IHANAA JOULUN AIKAA!

Oikein ihanaa joulua!

Toivottaa Oravanpesän väki!

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tunnustan, että kuva on täysin lavastettu. Tänä vuonna ei täällä meillä poltella itsenäisyyspäivän kunniaksi kynttilöitä. Syypää tähän on tietenkin Miso, jonka turvallisuus on tärkeintä. Vauhdikas teini-ikäinen ehtii joka paikkaa ja myös on ihan joka paikassa, utelias ja hurjan rohkea kun on. Lisäksi Miso rakastaa keppejä, tikkuja, kyniä, pillejä - ja kynttilöitä. Pidin yhtä kruunukynttilää koristeena Mison ulottuvilla, niin johan pikkuviikari oli käynyt hakemassa sen lattialle leikkeihin heti kun henkilökunnan silmä vältti.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KISSAKOTIIN SOPIVIA KASVEJA.

Kaupallinen yhteistyö: Huiskula

Kissanpennun tulo taloon toi hieman mietittävää kasvien suhteen. Siiri ei tuntenut kiinnostusta viherkasveihin eikä koskaan syönyt tai edes tassuttanut kasveja, nyt kun kotiin saapui pieni kissanpentu oli tilanne aivan toinen. Mison kasvattaja varoitteli pennun syövän kaiken mitä eteen tulee ja varotoimenpiteenä siirtelinkin kasveja pennun ulottumattomiin.

Kasvit, jotka jäivät pennun ulottuville tarkistin vaarattomiksi. Sellaisia ovat mm. maijat (Calathea), nukkumatit (Maranta) ja nukkuleenat (Stromanthe), tuonenkielo (Aspidistra elatior), muorinkukat (Peperomia), begoniat (Begonia) ja ilmakasvit (Tillandsia).

Isomaija*, raitamatti* ja silkkimaija* | Calathea medallion, Ctenanthe ja Calathea orbifolia. Myös orkideat, pullojukat ja rönsyliljat soveltuvat kissakotiin, samoin kuin kiinanruusu ja mehitähdet.

=^.^= HUOM! nykytiedon mukaan rönsyliljat rönsyliljat eivät ole vaarattomia kissoille! =^.^=

Isomaija | Calathea medallion

Maijojen lehtimuodoissa riittää ihasteltavaa, isomaijan* lehdet ovat hauskasti alapuolelta tumman purppuraiset.

Miso on nyt noin seitsemän kuukautta ja enää kaikkea ei tarvitse maistaa, mutta kissa kyllä mielellään kokeilee tassulla kasveja. Olen silti pitänyt myrkyllisemmät kasvit poissa sen ulottuvilta.

Yksi lempilajeistani - posliinikukat (Hoya) ovat onneksi myös myrkyttömiä. Niiden etu on myös, se että ne soveltuvat hyvin amppeleihin, jolloin ovat uteliaan kissan ulottumattomissa eivätkä myöskään vie tilaa tasoilta tai ole pudotettavissa. Posliinikukka 'Crimson Queen'* pääsi amppeliin ikkunan läheisyyteen, eikä sen kasvusto vielä ole venynyt niin pitkälle alas, että se kiinnostaisi leikkisää kissaa, jonka mielestä kaikki roikkuvat ovat kissanleluja.

Myös monimuotoinen villakkojen (Senecio) kasvisuku on sopiva kissakotiin. Hernevillakon* (Senecio herreanus) pitkät nauhamaiset kasvustot houkuttelevat helposti uteliasta kissaa, mutta toistaiseksi Miso ei ole kiipeillyt kaappien päällä, joten josko kasvi saisi olla rauhassa. Ellei, on sille jo katsottuna toinen paikka korkealta keittiön hyllyltä.

*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.

Seuraa Oravanpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest

MUSTIKKAMETSÄ - syntymäpäivälahja itselle.

Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi Matti Pikkujämsän japanilaiselle Kirsikalle suunnitellun Mustikkametsä-aamiaissetin. Settejä on valmistettu rajoitettu 250 kappaleen erä ja muutamia kappaleita on ollut suunnittelijan nettikaupassa myynnissä. Olen kaksi kertaa jättänyt setin ostamatta ja katunut molempina kertoina syvästi. Nyt kun tuli kolmas mahdollisuus, en epäröinyt hetkeäkään, klikkasin Mustikkametsän ostoskoriin ja sain vihdoin itselleni kauan haaveilemani aamiaissetin.

Pidän kuvasti Pikkujämsän kuvitustyylistä ja aamiaissetin lautasessa kannonnokassa keekoileva orava ei yhtään vähentänyt syvää ihastumista. Ei siis ihme, että kotoani löytyy kolme Pikkujämsän maalausta, vanerinen orava ja mökiltäni Japanin markkinoille suunnattu peltipurkki oravakuvituksella.

Ja mitäpä olisi kuvaukset ilman touhukasta assistenttia? Hän avusti kokeilemalla rottinkitarjottimen tukevuutta puremalla kahvaa ja tarkasti croissantin tuoreuden nuolemalla sitä, kun hetkeksi käänsin selkäni.

Miso tuntuu saavan hepulin heti, kun virittelen kuvaukset pystyyn. Tämänkin setin kuvauksiin mahtui vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun pikkukissa juoksi villisti aamiaissetin ympärillä, hyökkäili peiton mutkaan ja halusi vähän kokeille kuvattavia juttuja tassulla.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

JUHANNUS 2021.

Juhannus meni pitkälti samalla, tutulla ja turvallisella kaavalla. Laskeutuminen juhannukseen tapahtuu torstain saunavuorossa. Aattoaamuna aamiaisen jälkeen kävin uimassa tai sis vesijuoksemassa maauimalassa tunnin verran. Sitten kotiin välipalalle, kamat kasaan ja mökille.

Tämän vuoden jännitysmomentti oli Mison ensimmäinen mökkivierailu. Kissa on erittäin rohkea, mutta myös vilkas ja vikkelä. Olin poikakaverin kanssa jo aiemmin viikolla asentanut hyttysverkot ikkunoihin estämään pennun livahtaminen puutarhaan. Tällä kertaa tutustuttiin vasta mökkiin eikä ulkoiltu lainkaan. Valjaissa kulkeminen ei vielä suju kovinkaan hyvin enkä ollut laittanut Misolle punkinestoainettakaan. Ajattelin, että on parasta edetä vähän kerrallaan.

Mison pitäminen mökissä oli haasteellista, kissa on erittäin nopea livahtamaan ja kun on tottunut pitämään ovea apposen auki koko ajan ja kulkemaan esteettä sisään-ulos, suljettu ovi hankaloitti paljon eloa. Miso on erittäin reipas eikä mökki tuntunut mitenkään pelottavalta tai edes jännittävältä paikalta. Sielläkin ruoka- ja hiekka-astiat löytyivät helposti.

Oli aihetta juhlaan, muuhunkin kuin keskikesän juhlimiseen. Olin viikko aiemmin saanut todistuksen valokuvaajan ammattitutkinnon suorittamisesta, oli kissan ristiäiset ja lisäksi juhlistimme poikaystävän kanssa merkkipäivää. Tein mansikkakakun, jonka nautimme roseesamppanjan kanssa omenapuun alla. Illemmalla grillasimme hampurilaisia.

Oli ilmeisen kivaa, sillä en ottanut näitä neljää kuvaa enempää fotoja.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MISS MISO.

Hän on täällä. Saanko esitellä: hän on Miso. 

Murusen poismenon jälkeen mietin pitkään, etten enää ikinä halua kokea sitä luopumisen tuskaa. Viikkojen ja muutamien kuukausien jälkeen koti alkoi kuitenkin tuntua aivan liian tyhjältä. Aloin varovasti katsella eläinsuojeluyhdistysten kissatarjontaa. 

Mielessäni vahvistui ajatus, että haluan kissanpennun, jotta voin olla varma, että saan kissan opetettua kulkemaan valjaissa ja matkustamaan. Siiri oli ihmeellinen kissa, joka ei koskaan yrittänyt karata puutarhastani, mutta sellaista ei varmastikaan enää toisen kissan kanssa kävisi. Eläinsuojeluyhdistykset eivät luovuta yksittäisiä pentuja kissattomaan kotiin ja koska tällä hetkellä minulla ei ollut mahdollisuutta ottaa kahta kissa, käänsin varovasti katseeni rotukissoihin, koska en myöskään halua tukea pentutehtailua ostamalla kissan Torista tai vastaavista paikoista.

Siiri oli rodultaan eksoottinen lyhytkarva, vaikka olikin löytökissa. Siirin luonne oli mitä ihanin ja parhain ja mielessäni alkoikin kutkutella ajatus pienestä exotic-tytöstä. Kävin satunnaisesti katsomassa Persialaiskissayhdistyksen pentulistaa ja eri kasvattajien kotisivuilla. Maaliskuussa sinne päivittyi pentue Vaasassa ja ehdin jo kirjoittaa sähköpostinkin valmiiksi mutten lähettänyt sitä, kun jäin vielä miettimään asiaa. Viikon päästä sivuille ilmaantui tieto uudesta pentueesta lähempää Helsinkiä. Silloin lähetin sähköpostin ja varovasti kysyin mahdollisuutta ostaa mustan exotic-pennun.

Juttelin kasvattajan kanssa puhelimessa muutamia kertoja, hän tenttasi minua varmistaen kissalapsen päätyvän hyvään kotiin. Keväästä tuli pitkä, varatessani tytön oli 12 viikkoa luovutusikään. Pääsiäisen tienoolla sain ensimmäiset - ja myös ainoat kuvat pennusta. Ostin kissan siis melkoisen sokkona.

Viikko ennen juhannusta neito saapui luokseni. Oli jännittävä hetki, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Kasvattaja opasti kädestä pitäen hoitotoimet ja toi mukanaan kassillisen ruokaa, leluja, kamman yms. Pentu oli rokotettu, sirutettu ja steriloitu. 

Neiti oli heti utelias, rohkea ja luottavainen. Hän tutki heti uutta paikkaa innolla, leikki ja tuntui muutenkin sopeutuvan nopeasti. Ruoka- ja hiekka-astiat löytyivät heti ja helposti. Ensimmäisenä yönä tyttö nukkui sängyn alla ja kävi välillä nukkumassa poikaystäväni rinnan päällä.

Mietin kissan nimeä pitkään. Halusin tutustua neitiin ennen nimeämistä, vaikka alustavasti minulla oli kaksi nimeä, joita olin pitkään ajatellut kissani nimeksi. Niiden lisäksi minulla oli kännykässä parikymmentä ehdokasta, joita pudottelin vähitellen pois. Lopulta oli kaksi nimeä jäljellä ja pari päivää makusteltuani päätin, että hänestä tulee Miso. Se oli lyhyt ja ytimekäs, nimi sisälsi s-kirjaimen, josta ilmeisesti kissat pitävät. Nimi on japanilainen, mutta helposti äännettävissä suomalaisen suussa.

Miso on täydellinen pikku kissa. En voi käsittää miten ihana hän on. Täällä ollaan täydellisessä pentukuplassa. Ihmeteltävää riittää meille molemmille.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MEILLE TULEE VAUVA!

Häntä on odotettu pitkään ja hartaasti ja vihdoin on se hetki.

Pieni, sievä neiti saapuu tänä viikonloppuna täyttämään Murusen jättämää isoa, isoa aukkoa. Koko kevät on mennyt odotellessa pienokaisen varttumista luovutusikäiseksi - onkin ollut varsin pitkä kevät. Odotan innolla kohtaamista, sillä se on ensi kerta kun tapaamme. Olen vain nähnyt kuvia söpöläisestä. Nimeäkään neitosella ei vielä ole, paitsi hieno kasvattajanimi. Kutsumanimeksi on piiitkä lista ehdokkaita, mutta ennen valintaa pitää vähän tutustua.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

HEIPPA 2020.

Vuosi 2020 on ollut poikkeuksellinen, se ei varmasti ole jäänyt kellekään epäselväksi. Maailmanlaajuinen pandemia on muuttanut monia asioista, ehkä vain väliaikaisesti, ehkä pysyvästi. Omaan elämääni korona ei ole loppujen lopuksi hirvittävästi vaikuttanut, eikä ainakaan negatiivisesti. Olen nauttinut vuodesta kotona ja mökillä, ihmisten kohtaamattomuudesta ja siitä ettei kukaan tunge julkisissa kulkuneuvoissa tai elokuvissa viereen istumaan. Maskikin antaa mukavaa anonyymiteettiä. Tiesin jo vuoden alussa etten voi matkustella opintojen takia, siksi onkin ollut kiva ettei muutkaan matkusta minnekään koronan takia. Eipä tarvitse katsella kateellisena matkakuvia Instagramista. :)

En voi sanoa, että vuosi olisi ollut helppo, mutta oma erakkoluonteeni on nauttinut suuresti maailmantilanteesta. On taas ollut muita asioita, jotka ovat stressanneet ja aiheuttaneet surua ja murhetta. Tuntuu, että koko syksy on mennyt hoitaessa erinäisiä asioita, ei välttämättä isoja, mutta sellaisia ärsyttäviä, joita nyt ei vain voi jättää tekemättäkään. Kuten rikki menneen uunin korjaus tai uuden tietokoneen huolto käynnistysongelman takia.

Aloitin tammikuussa ammattitutkinto-opinnot töiden ohessa ja syksyllä opinnoista tuli päätyöni. Olen nauttinut valtavasti uuden oppimisesta. Ehkä parasta on kuitenkin ollut tutustumisesta uusiin opiskelijakollegoihin ja erilaiset yhteisprojektit. Opinnot ovat vieneet monesti oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta siitäkin olen selvinnyt. Opiskelut jatkuvat ainakin ensi kevään, nähtäväksi jää sotkeeko korona vielä lisää koulukuvioita.

Pahinta ja raskainta vuodessa oli Muruseni hyvästeleminen yllättäen. Koti on niin tyhjä ja hiljainen ilman kehräävä kaunotartani. Murunen vietti kanssani 13,5 ihanaa vuotta ja on aina sydämessäni ja muistoissani. Murulta löytyi kahden Viikin eläinsairaalan hätäpäivystyksessä vietetyn yön jälkeen kasvain. Kun lääkitys ei enää helpottanut tai parantanut kissan oloa, oli pakko tehdä raskain päätös. Ikävä on valtava.

Onneksi saimme viettää Murusen kanssa parhaan mahdollisen kesän. Kiitos työpaikan lomautuksen ja sittemmin irtisanomisen asuimme yhteensä 10 viikkoa Oravankesäpesässä kolmessa eri pätkässä. Voi miten nautinkaan olosta ja olen aivan varma, että Muru myös. Ehdin tehdä puutarhassa paljon kaikkea, myös vain loikoilla joutilaana ja ihastella kukintaa ja kasveja. 

Heinäkuun alussa polveni leikattiin toiseen kertaan. Silloin polvilumpiosta poistettiin sinne edellissyksynä laitetut ruuvit. Onneksi leikkaus oli tällä kertaa huomattavasti kevyempi, lähdin sairaalasta kyynärsauvojen kanssa, mutta parissa päivässä kävelin jo normaalisti. Leikkauksen jälkeen polven toipuminen on jatkunut hyvin ja polvi taipuu huomattavasti paremmin kuin ennen leikkausta.

Tuleva vuosi tulee sisältämään ainakin paljon mukavuusalueelta poistumista, opintojen takia, tiedän sen jo nyt. Kaikki muu on avoinna, olen luottavainen, että tämän vuoden isot elämänmuutokset kääntyvät vain ja ainoastaan parempaan suuntaan. Haaveilen kissapennusta, ehkä jopa kahdesta. Sormet syyhyävät puutarhahommiin, on suuria suunnitelmia sekä mökin että puutarhan suhteen.

Ihan parasta vuodenvaihdetta ja entistä parempaa uutta vuotta!

toivottaa Oravanpesän väki

{2019} {2018} {2017} {2016}

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest