Näytetään tekstit, joissa on tunniste apua japanin kaipuuseen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste apua japanin kaipuuseen. Näytä kaikki tekstit

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 35. Namiyan puodin ihmeet

25 maaliskuuta 2025


Keigo Higashinon Namiyan puodin ihmeet -kirja japanilaisen sanomalehden ja yukatan päällä.


Japanilaisen kirjakerhon maaliskuun kirjana on Keigo Higashinon Namiyan puodin ihmeet, suomentaja Raisa Porrasmaa. Ilman kirjakerho en varmaan olisi tähän kirjaan tarttunut, sen mainitaan eri lähteissä olevan dekkari tai rikosromaani ja ne eivät minua kiinnosta. Mutta onneksi tuli tämä "pakko", sillä mielestäni kirja ei ole ollenkaan kumpaakaan genreä vaan enemmän maagista realismia tai jotain sen sukuista.

Kirja kertoo usean henkilön tarinat, joita yhdistää Namiyan puoti ja puotiin piiloutuvat kolme rikollista. Palapelimaisesti palaset loksahtelevat paikoilleen kirjan edetessä. Mitään liian jännittävää ei ole luvassa, mutta hieman taikaa kylläkin. 

Kirja vei minut mukanaan ja tykkäsin kovasti. Ehkä hieman petyin kirjan loppuun, joka tuntui päättyvän aivan liian lyhykäisesti. Ehkä tartun myös muihin Higashinon kirjoihin, Uskollisen naapurin olenkin jo aiemmin lukenut.




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 34. Unohdettujen muistojen valokuvaamo.

22 tammikuuta 2025


Sanaga Hiigari: Unohdettujen muistojen valokuvaamo -kirjan kansi ja vanha Canonin filmikamera, objektiivi ja valotusmittari.

Tartuin Sanaka Hiiragin Unohdettujen muistojen valokuvaamo -kirjaan (suom. Markus Juslin) japanilaisten kirjojen lukupiirin innoittamana. Ilmoittauduin mukaan elämäni ensimmäiseen lukupiiriin, joka tapaa toisensa netissä. Jännää! Lukuaikaa on vielä jäljellä ennen ensimmäistä tapaamista, mutta minulla oli luvussa poikkeuksellisesti kirjaston kirja ja se pitää palauttaa parin päivän päästä. 

Unohdettujen muistojen valokuvaamo kertoo kolme tarinaa elämän ja kuoleman välitilasta, jonne kolme henkilöä päätyy. Välitilassa he tapaavat Hirasaka-sanin, jonka kanssa he käyvät läpi valokuvia elämästään ja saavat mahdollisuuden palata hetkeksi menneisyyteen.

Hirasaka-sanin maagisen valokuvaamoon saapuu ensimmäiseksi Yagi Hatsue -san, sitten Waniguchi Shotei -san ja viimeiseksi Mitsuru Yamada -chan, joilla kaikilla on oma tarinansa ja syynsä päätyä kuvaamoon. Näiden tarinoihin kietoutuu myös Hirasaka-sanin oma tarina.

Kirjan ensimmäiset sivut luettuani tajuan, että tarina on tuttu, olen nähnyt tämän tarinan ennenkin. Iskee ihmetys. Katsoin alkuvuodesta 2023 YLE Areenasta japanilaisen elokuvan Elämän jälkeen vuodelta 1998. Sen on käsikirjoittanut ja ohjannut Hirokazu Kore-eda. Tutkin kirjan ja elokuvan yhtäläisyyttä, mutta mistään en löydä mainintaa elokuvan ja kirjan samankaltaisuudesta. Kirja on vuodelta 2019 eli huomattavasti elokuvan jälkeen ilmestynyt. Ehkä japanilaisessa kulttuurissa elämän ja kuoleman välitila ja muisto, joka viedään mukana ei ole niin uniikki idea kuin se minusta kuulostaa.

Hämmennys jää päälle ja mietin koko lukemisen ajan mitkä kolme tarinaa oli elokuvaan valittu, mutta en muista kunnolla. Kirjan tarina vie kuitenkin mukaansa, on hauskaa lukea erilaisista kohtaloista, vaikka kolmas ja viimeinen kohtalo onkin traaginen. Se on myös lyhin. Vaikka kirja kertoo kuolleista ihmisistä, on sen vahva viesti on elämän ja varsinkin lapsien ylistäminen.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 33. Makumatkoja Japaniin.

15 lokakuuta 2024

Mainos: Aviador

Marjo Sekin kirja Makumatkoja Japaniin viuhkan ja syömäpuikkojen kanssa mustalla alustalla.

Tänä syksynä hemmotellaan japanilaisen ruoanystävää. On ilmestynyt kaksi japanilaiseen kotiruokaan perehtynyttä kirjaa, tässä esittelyssä toinen Marjo Sekin kirjoittama Makumatkoja Japaniin. Se toinen kirja, Oishii – japanilaista kotiruokaa, on esitelty täällä.

Kirjassa korostetaan, että se on ruoanlaiton rakastajille ja kirjailija mainitsee usein kuinka pitää ruoanlaitosta. Pakko tunnustaa, en oikein pidä ruoanlaitosta, se on välttämätön paha, kun en halua syödä valmisruokia eikä ole mahdollisuutta käydä ulkona syömässä. Silti nautin kirjan lukemisesta, sillä Makumatkoja Japaniin ei ole pelkkä reseptikirja, vaan Seki vie tarinoineen japanilaiseen ruokakulttuuriin. Ja ne tarinat ja sukellukset kulttuuriin olivat minusta kirjan parasta antia, reseptit plussaa.

Japanilaisten ruokien takaa löytyy monia tarinoita, on kiinnostavaa perehtyä muun muassa shojin ryorin – temppeliruoan maailmaan, maistella nuoren Marjon kanssa osechi – uudenvuoden ruokia ja hämmästellä nyotaimoria – elävää naispöytää, jonka Seki toi Tampereelle muodossa elävä miespöytä.

Kirja on koostettu, niin että tarinat ovat omana kokonaisuutena ensin, niitä seuraavat reseptit. Reseptisivut ovat kätevästi eri väriset, joten ne löytää helposti kirjan perältä. Kuvat eivät varmastikaan tee oikeutta ruuille. Olisi myös kiva tarinoita lukiessa nähdä millaisesta ruoasta on kyse, sillä japanilaiset annokset ovat aina myös pieniä taideteoksia. Toisaalta kuvat eivät aseta liian korkeaa rimaa, vaan sallii omillekin kokkailuille vähän vähemmän näyttävän lopputuloksen. Kokeiluun menevät ainakin yakisoba – paistetut nuudelit ja okonomiyaki – "mitä haluat" -paistos.


*Arvostelukappale saatu.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 32. Oishii – japanilaista kotiruokaa.

10 lokakuuta 2024

Mainos: TEOS

Bamualustalla Oishii - japanilaista kotiruokaa kirja, kaksi sake-kuppia ja syömäpuikot.

Japanilaisen ruoan ystäviä hemmotellaan tänä syksynä, sillä on ilmestynyt kaksi suomalaisen kirjoittajan tekemää kirjaa japanilaisesta kotiruoasta. Molemmat kirjoittajat ovat asuneet pitkän aikaa Japanissa, joten kokemusta nousevan auringon maan ruokakulttuurista on, mutta suomalaisina osaavat vinkata parhaat niksit ruokien valmistamiseen Suomessa. Tässä postauksessa esittelyssä on kirjoista toinen, Heikki Valkaman Oishii – japanilaista kotiruokaa*. Toisen esittelen omassa postauksessaan.

Oishii-kirja (Oishii = herkullista) sisältää tarinoita japanilaisesta ruokakulttuurista, kuten mison perusteet, wasabin salat ja japanilaisesta lautasmallista. On kiinnostavaa miten riisi liittyy niin moneen asiaan Japanissa, se ei ole pelkkä ruuan lisuke. Japanissa riisi on aterian ydin ja muut lisukkeita, toisin kuin voisi kuvitella. Riisi liittyy moniin rituaaleihin, samurait ovat saaneet palkan riisissä ja yli vuosituhatta jatkunutta riisinviljelyä voi pitää osin koko maan kulttuurin perustana. Tarinat ja taustoitus ruoka-aineista ovat mielestäni kirjan parasta antia, sukellus rakastamani maan kulttuuriin. 

Kirja sisältää runsaasti reseptejä japanilaisesta kotiruoasta, niistä mitä japanilaiset kokkaavat kotona. Esimerkiksi sushia harva saarivaltion asukas valmistaa itse. Ohjeet löytyvät esimerkiksi dashiliemeen, joka on yksi japanilaisen ruoan perustoista, riisipallo-onigiriin, gyoza-nyytteihin ja tempuraan.

Tunnustan, etten ole japanilaisen ruoan ystävä. Saarivaltion ruoka nojaa ymmärrettävästi runsaaseen kalan ja äyriäisten käyttöön, joille olen allerginen. En piittaa myöskään etikoiduista asioista ja niitä Japanissa riittää, se selviää tästäkin kirjasta. Siksi esimerkiksi sushi ei minulle maistu, koska se on pääasiassa etikoitua riisiä lisukkeilla, yleensä niillä meren- tai järvenasukeilla. Toisaalta rakastan raamen-keittoa ja okonomiyaki on mielestäni herkkua. 

Bamualustalla Oishii - japanilaista kotiruokaa kirja ja kaksi sake-kuppia.

Kirjan reseptit on valmistettu ja kuvattu kirjoittajan kotona, se vahvistaa ajatusta, että voisin onnistua itsekin kotikeittiössäni ja laskee kynnystä kokeiluun. Monet reseptit sisältävät asioita, joita en pysty syömään, mutta ainakin tonkatsua haluan kokeilla kotona. 

En ole vegaani, mutta väittäisin että vegaaninen sienikorokke jää vegaanilta tekemättä, ainakin täsmälleen ohjetta seuraten. Se nimittäin sisältää voita ja kananmunia.

Tykkäsin kirjan tunnusta, se tuntuu hyvältä käsissä. Kansimateriaali ei vaikuta kovinkaan kestävältä, vaikka tuntuu mukavalta käteen. Kirjan kulmat ovat miellyttävästä materiaalista huolimatta jo nyt kärsineet, vaikka se ei ole edes päässyt tositoimiin. Hieno yksityiskohta on kirjan selkä, johon on jätetty näkyviin sidonta. Hyvin japanilaista! Ratkaisu myös auttaa siihen, että kirja avautuu kunnolla, joka on reseptiä seuraavalle hyvä asia, vaikka pitkiä tai monimutkaisia ohjeita ei olekaan. 

*Arvostelukappale saatu.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 31. Omotenashi - Mitä voimme oppia japanilaisesta vieraanvaraisuudesta?

07 huhtikuuta 2024

Mainos: Vastapaino

Omotenashi-kirja sinisen yukatan päällä.

Japanilaisten vieraanvaraisuus, omotenashi, on aivan omaa luokkaansa. Se hämmentää ensikertalaista, hieman ujostuttaa, mutta on myös liikuttavaa. Ystävällisyys, toisten ihmisten huomioon ottaminen vaikuttaa olevan japanilaisilla geeneissä, mutta luettuani Arto Lindblomin ja Heikki Valkaman Omotenashi - Mitä voimme oppia japanilaisesta vieraanvaraisuudesta -kirjan* ymmärsin, että se on lapsuudesta lähtöisin olevaa pitkällisen harjoituksen tulosta. Omotenashi on pitkälti ennakointia ja tilanteen aistimista, pyyteetöntä kohteliaisuutta ja toisen huomioon ottamista sekä kunnioittavaa käyttäytymistä.

Omotenashi-kirja avaa vieraanvaraisuuden teemaa syvemmin haastattelemalla omotenashin ammattilaisia. Omat osiot kirjassa ovat omotenashi ajattelutapana, esteettisenä kokemuksena ja käytännön tekoina. Viimeinen kappale avaa yritysten omotenashin käyttöä yritysten päivittäisissä toiminnoissa, kilpailuetuna ja muun muassa rekrytoinneissa. Monissa japanilaisissa yrityksissä onkin paksut manuaalit, jotka työntekijät opiskelevat ymmärtääkseen miten vieraanvaraisuus näyttäytyy kyseisen yrityksen toiminnassa. 

Omotenashi-kirja on kiinnostava sukellus japanilaiseen, pyyteettömän vieraanvaraisuuteen. On kiinnostavaa lukea niin erilaisesta kulttuurista ja mitä enemmän lukee, sitä selkeämmin ymmärtää kuinka vähän tietää japanilaisuudesta mitään.


*Arvostelukappale saatu.


+ Oma kirjani teki pienen lenkin yksinään. Unohdin opuksen junaan, mutta joku ystävällinen ihminen toimitti sen löytötavaratoimistoon, josta sain sen hakea.

++ Hauskaa on se, että toinen kirjoittajista – Arto Lindblom on ala-asteen luokkakaverini.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 30. Verraton hölmö.

12 marraskuuta 2023


Shusaku Endon kirja Verraton hölmö.

Japanilaisen kirjallisuuden klassikko – Shusaku Endon Verraton hölmö – tuli minua vastaan Kierrätyskeskuksen verkkokaupassa kolmen euron hintaan. Hankin kirjan jo joulukuussa 2021, mutta sain tartuttua siihen vasta nyt. Kirjan aloitettuani en miltei malttanut laskea sitä käsistäni, niin paljon verrattoman hölmön eli kirjan päähenkilön salaisuudet alkoivat kiinnostaa. Päähenkilö on hyväsydäminen nuori ranskalainen mies, joka saapuu Japaniin ja jolle alkaa tapahtua kaikenlaista. Enempää spoilaamatta suositan lukemaan, hieman jännittävä, mutta ei kuitenkaan (onneksi) dekkariksi taipuva kirja, on viihdyttävää lukemista.

Japaninkielinen alkuteos on kirjoitettu jo vuonna 1959, suomennoksen on tehnyt Hilkka Pekkanen englanninkielisen painoksen perusteella, joka on tehty vuonna 1974. 




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 29. Uenon asema.

07 marraskuuta 2023


Yu Mirin kirja Uenon asema.

Viime Turun reissulla piipahdin Sammakon kirjakaupassa, joka on ehkä lempparikirjakauppani. Pieni, täynnä kirjoja ja kaupan kupeessa on Kahvihuone. Kahvilaa en tosin en ole vielä koskaan testannut, kun olen aina poikennut täsmäkirjaostoksilla kampaajakäynnin yhteydessä. Ja kyllä, käyn Turussa kampaajalla, vaikka asun Helsingissä. Olen tehnyt niin jo 19 vuotta. Mutta siis käväisin Sammakossa ja ostin aiemmin tänä vuonna ilmestyneen Uenon asema -kirjan. 

Uenon asema -kirjan on kirjoittanut syntyperältään korealainen, mutta Japanissa asuva ja japania äidinkielenään puhuva Yu Miri. Hän pyörittää kirjakauppaa Fukushimassa kirjoittamisen ohella. Kirjan suomennoksen on tehnyt Raisa Porrasmaa

Uenon asema kertoo erään miehen tarinan, karun kohtalon perheellisestä kodittomaksi Uenon aseman liepeille. Kirjan pääosassa ovat yhteiskunnan heikoimmassa osassa olevat, jotka Tokion kaupunki haluaa siivota näkyvistä ja välillä tekeekin niin. Tarina on karu kertomus siitä, että elämä ei aina suju kuten haluaisi eikä kaikilla ole samoja mahdollisuuksia selviytyä arjesta. Se on hyvä muistutus näin repivien sotien aikaan ja hallituksen kaavailemien yhteiskunnan haavoittuvimpien ihmisten oloja heikentävien toimien aikana, että elämä voi olla hyvin toisenlaista mitä itsellä. 

Odotin ehkä vähän enemmän iloista ja kepeää lukukokemusta, en tiedä miksi, sillä kirjan takakansikaan ei sellaista lupaa. Suosittelen kuitenkin kirjaa edellä mainitusta syistä, se avartaa omaa näkemystä.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 28. KIOTO.

03 elokuuta 2023


Yasunari Kawabatan kirja Kioto bambualustalla.



Kävi tuuri, kun löysin Yasunari Kawabatan Kioto-romaanin Kierrätyskeskuksen ilmaishuoneesta. Yleensä nämä vanhat japanilaiset ovat harvoja herkkuja ja yllättävän hinnakkaita. Kioto on julkaistu vuonna 1962 nimellä Koto. Kirja vie lukijan aikaan jolloin moderni, länsimainen kulttuuri alkoi vasta rantautua Japaniin ja moni asia oli hyvin toisin kuin tämän päivän Kiotossa.

Kioto on ihana tarina, kiotolaisesta nuoresta naisesta Chiekosta. Hän kasvaa kangaskauppiaan tyttärenä, vaikka tietää olevansa löytölapsi. Kiotoa ympäröivillä vuorilla Chieko tapaa aivan itsensä näköisen naisen ja saa tietää olevansa kaksonen. Perinteisten japanilaisten uskomusten mukaan on häpeällistä olla löytölapsi ja yhtä häpeällistä on olla kaksonen. 

Kioto on herkkä tarina ystävyydestä ja nuoresta rakkaudesta. Se on myös hurmaava kuvaus Kiotosta, kaupungin kirsikankukista, ruskan punaamista vaahteroista, temppeleistä ja matsureista. Pidin kovasti kirjan luontokuvauksesta ja se sai haaveilemaan ruskamatkasta Kiotoon. Kioto oli mielestäni helpommin avautuva kuin toinen lukemani Kawabatan kirja, Lumen maa. Kirjassa on muutamia mustavalkoisia kuvituksia, jotka toivat tarinaan kivan lisän. Ne ovat Osmo Kaipaisen käsialaa.




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 27. KIMONO KIREÄLLÄ.

30 kesäkuuta 2023

PR-näyte: Gummerus

Bambuviuhkan päällä iPhone, jonka ruudulla kuva Anu Aspialan ekirjasta Kimono kireällä.

Ilahduin, kun hoksasin, että oli tulossa uusi Japani-aiheinen kirja. Hieman järkytyin, kun tajusin ettei siitä tehdä fyysistä kirjaa, vaan sen voi joko lukea ekirjana tai kuunnella äänikirjana. Valitsin näistä ekirjan.

Anu Aspialan kirja Kimono kireällä (Gummerus) kertoo hänen oman tarinansa. Aspiala vietti esikoisen vauvavuoden Japanissa. Hän päätyi Hokkaidon saarelle Sapporoon miehensä työkomennuksen takia. Vauva-arki vieraassa maassa kielitaidottomana ja kulttuurishokkeja kokien koliikkilapsen kanssa ei varsinaisesti kuulosta parhaalta yhdistelmältä.

Aspiala kertoo kokemuksiaan japanilaisten kanssa kohtaamisista, monia erikoisuuksia ja outouksia tunnistan itsekin kokeneeni matkoillani vaikken ikinä ole Japanissa asunutkaan. Nyökytin monessa kohdassa päätäni, kun tunnistin jotain tuttua. 

Nautin tekstin lukemisesta ja olisin mielelläni lukenut Japani-vuodesta enemmänkin, en niinkään nauttinut ekirja-muodosta. Kokemus oli ensimmäiseni enkä ihan helpolla tartu uuteen yritykseen. Luin ensimmäiset kappaleet läppärin ruudulta. Monta iltaa meni etten jaksanut avata konetta lainkaan, vaikka olisin halunnut lukea. Se tuntui liian vaivalloiselta. Lopulta luovutin ja latasin Kirjat-sovelluksen puhelimeeni. Olisin kuitenkin mieluummin käännellyt sivuja fyysisestä kirjasta viimeiseksi sängyssä, kuin tuijottanut kännykän ruutua. 

*Kirja saatu arvostelukappaleena.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 26. SENSEI - Oppilaana Kiotossa.

20 toukokuuta 2023

PR-näyte: Gummerus

Minna Eväsojan kirja Sensei – oppilaana Kiotossa

Innostuin valtavasti, kun huomasin Minna Eväsojan kirjoittaneen uuden kirjan. Olen pitänyt hänen edellisistä kirjoistaan paljon ja tätä uutta rakastin. Sensei – oppilaana -kirja* kertoo Eväsojan väitöskirjaopintoja ohjanneen Sensein ja oppilaan yhteisestä opintiestä. Japanissa Sensein valitseminen on tärkeää, hän toimii opintojen ohjaajana, mutta myös avaa ovia akateemisessa yhteisössä ja määrittelee tulevaisuutta. 

Opinnot Sensein johdolla ovat hengästyttävän vaativat, mutta mielenkiintoiset. Opinnot eivät ole pelkästään luentoja, vaan Sensein johdolla oppilaat vierailevat muun muassa temppeleissä, taidenäyttelyissä ja nō-teatterissa. Sensei kehotuksesta Eväsoja opiskelee myös ikebanaa, keramiikkaa, teetaidetta ja kalligrafiaa, jotta ymmärtää paremmin japanilaisen taiteen kokonaisuutta. Sensei on oppilaansa elämässä mukana paljon enemmän kuin vain yliopiston luennoitsijana, mutta silti hän pysyy ihmisenä, aviomiehenä ja isänä suurena mysteerinä. 

On kiinnostavaa sukeltaa japanilaiseen opiskelutapaan, kulttuurin ja elämäntapaan. Haluaisin ahmaista kirjan kerralla, mutta säännöstelen siitä pieniä annoksia, jotta kirja kestäisi mahdollisimman pitkään. Eväsojan kuvaukset japanilaisesta luonnosta, taiteesta ja huomiot japanilaisista ihmisistä ovat hurmaavia ja kiehtovia. Näen sieluni silmin hänen kuvaamansa Kioton. Sensei tuntuu aiempia kirjoja henkilökohtaisemmalta.

Olen opiskellut Eväsojan kursseilla ja olen nauttinut niistä suuresti. Suren suuresti hänen alanvaihtoa, sillä kaipaan noita kiinnostavia opintoja. Eväsoja toimii nykyään terveydenhuollon asiantuntijana. Toivon hänen silti jatkavan Japanista kirjoittamista ja haluaisin vielä joskus osallistua hänen luennoilleen.

Varoitus: Sensei – oppilaana Kiotossa -kirja aiheuttaa valtavan matkakuumeen Kiotoon ja Japaniin.


*Kirja saatu.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 25. Haru ICHIBAN.

01 helmikuuta 2023


Haru Ichiban -kirja kirjoittaja Tuula Moilanen Kioton kartta

 

"Haru ichiban on japanin kieltä. Se tarkoittaa alkaneen vuoden ensimmäistä voimakasta tuulta, joka saapuu eteläiseltä mereltä. Haru ichiban, "kevään ensimmäinen", on tuuli, joka positiivisella tavalla symbolisoi japanilaisille uuden jakson alkamista ja muutosta."

Haru ichiban on taidegraafikko Tuula Moilasen esseekokoelma. Kirjassa on lyhyitä päiväkirjamerkintöjä japanilaisesta elämästä, puupiirtäjän arjesta ja kiotolaisesta taiteilijaelämästä suomalaisen näkökulmasta. Päiväkirjamerkinnät alkavat vuosituhannen vaihteesta ja seuraavat Moilasen elämään vuoden ajan.

Ostin kirjan syksyllä, kun kävin katsomassa Tuula Moilasen kokoamaa japanilaisten puupiirrosten näyttelyä Laterna Magicassa. Kirja oli edullinen, vain vitosen.  Haru ichibanin minut sai tarttumaan toki kiinnostus Japania ja Kiotoa kohtaan, myös kuvaus taiteilijaelämästä, suomalaisen elämästä Japanissa sekä miten Moilanen kokee ja näkee japanilaisen kulttuurin. Ahmin kirjaa hienoinen kateus takaraivossa. Ollapa taidegraafikko, viettää aikaa Kioton taiteilijapiireissä ja asua Japanissa. 

Kiinnostavaa kirjassa oli myös ajankuva, millaista oli 23 vuotta sitten maailma täällä meillä ja millaista se oli Japanissa. Moni asia on siitä ajasta muuttunut. Itse olin siihen aikaan opiskelijana Kuopiossa. Muistan kun opiskelukaverini haaveili vaihto-oppilasajasta Japanissa (ei totetutunut) ja kuinka kaukaiselta ja saavuttamattomalta Japani silloin tuntuikaan. En silloin ikinä uskonut käyväni Japanissa. Miten on parissakymmenessä vuodessa maailma kutistunut!

Tykkäsin kirjasta kovin ja olisin mielelläni lukenut lisää päiväkirjamerkintöjä Kiotosta. Olisi ollut myös kiinnostavaa nähdä kuvia kirjassa mainituista taideteoksista. 



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 24. Maan asukit.

09 lokakuuta 2022

PR-näyte: Gummerus

Oravanpesä Sayaka Murata Maan asukit -kirja Gummerus

Innostuin valtavasti, kun hoksasin Lähikaupan nainen -kirjoittaja Sayaka Muratalta tulleen uusi, Raisa Porrasmaan, suomennos. Maan asukit* -kirjan kansiteksti varoittaa, että kirja saattaa käännyttää avaruusolioksi, tartuin suurella mielenkiinnolla kirjaan. 

Kirja kertoo Natsukista, joka on jo lapsesta asti tuntenut olevansa erilainen, kotoisin avaruudesta, Pohapipinpobopi-planeetalta. Natsuki etsii omia rajojaan, miten voi elää ilman, että sulautuu yhteiskuntaan, "tehtaaseen", kuten hän sitä kutsuu. Ja miten pitkälle hän on valmis menemään, jotta on uskollinen itselleen.

Kirja on kovin kehuttu, itselleni se jätti ristiriitaisen fiiliksen. Natsukin lapsuus on aika karu ja surullinenkin, sopeutumattomuus aiheuttaa kipeitä, ahdistavia ongelmia, mutta toisaalta absurdi loppu aiheutti taas hilpeyttä. Romaani ravistelee rajusti normeja ja herättää ajattelemaan.

*Kirja saatu.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 23. Simplicity at Home.

24 heinäkuuta 2022

Oravanpesä Yumiko Sekine Simplicity at Home -kirja viuhka hortensia
Hupsista. Tämä blogi unohtui vahingossa kesälomalle, kun touhut ovat siirtyneet Oravankesäpesälle, sinnekin tosin vähän hitaan sorttiseksi.

Ajattelin vinkata ihanasta japanilaisesta kirjasta, jonka sain juuri luettua. Tämä on sellainen, että opukseen tulee varmasti palattua vielä useasti. Yumiko Sekinen Simplicity at Home on ihana sukellus lempikauppani Fog Linen Workin perustajan maailmaan. 

Fog Linen Work sijaitsee Tokiossa, Shimokitazawassa. Se on pakollinen kohde aina, kun pääsen Tokioon. Kurkkaa Tokion kauppoja bloggauksesta muutama (suttuinen kännykkä-) kuva putiikista. FLW:ssa on mm. ihastuttavia pellavavaatteita, -tekstiilejä ja -asusteita, metallilankakoreja ja koruja. Minulla on useampi FLW-vaate, muutama metallikori, koruja ja huussin tilpehöörit wc-paperitelineeestä alkaen ovat tämän kaupan valikoimista. Olen siis suuri fani. Myymälä on todella kaunis, omalla tavallaan karu, mutta siellä on ihana tunnelma. Sitä on vaikea selittää, se pitäisi itse kokea.

Oravanpesä Yumiko Sekine Simplicity at Home -kirja viuhka hortensia

Miksi selitän kirjavinkissä tokiolaisesta kaupasta? No siksi, että kirjan kuvat ja tyyli ovat yhtenevät FLW-putiikin tyyliin. Onhan se omistajansa näköinen kuten kirjakin. Simplicity at Home on mininmalistisuuden ylistys. En missään nimessä ole minimalisti, enkä sellaiseksi ole ryhtymässä, mutta pidän valtavasti tyylistä. Kuvat ovat kauniita, rauhallisia ja harkitun rentoja.

Oravanpesä Yumiko Sekine Simplicity at Home -kirja viuhka hortensia Miso eksoottinen lyhytkarvakissa exotic
Kirja alkaa Yumiko Sekinen tarinalla, miten hän on päätynyt pellavan pariin. Siitä kirja jatkuu jaettuna vuoden aikojen mukaan. Se on lähes itsestään selvä ratkaisu, sillä Japanissa vuodeanaikojen vaihtelut ovat tärkeitä. Niihin jokaiseen liittyy tiettyjä ruokia, juhlia ja rutiineja. Yumiko-san avaa niitä kirjassaan. Hän antaa reseptejä niin pikkelöityihin kirsikankukkiin kuin ilmakuivattuihin vihanneksiin ja somenin valmistukseen. Kirjasta löytyy muun muassa vinkit lusikan kaivertamiseen puusta, huivin tekoon ja kylpysuolan sekoittamisen.

Oravanpesä Yumiko Sekine Simplicity at Home -kirja viuhka hortensia
Yumiko Sekine on juuri saanut rakennettua poikaystävänsä kanssa talon, jonka sisustamista kirja avaa. Yumiko-san myös kertoo taloon rakentamastaan kattopuutarhasta - pienestä keitaasta.

Oravanpesä Yumiko Sekine Simplicity at Home -kirja viuhka hortensia
Kirja välittää kuvan yksinkertaista elämästä, kauneuden vaalinnasta ja perinteitä kunnioittavasta elämäntavasta. Se on jotenkin erityisen hienostunutta ja viehättävää, mutta kuitenkin arkisella japanilaisella tavalla.

Oravanpesä Yumiko Sekine Simplicity at Home -kirja viuhka hortensia

Tilasin kirjan Adlibriksesta. Tilaus lopetti kolmivuotisen boikottini ainakin tämän kirjan ajaksi kyseistä yritystä kohtaan, mutta vain sen vuoksi, että halusin saada kirjan, sitä on vaikeaa saada muualta ilman korkeita toimitus- ja tullimaksuja.

Vinkkinä myös: Fog Linen Workillä on eurooppalainen verkkokauppa, joka operoi Ranskassa, joten Tokion matkaa odotellessa voi selata myymälän valikoimaa verkossa. Fog Linen Work Europen valikoimissa on osa tuotteista Tokion myymälän. Saatan olla myös tilannut jotakin täältäkin. :)



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 22. Muistipoliisi.

12 tammikuuta 2022


Oravanpesä Yoko Ogawa Muistipoliisi kirja yukata viuhka

Tartuin (ihan liian) pitkästä aikaa japanilaiseen kirjaan. Tällä kertaa valinta oli Yoko Ogawan Muistipoliisi. Luin reilu vuosi sitten saman kirjailijan Professori ja taloudenhoitaja -kirjan, josta pidin valtavasti. Tartuin innolla kirjaan, mutta muutaman luetun kappaleen jälkeen kirjan viipyilevä kauhun tunne sai parin viikon tauon lukemiseen. 

Jatkoin kuitenkin lukemista, koko ajan odottaen käännettä tapahtumiin, jota ei koskaan tullut. Kirjan lukemista jäi vähän tyhjä ja kolkko olo. Kiinnostava tarina, mutta ei varsinaisesti sellainen jonka olisin halunnut lukea.




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 21. Kissa joka suojeli kirjoja

14 lokakuuta 2021



Löysin sattumalta juuri ilmestyneen japanilaisen Sōsuke Natsukawan Kissa joka suojeli kirjoja -kirjan. Ilahduin suuresti, voisiko olla parempaa kuin japanilainen kirja, jossa yhtenä henkilöhahmona on kissa? Mieleen tuli heti kirjat Kissavieras ja Matkakissan muistelmat, mutta tämä kirja kuitenkin enemmän muistutti Haruki Murakamin fantiasiaseikkailuja. Kirjassa vieraillaan erikoisissa maailmoissa pelastamassa kirjoja punaisen kissan johdolla, tarina on kiehtova seikkailu ja pojan kasvutarina. Minusta se ei ihan temmannut mukaansa samoin kuin Murakamin kirjat tekevät, mutta oli kuitenkin viihdyttävää lukemista. Kirjan ihastuttavan kannen on suunnitellut Ilja Karsikas ja kirjan on suomentanut Raisa Porrasmaa.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 20. Uskollinen naapuri.

04 heinäkuuta 2021



Pitkästä aikaa sain käsiini japanilaisen romaanin. Tätä oli minulle jo aiemmin suositeltukin, mutta vierastin kirjan genreä - se on dekkari. En ole jännityksen tai rikoksien ystävä, mutta kun muuta japanilaista luettavaa ei ollut pitkiin aikoihin löytynyt, tartuin lopulta Keigo Higashinon Uskollinen naapuri -kirjaan. Ja kun siihen tartuin, en malttanut laskea sitä käsistäni ennen kuin olin lukenut sen kokonaan. 

Kirja oli koukuttava, ei lainkaan jännittävä, sillä kuolema tapahtuu heti toisessa luvussa, eikä kirjassa mässäillä verellä ja suolenpätkillä. Ja kuten joka paikassa mainostetaan, kirjan lopun käänne on yllättävä ja erittäin nokkela. Se ei ehkä ollut ihan niin japanilainen kuin olisin saattanut toivoa, mutta kuitenkin erittäin viihdyttävä. Saatan jopa tarttua sen itsenäiseen jatko-osaan, Myrkyllinen liitto -dekkariin tulevaisuudessa.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 19. Tokuen resepti.

31 tammikuuta 2021




Taas yksi ihana japanilainen kirja, Tokuen resepti, jonka pohjalta on tehty elokuva. Olen nähnyt leffan pari vuotta sitten ja tykkäsin siitä silloin kovasti. Elokuva kulkee nimellä Kirsikkapuiden alla. Se onkin osuva nimi, sillä kirjassa dorayaki-kojun vieressä olevalla kirsikkapuulla on oma roolinsa kirjassa. Sen vaihtuva ilme kertaa lukijalle vuodenaikojen vaihtelusta ja vuoden kulusta tarinassa. Luonnon seuraaminen ja ihailu tuntuu olevan monessa japanilaisessa kirjassa todella tyypillistä je se on pelkästään ihanaa.

Durian Sukegawan kirja on lämmin ja koskettava kuvaus Sentaroon ja Tokuen kohtaamisesta, tutustumisest ja ystävyydestä, johon liittyy myös yksinäinen koulutyttö Wakana. Sentaroo ja Tokue kantavat molemmat taakkaa aiemmilta vuosiltaan. Kaikkien kohtalot yhdistyvät Sentaroon dorayaki-kojulla. Tykkäsin, ehdotomasti. Kirja saa ehdottomasti lisäpisteitä miellyttävästä tunnusta ja kankaisesta selkämyksestä. Kirjan on suomentanut Raisa Porrasmaa.




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 18. Pimeän jälkeen.

03 tammikuuta 2021


Haruki Murakami on ehdottomasti lempikirjailijani ja siksi tartuinkin uusimpaan suomennokseen, Pimeän jälkeen -teokseen innolla. Kirjassa liikutaan öisessä Tokiossa yhden yön verran ja seurataan muutamien ihmisten yöllistä elämää. Rosoisen alun jälkeen kerronta tasaantuu tyypilliseksi Murakamiksi, kirjassa liikutaan toden ja jonkun muun, unenomaisen, maailman välissä. Pimeän jälkeen ei noussut samalle tasolle ikisuosikkieni 1Q84 ja Komtuurin surma kanssa, mutta oli kaiken kaikkiaan viihdyttävä lukukokemus.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 17. Onsen of Japan - Japan's Best Hot Spings and Bathhouses.

05 joulukuuta 2020





Steve Widen ja Michelle Mackintoshin kirja Onsen of Japan esittelee nimensä mukaisesti lukuisia Japanin kuumia lähteitä ja kylpylöitä. Japanin tuliperäinen maaperä mahdollistaa kuumien lähteiden hyödyntämisen ja sitä onkin tehty jo vuosisatoja. Osalla kylpylöiden vesistä kerrotaan olevan parantavia vaikutuksia erilaisiin sairauksiin ja vaikka niin ei olisikaan, on kuumassa kylvyssä lilluminen itsessään ihanan rentouttavaa. Kokemusta voi verrata suomalaiseen saunaan.

Kirjassa esitellään kymmeniä kylpylöitä ja useita kylpyläkyliä. Esitellyistä paikoista on kuva ja lyhyt kertomus paikan tarjonnasta ja erikoisuuksista. Sivulla on myös symbolein merkitty faktalaatikko, josta voi nopeasti tsekata sellaiset asiat kuin onko paikassa ulkokylpyjä, onko kylpylässä omat osiot naisille vai miehille vai kylpevätkö kaikki yhdessä, löytyykö saunaa tai hierontapalvelua entä onko paikka tatuointiystävällinen.

Okei. Jos ollaan rehellisiä, niin tämä kirja ei kyllä MITENKÄÄN auta Japanin kaipuuseen. Ei sitten yhtään, pahentaa vain. Tämän luettuani olen ollut valtavan huolestunut, miten millään ehdin ikinä käydä edes osassa tämän kirjan esittelemissä onseneissa eli japanilaisissa kylpylöissä.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 16. Professori ja taloudenhoitaja.

28 marraskuuta 2020



Apua Japanin kaipuuseen -kirjojen esittelysarja jatkuu taas Yoko Ogawan kirjalla Professori ja taloudenhoitaja. Ostin tämän kirjan samalla Turun reissulla kuin aiemmin esitellyn Käärmeitä ja lävistyksiä -kirjan Sammakon kirjakaupasta. Onneksi säästin tämän viimeiseksi, vaikka tässä kirjassa on hieman surumielinen sävy, on se kuitenkin enimmäkseen ilahduttava ja lämminhenkinen. Se on kaunis tarina kolmen ihmisen, Professorin, Taloudenhoitajan ja hänen poikansa erityislaatuisesta ystävyydestä.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground