PIPARINPAISTAJAISET 2024.

Jokavuotinen pereinne – piparinpaistajaiset on suoritettu. Tein taikinan jo hyvissä ajoin valmiiksi ja samalla ala-asteen opettajani reseptillä kuten aina. Taikina pitää joka vuonna tehdä ajoissa, jota taikinaa ehtii syödä ennen pipareiden paistamista. Onhan taikina niin paljon parempaa kuin valmiit piparit.

Leivontahetki alkaa aina piparimuottien valinnalla. Tänä vuonna yhtään uutta ei ole kokoelmaan karttunut, joten käytössä on samat, vanhat. Erilaisia kissoja on 81 kappaletta ja oravia taas on 23.

Joka vuosi haluan käyttää Miso-muottia (yllä keskellä taikinaa), joten valitsen kokoelmastani suurinpiirtein samankokoisia, jotta paistaminen sujuu helposti eikä osa jää raaoiksi toisten palaessa.

Pipareita tuli kaksi pellillistä, juuri sopivasti. Lupasin viedä satsin vanhemmilleni jouluksi.

Muutamat piparit söin heti tuoreeltaan, lämpinä ja pehmoisina. Olivat ihan makoisat. 

Possupurkki on onnekas löytö Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Muistan, kun lapsena kyseinen purkki muutamassa eri koossa ja -muodossa oli myynnissä Tiimarissa, juuri näin joulun alla. Olisin silloin niiiin tahtonut sellaisen, mutta äiti sanoi ei. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin vihdoin sain purkin. :)

Joko siellä on piparipurkki täytetty ja nautittu ensimmäiset piparit glögin kanssa?

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Oikein ihana

ystävänpäivää blogiystäväni!

toivottaa Oravanpesän väki <3

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ASIOITA, JOTKA KUULUVAT JOULUN ODOTUKSEEN.

Kaupallinen yhteistyö: Huiskula

Asioita, jotka kuuluvat joulun odotukseen:

1. glögi

2. suklaa

3. joulukukat

En vietä joulua kotona, joten en hirveästi viitsi panostaa joulukoristeisiin. Jotain pientä jouluista kotoa löytyy, pikkuvihjeitä tulevasta juhlasta voi havaita marraskuusta alkaen. Kun ulkona pakastuu, myös asuntoni viilenee. Silloin tulee käyttöä villasukille, kynttilät luovat tunnelman, mutta vähän myös lämmittävät viileähköä puutaloa. Kuuma glögi lämmittää sisäisesti ja pienet maistiaiset suklaasta maistuu silloin tällöin erikoisherkkuna. Yhtäkkiä on jouluisia kukkia siellä ja täällä, niitä ei voi koskaan olla liikaa.

Upeista, suorastaan veistoksellisista leikkoritarinkukista* on tullut yksi kotini pakollisista joulukukista. Niitä riittää vain muutama maljakossa, jo yksikin on juhlallinen ilmestys. Ritarinkukkien, joita myös tuttavallisesti amarylliksiksi kutsutaan, väreissä riittää valinnanvaraa. Oma valintani oli tietysti syvän punainen, lajike nimeltä 'Queen Silvia'.

Hyvää kolmatta adventtia!

*Kasvit saatu Huiskulalta.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MISO 1-VUOTTA!

PIKKU-MISO TÄNÄÄN 1-VUOTTA!

Asiaankuuluvasti syntymäpäivää vietetään kakun, kissakarkkien ja koristeiden kera. Misolle tätä kakkua ei tarjottu, mutta hän kyllä kävi maistamassa taikinaa, kun käänsin selkäni ja huuhdoin taikinakulhoa altaassa. Misolle tarjolla on kissaherkkuja, lahja ja paljon leikkiä.

Misosta on kasvanut ihana kissa. Kasvattaja lupasi ettei hän ole sylikissa, mutta Miso kyllä tykkää olla syliin, kunhan saa itse valita milloin. Öisin Miso nukkuu lähelläni, aamuyöstä kaivautuu kylkeen kiinni ja odottaa kiltisti aamiaista. Miso tykkää leikkiä, mutta tarvitsee siihen leikkikaveria. Jos ei henkilökunta muuten tajua, niin voi koittaa mennä kielletyn kaapin päälle, läpsiä kasveja, mennä seisomaan ruukkuun, hypätä hellan päälle, niin johan saa huomiota ja usein myös ainakin hetkellisen leikkituokion.

Lempileluja ovat huiska, joka tosin meni rikki näissä kuvauksissa, ladattava aktivointilelu ja "Cat Dancer". Ja pillit, kynät, tikut ja kepit. Miso rakastaa leikkiä piilosilla oloa. 

Miso on valtavan seurallinen, mitään ei tarvitse tehdä yksin. Jopa hampaiden harjaukseen saa seuraa. Kissojen tapaan myös Miso on utelias ja aina valmis tutkimaan paikkoja ja tavaroita. Ainakin vähän voi tassulla kokeilla.

Misolla on erityisen ilmeikäs häntä. Häntä kiertyy koukeroiseksi s-kirjaimeksi venytellessä unilta herättyä. Häntä pörhistyy herkästi leikkiessä ja halloween-kissa Misossa herää. Miso ei ikinä istu sievästi tassut vierekkäin, vaan tanakasti harallaan.

Mison lempiruoka on sianliha raakana. Toisena on Latzin märkäruoka kastikkeessa, jota ostin vain hätävaraksi, mutta on osottautunut herkuimmaksi. Taakse jäävät kaikki eläinkaupan kalliimmat märkäruoat. Raksut tarjoillaan monen maun sekoituksena ja ne kelpaavat aina. Herkuista herkuinta juustotahna, jota saa palkkioksi mm. kynsienleikkuusta ja näistä valokuvista.

Iltaisin Miso menee omaan koriinsa nukkumaan, mutta yön aikana hiipii sänkyyn. Korissa Miso nukkuu myös usein päivisin. Välillä hänet voi löytää sängyltä, sohvan selkänojan päältä (ei koskaan sohvalta), keittiön tuoleilta päiväunilta.

Paljon onnea rakas Miso!

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PIPARINPAISTAJAISET 2021.

Perinteinen joulukuinen piparin leivonta on suoritettu! Alunpitäen suunnittelin pitäväni piparinpaistajaiset itsenäisyyspäivänä, mutta silloin tulikin muuta ohjelmaa. Viime sunnuntaina vihdoin sain piparit paistettua. Olipahan kuusi päivää enemmän aikaa syödä taikinaa.

Piparimuottien ehdoton suosikki on Miso-muotti. Pörheä eksoottinen lyhytkarva tai persialaiskissa, siis ihan kuin Miso tai Siiri. Tein eniten sillä ja muilla samankokoisilla kissa- ja oravamuoteilla, jotta paistaminen on helpompaa. Yhden pellillisen tein isompia pipareita.

Itsehän pidän enemmän taikinasta kuin valmiista pipareista, mutta onneksi poikaystävä varmasti saa tuhottua näitä.

Loppuun tämän vuoden uudet muotit. Oikealla yläkulmassa olevat kissa- ja oravamuotit löysin kesällä Hakaniemen hallista, oikeassa alakulmassa olevan kissanpään taas vastikään Prismasta. Loput ovat heräteostos Japanin Amazonista, muotit myytiin yhtenä settinä. Nyt kissamuotteja on yhteensä 81 kappaletta ja oravia taas on 23. Viimevuotisesta Piparinpaistajaiset 2020 -postauksesta näkee kaikki vanhat piparimuotit.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MUSTIKKAMETSÄ - syntymäpäivälahja itselle.

Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi Matti Pikkujämsän japanilaiselle Kirsikalle suunnitellun Mustikkametsä-aamiaissetin. Settejä on valmistettu rajoitettu 250 kappaleen erä ja muutamia kappaleita on ollut suunnittelijan nettikaupassa myynnissä. Olen kaksi kertaa jättänyt setin ostamatta ja katunut molempina kertoina syvästi. Nyt kun tuli kolmas mahdollisuus, en epäröinyt hetkeäkään, klikkasin Mustikkametsän ostoskoriin ja sain vihdoin itselleni kauan haaveilemani aamiaissetin.

Pidän kuvasti Pikkujämsän kuvitustyylistä ja aamiaissetin lautasessa kannonnokassa keekoileva orava ei yhtään vähentänyt syvää ihastumista. Ei siis ihme, että kotoani löytyy kolme Pikkujämsän maalausta, vanerinen orava ja mökiltäni Japanin markkinoille suunnattu peltipurkki oravakuvituksella.

Ja mitäpä olisi kuvaukset ilman touhukasta assistenttia? Hän avusti kokeilemalla rottinkitarjottimen tukevuutta puremalla kahvaa ja tarkasti croissantin tuoreuden nuolemalla sitä, kun hetkeksi käänsin selkäni.

Miso tuntuu saavan hepulin heti, kun virittelen kuvaukset pystyyn. Tämänkin setin kuvauksiin mahtui vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun pikkukissa juoksi villisti aamiaissetin ympärillä, hyökkäili peiton mutkaan ja halusi vähän kokeille kuvattavia juttuja tassulla.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

JUHANNUS 2021.

Juhannus meni pitkälti samalla, tutulla ja turvallisella kaavalla. Laskeutuminen juhannukseen tapahtuu torstain saunavuorossa. Aattoaamuna aamiaisen jälkeen kävin uimassa tai sis vesijuoksemassa maauimalassa tunnin verran. Sitten kotiin välipalalle, kamat kasaan ja mökille.

Tämän vuoden jännitysmomentti oli Mison ensimmäinen mökkivierailu. Kissa on erittäin rohkea, mutta myös vilkas ja vikkelä. Olin poikakaverin kanssa jo aiemmin viikolla asentanut hyttysverkot ikkunoihin estämään pennun livahtaminen puutarhaan. Tällä kertaa tutustuttiin vasta mökkiin eikä ulkoiltu lainkaan. Valjaissa kulkeminen ei vielä suju kovinkaan hyvin enkä ollut laittanut Misolle punkinestoainettakaan. Ajattelin, että on parasta edetä vähän kerrallaan.

Mison pitäminen mökissä oli haasteellista, kissa on erittäin nopea livahtamaan ja kun on tottunut pitämään ovea apposen auki koko ajan ja kulkemaan esteettä sisään-ulos, suljettu ovi hankaloitti paljon eloa. Miso on erittäin reipas eikä mökki tuntunut mitenkään pelottavalta tai edes jännittävältä paikalta. Sielläkin ruoka- ja hiekka-astiat löytyivät helposti.

Oli aihetta juhlaan, muuhunkin kuin keskikesän juhlimiseen. Olin viikko aiemmin saanut todistuksen valokuvaajan ammattitutkinnon suorittamisesta, oli kissan ristiäiset ja lisäksi juhlistimme poikaystävän kanssa merkkipäivää. Tein mansikkakakun, jonka nautimme roseesamppanjan kanssa omenapuun alla. Illemmalla grillasimme hampurilaisia.

Oli ilmeisen kivaa, sillä en ottanut näitä neljää kuvaa enempää fotoja.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MEILLE TULEE VAUVA!

Häntä on odotettu pitkään ja hartaasti ja vihdoin on se hetki.

Pieni, sievä neiti saapuu tänä viikonloppuna täyttämään Murusen jättämää isoa, isoa aukkoa. Koko kevät on mennyt odotellessa pienokaisen varttumista luovutusikäiseksi - onkin ollut varsin pitkä kevät. Odotan innolla kohtaamista, sillä se on ensi kerta kun tapaamme. Olen vain nähnyt kuvia söpöläisestä. Nimeäkään neitosella ei vielä ole, paitsi hieno kasvattajanimi. Kutsumanimeksi on piiitkä lista ehdokkaita, mutta ennen valintaa pitää vähän tutustua.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KISSALEIPÄ.

Ruoalla saa leikkiä, jos sen tekee söpösti. Eikö vain? Söpöimmät asiat tulevat tietenkin Japanista, niin myös kissanmallinen leipä- tai kakkuvuoka. En ehkä kestä tätä söpöyttä, kun leipä on melkeinpä liian nätti syötäväksi.

Leivoin kissaleivän ja tein pienen aamiaiskattauksen sen kunniaksi. Katoin pöytään Saara Hopean kannun, jonka ostin Kierrätyskeskuksesta helmikuussa neljällä eurolla. Pähkäilen myisinkö sen eteenpäin vai yrittäisinkö kuitenkin kerätä mehusetin laseineen ja koreineen. Juomalasina on Herttua-sarjan viinilasi, joita hitaasti ja epävarmasti yritän haalia muutamat lisää. Snapsilaseja löytyisi helpommalla, mutta viinilasikokoja ei niinkään. Eikä ainakaan halvalla.

Miau!

Harvoin ostan appelsiineja, niiden käyttöliittymä on niin hankala. Tämäkin oli lopulta pakko syödä tiskipöydän yllä, jotta pöytäliina ja omat vaatteet säilyivät puhtaina.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest