JUHANNUS 2021.

Juhannus meni pitkälti samalla, tutulla ja turvallisella kaavalla. Laskeutuminen juhannukseen tapahtuu torstain saunavuorossa. Aattoaamuna aamiaisen jälkeen kävin uimassa tai sis vesijuoksemassa maauimalassa tunnin verran. Sitten kotiin välipalalle, kamat kasaan ja mökille.

Tämän vuoden jännitysmomentti oli Mison ensimmäinen mökkivierailu. Kissa on erittäin rohkea, mutta myös vilkas ja vikkelä. Olin poikakaverin kanssa jo aiemmin viikolla asentanut hyttysverkot ikkunoihin estämään pennun livahtaminen puutarhaan. Tällä kertaa tutustuttiin vasta mökkiin eikä ulkoiltu lainkaan. Valjaissa kulkeminen ei vielä suju kovinkaan hyvin enkä ollut laittanut Misolle punkinestoainettakaan. Ajattelin, että on parasta edetä vähän kerrallaan.

Mison pitäminen mökissä oli haasteellista, kissa on erittäin nopea livahtamaan ja kun on tottunut pitämään ovea apposen auki koko ajan ja kulkemaan esteettä sisään-ulos, suljettu ovi hankaloitti paljon eloa. Miso on erittäin reipas eikä mökki tuntunut mitenkään pelottavalta tai edes jännittävältä paikalta. Sielläkin ruoka- ja hiekka-astiat löytyivät helposti.

Oli aihetta juhlaan, muuhunkin kuin keskikesän juhlimiseen. Olin viikko aiemmin saanut todistuksen valokuvaajan ammattitutkinnon suorittamisesta, oli kissan ristiäiset ja lisäksi juhlistimme poikaystävän kanssa merkkipäivää. Tein mansikkakakun, jonka nautimme roseesamppanjan kanssa omenapuun alla. Illemmalla grillasimme hampurilaisia.

Oli ilmeisen kivaa, sillä en ottanut näitä neljää kuvaa enempää fotoja.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MISS MISO.

Hän on täällä. Saanko esitellä: hän on Miso. 

Murusen poismenon jälkeen mietin pitkään, etten enää ikinä halua kokea sitä luopumisen tuskaa. Viikkojen ja muutamien kuukausien jälkeen koti alkoi kuitenkin tuntua aivan liian tyhjältä. Aloin varovasti katsella eläinsuojeluyhdistysten kissatarjontaa. 

Mielessäni vahvistui ajatus, että haluan kissanpennun, jotta voin olla varma, että saan kissan opetettua kulkemaan valjaissa ja matkustamaan. Siiri oli ihmeellinen kissa, joka ei koskaan yrittänyt karata puutarhastani, mutta sellaista ei varmastikaan enää toisen kissan kanssa kävisi. Eläinsuojeluyhdistykset eivät luovuta yksittäisiä pentuja kissattomaan kotiin ja koska tällä hetkellä minulla ei ollut mahdollisuutta ottaa kahta kissa, käänsin varovasti katseeni rotukissoihin, koska en myöskään halua tukea pentutehtailua ostamalla kissan Torista tai vastaavista paikoista.

Siiri oli rodultaan eksoottinen lyhytkarva, vaikka olikin löytökissa. Siirin luonne oli mitä ihanin ja parhain ja mielessäni alkoikin kutkutella ajatus pienestä exotic-tytöstä. Kävin satunnaisesti katsomassa Persialaiskissayhdistyksen pentulistaa ja eri kasvattajien kotisivuilla. Maaliskuussa sinne päivittyi pentue Vaasassa ja ehdin jo kirjoittaa sähköpostinkin valmiiksi mutten lähettänyt sitä, kun jäin vielä miettimään asiaa. Viikon päästä sivuille ilmaantui tieto uudesta pentueesta lähempää Helsinkiä. Silloin lähetin sähköpostin ja varovasti kysyin mahdollisuutta ostaa mustan exotic-pennun.

Juttelin kasvattajan kanssa puhelimessa muutamia kertoja, hän tenttasi minua varmistaen kissalapsen päätyvän hyvään kotiin. Keväästä tuli pitkä, varatessani tytön oli 12 viikkoa luovutusikään. Pääsiäisen tienoolla sain ensimmäiset - ja myös ainoat kuvat pennusta. Ostin kissan siis melkoisen sokkona.

Viikko ennen juhannusta neito saapui luokseni. Oli jännittävä hetki, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Kasvattaja opasti kädestä pitäen hoitotoimet ja toi mukanaan kassillisen ruokaa, leluja, kamman yms. Pentu oli rokotettu, sirutettu ja steriloitu. 

Neiti oli heti utelias, rohkea ja luottavainen. Hän tutki heti uutta paikkaa innolla, leikki ja tuntui muutenkin sopeutuvan nopeasti. Ruoka- ja hiekka-astiat löytyivät heti ja helposti. Ensimmäisenä yönä tyttö nukkui sängyn alla ja kävi välillä nukkumassa poikaystäväni rinnan päällä.

Mietin kissan nimeä pitkään. Halusin tutustua neitiin ennen nimeämistä, vaikka alustavasti minulla oli kaksi nimeä, joita olin pitkään ajatellut kissani nimeksi. Niiden lisäksi minulla oli kännykässä parikymmentä ehdokasta, joita pudottelin vähitellen pois. Lopulta oli kaksi nimeä jäljellä ja pari päivää makusteltuani päätin, että hänestä tulee Miso. Se oli lyhyt ja ytimekäs, nimi sisälsi s-kirjaimen, josta ilmeisesti kissat pitävät. Nimi on japanilainen, mutta helposti äännettävissä suomalaisen suussa.

Miso on täydellinen pikku kissa. En voi käsittää miten ihana hän on. Täällä ollaan täydellisessä pentukuplassa. Ihmeteltävää riittää meille molemmille.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MEILLE TULEE VAUVA!

Häntä on odotettu pitkään ja hartaasti ja vihdoin on se hetki.

Pieni, sievä neiti saapuu tänä viikonloppuna täyttämään Murusen jättämää isoa, isoa aukkoa. Koko kevät on mennyt odotellessa pienokaisen varttumista luovutusikäiseksi - onkin ollut varsin pitkä kevät. Odotan innolla kohtaamista, sillä se on ensi kerta kun tapaamme. Olen vain nähnyt kuvia söpöläisestä. Nimeäkään neitosella ei vielä ole, paitsi hieno kasvattajanimi. Kutsumanimeksi on piiitkä lista ehdokkaita, mutta ennen valintaa pitää vähän tutustua.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest