Vuosi 2022 oli itselleni hyvä. Kaksi edellistäkin vuotta olivat minulle lempeät, mutta tämä viimeinen oli erityisen onnistunut. Vuosi oli tasapainoinen, rauhallinen ja onnellinen. Maailmassa sitten olikin myrskyisämpää, kun Venäjä aloitti sodan Ukrainaa vastaan.
Sain olla onnellinen Misosta ja poikaystävästä. Misosta on ollut suuri ilo ja riemu, varsinkin alkuvuoden koronaeristyksen aikaan etätöitä tehdessä. Välillä myös hieman riesa, kun kissa on halunnut huomiota kyseenalaisin konstein - läpsimällä kasveja ja kiipeilemällä ruukkuihin ja minikasvihuoneen päälle. Mutta eihän tuollaiselle söpöläiselle voi olla edes vihainen.
Etätöistä muodostui oma kuplani, johon alkuvuodesta tunsin välillä eristäytyvän, kun tiimikaverit olivat etäisiä. En päässyt joukkoon ja koin työn suhteen yksinäisyyttä. Tunsin, että en ole työpaikassa, jossa viihtyisin tai haluaisin olla kovinkaan pitkään. Eipä tarvinnutkaan, sain tietää ettei jatkoa yrityksessä tullut kouluksen jälkeen, mutta olin luottavainen, että monipuolisella osaamisellani löytyisi töitä. Jotain parempaa oli tulossa.
Niin olikin. Koulutuksen viime metreillä sain tietää, että sain määräaikaisen pestin unelmatyöhön - tehtävään, jossa saisin käyttää koko osaamistani, työ olisi monipuolista ja mikä parasta, alalta joka on itselleni rakas. Määräaikaisuutta on kahteen kertaan sittemmin jatkettu ja näillä näkymin työt jatkuvat huhtikuun loppuun.
Pääsin myös osalliseksi unelmaprojektiin - tekemään graafisen suunnittelun ja taittamaan Riina Hifumin Valkoisten kukkien lumo -kirjan. Siinä oli työ, joka vei mukanaan, illat ja viikonloput kuluivat sukkelaan taittoa tehdessä, kun sukelsin syvällä flow-tilassa. Yhteistyö Riinan kanssa sujui mahtavasti ja oli ilo olla mukana.
Vuonna 2022 löysin kirpputoreilta vaatteet. En ollut aiemmin juurikaan jaksanut plärätä rekkejä, mutta nyt muutama kiva löytö innosti ja innostaa hankkimaan vaatteita käytettynä. Useampi Marimekon vaate on löytänyt tiensä vaatekaappini. Yhtenä parhaista löydöstä pidän, suhteellisen kovasta hinnasta huolimatta, Samujussi Kosken Marimekolle suunnittelemaa silkkimekkoa. Olen ostanut lisäksi muun muassa Noshin ja Papun trikoovaatteita sekä Makian talvitakin että Vuokon lyhythihaisen paidan/jakun. Lähinnä siis tunnettuja suomalaisia merkkejä on tullut hankittua.
Tänä vuonna kirppiksiltä ja vanhan tavaran kaupoista on löytynyt myös ennätysmäärä koruja. Näiden kuvassa olevien Aarikan korviksien lisäksi olen ostanut Liisa Vitalin korvikset, riipuksen ja sormuksen. Muutenkin kirppiskeijut ovat olleet suosiolliset ja kotiin on löytynyt yhtä sun toista, mökistä ja puutarhasta puhumattakaan. Jonkun verran olen tehnyt löytöjä myös roskalavoilta, roskiksista, naapuruston saa ottaa -laatikoista ja Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta.
Tammikuun alkupäivistä alkaen odotin kovasti tulevaa mökkikesää ja koti täyttyi vähä vähältä esikasvatuksista, pelargonin taimista ja varhaisista ostoksista puutarhakauden alun venyessä pidemmälle kuin saatoin uskoakaan. Kevät olikin kotona kukkaisaa ja kasvien kansoittamaa aikaa. Pidentyvä päivä ja alati kasvava valonmäärä sai tarttumaan huomattavasti useammin kameraan kuin syksyn pimenevissä illoissa. Syksystä on häiritsevän vähän kuvia. Toivon ensi vuodelle paljon kuvattavaa, itselle innostusta kuvata arkea kotona ja mökillä, tehdä kokeiluja ja inspiroitumista jostain uudesta.
Kun puutarhakausi vihdoin alkoi, paljastui lumen alta ennätysmäärä kuolleita kasveja. Paikkauksia tulikin tehtyä urakalla, istutin ennätysmäärän uusia kasveja hiljaisten viime vuosien jälkeen. Siirtolapuutarhassa viimeisteltiin mökki maalaamalla ulko-ovi, aloitin pientä metsäpuutarhaa ja viimeiseksi syksyllä rakennettiin poikaystävän kanssa vesiaihe, jonka maisemoittaminen jatkuu keväällä.
Alkukesän kylmyyden jälkeen vietin tutusti juhannuksen mökkeilleen ja lopulta olin heinä- ja elokuut kokonaan mökillä, kaksi kuukautta yhteen putkeen - oma ennätykseni. Oli ihanaa. Uuden työn takia minulla ei ollut lomaa, mutta kun sai herätä mökiltä, hoidin kaikki ruokailut ulkona ja muutenkin nautin puutarhasta täysin siemauksin, olin kuin pitkällä kesälomalla, vaikka teinkin päivät töitä. Miso tuntui myös viihtyvän palstalla ja se osoitti olevansa oiva hiirikissa nappaamalla useamman hiiren (tai myyrän) kiinni.
Tein vuoden aikana yhteensä neljä ulkomaan matkaa. Kävin Tukholmassa yksin, jossa pääsin kiertämään kaikki lempipaikkani eli puutarhamyymälät. Tallinnassa visiteerasin poikaystävän kanssa kahdesti. Lokakuussa vietimme niin ikää poikaystävän kanssa viikonlopun Riikassa. Se oli synttärilahjani hänelle. Riikan tuliaisena nappasin vihdoin ja viimein koronan ja sairastin sitä pari viikkoa. Ensimmäisen viikon olin aivan loppu ja toisella viikolla aloin vihdoin vähitellen palata terveiden kirjoihin.
Japanin matka on edelleen vain haaveissa. Apua ikävään yritin hankkia kahdellakin erillisellä avoimen yliopiston koulutuksella - molemmat peruttiin. Ehkä kolmas kerta toden sanoo?
Ihan parasta vuodenvaihdetta ja entistä parempaa uutta vuotta!
toivottaa Oravanpesän väki
{
2021} {
2020} {
2019} {
2018} {
2017} {
2016}
