MAKE PELLAVAKRANSSI GREAT AGAIN.

Helsingin kaupunki tarjoa asukkailleen kesäisin kukkapeltoja, joista saa käydä poimimassa itselle kukkia. Tänä vuonna menin itsekin keräämään kimpun itselleni. Haltialassa on erikseen auringonkukkapelto ja kesäkukkapelo, jossa kasvaa muun muassa malvoja, ruiskaunokkeja, unikkoja ja pellavaa.

Kukat ovat kauniita, mutta itse innostuin eniten kukkineiden unikoiden siemenkodista ja pellavasta. Ja pellavaan hurahdin ihan urakalla. Ensin poimin muutaman oksan ja käytin niitä kimppukurssin etätehtäviin. Pellava olikin todella ihana kimpuissa! Tykkään helisevästä pallomuodosta, se tuo runsautta kimppuun, mutta jättää silti ilmavuutta ja tuoreen pellavan vihertävä sävy on myös hieno.

Kävin kukkapellolla uudestaan poimimassa auringonkukkakimpun ja samalla ämpäriin eksyi myös pellavaa. Olin saanut idean tehdä pellavakranssi ysärityyliin. Väänsin kranssipohjan villiviinistä ja sitten kiedoin pieniä pellavanippuja ohuella rautalangalla pohjaan. Aikaa meni tovi ja pellavaa runsaasti. Kiedoin kranssiin ripustusnarun juuttinauhasta, jota käytän puiden sitomiseen.

Mallailin kranssiaensin mökin oveen, mutta päätin tuoda väkerrykseni kuitenkin sisälle suojaan ja sille löytyi kaunis paikka hetekan yltä, naulakosta. Tykkään. 

Onko liian ysariä vai miellyttääkö silmää?

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

DIY – KISSAN HYLLY SEINÄLLE – ohjeet.

Viime postauksessa esittelin Mison uuden lempipaikan – hyllyn kehyksellä, joka tekee Misosta hetkessä taideteoksen. Sitä toki sorja ja kaunis kissa on muutenkin. :) 

Hylly ei ole kovinkaan vaikea tehdä. Pitää huomioida vain tarpeeksi jykevät kiinnitykset, jotta kehys kestää kissan roikkumisen ja hylly kissan painon hypätessä.

Tarvikkeet kissan hyllyyn:

• Vanha kehys löytyi Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta.
• Hyllyn puuevyn isäni leikkasi mittojen mukaan.
• Messumaton palan saimme poikaystävän kaverilta.
• Pienemmät kulmaraudat kehyksen kiinnistystä varten.
• Suuremmat kulmaraudat hyllyn seinäkiinnitykseen.
• Ruuvimeisseli tai ruuvinväännin.
• Catsistent.

Ensimmäiseksi messumatto liimattin puulevyyn puuliimalla. (ei kuvia) Sen annettiin kuivua rauhassa. Hyllyn kokoaminen alkoi tarkalla mittaamisella. Pienemmille kulmaraudoille tarvittiin sellaiset paikat, etteivät ne tule näkymään kehysten ulkopuolelta.

Catsistent tarkkana.

Tässä suunnitellaan kulmarautojen oikeaa etäisyyttä toisistaan.

Hyllyn yläpuolelle laitettiin molemmille puolille kehykseen raudat, jotta kehys on mahdollisimman tukevasti kiinni eikä ala heilua.

Hyllyn alapuolelle laitettiin neljä kulmarautaa.

Hyllyn paikka mitattiin tarkasti tauluhyllyjen ja kaapin väliin. Lisäksi se piti saada vaateriin, jota tässä tarkastetaan.

Seinään laitettavien kulmarautojen kiinnityksen ajan avustin pitämällä hyllystä kiinni, joten siitä ei ole kuvia.

Tyytyväinen käyttäjä.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MESTARITEOS – kissan tauluhylly.

”Jokainen kissaeläin on luonnon mestariteos.”

- Leonardo da Vinci -

Kotona majaileva mestariteos tarvitsi ehdottomasti arvoisensa kehykset. :) Löysin Kierrätyskeskuksen ilmaishuoneesta vanhan taulunkehyksen ja siitä se idea lähti. Tilasin isältäni kehyksen mittojen mukaan levyn. Levystä tuli hylly, jonka poikaystävä päällysti messsumatonpalalla ja kiinnitti kehyksiin. Tauluhylly sitten kiinnitettiin kannattimilla seinään – TADAA! Hylly kehyksineen luonnon mestariteokselle oli valmis.

Miso on ilahtuneena ottanut hyllyn vastaan. Aamu- ja iltahepuleissa reitti vie hyllylle ja kehyksissä on roikuttu monen monta kertaa. Kerran Miso on malttanut jäädä pesemään itseään kehyksiin. Se on koko ajan kaivannut paikkaa korkealla ja tämä hylly vähän nostaa kissan reviiriä ylemmäs. Suunnitteilla on tehdä viereisen kaapin taakse hylly, jonka kautta Miso voisi päästä kaapin päälle tähystämään kunnolla tiluksiaan.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

TERHO-KORI.

Olen ollut koko vuoden innostunut uuden oppimisesta ja erityisesti erilaisista käsitöistä. Kevät meni - no, tiedätte hyvin miten. Syksyllä olen ottanut kevään menetyksiä takaisin ja ilmoittautunut erilaisille kursseille ja webinaareihin. Tai ainakin kovasti yrittänyt, parille kurssille jäin varasijalle. 

Yksi kurssi, jolle pääsin oli Taito-järjestön Terho-korikurssi. Terho-kori on Marianne Huotarin suunnittelema, mielestäni ihanan japanilaistyylinen. Solmulle kiedottava pellavakangas korin yläosassa on kuin furoshiki-kangas sidottuna lahjan ympärille.

Terho-korikurssi kestää kaksi iltaa ja näiden päivien välissä on pari viikkoa aikaa. Ensimmäisen illan aikana selviää juuttipohjan teon salat, jota pitää kotona jatkaa. Toisena iltana ommellaan pellavaosa ja kiinnitetään se juuttipohjaan. Hauskaa oli nähdä muiden kurssilaisten tuotokset, jokaisessa aivan omanlaisensa muoto ja kangas. 

Korini on halkaisijaltaan noin 30 senttiä, korkeutta on suurinpiirtein saman verran. Sisällä mahtuu kätevästi vaikka neulomukset tai joku muu käsityö. Arvelin, että sinne saattaisi sopia myös eräs pieni kissa, mutta vielä kori ei ole kiinnostanut.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

TUFTAUS TUTUKSI.

Kaupallinen yhteistyö: Kustannus-Mäkelä Oy

Olen muutaman vuoden kiinnostuksella seurannut somessa erikoista käsityötekniikkaa nimetä punch needle - suomeksi tuftaus. Muistan tutustuneeni tekniikkaan jo parikymmentä vuotta sitten tekstiilialan opintojen parissa, mutta silloin koneella tehty tuftaus jäi vain pintaraapaisuksi, lähinnä maininnan tasolle.

Nyt parin viime vuoden aikana tekniikkaa on näkynyt varsinkin Instagramissa runsaasti, käsin tehtynä puisella neulalla. Kiinnostuin heti ja otinkin tilin @bookhou seurantaan. Bookhoun takana on pariskunta Arounna Khounnoraj ja John Booth. Arounna on vastuussa tilin tekstiilitöistä ja hän on varsinainen velho tuftauksessa. Hän jakaa osaamista myös muilla ja on kirjoittanut selkeän opaskirjan tuftauksesta ja nyt se on myös suomennettu nimellä Tuftaus tutuksi*.

Kirja vie tuftauksen maailmaan selkeillä ohjeilla ja kuvilla. Tekniikan haltuun ottaminen on kirjan ohjeilla helppoa, tuftaus on hyvinkin helppoa. Kirjassa esimerkkitöinä olevat, Arounnan kauniit mallit ovat tulostettavissa itsellekin käyttöön.

Varoituksen sana - tuftaukseen jää helposti koukkuun!

* Kirja saatu: Kustannus-Mäkelä Oy

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

LATTIATYYNYJEN UUSI ELÄMÄ.

 

Tänä keväänä minua odotti mökillä ikävä yllätys. Hiiri oli tehnyt pesän kahden pystyyn nostetun lattiatyynyn väliin, tietenkin ihan keskelle tyynyjä. Vielä kurjemmaksi tilanteen teki se, että tyynyt on itse suunnittelemani ja kutomani ensimmäisenä opiskelijatyönä. Niihin on uhrattu mahdottoman paljon aikaa ja vaivaa. Että pitikin hiiren tehdä pesä juuri näihin! Toivuttuani järkytyksestä ja ensimmäisestä ajatuksesta heittää tyynyt roskiin, tajusin että kiitos tyynyjen ison koon, niissä oli vielä käyttökelpoista kangasta jäljellä.

Sisätyynyt heitin suosiolla roskiin, mutta kankaat meni pesuun - olikin jo aika. Äidin kanssa yhteistyössä purimme ja ompelimme kasaan kapeammat pötkelötyynyt tyynyjen ehjistä puolista. Minä purin ja äiti saumuroi ja ompeli. Oma ompelukoneeni on hyvin pakattu kaappiin eikä ompelutilaa oikein ole, siksi olikin helppo hoitaa ompelut vanhempieni luona, jossa ompelukone on aina esillä ja tilaa on ihan eri lailla. Lisäksi äidillä on saumuri toisin kuin minulla.

Tyynyistä tuli tosi kivat. Ne itseasiassa ovat nyt käyttökelpoisemmat kuin valtavan isot lattiatyynyt. Enää en vie aarteitani mökille, vaan pidän ne kotona.

Tässä kuvassa näkyy tyynyt mökkikäytössä - lavadivaanin pehmusteina. Ne olivat aivan täydellisen kokoiset. Lavadivaani tarvitsee nyt uudet pehmusteet, tosin tänä vuonna olen käyttänyt sitä säilytystilana siemenkasvatuksilleni. Harmi, että mökkihiireni tykkää designtekstiileistä yhtä paljon kuin minä. Hiiri taitaa muutenkin olla vähän enemmän tarkempi sisustaja, aiempana vuotena se on tehnyt pesän vaaleanpunaisesta silkkipaperista. :D

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PUNAINEN AMPPELI.

Löysin ruokakaupasta kirjavalehtisen kultaköynnöksen ja olihan se pakko toisella ostoskerralla ottaa mukaan. Tavallinen versio löytyy jo kotoa. Viimeaikoina minua ovat alkaneet enenemässä määrin kiinnostaa kasveissa kirjavalehtisyys. Tämä oli ensimmäinen kolmesta viimeisimmästä huonekasvihankinnasta - ne kaikki ovat yllättäen olleet kirjavalehtisiä.

Mietin pitkään kasville sijoituspaikkaa, kunnes tajusin solmeilla sille amppelin ja laittaa sen verhotangosta roikkumaan. Olen taannoin ostanut rullan trikookudetta - kun halvalla sai. Nyt sille tuli käyttöä. Leikkasin kahdeksan yhtä pitkää pätkää, jotka solmin hevosenhäntäsolmulla yhteen. Sitten tein merimiessolmut kahdella vierekkäisellä säikeellä, aina saman matkan päähän hevosenhäntäsolmusta. Sen jälkeen solmin uudestaan merimiessolmut vierekkäisistä säikeistä ja tein sen yhteensä neljä kertaa. Helppoa ja nopeaa!

Tadaa! Tulipahan ärtsynnäköinen yhdistelmä vadelmanpunaisesta trikookuteesta, punasaviruukusta ja kirjavasta kasvista. Pitänee tehdä mustasta trikookuteesta uusi amppeli, kun saan kerän kaivettua mökillä olevasta jemmasta. Kude on laatikossa, jonka päällä ja edessä on ollut runsaasti tavaraaa talvisäilössä, mutta viime päivät olen saanut kantaa kamoja takaisin ulos, että kohta pääsen käsiksi kudelaatikoon.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

POIKKEUSTILA.

​​Lähes koko maailma on erikoisessa poikkeustilassa. Itse olen antanut kaksi aika poikkeavaa lausuntoa aiheesta omalta kohdaltani tällä viikolla. Ensin alkuviikosta keskustelin esimieheni kanssa puhelimessa. Hän totesi jotain yleistä poikkeustilasta ja minä vastasin, että "musta tuntuu, että olen ollut viimeiset puoli vuotta poikkeustilassa." Pari päivää myöhemmin opintojen kritiikissä keskustelimme toteutuksestani ja alustin valintaani sanomalla: "Normaalia elämääni kutsutaan nykyään nimellä poikkeustila." Tehtävämme on etäopiskeluna dokumentoida poikkeustilaa omassa elämässämme.

 

Omalta osaltani molemmat lausunnot pitävät aika lailla paikkansa. Oma elämäni mullistui 27.9.2019, kun polvilumpioni murtui. On aika ennen polvionnettomuutta ja sen jälkeen. Se leikattiin, olin kolme viikkoa panttivankina vanhempieni luona, könkkäsin kyynärsauvoilla, opettelin kävelemään uusiksi, elinpiiri supistui, olin pitkään sairaslomalla. Poikkeustila.

Vuoden alusta päätin kokeilla pystynkö olemaan viikon syömättä karkkia, kakkua, pullaa, jäätelöä yms. makeita herkkuja ja sipsejä. Pystyin. Pystyin olemamaan yllättävänkin helposti ja nyt olen ollut yli kolme kuukautta ilman. Kaksi poikkeusta on, toinen on koulun lounaalla keiton lisukkeena tarjotut maissilastut ja työtiimin kanssa hieno illallinen Nude-ravintolassa jälkiruoan kanssa. Jälkkäri oli jotakin vaahtomaista, ehkä myös marenkia, mutta makuna oli kuusi. Siis erittäin terveellistä, eihän havun syöminen voi olla pahasta. Itseasiassa maku oli omituinen, ei lainkaan sellainen herkku. Poikkeustila.

​Tammikuun puolessa välissä aloitin opinnot. Harkitsin asiaa pitkään, mutta päätin kaikesta huolimatta toteuttaa noin 25-vuotisen haaveeni ja tehdä mahdottoman tuntuisesta opintopolusta mahdollista. Kiitos ymmärtävän ja kannustavan esimiehen, opintojen ja työn yhdistäminen on sujunut hyvin. Työni on suhteutettu työaikaan. Jouduin kuitenkin tekemään erikoisjärjestelyitä, ottamaan opintovapaata, tekemään pitkiä iltoja töitä, onneksi kuitenkin kotona etänä. Poikkeustila. 

​​Juuri kun kaikki oli jotenkin uusissa uomissaan iski korona. Työt ja opinnot siirtyivät kotiin ja Teamsiin. Polven kuntoutus jäi kotijumpan varaan kuntosalin ja vesijuoksun sijaan, viime viikolla treeniin lisättiin kevyt hölkkäohjelma. Museot sulkivat ovensa. Aikainen kevät on vienyt tieni töiden ja koulupäivien jälkeen mökille, kuten tavallista. Olen kävellyt paljon. Olen nuhjannut kotona, kuten aina ennenkin. Minulla on pino kirjoja ja Kierrätyskeskuksen ilmaisteltasta poimittu Sinkkuelämää-sarjan DVD-boksi toimettomuuden varalle. Olen hoitanut kasveja, tehnyt pari pientä käsityötä, lukenut kirjoja ja rapsutellut kissaa töiden ja opintojen lomassa. Normaalia elämääni, jota nykyään kutsutaan poikkeustilaksi.

​Tällä viikolla sain tiedon kolmen kuukauden määräaikaisesta lomautuksesta. Se tuli yllätyksenä ja sitten taas kuitenkaan ei. Opintoni jatkuvat kahden kolmen päivän viikkotahdilla, ainakin niihin on nyt hyvin aikaa. Puutarhakausi on ihan juuri täällä. Eipä tarvitse valittaa ettei ole aikaa kitkeä, tänä vuonna sitä aikaa on. Viime vuonna Versoja Vaahteramäeltä Riinan kansssa keskusteltiin, että pitäisi olla tulppaanien katsomislomaa. Kannattaa varoa mitä toivoo. Tänä vuonna työnantajani tarjosi tulppaanien katseluloma(utukse)n. Toivottavasti kukkivat komeasti, olen nimittäin valmiina.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KASTELUKISSA.

Esittelyssä syksyn keramiikkakurssin tuotos - punasavinen kastelija ja tietenkin kissamaisessa muodossa. Tein kissoja kaksi kappaletta, mutta vasta toinen pääsi tositoimiin. Viirivehka on janoisimmista päästä kotini kasveja ja se on myös riittävän kookkaassa ruukussa. Kastelijoista nimittäin tuli yllättävän suuret, ne eivät mahdu mihinkään pieneen ruukkuun.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest