MUN KOTI ON TÄÄLLÄ.

Olen viime päivät ja viime viikot huokaillut miten olen tullut kirjaimellisesti kotiin. Olen aivan rakastanut vihdoin ja viimein tähän asuntoon, osto- ja muuttoväännöt ja -säädöt ovat taakse jäänyttä ja nyt voin nauttia kodista. Tämä asuinalue on aivan hurmaava, tiesin sen jo etukäteen, siksi tänne halusinkin, mutta tämä kevät ja luonnon herääminen on ollut aivan toista kuin Kallion kivitalojen keskellä. 

Kerroinko jo, että asun vihdoin ja viimein unelmieni puutalossa? Viime vuonnahan useampaan kertaan listasin sen haaaveisiin ja olen puhunut puutalosta jo pitkään blogin ulkopuolella. Täällä on hyvä olla. Tuntuu enää vaikealta kuvitella, että asuisin muualla kuin tällä seudulla.

Seuraa Oravanpesää: Blogilista | Bloglovin' | Pinterest
 

MADRIDIN TULIAISIA.

Muutama Madridin tuliainen. Löysin aivan ihanan kaupan, ostin sieltä ensimmäisen kuvan Hana-nimisen lautasen ja piti vielä seuraaavana päivänä palata sinne ja ostaa tuo hentoisen roosa pellavainen tyynynpäällinen. Orava-koriste oli pakko tuoda oravanpesään, se helisee hauskasti. 

Olen tehnyt periaatepäätöksen olla käyttämättä paperiservettejä. Nyt oli pakko tehdä poikkeus ja ostaa piparkakkureunaisia, tuskin ikinä raaskin käyttää niitä. Ja kuinka hölmö ihminen ostaa tulitikkuja, kun aski on niin hieno? Ja ostaa Suomesta uuden, jota voi käyttää kun ei raaski käyttää tuliaista?

Seuraa Oravanpesää: Blogilista | Bloglovin' | Pinterest
 

TUULIKKI DESIGN TAMARA ALADIN ♥ PERUNARSISSIT

Tavaroiden paikoilleen asettumista odotellen esittelen kirppisostoksen, Riihimäen lasin vihreän Tuulikki-maljakon, jonka on suunnitellut Tamara Aladin. Maljakko löytyi jo ennen Madridin matkaani. Kivasti myös ennen muuttoa, jotta muuttomiehiltä ei vain kannettava loppuisi... 

Olen ihastunut vanhaan suomalaiseen värilasiin ja varsinkin maljakot ovat salainen keräilykohteeni. Vaatimaton kokoelmani sai tästä hyvän lisän, mätsää kivasti punaiseen saman suunnittelijan Kielo-vaasiin. Ihanan tuoksuvat perunanarsissit napsin omasta puutarhasta, hyvä kun raaskin muutaman ottaa.

Seuraa Oravanpesää: Blogilista | Bloglovin' | Pinterest
 

ALASTON ASUNTO. Muutama sananen maaleista.

Tältä asuntoni näytti, kun palasin Suomeen Madridista. Tyhjältä, valkoiselta ja valoisalta. Myös vähän ahtaalta. Isäni oli maalannut lattian toiseen kertaan ja jättänyt sen rauhassa kuivumaan. Kevätmessuilla osuin Tikkurilan osastolle ja avulias henkilö kantoi erilaisia esitteitä syliini, kun kuuli että olen tekemässä asunnossa pintaremonttia. Siinä tuli myydyksi sekä katto- seinä- että  lattiamaalit. 

Asunnon katto Haltex-levyä ja siihen valikoitui maaliksi Tikkurilan Siro Himmeä. Sen luvattiin soveltuvan lähes kaikille kattomateriaaleille. Kulahtaneen tammiparketin halusin valkoiseksi, kaapin alta paljastunut parketiton kohta sinetöi päätöksen. Lattiaan piti asentaa pieni osa uutta parkettia, hioa koko lattia ja sitten maalata se Tikkurilan Betoluxilla. Nyt liitoskohta on lähes huomaamaton, toisin kuin se olisi ollut kun vierekkäin olisi vuosina 1992 ja 2015 asennetut parketit.

Seinien maaliksi valitsin valkoistakin valkoisemman Tikkurilan Lumi -kartan aavistuksen punaiseen taittavan Morsian-sävyn. Mattapintaisessa maalissa luvataan olevan erikoispigmentti, joka tekee huoneesta valoisamman. Punertava valkoinen sopii mukavasti punasävyisten tapettien kanssa, varsinkin Silkkikukka-tapetin punervan vaalea pohjaväri on haasteellinen, se näyttää helposti vähän likaiselta.

Asunnon ulko-ovi on edelleen ihastuttavan oranssi. Not. En käsitä miksi ovi on pitänyt maalata, ulkopuolelta se on nimittäin erittäin kaunis lakattu puuovi, sellainen vanhanaikainen. Nyt mietimme miten saamme maalin poistettua, lähteekö se ja mitä siellä alla on ja milloin tämä pitäisi tehdä. Ovea kun ei voi vain ottaa pois.

Keittiön komeron ja kylpyhuoneen ovet olivat samalla ihastuttavalla oranssilla maalilla suditut. Isäni hioi ovia kevyesti ja vetäisi päälle valkoisen kerroksen, ennen kuin ehdin väliin. Olisin halunnut kokeilla minkä näköiseksi ovet tulevat, jos niistä poistaisi maalit. Silmissäni näen sellaiset ihanan kulahtaneet puupinnalle otetut ovet, joissa näkyy vähän maalikerroksia. No, se ei välttämättä olisi ollut se lopputulos, joten luultavasti ovet maalataan myöhemmin seinien valkoisella maalilla. Valkoinen pohja, pois lukien tapettiseinät. Hyvä pohja väreille, jotka tulivat sitten muuttokuorman mukana. :)

Ai että käy silmään nuo kellastuneet sähköhommelit seinillä. Pintavetoina toteutetut sähköt ovat vielä siedettävät, ajanhenkiset, mutta nuo muovikotelot. Niin ja eteisen liukuovikaapit. Huh. Yritän elää niiden kanssa tovin, tuumaillen mitäpä niille tekisi. Myös keittiön kaapit ovat suurennuslasin alla. Wengenväriset ovet ja pähkinänvärinen taso ei ole ihan sitä mitä haluaisin...

Kaikki maalit on maksettu omasta pussista.

Seuraa Oravanpesää: Blogilista | Bloglovin' | Pinterest
 

UUSI ORAVANPESÄ. Tervetuloa kurkkaamaan!

Tervehdys! Tuli muutto, vappu, puutarhahommia, muuttolaatikoiden purkua, nettipimeys ja laiskuus. Tuli blogihiljaisuus. Nyt netti pelaa, tosin ei ole langattomasta netistä tietoakaan. Ainut piuha, joka kotona on noin metrin mittainen, joka hieman hankaloittaa bloggailua.

Mutta täällä ollaan, uudessa oravanpesässä! Yllä olevissa kuvissa tämä kotini alkuperäisessä asussaan. Eikö ookkin nätin väristä? Ei ihan oravanpesämäistä. Otin kuvat heti kun isämme kanssa ryntäsimme asuntoon vuokralaisen lähdettyä pääsiäisenä. Sitten alkoi remontti. Niin ja Absolut Hunk kuulemma kuuluu asuntoon. :) Sielläpä se on edelleenkin tiskikaapissa. ;)

 

Purettiin kaappi, jonka takaa puuttui seinää ja alta lattiaa. Eikös yllätykset kuulukin remontteihin? Raaputimme tapettia, joka oli kätevästi liimattu maalilla seinään. Maalattiin katto, seinät ja lopuksi lattia. Kaksi seinää sai ylleen Tapettitalon ihanuuksia. Keittiössä on pätkä musta-punaista Kiurujen yötä ja huoneen puolella ainut ehyt seinä on Silkkikukkaa. Ihanan herkkää vaaleanpunaista kukkatapettia. Yllätin itsenikin. Olivat muuten ihan viimeiset rullat kyseistä tapettia. Niin ja siis kaikki kunnia remontista isälleni, hän teki kaiken, mitä nyt vähän itse tapettia raaputtelin...

Tavarani ovat vihdoin tulleet kotiin, oikeaan ympäristöön. Oli erittäin hyvä idea palkata muuttomiehet. Muuton ikävin homma oli muutamassa tunnissa ohi. Se oliko muuttofirma hyvä, onkin toinen juttu. Muuton hinta nousi koko ajan muuton kuluessa... Vieläkin laittaa kiukuksi. aaargh. 

Mutta täällä ollaan, kotona. Laatikoissa on enää tauluni, lisäksi on joitakin kassillisia. Tavarat etsivät edelleen paikkoja ja annan itselleni aikaa löytää oikeat paikat kaikelle. Asunto ei tosiaan tarjoile valmiita ratkaisuja ja vähitellen kaikelle löytyy paikkansa, uskon niin, vaikka kaksi neljästä muuttomiehestäkin kertoi minulle tulevan täällä ahdasta. Höpö höpö! :) Eivät tiedäkkään kuinka hyvä olen säilömään suuret määrät tavaraa pieniin tiloihin... 

Ja mikä parasta rakas, ihana Muruseni tuli tänään kotiin. Eikös se niin ole, että "pienikin kissa tekee asunnosta kodin" ja "kotini on siellä missä kissani on?"

Seuraa Oravanpesää: Blogilista | Bloglovin' | Pinterest