Näytetään tekstit, joissa on tunniste peltiä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste peltiä. Näytä kaikki tekstit

MAALISKUUN KIRPPISOSTOKSIA.

13 huhtikuuta 2025

Seinällä vanerinen kaappi ja avohyllyjä.
Otsikko lupaa maaliskuun kirpputoriostoksia, mutta aloitetaan kuitenkin vanhemmalla hankinnalla, käyttöön se pääsi vasta maaliskuussa. Ostin jo tammikuussa Nihtisillan Kierrätyskeskuksesta vanerisen hyllyn tai kaapin, jonka epäilen olevan ikealaista alkuperää. pikkukaapissa on kätevä kippiovi, joka on koko kalusteen juoni. 

Käsittelemättömään vaneripintaan oli joku piirtänyt mustalla kynällä suttua. Hioin sen heti tammikuussa pois ja sitten kaappi jäi lojumaan pariksi kuukaudeksi eteiseeni. Kun säät lämpenivät, vein kaapin mökille ja käsittelin sen puuvahalla. Vahan sain isältäni, sillä samalla on käsitelty myös kaapin yläpuolella olevat vanerihyllyt.

Seinällä vanerinen kaappi, jonka ovi auki ja sisällä näkyy astioita.

Ostin kaapin tietämättä mihin sen laitan, mutta seuraavana aamuna se kirkastui aamupalalla. Mittaus ja mallailu osoittivat sen mahtuvan juuri täydellisesti keittiön seinälle, aiemmin laitettujen hyllyjen alle. 

Seinällä vanerinen kaappi, jonka ovi auki ja sisällä näkyy astioita.
Ensimmäisellä täytöllä laitoin kaapin sisälle pinon kulhoja, Japanista ostamani puiset sake-kupit ja "sisustusesineenä" ostamani kannun (tai maljakon). Epäilen sisustusesineen olevan Kupittaan Saven tuotantoa, muoto ja lasite vähän viittaisivat siihen suuntaan. Kannun löysin maaliskuun aikana Koivukylän Kierrätyskeskuksesta 0,90 sentillä, saman verran maksoin myös itse kaapista.

Musta, valurautainen saippukuppi valkoisen lavuaarin päällä.
Instagramin Reelsissä jo aiemmin esiintynyt musta, painava saippuateline on luultavasti valurautaa. En voinut vastustaa mustaa kissaa Tammiston Kierrätyskeskuksessa, pulitin saippuatelineestä 2,70.

František Poněšickýn kissa ja nainen -maalaus seinällä.
Samaisessa Reelsissä esiintyi myös tämä taulu, löysin sen samalla kertaa Tammiston Kikestä kun saippuatelineenkin. Taulun signeerauksesta selvisi hauska tarina. Maalauksen takana on taiteilijapariskunta, joka käyttää taiteilijanimeä František Poněšický, nimen takaa löytyy Jitka Baliharová ja Oldřich Přibík. Jitka on alunpitäen graafikko ja hänen aviomiehensä toimittaja, he aloittivat tekemään yhdessä lastenkirjoja, mutta ajanmyötä myös taidetta kuten maalauksia ja litografioita. Yhteismaalauksissa Jitka on erikoistunut yksityiskohtiin ja Oldřich tekee maalauksiin muunmuassa taivaat. He molemmat rakastavat kissoja ja maalauksiin päätyykin usein pariskunnan kissoja. Luullakseni tässä maalauksessa saattaisi olla kissamallina ollut pariskunnan Sherlock. Lisää taiteilijaduosta ja heidän kissoista löytyy nettisivuilta.

Hauskaa, että maalauksen tekijöistä löytyi tietoa! Maksoin kehystetystä maalauksesta 10,80.

Pieni kissa-akvarelli ja pieni kissamaalaus seinällä.
Asuntoni erikoisuus on erilliset WC ja kylpyhuone, vessaan kuljetaan kylppärin läpi. WC ei ole märkätilaa, joten olen voinut ripustaa sen (lähes) täyteen tauluja, eikä mitä tahansa tauluja vaan – tietenkin kissatauluja! Tämä ja edellinen taulu molemmat (+ saippuateline) sijaitsevat kissavessassani. Ensin esitelty oven päällä ja toinen oven vieressä "tauluseinällä".  Tämän pienen akvarellin löysin Keravan Fidasta 1,50 eurolla.

Oranssi, raidallinen kissahenkari, jossa kukallinen mekko.
Samalla Keravan reissulla löysin myös tämän kissahenkarin. Siitä pilkotti vain toinen olkapuu vaatteiden takaa, mutta onneksi hoksasin sen. Niin söpö! Kissahenkari maksoi 3 euroa ja löytyi Kruunun kirppikseltä. Jännä juttu muuten, tuotteen hintalapussa luki hinnaksi 2,99, mutta myyjä löi kassaan 3,00, vaikka maksoin kortilla. Hieman ihmetytti ja hieman tunsin tulleeni huijatuksi, vaikka mitättömästä summasta onkin kyse.

Farkkutakki, jossa punaiset nauhat roikkuu vaatekaapin ovessa.
Yhtään vaatetta en ostanut maaliskuussa, farkkutakki löytyi Ogelin Kiken ilmaisosastolta, mutta punaiset nauhat ovat Kierrätyskeskus-ostos! Takissa oli mustat kuminauhat helmassa ja kauluksessa, mutta ne olivat aivan hapertuneet. Nihtisillan Kikestä löytyi säläosastolta kengänauhoja lempivärissäni. Olin nimittäin kotona ajatellut, että haluaisin mustien sijaan punaiset. Ostin nauhat heti takkiin, kun oikean väriset nauhat löytyi, olkoonkin kengännauhat. Takin kokolappu muuten väittää vaatteen kooksi 6XL! Väittäisin sen olevan pikemminkin väljä M tai normaali L-koko. Nauhat kustansivat 0,90. 

(leikasin vanhasta nauhasta hapertuneet kohdat pois ja se kuminauha on nyt Mison lempilelu!)

Sininen Kupittaan Saven teepurkki.
Sinisen Kupittaan Saven teepurkin löysin Tuusulan Femmakirpputorilta. Jätin sen sinne ekalla kerralla, mutta kun purkki kummitteli mielessä illalla ja vielä seuraavana aamunakin, oli se käytävä hakemassa. purkki maksoi kympin.

Kaksi appelsiinia Kupittaan Saven kulhossa.
Kupittaan Savella on nykyään erityinen paikka sydämessäni. Ja varsinkin punaisilla Kupittaan Saven astiolla vasta onkin. Siksi en pystynyt järkisyihin (raha, tarve, tilanpuute) vedoten mitenkään jättämään Metkasta löytynyttä, kukanmallista laakeaa kulhoa kirppispöytään, vaan se oli pakko ostaa mukaan. Minulla on ennestään samanmallinen, mutta pienempi ja vähän syvempi kulho, myös punaisena. Tämä maksoi 8 euroa. Metkan myyjä kertoi, että Kupittaan Savi on heillä kovassa suosiossa, en ollut päivän ensimmäinen Kupittaan ostaja, vaikka aamupäivällä olinkin asioilla.

Sinisessä Kupittaan Saven maljakossa kuivattuja pellavia.
Sarjassa: ostin, kun halvalla sai. Tämä sininen maljakkopullo on mielestäni myös Kupittaan saven tuotantoa. Sen löysin Kyläsaaren Kierrätyskeskuksesta ja hintaa sillä jäi kantisalennuksen jälkeen 2,70.

Kupittaan Saven raidallinen kulho, jossa suklaanpalasia.
Sanoinko jo, että Kupittaan Saven tuotanto on lähellä sydäntäni? Vielä yksi kupittaalainen mahtuu tähän postaukseen, tämän kauniin raitakulhon löysin Nihtisillan kierrätyskeskuksesta. Ostin sen Misolle ruokakulhoksi, mutta mansikkasuklaatkin näyttää siinä hyvältä. Hintaa kulholla oli vain 1,80.

Rottinkitarjottimella pieniä astioita.
Rottinkinen lasitarjotin ei ole ostos, mutta on ihana aarre Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta.

Lasinen, soikea kukkapidike turkoosilla neliölautasella ja vaaleanpunaisella taustalla.
Iso, soikea kukkapidike kuuluu sarjaan kukka-asiat, joita en myöskään pysty vastustamaan. Varsinkaan kun minulla ei ennestään ollut juuri tällaista kukkapidikettä. Löysin sen Tammiston Kikestä 0,90 eurolla.

