LATTIATYYNYJEN UUSI ELÄMÄ.

 

Tänä keväänä minua odotti mökillä ikävä yllätys. Hiiri oli tehnyt pesän kahden pystyyn nostetun lattiatyynyn väliin, tietenkin ihan keskelle tyynyjä. Vielä kurjemmaksi tilanteen teki se, että tyynyt on itse suunnittelemani ja kutomani ensimmäisenä opiskelijatyönä. Niihin on uhrattu mahdottoman paljon aikaa ja vaivaa. Että pitikin hiiren tehdä pesä juuri näihin! Toivuttuani järkytyksestä ja ensimmäisestä ajatuksesta heittää tyynyt roskiin, tajusin että kiitos tyynyjen ison koon, niissä oli vielä käyttökelpoista kangasta jäljellä.

Sisätyynyt heitin suosiolla roskiin, mutta kankaat meni pesuun - olikin jo aika. Äidin kanssa yhteistyössä purimme ja ompelimme kasaan kapeammat pötkelötyynyt tyynyjen ehjistä puolista. Minä purin ja äiti saumuroi ja ompeli. Oma ompelukoneeni on hyvin pakattu kaappiin eikä ompelutilaa oikein ole, siksi olikin helppo hoitaa ompelut vanhempieni luona, jossa ompelukone on aina esillä ja tilaa on ihan eri lailla. Lisäksi äidillä on saumuri toisin kuin minulla.

Tyynyistä tuli tosi kivat. Ne itseasiassa ovat nyt käyttökelpoisemmat kuin valtavan isot lattiatyynyt. Enää en vie aarteitani mökille, vaan pidän ne kotona.

Tässä kuvassa näkyy tyynyt mökkikäytössä - lavadivaanin pehmusteina. Ne olivat aivan täydellisen kokoiset. Lavadivaani tarvitsee nyt uudet pehmusteet, tosin tänä vuonna olen käyttänyt sitä säilytystilana siemenkasvatuksilleni. Harmi, että mökkihiireni tykkää designtekstiileistä yhtä paljon kuin minä. Hiiri taitaa muutenkin olla vähän enemmän tarkempi sisustaja, aiempana vuotena se on tehnyt pesän vaaleanpunaisesta silkkipaperista. :D

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KISSARUUKKU JA SAMMALMÄTÄS.

Olen ensimmäisestä Japanin matkasta alkaen ollut viehättynyt sammaleesta ja japanilaisten sammaleen käytöstä puutarhoissa. Jo vuosia sitten bongasin japanilaisesta sisustusliikkeestä söpöjä sammalmättäitä vielä söpömmissä pupuruukuissa. Siitä asti näky on kutkutellut mieltä ja olen vähän harmitellut ettei tullut ostettua pikkupupua sammaleella. Nyt korjasin tilanteen, kun löysin Shibuyan Tokyu Hands:ssä jotain vielä parempaa, nimittäin pienen pieniä kissaruukkuja sammaleella.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

SYDÄNTYYNY.

Sydäntyyny. Idea tuli reilu viikko ennen ystävänpäivää. Toteutus tapahtui kun Mies häipyi omille teilleen. Sillä ompeleminen tässä asunnossa ei ole niin yksinkertaista miltä se kuulostaa.

Aluksi piirsin mainoslehdykkäiseen kaavan sydämestä. Kangasvarastoni on n. 4-5 muovilaatikollista ja lisäksi ainakin yksi hyllyllinen. Muovilaatikot sijaitsevat kätevässä jemmassa eteisen ja makuhuoneen välisessä, turhassa pienessä käytävässä, josta heti alkuunsa suljin kulun ja kätkin verhon taakse mahtavat säilytystilat. (aiemmassa 32 neliön yksiössä nämä kamat mahtuivat kaappeihin...)

Kätkössä on kolmessa pinossa päällekäin Ikean muovilaatikoissa kenkiä, kirjoja, joulukoristeita ja kankaita. Muun muassa. Siellä lähes tulkoon alimmaisina ovat kankaat, päällä n. kymmenkunta laatikkoa. Piti siis tyhjentää ulos kolosta lähes kaikki laatikot ja lopulta otin ne loputkin, ensimmäisen kerran sitten muuton päätin imuroida tuon tilan kätevästi samalla. Pengoin kangasläjät läpi ja löysin kuin löysinkin hakemaani samettia. (punaiset sametit ovat silti jossain piilossa. ehkä vanhempieni luona?)

Kangas löytyi. Hyvä, sitten tarvitaan ompelulangat, nuppineulat ja muut ompelukonetilpehöörit. Ne sijaitsevat olohuoneessa olevissa kahdessa arkussa. Ehkä siinä vasemman puoleisessa, mutta kun nyt kerran ryhdyin hommaan niin samalla avasin molemmat. Ensin vain piti siirtää arkkujen päältä kaikki neljätoista kesäpesän pelargoniaa, kolme muuta kukkaa, pelargonin alut, kasa kehyksiä ja pieni pöytälipasto. Kannet auki ja ompelutavarat löytyivät juurikin sieltä missä niiden kuvittelinkin olevan.

Hienoa, paitsi että halusin käyttää tekemääni neulatyynyä, joka onkin ikkunakaapissa Pappani tekemässä rasiassa, joten hain sen vielä keittiöön muiden tarvikkeiden luo. Sitten sovittelemaan sydäntä ja neulaamaan kaavaa kankaalle, pientä hienosäätöä ja leikkaan kankaan, kunhan ensin hain kangassakseni olohuoneen kaapista.

Sitten tarvitaan ompelukone. Se on taas vaatekaapissani piilossa. Haen sen makuuhuoneesta ja virittelen keittiön pöydälle. Kolmiaskelsiksakkaan sydämien reunat varmuudeksi, jotta reunat eivät purkaudu ja sitten pääsen ompelemaan sydämen palat toisiinsa. Jätän täyttöreiän, napsin kaarteisiin pieniä viiltoja saksilla, jotta sydän muotoutuu paremmin.

Haen vanua kankaiden kanssa samassa kätkössä olevasta muovilaatikosta. Vanu riittää täyttämään noin kolmanneksen ja minun on luovutettava hetkeksi. Lähden ulkoilemaan ja samalla suuntaan ruokaostoksille ja haen Tarjoustalosta koko- ja hintasuhteeltaan edullisimman tyynyn, josta kotona revin täytteet ulos täyttääkseni sydäntyynyni loppuun.

Iskee nälkä ja pyöräytän ruuan. Samalla kun perunat kiehuvat ja lihapullat paistuvat uunissa, ompelen käsin täyttöaukkoa kiinni. Joudun keskeyttämään ja syömään välillä. Sitten ompeluhommat jatkuvat ja vihdoin voin päätellä langat. Tyyny on valmis. Hommat eivät kuitenkaan ole ohi. Ompelukone takaisin kaappiin, ompelulangat ja muut tilpehöörit arkkuihin ja viimeiseksi kasaan muovilaatikot pinoon verhon taakse piiloon.

Tyyny sängylle, kuva kännykällä ja viesti Miehelle, tietäen, että yksi uusi lisätyyny ei tee häntä todellakaan yhtä(än) onnelliseksi kuin itseni. :) Touhuun meni lähestulkoon koko päivä ja itse ompeluun ehkä vartti. :) Mutta kun oli visio ystävänpäivätervehdyksestä ja tyynystä. Tuota sametinpalaa olen jemmannut noin vuodesta 2000 tai 2001 asti.

Niin ja Miehen vastaus kuvaviestiin oli : "Hieno!" :)

 

Seuraa Oravanpesää: Blogilista | Bloglovin'
 

YSTÄVÄNPÄIVÄNÄ.

Aurinkoista ystävänpäivää kaikille teille ihanille lukijoille!

❤

toivottaa oravanpesän väki

 

Seuraa Oravanpesää: Blogilista | Bloglovin'
 

BUDAPESTILÄINEN TYYNYNPÄÄLLINEN.

Näissä kuvissa poseeraa Budapestistä itselle tuliaiseksi ostettu tyynynpäällinen. Ostin päällisen Petőfi Csarnok -kirpputorilta. Nuukuus iski kesken kaupankäynnin ja mukaan lähti vain tämä kappale. Parista muusta yritin myös tingata. Päällys on epämääräistä kokoa, joten jouduin ompeluhommiin. Sisukset tekemiseen ei montaa minuuttia kulunut, mutta tavaroiden esiinkaivamiseen ainakin tuplasti. :) Tykkään kovasti, pitänee vaihtaa myös seuralaiset sopivimmiksi. Onhan se kohta jo syksy ja kaipuu tummempiin väreihin.

PULLEROTYYNYPALLEROT.

Hurraa! Viime kesänä aloitettu projekti on vihdoin valmis. Heinäkuun lopulla sain päähäni toteuttaa nopeasti ja näppärästi Design*Spongessa näkemäni värikkäät, pyöreät tyynyt. Kaivoin kangaslaatikkoni esille ja kätköistäni löytyi pari palaa leveäraidallista puuvillakangasta. Innoissani pienensin kaavan kankaanpaloihin sopivaksi ja aloin leikellä kankaita.

Ihanan värikkäistä paloista tuli myös ihanaa silppua!

Alkuun sovittelin paloja mallinmukaisesti värijärjestykseen, mutta lopulta päädyin sekoittamaan palat. Toisesta tyynystä tuli enemmän punertava ja toisesta vihertävä.

Koska paloissa ei lukenut selvästi kissoille, kelpasi se hyvin Assarin makailuun, vaikkakin tukevampi rakenne olisi ollut toivottavaa... Huomaa taustalla oleva tyylikäs tyynypino! :)

Tyynyt ovat olleet lähes valmiit tuosta heinäkuisesta viikonlopusta asti. Vain napit ovat puuttuneet. Sattumalta ihanaisessa Ishtar Oliveran blogissa esiteltiin vähän aikaa sitten nappien päällystämistä. Seurasin Ishtarin linkkiä Etsy-kauppaan ja laitoin tilauksen samantien menemään. Päällystyskoje ja neljä nappipohjaa tulivat reilussa viikossa ja eilen vihdoin päällystin napit {superhelppoa} ja samantien ompelin ne tyynyihin kiinni.

Nyt vain pitäisi keksiä minne laitan tyynyt, kun ne eivät kuitenkaan miellytä tarpeeksi silmää, jotta jäisivät sängyn päälle...

Tyynyn ohje löytyy täällä.

NEULATYYNY.

Kameran hihnan jälkeisessä ompeluonnistumishuumassa värkkäsin neulatyynyn itselleni. Nuppineulani ovat opiskeluajoista asti olleet peltipurkissa, joka ei välttämättä ole se paras säilytysmuoto, vaikkakin kätevä jos pitää neuloja kuljetella kodin ja koulun väliä. Nyt ryhdistäydyin ja ompelin söpön kukkasen, jonka ohjeen olen jo aikoja sitten löytänyt täältä.

KAMERAHIHNAN SUOJUS.

Kuumat päivät ovat osoittaneet kamerani hihnan olevan hankaavaan sorttia, varsinkin vähänkään avara kaula-aukkoisten paitojen kanssa. Koska olen lähdössä varsin kuumaan aikaan Japaniin ja tarkoitus on kuvata paljon, joka tarkoittaa kameran roikotusta kaulalla. Jotta niska ei olisi ihan hiertynyt palatessa, ompelin hihnan päälle puuvillaisen putken. Jospa vähän helpottaisi kantamista!

JOKAPOIKA-PÄÄLLINEN.

Ompeluinnostuksen vallassa päätin tehdä tyynyn/peitepalanpäällisen Chez Larssonin erityisen helpon ja kätevän ohjeen mukaan Kissan koriin. Tarvitaan vain paitapusero, sakset ja ompelukone.

Olen ostanut kymmenisen vuotta sitten Kuopiosta kirpparilta Marimekon Jokapoika-paidan 15 markalla. Paita on kokoa 41 ja minulle isohko miesten malli. Olen käyttänyt paitapuseroa ehkä kaksi kertaa, mutta en ole kuitenkaan raaskinut siitä luopuakaan. Nytkin mietin parin yön yli ennen kuin tartuin saksiin ja paloittelin paidan ja surrasin sen tyynynpäälliseksi.

Tämän vuoden puolella Kissa ei ole kertaakaan käynyt nukkumassa tuossa korissa. Vaihdoin asunnon huonekalujen järjestystä heti uudenvuoden päivänä ja sen jälkeen on muuta paikat olleet parempia. Tai sitten läheisestä parvekkeen ovesta ja ikkunasta vetää mukavuudenhaluiselle Kissalle liikaa.

ORAVA-TYYNY.

Viime vuonna ostamani kangas on vihdoin päätynyt tyynyksi asti. En ole mikään ompelun ihmelapsi, joten tyynyn reunaan ommeltu vetoketju ei kestä lähempää tarkastelua, mutta se toimii, mikä tärkeintä.

Käytin tyynyyn lähes koko kankaan raportin ja tyynynpäällisestä tuli epäkokoinen, joten sisätyyny piti soveltaa myös itse. Ompelin valkoisesta lakanakankaasti sopivaksi mitoitetun tyynypussin, jonka täytin puolellatoista Ikean 50 x 50 cm kokoisella koristetyynyn täytteellä.

Tyynystä tuli ihanan iso ja muhkea, soveltuu erinomaisesti nojailuun. Piti uuden tyynyn seuraksi vaihtaa tummat koristetyynyt vaaleanpunaisiin, paremmin yhteensopiviin. Aika keväistä!

POKKARIN KANNET osa 2.

Ystävä hihkaisi kesällä, että tekemäni pokkarin kannet ovat niin kivat, että tahtoo sellaiset. Tämä muistui mieleeni näin ystävän syntymäpäivän, joulun ja hänen esikoisen syntymän aikaan. Koska huopaa minulla oli edelleen ja kirjontalankojakin on enemmän kuin tarpeeksi ja helmiäkin on "vähän" kertynyt, ei ollut mitään syytä olla tekemättä pokkarin kansia lahjaksi.

Päädyin yhdistämään mustaan huopaan turkoosia lankaa ja silkkinauhaa valkoiseen hileiseen helmeen. Käytin koko- ja kaavamallina kesällä tekemääni, kirjoin kannet yhteen ja ompelin silkkinauhan kiinni ja kiinnitin siihen helmen. Kirjakaupasta löytyi kansien väliin myös sopiva pokkari Alison Maloneyn "Äitien kirja -maailman parhaalle äidille".

"Äitien kirja on varsinainen selviytymisopas jokaiselle äidille! Teos sisältää hupaisia ja käytännöllisiä ohjeita mm. miten selvitä lapsen teini-iän tuomista tunnemyrskyistä, miten saada lapset viihtymään pitkillä automatkoilla ja miten painajaispeikko kesytetään. Kirja antaa myös 10 hyvää syytä jättää kotityöt väliin! Iloa ja hyötyä äideille!"
-Suomalainen kirjakauppa

Kirjasta löytyy siis kaiken sorttista ohjesta ja mikäs sen paremmin sopisi tuoreelle äidille. Lahja on luultavasti jo saapunut perille ja oletan ettei nettisurffailuun ole nyt aikaa eikä kiinnostusta, joten uskallan kuvat jo julkaista...

MANEKI NEKO osa 2.

Harvinaista herkkua. Työ, joka on ollut kesken vuoden verran on kuin onkin valmistunut! Jotkut aloittamani käsityöt nimittäin tahtovat jäädä tykkänään tekemättä. Tämä Maneki Neko -kisuli koristaa tätä nykyään sänkyäni.

Ei siitä sitten tullutkaan ihan sellaista kuin pienessä päässäni kuvittelin. Mielessäni oli kuva jostain, mutta toteutus ei kyllä oikein vastaa sitä. Ehkä eniten tökkii vastaan turkoosi väri. Värinä pidän turkoosista, mutta kissaan olisi pitänyt valita valkoinen pohjaväri. Kissa näyttää turkoosinä sairaalta ja silmätkin... Noo, se on nyt tehty.

Ihan kiva väripilkku valkoisen sängynpeiton, punaisten ja musta-valkoisen tyynyn seassa. Ja liittyyhän siihen muisto viime kesän lomamatkasta Japaniin. Kissan esikuva löytyy osakalaisen ostoskadun seinästä.

POKKARIN KANNET.

Välillä jotain valmistunutta tekelettä. Tämän synty oli nopea. Maanantaina kesken työpäivän tuli idea, tarvitsen ehdottomasti pokkarin kannet! Piirtelin ajatukseni muistiin. Mietiskelin materiaalinkin valmiiksi, se olisi paksuhkoa huopaa, jota löytyisi kätköistäni. Olin ostanut sitä tehdäkseni neuloille vihkon. No, tulikin pokkarin kannet! :) Huopaa on riittämiin vielä useammallekin neulaviholle...

Huovan värin valinta jäi kotiin, löytyi punaista ja mustaa. Päädyin mustaan, ajatellen sen sietävän paremmin kulutusta. Tiedä sitten. Nopealla googletuksella löytyi koko vinkiksi Ordning & Redan sivuilta 13 x 19,5 cm. Nappasin pokkareistani paksuhkoimman, Lumen tajun, malliksi. Mittailin kirjan ja O&R:n mukaisesti, mutta ihan vähän {n. 0,5 cm} isomman palan saumavaroja ajatellen.

Huopa oli loistava materiaali valinta, se ei purkaudu, eikä tarvinnut miettiä vuoritusta tms. Merkkasin vain selän keskikohdan ja taitoin molemmilta puolilta taskut kirjankansia varten siten, että suljetun kirjan leveydeksi jäisi n. 13 cm. Kiinnitin nuppineulat ja mietin tovin langan väriä. Päädyin punaiseen, koska ajatus oli jo mielessä kansiin kiinnitettävästä kirjanmerkistä.

Isolla neulalla ja kirjontalangalla {kaikki 6 säiettä} kursin ja pistelin ympäri tikit. Keskelle merkkasin paikan kirjanmerkille, napsautin kirjan kanssa mallaten sopivan pituisen pätkän nauhaa ja ompelin sen kiinni. Toiseen päähän kiinnitin Osakan Tokyu Handsistä ostetun maneki neko -helmen. Helmen kaveri killuu toisessa sammalpuutarhassani.

Kyllä nyt kelpaa lueskella kirjaa julkisella paikalla ja heti ei selviä mitä {roskaa} luen! :)

OUTO ORAVA II.

Kun tein poikaystävälleni matkakaveriksi pienen oravan, jäi minua kaivertamaan luopumisen tuska. Olisin toisaalta halunnut pitää pikku kurren itselläni, vaikka jo alun perinkin suunnittelin ja tein sen lahjaksi. Outo Orava pääsi kolmen viikon matkalle Uuteen Seelantiin ja minäpä tein sitten sinä aikana itselleni oman kaverin!

Malli, koko ja kaikki muukin täsmää ensimmäisen kanssa, paitsi etumuksessa oleva sydän erottaa kaverukset toisistaan.

Outo Orava II läheltä.

Outo Orava II {puuvillasatiini, muliinilanka ja dacron-vanu // kirjonta // koko: 11 x 13 cm}

Outo Orava II takaa

Kuvausassistenttia vähän väsyttää...

OUTO ORAVA.

Poikaystäväni lähti eilen kolmeksi viikoksi lomailemaan toiselle puolelle maailmaa. Sain viime viikolla pienessä kuumetokkurassa illalla kymmenen maissa idean tehdä hänelle matkaan mukaan pienen, onnea tuovan maskotin, oman Outo Oravan. Ettei vaan tämä vähän isompi Orava unohtuisi reissun aikana.

Suurensin blogissakin olevaa kuvaa tietokoneella sopivan kokoiseksi {n. 11 x 13 cm} ja printtasin kaavan. Käsillä sattui sopivasti olemaan pala valkoista puuvillasatiinia, josta leikkasin etu- ja takakappaleet. Saman illan aikana piti aloittaa heti myös kirjomaan oravaa, vaikka kuumeisena olisi parempi ollut olla sängyn pohjalla. Orava jäljittelee blogin oravaa, lisäsin vain pienen punaisen sydämen lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi. :)

Palat ompelin ompelukoneella muutaman päivän päästä aloituksesta. Täytteeksi tungin dacron-vanua ja aukon tikkasin käsin kiinni. Alun perin ajattelin suihkaista täytteeseen käyttämääni hajuvettä, mutta lopulta luovuin ajatuksesta. Torstaina annoin oravan poikaystävälle. Ilme oli hämmästynyt lahjonnasta.

Outo Orava edestä.

Outo Orava takaa.

Outo Orava {puuvillasatiini, muliinilanka ja dacron-vanu // kirjonta // koko: 11 x 13 cm}