JAPANI 2019 osa 29: Ome Shiofune kannon-ji

30 huhtikuuta 2020


Viime vuoden vappupäivän vietin erittäin värikkäissä merkeissä Omessa, Shiofune kannon-jissä. Ome sijaitsee reilun tunnin junamatkan päässä Tokiosta. Reittini sinne oli ryokanin lähipysäkiltä Shiinamatchista ensin yhden pysäkinväli paikallisjunalla Ikebukuroon, sieltä JR-Shonan Shinjuku-linjan junalla Shinjukuun. Shinjukussa nousin JR-Chuo-linjan junaan, joka oli alkumatkan nopeampi juna vähemmillä pysähdyksillä, mutta Tachikawan aseman jälkeen juna pysähtyi joka asemalla ennen päätepysäkkiäni, Kabea.


Asemarakennukseen noustessa oli selvä kyltitys ja vastaanottokomitea ohjaamassa oikeaan suuntaan. Sain käteeni japaninkielisen esitteen Shiofune kannon-jin tsutsujimatsurista eli atsaleajuhlasta. Aseman ulkopuolella oli kolmesta neljään miestä viittoilemassa oikeaan suuntaan eli temppelille menevään bussiin. Mahdollisuutta kävellä harhaan ei ollut. Linja-automatka maksoi 200 jeniä eli noin 1,70 euroa.


Bussipysäkiltä oli helppo seurata muita matkustajia, kaikilla kun oli sama suunta - atsaleamatsuri. Reitti temppelille vei rauhallisen asuinalueen läpi. Sisäänpääsy temppeliin kustansi 300 jeniä eli noin 2,50 euroa.




Shiofune kannon-ji on suuri shingon-buddhalaisuuden temppelikompleksi levittäytyneenä laaksoon, Omen kaupungin laitamille. Korkea Shiofune Heiwa {rauha} Kannon -patsas sijoittuu temppelialueen korkeimmalle kohtaa, josta levittäytyy näkymä kohti Länsi-Tokion Tama-tasankoja.



Temppeli sijaitsee u-muotoisen laakson pohjukassa. Sitä ympäröivät kolmelta sivulta rinteet, jotka ovat täynnä atsaleoita. Juuri niistä temppeli on kuuluissa ja värikkääseen, kukinta-aikaan, huhtikuun puolesta välistä toukokuun puoleen väliin, se on erityisen suosittu käyntikohde.




Tässäkin atsaleapuutarhassa pensaat on leikattu pallonmuotoisiksi ja ne on istutettu tiiviisti toistensa lomaan. Eri väriset kukkivat pallot olivat uskomattoman upeat, vaikka kukinta ei ollutkaan vierailuni aikana ihan täydessä kukassa.




U:n pohjukassa oli myös pieni lampi. Patsaan juurelta oli hienot näkymät temppeliaukion yli kohti Omen kaupunkia.



Kuvista on varmasti vaikea hahmottaa alueen koko ja laajuus. Vähän mittakaavaa saa kun etsii värikkäiden pallojen lomasta ihmisiä. Pensaiden väleissä kulkee polkuja ristiin rastiin, jotka veivät mäen päälle patsaan luokse ja sieltä toista laitaa kiertämällä kohti uloskäyntiä


Temppelivierailu jälkeen suuntasin kohti vasta-avattua Muumilaaksoa. Japanin Moominvalley Park sijaitsee kahden junamatkan päässä temppeliltä. Hannon rautatieasemalta kulkee busseja Metsä- ja Moominvalley-puistoihin. Kävin alueen porteilla, mutta tein u-käännöksen, kun huomasin lapun, jossa kerrottiin Arabian Muumi-mukien olevan loppu. En ole Muumi-fani lainkaan, mutta pari mukia olisin voinut ostaa.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANI 2019 osa 28: Tokio Yoyogi Hachiman

28 huhtikuuta 2020


Piipahdin Yoyogi-puiston laitamilla olevassa Yoyogi Hachiman -pyhäkössä, en itse pyhäkön takia vaan Instagramissa vastaan tulleen ema-laatan. Japanissa shintopyhäkköjä ja buddhlaistemppeleitä riittää joka nurkalla ja jossain vaiheessa, aika nopeastikin, niihin turtuu. Eri uskontojen suuntauksia on paljon ja pyhiä rakennuksia mainostetaan sen ja sen suuntauksen suurimpana.




Siksipä en näköjään ottanut yhtään kuvaa itse temppelistä, vaan keskityin tärkeimpään eli kissoihin. :) Yoyogi Hachiman on rakennuttu käsittämättömästi jo vuonna 1212. Alueelta on myös löytynyt merkkejä ihmisasumuksista 5000 vuoden takaa. 


Näin Instagramissa kuvan tälläisestä kissa-emasta ja aloin selvittää kyseisen pyhäkön sijaintia ja päädyin Shinjukun ja Shibuyan välimaaston. Yritin selvittää syytä ema-laatassa olevalle kissalle, mutta en löytänyt mitään tietoa. Monet vierailevat pyhäkössä rukoilemassa uran etenemiseksi. Se on myös suosittu nuorten naisten keskuudessa sen tuoman onnen puolison löytämiseksi.

Ema-laatta maksoi 800 jeniä eli vähän alle seitsemän euroa. En kirjoittanut toivettani siihen enkä jättänyt sitä pyhäkön telineeseen vaan toin sen muistona kotiin muiden kissa-laattojen seuraksi.



Tämä kolmikko vartio pyhäkön portilla olevan patsaan juurella. Enkä ollut ainoa, joka heitä kuvasi. Myös paikalliset pysähtyivät napsimaan kännyköillä kuvia kissoista.


Lähtiessäni pyhäköltä tämä pari käveli ohitseni. Olen suuressa määrin kissaihminen, mutta tykkään kyllä myös koirista, olen niille vain pahasti allerginen. Jos voisin ottaa koiran itselleni {ja saisin aamulenkittäjän sen mukana} haluaisin tälläisen shiban.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

SAMMALISTUTUS.

26 huhtikuuta 2020


Oravankesäpesä-blogin puolella vinkkasin kivasta Samettinen sammal -kirjasta*. Kirjan inspiroimana halusin tehdä pienen sammalistutuksen kotiin. Japanin matkojen myötä olen ihastunut ja inspiroitunut erityisen paljon sammalista ja sammaleen käytöstä.


Sopiva astia löytyi Kierrätyskeskuksen ilmaisteltasta. Se on tavallista matalampi punasaviruukku, joka on hurmaavasti patinoitunut. Sammaleet kasvoivat kivien ja kallioiden päälle, joten mukaillakseni niiden alkuperäisiä kasvuolosuhteita laitoin ruukkuun ensin hiekkaa ja päälle ohuen kerroksen multaa.



Istutuksessa on erilaisia sammalia, jotka tekevät ilmeestä hauskasti kumpuilevan maiseman. Pieni kissaruukku on vuosia sitten Japanista ostamani. Sen sammal on kuollut, mutta en millään raaski luopua siitä ja korvata sitä suomalaisella versiolla.


Sammalistutuksen myötä vaihdoin yöpöydälleni vahvasti Japani-viritteisen asetelman. Se sisältää kaksi Kiotosta ostamaani puupiirrosta ja kaksi maneki nekoa Gotoku-ji-temppelistä. Aika puna-musta-valkoinen voittoista yhdistettynä vihreään sammalmättääseen, mutta ah, niin minun tyylistä. :)

*Kirja saatu Minerva Kustanukselta



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANI 2019 osa 27: Tokio ruukkupuutarhoja

25 huhtikuuta 2020


Tähän väliin tokiolaisia ruukkupuutarhoja. Ei varmaan tarvitse kertoa, että rakastan näitä? Kävelin useita kertoja tämän ihastuttavan kulman ja japaninvaahteran ohitse. Se sijaitsi ryokanini eli majapaikkani lähistöllä Shiinamachissa, junapysäkin välin päässä Ikebukurosta.




Okei, tässä ei ole ruukkupuutarhaa, mutta löysin Gotoku-jista ihanan vehreän kevyenliikenteen väylän.


Erikoisen minimalistinen ruukkupuutarhaesitys.




Näin naamioit ilmastointilaitteen vehreäksi.


Ruukkusinisade!


Vähän isompi sinisade.





Ei ruukkupuutarha, mutta aika överi parvekeistutus. Okei, todella överi.


Tästä ei myöskään löydy ruukkua, mutta silti ihana.


Tästä kuvasta ei löydy edes yhden yhtä kasvia, mutta on sentään kissa! :)



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANI 2019 osa 26: Tokio Kiyosumi-en

21 huhtikuuta 2020


Kävin Tokiossa myös toisessa  maisemapuutarhassa Koishikawa Korakue-enin lisäksi, nimittäin tämän päivän kohteessa Kiyosumi-en-puutarhassa. Puutarha on alunpitäen Edo-kauden perustettu kauppiaan asuinpaikaksi. Kun omistajuus vaihtui feodaaliajan lääninherralle, hän rakennutti paikalle puutarhan. Meiji-kaudella puutarha päätyi Mitsubishin perustajalle, joka hankki sen viihdyttääkseen vieraitaan. Puutarha lahjoitettiin Tokion kaupungille ja vuonna 1932 se avattiin yleisölle. Pääsymaksu puutarhaan maksoi 150 jeniä eli noin 1,25 euroa eli ei juuri mitään.



Puutarhan keskiössä on iso lampi, jota polveileva polku kiertää ympäri. Lammessa on kolme rakennettua saartaa. Puolessa välissä reittiä on perinteinen japanilainen teehuone ja lähellä sisäänkäyntiporttia on Taisho-keisaille omistettu rakennus.


Kaunis tapa suojella ja merkitä pieni taimi.


Puutarhan erikoisuus on kivet, maisemakivet ovat erittäin haluttuja ja puutarhan kivistä osa on kuuluisia, muualta Japanista tänne tuotuja. Myös lampeen on aseteltu kiviä. Näitä vedessä olevia askelkiviä kutsutaan nimellä isowatari. Kivellä seisoen voi nähdä lammen asukkeja, kuten karppeja {alla} tai kilpikonnia. Tärkeää on myös puutarhan heijastuminen veteen.




Saapuessani puutarhaan alkoi sataa, enkä ollut varustautunut lainkaan siihen sateenvarjolla tai -takilla. Pidin sadetta hetken katoksen alla, päätin jatkaa kierrosta, mutta sitten ukkonen jyrähtikin kovasti. Luikin taukopaikan alle sateensuojaan ja odottelemaan ukkosen laantumista muutaman muun puutarhavieraan kanssa.



Meiseki. Iwasakin perhe keräili kiviä ympäri Japania ja tässä niistä on tehty asetelma puutarhaan, joka luultavasti lainaa jotakin kuuluisaa vuorinäkymää vesiputoksella. Puutarhaan kuljetettujen kivien määrä on huikea ja Kiyosumi-eniä voidaankin pitää kivipuutarhana.





Lainatusta näkymistä puheenollen, tähän on rakennettu puutarhan korkein ja isoin kukkula, joka lainaa muotonsa Fuji-vuorelta. Atsaleapensaat on istutettu kukkulalle merkkaamaan vuoren ohi lipuvia pilviä.




Teehuone Ryotei. Teehuone vauriotui sekä Kanton suuresssa maanjäristyksessä että toisessa maailmansodassa. Se on avattu uudelleen korjattuna vasta vuonna 1985. Teehuone on avoinna vain varauksesta.




Sateen jälkeen alkoi pian aurinko paistaa eikä pisaroista tai ukkosesta ollut tietoakaan. Tyypillinen japanilainen sää.



Kierroksen loppuun harvinainen väripläjäys japanilaisesta puutarhasta.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground