APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 13. Tyttö ja teeseremonia.

30 syyskuuta 2020



Havahduin tähän Tyttö ja teeseremonia - 15 oivallusta elämästä -kirjaan jo alkuvuodesta, en vain millään raaskinut ostaa kirjaa. Olen koko vuoden janonnut japanilaisia tarinoita ja kirjoja etsiessä päädyin useasti tämän kirjan äärelle. Vihdoin se oli pakko hankkia ja onneksi ostin sen omaksi. Tulen varmasti palaamaan tähän vielä monta kertaa.

Noriko Morishitan jo vuonna 2002 kirjoittama esseekokoelma kertoo Norikon parikymppisenä aloittamasta teentiestä. 25 vuoden jälkeenkin hän uskollisesti suuntaa lauantai-iltapäivisin Takeda-sensein oppiin ja oppii teeseremonian lisäksi paljon muustakin. Teehetkiin nivoutuvat vuodenaikojen vaihdokset, suuret ja pienet oivallukset ja elämän eri tapahtumat. 

Tyttö ja teeseremonia -kirja nousi suosioon sen pohjalta tehdyn Every Day a Good Day -elokuvan myötä. Kävin katsomassa sen keväällä Helsinki Cine Aasia -festareilla, juuri kun korona hiipi Suomeen. Silloin kirjoitin tuoreeltaan elokuvan jälkeen Instagramin Tarinoissa: 

"Uhmasin kaikkia tartuntoja ja kävin Cine Aasia -festareilla katsomassa japanilaisen 日日是好日 -elokuvan. Onneksi menin Every Day a Good Day -elokuva oli ihana. Elokuva kertoo nuoresta Norikosta ja teen tiestä. Kaunis kuvaus elämästä ja teetaiteesta. Viehätyin yksityiskohdista, Japanin eri sesongeista ja ennen kaikkea teehuoneen taustalla vilahtelevasta puutarhasta. Suosittelen!"

En osaa sanoa kummasta tykkäsin enemmän, elokuvasta vai kirjasta. Voin vain sanoa, että rakastin molempia. Ehkä oli hyvä nähdä elokuva ensin, niin näin sensein teehuoneen ja puutarhan silmissäni kirjaa lukiessani kuten se elokuvassa oli ollut. Jouduin iltaisin hillitsemään lukuintoa, olisi voinut lukea opuksen yhdeltä istumalta, mutta toisaalta halusin pitkittää nautintoa mahdollisimman pitkään.




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

OVIKIMPPU KUIVAKUKISTA.

27 syyskuuta 2020


Kaupallinen yhteistyö: Huiskula

Puuhat Kesäpesältä ovat siirtyneet kotipesään ja samalla on kodin sisustus alkanut kiinnostaa aivan eri lailla kuin kesällä. Kaipasin kotiin jotain pientä kaunistusta, jotain erityistä yksityiskohtaa alkanutta syksyä piristämään.



Olen jo pitkään halunnut tarttua kuivakukkiin, jotka ovat juuri nyt kovin trendikkäistä. En kuitenkaan halunnut pelkkää kuivakukkakimppua maljakkoon, vaan halusin toteuttaa mielessäni pyörineen idean. Halusin sitoa "vihtamaisen", alassuin roikkuvan kimpun kylpyhuoneen oveen. Näen oven monesta kohtaa asuntoa, kodin ainoaa sisäovea tulee käytettyä useamman kerran päivässä ja se on sopiva tyhjä tila jollekin kauniille.



Kimpun pohjalla on tuntemattomaksi jäänyttä heinää*, joka tuntuu vähän kuin ohuilta hevosen jouhilta, sen päällä yksi oksa valkaistua ruskusta*, muutama Kesäpesän punaluppio tuomassa väriä, jänönhäntiä* ja yksi mökiltä napattu helminukkajäkkärän kukinto. Sidoin koko komeuden hamppunarulla ja ripustin pieneen oveen naputeltuun naulaan. Oven haalean persikkainen sävy sopii täydellisesti kuivakukkakimppuun.


*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


TUFTAUS TUTUKSI.

16 syyskuuta 2020



Kaupallinen yhteistyö: Kustannus-Mäkelä Oy

Olen muutaman vuoden kiinnostuksella seurannut somessa erikoista käsityötekniikkaa nimetä punch needle - suomeksi tuftaus. Muistan tutustuneeni tekniikkaan jo parikymmentä vuotta sitten tekstiilialan opintojen parissa, mutta silloin koneella tehty tuftaus jäi vain pintaraapaisuksi, lähinnä maininnan tasolle.

Nyt parin viime vuoden aikana tekniikkaa on näkynyt varsinkin Instagramissa runsaasti, käsin tehtynä puisella neulalla. Kiinnostuin heti ja otinkin tilin @bookhou seurantaan. Bookhoun takana on pariskunta Arounna Khounnoraj ja John Booth. Arounna on vastuussa tilin tekstiilitöistä ja hän on varsinainen velho tuftauksessa. Hän jakaa osaamista myös muilla ja on kirjoittanut selkeän opaskirjan tuftauksesta ja nyt se on myös suomennettu nimellä Tuftaus tutuksi*.

Kirja vie tuftauksen maailmaan selkeillä ohjeilla ja kuvilla. Tekniikan haltuun ottaminen on kirjan ohjeilla helppoa, tuftaus on hyvinkin helppoa. Kirjassa esimerkkitöinä olevat, Arounnan kauniit mallit ovat tulostettavissa itsellekin käyttöön.

Varoituksen sana - tuftaukseen jää helposti koukkuun!

* Kirja saatu: Kustannus-Mäkelä Oy





Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

VANHA LANKARULLATELINE.

06 syyskuuta 2020


Esittelyssä Kierrätyskeskuslöytö kesältä. Joku saattaa muistaa, että olen koulutukseltani tekstiilisuunnittelija ja kaikki vanhat kudonta- yms. työvälineet ovat lähellä sydäntäni ja jos hinta on kohdillaan, mielelläni kannan sellaisen kotiini.

Olen pitkään etsinyt vanhaa lankarullatelinettä wc-paperitelineeksi. Olen etsinyt sitä jo niin kauan, että nyt kun sellainen löytyi, tajusin ettei se mahdu mitenkään pikkuruiseen vessaani. Se ei sinänsä haittaa, sillä löytämääni telineeseen ei edes vessapaperirulla mahdu. Onneksi se mahtui kaapin päälle ja telineessä oli valmiiksi puinen rulla, joten se on soma noinkin. Näitä telineitä ei ole juuri eteen tullut ja kun se oli hinnoiteltu 5 euron arvoiseksi, en edes harkinnut sen ostamatta jättämistä.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

VIININPUNAINEN FINEL KASARI.

01 syyskuuta 2020


Minulla on ollut kesän aikana kolme kertaa asiaa Espoon Leppävaaraan. Olen ottanut kaupunginvaihdosta ilon irti ja törsännyt AB-alueen vuorokausilippuun (8 euroa) ja tehnyt pienen kirppiskierroksen. Leppävaarassa vierailen sinne vieneiden tapaamisien lisäksi myös Fidassa. Yleensä käyn Sellon kauppakeskuksessa kahvilla ennen kuin jatkan junalla Keran asemalle, josta on lyhyt kävelymatka Nihtisillan Kierrätystavarataloon. Nihtisilta on Pääkaupunkiseudun suurin ja kaunein Kierrätyskeskus. Sieltä on melko vaikeaa päästä ulos ilman ostoksia.

Kierrätyskeskuksen jälkeen vaihdan kulkupeliksi linja-auton ja matkaan yhden pysäkin välin Mankkaalle. Siellä kohteena on Mankkaan Akseli -kirpputori. Yleensä pistäydyn myös puutarhamyymälä GardenLiving:ssä. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös lifestylekaupat Country White ja Monday TO sunday. Kävelymatkan päässä noista edellä mainituista on pieni linnunpönttö- ja harjakauppa Kallenpaja puuverstas. Myynnissä on mm. sokeiden sitomia harjoja joka tarpeeseen.

Mankkaalta matka jatkuu bussilla Tapiolaan, jossa on kaksi kirppistä, Toinen Kierros ja 88.fi. Olen yhdistänyt kierrokseen myös käynnin WeeGee-talon museoissa. Emmassa on parhaillaan meneillään mm. Michael Schilkin feat. Lotta Mattila -näyttely, joka on aivan huikean hieno. Keramiikkaeläimiä upeasti toteutetussa näyttelytilassa. 

Reissuun liittynä aina pieni gilty pleasure Tapiolassa - käyn Søstrene Grene -liikkeessä. Søstrene Grene on herkullinen yhdistelmä Flying Tiger:a, Dille & Camille:a ja Natural Kitchen:ä. Olen kantanut sieltä kotiin mm. muutamat kukkaruukut. Kauniita punasaviruukkuja ei voi koskaan olla liikaa!


Viimeiseltä Espoon reissulta kannoin kotiin Mankkaan Akselista kauniin viininpunaisen Finelin kasarin. Olen kerännyt Kesäpesälle eri värisiä Finelin kattiloita ja tämän pienikokoinen kasari oli täydellinen täydennys kokoelmaan. Sen väri on upea, kasarin kunto oli lähes käyttämätön lukuun ottamatta pientä iskemää kannessa. Se kustansi 15 euroa, joka vähän kirpaisi, mutta en muista ennen nähneeni juuri tämän värisisiä. 




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground