JOULURUUSUASETELMA TUIKULLA.

Ei joulua ilman asetelmia, eikä tämäkään joulu ole poikkeus. Alunpitäen suunnittelin tina-astiaan joulukieloja, mutta niille kävi vähän hassusti. Unohtuivat oman onnensa nojaan ja kuolivat ennen  aikojaan. Hups. Onneksi löysin valkoisen jouluruusun korvaamaan menetystä. Lisäsin vähän sammalta ja lämpökynttiläpidikkeen. Valmis!

Lämpökynttiläpidike on onnekas löytö, mistäs muualta kuin, Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Kun sain kynttiläpidikkeen käteeni taisi päästä innokas huuhdahdus ja pieni happy dance. Niin onnellinen olin pienestä hassusta löydöstäni ja vieläkin se tekee kovin onnelliseksi. Pidikkeessä on piikki, jolla sen saa Kätevästi kiinnitettyä esimerkiksi kukkasieneen, kranssiin tai kuten tässä – tökättyä multaan.

Jouluruusu löytyi lähi-Tokmannilta. Sen ensimmäinen kukka on jo mennyt ohi kauneimman kukinnan, mutta kasvissa on useampi lupaava nuppu, joten kukinta toivottavasti jatkuu jouluun ja ylikin.

Arabian ARA-maljakossa on pieni kuusi juurinen. Voi, kun saisin sen pidettyä hengissä kevääseen asti ja voisin viedä sen ruukussa puutarhaan ja tuoda taas ensi joulu sisälle.

Jalallisen tina-astian löysin kesällä Kannelmäen Aino Kirpputorilta. Tiesin heti, että se astia tulee kukkakäyttöön ja näin jo silloin silmissäni jouluisen asetelman siinä. Sopisi siihen hienosti myös leikkokukka-asetelma, ehkä ensi kesänä on sen aika.

Vihreä pikkupöytä on myös uusi tulokas. Sen nappasin mukaani Kierrätyskeskuksen ilmaisista. Mökillä on hyvin vastaava pöytä patinoituneen valkoisena, ehkä tästä tulee sen kaveri tai sitten pöytä jää kotiin. Aika näyttää, miten käy. Kotona on kieltämättä jo hieman ruuhkaa kalusteiden suhteen.

Catsistent joutui keskeyttämään unet, kun huomasi, että jotain tapahtuu ja oli pakko tulla paikan päälle tutkimaan tilannetta. 

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

AUTOMAATTINEN KYNTTILÄNSAMMUTTAJA.

Törmäsin ehkä vuosi sitten näihin aikoihin jonkun Instagram-postauksessa automaattiseen kynttilänsammuuttajaan. Miten nerokas esine! Ei tarvitse valvoa kynttilää vieressä ja pelätä kynttilän jämän sytyttävän tulipaloa tai lasisisen kynttiläjalan halkeamista. 

Automaattinen kynttilänsammuttaja jäi muistiin jonnekin mielen sopukoihin ja hihkuin ilosta kun löysin syksyllä Pasilan Kierrätyskeskuksesta kolme sellaista. Piti Google Lensillä vielä varmistaa, että pienet metalliesineet ovat juuri niitä miksi niitä kuvittelin.

Ja kyllä ne olivat! Automaattiset kynttilänsammuttajat pujotetaan kynttilän varteen haluttuun sammutuskohtaan ja kun tuo kohta tulee, läpsähtää kynttilän liekin päälle kansi, joka tukahduttaa liekin. Yksinkertaista, mutta mielestäni erittäin fiksu keksintö.

Onko nämä sinulle tuttuja?

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PUNAISET PALLOVALOT.

Onnekas sattuma muutama viikko sitten: löysin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta paketillisen käyttämättömiä, punaisia valosarjaan tarkoitettuja palloja. Muistan kun kymmenisen vuotta sitten ilmiöksi ja sisustustrendiksi nousi La Case de Cousin Paul -valosarjat. Itsekin silloin haaveilin niistä. 

Samoihin aikoihin olin visiitillä Pariisissa ja vierailin Galleries Lafayettessä -tavaratalossa ja siellä oli sisääntulon vieressä pieni osasto omistettuna juuri näille valopalloille. Palloja pystyi ostamaan kuin irtokarkkeja, valitsemalla oman sekoituksen useista eri sävyistä. Tavaratalo oli menossa kiinni ja punnitsin ostanko valosarjan ja pohdin sulkemisaikaan asti minkävärisiä palloja haluan vai kierränkö nopeasti myymälää. Jos jostain pitäisi kyseinen, ranskalainen valosarja ostaa, niin Pariisista. Valitsin kuitenkin kierroksen kaupassa ja valot jäivät ostamatta ja jäivät ihan kokonaan. (ostin valojen sijaan pikkumustan mekon, joka on vieläkin käytössä, kun pitää laittaa jotain vähän juhlavampaa päälle) Ihailin niitä vain sisustuslehtien sivuilla ja blogeissa.

Nyt reilut kymmenen vuotta myöhemmin Kierrätyskeskus tarjoili pallot ilmaiseksi. Ne eivät varmastikaan ole aidot La Case de Cousin Paul -pallot, ovat pienempiä kooltaan. Pallot olivat vain läpinäkyvässä muovipussissa, mutta litistettyinä. Niitä ei ole käytetty aikaisemmin. Tökin tikulla pallot muotoonsa ja laskin palloja olevan 35 kappaletta. Laitoin etsintää valosarjan, jossa oli suurinpiirtein saman verran lamppuja. Löysin Tokmannilta 40-valon sarjan kirkkaalla johdolla ja se oli siinä.

Pallojen reiät olivat vain pallojen reikiä suuremmat. Pari päivä pohdin ratkaisua, kunnes päädyn tarttumaan kuumaliimapistooliin. Töpötin liimaa reikien ympärille ja työnsin valon läpi. Jätin epäsäännöllisiin kohtiin valon ilman palloa ja sinä se oli – oma söpö valosarjani. Pallovalosarjat eivät enää ole yhtä trendikkäitä kuin silloin 10 vuotta sitten, mutta se ei haittaa, kun itse tykkään. Eipä kotini muutenkaan oli niin kovin trendikäs. 

Valosarja valmistui juuri sopivasti marraskuun alkuun ja ripustin sen heti esille. Sängyn päädyssä sijaitsevissa tauluhyllyissä on ennenkin ollut valot, tykkään hämärästä loisteesta minkä ne luovat sänkyyn, niin kodikasta. Melkein jo jouluista.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PUNAISIA AARTEITA.

Ei ole salaisuus, että lempivärini on punainen. Siksipä sydän läpätti hieman tiheämmin, kun näin Emmauksen vitriinissä pienen, pullean ja punaisen maljakon. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kiersin koko kirppiksen ensin, ennen kuin tartuin maljakkoon. Yritin kierroksen ajan järkeillä, miksi minun EI missään nimessä pitäisi ostaa vaasia. 

Syitä kyllä löytyi. Maljakoita on liikaakin, rahaa ei oikein ollut ja maljakko oli minusta hieman kalliskin, mutta en silti voinut jättää sitä kirppikselle. Poimin maljakon kuitenkin mukaan, koska pelkäsin, että jälkeenpäin harmittaisi. Niin varmasti olisikin käynyt. Nyt tuo soma vaasi koristaa kotia ja ilahduttaa minua pelkällä olemassa olollaan. Maljakko kustansi 14 euroa, jonka maksoin hieman irvistellen.

Punaisen maljakon kaverina on pieni kynttilälyhty, joka hieman näyttää kävyltä. Sen minulle toi poikaystävä Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta.

Livalin vanha valaisin on jo vanhempi ostos, mutta vasta nyt se pääsi käyttöön. Olen mallaillut sitä vähän sinne ja tänne, mutta ihan parasta paikkaa ei sille ole löytynyt. Asunnossani on niin kovin vähän pistorasioita ja jatkojohtoja on lattialla jo rasittavuuteen asti. Valaisin löytyi Liedon Kisällinkellarista (kierrätyskeskus) ja maksoin siitä muistaakseni joko 12 tai 14 euroa.

Arabian vanhojen kynttiläjalkojen kokoelma on tänä vuonna kasvanut rytinällä. Tuollainen kolmionmallinen kynttiläjalka minulta jo löytyikin, se on kierrätyskeskusostos viiden vuoden takaa. (olin kyllä aivan varma ettei siitä ole kuin pari vuotta, korkeintaan kolme)

Ensin löysin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta tuollaisen kuppimaisen kynttiläjalan. Siihen sopii vain ohut kynttilä. Olen ostanut joskus kirpparilta enkelikellon/kuusenkynttilöitä, joissa on kultaisia sydämiä. Kokeilin sellaista jalkaan, mutta ne olivat vähän liian pienet ympärykseltään. Ruttasin kynttilän tyveen foliota pitämään kynttilä pystyssä ja tukevana.

Toinen löytyi niin ikää Kierrätyskeskukselta, mutta myymälän puolelta. Katselin kynttiläjalkaa, mutta en ostanut. Yön yli nukuttuani tulin katumapäälle. Kun seuraavana päivänä kävin uudelleen Kikessä, oli kynttiläjalka jo ehtinyt mennä. Kyllä harmitti! Ihan kiroiluttikin.

Meni muutama viikko ja löysin kohtalokkaasti samanlaisen kynttiläjalan ja tällä kertaa en empinyt sekuntiakaan. Vaan kiikutin jalan kassan kautta kotiin. En enää saa päähäni mistä sen löysin ja mihin hintaan.

Kotona hoksasin, että kappasta vaan. Kynttiläjalka onkin käännettävää mallia ja siihen saa sopimaan sekä ohuen, että normaalin kruunukynttilän. Kätevää. Näin sen ensikerran tuollaisena ohuen kynttilän versiona, jollaisena sitä edelleen pidän, mutta oli pakko ottaa kuvat myös kruunukynttilän kanssa.

Viimeisenä löysin tällä viikolla Metka kirpputorilta kaksi kolmionmallista kynttiläjalkaa lisää. Ne myytiin yhdessä ja maksoivat yhteensä 6 euroa. Punaisista kynttiläjaloista tulee yhdessä hauska kokoelma ja ne sopivat tähän joulunalusaikaan loistavasti. Omaan kotiini ne toki sopivat mihin tahansa vuodenaikaan. 

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KYLÄN PINKEIMMÄT VALOT.

Kotini muuttuu marraskuun korvalla erittäin ärtsyn pinkiksi, kiitos kasvivalojen. Asunnon jokaisella ikkunalla on valo, yhdessä kaksi ja kaikki ovat väriltään vähemmän miellyttävät. Kasveja on paljon, melkeinpä valojakin saisi olla enemmän, kun kaikille kasveille ei riitä ikkunapaikkaa ja varsinkin kun pimeä aika kestää monelle huonekasville liian pitkään.

Erityisiä kasvivalaisimia minulla ei ole, polttimot ovat tavallisissa valaisimissa. Kaksi on vanhoissa koululaisvalaisimissa ja kaksi Clas Olsonilta ostamissani. Clasun valaisimissa on kangaspäällysteiset, kierteiset mustat johdot ja ne laitetaan päälle vetämällä narusta. Kiva yksityiskohta ja ovat vähän fiinimmät kuin tavalliset valkoiset johdot.

Kasvivalojen polttimot olen ostanut hypermarketeista. Olisi kannattanut tarkistaa värilämpötila ennen ostoa. Kaikki kasveille tarkoitetut valot eivät kai ole yhtä ärtsyn väriset kuin nämä. Mutta kun kerran olen valot ostanut, niin käytän ne loppuun asti ennen uusien hankkimista.

Asuntoni kiinnittää kiitettävästi valojen takia huomiota myös ohikulkijoissa. On hauska katsella miten päät kääntyvät ja katse osuu kohti ikkunoitani. Kuulen korvissani kuinka valoja päivitellään. :)

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

JOULUPUU ON RAKENNETTU.

 

Tämä joulu menee entisten kaavalla eli en ole kotona vaan vanhempieni luona. En ole mikään suuri jouluihminen ja joulumieli on ollut jo muutaman vuoden kadoksissa eikä tämäkään vuosi tee poikkeusta. Piti kuitenkin hiukan tuoda jouluista tunnelmaa kotiin.

Vanhempani toivat viime visiitillä marraskuussa minulle pienen joulupuun juurineen. Marraskuun kuusi vietti koristeetta ja ensimmäisenä adventtina koristelin sen pienimuotoisesti. Olen kerännyt lasisia koristeita vuosien varrella ja ne kaikki ovat hellästi paketoituna kellarikomerossa. Sieltä hain kaikkein pienimmät lasipallot, vähän isommat kirkkaat ja pienen pienet punaiset.

 

Kokosin asetelmaan viime vuotisin adventtikynttilän virkaa hoitaneen punapilkullisen jännänmuotoisen kynttilän. En ole raaskinut poltella kynttilää, koska se menettää hienon muotonsa. :) Jospa nyt edes ihan vähän?

Kynttilän ja kuusen seuraksi laitoin töistä saadun jouluruusun, jonka istutin itse tekemääni ruukkuun. Olen syksyn aikana käynyt keramiikkatunneilla ja tehnyt tietenkin ruukkuja. :) Ja niitä ajattelin tehdä lisää kevätkaudella. Eihän sitä koskaan tiedä, jos tulee muutama kasvi joskus ostettua... Uhkarohkeasti lasitin ruukun punaisella ja siitä tulikin aivan upea. Just sellainen lempparipunaiseni, joka sopii jouluun.

Ikkunalle virittelin pehmeää valoa antavan paperitähden. Se saa olla ikkunalla pitkään, tykkään sen tunnelmallisesta tuikkeesta. Olisin halunnut sen kaveriksi yhden tai kaksi vähän isompaa, mutta muuten samanlaista tähteä, ne vain tuntuvat olevan joka puolella loppuunmyydyt.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KIRPPISRETKIEN HELMET.

Kesän aikana on tullut käytyä muutamilla Pääkaupunkiseudun ulkopuolisella kirppiksellä poikaystävän kanssa. Olen tartuttanut pienimuotoisen kirppispureman myös häneen. :) Mukavilta löydöiltä ei ole voinut välttyä, kun on päässyt pois Helsinki-hintojen ääreltä. Kuvaan niitä mahtuu kaksi tosi mieleistä.

Nanny Stillin suunnittelema Apollo-lyhty löytyi Karjaalta Billnäsin ruukin vierestä, Ruukkikirppikseltä. Löysimme tiemme sinne Nopsa Travels'n ohjeilla.  Olin ihastellut Apolloa jo edesmenneen mummoni luona, hänellä oli lyhdystä punainen versio, mutta sillä toisenmallisella kuvulla oleva. Apolloja näkyy harvemmin kirppareilla ja ilolla bongasin se pöydästä. Aluksi vain ihastelin sitä, kunnea tajusin katsoa hintaa, vain 15 euroa. 

Etsin pitkään virhettä, säröä, puuttuvaa palaa tai muuta hinnan selittävää juttua. Ei löytynyt, joten kehräten kiikutin lyhdyn kassalle. Maksaessani selvisi, että lyhty oli tuotu reilu tuntia aikaisemmin pöydälle ja oli suuresti sattumaa, että osuin juuri oikeaan paikalle. Apollon tunnisti myös toinen asiakas, joka tuli kertomaan nimen, suunnittelijan ja normaalin kirppishinnan 80-100 euroa.

Pöydällä oleva punainen valaisin on ostos Hämeenlinnaan suuntautuneella retkellä. Hämeenlinnan kirppiksille opasti Parolan aseman Katja blogissaan. Hämeenlinnan Suurkipputori on nimensä mukaisesti suuri. Kaunis ja hyväkuntoinen Aris-valaisin odotti siellä minua. Olen pari vuotta harmitellut samantyyppisen keltaisen valaisimen ostamattomuutta. Se oli huonokuntoisempi, mutta myös huomattavasti edullisempi kuin tämä. Maksoin tästä 30 euroa. Lamppu on toimiva ja tykkään sen muotoilusta paljon.

Nyt on kyllä punaista, ehkä liiaksikin, mutta toisaalta onhan se lempivärini. :) Aris valaisee paljon tehokkaammin kuin edeltävä mummovalaisin, nyt näkee lukea sängyssä ihan toisella lailla.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ADVENTTIKYNTTILÄN KORVIKE.

Jäi ostamatta sellainen perinteinen adventtikynttilä. Viime vuotinen jäi mieluisena muistiin ja samanlaista ei tänä vuonna löytynyt. Korjasin tilanteen ostamalla korvaavan tuotteen, hauskanmallisen punapilkullisen kynttilän. Se löytyi Kiasman kaupasta {olen nähnyt muuallakin, mutta täällä se on halvin}. Taitaa tosin käydä niin, että en raaski poltella kynttilää. Tätä uumoilin jo Kiasmassa myyjälle. Punainen on minun joulun väri. No, punainen on minun väri noin muutenkin.

Paritin kynttilän "pienoismetsän" kanssa. Pistäydyin Xmas Garagessa ja poistuin paikalta pikkuruisen unelma-kasvin kanssa. :) Niin tyypillistä, Plantagenin shop-in-shop oli liian houkutteleva hullulle kasvinaiselle. Istutin unelman sammalmättäälle ja lisäsin mukaan pari pientä käpyä. Alkuperäinen maljakko ei toiminutkaan, eikä kakkosvaihtoehto, mutta onneksi astioita löytyy tästä huushollista ja lasipurkki sai tärkeän tehtävän. 

Kampin ja Xmas Garagen Plantagenit muuten myyvät sammalta pusseissa, vinkkinä niille, joilla ei ole omaa sammalpihaa tai -metsää.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ARKKITEHTIVALAISIN.

Olen tähän asuntoon muutosta asti etsiskellyt ja toivonut kirppareilta vastaan tulevaksi vanhaa koululais-/arkkitehtivalaisinta, mielellään punaisena. Ensin haeskelin sitä keittiöön, mutta kun ei heti löytynyt ja keittiössä työskentelyn hämäryys ärsytti tilasin Jieldén Signal -seinävalaisimet.

Sitten syksymmällä keksin, että tuollaiseen arkkitehtivalaisimeenhan voisi laittaa kasvivalon. Kiinnittää valasin kukkalautaan ja asuntooni sopiva valaisu sisällä talvehtiville pelakuille olisi siinä. Valaisinta ei vain heti löytynytkään, katselin Tori.fi ja Huuto.nettiä, mutta niissä hinnat olivat turhan kovia ja postitus vielä päälle. Vihdoin ja viimein löysin Kierrätyskeskukselta ihanan viininpunaisen yksilön. Se oli kalliimpi kuin alunperin olin ajatellut valaisimesta maksaa. Luulin, että näitä saisi muutamalla eurolla, vaan ei. Pulitin tästä 15 euroa.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

LUX HELSINKI.

Vuoden 2016 ensimmäiset kulttuurikäynnit tuli suoritettua lauantaina. Ensin Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttely Ateneumissa ja sen jälkeen valofestivaali Lux Helsinki -kierros. Muutama lasillinen punaviiniä kävelykierroksen lämmikkeeksi, kun olin varustautunut kenkien ulkonäkö edellä, enkä niin kuin olisi kannattanut - lämpö ja mukavuus ennen kaikkea. 

Ostin Ateneumista Museokortin, jolla pääseee pariinsataan museoon vuoden ajan. Kortti maksaa 59 euroa ja noin kuudella museokäynnillä on maksanut itsensä takaisin. Seuraavaksi ainakin Ai Weiwei Tennarissa, Kiasma ja Designmuseo. Myöhemmin tänä vuonna EMMAan tulevaa Yayoi Kusaman näyttelyä odotan jo innolla. Oijoi, kortilla voi vain piipahtaa nopeasti, palata uudelleen ajan kanssa. Voi käydä katsomassa saman näyttelyn useamman kerran. Voi vierailla ei-niin-kiinnostavissa museoissa ja näyttelyissäkin ihan tuosta noin vain.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest