PUNAISIA AARTEITA.

Ei ole salaisuus, että lempivärini on punainen. Siksipä sydän läpätti hieman tiheämmin, kun näin Emmauksen vitriinissä pienen, pullean ja punaisen maljakon. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kiersin koko kirppiksen ensin, ennen kuin tartuin maljakkoon. Yritin kierroksen ajan järkeillä, miksi minun EI missään nimessä pitäisi ostaa vaasia. 

Syitä kyllä löytyi. Maljakoita on liikaakin, rahaa ei oikein ollut ja maljakko oli minusta hieman kalliskin, mutta en silti voinut jättää sitä kirppikselle. Poimin maljakon kuitenkin mukaan, koska pelkäsin, että jälkeenpäin harmittaisi. Niin varmasti olisikin käynyt. Nyt tuo soma vaasi koristaa kotia ja ilahduttaa minua pelkällä olemassa olollaan. Maljakko kustansi 14 euroa, jonka maksoin hieman irvistellen.

Punaisen maljakon kaverina on pieni kynttilälyhty, joka hieman näyttää kävyltä. Sen minulle toi poikaystävä Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta.

Livalin vanha valaisin on jo vanhempi ostos, mutta vasta nyt se pääsi käyttöön. Olen mallaillut sitä vähän sinne ja tänne, mutta ihan parasta paikkaa ei sille ole löytynyt. Asunnossani on niin kovin vähän pistorasioita ja jatkojohtoja on lattialla jo rasittavuuteen asti. Valaisin löytyi Liedon Kisällinkellarista (kierrätyskeskus) ja maksoin siitä muistaakseni joko 12 tai 14 euroa.

Arabian vanhojen kynttiläjalkojen kokoelma on tänä vuonna kasvanut rytinällä. Tuollainen kolmionmallinen kynttiläjalka minulta jo löytyikin, se on kierrätyskeskusostos viiden vuoden takaa. (olin kyllä aivan varma ettei siitä ole kuin pari vuotta, korkeintaan kolme)

Ensin löysin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta tuollaisen kuppimaisen kynttiläjalan. Siihen sopii vain ohut kynttilä. Olen ostanut joskus kirpparilta enkelikellon/kuusenkynttilöitä, joissa on kultaisia sydämiä. Kokeilin sellaista jalkaan, mutta ne olivat vähän liian pienet ympärykseltään. Ruttasin kynttilän tyveen foliota pitämään kynttilä pystyssä ja tukevana.

Toinen löytyi niin ikää Kierrätyskeskukselta, mutta myymälän puolelta. Katselin kynttiläjalkaa, mutta en ostanut. Yön yli nukuttuani tulin katumapäälle. Kun seuraavana päivänä kävin uudelleen Kikessä, oli kynttiläjalka jo ehtinyt mennä. Kyllä harmitti! Ihan kiroiluttikin.

Meni muutama viikko ja löysin kohtalokkaasti samanlaisen kynttiläjalan ja tällä kertaa en empinyt sekuntiakaan. Vaan kiikutin jalan kassan kautta kotiin. En enää saa päähäni mistä sen löysin ja mihin hintaan.

Kotona hoksasin, että kappasta vaan. Kynttiläjalka onkin käännettävää mallia ja siihen saa sopimaan sekä ohuen, että normaalin kruunukynttilän. Kätevää. Näin sen ensikerran tuollaisena ohuen kynttilän versiona, jollaisena sitä edelleen pidän, mutta oli pakko ottaa kuvat myös kruunukynttilän kanssa.

Viimeisenä löysin tällä viikolla Metka kirpputorilta kaksi kolmionmallista kynttiläjalkaa lisää. Ne myytiin yhdessä ja maksoivat yhteensä 6 euroa. Punaisista kynttiläjaloista tulee yhdessä hauska kokoelma ja ne sopivat tähän joulunalusaikaan loistavasti. Omaan kotiini ne toki sopivat mihin tahansa vuodenaikaan. 

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

TEEMA-MUKIKOKOELMAN UUTUUDET.

Enpä arvannut millaisen keräilyn ensimmäisestä Royal Canin mukin ostamisesta alkoi. Olen alkanut katsella Arabian tai nykyään Iittalan Teema-mukeja ihan uusin silmin kirpputoreilla. Josko yksilö sopisi kokoelmaani, johon jossain vaiheessa ajattelin vain eläinkuvioisten olevan tervetulleita, mutta no, se oli muutama muki sitten.

Laskeskelin Teema-mukeja olevan yhteensä 20 kappaletta. Ensimmäiset mukit olivat kolme keltaista, jotka perheeni sai mummoltani joululahjaksi. Yhden ostin lisää tuolloin, vuosia sitten, Vapaa Valinnasta (RIP). Sittemmin on joukkoon liittynyt yksivärisiä ja nyt parin viime vuoden aikana myös kuviollisia, kuten maastokuvioinen muki tai lisää eläinkuviollisia mukeja.

Kokoelmaan on viime kuukausien aikana liittynyt viisi uutta mukia.

Veripalvelun muki löytyi kesällä Kierrätyskeskuksesta, muistaakseni maksoin siitä 3,60 euroa kantisalennuksen jälkeen. Veripalvelu-mukeja on kahdella erilaisella veritipalla, siinä toisessa lisäksi kyljessä lukee Veripalvelu. Veripisarakuvioisia mukeja löytyy myös toisella Arabian mukimallilla.

Toinen kesän aikan löytynyt muki on parvekelasivalmistaja Lumon:ille tehty muki. Kuvin on suunnitellut Niina Aalto, sama henkilö kuin Royal Canin mukeissakin. Tämä muki löytyi Tammiston Kontista, päivänä jolloin koko Kontin valikoima on -50 %. Mukille jäi silloin hintaa noin pari euroa, olisin ostanut sen myös ilman alennusta, kun oli niin edullinen.

Lumonin mukissa kuviossa näkyy yrityksen tuote, mutta se huuda sitä eikä ole logoa näkyvillä. Hauska lasitettu parveke/terassi-aihe on mielestäni onnistunut. Ja on siellä pieni koira! Joten tämä muki lasketaan tietenkin eläinkuviollisiin.

Heini Riitahuhta on suunnitellut kauniin lintuaiheisen kuosin Sairanhoitajaliiton mukin kylkeen. Mukeja on ilmeisesti useampaa väriä olemassa, joten on mahdollisuus kartuttaa kokoelmaa saman kuvion omaavien mukien kanssa. Tämäkin muki löytyi Kierrätyskeskuksesta.

Iittala-brändin alla valmistettu Helle-muki on rakastetun Oiva Toikan suunnittelema. Muki on uutta mallistoa, mutta tämäkin on ostettu kirppikseltä. Mukin kustansi poikaystävä, kun hän ei kestänyt ajatusta, että Bella-kirppikseltä lähtiessämme manaisin loppupäivän "miksi en ostanut sitä mukia". Yritän joskus olla järkevä ja olla ostamatta, mutta monesti jälkikäteen iskee morkkis, kun ei ostanut ja olisi niin pitänyt. Hän on jonkun kerran kuunnellut sitä itkuvirttä. :) Muki maksoi noin kympin ja oli siten halvempi kuin uutena kaupasta ostettuna. Tämän mukin kyljessä tosin oli vielä valmistajan tarra (en puhu tuosta i-tarrasta), joten mukia on tuskin käytetty.

Viimeisenä uusin löytö viime viikonlopulta, Helsingin Sanomien mustapohjainen muki. Nappasin mukin Redin Kierrätyskeskuksen vitriinistä, jossa olin sitä jo ehtinyt pari kertaa ennen ihailla. Nyt oli pakko toimia ettei olisi jäänyt harmittamaan. Muki kustansi 10,80 euroa. Hauskat sarjakuvanomaiset kuviot on piirtänyt Antti Eklund. Mukia löytyy myös valkopohjaisena. 

Nykyään on aina hauska pysähtyä mukin korin luona ja pohtia, mistä mukista tänään kahvin joisi. Minkä sinä näistä poimisit?

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ADVENTTIKYNTTILÄT JOULUN ODOTUKSEEN.

Kaupallinen yhteistyö: Huiskula

Olen muutaman vuoden ajatellut, että haluaisin adventtikynttilät ilahduttamaan joulun odotusta. Kun löysin viime viikonloppuna kynttiläpidikkeet, tiesin, että nyt on adventtikynttilöiden aika. Suunnittelin kranssipohjaa, erilaisia vihreitä oksia, ehkä jotain joulunpunaisia marjoja tai kiulukoita. Tai ehkä kuitenkin jouluruusu ja hyasintteja tai miksei kauniinvärinen joulutähti kynttilöiden seuraksi. Koko komeus metallitarjottimelle tai liemikulhoon tai ehkäpä kuitenkin sinkkivatiin. Ideat vain pörräsivät mielessä.

Ideoita tulvi ja samalla pengoin varastojani ja kävin mökilläkin hakemassa lisää ruukkuja, tarjottimia ja astioita adventtiasetelmaa varten. Olin varma, että minulla on jossain rottinkikranssi, en vai löytänyt sitä jemmaa minne sen olen laittanut. Löysin tarvikkeita etsiessäni vuosia sitten hankitun kukkasienen, päätin käyttää sen nyt. Tiedän, että kukkasienen käyttö on nykyään lähes rikos, koska sieni on maatumaton ja siitä irtoaa mikromuoveja. Jatkossa jätän kukkasienet kauppaan, mutta nyt kun sellainen oli jo olemassa päätin käyttää sen.

Kukkasieni sopi täydellisesti vanhaan alumiiniseen kakkuvuokaan, joten se valikoitui adventtiasetelman astiaksi. Laitoin vuokaan vettä ja annoin halkaistun sienen kostua rauhassa. Ensimmäiseksi painoin metallisten kukkapidikkeiden piikit sieneen tasaisin välein ja sen jälkeen aloin asetella männyn oksia*. 

Kun kukkasieni oli peitossa ja männyn oksatkin vähissä adventtiasetelmani, lisäsin valkoiset kruunukynttilät odottamaan ensimmäistä adventtisunnuntaita. Monimutkaiset ja runsaat ideat jalostuivat pelkistetyksi, aika suomalaiseksikin toteutukseksi. Monissa asioissa tykkään runsaudesta ja olen maksimalisti, mutta tällä kertaa vähempi oli enempi. Viikon päästä saan sytyttää ensimmäisen kynttilä.

*Männyn oksat saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ORAVANPESÄ 15 VUOTTA!

Hyvää synttäriä Oravanpesä-blogille!

Tänään, 23.11.2023, on blogini 15-vuotispäivä. Ensimmäinen postaus oli Timon laulu oravasta Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Päädyin postaamaan blogihistorian ainoan kuvattoman postauksen, koska halusin aloittaa jollain erityisellä bloggauksella ja laulun sanat vain tulivat jostain mieleen. Siinä lauletaan oravanpesästä, joten se sopi blogin nimeen.

Aloitin bloggauksen ensin toisella blogilla pari vuotta aiemmin. Se oli pelkästään tekstiä sisältävä blogi ja sisältö oli silloin suosittua "haircuttia" eli kevyttä avautumista. Sitten sain ensimmäisen digikamerani ja halusin jakaa sillä otettuja kuvia. Kun nyt katsoo vanhoja kuvia, vähän hävettää. Ainakin on jotain kehittymistä nähtävillä. Ehkä myös teksti on vähän parantunut alkuajoista. Silloin kärsin töissä tarvittavasta kirjoittamisesta ja halusin treenata sitä vapaassa ympäristössä. Nyt kynnys tekstintuottamiseen on huomattavasti madaltunut, teinhän sitä tässä hetken työksenikin.

Muistin lähestyvän merkkipäivän vähän myöhässä, enkä saanut aikaiseksi kuvata mitään spesiaalia tai kaivella arkistojen aarteita. Päädyin kuvittamaan 15-vuotispostauksen kuvalla, jonka otin 12.11.23 päivän kuvaksi. Olen ottanut 16 vuotta joka päivä (lähes) itsestäni kuvan ja tämä oli isänpäivän otos. Olin menossa nukkumaan, kun muistin Päivän kuvan, hain kameran ja nappasin ainoan enää päällä olleen lampun valossa. Miso sattui olemaan lähistöllä ja päätyi kuvaan. Jokin kuvassa puhuttelee minua, vaikka se ei olekaan mitenkään erityinen sommittelultaan, teknisesti tai sisällöltään, mutta pidän siitä. Pidän minun ja Mison kontaktista. Kokeilin kuvaan Adoben tekoälytyökalua ja sumensin taustaa ja vaihdon kuvan mustavalkoiseksi. 

Kiva, kun olet löytänyt tiesi tänne! Tulethan uudestaankin.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

SYKSYINEN KYNTTILÄJALAN KORISTE - helppo DIY-koristus.

Sattumalta kertynyt syyskoriste, jonka haluan tallettaa myös tänne blogiin. Keräsin tammenterhoja ensin Annalan tammimetsästä ja myöhemmin Lepaan kuuluisan tammen alta. Tarkoitus oli laittaa terhoja Ekorn-maljakkoon kasvamaan, mutta kaikki tammenterhot olivat niin pieniä, että humpsahtivat maljakon suusta veteen. Aikansa terhot pyörivät siellä ja täällä, kunnes kyllästyin. Juuri ennen biojätteeseen kippaamista keksin pudottaa ne punasavikynttiläjalan kuppiosaan. Seuraksi laitoin vähän isomman kävyn, joka oli myös pyörinyt nurkissa jo vuoden päivät.

Parilla iltakävelyllä hoksasin maassa lehtikuusen käpyisiä oksia ja hevoskastanjan kastanjoita, joita poimin mukaan ja lisäsin kotona ne asetelmaan. Kokonaisuudesta tuli minusta hirmu kiva, ei liian jouluinen, vaikka sopii myös siihen aikaan. Punasavinen kynttilänjalka on kaunista käsityötä. Olen napannut kynttilänjalan aikoinaan Kierrätyskeskuksen ilmaisista mukaan. Jalassa on Amnestyn nimi pohjassa, onkohan se ollut liikelahja vai myyntituote? 

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 30. Verraton hölmö.

Japanilaisen kirjallisuuden klassikko – Shusaku Endon Verraton hölmö – tuli minua vastaan Kierrätyskeskuksen verkkokaupassa kolmen euron hintaan. Hankin kirjan jo joulukuussa 2021, mutta sain tartuttua siihen vasta nyt. Kirjan aloitettuani en miltei malttanut laskea sitä käsistäni, niin paljon verrattoman hölmön eli kirjan päähenkilön salaisuudet alkoivat kiinnostaa. Päähenkilö on hyväsydäminen nuori ranskalainen mies, joka saapuu Japaniin ja jolle alkaa tapahtua kaikenlaista. Enempää spoilaamatta suositan lukemaan, hieman jännittävä, mutta ei kuitenkaan (onneksi) dekkariksi taipuva kirja, on viihdyttävää lukemista.

Japaninkielinen alkuteos on kirjoitettu jo vuonna 1959, suomennoksen on tehnyt Hilkka Pekkanen englanninkielisen painoksen perusteella, joka on tehty vuonna 1974. 

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

VALMU – MESSINKIKEHYS – PUPU. Sekalainen seurakunta Kierätyskeskuksen ilmaisosastolta poimittuna.

Esittelyssä muutamia viimeaikaisia poimintoja Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Ensimmäisenä uusin: Arabian Valmu-kuppi. Valmu löytyi Porttipuiston Kikestä. Siitä puuttuu pieni palanen reunasta, mutta muuten se on ehjä ja hyväkuntoinen. Tykkään Valmun mallista ja kukkakuvioista. Laitoin siihen samalta Porttipuiston reissulta, IKEAsta, ostamani hyasintin. Vähän jouluinen kukka ja kesäiset kuviot riitelevät mielessäni, mutta kupin koko on just kiva hyasintille.

Vanha, messinkinen neliökehys löytyi vakkaripaikastani eli Kyläsaaren Kikestä. Kehykseen laitoin kuvan pikku-Misosta. Kuva on ihan ensimmäisiltä päiviltä, kun Miso oli vasta saapunut luokseni. Hieman huolestunut ilme pikkukissalla. Varmaan vähän jännitti uusi tyyppi, joka heilui jonkun musta aparaatin kanssa ympärillä. Kuvan värit ovat ihan päin prinkkalaa, mutta ei välitetä siitä, kun pikkurimpula on niin söpö.

Kolmas löytö on turkulaisen Mum'sin metallilangasta väännetty pupu-trophy. Näin sen j kuakaa, mutta kun pääsin hyllylle, poimi joku nainen sen juuri hyllyltä. Katseli ja käänteli sitä. Toivoin hiljaa mielessäni, ettei hän ota sitä mukaansa. Nainen hymähti ja hymyillen laittoi pupun takaisin hyllylle. Minä tartuin esineeseen niin nopeasti kuin vain voin näyttämättä suurta intoani ja tahtoani pupua kohtaan. Pupun toisessa korvassa oleva pieni, pyöreä laattaa kertoi sen, mitä jo ehdin epäillä – pupu oli Mum'sin tuotantoa ja lähti ehdottomasti mukaani.

Esittelin pupulöytöä poikaystävälle ja vain näytiksi laitoin sen oviaukon pieleen. Siinäpä olikin hyvä paikka sille ja siihen se sitten lopulta laitettiin. Oviaukko keittiön ja huoneen välillä on sen verran iso, että pupuun ei osu pidempikään ihminen. Itsehän kävelen sen ali sujuvasti. Mahtavan hyvätuulinen pupu!

Olisiko joku näistä lähtenyt sinun mukaan?

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 29. Uenon asema.

Viime Turun reissulla piipahdin Sammakon kirjakaupassa, joka on ehkä lempparikirjakauppani. Pieni, täynnä kirjoja ja kaupan kupeessa on Kahvihuone. Kahvilaa en tosin en ole vielä koskaan testannut, kun olen aina poikennut täsmäkirjaostoksilla kampaajakäynnin yhteydessä. Ja kyllä, käyn Turussa kampaajalla, vaikka asun Helsingissä. Olen tehnyt niin jo 19 vuotta. Mutta siis käväisin Sammakossa ja ostin aiemmin tänä vuonna ilmestyneen Uenon asema -kirjan. 

Uenon asema -kirjan on kirjoittanut syntyperältään korealainen, mutta Japanissa asuva ja japania äidinkielenään puhuva Yu Miri. Hän pyörittää kirjakauppaa Fukushimassa kirjoittamisen ohella. Kirjan suomennoksen on tehnyt Raisa Porrasmaa. 

Uenon asema kertoo erään miehen tarinan, karun kohtalon perheellisestä kodittomaksi Uenon aseman liepeille. Kirjan pääosassa ovat yhteiskunnan heikoimmassa osassa olevat, jotka Tokion kaupunki haluaa siivota näkyvistä ja välillä tekeekin niin. Tarina on karu kertomus siitä, että elämä ei aina suju kuten haluaisi eikä kaikilla ole samoja mahdollisuuksia selviytyä arjesta. Se on hyvä muistutus näin repivien sotien aikaan ja hallituksen kaavailemien yhteiskunnan haavoittuvimpien ihmisten oloja heikentävien toimien aikana, että elämä voi olla hyvin toisenlaista mitä itsellä. 

Odotin ehkä vähän enemmän iloista ja kepeää lukukokemusta, en tiedä miksi, sillä kirjan takakansikaan ei sellaista lupaa. Suosittelen kuitenkin kirjaa edellä mainitusta syistä, se avartaa omaa näkemystä.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

HYYTÄVÄN HAUSKAA HALLOWEENIA!

Hyytävän hauskaa halloweenia!
toivottaa Oravanpesän väki

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MORSIUSMYRTTI – VANHA HUONEKASVI.

Kaupallinen yhteistyö: Huiskula

Morsiusmyrtti – myrtti – Myrtus communis on minulle lapsuudesta muistijäljen jättänyt kasvi. Muistan sellaisen olleen mammani kuistin ikkunalla ja myöhemmin meillä kotona. Muistan, että äitini kertoi siitä kasvatettavan morsiamelle kruunu häihin. Se kuulosti minusta silloin ihanalta. Harmillisesti se myrtti ei enää ole elossa, mutta nyt sain uuden morsiusmyrtin* ja aikomus on yrittää pitää se hengissä mahdollisimman pitkään.

Kyselin hoito-ohjeita Hyötykasviyhdistyksen viisailta naisilta Soilikki ja pielikki -piirin tapaamisessa. Anu Ranta mainitsi sen olevan ahkeran kastelijan kasvi, myrtti viihtyy kosteassa, mutta ei tykkää vedestä lautasella. Anu myös kertoi lisää myrtin historiasta. Sitä on alettu kasvattaa entisaikaan perheissä, kun tyttölapsi syntyi, juurikin siinä morsiuskruunu tarkoituksessa. Ja jos sattui käymään niin onnettomasti, että kasvi kuolla kupsahti, tarkoitti se sitä, että neito oli ollut huonoilla teillä. 

Etsin kirjahyllystäni Anu Rannan kirjoittaman Hienohelma ja vanhapoika – Rakkaat huonekasvit -kirjan ja tutkin myrttiä tarkemmin. Se on yksi vanhimmista huonekasveista Suomessa. Myrtti on liittynyt sekä häihin että hautajaisiin. Myrttikruunu symboloi nuoruutta, puhtautta ja siveyttä. Kreikassa se on pyhitetty Afroditelle ja Roomassa Venukselle.

Kirjasta löytyi myös hoito-ohjeet: myrtti viihtyy runsaassa valossa, mutta ei siedä paahdetta. Ahkera kasvin sumutus kannattaa, juuripaakun tulee pysyä märkänä eikä se siedä pitkää kuivuutta. Kuivuttuaan kasvi pudottaa helposti lehtensä. Kasteluun sopii parhaiten sadevesi, sillä myrtti ei ole kalkinsuosija. Kasvukaudella myrttiä lannoitetaan kerran viikossa.

Myrtti vaatisi talvella valoisan, mutta viileän, jopa alle kymmenen asteen lämpötilan. Saa nähdä kelpaako asuntoni normaalia viileämpi huoneilma, vai onko 16–-19 astetta liikaa sille. Jos ja toivottavasti kun kesä taas saapuu, myrtin voi vielä ulos puutarhaan. Siellä se viihtyy puolivarjossa, mutta sielläkään sen kastelua ei saa unohtaa.

Morsisumyrtti vaatii kasvurauhan ja vain nuorempia taimia kannattaa ruukutaa vuosittain, vanhemmille lisätään vain pintamultaa. Kasvualustaksi valitaan kalkitsematon kasvuturve, jonka sekaan kannattaa laittaa hiekkaa ilmavuuden parantamiseksi. Myrtti on hidaskasvuinen. Pistokkaista sen monistaminen vie aikaa sillä latvapistokkaat juurtuvat hitaasti, siihen voi mennä jopa pari kuukautta, vaikka ne olisivatkin ihanneolosuhteissa.

Nyt vain toivon onnea myrtin kasvatuksen kanssa!

* Kasvi saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

HABITARE 2023.

Blogiyhteistyö Messukeskus | Habitare-messut

Hakola

Syksyn sisustuksen päätapahtuma Habitare-messut avasivat eilen ovensa. Pääsin tutustumaan Habitare-messuihin heti ovien avattua. Kiersin messut yhdessä ystäväni kanssa ja pohdimme muutaman törmäämiemme tuttujen kanssa, että messut olivat ehkä aiempaa pienemmät, mutta tuntui, että osastoihin oli satsattu enemmän. Poissa olivat muun muassa Marimekko, Finlayson, Familon, Vallilla, Pentik ja Iittala/Arabia. Iittalan Vintage-valikoimaa oli esillä Choice-osastolla, joka oli Susanna Venton kokoama osasto vastuullisista toimijoista. Tässä pieniä maistiaisia messuilta.

Hakola

Yhdessä/Together-teemanäyttely | Lokal

Messuilla näkyi väriä! Ihanaa, pitkästä aikaa maanläheiset ja murretut sävyt olivat vähemmistössä ja kirkkaita perusvärejä näkyi useammallakin osastolla. Huomiota herättävin oli Hakolan neljän osaan jaettu osasto, jonka seinissä oli vahvat raita- ja ruututapetit ja raitaa löytyi myös tekstiilien kuoseista. Erityisesti punaista väriä näkyi runsaasti. Tämä ilahduttaa suuresti itseäni, suurta punaisen värin rakastajaa.

Yhdessä/Together-teemanäyttely

Yhdessä/Together-teemanäyttely

Annala

Anno

Muutamilla osastoilla oli hienoja kasviteoksia kuten yllä Annon osastolla ja alempana Luhta Homen.

Choice | Francly

Tero Kuitunen Shop

Choice | Iittala Vintage

Choice | Udumbara

Choice | Studio Frö

Oshinsha

Messuilla oli myös japanilaisen Oshinshan osasto. Ihastuttavia japanilaisen käsityötaidon mestariteoksia. Hauskaa, että Japanista tuntuu aina tulevan yksi yritys kokeilemaan Suomen markkinoita.

Oshinsha

Luhta Home

Luhta Home

Habitare Pro | Innogreen

Kävimme myös piipahtamassa Habitare Pron puolella, joka on tarkoitettu ammattilaisille ja keskittyy kuluttjamyynnin sijasta b2b-kauppaan. Sieltä bongasin Innogreenin kivat sammal- ja jäkälätaulut ja istutussysteemit.

Toisessa hallissa oli samaan aikaan Antiikki & Vintage -tapahtuma. Siinä kohtaa oli jo vähän messuväsymystä enkä jaksanut hirveän tarkasti kiertää osastoja. Tällaisissa tapahtumissa harvoin tekee mitään löytöjä, kun kaikki on tarkkaan kuratoitua ja vielä tarkempaa hinnoiteltua. 

* Habitare-messulippu saatu.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest