MAALISKUUN KIRPPISOSTOKSIA.

Otsikko lupaa maaliskuun kirpputoriostoksia, mutta aloitetaan kuitenkin vanhemmalla hankinnalla, käyttöön se pääsi vasta maaliskuussa. Ostin jo tammikuussa Nihtisillan Kierrätyskeskuksesta vanerisen hyllyn tai kaapin, jonka epäilen olevan ikealaista alkuperää. pikkukaapissa on kätevä kippiovi, joka on koko kalusteen juoni. 

Käsittelemättömään vaneripintaan oli joku piirtänyt mustalla kynällä suttua. Hioin sen heti tammikuussa pois ja sitten kaappi jäi lojumaan pariksi kuukaudeksi eteiseeni. Kun säät lämpenivät, vein kaapin mökille ja käsittelin sen puuvahalla. Vahan sain isältäni, sillä samalla on käsitelty myös kaapin yläpuolella olevat vanerihyllyt.

Ostin kaapin tietämättä mihin sen laitan, mutta seuraavana aamuna se kirkastui aamupalalla. Mittaus ja mallailu osoittivat sen mahtuvan juuri täydellisesti keittiön seinälle, aiemmin laitettujen hyllyjen alle. 

Ensimmäisellä täytöllä laitoin kaapin sisälle pinon kulhoja, Japanista ostamani puiset sake-kupit ja "sisustusesineenä" ostamani kannun (tai maljakon). Epäilen sisustusesineen olevan Kupittaan Saven tuotantoa, muoto ja lasite vähän viittaisivat siihen suuntaan. Kannun löysin maaliskuun aikana Koivukylän Kierrätyskeskuksesta 0,90 sentillä, saman verran maksoin myös itse kaapista.

Instagramin Reelsissä jo aiemmin esiintynyt musta, painava saippuateline on luultavasti valurautaa. En voinut vastustaa mustaa kissaa Tammiston Kierrätyskeskuksessa, pulitin saippuatelineestä 2,70.

Samaisessa Reelsissä esiintyi myös tämä taulu, löysin sen samalla kertaa Tammiston Kikestä kun saippuatelineenkin. Taulun signeerauksesta selvisi hauska tarina. Maalauksen takana on taiteilijapariskunta, joka käyttää taiteilijanimeä František Poněšický, nimen takaa löytyy Jitka Baliharová ja Oldřich Přibík. Jitka on alunpitäen graafikko ja hänen aviomiehensä toimittaja, he aloittivat tekemään yhdessä lastenkirjoja, mutta ajanmyötä myös taidetta kuten maalauksia ja litografioita. Yhteismaalauksissa Jitka on erikoistunut yksityiskohtiin ja Oldřich tekee maalauksiin muunmuassa taivaat. He molemmat rakastavat kissoja ja maalauksiin päätyykin usein pariskunnan kissoja. Luullakseni tässä maalauksessa saattaisi olla kissamallina ollut pariskunnan Sherlock. Lisää taiteilijaduosta ja heidän kissoista löytyy nettisivuilta.

Hauskaa, että maalauksen tekijöistä löytyi tietoa! Maksoin kehystetystä maalauksesta 10,80.

Asuntoni erikoisuus on erilliset WC ja kylpyhuone, vessaan kuljetaan kylppärin läpi. WC ei ole märkätilaa, joten olen voinut ripustaa sen (lähes) täyteen tauluja, eikä mitä tahansa tauluja vaan – tietenkin kissatauluja! Tämä ja edellinen taulu molemmat (+ saippuateline) sijaitsevat kissavessassani. Ensin esitelty oven päällä ja toinen oven vieressä "tauluseinällä".  Tämän pienen akvarellin löysin Keravan Fidasta 1,50 eurolla.

Samalla Keravan reissulla löysin myös tämän kissahenkarin. Siitä pilkotti vain toinen olkapuu vaatteiden takaa, mutta onneksi hoksasin sen. Niin söpö! Kissahenkari maksoi 3 euroa ja löytyi Kruunun kirppikseltä. Jännä juttu muuten, tuotteen hintalapussa luki hinnaksi 2,99, mutta myyjä löi kassaan 3,00, vaikka maksoin kortilla. Hieman ihmetytti ja hieman tunsin tulleeni huijatuksi, vaikka mitättömästä summasta onkin kyse.

Yhtään vaatetta en ostanut maaliskuussa, farkkutakki löytyi Ogelin Kiken ilmaisosastolta, mutta punaiset nauhat ovat Kierrätyskeskus-ostos! Takissa oli mustat kuminauhat helmassa ja kauluksessa, mutta ne olivat aivan hapertuneet. Nihtisillan Kikestä löytyi säläosastolta kengänauhoja lempivärissäni. Olin nimittäin kotona ajatellut, että haluaisin mustien sijaan punaiset. Ostin nauhat heti takkiin, kun oikean väriset nauhat löytyi, olkoonkin kengännauhat. Takin kokolappu muuten väittää vaatteen kooksi 6XL! Väittäisin sen olevan pikemminkin väljä M tai normaali L-koko. Nauhat kustansivat 0,90. 

(leikasin vanhasta nauhasta hapertuneet kohdat pois ja se kuminauha on nyt Mison lempilelu!)

Sinisen Kupittaan Saven teepurkin löysin Tuusulan Femmakirpputorilta. Jätin sen sinne ekalla kerralla, mutta kun purkki kummitteli mielessä illalla ja vielä seuraavana aamunakin, oli se käytävä hakemassa. purkki maksoi kympin.

Kupittaan Savella on nykyään erityinen paikka sydämessäni. Ja varsinkin punaisilla Kupittaan Saven astiolla vasta onkin. Siksi en pystynyt järkisyihin (raha, tarve, tilanpuute) vedoten mitenkään jättämään Metkasta löytynyttä, kukanmallista laakeaa kulhoa kirppispöytään, vaan se oli pakko ostaa mukaan. Minulla on ennestään samanmallinen, mutta pienempi ja vähän syvempi kulho, myös punaisena. Tämä maksoi 8 euroa. Metkan myyjä kertoi, että Kupittaan Savi on heillä kovassa suosiossa, en ollut päivän ensimmäinen Kupittaan ostaja, vaikka aamupäivällä olinkin asioilla.

Sarjassa: ostin, kun halvalla sai. Tämä sininen maljakkopullo on mielestäni myös Kupittaan saven tuotantoa. Sen löysin Kyläsaaren Kierrätyskeskuksesta ja hintaa sillä jäi kantisalennuksen jälkeen 2,70.

Sanoinko jo, että Kupittaan Saven tuotanto on lähellä sydäntäni? Vielä yksi kupittaalainen mahtuu tähän postaukseen, tämän kauniin raitakulhon löysin Nihtisillan kierrätyskeskuksesta. Ostin sen Misolle ruokakulhoksi, mutta mansikkasuklaatkin näyttää siinä hyvältä. Hintaa kulholla oli vain 1,80.

Rottinkinen lasitarjotin ei ole ostos, mutta on ihana aarre Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta.

Iso, soikea kukkapidike kuuluu sarjaan kukka-asiat, joita en myöskään pysty vastustamaan. Varsinkaan kun minulla ei ennestään ollut juuri tällaista kukkapidikettä. Löysin sen Tammiston Kikestä 0,90 eurolla.

Toinen vastustamaton kukka-asia: metallinen kukkasiili. Tällä kertaa löysin donitsinmallisen, jollaista ei kokoelmassani vielä ollut. Pieni happy dance, kun tämä osui silmiin kierrätyskeskuksen hyllyssä. Löysin sen Nihtisillan Kikestä ja se maksoi 0,90 euroa.

Vähän outo, täysin tarpeeton, mutta silti pakko saada – ihana löytö tuli vastaan Redin Kikessä. Pengoin Näprä-osastoa journaling-juttuja etsiessä, kun käsille tuli kaksi vanhaa metallisabluunaa, numero 9 ja V-kirjain. Olen ostanut ikuisuus sitten Pariisin matkalta kaksi isompaa sabluunaa, K-kirjainta. Tiesin heti, että nämäkin on saatava. Nuukuuksissani mietin hetken ostavani vain ysin, onnennumeroni, mutta onneksi tulin järkiini. Sabluunat maksoivat 0,90 euroa kappale.

Ysille löytyi heti hyvä paikka, mutta V vielä ehkä vähän hakee omaa paikkaansa.

Lopuksi aarre, jonka löydettyäni esittelin rasiaa ja spontaanisti huudahdin poikaystävälle painokkaasti: "Katso mitä löysin, mä TARVIIN tämän." Hän otti sen käsiin ja osti sen minulle. <3 Säilön rasiassa paperileikkureilla leikkaamiani paperinpaloja ja päivittäin pidän rasiaa käsissäni. Mietin joka kerta, että miten voinkaan olla niin onnekas, että juuri minä löysin tämän ihanan rasian! Rasia löytyi Ogelin Kirppikseltä ja se maksoi 3 euroa.

Mitä tykkäsit löydöistä, olisko joku lähtenyt myös sinun mukaasi?

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ALKUVUODEN VAATELÖYDÖT JA YHDET KENGÄT.

Ajattelin avata vaatekaappini ja esitellä alkuvuoden pukeutumisen kirppislöytöjä. Olen kirppistellyt pitkään, mutta vaatteet tulivat kuvioihin hyvällä viiveellä. Päädyin muutama vuosi sitten sattumalta vasta avatulle kirppikselle, jossa olin ainut asiakas ja pettymyksekseni kirppis oli täynnä vaatteita. En kehdannut tehdä heti u-käännöstä ovella ja vaeltelin rekkien väleissä tovin. Plärätessäni vaatteita silmiini osui Cosin musta, puuvillainen neuletakki. Varsinainen vaatteiden yksisarvinen näin jälkikäteen ajateltuna, ystäväni sanoin: "eihän kukaan luovu mustasta neuletakista". Pulitin neuletakista muistaakseni seitsemän euroa. Tuosta takista tuli nopeasti vaatekaappini kulmakivi. 

Sen jälkeen aloin myös viettää aikaa kirppisten vaateosastoilla, nimittäin ei niitä löytöjä tee ellei niitä etsi. Pätee kaikkeen kirppistelyyn. Jos käy kolme kertaa vuodessa kirppiksellä on huippuaarteiden löytäminen huomattavasti vaikeampaa kuin jos käy kolme kertaa viikossa tutkimassa tarjontaa. Kun käy viikottain, lähtee useimmiten tyhjin käsin pois, mutta joskus onni potkaisee ja vastaan tulee jotain todella ihanaa.

Silti välttelin pitkään kenkien ostamista kirppiksiltä, jopa viime vuoden talven alkuun asti. (yhdet Tallan puukkarisandaalit olen ostanut vuosia sitten) Vuoden lopulla ostin kolmet kengät, kahdet Wondersit: nilkkurit ja maiharit sekä Sorelin talvisaappaat. Vuoden alussa ostin neljännet. 

Kyläsaaren Kierrätyskeskuksesta löytyi Ten Pointsin mustat nahkanilkkurit 8,10 euron hintaan. Kengissä ei ole kokoa, mutta veikkaan kooksi 39. Ne ovat pikkuisen isot, mutta erittäin mukavat. Laitoin ne ensi kertaa jalkaan, kun lähdin kävellen keskustaan (n. 5 km), mikä oli suuri riski, sillä lähes kaikki kengät hiertävät jalkojani. Mutta nämä eivät! Olenkin sen jälkeen käyttänyt niitä ahkerasti. Wondersin nilkkurit ovat naftimman kokoiset ja niissä on hitunen korkoa, jonka huomaan aiheuttavan selkäni kipeytymistä. Nämä ovat mielestäni rennommat ja monipuolisemmin yhdisteltävissä vaatteisiini. Nappi ostos!

Vuoden ensimmäinen vaateostos tapahtui helmikuun ekana. Olimme poikaystävän kanssa kävelemässä keskustaan ja matkalla piipahdimme Metka Kirppiksellä. Sieltä poimin mukaani Marimekon mustan ohuesta collegesta tehdyn tunikan/mekon. Vaate vaikutti käyttämättömältä, maksoin siitä kympin, joka oli mielestäni hyvinkin kohtuullinen hinta Marimekosta. 

Ihana kukkamekko löytyi Tammiston Kiken vintage/retrorekistä. Harkitsin mekon ostoa pitkään, mutta mustapohjainen kuosi oli niin kaunis ja mekko on jonkun itseompelema, joten sellaista tuskin tulee missään vastaan. Tykkäsin myös edustan kauniista, kaarevasta leikkauksesta ja paikkataskuista. Toisaalta mekossa on vähän mummon kotitakki -vibat. Näin kuitenkin itseni kesällä liihottamassa mekko päällä puutarhassa ja kiikutin sen kassan kautta kotiin. Pulitin mekosta 13,50 euroa kantisalen jälkeen, hinta oli kipurajoilla, mutta kyseessä kuitenkin on uniikki vaate niin maksoin irvistäen. 

Eilen illalla puolenyön tienoolla olin menossa nukkumaan, kun keksin, että Oulunkylän Kiken ilmaishuoneesta löytämäni Cosin okranvärinen neule saattaisi sopia kukkamekon kanssa yhteen. Testasin heti ja se olikin kiva yhdistelmä. Neule on vähän lyhyttä sorttia, mutta toimi kivasti mekon kanssa. Ehkä kesäiltoina käyskentelen tämä yhdistelmä päällä mökillä. Okra on ihana väri, mutta vähän vierastan sen käyttöä. Kierrätyskeskusten ilmaisosastojen vaatteiden kanssa on helppo irrotella ja kokeilla jotain mitä ei muuten ostaisi.

Vuoden kolmas vaate löytyi UFFista. En yleensä ikinä mene UFFiin tasarahapäivinä, sillä tuntuu, että siellä on vain jämät jäljellä, mutta niin vain sattumalta menin haahuilemaan Arabian UFFiin kahden euron päivänä. Yllätyksekseni löysin hyväkuntoisen puna-punavärityksellä olevan leopardikuosisen collegemekon. Kuosi hukkuu kaukaa katsottuna ja mekko näyttää yksiväriseltä, mikä ei ole lainkaan huono juttu. Mekosta on leikattu brändilabel ja pesulaput irti, joten salaisuudeksi jää sen alkuperä ja materiaali. 

Pesun jälkeen olen lähinnä asunnut leopardimekossa, se on niin ihana. Ostin sen kotimekoksi, jolla kehtaa lähteä uloskin. Monesti kotivaatteinani on vanhoja, joko vähän tahraisia ja/tai reikäisiä vaatteita, niin välillä on kiva käyttää "uutta", ehjää ja puhdastakin.

Neljän ja tällä erää viimeinen ostettu vaate löytyi Keravan Fidasta. Musta Mujin kapeaa vakosamettia oleva mekko oli hinnaltaan vähän jo kipurajoilla. Pulitin siitä 12,40 euroa. (mikä kirppishinta on 12,40?) 100 % puuvillaa oleva mekko on ihanan ryhdikäs hartioista ja mukavan väljä helmasta japanilaistyyliin. Mekon koko on XS–S, jotka eivät todellakaan ole omat kokoni, mutta mielelläni pukeudun. :) Tässä on vaate, joka on juuri sellaista japanilaistyyliä, josta pidän. Mujin vaatteet ovat osoittautuneet käytössä laadukkaiksi ja kestäviksi, tällekin tulee varmasti käyttöä.

Kierrätyskeskusten ilmaisosastot välillä tarjoavat aarteita ja seuraavaksi niitä. Tämän Bikbokin tunikan naapurikaivelija heitti eteeni kuin tarjolle. Nappasin mukaan. Kiva vaate, ekalla käyttökerralla havaitsin vatsan kohdalla tahran (syy miksi laitettu kiertoon?). Hinkkasin tahraan sappisaippuaa ja lisäsin vielä tahranpoistoainetta pesukoneeseen ja uuden pesun jälkeen tahra oli tiessään. Mainiota! Tätä käytin päivittäin kotona ennen kuin punainen leopardimekko tuli kuvioihin.

Helmenharmaa Gina Tricotin neuletakki löytyi ylläolevan tunikan kanssa samalla kertaa. Tämänkin naapuripenkoja heitti eteeni. Nappasin mukaan, vaikka väri on turhan vaalea, mutta neuletakki on paksuhkoa 100 % puuvillaa, joka nykyään on aika harvinaista. Takki on kuitenkin himpun verran liian pieni, joten sen kohtalo on lähteä eteenpäin. Aina ilmaislöydöt eivät osu nappiin, kun vaatteita ei voi sovittaa, tulee pakosti välillä huteja.

Valkoisen Iconin topin nappasin mukaan yöpaidaksi. Se on vähän romanttinen makuuni ja valkoista en oikein osaa käyttää, mutta jokin siinä viehätti niin paljon, että kuitenkin otin topin mukaan. Toppi voisi olla kiva kuumina kesäöinä, se on 100 % puuvillaa.

Vanhan roosanvärisen Fransan mekon otin myös kesää ajatellen. V-aukko ei yleensä oikein pue minua, enkä ole tästäkään ihan varma. Väri on myös vähän turhan vaalea makuuni. Mutta joku mekossa viehättää, joten annan sille mahdollisuuden. 

Harmaa, villasekoitetta oleva Marimekon Ritva Falla Collection -jakku löytyi myös Kiken ilmaisista. 

Tomaatinpunainen neule on sekoitus villaa, pellavaa ja puuvillaa. Se on myös Marimekon valmistama. 

Vielä kolmas ilmaislaarien Marimekko, violetti jakku tai pusero vai takki, mikä lie. Tämä vaate ei vielä ole päässyt päälle, mutta ehkä jossain vaiheessa. Vähän tässä on sellaiset täti-vibat, mutta oikealle yhdistelmällä voisi toimia kivasti. Tykkään väristä ja neppareista.

Olen ensisijaisesti mekkonaisia, mutta olen yrittänyt lisätä garderoobiini myös housuja. Housujen ostaminen ei kiinnostele uutena eikä käytettynä, mutta välillä olen napannut muutamia ilmaiseksi kokeiluun. Housujen sopivuutta on niin paljon vaikeampi arvioida ilman sovitusta. Muutamat olen kuskannut äidilleni ja muutamat saavat uuden kodin.

Nämä harmaat ovat farkkutyyppistä kangasta ja Laurie-merkkiset. Ihan vieras brändi minulle. Housut ovat muuten hyvät, mutta vyötärön kuminauha on vähän löystynyt (syy miksi laitettu kiertoon ?) ja vähän liian löysät minulle. Haluaisin saada housut käyttöön, mutta tällä hetkellä niitä saa olla kiskomassa koko ajan ylös, joten joku ratkaisu pitäisi keksiä. Vyölle ei ole lenkkejä, enkä oikein piittaa niistä.

Toiset harmaan housut ovat Mangon, näitä ole käyttänyt muutamia kertoja. Mukavan löysät ja vaihtelua pillifarkuille, joita ei enää käytä kuin kaikki nolot tädit kuten minä. :) Lahkeet ovat vähän normaalia lyhyemmät, joka aiheuttaa vähän päänvaivaa kenkävalinnoissa, mutta kun tarkenee siirtyä kevätkenkiin, asia varmasti ratkeaa.

Kolmannet pöksyt ovat Lindexin musta kangashousut. Näitä olen käyttänyt jo useasti ja tykkään. Ei haittaa edes puuttuvat nappi (syy miksi laitettu kiertoon ?), housuissa on myös sellainen koukku/hakanen, joten housut kyllä pysyvät ilman nappiakin. Ongelmia tosin on yläosan valinnassa. Nämä kaikki housut vaatisivat mielestäni niukan ja lyhyen yläosan, mutta lähes kaikki omistamani ovat pyllyn peittäviä ja väljiä. Ehkä okraneule toimisi näiden kanssa.

Tämän kukkamekon otin mukaan kankaan takia. Mekon helma on runsas ja kangasta on paljon. Mietin, että siitä voisi saada jopa pöytäliinan pienelle keittiönpöydälleni. Toistaiseksi mekko on yhä mekkona ja roikkuu vaatekaapin ovessa odottamassa kohtaloaan. Ehkä ennen paloittelua kokeilen toimisiko mekko minulla ihan mekkona. Kukkakuosi on niin suloinen!

Kulturtant-varoitus! :D Tämä Ulla Olers -brändin pellavatakki suorastaan huutaa päästä keski-ikäisen kulttuuritädin teatterinäytös- ja museovisiittilauantaina päälle. Takissa on hupunkokoinen, erikoinen kaulussysteemi, iso halkio takana ja taskut. En tiedä tuleeko tätä käytettyä, mutta musta pellava houkutteli ottamaan talteen. Ehkä oikeiden vaatteiden kanssa yhdistettynä tämä voisi olla aika kivakin?

Toinen vähän epämääräinen vaate – musta Share Female -merkkinen kaapu tai liehake. Erikoisen mallinen, materiaali on viskoosisekoitetta. Pehmeä ja ihana tuntu sai ottamaan mukaan, tiedä sitten tuleeko tällaista käytettyä, vielä en ole päälleni laittanut.

Onnittelut, jos jaksoit lukea tänne asti! Tuli aikamoisen pitkä sepustus, mutta päätin laittaa kaikki vaatteet yhteen postauksen ja niitä olikin vähän enemmän, kun otin mukaan ilmaiset löydöt. Voisin yrittää jatkossakin tehdä tällaisia pukeutumiskoosteita, jää itsellekin muistiin kaikki ostokset paremmin.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KIRPPISVUOSI 2024.

Olen vuoden 2024 listannut kaikki kirppis-, kierrätyskeskus- ja muut secondhand-ostokset. Ostoksia oli yhteensä 154 kappaletta, joka on kyllä aikamoinen määrä. Luetteloin ensimmäisen kerran kaikki vuoden ostokseni ja on todettava, että sekä tavaramäärä, että rahamäärä järkyttivät, kun loppuvuodesta tein listauksen exceliin. Silmiäavaavaa oli nähdä kuinka paljon rahaa uppoaa, moniin pieniin ostoksiin, kun ne kaikki kokoaa yhteen. En edes kehtaa ääneen sanoa (saati kirjoittaa tänne) kuinka paljon menikään.

Aloitin tammikuun kirppiksettömänä kuukautena. Se alkoi hyvin, mutta päättyi lyhyeen. 9. tammikuuta lähdin viemään autoa tuulilasin vaihtoon ja matka oli äärimmäisen stressaava. Silloiset talvirenkaat olivat luvattoman huonot, suorastaan vaaralliset eikä talvinen keli yhtään helpottanut. Saatuani auton perille oli minulla pari kolme tuntia aikaa kulutettavana ja niinpä lähden kävelylle ja päädyin SPR Kontin Outlettiin. 

Ostin sieltä kankaalle maalatun ja kehystetyn kissataulun sekä koristelautasen, jossa on vaaleahiuksinen nainen mustan kissan kanssa eli ihan kuin minä ja Miso. Eihän niitä voinut jättää ostamatta ja piti tietenkin palkita itseni ajosuorituksesta. Taulu maksoi 3 euroa ja lautanen euron. Kolmas tammikuun ostos oli puuvillainen musta neuletakki Uffista, jonka syksyllä lahjoitin äidilleni. Neuletakki oli ihana, mutta oli kuitenkin pakko todeta, että se oli vähän pieni.

154:stä ostoksesta 21 kappaletta on vaatteita, yksi hattu, jonka ostin kesän ulkotyöpäiviä varten ja kolmet kengät. Häpeäkseni tunnustan, että kuutta vaatetta ostetuista en ole edes käyttänyt. Ne ovat: 

- Marimekon vanha puna-valkoinen takki (vähän iso)

- oranssi-pinkkiraitainen Marimekon Jokapoika-paita (ei ole tullut käytettyä farkkuja)

- musta puuvillasekoitepaita, jossa jännä v-pääntie ja 3/4-osa hihat (kesällä oli liian kuuma, loppuvuodesta ei ole tullut käytettyä farkkuja)

- Marimekon trikoopallopaita (ehkä vähän liian tiukka makuuni, enkä ole käyttänyt niitä farkkuja)

- Cut&Pretin neuletakki (unohdin, että olin juuri ostanut toisen lyhyen puuvillaneuleen, jota olen kyllä käyttänyt. Lisäksi harmittaa, että huomasin jälkeen päin, että neuletta on parsittu)

- jonkun itsetekemä hopea-mustakuviollinen babydoll-mallinen mekko (ei ole ollut bileitä, joissa käyttää ja voi olla ettei sellaisia kemuja tulekaan, joihin vaatteen laittaisin).

Kirppisvaatteiden kanssa helposti sorrun ostamaan "ihan kivan" vaatteen, jos se on kohtuuedullinen ja suomalaista brändiä kuten Marimekko, Papu, Nosh tai vastaava. Helposti katson sormien välistä ettei vaate ole ihan just ominta tai istuvuuden kanssa on vähän ongelmia. Tämän suhteen koitan skarpata tänä vuonna. 

Toisaalta olen yllättänyt itseni käyttämällä todella runsaasti "huonompien brändien" kuten Esmaran (Lidlin oma merkki) mustaa t-paitaa, josta pulitin Fidan Mylläkkäpäivillä vain 1,10 euroa, Monkin mustaa mekkoa (8,05 €) ja Pull&Bearin mustaa tunikaa/mekkoa (7,20 €). Ne kaikki ovat vaatteita, joita hieman häpesin ostaa, johtuen pikamuotistatuksesta. Lidlin vaatemerkki on minulla boikotissa, kun minusta on typerää myydä vaatteita niin ettei niitä voi sovittaa. Siksipä niitä onkin runsain mitoin kirppiksillä. Sorruin silti sellaiseen, kun oli halpa, 100 % puuvillaa ja kivan mallinen. Kangas myös tuntuu ihan laadukkaalta, ei miltään lirulta.

Uusia vaatteita en ole ostanut yhtään ellei lukuun oteta paria nippua sukkia. Kahdet uudet kengät olen vuoden aikana ostanut. Kesän alussa sijoitin turvakenkiin, jotka tarvitsin töissä. Ne ovat mustat, nahkaiset Birkenstockin kengät, jotka eivät näytä turvakengiltä. Sellaisia ei ole helppo löytää. (kuten ei kaupunkikäyttöön sopivia nastakenkiä – niitä vielä etsin). Toiset olivat Onitsuka Tigerin mustat mokkanahkaiset Mexico 66 -tennarit. Sain niihin rahaa syntymäpäivälahjaksi ja korvasin kuusi vuotta sitten ostetut, samanlaiset, täysin loppuun kulutetut ja reikäiset kengät.

Joulun alla yllätin itseni ja ostin ensimmäiset kirppiskengät, Wondersin nahkaiset maiharit Kikestä 5,40 eurolla. Heti perään ostin Sorellin saappaat (8,40 €) ja vielä Wondersin nahkaiset nilkkurit (13,50 €). Kaikissa talvikengissäni on reikä pohjassa ja olen suunnitellut retkeä luottosuutarini luo kysymään kannattaako vanhoja kenkiä korjata ja pohjia vaihtaa. Kirppiskengät antavat hieman lisää aikaa siihen. Suutari sijaitsee syrjässä kaikilta reiteiltäni ja vaatii asiakseen menoa.

Kallein ostamani kirppisostos oli juhannuksen jälkeisissä helteissä ostettu Marimekon toppatakki. Olin katsellut takkia haaveillen uutena, mutta hinta kirpaisi aivan liikaa. Ei takki nytkään halpa ollut, pulitin siitä 51 euroa opiskelija-alennuksen jälkeen Redin Fidassa. Takki on ollut nyt talven tultua ahkerassa käytössä. Se on aivan täydellinen, mustaa puuvillaa, raidallinen puuvillavuori, huppu, vetoketju ja nepparit. Hyvin simppeli malliltaan. Ehdottomasti hyvä ostos, vaikka kirpaisikin ostohetkellä.

Vuoden halvin ostos oli Tammiston Kierrätyskeskuksesta ostetut metallipihdit, sellaiset valokuvien kehityskäyttöön tarkoitetut. Löysin ne kilometallikorista ja punnituksessa niille tuli hintaa 14 senttiä.

Astioita on ostoksissani eniten – 48 kappaletta, jotka sisältävät myös alla listatut maljakot. Maljakot, Kupittaan Saven astiat ja Arabian/Iittalan Teema-mukit ovat sellaisia, etten pysty niitä vastustamaan, jos hinta on kohdillaan. 

14 Teema-mukia

12 Kupittaan Saven astiaa

11 maljakkoa (sisältää Kupittaan Savea)

7 kirjaa

6 taulua    

6 kukkasiiliä ja 1 lasinen kukkapidike

4 kukkaruukkua

Kuvituksena vain tuttuja ja turvallisia astiakuvia, vaikka kirjoitan pitkästi vaatteista. Vaatteista en ole ottanut kuvia, kiinnostaisiko ne teitä? 

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

3 UUTTA TEEMA-MUKIA

Aika päivittää Teema-mukikokoelman kuulumisia. Kokoelmaan on liittynyt kolme uutta mukia.

Ensimmäisenä näistä kolmesta lempparini – Miira Zukalen kuvittama Hetkiä Torilla -muki. Mukia on valmistettu vuosina 2014–2015. Samaan sarjaan kuuluu kolme muutakin mukia ja nekin kiinnostelisi. Tykkään kovasti Miiran kädenjäljestä ja mukien kuvituksien aiheet ovat kivat –  kuvattuna on Hetkiä Vesillä, Mökillä ja Metsässä.

Hetkiä Torilla -muki löytyi Turun Kirppis-Center Manhattanilta 18 euron hintaan.

Toisena esittelyssä on Heini Riitahuhdan suunnittelema Bysantti-muki violettina tai ilmeisesti virallisesti väri on punainen. Muki löytyi Kyläsaaren Kierrätyskeskuksesta hintaan 3,20. Ei hassumpaa, mm. Torissa pyyntihinnat tästä mukista ovat varsin paljon korkeampia.

Kyläsaaresta löytyi myös ryhmän kolmas muki – Aalto-yliopiston mainosmuki. Mukissa on pelkistetty kuviointi: punainen kysymysmerkki, keltainen ympyrä, musta A-kirjain ja sininen ruksi. Tavallaan kiva, mutta jotenkin kuitenkin vähän tylsä tai outo tai liian mainosmainen, en oikein osaa päättää.

Muki oli halpa, se kustansi vain 80 senttiä ja löytyi myös Kyläsaaren Kierrätyskeskuksesta. Kovin paljon enempää en olisi mukista maksanut, se ei oli niin kiva, mutta noin halpaan hintaan se liittyi kokoelmaani.

Catsistent auttoi kuvauksessa. Kuvassa oleva kori on ihan viimeaikaisia ilmaislöytöjä Kyläsaaresta. Paksua puuvilla-pellavaa (?) oleva keittiöliina löytyi myös Kyläsaaren ilmaisosastolta, ehkä kuukausi pari sitten. Se on todella laadukas ja erittäin hyvässä kunnossa. Samanlaisia oli tarjolla pari muutakin, mutta likaisina. Muuten (hyvät) ilmaisaarteet ovat olleet viime aikoina vähissä. Ehkä ihan hyvä niin, aika pajon kaikkea on kotiin kertynytkin.

Olisiko näistä joku lähtenyt sinun mukaasi?

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest