MUSTA KISSAMALJAKKO.

Hyvää mustien kissojen arvostuspäivää! Päivään sopiva aihe on esitellä Tallinnan tuliainen, nimittäin musta, keraaminen kissamaljakko. Näin maljakon Instagramissa pari kuukautta sitten ja se ei jättänyt rauhaan.

Saimme järjestettyä poikaystävän kanssa päivävisiitin etelänaapuriin ja heti ensimmäiseksi riensi kissamaljakkokauppaan. Mikä on, että sattui juuri yksi ja vain yksi musta kissamaljakko olemaan hyllyssä. ihan kuin minua varten. Nappasin sen heti mukaan.

Maljakko päätyy aikanaan kotiin, mutta pitihän sitä heti reissusta palattua takaisin mökille testata tuoreen puutarhakimpun kanssa, kultapalloja, -piiskuja ja punaluppioita. Ärhäkkä yhdistelmä, mutta juuri nyt tämä viehättää.

Tämän perheen musta kissa saa tänään päivän kunniaksi extraherkkuja ja rapsutuksia. Maljakko ansaittua ihailua.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KEITTIÖN SEINÄHYLLYN UUSI JÄRJESTYS.

Viikonloppuna viikottaisen kukkien kastelun lomassa katselin kasvejani kriittisellä silmällä. Muutama oli hyvin huonossa kunnossa, yleensä yritän viimeiseen asti hoivata kasveja, mutta tällä kertaa en. Useampi rassukka lähti biojätteeseen, sillä kotona on hieman ahdasta kasvirintamalla ja tässä viime päivinä on kotiutunut viisi kuusi uutta kasvia. Ups. 

Yksi lähdön saaneista oli keittiön seinällä olevan hyllyn päällä majaillut juoru. Vielä kesän alussa ihastelin sen tuuheaa ulkonäköä, mutta kesän aikana se oli ruskettunut rajusti. Biojätteeseen vaan. Tilalle halusin jonkun roikkuvan kasvin, sillä juoru kivasti pehmensi pienen seinustan ilmettä. Vaikuttaa myös siltä, että kaapin päällä on ihan kohtuulliset valo-olosuhteet.

Juorun tilalle tulikin loppujen lopuksi kolme kasvia. Täsmälleen sen tilalle tuli samettiköynnösvehka Philodendron scandens f. micans. Olin pitkään haaveillut tuosta tummahipiäisestä, samettilehtisestä tai ainakin samettisen näköisestä vehkasta. Se pääsi tekemääni punasaviruukkuun. Se sai kaveriksi toisen köynnösvehkan, kirppikseltä 6,50 eurolla löytämäni P. 'Red Emperor':in alun. Sen istutin Huone ett Rumin mustaan käsin Suomessa dreijattuun ruukkuun. Siitäkin olen haaveillut jo vuoden verran - heti sen lanseerauksesta lähtien.

Järjestelin muutenkin tavarat uusiksi. Kaapin hyllylle pääsi käsin tekemäni kakkuvati, jonka päälle sijoitin kesällä aidasta (!!!) pelastamani herttalyhdyn. Se on hauskasti hieman pinkki toisin kuin kaksi muuta kotoani löytyvää Ceropegia woodii:ta. Niiden kanssa hyllylle pääsivät Japanista second handina ostamani kokeshi-nukke ja lasikannullinen syömäpuikkoja.

Kaapin päällä on säilössä vuoden 2016 Blossa-glögipullo muistona vuodesta, jolloin täytin tasavuosia ja Maltalta tuliaiseksi ostamani jalallinen kulho. Harmillisesti Blossa-pullon etiketin metsäisestä kuviosta ei löydy oravaa, vaikka kuinka etsin. 

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KISSASOITTOKELLO.

Tykkään matkoilta tuoda itselle tuliaisiksi aina jotain arkipäiväiseen käyttöön tulevaa. Jotain mitä muistuttaa matkasta silloinkin, kun siitä on vuosia ja seuraavaan reissuun tuntuu olevan valovuosi. 

Viime syksynä Amsterdamissa mietin, että kaupunki jos mikä olisi oiva paikka löytää erilaisia  polkupyörätilpehöörejä. Tuumailin mielessäni, että tarvitsisin mökkipyörään soittokellon, alkuperäinen kello kun on ruostunut jumiin. En kuitenkaan jaksanut nähdä sen enempää vaivaa asian eteen. 

Viimeisenä päivänä, kun olin kävelemässä Hortus Botanicuksesta kohti hotellia lähteäkseni paluumatkalle, satuin osumaan kaikenlaista hauskaa tavaraa myyvään putiikkiin. Se oli aivan hotellin nurkalla, mutta olin aiemmin ollut alueella liikkellä iltaisin ja kauppa oli ollut kiinni. Siellä minua odotti mitä täydellisin kissan muotoinen soittokello. Pakkohan se oli ostaa mukaan.

Hauskana yksityiskohtana: soittokello puolitoistakertaisesti nosti pyöräni arvon. :) Fillari ei ole itsessään maksanut juuri mitään, se on vanha ja ruosteinen. Ostin sen mökkipyöräksi, mutta keväällä viikon verran poljin sillä työmatkat, kun Jopostani oli kumi puhki. Ihan hyvin pelitti.

Kyllä nyt fillaroidessa hymyilyttää, kun tuota söpöläistä vilkaisee.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MARIMO.

Instagram - mikä ihana ja vaarallinen paikka löytää kaikkea uutta ja hauskaa. Aikanaan, reilusti yli kolme vuotta sitten törmäsin ilmakasveihin. Aikani etsittyä niitä Suomesta löysin ensimmäisen Turusta ja sitten kolme seuraavaa piti tuoda Japanista asti. Nykyään niitä saa onneksi jo lähempääkin.

Uusin Instagramin kautta löydetty ihastus on Marimo. Vielä kun sen esittelyissä oli mainittu sen olevan japanilainen, olin myyty. Miten voisin vastustaa pieniä vihreitä palleroita?

Marimo-pallojen sanotaan usein olevan sammalta {moss ball}, vaan sitä ne eivät ole, vaan ovat leviä. Instgramissa moni taho sanoo niiden kuuluvan Algea-sukuun, kun taas Wikipedia kertoo palleroisten suomenkieliseksi nimeksi ahdinpallero ja sen olevan latinankieliseltä nimeltä Aegagropila linnaei.

Omat marimot löysin taannoisella Amsterdamin matkalla, kun asiakseni lähdin käymään vähän keskustan ulkopuolella olevassa Wildernis-kukkakaupassa. Olen tutustunut Wildernisiin Instagramissa ja kun kaupan feedissä vilahti leväpallerot, tiesin mitä haluan tuliaisiksi.

Marimot tyytyvät vähään. Niille riittää, että saavat uiskennella vedessä, joka aika ajoin vaihdetaan. Mitään lannotteita ei tarvita. Suorasta auringosta ne eivät tykkää, joten ne on syytä sijoittaa vähän sivummalle ikkunoista. 

Onko tässä uusi kasvihitti vai vain minun hassu kuriositeettihöpsähdykseni?

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KAKTUSTERRAARIO.

Parin vuoden aikana olen bongaillut paljon kasviterraarioita, vaikuttavat olevan hyvinkin trendikkäitä maailmalla. Toissaviikkoisella Amsterdamin käynnillä niitä oli näytti olevan ihan joka paikassa, vaate- ja sisustusliikkeissäkin. Kotiin tullessa piti askarella itsellekin kaktusteraario. Ostin kauniin terraarioastian vuosi sitten Habitaresta HUONE  ett RUMin osastolta jättimäisen ilmakasvin, Tillandsia xerographican, kodiksi. Ilmakasvi heitti henkensä kesällä ja terraario on ollut siitä asti tyhjillään.

Astian pohjalle laitoin kerroksen ruukkusoraa, päälle kaktusmultaa, multaan istutin kaksi kaktusta. Koristeeksi asettelin kolme kiveä, kaksi etummaista on matkamuistot Maltalta, pitkulainen on jostain muualta, enää en muista mistä. Sormet jäivät syyhyämään, tekisi vielä mieli tehdä toisenlainenkin, pienillä viherkasveilla, kauniiseen lasipurkkiin.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ASIOITA, JOITA PITÄÄ TEHDÄ MATKALLA.

Asioita, joita pitää aina matkoilla tehdä. {jos vain mahdollista}

Ostaa magneetti jääkaapin oveen. Mielellään punaisena. Ei mielellään kohteen nimeä vaan joku hahmo tai esine, joka liittyy kohteeseen. Pärnusta en löytänyt mitään soveliasta, en halua mielestäni rumia, joten en ostanut mitään.

Japanilaisia maneki nekoja on kertynyt useampia, joka reissulta olen tuonut vähintään yhden.

Picasso on Madridista ja Reissumies Fazerin vierailukeskuksesta, Vantaalta.

Toinen asia, mikä pitää tehdä matkalla on korttien lähettäminen. Lähetän reissuilta aina muutaman kortin ja aina myös itselleni. Tykkään saada kortteja ja kun harvat niitä enää lähettää, niin pitää itse lähettää itselle. Yllä olevat kortit ovat Osakasta, Lontoosta, Kiotosta ja Tokiosta. Vasemmassa alanurkassa oleva kortti on tullut UGUiSU-verkkokauppatilauksen ohessa, Tokiosta sekin.

Korttien suhteen olen nirso. Ehdoton ei perusturistikorteille. Pitää olla jotain kohteeseen liittyvää, mutta ei mitään mautonta. Maltalla meinasi jäädä kortti lähettämättä, siellä oli todella huonot valikoimat. Päädyin kuitenkin korttiin, joka esitteli maltalaisia parvekkeita, ovia ja oven kolkuttumia.

Kolmas asia, mitä reissussa pitää tehdä, jos vain mahdollista, nimittäin käydä valokuva-automaatissa. Värillinen kuva on Madridista, kuvasta tuli aika karmea. Otatin useamman ruudun ja vekslailin taustoja, kunnes aika loppui ja lopputulos on tuossa nähtävissä. Pikkukuvat ovat jossain Lontoon metroaseman automaatissa otetut. 

Urban Outfittersin valokuva-automaatissa olen käynyt sekä Amsterdamissa että Tukholmassa. Enää Tukholman UO:ssa ei ole automaattia, mutta Fotografiska-museossa taas on hyvin edukas. Tosin siihen päästäkseen on maksettava pääsymaksu museoon. Kaksi neljän sarjaa otatin Maltalla. 

Osassa kuvia on ollut matkaseura mukana, ne eivät nyt päässeet tähän esittelyyn. :) Hassua on, että en ole uskaltautunut Japanissa Purikura 'Print Club' -automaatteihin. Pelkään kielimuuria. Muutama vuosi sitten sellaisia oli Helsingissä ja kävin ystävän kanssa kokeilemassa.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

LINTUHÄKKI.

Maltan matkasta on jo tovi, mutta palantaanpas reissuun vielä hieman. Olin selvittänyt etukäteen paikan kirppismahdollisuuksia, joita ei hirveästi tuntunut olevan. Yksi mainittiin ja se oli sunnuntaiaamuinen peräkonttikirppis ns. kolmen kaupungin Birgussa eli Vittoriosassa järjestettävä Birgu Car Boot Sale. Sen kerrottiin alkavan jo viideltä aamulla jatkuvan puoleen päivään.

Lentoni oli Maltalla ysin aikaan, menin bussilla Sliemassa sijaitsevaan hotelliini, jonne vain jätin tavarat. Kysyin hotellin respan nuivalta mieshenkilöltä neuvoa helpoimmin Birguun pääsemiseksi. Vastaus oli joko bussilla Vallettaan ja siellä vaihto Birgun bussiin tai vaihtoehtoisesti lautalla Vallettaan ja sitten kävelyä ja toiseen lauttaan. Siltä päivältä lautat oli  kovan tuulen takia peruttu.

Olin hyvin tyytyväinen, että olin matkassa yksin ja oli mahdollisuus ihan viime hetkiksikin mennä kirppikselle, ilman toista mielipidettä. Jo ihan vain siksi ettei jäisi harmittamaan. Ehdin kaiken odottamisen ja säädön jälkeen paikalle puoli kahdeltatoista. Paikalla oli vielä jotain kojuja, mutta selvästi kaikki olivat enemmän tai vähemmän pakkaamassa tavaroitaan. Tyhjin käsin ei onneksi tarvinnut poistua, mukaan lähti Kesäpesän kuistilla nykyään majaileva lintuhäkki. Kiva muisto reissusta. En edes tajunnut tinkiä vaan maksoin kiltisti pyydetyt kolme euroa. Ei ollenkaan paha hinta minusta. 

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MALTAN TULIAINEN.

Kesä ja kauniit säät ovat vieneet ajatukset ja olemisen Oravankesäpesälle. Kotona on tullut vietettyä lähinnä arkiyöt. Kotihommatkin ovat jääneet vähemmälle, ruokana on jatkuvasti salaattia ja pyykkipino senkun kasvaa. Kun vaan ei malta olla kotona, kun pitää ottaa ilo irti puutarhasta ja kauniista päivistä ja illoista.

Kuvissa esiintyy Kesäpesällä juhannuksena ollut asetelma. Muhkea kimppu pioneja Tamara Aladinin suunnittelemassa Rengas-maljakossa. Kynttilät roskalavalta pelastetussa jalassa ja alustalla. Tai miksikäs tuota jalallista esinettä kutsuisi? Leikkasin pioneja sateelta talteen myös jalalliseen vatiin.

Jalallisen kulhon/vadin/astian ostin Maltan reissulta huhtikuussa. Tein retken Gozon saarelle ja matkalla lueskelin mukanani ollutta Lonely Planetia ja huomasin Victoriassa, Gozon saarella olevassa kaupungissa olevan antiikkiliike, Pio's Antiques. Onneksi huomasin putiikin olevan hyvin niukasti auki ja luonnollisestikin syöksyin heti kaupunkiin päästyäni sinne. Liike on kellaritilassa, joka oli levittäytynyt houkuttelevasti kadulle. Kaksi huonetta täynnä kaikkea. 

Iskin heti jo mennessä sisälle silmäni oven ulkopuolella olleeseen astiaan, sellaista olin vähän jo etsinytkin. Pidin pyydettyä 15 euron hintaa vähän suolaisena, mutta maksoin sen kuitenkin kiltisti. Malta ei ollut mikään shoppailumaa, enkä juuri ostanut mitään sieltä. Tykkään astian muodosta ja tykkään siitä, että sen muodossa jäi kiva muisto reissusta.

Pio's Antique

Pjazza Sabina

Victoria, Gozo {Malta}

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

TULPPAANITYYNY.

Kesälomareissulta kotiin kotiutui tulppaanityyny. Mistäs muualtakaan kuin Amsterdamista ja tarkemmin Tulppaanimuseosta. Yritän tehdä Oravankesäpesän puolelle postauksen Amsterdamin kasviasioista, joista Tulppaanimuseo on yksi, syksyn/talven aikana. En millään voinut vastustaa mustapohjaista pientä tyynynpäällistä, jossa rennot tulput  keimailevat.

Tulppaanityyny ei ole ensimmäinen tyynytuliainen, vaan taustalla oleva vaaleanpunainen on kulkeutunut matkalaukussa Madridista kotiini. Muutama muukin tuliaistyyny on matkustanut maailmalta kotiini. Yksi ostamaton tyyny harmittaa vieläkin. Nimittäin Versaillesissa pitelin pitkään jaquard-kudottua puutarha-aiheista tyynynpäällistä kädessäni, mutta vähän hinnakkaana jätin sen myymälään. Vieläkin kaduttaa! Tuo pilvitikattu tyyny löytyi Jyskistä, jossa en juuri ikinä käy, mutta jotenkin vaan lomalla Turussa tie vei myymälään ja tulin ulos tyynyn kanssa.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KORUSÄILYTYS.

Haaveilen sellaisesta vanhan ajan kampauspöydästä, jolle voisin levitellä koruni ja meikkini somasti sekaisin. Haaveitteni kampauspöydässäni olisi kolmiosainen peili, pienet laatikostot tason alla ja istuimena viinipunaisella sametilla päällystetty pieni jakkara. Sitä ja kotia, jonne se mahtuisi odotellessa on tyydyttävä vähän vaatimattomampiin ratkaisuihin. Koruni ovat muovisen vetolaatikoston, joka kätkee alusvaatteeni ja sukkani, päällä makuhuoneessamme vaatekaappien ja työpöytäni puristuksessa sekalaisissa säilyttimissä.

Roikkuvat korvakorut olen ripustanut vanhaan polkupyörän rattaaseen. Rannekorut säilön edellisen postauksessa esiteltyyn Kumelan pieneen lasipurkkiin. Pienessä valkoisessa Wärtsilän Finel -emalikulhossa on kaikenlaista hiussälää. Puisen orava-alustan olen saanut ihanalta r2d2:lta Japanin tuliaisena, siinä pidän rakkaimpia nappikorviksia ja sormuksia, jotka ovat aktiivikäytössä. Muut hopeakorut ovat Mujista ostamissani akryylisissä laatikostoissa. Rihkamat ovat säilössä muualla, niitä en juurikaan käytä. Hiuslenkit ja pinnit ovat pienissä pahvilaatikoissa, jotka ovat Commonista ostamallani Fog Linen Workin tarjottimella.

Seuraa Oravanpesää: Blogilista | Bloglovin' | Pinterest