KISSA- JA ORAVAMAALAUS - AARRELÖYDÖT KIERRÄTYSKESKUKSESTA.

Tammikuun lopulla kävi aikamoinen lottovoitto ja vieläpä kaksi kertaa. Kierrätyskeskuksen Ilmaisosastolta löytyi kaksi upeaa maalausta ja molemmat ovat kuin minulle tehtyjä. Ensin löytyi naivistinen oravamaalaus. Käpyä käpälissään pitävä, kuusessa keikkuva orava on lapsekkaalla tavalla erityisen viehättävä. Sen vihreä värimaailma istuu hyvin aiemmin ostetun uhmakas kissa -maalauksen kaveriksi.

Muutama päivä oravamaalauksen jälkeen löytyi pieni, musta kissamaalaus. Olin jo jättää sen Kierrätyskeskuksella, mutta onneksi tulin järkiini. Niin sievä tuo pieni maalaus on. Maalauksen kissan torkkuva "loaf"-asento, jossa kissa asettelee tassut tiiviisti kropan alle, on varmaan joka kissanomistajalle tuttu. Näin mustan kissan henkilökuntana maalaus puhuttelee erityisen paljon. 

Tämä kolmen maalauksen kokonaisuus tekee erityisen iloiseksi, joka kerta kun katsonkin teoksia. Erityisen hyviä löytöjä siis ovat.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

METSÄINEN ORAVA-ASETELMA.

Keltainen Kupittaan Saven keramiikka-astia pääsikin nopeammin käyttöön kuin kuvittelin. Syntyi metsäinen asetelma vähän ex tempore, kun minulla oli ylimääräisenä tupas sammalta, joka sopi juuri astiaan. Olin kerännyt ennen lumen saapumista männynkäpyjä koristeeksi - ja myös näköjään Misolle leluksi. Niin innokkaasti neiti käy niitä kulhosta hakemassa ja levittelee ympäri asuntoa. Laitoin käpyjä sammalpedille.

Olin ostanut pienoisena heräteostoksena paketillisen ohuita, okran värisiä kynttilöitä. Laitoin kaksi kynttilää astiaan, tyrkkäsin ne vain sammaltuppaa läpi. Kynttilät eivät ole mitenkään kiinni, mutta se ei haittaa sillä en aio poltella niitä tässä asetelmassa.

Kun asetelma tuntui kaipaavan vielä jotain, muistin että minulla on kätköissäni Lomonosovin keraamiset oravafiguurit. Ne täydensivät täydellisesti Oravanpesään sopivan metsäisen asetelman.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PIPARINPAISTAJAISET 2021.

Perinteinen joulukuinen piparin leivonta on suoritettu! Alunpitäen suunnittelin pitäväni piparinpaistajaiset itsenäisyyspäivänä, mutta silloin tulikin muuta ohjelmaa. Viime sunnuntaina vihdoin sain piparit paistettua. Olipahan kuusi päivää enemmän aikaa syödä taikinaa.

Piparimuottien ehdoton suosikki on Miso-muotti. Pörheä eksoottinen lyhytkarva tai persialaiskissa, siis ihan kuin Miso tai Siiri. Tein eniten sillä ja muilla samankokoisilla kissa- ja oravamuoteilla, jotta paistaminen on helpompaa. Yhden pellillisen tein isompia pipareita.

Itsehän pidän enemmän taikinasta kuin valmiista pipareista, mutta onneksi poikaystävä varmasti saa tuhottua näitä.

Loppuun tämän vuoden uudet muotit. Oikealla yläkulmassa olevat kissa- ja oravamuotit löysin kesällä Hakaniemen hallista, oikeassa alakulmassa olevan kissanpään taas vastikään Prismasta. Loput ovat heräteostos Japanin Amazonista, muotit myytiin yhtenä settinä. Nyt kissamuotteja on yhteensä 81 kappaletta ja oravia taas on 23. Viimevuotisesta Piparinpaistajaiset 2020 -postauksesta näkee kaikki vanhat piparimuotit.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PIPARINPAISTAJAISET 2020.

Minulla on ollut monta vuotta perinne paistaa pipareita itsenäisyyspäivänä. Tänä vuonna paistamishommat vähät venähtivät kun itsenäisyyspäivänä ei ollut inspiraatiota ja vasta tiistaina selvisi mikä uunissani on vikana. Kolmen huoltomieskäynnin jälkeen kävi ilmi, että keskivastus toimii epävakaasti ja se pitää vaihtaa. Uuni toimii muuten hyvin, mutta kiertoilmatoiminnon käyttäminen viilentää uunin lämpötilan matalaksi.

Tänään sain inspiraation ja vihdoin ryhdyin piparihommiin. Olin tehnyt taikina jo valmiiksi - itseasiassa tämä oli jo toinen taikina, sillä söin ensimmäisen kokonaan. Hups. Ensimmäinen homma oli tehdä katselmus piparimuotteihini. Tänä vuonna ei ole tullut yhtään uutta, en ole matkustanut enkä muistanut katsella netin tarjontaakaan. Se ei haittaa, sillä muottejahan minulla riittää. Yllä on 65 erilaista kissamuottia. 

Tästä taas löytyy 22 erilaista oravamuottia. Näiden lisäksi minulla on kangaskassillinen sekalaisia piparimuotteja, joita olen ottanut talteen Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Älkää kysykö miksi. En tiedä. :) Kai se on yleinen keräilyvimma.

Koska olin syönyt tästäkin taikinasta jo osan, niin valikoin vain muutamia lempimuottejani leivontaa varten. Ehdoton lempparini on 2016 Kichijojin Mujista ostamani setin pörheä persialais- tai eksoottinen lyhytkarvakissa. Kuin Murunen siis. <3 Valkkailin sen muotin kanssa samankokoisia käyttöön, jotta paistaminen olisi helppoa.

Uuni toimi moitteettomasti, piparit tuli paistettua ja jopa maistettua. En ole mikään innokas piparin syöjä, se taikina vaan on niin paljon parempaa, mutta muutaman söin heti lämpimänä.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

POIKKEUSTILA.

​​Lähes koko maailma on erikoisessa poikkeustilassa. Itse olen antanut kaksi aika poikkeavaa lausuntoa aiheesta omalta kohdaltani tällä viikolla. Ensin alkuviikosta keskustelin esimieheni kanssa puhelimessa. Hän totesi jotain yleistä poikkeustilasta ja minä vastasin, että "musta tuntuu, että olen ollut viimeiset puoli vuotta poikkeustilassa." Pari päivää myöhemmin opintojen kritiikissä keskustelimme toteutuksestani ja alustin valintaani sanomalla: "Normaalia elämääni kutsutaan nykyään nimellä poikkeustila." Tehtävämme on etäopiskeluna dokumentoida poikkeustilaa omassa elämässämme.

 

Omalta osaltani molemmat lausunnot pitävät aika lailla paikkansa. Oma elämäni mullistui 27.9.2019, kun polvilumpioni murtui. On aika ennen polvionnettomuutta ja sen jälkeen. Se leikattiin, olin kolme viikkoa panttivankina vanhempieni luona, könkkäsin kyynärsauvoilla, opettelin kävelemään uusiksi, elinpiiri supistui, olin pitkään sairaslomalla. Poikkeustila.

Vuoden alusta päätin kokeilla pystynkö olemaan viikon syömättä karkkia, kakkua, pullaa, jäätelöä yms. makeita herkkuja ja sipsejä. Pystyin. Pystyin olemamaan yllättävänkin helposti ja nyt olen ollut yli kolme kuukautta ilman. Kaksi poikkeusta on, toinen on koulun lounaalla keiton lisukkeena tarjotut maissilastut ja työtiimin kanssa hieno illallinen Nude-ravintolassa jälkiruoan kanssa. Jälkkäri oli jotakin vaahtomaista, ehkä myös marenkia, mutta makuna oli kuusi. Siis erittäin terveellistä, eihän havun syöminen voi olla pahasta. Itseasiassa maku oli omituinen, ei lainkaan sellainen herkku. Poikkeustila.

​Tammikuun puolessa välissä aloitin opinnot. Harkitsin asiaa pitkään, mutta päätin kaikesta huolimatta toteuttaa noin 25-vuotisen haaveeni ja tehdä mahdottoman tuntuisesta opintopolusta mahdollista. Kiitos ymmärtävän ja kannustavan esimiehen, opintojen ja työn yhdistäminen on sujunut hyvin. Työni on suhteutettu työaikaan. Jouduin kuitenkin tekemään erikoisjärjestelyitä, ottamaan opintovapaata, tekemään pitkiä iltoja töitä, onneksi kuitenkin kotona etänä. Poikkeustila. 

​​Juuri kun kaikki oli jotenkin uusissa uomissaan iski korona. Työt ja opinnot siirtyivät kotiin ja Teamsiin. Polven kuntoutus jäi kotijumpan varaan kuntosalin ja vesijuoksun sijaan, viime viikolla treeniin lisättiin kevyt hölkkäohjelma. Museot sulkivat ovensa. Aikainen kevät on vienyt tieni töiden ja koulupäivien jälkeen mökille, kuten tavallista. Olen kävellyt paljon. Olen nuhjannut kotona, kuten aina ennenkin. Minulla on pino kirjoja ja Kierrätyskeskuksen ilmaisteltasta poimittu Sinkkuelämää-sarjan DVD-boksi toimettomuuden varalle. Olen hoitanut kasveja, tehnyt pari pientä käsityötä, lukenut kirjoja ja rapsutellut kissaa töiden ja opintojen lomassa. Normaalia elämääni, jota nykyään kutsutaan poikkeustilaksi.

​Tällä viikolla sain tiedon kolmen kuukauden määräaikaisesta lomautuksesta. Se tuli yllätyksenä ja sitten taas kuitenkaan ei. Opintoni jatkuvat kahden kolmen päivän viikkotahdilla, ainakin niihin on nyt hyvin aikaa. Puutarhakausi on ihan juuri täällä. Eipä tarvitse valittaa ettei ole aikaa kitkeä, tänä vuonna sitä aikaa on. Viime vuonna Versoja Vaahteramäeltä Riinan kansssa keskusteltiin, että pitäisi olla tulppaanien katsomislomaa. Kannattaa varoa mitä toivoo. Tänä vuonna työnantajani tarjosi tulppaanien katseluloma(utukse)n. Toivottavasti kukkivat komeasti, olen nimittäin valmiina.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

JOULUKUUSIMETSÄ.

Blogiyhteistyö: Huiskula

Ei se koko vaan määrä. :) Pieneen asuntooni ei mahdu normaalikokoista joulukuusta, ei sitten millään. Onneksi on saatavilla paljon erilaisia pieniä vaihtoehtoja, eikä vain kuusia vaan paljon eri mallisia ja värisiä havuja. Kokosin yhden ison joulupuun sijaaan viisi pientä ja erilaista jouluhavua* yhteen. Laitoin ne punasaviruukkuihin ja sammalta koristeeksi päälle.

Kuvassa vasemmalta oikealle: hopeapinja Pinus pinea 'Silver Crest', sypressi Chamaecyparis thyoides 'Top Point', sypressi Chamaecyparis thyoides 'Boulevard' ja kuusi Picea.

Kuvassa vasemmalta oikealle: hopeapinja Pinus pinea 'Silver Crest', sypressi Chamaecyparis thyoides 'Top Point', sypressi Chamaecyparis thyoides 'Boulevard', kuusi Picea ja pallotuija Thuja occidentalis 'Teddy'.

Laitoin pikkupuille paristoilla toimivat paperitähtivaloketjun koristeeksi. Ensin ajattelin pitää puut muuten koristeettomina, mutta sitten oli pakko koristella niitä hieman.

Kahta suurinta havua koristamaan pääsi Ateneumista ostamani paperiset pallotähdet.

Viime vuonna Amsterdamista tuodut vaneriset oravat taas pääsivät kahteen pensasmaiseen, ei roikkumaan, vaan hauskasti ja oravamaisesti puuhun.

*Havut saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PIPARINPAISTAJAISET 2019.

Itsenäisyyspäivä on yleensä ollut se päivä, kun Oravanpesässä paistetaan pipareita. Itsenäisyyspäivänaattoiltana tein taikinan. Jotenkin aina muistan sen olevan tosi työlästä, mutta eihän se ole. Teen taikinan ekaluokan opettajan reseptin mukaan. Tällä kertää leivonta-ajankohta siirtyi parilla päivällä, jäipähän enemmän aikaa syödä taikinaa. 

Piparinleivonta alkaa aina uusien piparimuottien kuvauksella. Alavasemmalla olevat kaksi muottia ostin keväällä Osakasta, alaoikealla on ensimmäinen Suomen Muji-ostos. Pienen kissa- ja oravamuotit ovat Japanista. Tosin leivonnan tuoksinnassa huomasin, että joitakin pikkukissoja minulla on kolmena kappaleena. Hups.

Säilytän vanerivakassa kissa- ja oravamuotteja. Melkein voisin väittää, että sekä kissa- että oravamuottikokoelmani ovat Suomen suurimmat. Muut sekalaisen mallisia muotteja minulla on kangaskassillinen, ne olen vienyt keramiikkaryhmäni käytettäväksi.

Perinteen mukaan kaikki uudet muotit pääsivät hommiin. Puolikas taikina ei riitä enää jokaisen muotin käyttöön, enkä viitsi paistaa yhtään enempää pipareita, sillä en niistä niin perusta. Tärkeintä on taikina syönti ja uusien muottien pääsy tositoimiin.

Kaivoin myös vanhoja muotteja käyttöön, mutta vain pienikokoisia, jotta sain kaikki kerralla uuniin paistumaan. Tykkään perinteistä ja tämä on vuosien myötä muodostunut omaksi perinteeksi. 

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest