POKKARIN KANNET.

29 heinäkuuta 2009

Välillä jotain valmistunutta tekelettä. Tämän synty oli nopea. Maanantaina kesken työpäivän tuli idea, tarvitsen ehdottomasti pokkarin kannet! Piirtelin ajatukseni muistiin. Mietiskelin materiaalinkin valmiiksi, se olisi paksuhkoa huopaa, jota löytyisi kätköistäni. Olin ostanut sitä tehdäkseni neuloille vihkon. No, tulikin pokkarin kannet! :) Huopaa on riittämiin vielä useammallekin neulaviholle...


Huovan värin valinta jäi kotiin, löytyi punaista ja mustaa. Päädyin mustaan, ajatellen sen sietävän paremmin kulutusta. Tiedä sitten. Nopealla googletuksella löytyi koko vinkiksi Ordning & Redan sivuilta 13 x 19,5 cm. Nappasin pokkareistani paksuhkoimman, Lumen tajun, malliksi. Mittailin kirjan ja O&R:n mukaisesti, mutta ihan vähän {n. 0,5 cm} isomman palan saumavaroja ajatellen.

Huopa oli loistava materiaali valinta, se ei purkaudu, eikä tarvinnut miettiä vuoritusta tms. Merkkasin vain selän keskikohdan ja taitoin molemmilta puolilta taskut kirjankansia varten siten, että suljetun kirjan leveydeksi jäisi n. 13 cm. Kiinnitin nuppineulat ja mietin tovin langan väriä. Päädyin punaiseen, koska ajatus oli jo mielessä kansiin kiinnitettävästä kirjanmerkistä.


Isolla neulalla ja kirjontalangalla {kaikki 6 säiettä} kursin ja pistelin ympäri tikit. Keskelle merkkasin paikan kirjanmerkille, napsautin kirjan kanssa mallaten sopivan pituisen pätkän nauhaa ja ompelin sen kiinni. Toiseen päähän kiinnitin Osakan Tokyu Handsistä ostetun maneki neko -helmen. Helmen kaveri killuu toisessa sammalpuutarhassani.



Kyllä nyt kelpaa lueskella kirjaa julkisella paikalla ja heti ei selviä mitä {roskaa} luen! :)

TYÖPÄIVÄN PIENET ILOT.

28 heinäkuuta 2009


Työpöydän väri-ilottelu. Muuten onkin tylsistä tylsin työpiste, mutta ihanan kirkkaan väriset muistilaput sekalaisessa pinossa jaksavat joka vilkaisulla piristää.


Työmatkan väriruiske. Työpaikan päässä näitä keltaisia kukkia on runsaasti pientareilla. Viime perjantaina yksi bussivuoro jäi harmillisesti välistä ja kotimatka viivästyi. kulutin aikaa kuvailemalla kukkia. Oma haasteensa oli navakka tuuli, joka heilutteli kasveja. Siksipä nämä molemmat kuvat ovat vähän mössöisiä, mutta silti pidän niistä. Tuli hirveä himo saada itselle keltainen koru,ehkä kaulakoru. Keltaisia helmiä vain ei juuri nyt löydy kotoa... Hmmm.

MUSTIKAT JÄÄSSÄ.

21 heinäkuuta 2009

Olen tuntenut aina suurta intohimoa jäädykkeitä kohtaan. Harmillisesti viimeiset kahdeksan vuotta olen asunut asunnoissa, jotka ovat olleet niin huonosti varusteltuja etteivät ole sisältäneet pakastinta. Nyt kun kerran sellainen ylellinen kodinkone löytyy, on sitä siis hyväksi käytettävä! Selasin lehdistä talteen repimiäni reseptejä ja löysin MeNaiset/10.6.2004 olleen mustikkatikku-ohjeen.

Ohjeen ainekset olivat helpot, tarvitaan vain mustikoita, tomusokeria ja vaniljajogurttia. Niin ja ne puikkomuotit. Kävin Ikeassa, kahdessa Kodin Ykkösessä, kahdessa Sokoksessa, Anttilassa, Tarjoustalossa ja Stockmannilla. Tuloksetta. No, okei. Olisi löytynyt sellaisia Muumi-muotteja, mutta niille minä sanon ei kiitos! Onneksi olen nähnyt kuvan jossain blogissa, jossa jäädykettä oli laitettu Ikean jääpalamuotteihin ja niitän minulta onneksi löytyi jo omasta takaa!





Mustikkatikut

2 dl mustikoita
2 rkl tomusokeri
2 dl vaniljajogurttia

Soseuta mustikat. Lisää sokeri ja jogurtti. Jaa seos puikkomuotteihin ja jäädytä pakastimessa.


Mössöstä tulee neljä tikkua tai n. 20 jääpalamuotin kuviota



NAM!
.

Viimeinen kuva ei liity mitenkään jäädykkeisiin, ostin tiimarin alesta uusia paperilautasliinoja ja hennon turkoosi servetit yhdistettynä tuohon telineeseen ovat vain jotenkin niin silmäkarkki yhdistelmä.

PARVEKKEELLA.

20 heinäkuuta 2009

Seuraa lisää kuvia parvekkeelta. Tällä kertaa painotus on elottomissa esineissä ja asioissa parvekkeellani. Lämpimät illat ja helteinen viikonloppu on kutsunut viettämään aikaa parvekkeella. Asunnon sisustus ja tavaroiden järjestely on jäänyt vähemmällä, mutta ehtiihän sitä sisätiloissa puuhailla sitten kun ei enää tarkene olla ulkona!




Pitäähän "japanilaishenkisessä" puutarhassa olla vesiaihe. :) Kätevä myös kissan juoma-astiana, vesihän maistuu aina paremmalta ulkona kuin omasta vesikupista!



Kylmää betonillattiaa on pehmentämässä ruokomatto {tms,} vanhempieni kätköistä. Se on liian pieni ja typerästi vinottain, mutta se on kulkureitillä ja en raaski ostaa isompaa mattoa tähän hätään parvekkeelle.


Istuimena on yli kolmekymmentä vuotta vanha korituoli, myöskin vanhempieni luota. Tästä istuimesta tappelemme Kissan kanssa päivittäin. Kun nostan takamukseni, viuh vaan, on Kissan nautinnollisesti makaamassa jo tuolissa! Parvekeella on myös pinossa kaksi vanhaa tuolia turkulaisen koulun kaatopaikkakuormasta, mutta ne eivät oikein kelpaa. Eivät edes pehmustettuina.


Syksyä odotellessa vein parvekkeelle edellisessä asunnossa kattovalaisimen virkaa hetken hoitaneen roikkavalaisimen. Joka kerta kun valaisimen laittaa päälle, se alkaa haista pahalle. Jos se ei niin haittaisi ulkona. Haaveissa on kyllä vähän toisenlainen valaistus, mutta saa nähdä jääkö se toistaiseksi vain haaveeksi....


Vaahteran varjot levyseinällä.

PARVEKKEEN RUUKKUPUUTARHAA.

12 heinäkuuta 2009

Oma pieni parveke on todellista luksusta! Miten olenkaan tullut toimeen näin pitkään ilman? Olen jokaisena uudessa kodissa asumani viikonloppuaamun avannut kahvittelulla parvekkeella. Tänä viikonloppuna seurani on ollut Kissani. Ostin sille valjaat ja totuttelemme hiljakseen ulkoelämään. Parvekkeella on pienen kissan mentäviä aukkoja ja pelkään kattisen luikahtavan pudotukseen.

Parveke ei ole varsinaisesti kauneudella pilattu. Löytyy sekä valkoista betoniseinää, että harmahtavaa levyä, lisänä on kylmän punaista metallikaidetta ja ristikkoa ja ruskea varauloskäyntiovi naapuriparvekkeelle. Lattia on harmahtavaa betonia. Päätin heti vuokrasopimuksen allekirjoitettuani, että parvekkeesta tulee oma pieni japanilaistyyppinen zen -{ruukku}puutarha. :) Tietenkin. Tosin japanilaisen zen -puutarhan voi tässä tapauksessa käsittää hyvin laajasti ja löyhästi...

Ensimmäisen asunnossa nukutun yön jälkeen lähdin ostoksille, sisustamaan parvekettani. Hain ensin pyöräni vanhan kodin varastosta, sitten poljin auringossa kohti Käpylää ja Puutarhakeskus Sofienlehtoa. Sieltä löytyikin pitkään haaveilemani japanilainen verivaahtera {Acer palm. 'Atropurpureum'}. Ruukun sille olin jo ostanut lähes kuukauden etukäteen. Laitoin puun pyöräntarakalle ja lähdin taluttaen kohti kotia, onnellisena ostoksestani.


Ruukku on ostettu Bauhausista ja pitäisi olla talvenkestävää sorttia. Ruukku imitoi harmaata betonia ja oli tarpeeksi lähellä mielikuvaani kelpuuttaakseni parvekkeelleni. Ruukun pohjalle kumosin käpyjä, väliin kuitukangasta {kertakäyttölakanaa} ja sitten multaa. Kävyt ovat vanhempieni pihapiiristään keräämiä ja korvaavat leca-soran salaojituksena yms. Mullan päälle kumosin koristekiviä, mutta kummipoikani käynnin jälkeen {puutarhurin poika vähän puutarhuroi...} hyvän syyn noukkia kivet pois ja laittaa väliin kuitukangasta jotteivät multa ja valkoiset kivet sekoitu keskenään kasteltaessa.


Kuvissa näkyy vaahteran lehtien eri väritykset, lehdet ovat tosiaan pienessä puussa erisävyisiä , vihreästä purppuran kautta punaiseen. Syksyllä ennen lehtien pudottamista lehtien pitäisi muuttua hehkuvan puna-oransseiksi. Voi kuinka odotankaan jo syksyä ja puun ruskaa! Tosin talvi ja vaahteran yli säilyminen on epävarmaa. Myyjä ei luvannut sen talvehtivan, mutta antoi vinkkejä miten se vois onnistua. Paljon vaikuttaa myös itse talvi, onko leutoa vai paukkupakkasia.

Kuukausi ennen muuttoa ostin edelliseen asuntoon sisälle lemppari viherkasvejani kaksi kappaletta. Lankaköynnöksiä minulla on ollut aiemminkin, mutta aina olen saanut ne kuolemaan ennen tai myöhemmin. Nyt päätin sinnikkäästi pitää kasvit hengissä muuttoon asti ja sijoittaa köynnökset parvekkeelle. Ostin etukäteen Ruskolta Loviisan Aitasta {aivan hurmaava paikka, muuten}kaksi metallilankaista parvekelaatikkoa. Isäni spreijasi ne mustiksi, kun en kelpuuttanut vaalean harmaita laatikkoja kotiini.


Viikko sitten ostin Helsingin kauppatorilta kaksi kuukausimansikan taimea. Olen saanut jo muutamat marjat satoa. Oi, kuinka ihanan makeita, metsämansikkaisia ne ovatkaan. Tänä viikonloppuna ostin muutamat yrtit parvekkeelle kasvamaan, mutta ne ovat liian surkeannäköisiä vielä esiteltäviksi. :)




Pitihän parvekkeelle saada myös yksi kukkiva kasvi. Pitkäaikainen suosikkini löytyi Hakaniemen torilta. Samaan aikaan kojulla oli kanssani mies, joka halusi ostaa Belliksiä l. Kaunokaisia enemmän ja kovasti tinkasi hintaa myyjältä. Sieppasin tämän yhden Belliksen itselleni ennen kuin mies ehti rohmuta kaikki. :)

ORAVAPIIRAITA.

09 heinäkuuta 2009



Kummipoikani oli eilen kylässä äitinsä kanssa ja pienenä kodin hengettärenä nopeasti töiden jälkeen leivoin pikkupiiraita vieraille. Taikina oli suoraan lähikaupan pakastealtaasta, ohje murotaikinapaketista, marjat vanhempieni täyttämästä pakastimesta, pienet sievät lasiset vuoat olen ostanut muutamia kuukausia sitten pitkällisen harkinnan jälkeen lähikirppikseltä. Pitihän jotain pientä askarrella näihinkin. Kaivoin lasipurkistani pienen japanintuliasoravan ja tein piiraiden päälle pienet koristeet :)



PELTIPURKKIKOKOELMAA osa 17.

06 heinäkuuta 2009

Muutto on suoritettu pakkaus- ja purkamisoperaatioineen. Paikat ovat sekaisin ja kaikki tavarat eivät ole löytäneet omia paikkojaan. Suurin ongelma on kirjat. Minulla ei ole niille paikkaa, enkä raaski luopua yhdestäkään, joten on siedettävä pahvilaatikoita sen aikaa, kunnes ratkaisu löytyy.

Olen suunnitellut kuvaavani uutta asuntoa, mutta vielä ei ole ollut energiaa siihen. Ehkä lähiaikoina... Siksipä nyt taas peltipurkkiesittely, kun ne kuvat on otettu jo aikoja sitten, mutta en vain ole jaksanut raahautua tietokoneelle naputtelemaan mitään.

{koko: halkaisija 9 cm x korkeus 9 cm}

Tämä purkki on ollut muistaakseni isäni kellon pakkaus. Kellon käyttöönoton jälkeen olen saanut purkin itselleni. Peltipurkki kätkee sisäänsä hiuslenkkejä, joita en ole aikoihin tarvinnut. On vuosia siitä, kun hiukseni on saanut ponnarille tai edes jotenkin kiinni.

Proudly designed by Mlekoshi playground