MAALISKUUN KIRPPISOSTOKSIA.

Otsikko lupaa maaliskuun kirpputoriostoksia, mutta aloitetaan kuitenkin vanhemmalla hankinnalla, käyttöön se pääsi vasta maaliskuussa. Ostin jo tammikuussa Nihtisillan Kierrätyskeskuksesta vanerisen hyllyn tai kaapin, jonka epäilen olevan ikealaista alkuperää. pikkukaapissa on kätevä kippiovi, joka on koko kalusteen juoni. 

Käsittelemättömään vaneripintaan oli joku piirtänyt mustalla kynällä suttua. Hioin sen heti tammikuussa pois ja sitten kaappi jäi lojumaan pariksi kuukaudeksi eteiseeni. Kun säät lämpenivät, vein kaapin mökille ja käsittelin sen puuvahalla. Vahan sain isältäni, sillä samalla on käsitelty myös kaapin yläpuolella olevat vanerihyllyt.

Ostin kaapin tietämättä mihin sen laitan, mutta seuraavana aamuna se kirkastui aamupalalla. Mittaus ja mallailu osoittivat sen mahtuvan juuri täydellisesti keittiön seinälle, aiemmin laitettujen hyllyjen alle. 

Ensimmäisellä täytöllä laitoin kaapin sisälle pinon kulhoja, Japanista ostamani puiset sake-kupit ja "sisustusesineenä" ostamani kannun (tai maljakon). Epäilen sisustusesineen olevan Kupittaan Saven tuotantoa, muoto ja lasite vähän viittaisivat siihen suuntaan. Kannun löysin maaliskuun aikana Koivukylän Kierrätyskeskuksesta 0,90 sentillä, saman verran maksoin myös itse kaapista.

Instagramin Reelsissä jo aiemmin esiintynyt musta, painava saippuateline on luultavasti valurautaa. En voinut vastustaa mustaa kissaa Tammiston Kierrätyskeskuksessa, pulitin saippuatelineestä 2,70.

Samaisessa Reelsissä esiintyi myös tämä taulu, löysin sen samalla kertaa Tammiston Kikestä kun saippuatelineenkin. Taulun signeerauksesta selvisi hauska tarina. Maalauksen takana on taiteilijapariskunta, joka käyttää taiteilijanimeä František Poněšický, nimen takaa löytyy Jitka Baliharová ja Oldřich Přibík. Jitka on alunpitäen graafikko ja hänen aviomiehensä toimittaja, he aloittivat tekemään yhdessä lastenkirjoja, mutta ajanmyötä myös taidetta kuten maalauksia ja litografioita. Yhteismaalauksissa Jitka on erikoistunut yksityiskohtiin ja Oldřich tekee maalauksiin muunmuassa taivaat. He molemmat rakastavat kissoja ja maalauksiin päätyykin usein pariskunnan kissoja. Luullakseni tässä maalauksessa saattaisi olla kissamallina ollut pariskunnan Sherlock. Lisää taiteilijaduosta ja heidän kissoista löytyy nettisivuilta.

Hauskaa, että maalauksen tekijöistä löytyi tietoa! Maksoin kehystetystä maalauksesta 10,80.

Asuntoni erikoisuus on erilliset WC ja kylpyhuone, vessaan kuljetaan kylppärin läpi. WC ei ole märkätilaa, joten olen voinut ripustaa sen (lähes) täyteen tauluja, eikä mitä tahansa tauluja vaan – tietenkin kissatauluja! Tämä ja edellinen taulu molemmat (+ saippuateline) sijaitsevat kissavessassani. Ensin esitelty oven päällä ja toinen oven vieressä "tauluseinällä".  Tämän pienen akvarellin löysin Keravan Fidasta 1,50 eurolla.

Samalla Keravan reissulla löysin myös tämän kissahenkarin. Siitä pilkotti vain toinen olkapuu vaatteiden takaa, mutta onneksi hoksasin sen. Niin söpö! Kissahenkari maksoi 3 euroa ja löytyi Kruunun kirppikseltä. Jännä juttu muuten, tuotteen hintalapussa luki hinnaksi 2,99, mutta myyjä löi kassaan 3,00, vaikka maksoin kortilla. Hieman ihmetytti ja hieman tunsin tulleeni huijatuksi, vaikka mitättömästä summasta onkin kyse.

Yhtään vaatetta en ostanut maaliskuussa, farkkutakki löytyi Ogelin Kiken ilmaisosastolta, mutta punaiset nauhat ovat Kierrätyskeskus-ostos! Takissa oli mustat kuminauhat helmassa ja kauluksessa, mutta ne olivat aivan hapertuneet. Nihtisillan Kikestä löytyi säläosastolta kengänauhoja lempivärissäni. Olin nimittäin kotona ajatellut, että haluaisin mustien sijaan punaiset. Ostin nauhat heti takkiin, kun oikean väriset nauhat löytyi, olkoonkin kengännauhat. Takin kokolappu muuten väittää vaatteen kooksi 6XL! Väittäisin sen olevan pikemminkin väljä M tai normaali L-koko. Nauhat kustansivat 0,90. 

(leikasin vanhasta nauhasta hapertuneet kohdat pois ja se kuminauha on nyt Mison lempilelu!)

Sinisen Kupittaan Saven teepurkin löysin Tuusulan Femmakirpputorilta. Jätin sen sinne ekalla kerralla, mutta kun purkki kummitteli mielessä illalla ja vielä seuraavana aamunakin, oli se käytävä hakemassa. purkki maksoi kympin.

Kupittaan Savella on nykyään erityinen paikka sydämessäni. Ja varsinkin punaisilla Kupittaan Saven astiolla vasta onkin. Siksi en pystynyt järkisyihin (raha, tarve, tilanpuute) vedoten mitenkään jättämään Metkasta löytynyttä, kukanmallista laakeaa kulhoa kirppispöytään, vaan se oli pakko ostaa mukaan. Minulla on ennestään samanmallinen, mutta pienempi ja vähän syvempi kulho, myös punaisena. Tämä maksoi 8 euroa. Metkan myyjä kertoi, että Kupittaan Savi on heillä kovassa suosiossa, en ollut päivän ensimmäinen Kupittaan ostaja, vaikka aamupäivällä olinkin asioilla.

Sarjassa: ostin, kun halvalla sai. Tämä sininen maljakkopullo on mielestäni myös Kupittaan saven tuotantoa. Sen löysin Kyläsaaren Kierrätyskeskuksesta ja hintaa sillä jäi kantisalennuksen jälkeen 2,70.

Sanoinko jo, että Kupittaan Saven tuotanto on lähellä sydäntäni? Vielä yksi kupittaalainen mahtuu tähän postaukseen, tämän kauniin raitakulhon löysin Nihtisillan kierrätyskeskuksesta. Ostin sen Misolle ruokakulhoksi, mutta mansikkasuklaatkin näyttää siinä hyvältä. Hintaa kulholla oli vain 1,80.

Rottinkinen lasitarjotin ei ole ostos, mutta on ihana aarre Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta.

Iso, soikea kukkapidike kuuluu sarjaan kukka-asiat, joita en myöskään pysty vastustamaan. Varsinkaan kun minulla ei ennestään ollut juuri tällaista kukkapidikettä. Löysin sen Tammiston Kikestä 0,90 eurolla.

Toinen vastustamaton kukka-asia: metallinen kukkasiili. Tällä kertaa löysin donitsinmallisen, jollaista ei kokoelmassani vielä ollut. Pieni happy dance, kun tämä osui silmiin kierrätyskeskuksen hyllyssä. Löysin sen Nihtisillan Kikestä ja se maksoi 0,90 euroa.

Vähän outo, täysin tarpeeton, mutta silti pakko saada – ihana löytö tuli vastaan Redin Kikessä. Pengoin Näprä-osastoa journaling-juttuja etsiessä, kun käsille tuli kaksi vanhaa metallisabluunaa, numero 9 ja V-kirjain. Olen ostanut ikuisuus sitten Pariisin matkalta kaksi isompaa sabluunaa, K-kirjainta. Tiesin heti, että nämäkin on saatava. Nuukuuksissani mietin hetken ostavani vain ysin, onnennumeroni, mutta onneksi tulin järkiini. Sabluunat maksoivat 0,90 euroa kappale.

Ysille löytyi heti hyvä paikka, mutta V vielä ehkä vähän hakee omaa paikkaansa.

Lopuksi aarre, jonka löydettyäni esittelin rasiaa ja spontaanisti huudahdin poikaystävälle painokkaasti: "Katso mitä löysin, mä TARVIIN tämän." Hän otti sen käsiin ja osti sen minulle. <3 Säilön rasiassa paperileikkureilla leikkaamiani paperinpaloja ja päivittäin pidän rasiaa käsissäni. Mietin joka kerta, että miten voinkaan olla niin onnekas, että juuri minä löysin tämän ihanan rasian! Rasia löytyi Ogelin Kirppikseltä ja se maksoi 3 euroa.

Mitä tykkäsit löydöistä, olisko joku lähtenyt myös sinun mukaasi?

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 35. Namiyan puodin ihmeet

Japanilaisen kirjakerhon maaliskuun kirjana on Keigo Higashinon Namiyan puodin ihmeet, suomentaja Raisa Porrasmaa. Ilman kirjakerho en varmaan olisi tähän kirjaan tarttunut, sen mainitaan eri lähteissä olevan dekkari tai rikosromaani ja ne eivät minua kiinnosta. Mutta onneksi tuli tämä "pakko", sillä mielestäni kirja ei ole ollenkaan kumpaakaan genreä vaan enemmän maagista realismia tai jotain sen sukuista.

Kirja kertoo usean henkilön tarinat, joita yhdistää Namiyan puoti ja puotiin piiloutuvat kolme rikollista. Palapelimaisesti palaset loksahtelevat paikoilleen kirjan edetessä. Mitään liian jännittävää ei ole luvassa, mutta hieman taikaa kylläkin. 

Kirja vei minut mukanaan ja tykkäsin kovasti. Ehkä hieman petyin kirjan loppuun, joka tuntui päättyvän aivan liian lyhykäisesti. Ehkä tartun myös muihin Higashinon kirjoihin, Uskollisen naapurin olenkin jo aiemmin lukenut.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

HELMIKUUN KIRPPISOSTOKSIA.

Alkuvuoden kirppisvaateostokset ja -löydöt tuli esiteltyä edellisessä postauksessa, joten tässä esittelyssä journaling-aiheiset ostokset. Alkuvuonna alkanut journaling-touhu on vienyt mukanaan ja kirppiskierroksille on tullut uusi etsinnän kohde, nimittäin kaikki journalingiin soveltuva materiaali. Kiinnostaa tarrat, leimasimet, paperit, vanhat toimistotarvikkeet ja askarteluvälineistö.

Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskukset hemmottelevat tältä osin askartelijaa, Kikeissä on Kädentaito Näprä -osasto jokaisessa myymälässä vähän vaihtelevalla koolla. Näistä osastoista onkin tullut uusi lempparini. Ikinä ei tiedä mitä voi löytyä ja yleensä erittäin edullisesti. Näitä pieniä askartelujuttuja on helppo ostaa, rahaa ei kulu paljoakaan eivätkä ostokset vie kotona juurikaan tilaa, mutta ilo on taattu!

Helmikuun ensimmäisiä löytöjä oli pussillinen kasviaiheisia tarroja, josta kuvassa on vain osa. Oli myös huonekasvikuvilla olevia tarrjoa, mutta unohdin ottaa ne kuvaan mukaan. Nämä ostin Kyläsaaren Kierrätyskeskuksesta ja hintaa jäi kantisalen jälkeen 1,35 euroa.

Yhdeksän pientä leimasinta taas löytyi Kaisaniemen Kikestä. Nämä maksoivat yhteensä 0,90 euroa. Leimasimissa on erilaisia tekstejä kuten Hello, Love, To Do ja Hey You sekä lehti ja kaksi lintua.

Hämeenkadulla sijaitseva Metka Kirppis tarjoili vanhoja, kauniisti patinoituja nipsuja. Pussissa oli 10 kappaletta, mutta kuvaan löysin vain yhdeksän. Pussillinen nipsuja kustansi kaksi euroa.

Kyläsaaresta löytyi myös kiinalainen tai japanilainen leimasin. Ehdin jo lähteä Kikestä ulos, mutta pihalla tulin järkiini ja hain leimasimen mukaan. Kuinka usein löytää kiinalaisella tai japanilaisella tekstillä olevan leimasimen Suomesta? Niinpä, varsinkaan 0,90 euron hintaan. Google kääntäjä kertoo, että leimasimen teksti on japaniksi "hääonnittelut" ja kiinaksi (perinteinen) "kuninkaalliset häätoivotukset". Kuvassa leimasin on hassusti ylösalaisin.

Pasilan Kikestä löysin taas leimasimen 1920-luvulta. Ihan kokonaan en ole saanut selvää mitä leimasimen teksteissä sanotaan, mutta jotain osakekirjoista ja lopussa on ..........kuuta 192_, josta päättelen leimasimen olleen käytössä 1920-luvulla. Tästä maksoin 1,80 euroa.

Vallilan Bella Kirppikseltä ostin pussillisen tarroja. Hintalapussa mainittiin tarroja olevan 50+, määrä lienee ainakin lähellä oikeaa, en ole jaksanut niitä laskea. Tarrat kustansivat 4,50, mikä tuntui vähän korkealta hinnalta, toisaalta tarroja on runsaasti. Mietin pitkään ostamista, sillä en halua tukea kenenkään Temu-ostoksia. Päädyin ostamaan tarrat, koska pöydässä oli enimmäkseen muuta myynnissä ja vain muutamia askartelujuttuja, joten ajattelin, että kyseessä on oman harrastuksen ylijäämää. Vaikea tietenkään tietää olla varma alkuperästä.  Joissain Bellankin pöydissä on vaikuttaa olevan temutettuja tuotteita, joka on harmillista. Nämä ultapikamuoti/krääsän tulo kirppiksille on todella ikävä ilmiö.

Koivukylän Kikestä nappasin pussillisen tarra-arkkeja, jossa oli sekä pienempiä punaisia ja isompia mustia ympyränmallisia tarroja. Nämä tarrat maksoivat 0,90 euroa. Muutaman punaisen olen jo ehtinyt käyttää.

Näissä kuvauksissa oli myös Catsistent mukana. Miso arvostaa journaling-harrastustani. Miso suorastaan rakastaa papereita ja mielellään nukkuu niiden päällä. Pino rapisevia, vesiväreillä maalattuja kirjansivuja on erityisen mukava nukkumapaikka.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ALKUVUODEN VAATELÖYDÖT JA YHDET KENGÄT.

Ajattelin avata vaatekaappini ja esitellä alkuvuoden pukeutumisen kirppislöytöjä. Olen kirppistellyt pitkään, mutta vaatteet tulivat kuvioihin hyvällä viiveellä. Päädyin muutama vuosi sitten sattumalta vasta avatulle kirppikselle, jossa olin ainut asiakas ja pettymyksekseni kirppis oli täynnä vaatteita. En kehdannut tehdä heti u-käännöstä ovella ja vaeltelin rekkien väleissä tovin. Plärätessäni vaatteita silmiini osui Cosin musta, puuvillainen neuletakki. Varsinainen vaatteiden yksisarvinen näin jälkikäteen ajateltuna, ystäväni sanoin: "eihän kukaan luovu mustasta neuletakista". Pulitin neuletakista muistaakseni seitsemän euroa. Tuosta takista tuli nopeasti vaatekaappini kulmakivi. 

Sen jälkeen aloin myös viettää aikaa kirppisten vaateosastoilla, nimittäin ei niitä löytöjä tee ellei niitä etsi. Pätee kaikkeen kirppistelyyn. Jos käy kolme kertaa vuodessa kirppiksellä on huippuaarteiden löytäminen huomattavasti vaikeampaa kuin jos käy kolme kertaa viikossa tutkimassa tarjontaa. Kun käy viikottain, lähtee useimmiten tyhjin käsin pois, mutta joskus onni potkaisee ja vastaan tulee jotain todella ihanaa.

Silti välttelin pitkään kenkien ostamista kirppiksiltä, jopa viime vuoden talven alkuun asti. (yhdet Tallan puukkarisandaalit olen ostanut vuosia sitten) Vuoden lopulla ostin kolmet kengät, kahdet Wondersit: nilkkurit ja maiharit sekä Sorelin talvisaappaat. Vuoden alussa ostin neljännet. 

Kyläsaaren Kierrätyskeskuksesta löytyi Ten Pointsin mustat nahkanilkkurit 8,10 euron hintaan. Kengissä ei ole kokoa, mutta veikkaan kooksi 39. Ne ovat pikkuisen isot, mutta erittäin mukavat. Laitoin ne ensi kertaa jalkaan, kun lähdin kävellen keskustaan (n. 5 km), mikä oli suuri riski, sillä lähes kaikki kengät hiertävät jalkojani. Mutta nämä eivät! Olenkin sen jälkeen käyttänyt niitä ahkerasti. Wondersin nilkkurit ovat naftimman kokoiset ja niissä on hitunen korkoa, jonka huomaan aiheuttavan selkäni kipeytymistä. Nämä ovat mielestäni rennommat ja monipuolisemmin yhdisteltävissä vaatteisiini. Nappi ostos!

Vuoden ensimmäinen vaateostos tapahtui helmikuun ekana. Olimme poikaystävän kanssa kävelemässä keskustaan ja matkalla piipahdimme Metka Kirppiksellä. Sieltä poimin mukaani Marimekon mustan ohuesta collegesta tehdyn tunikan/mekon. Vaate vaikutti käyttämättömältä, maksoin siitä kympin, joka oli mielestäni hyvinkin kohtuullinen hinta Marimekosta. 

Ihana kukkamekko löytyi Tammiston Kiken vintage/retrorekistä. Harkitsin mekon ostoa pitkään, mutta mustapohjainen kuosi oli niin kaunis ja mekko on jonkun itseompelema, joten sellaista tuskin tulee missään vastaan. Tykkäsin myös edustan kauniista, kaarevasta leikkauksesta ja paikkataskuista. Toisaalta mekossa on vähän mummon kotitakki -vibat. Näin kuitenkin itseni kesällä liihottamassa mekko päällä puutarhassa ja kiikutin sen kassan kautta kotiin. Pulitin mekosta 13,50 euroa kantisalen jälkeen, hinta oli kipurajoilla, mutta kyseessä kuitenkin on uniikki vaate niin maksoin irvistäen. 

Eilen illalla puolenyön tienoolla olin menossa nukkumaan, kun keksin, että Oulunkylän Kiken ilmaishuoneesta löytämäni Cosin okranvärinen neule saattaisi sopia kukkamekon kanssa yhteen. Testasin heti ja se olikin kiva yhdistelmä. Neule on vähän lyhyttä sorttia, mutta toimi kivasti mekon kanssa. Ehkä kesäiltoina käyskentelen tämä yhdistelmä päällä mökillä. Okra on ihana väri, mutta vähän vierastan sen käyttöä. Kierrätyskeskusten ilmaisosastojen vaatteiden kanssa on helppo irrotella ja kokeilla jotain mitä ei muuten ostaisi.

Vuoden kolmas vaate löytyi UFFista. En yleensä ikinä mene UFFiin tasarahapäivinä, sillä tuntuu, että siellä on vain jämät jäljellä, mutta niin vain sattumalta menin haahuilemaan Arabian UFFiin kahden euron päivänä. Yllätyksekseni löysin hyväkuntoisen puna-punavärityksellä olevan leopardikuosisen collegemekon. Kuosi hukkuu kaukaa katsottuna ja mekko näyttää yksiväriseltä, mikä ei ole lainkaan huono juttu. Mekosta on leikattu brändilabel ja pesulaput irti, joten salaisuudeksi jää sen alkuperä ja materiaali. 

Pesun jälkeen olen lähinnä asunnut leopardimekossa, se on niin ihana. Ostin sen kotimekoksi, jolla kehtaa lähteä uloskin. Monesti kotivaatteinani on vanhoja, joko vähän tahraisia ja/tai reikäisiä vaatteita, niin välillä on kiva käyttää "uutta", ehjää ja puhdastakin.

Neljän ja tällä erää viimeinen ostettu vaate löytyi Keravan Fidasta. Musta Mujin kapeaa vakosamettia oleva mekko oli hinnaltaan vähän jo kipurajoilla. Pulitin siitä 12,40 euroa. (mikä kirppishinta on 12,40?) 100 % puuvillaa oleva mekko on ihanan ryhdikäs hartioista ja mukavan väljä helmasta japanilaistyyliin. Mekon koko on XS–S, jotka eivät todellakaan ole omat kokoni, mutta mielelläni pukeudun. :) Tässä on vaate, joka on juuri sellaista japanilaistyyliä, josta pidän. Mujin vaatteet ovat osoittautuneet käytössä laadukkaiksi ja kestäviksi, tällekin tulee varmasti käyttöä.

Kierrätyskeskusten ilmaisosastot välillä tarjoavat aarteita ja seuraavaksi niitä. Tämän Bikbokin tunikan naapurikaivelija heitti eteeni kuin tarjolle. Nappasin mukaan. Kiva vaate, ekalla käyttökerralla havaitsin vatsan kohdalla tahran (syy miksi laitettu kiertoon?). Hinkkasin tahraan sappisaippuaa ja lisäsin vielä tahranpoistoainetta pesukoneeseen ja uuden pesun jälkeen tahra oli tiessään. Mainiota! Tätä käytin päivittäin kotona ennen kuin punainen leopardimekko tuli kuvioihin.

Helmenharmaa Gina Tricotin neuletakki löytyi ylläolevan tunikan kanssa samalla kertaa. Tämänkin naapuripenkoja heitti eteeni. Nappasin mukaan, vaikka väri on turhan vaalea, mutta neuletakki on paksuhkoa 100 % puuvillaa, joka nykyään on aika harvinaista. Takki on kuitenkin himpun verran liian pieni, joten sen kohtalo on lähteä eteenpäin. Aina ilmaislöydöt eivät osu nappiin, kun vaatteita ei voi sovittaa, tulee pakosti välillä huteja.

Valkoisen Iconin topin nappasin mukaan yöpaidaksi. Se on vähän romanttinen makuuni ja valkoista en oikein osaa käyttää, mutta jokin siinä viehätti niin paljon, että kuitenkin otin topin mukaan. Toppi voisi olla kiva kuumina kesäöinä, se on 100 % puuvillaa.

Vanhan roosanvärisen Fransan mekon otin myös kesää ajatellen. V-aukko ei yleensä oikein pue minua, enkä ole tästäkään ihan varma. Väri on myös vähän turhan vaalea makuuni. Mutta joku mekossa viehättää, joten annan sille mahdollisuuden. 

Harmaa, villasekoitetta oleva Marimekon Ritva Falla Collection -jakku löytyi myös Kiken ilmaisista. 

Tomaatinpunainen neule on sekoitus villaa, pellavaa ja puuvillaa. Se on myös Marimekon valmistama. 

Vielä kolmas ilmaislaarien Marimekko, violetti jakku tai pusero vai takki, mikä lie. Tämä vaate ei vielä ole päässyt päälle, mutta ehkä jossain vaiheessa. Vähän tässä on sellaiset täti-vibat, mutta oikealle yhdistelmällä voisi toimia kivasti. Tykkään väristä ja neppareista.

Olen ensisijaisesti mekkonaisia, mutta olen yrittänyt lisätä garderoobiini myös housuja. Housujen ostaminen ei kiinnostele uutena eikä käytettynä, mutta välillä olen napannut muutamia ilmaiseksi kokeiluun. Housujen sopivuutta on niin paljon vaikeampi arvioida ilman sovitusta. Muutamat olen kuskannut äidilleni ja muutamat saavat uuden kodin.

Nämä harmaat ovat farkkutyyppistä kangasta ja Laurie-merkkiset. Ihan vieras brändi minulle. Housut ovat muuten hyvät, mutta vyötärön kuminauha on vähän löystynyt (syy miksi laitettu kiertoon ?) ja vähän liian löysät minulle. Haluaisin saada housut käyttöön, mutta tällä hetkellä niitä saa olla kiskomassa koko ajan ylös, joten joku ratkaisu pitäisi keksiä. Vyölle ei ole lenkkejä, enkä oikein piittaa niistä.

Toiset harmaan housut ovat Mangon, näitä ole käyttänyt muutamia kertoja. Mukavan löysät ja vaihtelua pillifarkuille, joita ei enää käytä kuin kaikki nolot tädit kuten minä. :) Lahkeet ovat vähän normaalia lyhyemmät, joka aiheuttaa vähän päänvaivaa kenkävalinnoissa, mutta kun tarkenee siirtyä kevätkenkiin, asia varmasti ratkeaa.

Kolmannet pöksyt ovat Lindexin musta kangashousut. Näitä olen käyttänyt jo useasti ja tykkään. Ei haittaa edes puuttuvat nappi (syy miksi laitettu kiertoon ?), housuissa on myös sellainen koukku/hakanen, joten housut kyllä pysyvät ilman nappiakin. Ongelmia tosin on yläosan valinnassa. Nämä kaikki housut vaatisivat mielestäni niukan ja lyhyen yläosan, mutta lähes kaikki omistamani ovat pyllyn peittäviä ja väljiä. Ehkä okraneule toimisi näiden kanssa.

Tämän kukkamekon otin mukaan kankaan takia. Mekon helma on runsas ja kangasta on paljon. Mietin, että siitä voisi saada jopa pöytäliinan pienelle keittiönpöydälleni. Toistaiseksi mekko on yhä mekkona ja roikkuu vaatekaapin ovessa odottamassa kohtaloaan. Ehkä ennen paloittelua kokeilen toimisiko mekko minulla ihan mekkona. Kukkakuosi on niin suloinen!

Kulturtant-varoitus! :D Tämä Ulla Olers -brändin pellavatakki suorastaan huutaa päästä keski-ikäisen kulttuuritädin teatterinäytös- ja museovisiittilauantaina päälle. Takissa on hupunkokoinen, erikoinen kaulussysteemi, iso halkio takana ja taskut. En tiedä tuleeko tätä käytettyä, mutta musta pellava houkutteli ottamaan talteen. Ehkä oikeiden vaatteiden kanssa yhdistettynä tämä voisi olla aika kivakin?

Toinen vähän epämääräinen vaate – musta Share Female -merkkinen kaapu tai liehake. Erikoisen mallinen, materiaali on viskoosisekoitetta. Pehmeä ja ihana tuntu sai ottamaan mukaan, tiedä sitten tuleeko tällaista käytettyä, vielä en ole päälleni laittanut.

Onnittelut, jos jaksoit lukea tänne asti! Tuli aikamoisen pitkä sepustus, mutta päätin laittaa kaikki vaatteet yhteen postauksen ja niitä olikin vähän enemmän, kun otin mukaan ilmaiset löydöt. Voisin yrittää jatkossakin tehdä tällaisia pukeutumiskoosteita, jää itsellekin muistiin kaikki ostokset paremmin.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest