MAALISKUUN KIRPPISOSTOKSIA.

Otsikko lupaa maaliskuun kirpputoriostoksia, mutta aloitetaan kuitenkin vanhemmalla hankinnalla, käyttöön se pääsi vasta maaliskuussa. Ostin jo tammikuussa Nihtisillan Kierrätyskeskuksesta vanerisen hyllyn tai kaapin, jonka epäilen olevan ikealaista alkuperää. pikkukaapissa on kätevä kippiovi, joka on koko kalusteen juoni. 

Käsittelemättömään vaneripintaan oli joku piirtänyt mustalla kynällä suttua. Hioin sen heti tammikuussa pois ja sitten kaappi jäi lojumaan pariksi kuukaudeksi eteiseeni. Kun säät lämpenivät, vein kaapin mökille ja käsittelin sen puuvahalla. Vahan sain isältäni, sillä samalla on käsitelty myös kaapin yläpuolella olevat vanerihyllyt.

Ostin kaapin tietämättä mihin sen laitan, mutta seuraavana aamuna se kirkastui aamupalalla. Mittaus ja mallailu osoittivat sen mahtuvan juuri täydellisesti keittiön seinälle, aiemmin laitettujen hyllyjen alle. 

Ensimmäisellä täytöllä laitoin kaapin sisälle pinon kulhoja, Japanista ostamani puiset sake-kupit ja "sisustusesineenä" ostamani kannun (tai maljakon). Epäilen sisustusesineen olevan Kupittaan Saven tuotantoa, muoto ja lasite vähän viittaisivat siihen suuntaan. Kannun löysin maaliskuun aikana Koivukylän Kierrätyskeskuksesta 0,90 sentillä, saman verran maksoin myös itse kaapista.

Instagramin Reelsissä jo aiemmin esiintynyt musta, painava saippuateline on luultavasti valurautaa. En voinut vastustaa mustaa kissaa Tammiston Kierrätyskeskuksessa, pulitin saippuatelineestä 2,70.

Samaisessa Reelsissä esiintyi myös tämä taulu, löysin sen samalla kertaa Tammiston Kikestä kun saippuatelineenkin. Taulun signeerauksesta selvisi hauska tarina. Maalauksen takana on taiteilijapariskunta, joka käyttää taiteilijanimeä František Poněšický, nimen takaa löytyy Jitka Baliharová ja Oldřich Přibík. Jitka on alunpitäen graafikko ja hänen aviomiehensä toimittaja, he aloittivat tekemään yhdessä lastenkirjoja, mutta ajanmyötä myös taidetta kuten maalauksia ja litografioita. Yhteismaalauksissa Jitka on erikoistunut yksityiskohtiin ja Oldřich tekee maalauksiin muunmuassa taivaat. He molemmat rakastavat kissoja ja maalauksiin päätyykin usein pariskunnan kissoja. Luullakseni tässä maalauksessa saattaisi olla kissamallina ollut pariskunnan Sherlock. Lisää taiteilijaduosta ja heidän kissoista löytyy nettisivuilta.

Hauskaa, että maalauksen tekijöistä löytyi tietoa! Maksoin kehystetystä maalauksesta 10,80.

Asuntoni erikoisuus on erilliset WC ja kylpyhuone, vessaan kuljetaan kylppärin läpi. WC ei ole märkätilaa, joten olen voinut ripustaa sen (lähes) täyteen tauluja, eikä mitä tahansa tauluja vaan – tietenkin kissatauluja! Tämä ja edellinen taulu molemmat (+ saippuateline) sijaitsevat kissavessassani. Ensin esitelty oven päällä ja toinen oven vieressä "tauluseinällä".  Tämän pienen akvarellin löysin Keravan Fidasta 1,50 eurolla.

Samalla Keravan reissulla löysin myös tämän kissahenkarin. Siitä pilkotti vain toinen olkapuu vaatteiden takaa, mutta onneksi hoksasin sen. Niin söpö! Kissahenkari maksoi 3 euroa ja löytyi Kruunun kirppikseltä. Jännä juttu muuten, tuotteen hintalapussa luki hinnaksi 2,99, mutta myyjä löi kassaan 3,00, vaikka maksoin kortilla. Hieman ihmetytti ja hieman tunsin tulleeni huijatuksi, vaikka mitättömästä summasta onkin kyse.

Yhtään vaatetta en ostanut maaliskuussa, farkkutakki löytyi Ogelin Kiken ilmaisosastolta, mutta punaiset nauhat ovat Kierrätyskeskus-ostos! Takissa oli mustat kuminauhat helmassa ja kauluksessa, mutta ne olivat aivan hapertuneet. Nihtisillan Kikestä löytyi säläosastolta kengänauhoja lempivärissäni. Olin nimittäin kotona ajatellut, että haluaisin mustien sijaan punaiset. Ostin nauhat heti takkiin, kun oikean väriset nauhat löytyi, olkoonkin kengännauhat. Takin kokolappu muuten väittää vaatteen kooksi 6XL! Väittäisin sen olevan pikemminkin väljä M tai normaali L-koko. Nauhat kustansivat 0,90. 

(leikasin vanhasta nauhasta hapertuneet kohdat pois ja se kuminauha on nyt Mison lempilelu!)

Sinisen Kupittaan Saven teepurkin löysin Tuusulan Femmakirpputorilta. Jätin sen sinne ekalla kerralla, mutta kun purkki kummitteli mielessä illalla ja vielä seuraavana aamunakin, oli se käytävä hakemassa. purkki maksoi kympin.

Kupittaan Savella on nykyään erityinen paikka sydämessäni. Ja varsinkin punaisilla Kupittaan Saven astiolla vasta onkin. Siksi en pystynyt järkisyihin (raha, tarve, tilanpuute) vedoten mitenkään jättämään Metkasta löytynyttä, kukanmallista laakeaa kulhoa kirppispöytään, vaan se oli pakko ostaa mukaan. Minulla on ennestään samanmallinen, mutta pienempi ja vähän syvempi kulho, myös punaisena. Tämä maksoi 8 euroa. Metkan myyjä kertoi, että Kupittaan Savi on heillä kovassa suosiossa, en ollut päivän ensimmäinen Kupittaan ostaja, vaikka aamupäivällä olinkin asioilla.

Sarjassa: ostin, kun halvalla sai. Tämä sininen maljakkopullo on mielestäni myös Kupittaan saven tuotantoa. Sen löysin Kyläsaaren Kierrätyskeskuksesta ja hintaa sillä jäi kantisalennuksen jälkeen 2,70.

Sanoinko jo, että Kupittaan Saven tuotanto on lähellä sydäntäni? Vielä yksi kupittaalainen mahtuu tähän postaukseen, tämän kauniin raitakulhon löysin Nihtisillan kierrätyskeskuksesta. Ostin sen Misolle ruokakulhoksi, mutta mansikkasuklaatkin näyttää siinä hyvältä. Hintaa kulholla oli vain 1,80.

Rottinkinen lasitarjotin ei ole ostos, mutta on ihana aarre Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta.

Iso, soikea kukkapidike kuuluu sarjaan kukka-asiat, joita en myöskään pysty vastustamaan. Varsinkaan kun minulla ei ennestään ollut juuri tällaista kukkapidikettä. Löysin sen Tammiston Kikestä 0,90 eurolla.

Toinen vastustamaton kukka-asia: metallinen kukkasiili. Tällä kertaa löysin donitsinmallisen, jollaista ei kokoelmassani vielä ollut. Pieni happy dance, kun tämä osui silmiin kierrätyskeskuksen hyllyssä. Löysin sen Nihtisillan Kikestä ja se maksoi 0,90 euroa.

Vähän outo, täysin tarpeeton, mutta silti pakko saada – ihana löytö tuli vastaan Redin Kikessä. Pengoin Näprä-osastoa journaling-juttuja etsiessä, kun käsille tuli kaksi vanhaa metallisabluunaa, numero 9 ja V-kirjain. Olen ostanut ikuisuus sitten Pariisin matkalta kaksi isompaa sabluunaa, K-kirjainta. Tiesin heti, että nämäkin on saatava. Nuukuuksissani mietin hetken ostavani vain ysin, onnennumeroni, mutta onneksi tulin järkiini. Sabluunat maksoivat 0,90 euroa kappale.

Ysille löytyi heti hyvä paikka, mutta V vielä ehkä vähän hakee omaa paikkaansa.

Lopuksi aarre, jonka löydettyäni esittelin rasiaa ja spontaanisti huudahdin poikaystävälle painokkaasti: "Katso mitä löysin, mä TARVIIN tämän." Hän otti sen käsiin ja osti sen minulle. <3 Säilön rasiassa paperileikkureilla leikkaamiani paperinpaloja ja päivittäin pidän rasiaa käsissäni. Mietin joka kerta, että miten voinkaan olla niin onnekas, että juuri minä löysin tämän ihanan rasian! Rasia löytyi Ogelin Kirppikseltä ja se maksoi 3 euroa.

Mitä tykkäsit löydöistä, olisko joku lähtenyt myös sinun mukaasi?

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

HELMIKUUN KIRPPISOSTOKSIA.

Alkuvuoden kirppisvaateostokset ja -löydöt tuli esiteltyä edellisessä postauksessa, joten tässä esittelyssä journaling-aiheiset ostokset. Alkuvuonna alkanut journaling-touhu on vienyt mukanaan ja kirppiskierroksille on tullut uusi etsinnän kohde, nimittäin kaikki journalingiin soveltuva materiaali. Kiinnostaa tarrat, leimasimet, paperit, vanhat toimistotarvikkeet ja askarteluvälineistö.

Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskukset hemmottelevat tältä osin askartelijaa, Kikeissä on Kädentaito Näprä -osasto jokaisessa myymälässä vähän vaihtelevalla koolla. Näistä osastoista onkin tullut uusi lempparini. Ikinä ei tiedä mitä voi löytyä ja yleensä erittäin edullisesti. Näitä pieniä askartelujuttuja on helppo ostaa, rahaa ei kulu paljoakaan eivätkä ostokset vie kotona juurikaan tilaa, mutta ilo on taattu!

Helmikuun ensimmäisiä löytöjä oli pussillinen kasviaiheisia tarroja, josta kuvassa on vain osa. Oli myös huonekasvikuvilla olevia tarrjoa, mutta unohdin ottaa ne kuvaan mukaan. Nämä ostin Kyläsaaren Kierrätyskeskuksesta ja hintaa jäi kantisalen jälkeen 1,35 euroa.

Yhdeksän pientä leimasinta taas löytyi Kaisaniemen Kikestä. Nämä maksoivat yhteensä 0,90 euroa. Leimasimissa on erilaisia tekstejä kuten Hello, Love, To Do ja Hey You sekä lehti ja kaksi lintua.

Hämeenkadulla sijaitseva Metka Kirppis tarjoili vanhoja, kauniisti patinoituja nipsuja. Pussissa oli 10 kappaletta, mutta kuvaan löysin vain yhdeksän. Pussillinen nipsuja kustansi kaksi euroa.

Kyläsaaresta löytyi myös kiinalainen tai japanilainen leimasin. Ehdin jo lähteä Kikestä ulos, mutta pihalla tulin järkiini ja hain leimasimen mukaan. Kuinka usein löytää kiinalaisella tai japanilaisella tekstillä olevan leimasimen Suomesta? Niinpä, varsinkaan 0,90 euron hintaan. Google kääntäjä kertoo, että leimasimen teksti on japaniksi "hääonnittelut" ja kiinaksi (perinteinen) "kuninkaalliset häätoivotukset". Kuvassa leimasin on hassusti ylösalaisin.

Pasilan Kikestä löysin taas leimasimen 1920-luvulta. Ihan kokonaan en ole saanut selvää mitä leimasimen teksteissä sanotaan, mutta jotain osakekirjoista ja lopussa on ..........kuuta 192_, josta päättelen leimasimen olleen käytössä 1920-luvulla. Tästä maksoin 1,80 euroa.

Vallilan Bella Kirppikseltä ostin pussillisen tarroja. Hintalapussa mainittiin tarroja olevan 50+, määrä lienee ainakin lähellä oikeaa, en ole jaksanut niitä laskea. Tarrat kustansivat 4,50, mikä tuntui vähän korkealta hinnalta, toisaalta tarroja on runsaasti. Mietin pitkään ostamista, sillä en halua tukea kenenkään Temu-ostoksia. Päädyin ostamaan tarrat, koska pöydässä oli enimmäkseen muuta myynnissä ja vain muutamia askartelujuttuja, joten ajattelin, että kyseessä on oman harrastuksen ylijäämää. Vaikea tietenkään tietää olla varma alkuperästä.  Joissain Bellankin pöydissä on vaikuttaa olevan temutettuja tuotteita, joka on harmillista. Nämä ultapikamuoti/krääsän tulo kirppiksille on todella ikävä ilmiö.

Koivukylän Kikestä nappasin pussillisen tarra-arkkeja, jossa oli sekä pienempiä punaisia ja isompia mustia ympyränmallisia tarroja. Nämä tarrat maksoivat 0,90 euroa. Muutaman punaisen olen jo ehtinyt käyttää.

Näissä kuvauksissa oli myös Catsistent mukana. Miso arvostaa journaling-harrastustani. Miso suorastaan rakastaa papereita ja mielellään nukkuu niiden päällä. Pino rapisevia, vesiväreillä maalattuja kirjansivuja on erityisen mukava nukkumapaikka.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KYNTTILÄNJALKA, PALLOMALJAKKO JA KYNTTILÄLYHTY.

Esittelyssä kolme uudehkoa Kierrätyskeskuksen ilmaislöytöä. 

Ensimmäiseksi löysin vanhan, kuluneen kynttilänjalan. Kynttilänjalka oli melkoisen likainen ja steariinissa. Kuurasin sen puhtaaksi nähdäkseni miltä se näyttää kaiken lian alla. Se on joskus ollut vihreä, mutta maali on kulunut enimmäkseen pois. Patinaa on, mutta en oikein osaa sanoa onko se hienoa patinaa vai tosi rumaa. Alunpitäen mietin kynttilänjalan maalausta mustaksi, ei se vieläkään ole täysin poissuljettu, mutta tuumailen asiaa.

Jotenkin kynttilänjalka on minusta hieno ja vihertävänä kaunis, mutta sitten taas jotenkin en pidä siitä ja mietin pitäisikö se laittaa eteenpäin. Jotta ei tule tehtyä tyhmiä ratkaisuja, pidän jalan toistaiseksi itselläni.

Tammikuun alkupuolella mietin, että tarvitsisin pyöreän, pallomaljakon. Oikein googlasin ja löysinkin Granitista hyvässä alessa olevan pallomaljakon. En kuitenkaan tehnyt tilausta, kun mietin että pitää ensin katsella kirppiksien tarjontaa. Varsinkin kun kyseessä ei ollut mikään designvaasi, vaan ihan perusbulkkia.

Meni muutama viikko ja Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto toimitti pallomaljakon. Se on ajattelemaani pienempi ja aika naarmuilla, mutta se on kaipaamani pallomaljakko. Naarmujen takia maljakko on varmasti päätynyt ilmaisiin myymälän sijaan. Ihmettelen miten se onkin saatu siihen kuntoon? Miten ihmiset käyttävät maljakoita tai mitä niille tekevät? Itsehän käsittelen niitä varoen ja silkkihanskoin.

Kolmantena löytönä on valko-valkokuvioinen, painava lasiastia. Siinä on vahvasti designlasivibat, mutta Google Lensillä en löytänyt mitään vihjettä alkuperästä. Olen käyttänyt sitä kynttilälyhtynä, se tuntuu vähän suurelta siihen hommaan, mutta liian pieneltä ja avosuiselta maljakoksikaan. Kynttilän liekki ainakin tuo kuviot kyljissä kauniisti näkyviin.

Kuvassa on neljäskin ilmaisosastolöytö – nimittäin pieni, vihreä pöytä on myös sieltä löydetty. Sen nappasin marraskuussa mukaan. Aluksi suunnittelin sen maalausta, mutta toisaalta vihreä on aika kaunis tausta monelle asialle. Toisaalta vaaleanpunainenkin kiinnostelisi.

Olisiko joku näistä lähtenyt sinun mukaasi?

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

TAMMIKUUN KIRPPISOSTOKSIA – journaling-edition.

Olen aloittanut uuden harrastuksen – art/junk journalin tekemisen. Tarkoitus on tehdä enemmän luovia asioita ja kuluttaa vähemmän somea tänä vuonna. Olen tästä prosessista jo vähän postannut Instagramiin, esittelin viime sunnuntaiana ensimmäisiä journalini sivuja ja kerroin miten on tavoitteen suhteen ensimmäinen kuukausi mennyt. Näet postauksen tästä linkistä.

Art/junk journalin idea on tehdä sivuja maalaamalla, piirtämällä, leikkaamalla sivuja/kuvioita/teippejä,  liimaamalla, laittamalla tarroja, leimaamalla, kirjoittamalla jne. mitä ikinä nyt keksiikään tehdä. Olen itse käyttänyt Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta napattua kirjaa, maalannut sivuja akryyliväreillä ja liimaillut päälle papereita, tarroja teippejä ja käyttänyt vähän leimoja. Vähän olen myös maalannut vesiväreillä.

Paljon materiaalia olen etsinyt kätköistäni, vuodet taide- ja tekstiiliopintojen parissa ovat mukavasti kartuttaneet askartelu- ja taidevälinevarastoja, joten tyhjästä ei ole tarvinnut lähteä. Löytyy niin paperia, erilaisia värejä, muutamia leimasimia kuin washi-teippiäkin. Mutta nälkä kasvaa syödessä ja kirppiskierrokset ovatkin saaneet uutta maustetta, kun maailmaa ja kirppiksiä katselee journaling-harrastajan silmin.

Myös tavaramäärä kasvaa ja nopeasti tajusin, että työpöytä, työtila tai työhuone olisi ehdottoman tarpeellinen, mutta tällä hetkellä saavuttamattomissa. Jotain muuta oli siis mietittävä ratkaisuksi. Teen journalingia sohvannurkasta ja keksin, että olisi kiva, jos sohvan vieressä olisi kärryt, jossa askartelukamoja voisi säilyttää käden ulottuvilla.

Kotitalon ullakolla minulla olisi vanha kunnon korivaunu, jopa neljällä kerroksella, mutta ullakolle on tällä hetkellä pääsy kielletty. Sieltä on löydetty rikkimenneitä asbestilevyjä eikä tiedossa ole koska tila saadaan tyhjennettyä haitallisesta aineesta. Joten oli keksittävä jotain muuta tähän hätään. Selailin Toria ja nettiä, IKEAN Råskog-kärry tuntuu olevan monen suosiossa, mutta värit eivät oikein miellyttäneet minua ja niin jäin odottamaan.

Pistäydyin Nihtisillan Kierrätyskeskuksessa ja näin kun henkilökunta rullasi valkoista korikärryä myymälään. Lähdin heti seuraamaan miestä ja kun hän poistui paikalta nappasin kärryyn kiinni. Hinta oli kohdillaan, vain 4,50 euroa kantisalennuksen jälkeen, kunto erinomainen, mutta väri valkoinen ei ollut se etsimäni (vaan punainen) ja koko oli vähän liian suuri pieneen kotiini. Poikaystävä sattui paikalle ja kannusti ostamaan kärryt.

Ja niinhän ne sitten lähti mukaan. Kärryihin mahtuu hyvä määrä tavaraa, ei kaikki, mutta paljon. Sain raivattua sohvan vierelle kolon vaunulle ja siinä on nyt kätevästi kaikki käsillä, kun istun sohvalla ja askartelen.

Pientä ja tuiki tarpeellista pientä journaling-tavaraa on löytynyt myös mukavasti kirppikseltä. Vuoden ensimmäinen ostos oli kuvan musta, hienosti patinoitunut metalliklipsi ja peltipurkki. Klipsillä saa aukeaman pidettyä auki, kun työstää sivuja. Sen on ehdottoman kätevä ja olen todella tyytyväinen, että löysin juuri tuon. Se on kaunis ja Mäkelänkadun Emmauksessa oli tuotteet puoleen hintaan uudenvuoden jälkeen ja klipsille jäi hintaa vain 0,25 euroa. 

Pahviset numerolaput ovat alunperin IKEAsta, mutta minä löysin ne SPR Kontti Outletistä. Siellä on laareja, joiden tuotteet maksavat 1 €/ 3 kpl. Ostin myös K-kirjain tarroja ja keraamisen lusikan. Tuntui tyhmältä maksaa lapuista euroa, kun samalla rahalla sai kaksi muuta tuotetta kaupan päälle.

Vanha, aivan ihana metallinen leivosvuoka on onnekas löytö Kiken ilmaisista. Säilytän sitä askartelukärryn päällä, lokeroissa on leimasimia, metalliset tägit (kuvassa) ja nipsuja. Metalliset tägit löytyivät Tammiston Kikestä ja 15 kpl maksoi 1,35 €. Kasvileimasin löytyi myös Tammistosta ja sille jäi hintaa kantistalen jälkeen 1,80.

Kuvan washi-teipit ovat samalta Tammiston Kierrätyskeskus -reissulta ja ne kustansivat 1,80. Neonpinkki rulla on käyttämätön, muita teippejä on käytettyä enemmän tai vähemmän. 

Hangon Keksin metalliboksi löytyi Emmauksesta ja se maksoi 4 euroa. Lähtöhintaa (8 €) en siitä olisi ehkä maksanut, vaikka se onkin kauniisti kulunut. Säilytän purkissa paperileikkeitä, joita käytän sivujen teossa.

Lasikantinen lokerikko on ostos Oulunkylän Kierrätyskeksuksesta. Tuoksusta päätellen siinä on säilytetty teetä. Ostin sen askartelutavaroille, mutta tällä hetkellä laatikko ammottaa tyhjyyttään. Ehkä jossain vaiheessa leimasinkokoelmani pääse sinne. Kannen epämääräisen puunvärin olen ajatellut maalata peittoon. Vielä en tiedä millä värillä ja maalaanko myös koko laatikon uudestaan. Laatikko maksoi 2,70 euroa eli ei ollut sekään hinnalla pilattu.

Olen ostanut kolme kirjaa askartelukäyttöön. Alin, Hyötykasvit-kirja, löytyi Malmin Fidasta ja kaksi päällimmäistä Turun Ekotorilta (Itäharju) ja kaikki maksoivat 2 €/kpl. Hyötykasvi-kirja on uudistuotantoa, vuodelta 2012. Puutarhakirja on vuodelta 1956/1975 ja Puutarhakalenteri vuodelta 1955. Hyötykasvi-kirjassa on kauniit kuvat ja porkkanat, perunat ja salaatit tulevat varmasti paremmin käyttöön kesällä, kun satoa alkaa puutarhasta saada. Näin ainakin kuvittelen tekeväni. Puutarhakirjasta olen jo repinyt sivuja journaling-käyttöön. Kalenterista taas en. Siinä on joitain niin hienoja, vanhoja mainoksia ja tekstejä etten ole raaskinut. 

Paperipiikki (tai mikä mahtaa olla oikea nimi) löytyi Kyläsaaren Kiken ilmaisosastolta. Minulla on näitä ennestään kolme kappaletta. Ne toimivat teippitelineinä kuten kuvassa ja niihin saa myös kätevästi lanka- ja narurullat laitettua. Oikealla vilahtava kori on myös ilmaisosastolta ja niitä minulla on itseasiassa kaksi samanlaista. Molemmissa on askarteluun tarkoitettuja papereita.

Tätä valkoista kissapeltipurkkia en voinut vastustaa, vaikka kuinka intin itselleni ettei sillä ole mitään käyttöä. Ostin sen kuitenkin, koska puolustukseksi on sanottava, että kisu maksoi vain euron. Se löytyi Kannelmäen Aino Kirppikseltä. Minulla on ennestään kaksi samanlaista purkkia, toinen punaisella ja toinen musta-valkoisella kissalla. (heh, keräilijä täällä hei!)

Olen ostanut myös pari vihkoa Emmaukselta. Ensimmäinen oli Turkish Airlinesin vihko (takana). Se maksoi 30 senttiä. Paperi on ohutta, ruskeaa ja kuviointi sivuilla on päivyrityyppistä. Sen edessä oleva pieniruutuinen ruutuvihko maksoi euron. Sen palasin hakemaan, kun olin jo lähtenyt ulos Emmauksesta ja tulin katuma päälle.  

Nippu Tigerin origami-papereita löytyi Tammiston Kontista kahdella eurolla. Etualalla on sabluunoita (stencil), jotka on tarkoitettu ihon ja hiuksien kuviointiin, mutta minä käytän niitä kuvioidakseni paperia. Ensmmäiset testit olen jo tehnytkin. Ne ostin Pasilan Kierrätyskeskuksesta ja 5 sabluunaa maksoi 1,35 euroa.

Journaling-puuhaa varten tehdyt kirppisostokset eivät ole olleet kalliita, mutta kun niitä on useampia, alkaa summakin kohota. Pitää tarkasti jatkossa punnita ostosten järkevyys ja erittäin tarkasti tarve. Eikä tässä siis ole kaikki tammikuun kirppisostokset. Olen ostanut muun muassa myös kengät, muutamia astioita ja yhden taulun Torista. Niistä ehkä myöhemmin. 

Olen itse hirveän innostunut journaligista, kiinnostaako nähdä ja lukea lisää aiheesta täällä blogissa? Onko journaling tuttua sinulle?

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KIRPPISVUOSI 2024.

Olen vuoden 2024 listannut kaikki kirppis-, kierrätyskeskus- ja muut secondhand-ostokset. Ostoksia oli yhteensä 154 kappaletta, joka on kyllä aikamoinen määrä. Luetteloin ensimmäisen kerran kaikki vuoden ostokseni ja on todettava, että sekä tavaramäärä, että rahamäärä järkyttivät, kun loppuvuodesta tein listauksen exceliin. Silmiäavaavaa oli nähdä kuinka paljon rahaa uppoaa, moniin pieniin ostoksiin, kun ne kaikki kokoaa yhteen. En edes kehtaa ääneen sanoa (saati kirjoittaa tänne) kuinka paljon menikään.

Aloitin tammikuun kirppiksettömänä kuukautena. Se alkoi hyvin, mutta päättyi lyhyeen. 9. tammikuuta lähdin viemään autoa tuulilasin vaihtoon ja matka oli äärimmäisen stressaava. Silloiset talvirenkaat olivat luvattoman huonot, suorastaan vaaralliset eikä talvinen keli yhtään helpottanut. Saatuani auton perille oli minulla pari kolme tuntia aikaa kulutettavana ja niinpä lähden kävelylle ja päädyin SPR Kontin Outlettiin. 

Ostin sieltä kankaalle maalatun ja kehystetyn kissataulun sekä koristelautasen, jossa on vaaleahiuksinen nainen mustan kissan kanssa eli ihan kuin minä ja Miso. Eihän niitä voinut jättää ostamatta ja piti tietenkin palkita itseni ajosuorituksesta. Taulu maksoi 3 euroa ja lautanen euron. Kolmas tammikuun ostos oli puuvillainen musta neuletakki Uffista, jonka syksyllä lahjoitin äidilleni. Neuletakki oli ihana, mutta oli kuitenkin pakko todeta, että se oli vähän pieni.

154:stä ostoksesta 21 kappaletta on vaatteita, yksi hattu, jonka ostin kesän ulkotyöpäiviä varten ja kolmet kengät. Häpeäkseni tunnustan, että kuutta vaatetta ostetuista en ole edes käyttänyt. Ne ovat: 

- Marimekon vanha puna-valkoinen takki (vähän iso)

- oranssi-pinkkiraitainen Marimekon Jokapoika-paita (ei ole tullut käytettyä farkkuja)

- musta puuvillasekoitepaita, jossa jännä v-pääntie ja 3/4-osa hihat (kesällä oli liian kuuma, loppuvuodesta ei ole tullut käytettyä farkkuja)

- Marimekon trikoopallopaita (ehkä vähän liian tiukka makuuni, enkä ole käyttänyt niitä farkkuja)

- Cut&Pretin neuletakki (unohdin, että olin juuri ostanut toisen lyhyen puuvillaneuleen, jota olen kyllä käyttänyt. Lisäksi harmittaa, että huomasin jälkeen päin, että neuletta on parsittu)

- jonkun itsetekemä hopea-mustakuviollinen babydoll-mallinen mekko (ei ole ollut bileitä, joissa käyttää ja voi olla ettei sellaisia kemuja tulekaan, joihin vaatteen laittaisin).

Kirppisvaatteiden kanssa helposti sorrun ostamaan "ihan kivan" vaatteen, jos se on kohtuuedullinen ja suomalaista brändiä kuten Marimekko, Papu, Nosh tai vastaava. Helposti katson sormien välistä ettei vaate ole ihan just ominta tai istuvuuden kanssa on vähän ongelmia. Tämän suhteen koitan skarpata tänä vuonna. 

Toisaalta olen yllättänyt itseni käyttämällä todella runsaasti "huonompien brändien" kuten Esmaran (Lidlin oma merkki) mustaa t-paitaa, josta pulitin Fidan Mylläkkäpäivillä vain 1,10 euroa, Monkin mustaa mekkoa (8,05 €) ja Pull&Bearin mustaa tunikaa/mekkoa (7,20 €). Ne kaikki ovat vaatteita, joita hieman häpesin ostaa, johtuen pikamuotistatuksesta. Lidlin vaatemerkki on minulla boikotissa, kun minusta on typerää myydä vaatteita niin ettei niitä voi sovittaa. Siksipä niitä onkin runsain mitoin kirppiksillä. Sorruin silti sellaiseen, kun oli halpa, 100 % puuvillaa ja kivan mallinen. Kangas myös tuntuu ihan laadukkaalta, ei miltään lirulta.

Uusia vaatteita en ole ostanut yhtään ellei lukuun oteta paria nippua sukkia. Kahdet uudet kengät olen vuoden aikana ostanut. Kesän alussa sijoitin turvakenkiin, jotka tarvitsin töissä. Ne ovat mustat, nahkaiset Birkenstockin kengät, jotka eivät näytä turvakengiltä. Sellaisia ei ole helppo löytää. (kuten ei kaupunkikäyttöön sopivia nastakenkiä – niitä vielä etsin). Toiset olivat Onitsuka Tigerin mustat mokkanahkaiset Mexico 66 -tennarit. Sain niihin rahaa syntymäpäivälahjaksi ja korvasin kuusi vuotta sitten ostetut, samanlaiset, täysin loppuun kulutetut ja reikäiset kengät.

Joulun alla yllätin itseni ja ostin ensimmäiset kirppiskengät, Wondersin nahkaiset maiharit Kikestä 5,40 eurolla. Heti perään ostin Sorellin saappaat (8,40 €) ja vielä Wondersin nahkaiset nilkkurit (13,50 €). Kaikissa talvikengissäni on reikä pohjassa ja olen suunnitellut retkeä luottosuutarini luo kysymään kannattaako vanhoja kenkiä korjata ja pohjia vaihtaa. Kirppiskengät antavat hieman lisää aikaa siihen. Suutari sijaitsee syrjässä kaikilta reiteiltäni ja vaatii asiakseen menoa.

Kallein ostamani kirppisostos oli juhannuksen jälkeisissä helteissä ostettu Marimekon toppatakki. Olin katsellut takkia haaveillen uutena, mutta hinta kirpaisi aivan liikaa. Ei takki nytkään halpa ollut, pulitin siitä 51 euroa opiskelija-alennuksen jälkeen Redin Fidassa. Takki on ollut nyt talven tultua ahkerassa käytössä. Se on aivan täydellinen, mustaa puuvillaa, raidallinen puuvillavuori, huppu, vetoketju ja nepparit. Hyvin simppeli malliltaan. Ehdottomasti hyvä ostos, vaikka kirpaisikin ostohetkellä.

Vuoden halvin ostos oli Tammiston Kierrätyskeskuksesta ostetut metallipihdit, sellaiset valokuvien kehityskäyttöön tarkoitetut. Löysin ne kilometallikorista ja punnituksessa niille tuli hintaa 14 senttiä.

Astioita on ostoksissani eniten – 48 kappaletta, jotka sisältävät myös alla listatut maljakot. Maljakot, Kupittaan Saven astiat ja Arabian/Iittalan Teema-mukit ovat sellaisia, etten pysty niitä vastustamaan, jos hinta on kohdillaan. 

14 Teema-mukia

12 Kupittaan Saven astiaa

11 maljakkoa (sisältää Kupittaan Savea)

7 kirjaa

6 taulua    

6 kukkasiiliä ja 1 lasinen kukkapidike

4 kukkaruukkua

Kuvituksena vain tuttuja ja turvallisia astiakuvia, vaikka kirjoitan pitkästi vaatteista. Vaatteista en ole ottanut kuvia, kiinnostaisiko ne teitä? 

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest