PELLAVALIINA - Tampellan damasti 1859–1977

29 tammikuuta 2019


Blogiyhteistyö: Maahenki 
 
Marraskuussa kolahti sähköpostiin tieto, että on tehty kirja Tampellan pellavaliinoista. Olin haljeta innostuksesta, sillä olin miettinyt monen monta kertaa, että tarvittaisiin ehdottomasti kirja aiheesta.  Pari talvea sitten kävin Jyväskylässä Suomen käsityön museossa katsomassa Dora Jungin näyttelyn ja olisin kovasti kaivannut aiheesta kirjaa matkaan. Useita kertoja kirppiksillä olin hipelöinyt pellavaliinoja, jotka ovat kiinostaneet, mutta en tunnistanut kuviota ja olen jättänyt monen monta liina ostamatta. {ehkä ihan hyväkin} Oispa ollut pellavaliinakirja!

Sain Pellavaliina - Tampellan damasti 1859–1977* -kirjasta arvostelukappaleen. Kun kirja paljastui paketista, oli hyvin iloinen yllätys, että sen ulkoasuun oli satsattu. Jos se ei nyt ihan saavuttanut pellavan tuntua, niin lähelle ylellisyydessä se kuitenkin pääsi tekstiilipintoine ja folioituine teksteineen. Oli juhlavaa avata kirja ensi kertaa.

 

Pellavaliina-kirjan ovat kirjoittaneet Päivi Fernström ja Irja Satri. Kirjassa käydään läpi Tampellan tehtaan historia, pellavaliinojen kehitys, esitellään sekä kuvioaiheita että suunnittelijoita ja paneudutaan myös hieman käyttöön ja huoltoon. Kirjan lopussa on aarreaitta - kuvallinen luettelo Tampellan damasteista. Uijui!



Kirjan kuvituksena on runsaasti pellavaliinoja, moni suunnittelijanimi saa kasvot ja esillä on myös vanhoja mainoksia. Tekstiilihistoriasta kiinnostunut tekstiilisuunnittelija on innoissaan, puhumattakaan samoissa pöksyissä oleva pellavaliinakeräilijä. Eikä mainontaa tekevän AD:n ominaisuudessakaan ole pahaa sanottavaa kirjan klassisen selkeästä taitosta - ja niistä kauniista pellavaliinakuvista. Tykkäsin ja vahva suositus, jos aihe vähääkään kiinnostaa.   


Kuvissa on mukana Tampellan keittiöpyyhkeet, sininen Dora Jungin Viva ja nimettömäksi jäävät oranssihtavat. Muistaakseni kaikki ovat maksaneet euron kappaleelta. Vanhat pellavapyyhkeet ovat ihan parhaita ja kun niitä pilkkahintaan saa kirppiksiltä, poimin aina mukaan. 

Olen kirjan saapumisen jälkeen pelastanut myös Fidasta Dora Jungin Valmu-pöytäliinan 17 eurolla ja Kierrätyskeskukselta Sata ruusua -liinan 4,50 eurolla. Suunnitelmissa on jo pari vuotta ollut esitellä pellavaliinakokoelmaa ja ehkä ensi kesänä pitää vihdoin toteuttaa. Kesällä siksi, että kahta edellä mainittua liinaa lukuunottamatta kaikki muut ovat Kesäpesällä.


*Kirja saatu: Maahenki 


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANI 2016 osa 18: Tokio 4/4

27 tammikuuta 2019


Vietin viikon Tokiossa ja sitten Nagoyan kautta kotiin Helsinkiin. Viikko Tokiossa on aivan liian vähän, kaupunki on valtava ja nähtävää on paljon. Voisi hyvin viettää kuukauden Tokiossa ja silti näkisi vain murto-osan. Itse tykkään matkoillani nähdä myös muita osia Japanista kuin pääkaupungin. Joihinkin paikkoihin on vain pakko palata uudestaan, kuten Kioto. Tokiossakin on kaupunginosia, joissa pitää aina käydä.



Yleinen käsitys Tokiosta on valtavat pilvenpiirtäjät. Niitäkin on, mutta suuri osa kaupungista on matalaa rakennuskantaa, vain kaksi-kolmekerroksisia rakennuksia. Yksi tälläinen alue on Shimokitazawa. Se on vähän kuin Helsingin Kallio, rosoinen ja täynnä pieniä baareja. Sellaisella japanilaisella söpöllä tavalla rosoinen siis.


Alueella on myös paljon kivoja kauppoja, kuten lempparivaatekauppani Fog Linen Work. Fog Linen Work on erikoistunut nimensä mukaisesti pellavaan, sekä vaatteisiin että kodin tekstiileihin. Rakastan pellavaa ja rakastan tämän japanilaisen putiikin vaatesuunnittelua, olenkin ostanut useamman mekon tai tunikan liikkeestä. Myynnissä on myös muun muassa koruja, metallilankakoreja ja uutuutena messinkisiä koukkuja ja pieniä hyllyjä. Myymälä itsessään on myös uskomattoman kaunis.

Rautatieaseman vieressä on Muji, käyn aina jokaisessa vastaantulevassa Mujissa. Niiden valikoima vaihtelee ja olen löytänyt hauskoja juttuja, joita ei ole muissa liikkeissä näkynyt. Shimokitazawassa on hauska kauppa Village Vanguard, joka tituleeraa itseään jännittäväksi kirjakaupaksi. Sitä se onkin! En tosin miellä sitä varsinaisesti kirjakaupaksi, vaikka kirjoja onkin runsaasti myynnissä. Vielä enemmän siellä on kaikkea muuta. Tosin itsekin viimeksi ostin sieltä kirjan, josta postasin pari vuotta sitten.


Shimokitazawaan pääsee Shibuyasta Keio-Inokashira-linjan junalla. Toinen juna, jolla sinne pääsee on Odakyu-linja.


Toinen kiva alue on Daikanyama. Yllä oleva kuva on alueella olevasta Log Roadista. Log Road on 220 metriä pitkä alue, joka on rakennettu Tokyu Toyoko -linjan entisen radan päälle. Se on avattu vuonna 2015. Ihanan vehreäksi suunniteltu alue kätkee sisäänsä ravintoloita ja kauppoja. Mutkittelevan tien varrella levähdyspaikkoja, joissa ihailla vuodenaikojen mukaan kukoistukseen nousevia kasveja.


Daikanyamassa on myös hieno T-Site, Se sisältää Tsutaya-kirjakaupan, joka on enemmän kuin kirjakauppa. Myymälästä löytyy musiikkia, elokuvia, stationary-tavaraa ja lehtiä. Kirjakaupasta löytyy erityisen paljon muotoiluun, arkkitehtuuriin, taiteisiin yms. liittyviä kirjoja. Lähistöltä löytyy myös kamerakauppa, sähköavusteisiin polkupyöriin erikoistunut liike ja lelukauppa. Daikanyama on tyylikäs alue, jostä löytyy kivoja kauppoja sekä baareja ja kahviloita.


Daikanyama on nimensä mukaisesti {yama tarkoittaa vuorta} mäen päällä, sieltä voi kivasti kävellä mäkeä alas läheiseen Naka-Meguroon. Naka-Meguro on yksi Tokion hienoista kirsikankukkien katselupaikasta, Meguro-joen {joka tosin on enemmän kanava kuin joki} rannoilla on kirsikkapuita ja näkymä on varmasti satumainen. Saapuessani Tokioon, oli se aika juuri mennyttä.


Naka-Megurossa on paljon tyylikkäitä kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Kerrotaan myös, että siellä asuu paljon paikallisia julkkiksia.


Naka-Megurosta voi jatkaa muutaman pysäkin eteenpäin Tokyu Toyoko -linjaa Jiyugaogaan asti. Aluetta pidetään Tokion eurooppalaisimpana paikkana, tokikin japanilaisella twistillä. Jiyugaokasta kannattaa ainakin etsiä zakka-kauppa Today's Special. Sieltä löytyy kaikkea ihanaa kotiin ja keittiöön.

Itse tykkään hypätä junasta asemalla ja sitten lähteä vain päämäärättömästi kävelemään ympäriinsä. Ikinä ei tiedä mitä hauskaa on nurkan takana. Olen löytänyt paljon kivoja kauppoja vähän eksymällä jonnekin. Nykyään älykännykät karttasovelluksineen vähän pilaavat tätä. Itse en ole toistaiseksi vielä seikkaillut Google Mapsin kanssa Japanissa, vaan olen käyttänyt printtejä. Monilla paikoilla on tarkat ohjeet nettisivuilla, tosin nykyään yhä enemmän Google Maps kuin piirroskarttoja.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANI 2016 osa 17: Tokio 3/4 Imado jinja

24 tammikuuta 2019


Ennen matkaa oli jostain netin syövereistä tullut eteeni kuvia kahden maneki nekon pyhäköstä. Paikka paljastui Imado Jinjaksi ja sen sijainniksi selvisi Tokio, lähellä Asakusaa. Printtasin mukaan kartan, jonka avulla helposti löysinkin kissapyhäkön. Asakusan Senjojin pyhäköltä kävellen matkaan meni noin vartti. Vuoden 2016 matkalla en saanut kumpaankaan kännykkääni Japanin karttaa, vaan olin täysin printtien varassa.


Pyhäkön alue oli pieni ja se sijaitsi ihan kuin jossain takapihalla, vähän kuin hukkamaalla. Iso kissakyltti opasti paikalle. Kun katseli ympärilleen, ei voinut erehtyä, että oli saapunut kissoille omistettuun pyhäkköön. Joka puolella oli kissoja, enimmäkseen muovisina kastelukannuina. Pyhäkön portailla torkkui shiro neko, valkoinen kissa.   



Saatoin mennä vähän sekaisin kaiken myytävän söpön kissatavaran edessä. Ostin ema-laatan, johon kuuluisi kirjoittaa oma rukous tai toive ja se jätetään laatoille tarkoitettuun paikaan. Omani tosin toin kotiin keittiön kaapin salaiseen kissa-alttariin.




Lisäksi ostin tuollaisen yläkuvassa olevan pienen onnenkissan, vähän isomman manekin nekon, magneetin, kortin ja origamikissan kanssa tulleen ennustuksen. Ennustusta en tietenkään osaa lukea, joten voin toivoa sen olevan hyvä. köh.



Kukkia ja kissakastelukannuja. Ruukuissa olevia kukkia tarvitsee toki kastella, vaan kastelukannujen määrä on minusta hieman liioiteltu, mutta hauska idea. Tosin jotenkin en yhdistä muovisia söpöily kastelukannuja pyhäkköön, mutta Japanissa on kaikki mahdollista. Taidan olla turhan rajoittunut.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANI 2016 osa 16: Tokio 2/4 Rikugi-en.

22 tammikuuta 2019


Matkustan Japanissa aina uusin Lonely Planet repussa. Tykkään analogisesta versiosta, johon voi tehdä omia muistiinpanoja ja sivujen väliin voi sujautella ilmaisia, pieniä matkamuistoja kuten vaahteranlehtiä. Lonely Planet suositteli vierailua Rikugi-en-puutarhassa, mainostamalla paikkaa Tokion kauneimmaksi puutarhaksi.

 

Rikugi-en on maisemapuutarha, joka on rakennettu vuoden 1700 aikoihin viidennelle Tokugawa shogunille. Sen nimi tarkoittaa kirjaimellisesti kuuden runon puutarhaa. Puutarhassa onkin 88 miniatyyrimaisemaa runoista lainattuna. Keskellä Rikugi-eniä on suuri lampi ja sen ympärillä on rakennettuja mäkiä ja metsäalueita. Puutarhassa on teehuone, jossa voi levätä ja nauttia vähän teetä puutarhakierroksen aikana.



Huhtikuinen Rikugi-en kaunis, mutta puutarhaa hehkutetaan erityisesti kauniista ruska-ajasta. Vierailuni aikaan kirsikankukka-aika oli juuri ohi ja rhodot ja atsaleat olivat vasta availemassa nuppujaan. Osa puistakin oli vielä lehdettömänä.

Japaninkellovaivero | Pieris japonica



Japanilaiset puutarhat ovat niin erilaisia verrattuna kotimaisiin, puut ja pensaat muotoillaan tarkasti, nurmikolla olevat lehdet ovat tarkoin harkittuja yksityiskohtia. Kivien ja askelmien paikat on tarkoin mietitty ja kuuluisia maisemia rakennetaan puutarhoihin toisintoina. Aivan mielettömän kiehtovaa ja haluaisinkin enemmän perehtyä aiheeseen.



Japanilaiset puutarhat keskellä suurkaupunkia ovat ihania keitaita, niin rauhaisia ja kaunista katsottavaa. Ja oi, niin kuvauksellisia. On jotenkin surrealista käyskennellä vehreässä puutarhassa ja sitten yhtäkkiä puiden takaa pilkottaa pilvenpiirtäjät.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

TULPPAANEJA JA ESIKKOMERI.

20 tammikuuta 2019


Blogiyhteistyö: Huiskula
Nyt se on täällä taas - tulppaaniaika. Oikeastaan se alkaa jo ennen joulua, mutta tammikuussa se tuntuu räjähtävän kunnolla kukkaan. Heleänvärisiä tulppaaneja ei voi vain vastustaa. Pitenevä valoisa-aika ja viime päivien aurinkoiset pakkassäät ovat olleet omiaan luomaan keväistä illuusiota.



Vihreä talo -blogissa oli valittu tulppaanit hauskasti kotona olevan taiteen mukaan. Niin tein minäkin - tosin aivan sattumalta. Halusin vain vaaleanpunaista kotiin, mutta hyvin nuo tulppaanit* mätsäävät maalauksiin.


Viikko sitten vaihdoin sängyn päälle keväisemmät tyynynpäälliset, sattumalta nekin sopivat tulppaaneihin.


Toinen vuodenvaihteen jälkeinen kevään tuntua kotiin tuova kukka on esikko*. Niitä löytyy tulppaanien tapaan eri väreissä sekä hienostuneen kerroittuina että tyylikkään yksinkertaisina. Tein kääpiöesikoista isoon punasavikulhoon herkullisen esikkomeren punaisen ja violetin sävyissä.

No, okei. Ei ehkä meri, mutta pieni lätäkkö?



Pärekorin päällyksestä on tullut kausikukkapaikka. Jouluna siinä oli pieni joulukuuseni. Nyt ilahduttaa esikot.


*Kukat saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANI 2016 osa 15: Tokio 1/4

16 tammikuuta 2019

Fuji
Matka Kiotosta Tokioon kulkee luotijunalla Fuji-vuoren vierustaa. Aina pitää yrittää kuvata vauhdissa vuorta. Onneksi ohitus ei ole silmänräpäys, vaan sitä kestää hetken, jotta kuvaaminen on edes jotonkin mahdollista. Tällä kertaa Fuji oli kietoutunut pilviin ja matkan edetessä koko vuori peittyi piiloon. Onnekkaasti ehdin napata kuitenkin kuvan lumihuippuisesta vuoresta. 


Japanilaiset ruukkupuutarhat - rakkautta. Olen näitä ennenkin kuvannut ja tulen varmasti kuvaamaan vielä lisääkin, jos vain saan siihen mahdollisuuden. Osa on täyttä kitchiä ja osa upeita asetelmia ja kaikkea siltä väliltä. Ei ole niin pientä tilaa etteikö siihen kukkaruukku mahtuisi. Jaksan edelleen ihmetellä japanilaista kulttuuria, miljoonakaupungissa kukaan ei varasta tai turmele istutuksia! Tämän soisi laajenevan myös tänne Suomeen.


Epäilen näiden pensaiden olevan atsaleoita, olisi ollut mahtavaa nähdä ne täydessä kukassa. Aavistus siitä on jo ilmassa. Joutomaa on ihanasti käytetty hyväksi, tämä on Yamanote-junalinjan laidalla, muistaakseni Harajukun lähistöllä.



Yövyin toistamiseen Family Inn Saikossa. {varaus onnistuu esim. Bookingin kautta} En voi kuin ylistää pientä, perheen pitämää ryokania Ikebukuron tuntumassa. Perhe asuu itse ryokanissa ja ovat malliesimerkkejä japanilaisesta ystävällisuudesta ja kohteliaisuudesta. Ruokanissa on töissä myös yksi ulkopuolinen työntekijä, Nicholas, hän on nimestä huolimatta paikallisia. 

Nicholas puhuu erinomaista englantia ja mielellään juttelee ja kyselee minne turisti on menossa ja antaa neuvoja. Hän myös ihanasti muisti minut edelliseltä käynniltä ja jutteluidemme perusteella hän suositteli Issey Miyaken näyttelyä The National Art Centerissä, Roppongissa. Menin sinne ja oi, miten pidinkään näyttelystä. Itse näyttelyssä ei saanut kuvata, mutta rakennuksen aulassa oli iso Miyaken työ, josta kuvat ovat.

Sanon aina kaikille Japaniin lähteville, että yövy ryokanissa älä hotellissa. Miksi mennä Japaniin yöpymään länkkärityylisessä hotellissa, kun voi valita japanilaistyylisen yöpymisen. Family Inn Saiko on erinomainen paikka kokea tämä. Se on modernihko ja siellä puhutaan japanilaisittain erinomaista englantia, se ei nimittäin ole itsestään selvyys.

Mimosa
Olen kehittänyt mimosaan pienen pakkomielteen, kun olen seurannut UGUiSU Storen ihanan Hiki-sanin blogia ja Instagramia. Alkuvuodesta, näihin aikoihin, alkaa kuviin hiipiä keltaisia palloja, mimosan kukkia. Olin reissussa huhtikuun alussa, jolloin paras sesonki on jo ohi, mutta sitäkin enemmän ilahduin, kun bongasin keltaisia palleroita. Mitä siitä, etten löytänyt etsimääni kauppaa, mutta näinpä ensimmäisen kerran livenä mimosia. Onneksi olen tajunnut, että näitähän saa Suomesta leikkoinakin!


Miksi tehdä yksivärisiä muovitörppöjä, jos ne voi maalata pieniksi Fuji-vuoriksi? Tämä on ehdottomasti parasta Japanissa. Pienetkin asiat mietitään ja kaikki tylsimmät arkisetkin tavarat voi koristaa somiksi, koska miksipäs ei. Rakastan sitä yksityiskohtien viilausta, mitä Japani on pullollaan. Visualisti on haltioissaan.


Hyvin japanilaista, koulupukuinen luokka järjestäytyy ryhmäkuvaan Sensojin pyhäkön edessä, Asakusassa. Sensoji on varmaan yksi suosituimmista nähtävyyksistä. Pyhäkölle kuljetaan pitkän ostoskujan, Nakamise dorin, kautta, jossa myydään kaikenlaista matkamuistokamaa ruoasta aina tilpehööreihin. Pyhäkön lähistöllä on myös keittiötarvikealue, Kappabashi dori, jolla kannattaa samalla visiitillä vierailla.


Söin Asakusassa, ihan Senjojin turistitemppelialueen vieressä lounaaksi 3,50 euron raamenkeiton. Ei Japani ole lainkaan niin kallis kuin sanotaan. Asioista voi toki maksaa tähtitieteellisiä summia, mutta pienellä rahallakin voi pärjätä. Ravintolan ulkopuolella oli automaatti, josta ostettiin lipuke, joka annettiin pienen ravintolan tiskillä kokille, kuka sitten siinä silmieni edessä valmisti annoksen minulle.

Asakusasta on näkymä Tokion silhuettia muuttaneeseen Tokyo Sky Treehen. Torni sijaitsee Sumida-joen toisella puolella. Sky Tree on maailman toiseksi korkein rakennelma ja korkein torni. Se on valmistunut 2012 ja rakennusaikana se kohtasi vuoden 2011 rajun maanjäristyksen.

Sky Tree oli jo edellisen reissuni aikana auki, mutta silloin käväisin syntymäpäivänäni Tokyo Towerissa, japanilaisten Eiffel-tornikopiossa. Sinne sai silloin kävellä sisään jonottamatta, kun kaikki ihmiset olivat Sky Treen jonossa. Tällä kertaa tein visiitin uuteen torniin ja pelotteluista huolimatta jonoa oli tuskin lainkaan ja hyvinkin nopeasti olin tornissa. Hieman kuumottava paikka korkeanpaikankammoiselle, varsinkin ne lasilattiakohdat. Huh.


Aika söpöt Asahi-oluen pinkit mainoslyhdyt. Vaikea nähdä suomalaisten oluiden pukeutuvan pinkkiin mainoksissa, edes Roosa nauha -aikaan.


Japaninverivaahtera | Acer palmatum
Oih, niin monta kertaa aikaisemminkin {varsinkin kesäpesän puolella} olen vannonut rakkauttani japaninvaahteroihin, varsinkin näihin punaisiin verivaahteraversioihin. Ja tuo seinä ja vaahtera -yhdistelmä on aivan täydellinen ja - niin japanilainen.


Eikä tämä hortensiaseinä ole sen huonompi. <3 br="">


Tälläinen sekavahko postaus tällä kertaa. :) Tokio-postauksia on tulossa vielä kolme lisää. On puutarhaa, kissatemppeliä ja lempparialuevinkkejä luvassa.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground