OUTO ORAVA.

31 tammikuuta 2009

Poikaystäväni lähti eilen kolmeksi viikoksi lomailemaan toiselle puolelle maailmaa. Sain viime viikolla pienessä kuumetokkurassa illalla kymmenen maissa idean tehdä hänelle matkaan mukaan pienen, onnea tuovan maskotin, oman Outo Oravan. Ettei vaan tämä vähän isompi Orava unohtuisi reissun aikana.

Suurensin blogissakin olevaa kuvaa tietokoneella sopivan kokoiseksi {n. 11 x 13 cm} ja printtasin kaavan. Käsillä sattui sopivasti olemaan pala valkoista puuvillasatiinia, josta leikkasin etu- ja takakappaleet. Saman illan aikana piti aloittaa heti myös kirjomaan oravaa, vaikka kuumeisena olisi parempi ollut olla sängyn pohjalla. Orava jäljittelee blogin oravaa, lisäsin vain pienen punaisen sydämen lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi. :)

Palat ompelin ompelukoneella muutaman päivän päästä aloituksesta. Täytteeksi tungin dacron-vanua ja aukon tikkasin käsin kiinni. Alun perin ajattelin suihkaista täytteeseen käyttämääni hajuvettä, mutta lopulta luovuin ajatuksesta. Torstaina annoin oravan poikaystävälle. Ilme oli hämmästynyt lahjonnasta.


Outo Orava edestä.

Outo Orava takaa.

Outo Orava {puuvillasatiini, muliinilanka ja dacron-vanu // kirjonta // koko: 11 x 13 cm}

KOTI JA KEITTIÖ 1-2/09.

24 tammikuuta 2009

Aiemmin marisin Deko-lehdestä, nyt tarkastelussa on uusin Koti ja keittiö -lehti {1-2/2009}.


Lehden kansi lupaa: "NEROKAAT NELIÖT - 7 kotia max 51 m² - 39 sivua!" Taas haksahdin lupaukseen pienistä neliöistä ja nappasin lehden mukaan. Tällä kertaa nerokkaat neliöt -lupaus lunastetaan. Yksi asunnoista on 20 m², toinen 30 neliötä, kolmas 37 m² ja loput neljä asunta lähempänä viidenkymmenen neliön kokoa. Kerrankin esittelyssä oli parinkymmenen neliön koti ja vielä Suomesta! Toki samaa koko luokkaa olevia asuntoja olisi voinut olla enemmänkin, mutta tämä jo helpotti tuskaani.

Kaksoisnumero oli muutenkin mielestäni muhkea. Ensin sai lukea normaalit kodit, ruoka- ja matkajutut ja sitten vielä päälle oli monta sivua kauniita pikkukoteja. Olen ollut tämän viikon flunssassa ja päivänä eräänä luin lehteä sängyssä potilaana tuntui, että ihania pikkokoteja vain riittää ja riittää... Harvoin tuntee näin, yleensä lukeminen loppuu liian aikaisin. Toki nytkin olisin voinut lukea vielä lisää...

Kunnon kylkkäritarjous tiskiin, niin voisin olla hyvinkin helposti houkuteltavissa. Luhdan koristetyynynpäälliset eivät kelpaa.

PALLEROT.

19 tammikuuta 2009

Jostain internetin ihmemaasta löysin ohjeen helppoihin joulupalloihin. Ohjeessa pallot oli tehty tosin valokuvista. Jemmaamieni korttien joukosta löytyi Mokosta nappaamani Desicon kynttilöiden käyttöohje. Kortti oli paksuudeltaan mukavaan tukevaa, mutta normaali postikorttia kuitenkin vähän ohkaisempaa. Katkoin kortit noin sentin pätkiksi pituussuunnassa, naksautin rei´ät molempiin päihin, niputin suikaleet ja kiinnitin haaraniitit molempiin päivin. Sitten vain levitin suikaleet palloiksi. Toiseen haaraniittiin sitten vain lankalenkki roikotusta varten.



Piti sitten piipahtaa Mokossa ja hamstrata muutama kortti lisää. Ovat niin kauniita ja mielestäni palloihin niin sopivat! Näitä voisi tehdä ensi jouluksi urakalla. Ilman palloksi levitystä nippu mahtuu helposti kuoreen ja siten kätevästi lähetettävissä maailmalle... hmmm.

PUNA-VIHREÄ JUTTU.

18 tammikuuta 2009



Tämä tuli tänään taloon. Koko sisustus meni uusiksi uuden perheenjäsenen takia. Usea tavara hakee vieläkin paikkaa ja muutama saa häädön ullakon uumeniin. Nyt ei jaksa enää siirrellä mitään minnekään ja pitää tuumailla vähäsen uutta järjestystä. Ja tietenkin ihastella tulokasta.

MARI-VAAKA.

16 tammikuuta 2009

Tämän viikkoinen piipahdus Pelastusarmeijan kirpputorilla tuotti tämän tuloksen:

Vaa´an.


Olen jo jonkin aikaa katsellut vastaavia vaakoja kirpputoilla. Vaakoja on kyllä löytynyt, mutta niiden hinnat ovat olleet mielestäni tähtitieteellisiä. Tähtitieteellisiä ehkä siksi, että muutama vuosi sitten bongasin yhden 5 euron hintaan. Vaaka oli merkkiä Marianne ja mietin sitä lahjaksi samannimiselle ystävälle. En sitten kuitenkaan ostanut. Sen jälkeen kaikki yli 15 euron arvoiset puntarit ovat olleet liian tyyriitä. Tämä kaunokainen maksoi 8 euroa, onneksi kirpparilla oli kaikki 50% alennuksessa, joten maksoin tästä vain 4 euroa.

Vanhemmillani on ollut "aina"samanlainen vaaka. Sillä on punnittu leipomuksia varten aineksia ja seurattu neljän pienen kissavauvan painonkehitystä. Kotonani on uudehko, retrohenkinen vaaka. Tällä pystyy punnitsemaan raskaampiakin esineitä ja ehkä onnistuisin mittaamaan Kissani painon tällä... Tosin vielä en ole saanut taarattua vaakaa. Kovasti olen muisteellut miten se kotona tehtiin, mutta vielä ei ole onnistunut.

NUUTIN PÄIVÄ.

13 tammikuuta 2009


Nuutin päivän kunniaksi ja siitä johtuen lähti ovesta ennen joulua askartelemani kranssi säilytykseen ja odottelemaan ensi joulua. Jännitin lähteekö kranssini jonkun mukaan, asuintaloni on rauhaton. Eipä kelvannut kellekään, onneksi!

Tuo risuhässäkkä on jostain kukka-asetelmasta kai päätynyt minulle. Se on useamman vuoden odottanut käyttöä Haribon pyöreänmallisessa muovirasiassa. Nyt keksin sille vihdoin käyttöä ja kätköistä löytyi lisäksi sekä punaista pitsiä ja puuvillanauhaa sekä puuhelmiä. Pujottelin helmet pitsiin ja sitten kieputtelin nauhat risukasan ympärille. Kranssi mahtui takaisin samaiseen Haribo-laatikkoon, missä majaili ennenkin.

VELLAMO.

12 tammikuuta 2009

Teimme lauantaina retken Kotkaan. Kävimme tutustumassa Kotkan Merimuseoon, Merikeskus Vellamossa. Alla värejä sisältä ja ulkoa. Rakennus oli upean näköinen ja museo kiinnostava. Kivasti moderni ja monipuolinen.

Tarkoitus oli alunperin käydä samalla reissulla myös Maretariumissa, mutta aika loppui kesken. Piti päästä syömään ja sitten pitikin jo kipittää paluubussille. Pitää siis tehdä toinen retki Kotkaan uudestaan.




DEKO 1/09.

02 tammikuuta 2009


Nappasin ruokakauppareissulla mukaan uusimman Deko-lehden. Omistan kaikki tähän asti ilmestyneet numerot, olin pitkään tilaaja. Nyt viimeisimmät kaksi lehteä olen ostanut irtonumerona. Parhaillaan odotan sopivaa kylkiäistarjousta tilatakseni lehden uudestaan. Pidän lehden tyylistä, ideoista ja jutuista. Varsinkin kun Avotakan entinen toimittaja Susanna Vento aloitti Dekossa.

Deko-lehti on koko ilmestymisaikansa julistanut "Pienet kodit - suuret ideat" lehden selässä. Vuoden 2009 ensimmäisessä numerossa oli kannessa näyttävinpänä otsikkona "6 minikotia". Odotusarvot olivat suuret. Halusin joka tapauksessa lehden itselleni, joten en sitä liiemmin kaupassa selannut. Ajattelin näiden kuuden asunnon olevan todellakin pienikokoisia, max 25-30 neliötä. Asun itse oikeassa minikodissa, neliöitä on alle 20. On kiva nähdä miten muuta ratkaisevat niukkojen neliöiden haasteet.

Lehden minikodit olivatkin jotain ihan muuta. "Deko esittelee kuusi persoonallista minikotia, joista kaikki ovat kooltaan alle 70 neliötä." Just joo. No, yksi asunnoista oli kooltaan 21,5 neliötä. Se lasketaan minikodiksi, mutta varsinkaan 65 neliötä {yksi asukas} ei varsinaisesti ole mielestäni minikoti. Tai huvila rannalla. Kaksi asukasta 36 neliössä on vähän siinä ja siinä. Varsinkin, kun tiedän ystäväpariskunnan asuneen yli vuoden kahdestaan 17 neliön kämpässä.

Pyh. Lehti oli täten suuri pettymys. Odotin inspiraatiota sopeutua tilanahtauteen, ideoita tavaroiden säilytykseen ja asumiseen minineliöissä.
Proudly designed by Mlekoshi playground