HABITARE 2023.

Blogiyhteistyö Messukeskus | Habitare-messut

Hakola

Syksyn sisustuksen päätapahtuma Habitare-messut avasivat eilen ovensa. Pääsin tutustumaan Habitare-messuihin heti ovien avattua. Kiersin messut yhdessä ystäväni kanssa ja pohdimme muutaman törmäämiemme tuttujen kanssa, että messut olivat ehkä aiempaa pienemmät, mutta tuntui, että osastoihin oli satsattu enemmän. Poissa olivat muun muassa Marimekko, Finlayson, Familon, Vallilla, Pentik ja Iittala/Arabia. Iittalan Vintage-valikoimaa oli esillä Choice-osastolla, joka oli Susanna Venton kokoama osasto vastuullisista toimijoista. Tässä pieniä maistiaisia messuilta.

Hakola

Yhdessä/Together-teemanäyttely | Lokal

Messuilla näkyi väriä! Ihanaa, pitkästä aikaa maanläheiset ja murretut sävyt olivat vähemmistössä ja kirkkaita perusvärejä näkyi useammallakin osastolla. Huomiota herättävin oli Hakolan neljän osaan jaettu osasto, jonka seinissä oli vahvat raita- ja ruututapetit ja raitaa löytyi myös tekstiilien kuoseista. Erityisesti punaista väriä näkyi runsaasti. Tämä ilahduttaa suuresti itseäni, suurta punaisen värin rakastajaa.

Yhdessä/Together-teemanäyttely

Yhdessä/Together-teemanäyttely

Annala

Anno

Muutamilla osastoilla oli hienoja kasviteoksia kuten yllä Annon osastolla ja alempana Luhta Homen.

Choice | Francly

Tero Kuitunen Shop

Choice | Iittala Vintage

Choice | Udumbara

Choice | Studio Frö

Oshinsha

Messuilla oli myös japanilaisen Oshinshan osasto. Ihastuttavia japanilaisen käsityötaidon mestariteoksia. Hauskaa, että Japanista tuntuu aina tulevan yksi yritys kokeilemaan Suomen markkinoita.

Oshinsha

Luhta Home

Luhta Home

Habitare Pro | Innogreen

Kävimme myös piipahtamassa Habitare Pron puolella, joka on tarkoitettu ammattilaisille ja keskittyy kuluttjamyynnin sijasta b2b-kauppaan. Sieltä bongasin Innogreenin kivat sammal- ja jäkälätaulut ja istutussysteemit.

Toisessa hallissa oli samaan aikaan Antiikki & Vintage -tapahtuma. Siinä kohtaa oli jo vähän messuväsymystä enkä jaksanut hirveän tarkasti kiertää osastoja. Tällaisissa tapahtumissa harvoin tekee mitään löytöjä, kun kaikki on tarkkaan kuratoitua ja vielä tarkempaa hinnoiteltua. 

* Habitare-messulippu saatu.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

TAIDETTA KIRPPIKSILTÄ.

Kirppikset ovat aarreaittoja tavaroille, joista ei ole ikinä uskaltanut haaveilla saati tiennyt olevan olemassa. Siinä kiteytyy kirppisten ja kierrätyskeskusten ihanuus, ikinä ei voi tietää mitä löytyy. Plärään kirppiksillä läpi aina astiat, pienesineet ja taulut. Nykyään myös vaatteita.

Kesän aikana kirppisten tauluhyllyillä on onnistanut kahdesti.

Kyläsaaren Kierrätyskeskuksen tarjonnasta poimin Jari Rytsälän pienehkön maalauksen. Taulu oli kehystetty, mutta mielestäni kehykset olivat kamalat ja niinpä kotona ensi töikseen poikaystävä sai tehtäväkseen irrottaa taulun kehyksistä. Kehykset myös päätyivät poikaystävälle, hän aikoo kehitellä niille jotain uutta käyttöä.

Innostuin teoksesta, koska siinä on kissa, vieläpä musta kissa. Maalauksessa on signeeraus, mutta josta ei selviä ilman tulkintaa nimeä. Kokeilin onneani Googlen kuvahaulla ja heti tärppäsi, Google tarjosi samanlaisia maalauksia ja niin pääsin taiteilijan jäljille. Netistä löytyy kuvia ja taiteilijan myytäviä tauluja, mutta ei mitään lisätietoa itse taiteilijasta. Myynnissä olevien taulujen hinnat ovat satasesta ylöspäin, itse maksoin maalauksesta 18 euroa. 

Nimesin maalauksen Tyttö ja musta kissa -nimiseksi. Siinähän on ihan selvästi minä uudessa (käytetyssä) punaisessa lempimekossani ja Miso! Poikaystävä huomautti ettei minulla oli mustaa hattua, mutta hän on väärässä, sillä sellainen kyllä löytyy!

Toinen aarre on Martti Lehdon Kissa ja harakka -serigrafia. Sen nappasin itselleni Puotinharjun Fidasta. Teos ei ollut mikään halpa löytö, se maksoi 125 euroa, mutta olen pitkään haaveillut Martti Lehdon naivistisesta työstä, joten en voinut millään jättää tätä ostamatta.

Martti Lehdon töistä on Iittala tehnyt kissa-aiheisia lasikortteja, joita olen pari kertaa jo ollut ostamassa. Lasiset koriste-esineet eivät ole olleet edukkaita, joten en ole raaskinut sellaista vielä ostaa, vaikka olen sellaisesta haaveillut jo 80–90-lukujen taitteesta asti, jolloin niitä jaettiin kissanäyttelyissä parhaiten pärjänneille kissoille.

Taulu on vähän liian iso vaatekaapin seinään, mutta halusin uuden taulun heti esille ja ilahduttamaan. Tässä naivistisessa työssä on ehdottomasti hyvä fiilis. Tykkään kovasti!

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MALJAKKOLÖYTÖJÄ.

Esittelyssä muutama viime aikainen maljakkolöytö. Ensimmäisenä valkoinen, keraaminen vaasi, jonka noukin Kierrätyskeskuksen ilmaishuoneesta. Maljakon muoto ja mitat täsmäävät Arabian maljakkoon, joita on muun muassa Botanica-lautasista tutuilla kasveilla kuvitettuina. 

Vaasin vierellä on Marimekon Fyr-kynttilälyhty, jonka olen jo aiemmin esitellyt. Se on myös Kierrätyskeskuslöytö kuten kipsinen kissapääkin. Pikkupatsaan löysin myös ilmaisista ja se oli onnekas kerta! Olin aivan onneni kukkuloilla, kun hoksasin hyllystä pilkistävän kissan pään. Se on juuri sellainen ihanan outo aarre, joita silloin tällöin löytää ja jotka tekee kirppisten kiertämisestä niin jännittävää.

Kierrätyskeskukseltä löytyi myös Kupittaan Saven pullomainen maljakko. Se kustansi alennuksen jälkeen 7,20 euroa.

Maljakon väri on herkku ja siihen saa kivasti asettumaan pienen kimpun tai oksan kukkia.

Kolmas maljakko on oikeasti tuoppi ja valmistettu keramiikasta. Siinä on mielestäni vahvat Kupittaan Savi -vibat, mutta varmaa tietoa ei ole. Kolpakon pehmeän, murrettuun valkoiseen käy loistavasti leikkokukkasuosikkini – villanukkajäkkärä (tai helminukkajäkkärä, en ole varma kumpaa kukat ovat). 

Olisiko näistä joku lähtenyt sinun mukaan?

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 28. KIOTO.

Kävi tuuri, kun löysin Yasunari Kawabatan Kioto-romaanin Kierrätyskeskuksen ilmaishuoneesta. Yleensä nämä vanhat japanilaiset ovat harvoja herkkuja ja yllättävän hinnakkaita. Kioto on julkaistu vuonna 1962 nimellä Koto. Kirja vie lukijan aikaan jolloin moderni, länsimainen kulttuuri alkoi vasta rantautua Japaniin ja moni asia oli hyvin toisin kuin tämän päivän Kiotossa.

Kioto on ihana tarina, kiotolaisesta nuoresta naisesta Chiekosta. Hän kasvaa kangaskauppiaan tyttärenä, vaikka tietää olevansa löytölapsi. Kiotoa ympäröivillä vuorilla Chieko tapaa aivan itsensä näköisen naisen ja saa tietää olevansa kaksonen. Perinteisten japanilaisten uskomusten mukaan on häpeällistä olla löytölapsi ja yhtä häpeällistä on olla kaksonen. 

Kioto on herkkä tarina ystävyydestä ja nuoresta rakkaudesta. Se on myös hurmaava kuvaus Kiotosta, kaupungin kirsikankukista, ruskan punaamista vaahteroista, temppeleistä ja matsureista. Pidin kovasti kirjan luontokuvauksesta ja se sai haaveilemaan ruskamatkasta Kiotoon. Kioto oli mielestäni helpommin avautuva kuin toinen lukemani Kawabatan kirja, Lumen maa. Kirjassa on muutamia mustavalkoisia kuvituksia, jotka toivat tarinaan kivan lisän. Ne ovat Osmo Kaipaisen käsialaa.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 27. KIMONO KIREÄLLÄ.

PR-näyte: Gummerus

Ilahduin, kun hoksasin, että oli tulossa uusi Japani-aiheinen kirja. Hieman järkytyin, kun tajusin ettei siitä tehdä fyysistä kirjaa, vaan sen voi joko lukea ekirjana tai kuunnella äänikirjana. Valitsin näistä ekirjan.

Anu Aspialan kirja Kimono kireällä (Gummerus) kertoo hänen oman tarinansa. Aspiala vietti esikoisen vauvavuoden Japanissa. Hän päätyi Hokkaidon saarelle Sapporoon miehensä työkomennuksen takia. Vauva-arki vieraassa maassa kielitaidottomana ja kulttuurishokkeja kokien koliikkilapsen kanssa ei varsinaisesti kuulosta parhaalta yhdistelmältä.

Aspiala kertoo kokemuksiaan japanilaisten kanssa kohtaamisista, monia erikoisuuksia ja outouksia tunnistan itsekin kokeneeni matkoillani vaikken ikinä ole Japanissa asunutkaan. Nyökytin monessa kohdassa päätäni, kun tunnistin jotain tuttua. 

Nautin tekstin lukemisesta ja olisin mielelläni lukenut Japani-vuodesta enemmänkin, en niinkään nauttinut ekirja-muodosta. Kokemus oli ensimmäiseni enkä ihan helpolla tartu uuteen yritykseen. Luin ensimmäiset kappaleet läppärin ruudulta. Monta iltaa meni etten jaksanut avata konetta lainkaan, vaikka olisin halunnut lukea. Se tuntui liian vaivalloiselta. Lopulta luovutin ja latasin Kirjat-sovelluksen puhelimeeni. Olisin kuitenkin mieluummin käännellyt sivuja fyysisestä kirjasta viimeiseksi sängyssä, kuin tuijottanut kännykän ruutua. 

*Kirja saatu arvostelukappaleena.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

IHANAA JUHANNUSTA!

Taianomaista keskikesän juhlaa!

toivottaa Oravanpesän väki

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 26. SENSEI - Oppilaana Kiotossa.

PR-näyte: Gummerus

Innostuin valtavasti, kun huomasin Minna Eväsojan kirjoittaneen uuden kirjan. Olen pitänyt hänen edellisistä kirjoistaan paljon ja tätä uutta rakastin. Sensei – oppilaana -kirja* kertoo Eväsojan väitöskirjaopintoja ohjanneen Sensein ja oppilaan yhteisestä opintiestä. Japanissa Sensein valitseminen on tärkeää, hän toimii opintojen ohjaajana, mutta myös avaa ovia akateemisessa yhteisössä ja määrittelee tulevaisuutta. 

Opinnot Sensein johdolla ovat hengästyttävän vaativat, mutta mielenkiintoiset. Opinnot eivät ole pelkästään luentoja, vaan Sensein johdolla oppilaat vierailevat muun muassa temppeleissä, taidenäyttelyissä ja nō-teatterissa. Sensei kehotuksesta Eväsoja opiskelee myös ikebanaa, keramiikkaa, teetaidetta ja kalligrafiaa, jotta ymmärtää paremmin japanilaisen taiteen kokonaisuutta. Sensei on oppilaansa elämässä mukana paljon enemmän kuin vain yliopiston luennoitsijana, mutta silti hän pysyy ihmisenä, aviomiehenä ja isänä suurena mysteerinä. 

On kiinnostavaa sukeltaa japanilaiseen opiskelutapaan, kulttuurin ja elämäntapaan. Haluaisin ahmaista kirjan kerralla, mutta säännöstelen siitä pieniä annoksia, jotta kirja kestäisi mahdollisimman pitkään. Eväsojan kuvaukset japanilaisesta luonnosta, taiteesta ja huomiot japanilaisista ihmisistä ovat hurmaavia ja kiehtovia. Näen sieluni silmin hänen kuvaamansa Kioton. Sensei tuntuu aiempia kirjoja henkilökohtaisemmalta.

Olen opiskellut Eväsojan kursseilla ja olen nauttinut niistä suuresti. Suren suuresti hänen alanvaihtoa, sillä kaipaan noita kiinnostavia opintoja. Eväsoja toimii nykyään terveydenhuollon asiantuntijana. Toivon hänen silti jatkavan Japanista kirjoittamista ja haluaisin vielä joskus osallistua hänen luennoilleen.

Varoitus: Sensei – oppilaana Kiotossa -kirja aiheuttaa valtavan matkakuumeen Kiotoon ja Japaniin.

*Kirja saatu.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

IHANAA ÄITIENPÄIVÄÄ!

Hyvää äitienpäivää!

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

DIY – KISSAN HYLLY SEINÄLLE – ohjeet.

Viime postauksessa esittelin Mison uuden lempipaikan – hyllyn kehyksellä, joka tekee Misosta hetkessä taideteoksen. Sitä toki sorja ja kaunis kissa on muutenkin. :) 

Hylly ei ole kovinkaan vaikea tehdä. Pitää huomioida vain tarpeeksi jykevät kiinnitykset, jotta kehys kestää kissan roikkumisen ja hylly kissan painon hypätessä.

Tarvikkeet kissan hyllyyn:

• Vanha kehys löytyi Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta.
• Hyllyn puuevyn isäni leikkasi mittojen mukaan.
• Messumaton palan saimme poikaystävän kaverilta.
• Pienemmät kulmaraudat kehyksen kiinnistystä varten.
• Suuremmat kulmaraudat hyllyn seinäkiinnitykseen.
• Ruuvimeisseli tai ruuvinväännin.
• Catsistent.

Ensimmäiseksi messumatto liimattin puulevyyn puuliimalla. (ei kuvia) Sen annettiin kuivua rauhassa. Hyllyn kokoaminen alkoi tarkalla mittaamisella. Pienemmille kulmaraudoille tarvittiin sellaiset paikat, etteivät ne tule näkymään kehysten ulkopuolelta.

Catsistent tarkkana.

Tässä suunnitellaan kulmarautojen oikeaa etäisyyttä toisistaan.

Hyllyn yläpuolelle laitettiin molemmille puolille kehykseen raudat, jotta kehys on mahdollisimman tukevasti kiinni eikä ala heilua.

Hyllyn alapuolelle laitettiin neljä kulmarautaa.

Hyllyn paikka mitattiin tarkasti tauluhyllyjen ja kaapin väliin. Lisäksi se piti saada vaateriin, jota tässä tarkastetaan.

Seinään laitettavien kulmarautojen kiinnityksen ajan avustin pitämällä hyllystä kiinni, joten siitä ei ole kuvia.

Tyytyväinen käyttäjä.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest