Näytetään tekstit, joissa on tunniste asioita. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste asioita. Näytä kaikki tekstit

TAMMIKUUN KIRPPISOSTOKSIA – journaling-edition.

04 helmikuuta 2025

Askartelutarvikkeita metallikärryssä.
Olen aloittanut uuden harrastuksen – art/junk journalin tekemisen. Tarkoitus on tehdä enemmän luovia asioita ja kuluttaa vähemmän somea tänä vuonna. Olen tästä prosessista jo vähän postannut Instagramiin, esittelin viime sunnuntaiana ensimmäisiä journalini sivuja ja kerroin miten on tavoitteen suhteen ensimmäinen kuukausi mennyt. Näet postauksen tästä linkistä.

Art/junk journalin idea on tehdä sivuja maalaamalla, piirtämällä, leikkaamalla sivuja/kuvioita/teippejä,  liimaamalla, laittamalla tarroja, leimaamalla, kirjoittamalla jne. mitä ikinä nyt keksiikään tehdä. Olen itse käyttänyt Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta napattua kirjaa, maalannut sivuja akryyliväreillä ja liimaillut päälle papereita, tarroja teippejä ja käyttänyt vähän leimoja. Vähän olen myös maalannut vesiväreillä.

Paljon materiaalia olen etsinyt kätköistäni, vuodet taide- ja tekstiiliopintojen parissa ovat mukavasti kartuttaneet askartelu- ja taidevälinevarastoja, joten tyhjästä ei ole tarvinnut lähteä. Löytyy niin paperia, erilaisia värejä, muutamia leimasimia kuin washi-teippiäkin. Mutta nälkä kasvaa syödessä ja kirppiskierrokset ovatkin saaneet uutta maustetta, kun maailmaa ja kirppiksiä katselee journaling-harrastajan silmin.

Askartelutarvikkeita metallikärryssä.

Myös tavaramäärä kasvaa ja nopeasti tajusin, että työpöytä, työtila tai työhuone olisi ehdottoman tarpeellinen, mutta tällä hetkellä saavuttamattomissa. Jotain muuta oli siis mietittävä ratkaisuksi. Teen journalingia sohvannurkasta ja keksin, että olisi kiva, jos sohvan vieressä olisi kärryt, jossa askartelukamoja voisi säilyttää käden ulottuvilla.

Kotitalon ullakolla minulla olisi vanha kunnon korivaunu, jopa neljällä kerroksella, mutta ullakolle on tällä hetkellä pääsy kielletty. Sieltä on löydetty rikkimenneitä asbestilevyjä eikä tiedossa ole koska tila saadaan tyhjennettyä haitallisesta aineesta. Joten oli keksittävä jotain muuta tähän hätään. Selailin Toria ja nettiä, IKEAN Råskog-kärry tuntuu olevan monen suosiossa, mutta värit eivät oikein miellyttäneet minua ja niin jäin odottamaan.

Askartelutarvikkeita metallikärryssä.
Pistäydyin Nihtisillan Kierrätyskeskuksessa ja näin kun henkilökunta rullasi valkoista korikärryä myymälään. Lähdin heti seuraamaan miestä ja kun hän poistui paikalta nappasin kärryyn kiinni. Hinta oli kohdillaan, vain 4,50 euroa kantisalennuksen jälkeen, kunto erinomainen, mutta väri valkoinen ei ollut se etsimäni (vaan punainen) ja koko oli vähän liian suuri pieneen kotiini. Poikaystävä sattui paikalle ja kannusti ostamaan kärryt.

Metallikärryissä paperia, vihkoja ja kirjoja.
Ja niinhän ne sitten lähti mukaan. Kärryihin mahtuu hyvä määrä tavaraa, ei kaikki, mutta paljon. Sain raivattua sohvan vierelle kolon vaunulle ja siinä on nyt kätevästi kaikki käsillä, kun istun sohvalla ja askartelen.

Pahvisia numero tagejä ja musta metalliklipsi.

Pientä ja tuiki tarpeellista pientä journaling-tavaraa on löytynyt myös mukavasti kirppikseltä. Vuoden ensimmäinen ostos oli kuvan musta, hienosti patinoitunut metalliklipsi ja peltipurkki. Klipsillä saa aukeaman pidettyä auki, kun työstää sivuja. Sen on ehdottoman kätevä ja olen todella tyytyväinen, että löysin juuri tuon. Se on kaunis ja Mäkelänkadun Emmauksessa oli tuotteet puoleen hintaan uudenvuoden jälkeen ja klipsille jäi hintaa vain 0,25 euroa. 

Pahviset numerolaput ovat alunperin IKEAsta, mutta minä löysin ne SPR Kontti Outletistä. Siellä on laareja, joiden tuotteet maksavat 1 €/ 3 kpl. Ostin myös K-kirjain tarroja ja keraamisen lusikan. Tuntui tyhmältä maksaa lapuista euroa, kun samalla rahalla sai kaksi muuta tuotetta kaupan päälle.

Vanhan leivosmuotin päällä washi-teippejä, metallisia tageja ja leimasin.
Vanha, aivan ihana metallinen leivosvuoka on onnekas löytö Kiken ilmaisista. Säilytän sitä askartelukärryn päällä, lokeroissa on leimasimia, metalliset tägit (kuvassa) ja nipsuja. Metalliset tägit löytyivät Tammiston Kikestä ja 15 kpl maksoi 1,35 €. Kasvileimasin löytyi myös Tammistosta ja sille jäi hintaa kantistalen jälkeen 1,80.

Vanhan metallisen leivoismuotin päällä washi-teippejä, leimasin ja metallisia lappuja.

Kuvan washi-teipit ovat samalta Tammiston Kierrätyskeskus -reissulta ja ne kustansivat 1,80. Neonpinkki rulla on käyttämätön, muita teippejä on käytettyä enemmän tai vähemmän. 

Vanha peltipurkki ja lasikantinen lokerikko.
Hangon Keksin metalliboksi löytyi Emmauksesta ja se maksoi 4 euroa. Lähtöhintaa (8 €) en siitä olisi ehkä maksanut, vaikka se onkin kauniisti kulunut. Säilytän purkissa paperileikkeitä, joita käytän sivujen teossa.

kaksi laatikkoa, kirjapino ja vashiteippejä vanhan leivosmuotin päällä.
Lasikantinen lokerikko on ostos Oulunkylän Kierrätyskeksuksesta. Tuoksusta päätellen siinä on säilytetty teetä. Ostin sen askartelutavaroille, mutta tällä hetkellä laatikko ammottaa tyhjyyttään. Ehkä jossain vaiheessa leimasinkokoelmani pääse sinne. Kannen epämääräisen puunvärin olen ajatellut maalata peittoon. Vielä en tiedä millä värillä ja maalaanko myös koko laatikon uudestaan. Laatikko maksoi 2,70 euroa eli ei ollut sekään hinnalla pilattu.

Pinossa kolme puutarha-aiheista kirjaa.
Olen ostanut kolme kirjaa askartelukäyttöön. Alin, Hyötykasvit-kirja, löytyi Malmin Fidasta ja kaksi päällimmäistä Turun Ekotorilta (Itäharju) ja kaikki maksoivat 2 €/kpl. Hyötykasvi-kirja on uudistuotantoa, vuodelta 2012. Puutarhakirja on vuodelta 1956/1975 ja Puutarhakalenteri vuodelta 1955. Hyötykasvi-kirjassa on kauniit kuvat ja porkkanat, perunat ja salaatit tulevat varmasti paremmin käyttöön kesällä, kun satoa alkaa puutarhasta saada. Näin ainakin kuvittelen tekeväni. Puutarhakirjasta olen jo repinyt sivuja journaling-käyttöön. Kalenterista taas en. Siinä on joitain niin hienoja, vanhoja mainoksia ja tekstejä etten ole raaskinut. 

Viisi washi-teippirullaa piikissä.
Paperipiikki (tai mikä mahtaa olla oikea nimi) löytyi Kyläsaaren Kiken ilmaisosastolta. Minulla on näitä ennestään kolme kappaletta. Ne toimivat teippitelineinä kuten kuvassa ja niihin saa myös kätevästi lanka- ja narurullat laitettua. Oikealla vilahtava kori on myös ilmaisosastolta ja niitä minulla on itseasiassa kaksi samanlaista. Molemmissa on askarteluun tarkoitettuja papereita.

Valkoinen kissapeltipurkki.
Tätä valkoista kissapeltipurkkia en voinut vastustaa, vaikka kuinka intin itselleni ettei sillä ole mitään käyttöä. Ostin sen kuitenkin, koska puolustukseksi on sanottava, että kisu maksoi vain euron. Se löytyi Kannelmäen Aino Kirppikseltä. Minulla on ennestään kaksi samanlaista purkkia, toinen punaisella ja toinen musta-valkoisella kissalla. (heh, keräilijä täällä hei!)

Vihkoja, origami-papereita ja sabluunoja.

Olen ostanut myös pari vihkoa Emmaukselta. Ensimmäinen oli Turkish Airlinesin vihko (takana). Se maksoi 30 senttiä. Paperi on ohutta, ruskeaa ja kuviointi sivuilla on päivyrityyppistä. Sen edessä oleva pieniruutuinen ruutuvihko maksoi euron. Sen palasin hakemaan, kun olin jo lähtenyt ulos Emmauksesta ja tulin katuma päälle.  

Nippu Tigerin origami-papereita löytyi Tammiston Kontista kahdella eurolla. Etualalla on sabluunoita (stencil), jotka on tarkoitettu ihon ja hiuksien kuviointiin, mutta minä käytän niitä kuvioidakseni paperia. Ensmmäiset testit olen jo tehnytkin. Ne ostin Pasilan Kierrätyskeskuksesta ja 5 sabluunaa maksoi 1,35 euroa.

Journaling-puuhaa varten tehdyt kirppisostokset eivät ole olleet kalliita, mutta kun niitä on useampia, alkaa summakin kohota. Pitää tarkasti jatkossa punnita ostosten järkevyys ja erittäin tarkasti tarve. Eikä tässä siis ole kaikki tammikuun kirppisostokset. Olen ostanut muun muassa myös kengät, muutamia astioita ja yhden taulun Torista. Niistä ehkä myöhemmin. 

Olen itse hirveän innostunut journaligista, kiinnostaako nähdä ja lukea lisää aiheesta täällä blogissa? Onko journaling tuttua sinulle?




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

ASIOITA, JOTKA KUULUVAT JOULUN ODOTUKSEEN.

11 joulukuuta 2022

Kaupallinen yhteistyö: Huiskula

Oravanpesä ritarinkukka amarylis Hippeastrum 'Queen Silvia' Ruutu-maljakko design Ronan ja Erwan BouroullecApollo-lyhty design Nanny Still
Asioita, jotka kuuluvat joulun odotukseen:
1. glögi
2. suklaa
3. joulukukat

Oravanpesä ritarinkukka amarylis Hippeastrum 'Queen Silvia' Ruutu-maljakko design Ronan ja Erwan BouroullecApollo-lyhty design Nanny Still
En vietä joulua kotona, joten en hirveästi viitsi panostaa joulukoristeisiin. Jotain pientä jouluista kotoa löytyy, pikkuvihjeitä tulevasta juhlasta voi havaita marraskuusta alkaen. Kun ulkona pakastuu, myös asuntoni viilenee. Silloin tulee käyttöä villasukille, kynttilät luovat tunnelman, mutta vähän myös lämmittävät viileähköä puutaloa. Kuuma glögi lämmittää sisäisesti ja pienet maistiaiset suklaasta maistuu silloin tällöin erikoisherkkuna. Yhtäkkiä on jouluisia kukkia siellä ja täällä, niitä ei voi koskaan olla liikaa.

Oravanpesä ritarinkukka amarylis Hippeastrum 'Queen Silvia'

Upeista, suorastaan veistoksellisista leikkoritarinkukista* on tullut yksi kotini pakollisista joulukukista. Niitä riittää vain muutama maljakossa, jo yksikin on juhlallinen ilmestys. Ritarinkukkien, joita myös tuttavallisesti amarylliksiksi kutsutaan, väreissä riittää valinnanvaraa. Oma valintani oli tietysti syvän punainen, lajike nimeltä 'Queen Silvia'.

Hyvää kolmatta adventtia!


*Kasvit saatu Huiskulalta.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

TÄMÄ AIKA VUODESTA.

04 huhtikuuta 2021

Parin viime viikon aikana olleet aurinkoiset päivät virittäneet mielen jo täysin kevättunnelmiin. Olen ollut innoissani siitä, että puutarhakausi on koko ajan lähempänä ja kaikki ihanat puutarha- ja mökkipuuhat tältä vuodelta vasta edessä päin. 

Pitkäperjantaina vietin ensimmäisen kunnollisen puutarhapäivän mökillä. Olin kerrankin varautunut eväillä, enkä olisi millään halunnut lähteä kotiin. Kotiin päästyäni tein ruokaa, söin ja tunsin pakahduttavaa onnellisuutta keväästä, puutarhasta ja tulevista hetkistä mökillä. On suuri onni omistaa siirtolapuutarhapalsta.

Nyt on se vuodenaika, kun mökille mennessä on aina jotain vietävää. Viimeksi sinne kulkeutui pullo käsidesiä ja kännykän laturi. Niillä pärjää jo hetken. Seuraavassa kuormassa sinne menee kotona kukkineita sipulikasveja uudelleen istutettavaksi ja isohko kivi. 



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

BLOGGAUSPOHDINTAA.

21 marraskuuta 2020



Lueskelin vähän aikaa sitten vanhoja blogikirjoituksiani ja katselin kuvia vanhoista kodeistani. Periaatteessa kaikissa kolmessa kodissa on näyttänyt samalta, ihan hirveästi ei tyylissä ole tapahtunut muutoksia. Samat kamat löytyvät edelleen kodista, jotain uutta (lähinnä vanhaa) on tullut lisäksi ja viherkasveja, paljon viherkasveja. Kahdessa edellisessä asunnossa oli parveke, niitä on vähän ikävä. Parveke oli yksi lisähuone, jota sisustaa vuodenaikojen mukaan. Muuten en niihin asuntoihin kaipaa, rakastan tätä nykyistä niin paljon.


Oli jännä havaita miten oma bloggaamiseni on muuttunut. Ennen olen voinut julkaista postauksen yhdellä kuvalla ja toivotella hyvät viikonloput. Olen blogannut pienistäkin asioista. Aikoinaan kuvasin paljon Helsinkiä ja jaoin niitä kuvia blogissa. Kaupungin kuvaaminen on jäänyt, mikä on vähän sääli. Blogi on ollut paljon enemmän päiväkirjamaisempi, nyt tuntuu että pitäisi olla oikeasti jotain asiaa, josta kirjoittaa ja kuvien todella hyviä ja viimeisteltyjä.


Edelleen kuvaan paljon yksityiskohtia. Ehkä koska asunnossa on niitä paljon, asioita, juttuja, yksityiskohtia. Kokonaisuutta vähemmän, kun neliöitä on niin vähän. Ne vähät neliöt on nopeasti kuvattu eikä sisustus hirveästi muutu, ei edes vuodenaikojen mukaan. Haluaisin blogata edelleen enemmän päiväkirjamaisesti, kirjata pieniä ajankohtaisuuksia ylös, tallettaa kuviin pieniä hetkiä arjestani. 

Mitä mieltä olet? Onko bloggaus muuttunut vai onko muuttunut hyvään vai huonoon suuntaan? Mistä haluaisit lukea tai nähdä kuvia tässä blogissa?



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

8 FAKTAA MINUSTA.

18 lokakuuta 2020



Versoja Vaahteramäeltä Riina haastoi minut taannoin Instagramin tarinoissa kertomaan itsestäni kahdeksan faktaa. Haaste jäi silloin toteuttamatta, mutta päätin tehdä haasteesta näin jälkikäteen oman postauksen. Joten tässä tulee kahdeksan faktaa minusta:

1. Kuulun 5 % suomalaisista, jotka eivät ole koskaan sairastaneet vesirokkoa. Muutama vuosi sitten otin rokotuksen rokkoa vastaan, sillä en halua sitä jatkossakaan sairastaa.


2. Tykkään käydä yksi museoissa, näyttelyissä, elokuvissa ja ostoksilla (ja myös matkustaa). En jaksa sitä aikataulu- ja sopimissäätöä peruutuksineen. On helpompaa mennä silloin kun itsestä siltä tuntuu ja omiin aikatauluihin sopii.


3. Minulla on alahamammas, joka on kääntynyt 90 astetta. Se ei haittaa tai vaikuta mihinkään muuhun kuin, että siitä hampaasta minun ruumiini voidaan tarvittaessa tunnistaa. 


4. Minulla on oikeassa reidessä tatuointi vuodelta 1995. Harkitsen vahvasti toisen tatuoinnin ottamista, kuva ja paikka on jo mietittynä.


5. En oli ikinä liittynyt Facebookiin. Enkä liity.


6. Rakastan omia rutiinejani ja itse luomiani perinteitä. Varsinkin aamurutiininit ovat minulle tärkeät ja pidän tiukasti kiinni juhannusperinteistäni.


7. Olen aina ajoissa. Jos haluaa saada minut helposti ärsyyntymään, kannattaa jatkuvasti myöhästellä tapaamisista.


8. En ole koskaan syönyt tonnikalaa. Olen kalalle allerginen eikä lapsuudessani, ennen allergian diagnosointia, meillä ikinä syöty tonnikalaa, muuta kalaa kyllä.

Tästä saa napata itselleen hauskan haasteen, olisi kiva kuulla kahdeksan asiaa juuri sinusta!




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 




VIIMEAIKOINA.

15 tammikuuta 2020


Olen käynyt kuntosalilla parina kuukautena varmasti enemmän kuin tähänastisessa elämässäni yhteensä. Ihan vaan kuntouttamassa polvea.

Olen järjestellyt tavaroita. Sairaslomalla siivosin vaatekaapit ja tein väliaikasuunnitelmia epäkäytännöllisen ja ruman eteisenkaapin varalle. Ehkä olen samalla järjestellyt ajatuksiani.


Olen ollut väsynyt. Sain seitsemän viikkoa olla heräämättä liian aikaisin, mutta kääntöpuolena oli että en nukkunut yhtään yötä heräämättä. Ensimmäinen kokonaan nukuttu yö hyvin pitkään aikaan sattui loppiaisen jälkeen. Ei särkenyt polveen, en herännyt kääntämään kylkeä, en yskinyt. Sittemmin olen jatkanut yöheräilyjä, en toki omasta tahdosta. En taida enää muista millaista on olla virkeä.

En ole jaksanut tehdä juuri mitään. Johtunee ainakin osittain tuosta edellisestä.


Olen lähes maanisesti etsinyt erilaisia käsityökursseja, joille en kuitenkaan voi vielä ilmottautua, kun en tiedä kevään aikatauluista vielä mitään.

Olen selannut siemenluetteloita niin fyysisinä lehtinä kuin nettiversioina.

 
Olen syönyt kilokaupalla klementiinejä ja saanut niistä allergiaa.

Olen yrittänyt kommentoida blogeissa useammin. Se on uuden vuoden lupaukseni. En tiedä miksi se on niin vaikeaa. Ehkä koska en ole sosiaalinen tai puhelias normaalistikaan, niin en ole sitä myöskään sosiaalisessa mediassa. {ei sillä, että some olisi epänormaalia elämää...}



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KUULUMISIA.

08 joulukuuta 2019


Marraskuu hujahti nopeasti ohi. Kaksi ensimmäistä viikkoa olin sairaslomalla ja kaksi jälkimmäistä töissä. Paluu töihin seitsemän viikon sairaloman jälkeen tuntui kummalliselta. Paljon oli poissaollessani ehtinyt tapahtua asioita, mutta kuitenkin kaikki oli ennallaan. Joulutohina päällä.


Leikattu polvi on parempi koko ajan, mutta sitä särkee ajoittain, varsinkin nyt töihinpaluun jälkeen. Kävely on edelleen opettelua ja siihen pitää keskittyä. Olen saanut ohjeet kuntoutukseen fysioterapeutilla ja vaikka kuinka inhoan jumppaa ja kuntosaleja, aioin tehdä kaikkeni, että polvi kuntoutuu ennalleen. Nämä kuluneet yhdeksän viikkoa ovat olleet opettavaiset, miten paljon vaikuttaa elämään, kun jalka ei toimi normaalisti. 


Viime viikolla fysioterapeuttini kertoi polvivammani olevan hankalimmasta päästä. Jos kuntoutuminen sujuu hyvin, polvi on kunnossa ensi vuoden loppuun mennessä. Todennäköisesti vasta 2021 alkuvuodesta. Kääk. Ei siis ihme, että toipuminen on kestänyt ja kestää edelleen. 


Kävelen edelleen ulkona kyynärsauvojen kanssa, sillä pelkään liukastumista ja kaatumista. Kyynärsauvat antavat myös henkistä tukea ja istumapaikan bussista helpommalla. Ne antavat syyn, että liikun hitaasti, kävely on kummallista ja etten saa taivutettua polvea bussissa. Ne myös hankaloittavat asiointia kaupan kassalla, kaatuvat aina ja ovat kylmät pakkasella.


Polviongelman vuoksi kaikki kotoa poistumiset ovat hitaita, harkittuja ja harvinaisia. Kävely kestää ikuisuuden. Ei huvita kävellä yhtään turhaan, käytän paljon aikaa selvittääkseni lyhimmät reitit ja parhaat kulkuneuvojen vaihdot. Normaalisti lyhyt poikkeama tai pikainen käynti vaatii aikaa ja vaivaa. Kauppaan ei tule lähdettyä ilman pitkää listaa, mutta silti niin että kaikki ostokset mahtuvat reppuun ja pitkäsankaiseen ostoskassiin, jonka saa kannettua repun tapaan. Onneksi nykyään voi myös tilata ruokaostokset kotiin, ihanan helppoa ja kätevää. Iltakävelyitä on ikävä.


Silti juuri nyt on monta asiaa hyvin. Kivoja juttuja on tapahtunut. Seitsemän viikon sairasloman käänsin seitsemän viikon syyslomaksi. Luin paljon, kävin kaikki viime kevään Japani-kuvat läpi, siivosin vaatekaapit, rapsuttelin kissaa, hoivasin huonekasveja, olin jouten. Oli ihanan rentoa, vaikka toki oli ja on kurjaa, että polvi on epäkunnossa.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

ASIOITA, JOTKA OVAT YLLÄTTÄNEET POLVITAPATURMAN JÄLKEEN.

10 marraskuuta 2019


Kuinka paljon saan kysymyksiä siitä mitä on tapahtunut. Yllättävin kohtaaminen oli naapuritalossa asuvan rouvan kanssa. Olemme aina silloin tällöin törmänneet kävellessä, mutta koskaan aikaisemmin emme ole jutelleet mitään. Paitsi nyt. Polvestani.
 

Kuinka kävely tuntuu kämmenissä. Koska kyynärsauvat.

Niin. Oikea termi käyttämilleni on kyynärsauvat eikä kainalosauvat.


Kuinka ihania ihmisiä olenkaan kohdannut minua hoitaneen sairaalan henkilökunnassa. 


Miten kolmessa viikossa reisilihaksesta tuleekin voimaton löllö.

Kuinka vaikeaa on opetella kävelemään normaalisti, kun on kolme viikkoa kulkenut polvi lähes suorana.
 

Miten ilkeältä jumppa tuntuukaan polvessa. Ihmeellinen kiristävä tunne, joka tuntuu enteilevät poksahdusta.

Sukanlaitto leikattuun jalkaan. Lähes mission impossible. 


Kuinka paljon olen miettinyt kehtaanko enää käyttää lyhyitä helmoja. Arpi on lähes keskellä polvea ja viitisentoista senttiä pitkä. Ja kuinka turhamaista se on.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground