Minulla on muutama paikka, jossa aina silloin tällöin käyn iltakävelyllä etsiskelemässä aarteita. Yhdestä sellaisesta kaivoin yhtenä sunnuntai-iltana Alessin Juicy Salif -sitruspuristimen. Se on täysin ehjä, hieman oli kuivanutta hedelmälihaa jäänyt kiinni, mutta se lähti helposti irti ihan tavallisessa pesussa. Metallinen sitruspuristin olisi ilman minua päätynyt metallinkierräykseen. Oikeaksi Alessin tuotteeksi sen tunnistaa logon leimasta.
Välillä ihmettelen suuresti miten ihmiset heittävät surutta tavaraa pois. Tämä Juicy Salif oli sinällään lajiteltu oikein metallinkeräykseen, mutta ei kai ehjän tavaran paikka ole roskiksessa? Onko oikeasti niin suuri vaiva viedä se kirpputorille, Kierrätyskeskuksen tai pudottaa kirppisten lajittelulaatikkoon. Sellaisia nimittäin on useampiakin noin parin sadan metrin säteellä tämän esineen löytöpaikasta.
No, olen tyytyväinen, että juuri minä satuin oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan ja onnittelen itseäni hyvästä löydöstä.
Juicy Salifin kanssa kuvassa on kaksi uudehkoa leikkuulautaa. Suorakaiteenmallinen on isäni tekemä. Ihastuin edellisellä käynnillä leikkuulautaan niin paljon, että anelin itselleni yhden. Se on tehty katajanpaloista ja tuoksuu taivaalliselta – katajalta. Yksi huono puoli siinä on, se on niin hieno etten raaski käyttää sitä.
Toinen leikkuulauta on vähän vanhempi tapaus. Löysin sen ehkä vuosis sitten Itäkeskuksen SPR Kontista muutamalla eurolla. Tiesin heti etten voi lähteä ilman sitä, oravan mallinen leikkuulauta on ihan huippu hauskannäköinen, mutta sama vika siinäkin. Ei sitä raaski käyttää.
Turkoosi kulho taas on uusi löytö Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Kulho on Kupittaan Saven valmistama ja pohjan signeeraus paljastaa sen olevan Viljo Mäkisen käsialaa. Löysin netistä kuvan, jossa on koottuna "Kupittaan keramiikkataiteilijain nimisigneerauksia valmisteissa".
Loppuun täysin aiheeseen kuulumaton kuva, mutta muistiksi, että keittiössäni talvehtii jo toista vuotta oliivipuu. Se saa valoa viereisestä ikkunasta ja kahdesta kasvivalosta hajasäteitä. Viime vuonna se pudotti jonkun verran lehtiä, mutta kasvatti kesällä runsaasti uusia. Talvi on vasta aluillaan, toivon kovasti että pikkupuu sinnittelee elossa talven yli. Mikäs sen mukavempaa kuin juoda aamukahvit ja syödä lounasta oliivipuun varjossa päivittäin.
Seuraa Oravanpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest