TEEMA-MUKIKOKOELMAN UUTUUDET.

Enpä arvannut millaisen keräilyn ensimmäisestä Royal Canin mukin ostamisesta alkoi. Olen alkanut katsella Arabian tai nykyään Iittalan Teema-mukeja ihan uusin silmin kirpputoreilla. Josko yksilö sopisi kokoelmaani, johon jossain vaiheessa ajattelin vain eläinkuvioisten olevan tervetulleita, mutta no, se oli muutama muki sitten.

Laskeskelin Teema-mukeja olevan yhteensä 20 kappaletta. Ensimmäiset mukit olivat kolme keltaista, jotka perheeni sai mummoltani joululahjaksi. Yhden ostin lisää tuolloin, vuosia sitten, Vapaa Valinnasta (RIP). Sittemmin on joukkoon liittynyt yksivärisiä ja nyt parin viime vuoden aikana myös kuviollisia, kuten maastokuvioinen muki tai lisää eläinkuviollisia mukeja.

Kokoelmaan on viime kuukausien aikana liittynyt viisi uutta mukia.

Veripalvelun muki löytyi kesällä Kierrätyskeskuksesta, muistaakseni maksoin siitä 3,60 euroa kantisalennuksen jälkeen. Veripalvelu-mukeja on kahdella erilaisella veritipalla, siinä toisessa lisäksi kyljessä lukee Veripalvelu. Veripisarakuvioisia mukeja löytyy myös toisella Arabian mukimallilla.

Toinen kesän aikan löytynyt muki on parvekelasivalmistaja Lumon:ille tehty muki. Kuvin on suunnitellut Niina Aalto, sama henkilö kuin Royal Canin mukeissakin. Tämä muki löytyi Tammiston Kontista, päivänä jolloin koko Kontin valikoima on -50 %. Mukille jäi silloin hintaa noin pari euroa, olisin ostanut sen myös ilman alennusta, kun oli niin edullinen.

Lumonin mukissa kuviossa näkyy yrityksen tuote, mutta se huuda sitä eikä ole logoa näkyvillä. Hauska lasitettu parveke/terassi-aihe on mielestäni onnistunut. Ja on siellä pieni koira! Joten tämä muki lasketaan tietenkin eläinkuviollisiin.

Heini Riitahuhta on suunnitellut kauniin lintuaiheisen kuosin Sairanhoitajaliiton mukin kylkeen. Mukeja on ilmeisesti useampaa väriä olemassa, joten on mahdollisuus kartuttaa kokoelmaa saman kuvion omaavien mukien kanssa. Tämäkin muki löytyi Kierrätyskeskuksesta.

Iittala-brändin alla valmistettu Helle-muki on rakastetun Oiva Toikan suunnittelema. Muki on uutta mallistoa, mutta tämäkin on ostettu kirppikseltä. Mukin kustansi poikaystävä, kun hän ei kestänyt ajatusta, että Bella-kirppikseltä lähtiessämme manaisin loppupäivän "miksi en ostanut sitä mukia". Yritän joskus olla järkevä ja olla ostamatta, mutta monesti jälkikäteen iskee morkkis, kun ei ostanut ja olisi niin pitänyt. Hän on jonkun kerran kuunnellut sitä itkuvirttä. :) Muki maksoi noin kympin ja oli siten halvempi kuin uutena kaupasta ostettuna. Tämän mukin kyljessä tosin oli vielä valmistajan tarra (en puhu tuosta i-tarrasta), joten mukia on tuskin käytetty.

Viimeisenä uusin löytö viime viikonlopulta, Helsingin Sanomien mustapohjainen muki. Nappasin mukin Redin Kierrätyskeskuksen vitriinistä, jossa olin sitä jo ehtinyt pari kertaa ennen ihailla. Nyt oli pakko toimia ettei olisi jäänyt harmittamaan. Muki kustansi 10,80 euroa. Hauskat sarjakuvanomaiset kuviot on piirtänyt Antti Eklund. Mukia löytyy myös valkopohjaisena. 

Nykyään on aina hauska pysähtyä mukin korin luona ja pohtia, mistä mukista tänään kahvin joisi. Minkä sinä näistä poimisit?

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ADVENTTIKYNTTILÄT JOULUN ODOTUKSEEN.

Kaupallinen yhteistyö: Huiskula

Olen muutaman vuoden ajatellut, että haluaisin adventtikynttilät ilahduttamaan joulun odotusta. Kun löysin viime viikonloppuna kynttiläpidikkeet, tiesin, että nyt on adventtikynttilöiden aika. Suunnittelin kranssipohjaa, erilaisia vihreitä oksia, ehkä jotain joulunpunaisia marjoja tai kiulukoita. Tai ehkä kuitenkin jouluruusu ja hyasintteja tai miksei kauniinvärinen joulutähti kynttilöiden seuraksi. Koko komeus metallitarjottimelle tai liemikulhoon tai ehkäpä kuitenkin sinkkivatiin. Ideat vain pörräsivät mielessä.

Ideoita tulvi ja samalla pengoin varastojani ja kävin mökilläkin hakemassa lisää ruukkuja, tarjottimia ja astioita adventtiasetelmaa varten. Olin varma, että minulla on jossain rottinkikranssi, en vai löytänyt sitä jemmaa minne sen olen laittanut. Löysin tarvikkeita etsiessäni vuosia sitten hankitun kukkasienen, päätin käyttää sen nyt. Tiedän, että kukkasienen käyttö on nykyään lähes rikos, koska sieni on maatumaton ja siitä irtoaa mikromuoveja. Jatkossa jätän kukkasienet kauppaan, mutta nyt kun sellainen oli jo olemassa päätin käyttää sen.

Kukkasieni sopi täydellisesti vanhaan alumiiniseen kakkuvuokaan, joten se valikoitui adventtiasetelman astiaksi. Laitoin vuokaan vettä ja annoin halkaistun sienen kostua rauhassa. Ensimmäiseksi painoin metallisten kukkapidikkeiden piikit sieneen tasaisin välein ja sen jälkeen aloin asetella männyn oksia*. 

Kun kukkasieni oli peitossa ja männyn oksatkin vähissä adventtiasetelmani, lisäsin valkoiset kruunukynttilät odottamaan ensimmäistä adventtisunnuntaita. Monimutkaiset ja runsaat ideat jalostuivat pelkistetyksi, aika suomalaiseksikin toteutukseksi. Monissa asioissa tykkään runsaudesta ja olen maksimalisti, mutta tällä kertaa vähempi oli enempi. Viikon päästä saan sytyttää ensimmäisen kynttilä.

*Männyn oksat saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ORAVANPESÄ 15 VUOTTA!

Hyvää synttäriä Oravanpesä-blogille!

Tänään, 23.11.2023, on blogini 15-vuotispäivä. Ensimmäinen postaus oli Timon laulu oravasta Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Päädyin postaamaan blogihistorian ainoan kuvattoman postauksen, koska halusin aloittaa jollain erityisellä bloggauksella ja laulun sanat vain tulivat jostain mieleen. Siinä lauletaan oravanpesästä, joten se sopi blogin nimeen.

Aloitin bloggauksen ensin toisella blogilla pari vuotta aiemmin. Se oli pelkästään tekstiä sisältävä blogi ja sisältö oli silloin suosittua "haircuttia" eli kevyttä avautumista. Sitten sain ensimmäisen digikamerani ja halusin jakaa sillä otettuja kuvia. Kun nyt katsoo vanhoja kuvia, vähän hävettää. Ainakin on jotain kehittymistä nähtävillä. Ehkä myös teksti on vähän parantunut alkuajoista. Silloin kärsin töissä tarvittavasta kirjoittamisesta ja halusin treenata sitä vapaassa ympäristössä. Nyt kynnys tekstintuottamiseen on huomattavasti madaltunut, teinhän sitä tässä hetken työksenikin.

Muistin lähestyvän merkkipäivän vähän myöhässä, enkä saanut aikaiseksi kuvata mitään spesiaalia tai kaivella arkistojen aarteita. Päädyin kuvittamaan 15-vuotispostauksen kuvalla, jonka otin 12.11.23 päivän kuvaksi. Olen ottanut 16 vuotta joka päivä (lähes) itsestäni kuvan ja tämä oli isänpäivän otos. Olin menossa nukkumaan, kun muistin Päivän kuvan, hain kameran ja nappasin ainoan enää päällä olleen lampun valossa. Miso sattui olemaan lähistöllä ja päätyi kuvaan. Jokin kuvassa puhuttelee minua, vaikka se ei olekaan mitenkään erityinen sommittelultaan, teknisesti tai sisällöltään, mutta pidän siitä. Pidän minun ja Mison kontaktista. Kokeilin kuvaan Adoben tekoälytyökalua ja sumensin taustaa ja vaihdon kuvan mustavalkoiseksi. 

Kiva, kun olet löytänyt tiesi tänne! Tulethan uudestaankin.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

SYKSYINEN KYNTTILÄJALAN KORISTE - helppo DIY-koristus.

Sattumalta kertynyt syyskoriste, jonka haluan tallettaa myös tänne blogiin. Keräsin tammenterhoja ensin Annalan tammimetsästä ja myöhemmin Lepaan kuuluisan tammen alta. Tarkoitus oli laittaa terhoja Ekorn-maljakkoon kasvamaan, mutta kaikki tammenterhot olivat niin pieniä, että humpsahtivat maljakon suusta veteen. Aikansa terhot pyörivät siellä ja täällä, kunnes kyllästyin. Juuri ennen biojätteeseen kippaamista keksin pudottaa ne punasavikynttiläjalan kuppiosaan. Seuraksi laitoin vähän isomman kävyn, joka oli myös pyörinyt nurkissa jo vuoden päivät.

Parilla iltakävelyllä hoksasin maassa lehtikuusen käpyisiä oksia ja hevoskastanjan kastanjoita, joita poimin mukaan ja lisäsin kotona ne asetelmaan. Kokonaisuudesta tuli minusta hirmu kiva, ei liian jouluinen, vaikka sopii myös siihen aikaan. Punasavinen kynttilänjalka on kaunista käsityötä. Olen napannut kynttilänjalan aikoinaan Kierrätyskeskuksen ilmaisista mukaan. Jalassa on Amnestyn nimi pohjassa, onkohan se ollut liikelahja vai myyntituote? 

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 30. Verraton hölmö.

Japanilaisen kirjallisuuden klassikko – Shusaku Endon Verraton hölmö – tuli minua vastaan Kierrätyskeskuksen verkkokaupassa kolmen euron hintaan. Hankin kirjan jo joulukuussa 2021, mutta sain tartuttua siihen vasta nyt. Kirjan aloitettuani en miltei malttanut laskea sitä käsistäni, niin paljon verrattoman hölmön eli kirjan päähenkilön salaisuudet alkoivat kiinnostaa. Päähenkilö on hyväsydäminen nuori ranskalainen mies, joka saapuu Japaniin ja jolle alkaa tapahtua kaikenlaista. Enempää spoilaamatta suositan lukemaan, hieman jännittävä, mutta ei kuitenkaan (onneksi) dekkariksi taipuva kirja, on viihdyttävää lukemista.

Japaninkielinen alkuteos on kirjoitettu jo vuonna 1959, suomennoksen on tehnyt Hilkka Pekkanen englanninkielisen painoksen perusteella, joka on tehty vuonna 1974. 

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

VALMU – MESSINKIKEHYS – PUPU. Sekalainen seurakunta Kierätyskeskuksen ilmaisosastolta poimittuna.

Esittelyssä muutamia viimeaikaisia poimintoja Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Ensimmäisenä uusin: Arabian Valmu-kuppi. Valmu löytyi Porttipuiston Kikestä. Siitä puuttuu pieni palanen reunasta, mutta muuten se on ehjä ja hyväkuntoinen. Tykkään Valmun mallista ja kukkakuvioista. Laitoin siihen samalta Porttipuiston reissulta, IKEAsta, ostamani hyasintin. Vähän jouluinen kukka ja kesäiset kuviot riitelevät mielessäni, mutta kupin koko on just kiva hyasintille.

Vanha, messinkinen neliökehys löytyi vakkaripaikastani eli Kyläsaaren Kikestä. Kehykseen laitoin kuvan pikku-Misosta. Kuva on ihan ensimmäisiltä päiviltä, kun Miso oli vasta saapunut luokseni. Hieman huolestunut ilme pikkukissalla. Varmaan vähän jännitti uusi tyyppi, joka heilui jonkun musta aparaatin kanssa ympärillä. Kuvan värit ovat ihan päin prinkkalaa, mutta ei välitetä siitä, kun pikkurimpula on niin söpö.

Kolmas löytö on turkulaisen Mum'sin metallilangasta väännetty pupu-trophy. Näin sen j kuakaa, mutta kun pääsin hyllylle, poimi joku nainen sen juuri hyllyltä. Katseli ja käänteli sitä. Toivoin hiljaa mielessäni, ettei hän ota sitä mukaansa. Nainen hymähti ja hymyillen laittoi pupun takaisin hyllylle. Minä tartuin esineeseen niin nopeasti kuin vain voin näyttämättä suurta intoani ja tahtoani pupua kohtaan. Pupun toisessa korvassa oleva pieni, pyöreä laattaa kertoi sen, mitä jo ehdin epäillä – pupu oli Mum'sin tuotantoa ja lähti ehdottomasti mukaani.

Esittelin pupulöytöä poikaystävälle ja vain näytiksi laitoin sen oviaukon pieleen. Siinäpä olikin hyvä paikka sille ja siihen se sitten lopulta laitettiin. Oviaukko keittiön ja huoneen välillä on sen verran iso, että pupuun ei osu pidempikään ihminen. Itsehän kävelen sen ali sujuvasti. Mahtavan hyvätuulinen pupu!

Olisiko joku näistä lähtenyt sinun mukaan?

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 29. Uenon asema.

Viime Turun reissulla piipahdin Sammakon kirjakaupassa, joka on ehkä lempparikirjakauppani. Pieni, täynnä kirjoja ja kaupan kupeessa on Kahvihuone. Kahvilaa en tosin en ole vielä koskaan testannut, kun olen aina poikennut täsmäkirjaostoksilla kampaajakäynnin yhteydessä. Ja kyllä, käyn Turussa kampaajalla, vaikka asun Helsingissä. Olen tehnyt niin jo 19 vuotta. Mutta siis käväisin Sammakossa ja ostin aiemmin tänä vuonna ilmestyneen Uenon asema -kirjan. 

Uenon asema -kirjan on kirjoittanut syntyperältään korealainen, mutta Japanissa asuva ja japania äidinkielenään puhuva Yu Miri. Hän pyörittää kirjakauppaa Fukushimassa kirjoittamisen ohella. Kirjan suomennoksen on tehnyt Raisa Porrasmaa. 

Uenon asema kertoo erään miehen tarinan, karun kohtalon perheellisestä kodittomaksi Uenon aseman liepeille. Kirjan pääosassa ovat yhteiskunnan heikoimmassa osassa olevat, jotka Tokion kaupunki haluaa siivota näkyvistä ja välillä tekeekin niin. Tarina on karu kertomus siitä, että elämä ei aina suju kuten haluaisi eikä kaikilla ole samoja mahdollisuuksia selviytyä arjesta. Se on hyvä muistutus näin repivien sotien aikaan ja hallituksen kaavailemien yhteiskunnan haavoittuvimpien ihmisten oloja heikentävien toimien aikana, että elämä voi olla hyvin toisenlaista mitä itsellä. 

Odotin ehkä vähän enemmän iloista ja kepeää lukukokemusta, en tiedä miksi, sillä kirjan takakansikaan ei sellaista lupaa. Suosittelen kuitenkin kirjaa edellä mainitusta syistä, se avartaa omaa näkemystä.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest