SYNTYMÄPÄIVÄKUKK eiku kasvi.

24 lokakuuta 2021



Juhlimme taannoin synttäreitäni hieman etukäteen kotopuolessa vanhempieni ja poikaystäväni kanssa. Päivänsankarina sain päättää lauantain ohjelmasta ja toiveeni oli käydä visiitillä Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa ja siellä erityisesti kasvihuoneissa. Sitä seurasi visiitti Viherlassilan puutarhamyymälän aleen ja aarrejahti Manhattanin Kirppis-Centerissä.

Puutarhasta löytyi pieni tuliainen kotiin tai itseasiassa poikaystäväni osti sen minulle lahjaksi. Abromeitiella brefolia, tuo kuvan sukkulentti, jolla ei ole suomenkielistä nimeä. Erittäin piikikäs kaveri pääsi samalta reissulta Viherlassilasta ostettuun ruukkuun, aluslautaseksi valikoitui arabialainen omista kokoelmista. Se on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa poikaystäväni minulle ostama kukka tai kasvi. Ihana muisto päivästä! Toivottavasti saan pidettyä sen hengissä.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KISSAKOTIIN SOPIVIA KASVEJA.

17 lokakuuta 2021

Kaupallinen yhteistyö: Huiskula

Kissanpennun tulo taloon toi hieman mietittävää kasvien suhteen. Siiri ei tuntenut kiinnostusta viherkasveihin eikä koskaan syönyt tai edes tassuttanut kasveja, nyt kun kotiin saapui pieni kissanpentu oli tilanne aivan toinen. Mison kasvattaja varoitteli pennun syövän kaiken mitä eteen tulee ja varotoimenpiteenä siirtelinkin kasveja pennun ulottumattomiin.


Kasvit, jotka jäivät pennun ulottuville tarkistin vaarattomiksi. Sellaisia ovat mm. maijat (Calathea), nukkumatit (Maranta) ja nukkuleenat (Stromanthe), tuonenkielo (Aspidistra elatior), muorinkukat (Peperomia), begoniat (Begonia) ja ilmakasvit (Tillandsia).

Isomaija*, raitamatti* ja silkkimaija* | Calathea medallion, Ctenanthe ja Calathea orbifolia
Myös orkideat, pullojukat ja rönsyliljat soveltuvat kissakotiin, samoin kuin kiinanruusu ja mehitähdet.

Isomaija | Calathea medallion
Maijojen lehtimuodoissa riittää ihasteltavaa, isomaijan* lehdet ovat hauskasti alapuolelta tumman purppuraiset.

Miso on nyt noin seitsemän kuukautta ja enää kaikkea ei tarvitse maistaa, mutta kissa kyllä mielellään kokeilee tassulla kasveja. Olen silti pitänyt myrkyllisemmät kasvit poissa sen ulottuvilta.

Yksi lempilajeistani - posliinikukat (Hoya) ovat onneksi myös myrkyttömiä. Niiden etu on myös, se että ne soveltuvat hyvin amppeleihin, jolloin ovat uteliaan kissan ulottumattomissa eivätkä myöskään vie tilaa tasoilta tai ole pudotettavissa. Posliinikukka 'Crimson Queen'* pääsi amppeliin ikkunan läheisyyteen, eikä sen kasvusto vielä ole venynyt niin pitkälle alas, että se kiinnostaisi leikkisää kissaa, jonka mielestä kaikki roikkuvat ovat kissanleluja.



Myös monimuotoinen villakkojen (Senecio) kasvisuku on sopiva kissakotiin. Hernevillakon* (Senecio herreanus) pitkät nauhamaiset kasvustot houkuttelevat helposti uteliasta kissaa, mutta toistaiseksi Miso ei ole kiipeillyt kaappien päällä, joten josko kasvi saisi olla rauhassa. Ellei, on sille jo katsottuna toinen paikka korkealta keittiön hyllyltä.

*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.


Seuraa Oravanpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 21. Kissa joka suojeli kirjoja

14 lokakuuta 2021



Löysin sattumalta juuri ilmestyneen japanilaisen Sōsuke Natsukawan Kissa joka suojeli kirjoja -kirjan. Ilahduin suuresti, voisiko olla parempaa kuin japanilainen kirja, jossa yhtenä henkilöhahmona on kissa? Mieleen tuli heti kirjat Kissavieras ja Matkakissan muistelmat, mutta tämä kirja kuitenkin enemmän muistutti Haruki Murakamin fantiasiaseikkailuja. Kirjassa vieraillaan erikoisissa maailmoissa pelastamassa kirjoja punaisen kissan johdolla, tarina on kiehtova seikkailu ja pojan kasvutarina. Minusta se ei ihan temmannut mukaansa samoin kuin Murakamin kirjat tekevät, mutta oli kuitenkin viihdyttävää lukemista. Kirjan ihastuttavan kannen on suunnitellut Ilja Karsikas ja kirjan on suomentanut Raisa Porrasmaa.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

MUSTIKKAMETSÄ - syntymäpäivälahja itselle.

12 lokakuuta 2021

Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi Matti Pikkujämsän japanilaiselle Kirsikalle suunnitellun Mustikkametsä-aamiaissetin. Settejä on valmistettu rajoitettu 250 kappaleen erä ja muutamia kappaleita on ollut suunnittelijan nettikaupassa myynnissä. Olen kaksi kertaa jättänyt setin ostamatta ja katunut molempina kertoina syvästi. Nyt kun tuli kolmas mahdollisuus, en epäröinyt hetkeäkään, klikkasin Mustikkametsän ostoskoriin ja sain vihdoin itselleni kauan haaveilemani aamiaissetin.


Pidän kuvasti Pikkujämsän kuvitustyylistä ja aamiaissetin lautasessa kannonnokassa keekoileva orava ei yhtään vähentänyt syvää ihastumista. Ei siis ihme, että kotoani löytyy kolme Pikkujämsän maalausta, vanerinen orava ja mökiltäni Japanin markkinoille suunnattu peltipurkki oravakuvituksella.

Ja mitäpä olisi kuvaukset ilman touhukasta assistenttia? Hän avusti kokeilemalla rottinkitarjottimen tukevuutta puremalla kahvaa ja tarkasti croissantin tuoreuden nuolemalla sitä, kun hetkeksi käänsin selkäni.


Miso tuntuu saavan hepulin heti, kun virittelen kuvaukset pystyyn. Tämänkin setin kuvauksiin mahtui vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun pikkukissa juoksi villisti aamiaissetin ympärillä, hyökkäili peiton mutkaan ja halusi vähän kokeille kuvattavia juttuja tassulla.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

LÖYTÖLOKERIKKO.

10 lokakuuta 2021

Postasin elokuun lopulla kuvia syksyyn valmistautuvasta kodista ja mainitsin sivulauseessa, että tuon takimmaisen kaapin päälle on tullut uusi lokerikko - ilmaislöytöni Kierrätyskeskuksesta. Lokerikko etsi pitkään paikkaansa ja vihdoin sujautin sen tuonne kaapin päälle. Yllä olevassa kuvassa asetelma on se, mitä se on normaalista. Lokerikon peittää lapsuudenkuvani ja Nanny Stillin suunnittelema Apollo-lyhty.


Niiden takana piileksii tällainen pikkulokerikko. Thilda pyysi kuvaa siitä, joten tässäpä se. :) Kuten viimeksi mainitsin, jemmasin sen kätköihin rekvisiitaksi hankkimiani kirjoja. Ei ehkä kauneinta, mutta en keksinyt muutakaan paikkaa kirjoille. Lokerikon päällä on kiva taso mm. marimo-palloille, lasikuvuille ja silkkiopetustaululle. Ne nousevat esiin ihan toisella lailla kuin jos olisivat vain kaapin päällä.

Rekvisiittakirjat soveltuvat myös kasvien alustoiksi, jolloin kasviryhmiin saa eri tasoja ja rytmikkyyttä ihan eri tavalla kuin jos ne olivat kaikki samalla tasolla.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

DAALIA-ASETELMA.

21 syyskuuta 2021


Tänä vuonna olen opetellut leikkaamaan puutarhani kasveja leikoiksi ja käyttämään lukuisia maljakoitani tehokkaammin. Kotona kukista on enemmän silmäniloa kuin mökillä., etenkin nyt vain käyn mökillä enkä vietä siellä enää öitä. Viime viikonlopun daaliasaalis näkyy tässä. 



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

SYKSYYN VALMISTAUTUMISTA.

31 elokuuta 2021

Hups. Kesä on melkein huomaamatta vilahtanut ohi. Olen mökkeillyt ja jaa, enpä ole oikeastaan juuri mitään muuta tehnytkään. Käynyt kaksi kertaa Turussa ja muutamia kertoja Espoossa. Säiden viiletessä olen aloittanut hiljaisen siirtymisen mökiltä kotiin. 


Olen tuonut jo vaatteita ja tekstiilejä kotiin, jotka olen pesukoneen kautta siirtänyt säilöihin odottelemaan ensi kesää. Myös ensimmäiset kasvit ovat tulleet talvisäilöön. Luin kahden ammattipuutarhurin kehoituksen tuoda kasvit nyt sisälle, kun hyppäys ulkoa sisälle ei ole suuri. Kun kasvi siirtyy viileästä ja kosteasta ulkoilmasta sisälle kuivaan ja lämpimään, se aiheuttaa kasville stressiä. Onkin ollut tekemistä, että olen saanut kaikki uudet tulokkaat sijoitettua pieneen asuntooni. Pian saakin viritellä niille kasvivaloja.

Kuvan käenkaali on asustanut pitkään kodissani viherkasvina. Viime talven se vietti kellarissa, kun tarvitsin tilaa pelargoneille. Se saattaa olla myös tämän vuoden kohtalo. Mökillä on vielä kolme sen lajitoveria odottamassa kyytiä talvisäilöön.

Edellisen kuvan rottinkipullo on löytö Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Siinä on jotain kovin viehättävää ja yhdistettynä värinokkoseen ja kirjapinon päällä keikkuvaan käenkaalin kanssa siitä tulee kiva kokonaisuus. Silti harkitsen sen myymistä. Harkinta-aika todennäköisesti on pitkä, koska en osaa päättää enkä halua harmitella jälkikäteen. 

Pelastin samaisesta Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta lokerikon. Siitä näkyy kulma tuossa yläkuvassa. Lokerikko jumitti viikkoja keittiön lattialla, kun en heti keksinyt sille paikkaa ja mietin siitäkin luopumista, mutta joku pieni ääni käski pitää sen itsellä. Onneksi pidin, tykkään lokerikosta kovasti, vaikka se onkin vähän oudon kokoinen mihinkään säilytykseen. Nyt laitoin vanhoja, kuvausrekvisiitta, kirjoja lokeroihin. Puisen käden sain opettajaltani valmistujaisissa. Se oli erityisstipendi minulle ja opiskelutoverilleni.



Sain traakkipuun alun poikaystävän äidiltä. Se on kivan kookas ja se on myös pieni ongelma, se koko siis. Kasvia ei ole helppo sijoittaa mihinkään. Siirsin sen vastikään sohvan toiselta laidalta toiselle. Toivottavasti sille riittää tuosta paikasta valoa talvellakin. Ikkunalle tulee toki kasvivalot, mutta ne jäävät verhojen taakse.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 20. Uskollinen naapuri.

04 heinäkuuta 2021



Pitkästä aikaa sain käsiini japanilaisen romaanin. Tätä oli minulle jo aiemmin suositeltukin, mutta vierastin kirjan genreä - se on dekkari. En ole jännityksen tai rikoksien ystävä, mutta kun muuta japanilaista luettavaa ei ollut pitkiin aikoihin löytynyt, tartuin lopulta Keigo Higashinon Uskollinen naapuri -kirjaan. Ja kun siihen tartuin, en malttanut laskea sitä käsistäni ennen kuin olin lukenut sen kokonaan. 

Kirja oli koukuttava, ei lainkaan jännittävä, sillä kuolema tapahtuu heti toisessa luvussa, eikä kirjassa mässäillä verellä ja suolenpätkillä. Ja kuten joka paikassa mainostetaan, kirjan lopun käänne on yllättävä ja erittäin nokkela. Se ei ehkä ollut ihan niin japanilainen kuin olisin saattanut toivoa, mutta kuitenkin erittäin viihdyttävä. Saatan jopa tarttua sen itsenäiseen jatko-osaan, Myrkyllinen liitto -dekkariin tulevaisuudessa.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JUHANNUS 2021.

29 kesäkuuta 2021

Juhannus meni pitkälti samalla, tutulla ja turvallisella kaavalla. Laskeutuminen juhannukseen tapahtuu torstain saunavuorossa. Aattoaamuna aamiaisen jälkeen kävin uimassa tai sis vesijuoksemassa maauimalassa tunnin verran. Sitten kotiin välipalalle, kamat kasaan ja mökille.


Tämän vuoden jännitysmomentti oli Mison ensimmäinen mökkivierailu. Kissa on erittäin rohkea, mutta myös vilkas ja vikkelä. Olin poikakaverin kanssa jo aiemmin viikolla asentanut hyttysverkot ikkunoihin estämään pennun livahtaminen puutarhaan. Tällä kertaa tutustuttiin vasta mökkiin eikä ulkoiltu lainkaan. Valjaissa kulkeminen ei vielä suju kovinkaan hyvin enkä ollut laittanut Misolle punkinestoainettakaan. Ajattelin, että on parasta edetä vähän kerrallaan.

Mison pitäminen mökissä oli haasteellista, kissa on erittäin nopea livahtamaan ja kun on tottunut pitämään ovea apposen auki koko ajan ja kulkemaan esteettä sisään-ulos, suljettu ovi hankaloitti paljon eloa. Miso on erittäin reipas eikä mökki tuntunut mitenkään pelottavalta tai edes jännittävältä paikalta. Sielläkin ruoka- ja hiekka-astiat löytyivät helposti.

Oli aihetta juhlaan, muuhunkin kuin keskikesän juhlimiseen. Olin viikko aiemmin saanut todistuksen valokuvaajan ammattitutkinnon suorittamisesta, oli kissan ristiäiset ja lisäksi juhlistimme poikaystävän kanssa merkkipäivää. Tein mansikkakakun, jonka nautimme roseesamppanjan kanssa omenapuun alla. Illemmalla grillasimme hampurilaisia.


Oli ilmeisen kivaa, sillä en ottanut näitä neljää kuvaa enempää fotoja.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

MISS MISO.

28 kesäkuuta 2021

Hän on täällä. Saanko esitellä: hän on Miso. 


Murusen poismenon jälkeen mietin pitkään, etten enää ikinä halua kokea sitä luopumisen tuskaa. Viikkojen ja muutamien kuukausien jälkeen koti alkoi kuitenkin tuntua aivan liian tyhjältä. Aloin varovasti katsella eläinsuojeluyhdistysten kissatarjontaa. 

Mielessäni vahvistui ajatus, että haluan kissanpennun, jotta voin olla varma, että saan kissan opetettua kulkemaan valjaissa ja matkustamaan. Siiri oli ihmeellinen kissa, joka ei koskaan yrittänyt karata puutarhastani, mutta sellaista ei varmastikaan enää toisen kissan kanssa kävisi. Eläinsuojeluyhdistykset eivät luovuta yksittäisiä pentuja kissattomaan kotiin ja koska tällä hetkellä minulla ei ollut mahdollisuutta ottaa kahta kissa, käänsin varovasti katseeni rotukissoihin, koska en myöskään halua tukea pentutehtailua ostamalla kissan Torista tai vastaavista paikoista.


Siiri oli rodultaan eksoottinen lyhytkarva, vaikka olikin löytökissa. Siirin luonne oli mitä ihanin ja parhain ja mielessäni alkoikin kutkutella ajatus pienestä exotic-tytöstä. Kävin satunnaisesti katsomassa Persialaiskissayhdistyksen pentulistaa ja eri kasvattajien kotisivuilla. Maaliskuussa sinne päivittyi pentue Vaasassa ja ehdin jo kirjoittaa sähköpostinkin valmiiksi mutten lähettänyt sitä, kun jäin vielä miettimään asiaa. Viikon päästä sivuille ilmaantui tieto uudesta pentueesta lähempää Helsinkiä. Silloin lähetin sähköpostin ja varovasti kysyin mahdollisuutta ostaa mustan exotic-pennun.

Juttelin kasvattajan kanssa puhelimessa muutamia kertoja, hän tenttasi minua varmistaen kissalapsen päätyvän hyvään kotiin. Keväästä tuli pitkä, varatessani tytön oli 12 viikkoa luovutusikään. Pääsiäisen tienoolla sain ensimmäiset - ja myös ainoat kuvat pennusta. Ostin kissan siis melkoisen sokkona.


Viikko ennen juhannusta neito saapui luokseni. Oli jännittävä hetki, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Kasvattaja opasti kädestä pitäen hoitotoimet ja toi mukanaan kassillisen ruokaa, leluja, kamman yms. Pentu oli rokotettu, sirutettu ja steriloitu. 

Neiti oli heti utelias, rohkea ja luottavainen. Hän tutki heti uutta paikkaa innolla, leikki ja tuntui muutenkin sopeutuvan nopeasti. Ruoka- ja hiekka-astiat löytyivät heti ja helposti. Ensimmäisenä yönä tyttö nukkui sängyn alla ja kävi välillä nukkumassa poikaystäväni rinnan päällä.

Mietin kissan nimeä pitkään. Halusin tutustua neitiin ennen nimeämistä, vaikka alustavasti minulla oli kaksi nimeä, joita olin pitkään ajatellut kissani nimeksi. Niiden lisäksi minulla oli kännykässä parikymmentä ehdokasta, joita pudottelin vähitellen pois. Lopulta oli kaksi nimeä jäljellä ja pari päivää makusteltuani päätin, että hänestä tulee Miso. Se oli lyhyt ja ytimekäs, nimi sisälsi s-kirjaimen, josta ilmeisesti kissat pitävät. Nimi on japanilainen, mutta helposti äännettävissä suomalaisen suussa.


Miso on täydellinen pikku kissa. En voi käsittää miten ihana hän on. Täällä ollaan täydellisessä pentukuplassa. Ihmeteltävää riittää meille molemmille.




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

MEILLE TULEE VAUVA!

18 kesäkuuta 2021

Häntä on odotettu pitkään ja hartaasti ja vihdoin on se hetki.


Pieni, sievä neiti saapuu tänä viikonloppuna täyttämään Murusen jättämää isoa, isoa aukkoa. Koko kevät on mennyt odotellessa pienokaisen varttumista luovutusikäiseksi - onkin ollut varsin pitkä kevät. Odotan innolla kohtaamista, sillä se on ensi kerta kun tapaamme. Olen vain nähnyt kuvia söpöläisestä. Nimeäkään neitosella ei vielä ole, paitsi hieno kasvattajanimi. Kutsumanimeksi on piiitkä lista ehdokkaita, mutta ennen valintaa pitää vähän tutustua.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground