CARLOTTA KISSA.

Kotini pieni taidekokoelma on kasvanut yhdellä teoksella. Carlotta kissa -työ on virolaisen Age-Elisa Riekkisen akryylimaalaus, jonka löysin Helsingin Taidelainaamosta. Olen käynyt aina silloin tällöin selailemassa netistä taidelainaamon valikoimaa. Se on hengästyttävä ja monesti olenkin etsinyt tietyillä hakusanoilla ja tsekannut minulle tuttujen taiteilijoiden töitä.

Ei varmaan hämmästytä ketään, jos kerron yhden käyttämäni hakusanan olevan kissa. Tämä Carlotta tuli juurikin sillä haulla esiin, enkä saanut työtä mielestäni moneen viikkoon. Lopulta luovutin ja menin katsomaan työtä taidelainaamoon. Työ osottautui hieman isommaksi ja pinkimmäksi kuin olin kuvasta ajatellut. Se ei ollut ollenkaan huono juttu. Lainasin työn ja nyt maksan kuukausittain kaksikymppiä lainasta, jolla samalla lyhennän työn hintaa ellen palauta maalausta ennen laina-ajan päättymistä.

Olen aikaisemmin lainannut ja sittemmin myös lunastanut ensimmäisen maalaukseni Helsingin Taidelainaamosta. Siitä on jo yli kymmenen vuotta aikaa ja olen edelleenkin erittäin tyytyväinen Katja Tukiaisen Kisu juo maitoa -maalaukseen. Vähän harmittaa, että tässä välissä ei ole tullut lainattua mitään. Muutaman pienemmän grafiikanvedoksen olen kyllä käynyt ostamassa.

Suosittelen ehdottomasti katsomaan taidelainaamojen tarjontaa, pienellä kuukausimaksulla pääsee taideteoksen omistajaksi. Paljon parempaa kuin julisteet tai sisustustaulut.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

POMPULARUUKKU

En malta olla esittelemästä lisää tekemääni keramiikkaa. Olen lapsellisen innostunut ja ylpeä tekeleistäni. Tämä pienehkö, mutta möhkälemäinen ruukku tekee minut aina iloiseksi, kun vain näen sen. Se ei ole taidokas mestariteos, mutta se on sitäkin hilpeämpi. Ostin tummanpuhuvan pallerokaktuksen ja se sopi ruukkuun mielestäni kuin nenä päähän. Harmi vain, että se ei taida viihtyä uudessa kodissaan ja on alkanut ottaa askelia lähemmäs biojäteastiaa.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

RUUKKUTRIO.

Oli torstaiterapiani aika, siis keramiikkakurssi-ilta. Edelliset pari päivää, kuten myös kuluva torstai olivat olleet suoraan sanottuna paskat. Mieli oli alavireinen ja ajatus kulki ikävissä. Tulin keramiikkaluokkaan, riisuin takin, puin essun ja hain muovin alla kuivumassa olleet edelliskerran työt viimeisteltäviksi. Olin unohtanut täysin mitä olin viimeksi tehnyt syvissä vesissä lilluessani.

Sieltä muovin alta paljastui tämä kolmikko. Mieli koheni aivan toisiin sfääreihin, kun katsoin näitä kolme vänkyrää ruukkua. Suunnitelma ja toteuma ei ihan täsmää, vaikka idea toteutuukin. Ruukut ovat juuri niin persoonallisia ja hyväntuulisen kömpelöitä, kuin siinä hetkessä tarvitsin. Näppäsin ruukuista kännykällä kuvat ennen kuin vein ne odottamaan raakapolttoa.

Joka kerta kun katsoin kuvaa hymyilin, olin täysin ihastunut ruukkuihini. Siihen suttuiseen kuvaan palasin vielä useasti, sillä hiihtoloma tuli väliin ja sain vasta kahden viikon päästä valmiit ruukut uunista ulos. 

Nyt ruukut ovat kotona ilahduttamassa. Mietinnässä on mitä niihin istuttaisin. Jotain roikkuvaa tekeisi mieli, vai sittenkin kaktuksia tai ehkä mehikasveja. Liikaa vaihtoehtoja. Sillä aikaa, kun mietintä on kesken ruukkutrio tarjoilee väliaikaisen kodin keväisille helmilijoille.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KEVÄTTÄ KOTIIN!

  

Blogiyhteistyö: Huiskula

Kunnon kevät tuntuu antavan odottaa itseään. Viikonlopun aikana täällä Helsingissä on taivaalta tullut niin vettä, räntää kuin luntakin. Siirtolapuutarhassa ei juuri maata vielä näy, piipoista puhumattakaan. Kun luonto ei tarjoile kevättä, voi sitä onneksi tuoda kotiin sisälle kukkien muodossa. Pääsiäiseen on vielä kuukauden päivät matkaa, joten vielä ei ole keltaisten narsissien aika.

Perinteisten keltaisten narsissien sijaan hain kevään tuntua hennon vaaleanpunaisilla helmililjoilla*. Helmililjat ovat keväisestä puutarhasta tuttuja ja niistä puhutaan myös helmihyasintti-nimellä. Oravankesäpesälläkin kasvaa sekä valkoisia, sinisiä että vaaleanpunaisia helmililjoja. Nämäkin päätyvät sinne myöhemmin, kunhan kukinta on ohi ja maa on sulannut. On kätevää, kun kodin ilostuttajat jatkavat elämää puutarhassa. Kukkia asetellessa huomasin, että näissähän on vieno tuoksu! Eipä ole tullut puutarhassa kyykittyä, niin että olisi päässyt tuoksuttelemaan.

Helmililjojen kaveriksi asettelin kirjopikarililjoja*. Myös ne ovat tuttuja puutarhasta. Nämä tosin ovat leikkoja. Oletko koskaan ajatellut pikarilijoja leikkokukkina? Minä en ainakaan ollut, mutta miksipäs ei. Eihän noita omasta puutarhasta raaski leikellä maljakkoon.

Pikarilijojen maljakkona on uusin Kierrätyskeskuslöytö, musta lasimaljakko. Epäilen sitä vahvasti Riihimäen Lasin tuotannoksi. Maljakon pohjassa oli pieni tarra, jossa oli numeroituja koodeja. Samanlaisia tarroja oli mm. aikaisemmin esiteltyjen ilamislöytöjen pohjissa ja samaan aikaan myynnissä olleiden lasiesineiden pohjissa, jotka kaikki olivat Riihimäen tai Nuutajärven tuotantoa. Selvästi jonkun keräilijän tms. kokoelma on päätynyt myyntiin.

Pikarililjojen rento, vähän hippimäinen olemus on valloittava. Jaksan edelleen hämmästellä niiden ruutukuosia - miten luonto osaakin tehdä jotain noin hienoa!

*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PIKKUINEN JAKKARA.

Olen ties kuinka monta vuotta metsästänyt rottinkista kukkajakkaraa kirppiksiltä. Niitä ei ole kirppiksillä näkynyt ja ne taitavat olla tänä päivänä niin haluttuja ettei niitä ihan pikkurahalla saakaan.

Löysin kivan korvikkeen Pihlis Kirppikseltä vitosella. Pieni ja matala jakkara on juuri sopiva vähän isommalle ruukulle. Kirjavalehtinen kumiviikuna, Ficus elastica, tulee paremmin esiin jakkaralle nostettuna kuin suoraan lattialla ollessaan. Eikä se enää näytä siltä, että on unohdettu lattialle. Jakkaran värikin, musta, on oikein passeli, eikä vähän kulunut olemuskaan haittaa.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KOLME ILMAISLÖYTÖÄ.

Kierrätyskeskuksen ilmaisteltta on tarjonnut muutamia aarteita viime aikoina. Nämä molemmat löytyivät samalla kertaa. Musta Arabian munakuppi ja myös Arabian leimalla oleva punainen minikulho. Punainen minikulho on aivan ihanan värinen ja näyttää muodoiltaan hyvin japanilaiselta. Se sopisi hyvin soijakulhoksi, vaan tuskinpa on siihen tarkoitukseen aikanaan tehty. Leiman perusteella sitä on valmistettu vuosina 1964-1971. Onko kellään viisaammalla tietoa käyttötarkoituksesta?

Kolmas ilmaislöytö on täysin ehjä ja hyväkuntoinen Oiva Toikan suunnittelema Fauna-juomalasi. Juuri ennen tämän löytymistä kävin mielessäni pohdintaa, josko myisin ennestään minulla olevat kuusi Fauna-snapsilasia ja yhden pullalautasen. Sitten Faunat lisääntyivät yhdellä, se ei varsinaisesti helpota päätöksentekoa. Edelleen harkitsen luopumista, mutta toisaalta taas... 

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest