärtyessä pääsin sytyttelemään noin miljuunaan lyhtyyn lämpökynttilät. Viimeisestä kuvasta voi bongata pienimmän juhlijan päivystämästä.

Seuraa Oravanpesää: Blogilista | Bloglovin' | Pinterest
 

ORAVANKESÄPESÄN LUUMULIKÖÖRI. osa 3.

Vihdoin ja viimein luumulikööri-projektini on tullut parhaaseen vaiheeseen; likööri on valmista maisteltavaksi. :) Jo edellisessä vaiheessa liköörin olisi voinut pullottaa pulloihin, mutta nesteen määrää yllätti minut eikä kotoa löytynyt tarpeeksi kauniita pulloja. Näin silmissäni sellaisia kauniin pyöreänmallisia vanhoja pulloja ja kotona olleet tylsät viinipullot olivat liian isoja, tylsiä ja rumia. Kuvissa näkyvät 2 dl:n suoralinjaiset pullot ovat Granitista. Ei ihan sitä mitä kuvittelin, mutta ovat aika kivat kuitenkin. Nyt siis likööri pulloihin.

Tokihan likööripulloihin piti tehdä myös Oravan{kesä}pesään sopivat etiketit. Blogista tuttuihin kuvioihin ja fontteihin nojaten tein pyöreät luumuliköörilaput, jotka liimasin tavallisella paperiliimalla pulloihin. Pitkään mietin olisiko liköörin pitänyt olla kriikunaliköörin nimellä, mutta luumu ja likööri ovat yhteensopivammat sanat.

Maistelua varten piti kaivaa kaapista kauneimmat lasit, sirolinjaiset Nanny Stillin suunnittelemat Grappot. Liköörin väri on mitä kaunein ja makukin yllätti, se on hyvää! Kaapin kätköissä on vielä hautumassa tiukempaa luumuviinaa. Sen valmistuminen ajoittuu huhtikuun tuntumaan.

{luumulikööri osa 1.} {luumulikööri osa 2.}

Seuraa Oravanpesää: Blogilista | Bloglovin' | Pinterest
 

OMENA PÄIVÄSSÄ.

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla - sanotaan. Tässä on kirja, joka tarjoaa omenaisen reseptin vuoden jokaiseksi päiväksi. Eikä vain leivonnaisia, vaan kirjasta löytyy ohjeita sekä suolaisiin ruokiin että kuumiin ja kylmiin juomiin. Omena päivässä -kirjassa on myös faktoja omenoista ja vinkkejä.

Ensimmäiseksi kokeiluun päätyi helmikuun 13. päivän leivonnainen, omenabrownie. Ohjeen saatteessa mainitaan, että "kun olet haukannut mehevää omenabrownieta, et edes huomaa suklaan puuttuvan." Lupaavaa. :)

Omenabrowniet 36 kpl

paistosprayta

250 g voita huoneenlämpöisenä

5 dl sokeria

2 suurta munaa huoneenlämpöisenä

1¼ dl kevytmaitoa

1 tl vaniljauutetta

5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl kanelia

4 omenaa n. 7 dl esim. Fuji tai Honeycrisp, kuorittuna ja kuutioituna ilman siemenkotia

Lämmitä uuni 175-asteiseksi. Suihkuta n. 24 x 32 -senttinen uunivuokapaistospraylla.

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksi kerrallaan  ja vatkaa vaahdon sekaan. Lisää vielä maito ja vaniljauute ja sekoita.

Yhdistä keskikokoisessa kulhossa jauhot, leivinjauhe sekä kaneli. Lisää kuivat aineet taikinaan ja kääntele sekaisin. Lisää omenakuutiot ja sekoita hyvin.

Levitä paksu taikina uunivuokaan tasaisesti. Paista 45 minuuttia tai kunnes keskelle pistettyyn koetikkuun ei enää tartu taikinaa. Ota vuoka uunista ja leikkaa paistos 36 brownieksi.

Käytin suositeltujen omena-lajien sijaan kesäpesän Antonovka-omenia. Itse korvasin vaniljauutteen samalla määrällä vaniljasokeria, enkä suihkutellut vuokaa, vaan vuorasin sen leivinpaperilla. Mitä ei kannata tehdä {nim.merk. kok.om.} älä laita uunia kuumenemaan 275 asteiseksi, saattaa leivonnainen kypsyä nopeampaan ja ehkä saada vähän mustempaa väriä pintaan kuin on tarkoitus.

Vaikka brownie pikkasen sai liikaa väriä uunissa, oli se silti aivan jumalattoman hyvää. Ihan törkeän hyvää vaniljajäätelön kanssa. Voisin myös kuvitella lisääväni kinuskikastiketta seuraksi. Resepti on ihanan helppo ja ainekset sellaisia, että niitä yleensä löytyy kotoa. Sellaisista resepteitä tykkään. Mieskin taisi tykätä, hän nimittäin ilmoittikin, että tätä voisin tehdä toistekin.

Sain kirjan blogin kautta Kustannusyhtiö Moreenilta.

Seuraa Oravanpesää: Blogilista | Bloglovin' | Pinterest
 

LUUMULIKÖÖRI. osa 2

Nelisen viikkoa luumuliköörin tekemisestä, aika toisen vaiheen.

Satuin lauantain putiikkikierroksella löytämään Smyygistä täydellisen suppilon tai tratin kuten tätä haluan kutsua. :) Hirmuisen kätevänä hifistelynä tratissa on irrotettava siiviläosa. Jätin väliin ohjeessa sanotun suodattimen läpi kaatamisen, koska äitini oli maininnut ettei hänkään tee niin.

Siivilöityä likööriä tuli n. litran verran, keitin ohjeen mukaisesti sokeriliemen eli 2-2 ½ dl vettä, jonka sekaan 5 dl sokeria. Liemi annetaan jäähtyä ennen liköörin sekaan kaatamista. Tämän jälkeen vain odottellaan, ainakin 3 kuukautta pitää malttaa.

Satuin lukemaan Kivistössä-blogista, että samoista hedelmistä pystyy tekemään vielä satsin tiukempaa luumuviinaa. Pitihan sitä sitten kokeilla. Ostin uuden puolen litran pullon Viljasen luomuviinaa ja kaadoin luumujen päälle. Molemmat purkit kaappiin odottelemaan.

 

Sitten vain odotellaan maistiaisia...

Seuraa Oravanpesää: Blogilista | Bloglovin' | Pinterest