Art journaling -kortti donitsinmallisessa kukkasiilissä.

Toinen vastustamaton kukka-asia: metallinen kukkasiili. Tällä kertaa löysin donitsinmallisen, jollaista ei kokoelmassani vielä ollut. Pieni happy dance, kun tämä osui silmiin kierrätyskeskuksen hyllyssä. Löysin sen Nihtisillan Kikestä ja se maksoi 0,90 euroa.

Vanha, metallinen 9-numeron sabluuna.
Vähän outo, täysin tarpeeton, mutta silti pakko saada – ihana löytö tuli vastaan Redin Kikessä. Pengoin Näprä-osastoa journaling-juttuja etsiessä, kun käsille tuli kaksi vanhaa metallisabluunaa, numero 9 ja V-kirjain. Olen ostanut ikuisuus sitten Pariisin matkalta kaksi isompaa sabluunaa, K-kirjainta. Tiesin heti, että nämäkin on saatava. Nuukuuksissani mietin hetken ostavani vain ysin, onnennumeroni, mutta onneksi tulin järkiini. Sabluunat maksoivat 0,90 euroa kappale.

Vanha, metallinen v-kirjaimen sabluuna.
Ysille löytyi heti hyvä paikka, mutta V vielä ehkä vähän hakee omaa paikkaansa.

Vanha kissakuvioinen purkki.
Lopuksi aarre, jonka löydettyäni esittelin rasiaa ja spontaanisti huudahdin poikaystävälle painokkaasti: "Katso mitä löysin, mä TARVIIN tämän." Hän otti sen käsiin ja osti sen minulle. <3 Säilön rasiassa paperileikkureilla leikkaamiani paperinpaloja ja päivittäin pidän rasiaa käsissäni. Mietin joka kerta, että miten voinkaan olla niin onnekas, että juuri minä löysin tämän ihanan rasian! Rasia löytyi Ogelin Kirppikseltä ja se maksoi 3 euroa.

Mitä tykkäsit löydöistä, olisko joku lähtenyt myös sinun mukaasi?



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

TAMMIKUUN KIRPPISOSTOKSIA – journaling-edition.

04 helmikuuta 2025

Askartelutarvikkeita metallikärryssä.
Olen aloittanut uuden harrastuksen – art/junk journalin tekemisen. Tarkoitus on tehdä enemmän luovia asioita ja kuluttaa vähemmän somea tänä vuonna. Olen tästä prosessista jo vähän postannut Instagramiin, esittelin viime sunnuntaiana ensimmäisiä journalini sivuja ja kerroin miten on tavoitteen suhteen ensimmäinen kuukausi mennyt. Näet postauksen tästä linkistä.

Art/junk journalin idea on tehdä sivuja maalaamalla, piirtämällä, leikkaamalla sivuja/kuvioita/teippejä,  liimaamalla, laittamalla tarroja, leimaamalla, kirjoittamalla jne. mitä ikinä nyt keksiikään tehdä. Olen itse käyttänyt Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta napattua kirjaa, maalannut sivuja akryyliväreillä ja liimaillut päälle papereita, tarroja teippejä ja käyttänyt vähän leimoja. Vähän olen myös maalannut vesiväreillä.

Paljon materiaalia olen etsinyt kätköistäni, vuodet taide- ja tekstiiliopintojen parissa ovat mukavasti kartuttaneet askartelu- ja taidevälinevarastoja, joten tyhjästä ei ole tarvinnut lähteä. Löytyy niin paperia, erilaisia värejä, muutamia leimasimia kuin washi-teippiäkin. Mutta nälkä kasvaa syödessä ja kirppiskierrokset ovatkin saaneet uutta maustetta, kun maailmaa ja kirppiksiä katselee journaling-harrastajan silmin.

Askartelutarvikkeita metallikärryssä.

Myös tavaramäärä kasvaa ja nopeasti tajusin, että työpöytä, työtila tai työhuone olisi ehdottoman tarpeellinen, mutta tällä hetkellä saavuttamattomissa. Jotain muuta oli siis mietittävä ratkaisuksi. Teen journalingia sohvannurkasta ja keksin, että olisi kiva, jos sohvan vieressä olisi kärryt, jossa askartelukamoja voisi säilyttää käden ulottuvilla.

Kotitalon ullakolla minulla olisi vanha kunnon korivaunu, jopa neljällä kerroksella, mutta ullakolle on tällä hetkellä pääsy kielletty. Sieltä on löydetty rikkimenneitä asbestilevyjä eikä tiedossa ole koska tila saadaan tyhjennettyä haitallisesta aineesta. Joten oli keksittävä jotain muuta tähän hätään. Selailin Toria ja nettiä, IKEAN Råskog-kärry tuntuu olevan monen suosiossa, mutta värit eivät oikein miellyttäneet minua ja niin jäin odottamaan.

Askartelutarvikkeita metallikärryssä.
Pistäydyin Nihtisillan Kierrätyskeskuksessa ja näin kun henkilökunta rullasi valkoista korikärryä myymälään. Lähdin heti seuraamaan miestä ja kun hän poistui paikalta nappasin kärryyn kiinni. Hinta oli kohdillaan, vain 4,50 euroa kantisalennuksen jälkeen, kunto erinomainen, mutta väri valkoinen ei ollut se etsimäni (vaan punainen) ja koko oli vähän liian suuri pieneen kotiini. Poikaystävä sattui paikalle ja kannusti ostamaan kärryt.

Metallikärryissä paperia, vihkoja ja kirjoja.
Ja niinhän ne sitten lähti mukaan. Kärryihin mahtuu hyvä määrä tavaraa, ei kaikki, mutta paljon. Sain raivattua sohvan vierelle kolon vaunulle ja siinä on nyt kätevästi kaikki käsillä, kun istun sohvalla ja askartelen.

Pahvisia numero tagejä ja musta metalliklipsi.

Pientä ja tuiki tarpeellista pientä journaling-tavaraa on löytynyt myös mukavasti kirppikseltä. Vuoden ensimmäinen ostos oli kuvan musta, hienosti patinoitunut metalliklipsi ja peltipurkki. Klipsillä saa aukeaman pidettyä auki, kun työstää sivuja. Sen on ehdottoman kätevä ja olen todella tyytyväinen, että löysin juuri tuon. Se on kaunis ja Mäkelänkadun Emmauksessa oli tuotteet puoleen hintaan uudenvuoden jälkeen ja klipsille jäi hintaa vain 0,25 euroa. 

Pahviset numerolaput ovat alunperin IKEAsta, mutta minä löysin ne SPR Kontti Outletistä. Siellä on laareja, joiden tuotteet maksavat 1 €/ 3 kpl. Ostin myös K-kirjain tarroja ja keraamisen lusikan. Tuntui tyhmältä maksaa lapuista euroa, kun samalla rahalla sai kaksi muuta tuotetta kaupan päälle.

Vanhan leivosmuotin päällä washi-teippejä, metallisia tageja ja leimasin.
Vanha, aivan ihana metallinen leivosvuoka on onnekas löytö Kiken ilmaisista. Säilytän sitä askartelukärryn päällä, lokeroissa on leimasimia, metalliset tägit (kuvassa) ja nipsuja. Metalliset tägit löytyivät Tammiston Kikestä ja 15 kpl maksoi 1,35 €. Kasvileimasin löytyi myös Tammistosta ja sille jäi hintaa kantistalen jälkeen 1,80.

Vanhan metallisen leivoismuotin päällä washi-teippejä, leimasin ja metallisia lappuja.

Kuvan washi-teipit ovat samalta Tammiston Kierrätyskeskus -reissulta ja ne kustansivat 1,80. Neonpinkki rulla on käyttämätön, muita teippejä on käytettyä enemmän tai vähemmän. 

Vanha peltipurkki ja lasikantinen lokerikko.
Hangon Keksin metalliboksi löytyi Emmauksesta ja se maksoi 4 euroa. Lähtöhintaa (8 €) en siitä olisi ehkä maksanut, vaikka se onkin kauniisti kulunut. Säilytän purkissa paperileikkeitä, joita käytän sivujen teossa.

kaksi laatikkoa, kirjapino ja vashiteippejä vanhan leivosmuotin päällä.
Lasikantinen lokerikko on ostos Oulunkylän Kierrätyskeksuksesta. Tuoksusta päätellen siinä on säilytetty teetä. Ostin sen askartelutavaroille, mutta tällä hetkellä laatikko ammottaa tyhjyyttään. Ehkä jossain vaiheessa leimasinkokoelmani pääse sinne. Kannen epämääräisen puunvärin olen ajatellut maalata peittoon. Vielä en tiedä millä värillä ja maalaanko myös koko laatikon uudestaan. Laatikko maksoi 2,70 euroa eli ei ollut sekään hinnalla pilattu.

Pinossa kolme puutarha-aiheista kirjaa.
Olen ostanut kolme kirjaa askartelukäyttöön. Alin, Hyötykasvit-kirja, löytyi Malmin Fidasta ja kaksi päällimmäistä Turun Ekotorilta (Itäharju) ja kaikki maksoivat 2 €/kpl. Hyötykasvi-kirja on uudistuotantoa, vuodelta 2012. Puutarhakirja on vuodelta 1956/1975 ja Puutarhakalenteri vuodelta 1955. Hyötykasvi-kirjassa on kauniit kuvat ja porkkanat, perunat ja salaatit tulevat varmasti paremmin käyttöön kesällä, kun satoa alkaa puutarhasta saada. Näin ainakin kuvittelen tekeväni. Puutarhakirjasta olen jo repinyt sivuja journaling-käyttöön. Kalenterista taas en. Siinä on joitain niin hienoja, vanhoja mainoksia ja tekstejä etten ole raaskinut. 

Viisi washi-teippirullaa piikissä.
Paperipiikki (tai mikä mahtaa olla oikea nimi) löytyi Kyläsaaren Kiken ilmaisosastolta. Minulla on näitä ennestään kolme kappaletta. Ne toimivat teippitelineinä kuten kuvassa ja niihin saa myös kätevästi lanka- ja narurullat laitettua. Oikealla vilahtava kori on myös ilmaisosastolta ja niitä minulla on itseasiassa kaksi samanlaista. Molemmissa on askarteluun tarkoitettuja papereita.

Valkoinen kissapeltipurkki.
Tätä valkoista kissapeltipurkkia en voinut vastustaa, vaikka kuinka intin itselleni ettei sillä ole mitään käyttöä. Ostin sen kuitenkin, koska puolustukseksi on sanottava, että kisu maksoi vain euron. Se löytyi Kannelmäen Aino Kirppikseltä. Minulla on ennestään kaksi samanlaista purkkia, toinen punaisella ja toinen musta-valkoisella kissalla. (heh, keräilijä täällä hei!)

Vihkoja, origami-papereita ja sabluunoja.

Olen ostanut myös pari vihkoa Emmaukselta. Ensimmäinen oli Turkish Airlinesin vihko (takana). Se maksoi 30 senttiä. Paperi on ohutta, ruskeaa ja kuviointi sivuilla on päivyrityyppistä. Sen edessä oleva pieniruutuinen ruutuvihko maksoi euron. Sen palasin hakemaan, kun olin jo lähtenyt ulos Emmauksesta ja tulin katuma päälle.  

Nippu Tigerin origami-papereita löytyi Tammiston Kontista kahdella eurolla. Etualalla on sabluunoita (stencil), jotka on tarkoitettu ihon ja hiuksien kuviointiin, mutta minä käytän niitä kuvioidakseni paperia. Ensmmäiset testit olen jo tehnytkin. Ne ostin Pasilan Kierrätyskeskuksesta ja 5 sabluunaa maksoi 1,35 euroa.

Journaling-puuhaa varten tehdyt kirppisostokset eivät ole olleet kalliita, mutta kun niitä on useampia, alkaa summakin kohota. Pitää tarkasti jatkossa punnita ostosten järkevyys ja erittäin tarkasti tarve. Eikä tässä siis ole kaikki tammikuun kirppisostokset. Olen ostanut muun muassa myös kengät, muutamia astioita ja yhden taulun Torista. Niistä ehkä myöhemmin. 

Olen itse hirveän innostunut journaligista, kiinnostaako nähdä ja lukea lisää aiheesta täällä blogissa? Onko journaling tuttua sinulle?




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

PIPARINPAISTAJAISET 2024.

12 joulukuuta 2024

Joulupipareita possukuvioisessa metallipurkissa.

Jokavuotinen pereinne – piparinpaistajaiset on suoritettu. Tein taikinan jo hyvissä ajoin valmiiksi ja samalla ala-asteen opettajani reseptillä kuten aina. Taikina pitää joka vuonna tehdä ajoissa, jota taikinaa ehtii syödä ennen pipareiden paistamista. Onhan taikina niin paljon parempaa kuin valmiit piparit.

Kissa- ja oravapiparimuotteja sinisellä pöydällä.
Leivontahetki alkaa aina piparimuottien valinnalla. Tänä vuonna yhtään uutta ei ole kokoelmaan karttunut, joten käytössä on samat, vanhat. Erilaisia kissoja on 81 kappaletta ja oravia taas on 23.

Kissa- ja oravapipareiden leipomista.

Joka vuosi haluan käyttää Miso-muottia (yllä keskellä taikinaa), joten valitsen kokoelmastani suurinpiirtein samankokoisia, jotta paistaminen sujuu helposti eikä osa jää raaoiksi toisten palaessa.

Kissa- ja oravapipareiden leipomista.

Kissa- ja oravapipareiden leipomista.

Kissa- ja oravapipareita uunipellillä menossa uuniin paistettaviksi.
Pipareita tuli kaksi pellillistä, juuri sopivasti. Lupasin viedä satsin vanhemmilleni jouluksi.

Paistettuja kissa- ja oravapipareita uunipellillä.

Muutamat piparit söin heti tuoreeltaan, lämpinä ja pehmoisina. Olivat ihan makoisat. 

Jouluinen kattaus, jossa pilkullisia mukeja, punainen Pehtoori-pannu ja possupurkissa pipareita.
Possupurkki on onnekas löytö Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Muistan, kun lapsena kyseinen purkki muutamassa eri koossa ja -muodossa oli myynnissä Tiimarissa, juuri näin joulun alla. Olisin silloin niiiin tahtonut sellaisen, mutta äiti sanoi ei. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin vihdoin sain purkin. :)

Valkoinen jouluruusu sinkkiruukussa.




Joko siellä on piparipurkki täytetty ja nautittu ensimmäiset piparit glögin kanssa?




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

PIPARINPAISTAJAISET 2021.

14 joulukuuta 2021

pipari siirappipipari joulupipari

Perinteinen joulukuinen piparin leivonta on suoritettu! Alunpitäen suunnittelin pitäväni piparinpaistajaiset itsenäisyyspäivänä, mutta silloin tulikin muuta ohjelmaa. Viime sunnuntaina vihdoin sain piparit paistettua. Olipahan kuusi päivää enemmän aikaa syödä taikinaa.

pipari siirappipipari joulupipari leivonta piparimuotti
pipari siirappipipari joulupipari leivonta piparimuotti

pipari siirappipipari joulupipari leivonta piparimuotti

pipari siirappipipari joulupipari leivonta piparimuotti
Piparimuottien ehdoton suosikki on Miso-muotti. Pörheä eksoottinen lyhytkarva tai persialaiskissa, siis ihan kuin Miso tai Siiri. Tein eniten sillä ja muilla samankokoisilla kissa- ja oravamuoteilla, jotta paistaminen on helpompaa. Yhden pellillisen tein isompia pipareita.

pipari siirappipipari joulupipari leivonta piparimuotti

pipari siirappipipari joulupipari leivonta
Itsehän pidän enemmän taikinasta kuin valmiista pipareista, mutta onneksi poikaystävä varmasti saa tuhottua näitä.

pipari siirappipipari joulupipari leivonta piparimuotti kissa orava

Loppuun tämän vuoden uudet muotit. Oikealla yläkulmassa olevat kissa- ja oravamuotit löysin kesällä Hakaniemen hallista, oikeassa alakulmassa olevan kissanpään taas vastikään Prismasta. Loput ovat heräteostos Japanin Amazonista, muotit myytiin yhtenä settinä. Nyt kissamuotteja on yhteensä 81 kappaletta ja oravia taas on 23. Viimevuotisesta Piparinpaistajaiset 2020 -postauksesta näkee kaikki vanhat piparimuotit.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground