OIKEIN IHANAA JOULUN AIKAA!

Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulun aikaa!

Toivottaa Oravanpesän väki!

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

HUONEKUUSI KOREANA.

Perjantai-illalla iski idea: koristelen huonekuusen. Hain punaiset pallot kellarista ja punaista nauhaa oli käden ulottuvilla – sohvan vieressä lojuu askartelukassini, joka sisältää kaikenlaista askartelukamaa. Kassi ei mahdu minnekään, siksi se on sohvan vieressä, lattialla. Kätevää, kun kamat on siinä käden ulottuvilla "työhuoneessani" eli sohvannurkassa.

Koristelu on yksinkertainen, vain punaisia palloja ja nauhoja rusetilla. Kivan simppeli, mutta juhlava. Tykkään.

Siirsin vihreän pikkupöytää noin puoli metriä kuvausta varten ja asetin taustaksi vanerilevyn. Catsistent oli sadasosasekunneissa paikalla testamassa "studiota" ja sainpa napattua ihan kivan ex tempore -kuvan Misosta. Häntäkin on niin somasti kaartuneena ja harvoin Miso istuu noin nätisti, etutassut vierekkäin. Puuttuu vain punainen rusetti kaulasta.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

JOULURUUSUASETELMA TUIKULLA.

Ei joulua ilman asetelmia, eikä tämäkään joulu ole poikkeus. Alunpitäen suunnittelin tina-astiaan joulukieloja, mutta niille kävi vähän hassusti. Unohtuivat oman onnensa nojaan ja kuolivat ennen  aikojaan. Hups. Onneksi löysin valkoisen jouluruusun korvaamaan menetystä. Lisäsin vähän sammalta ja lämpökynttiläpidikkeen. Valmis!

Lämpökynttiläpidike on onnekas löytö, mistäs muualta kuin, Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Kun sain kynttiläpidikkeen käteeni taisi päästä innokas huuhdahdus ja pieni happy dance. Niin onnellinen olin pienestä hassusta löydöstäni ja vieläkin se tekee kovin onnelliseksi. Pidikkeessä on piikki, jolla sen saa Kätevästi kiinnitettyä esimerkiksi kukkasieneen, kranssiin tai kuten tässä – tökättyä multaan.

Jouluruusu löytyi lähi-Tokmannilta. Sen ensimmäinen kukka on jo mennyt ohi kauneimman kukinnan, mutta kasvissa on useampi lupaava nuppu, joten kukinta toivottavasti jatkuu jouluun ja ylikin.

Arabian ARA-maljakossa on pieni kuusi juurinen. Voi, kun saisin sen pidettyä hengissä kevääseen asti ja voisin viedä sen ruukussa puutarhaan ja tuoda taas ensi joulu sisälle.

Jalallisen tina-astian löysin kesällä Kannelmäen Aino Kirpputorilta. Tiesin heti, että se astia tulee kukkakäyttöön ja näin jo silloin silmissäni jouluisen asetelman siinä. Sopisi siihen hienosti myös leikkokukka-asetelma, ehkä ensi kesänä on sen aika.

Vihreä pikkupöytä on myös uusi tulokas. Sen nappasin mukaani Kierrätyskeskuksen ilmaisista. Mökillä on hyvin vastaava pöytä patinoituneen valkoisena, ehkä tästä tulee sen kaveri tai sitten pöytä jää kotiin. Aika näyttää, miten käy. Kotona on kieltämättä jo hieman ruuhkaa kalusteiden suhteen.

Catsistent joutui keskeyttämään unet, kun huomasi, että jotain tapahtuu ja oli pakko tulla paikan päälle tutkimaan tilannetta. 

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PIPARINPAISTAJAISET 2024.

Jokavuotinen pereinne – piparinpaistajaiset on suoritettu. Tein taikinan jo hyvissä ajoin valmiiksi ja samalla ala-asteen opettajani reseptillä kuten aina. Taikina pitää joka vuonna tehdä ajoissa, jota taikinaa ehtii syödä ennen pipareiden paistamista. Onhan taikina niin paljon parempaa kuin valmiit piparit.

Leivontahetki alkaa aina piparimuottien valinnalla. Tänä vuonna yhtään uutta ei ole kokoelmaan karttunut, joten käytössä on samat, vanhat. Erilaisia kissoja on 81 kappaletta ja oravia taas on 23.

Joka vuosi haluan käyttää Miso-muottia (yllä keskellä taikinaa), joten valitsen kokoelmastani suurinpiirtein samankokoisia, jotta paistaminen sujuu helposti eikä osa jää raaoiksi toisten palaessa.

Pipareita tuli kaksi pellillistä, juuri sopivasti. Lupasin viedä satsin vanhemmilleni jouluksi.

Muutamat piparit söin heti tuoreeltaan, lämpinä ja pehmoisina. Olivat ihan makoisat. 

Possupurkki on onnekas löytö Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Muistan, kun lapsena kyseinen purkki muutamassa eri koossa ja -muodossa oli myynnissä Tiimarissa, juuri näin joulun alla. Olisin silloin niiiin tahtonut sellaisen, mutta äiti sanoi ei. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin vihdoin sain purkin. :)

Joko siellä on piparipurkki täytetty ja nautittu ensimmäiset piparit glögin kanssa?

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

AUTOMAATTINEN KYNTTILÄNSAMMUTTAJA.

Törmäsin ehkä vuosi sitten näihin aikoihin jonkun Instagram-postauksessa automaattiseen kynttilänsammuuttajaan. Miten nerokas esine! Ei tarvitse valvoa kynttilää vieressä ja pelätä kynttilän jämän sytyttävän tulipaloa tai lasisisen kynttiläjalan halkeamista. 

Automaattinen kynttilänsammuttaja jäi muistiin jonnekin mielen sopukoihin ja hihkuin ilosta kun löysin syksyllä Pasilan Kierrätyskeskuksesta kolme sellaista. Piti Google Lensillä vielä varmistaa, että pienet metalliesineet ovat juuri niitä miksi niitä kuvittelin.

Ja kyllä ne olivat! Automaattiset kynttilänsammuttajat pujotetaan kynttilän varteen haluttuun sammutuskohtaan ja kun tuo kohta tulee, läpsähtää kynttilän liekin päälle kansi, joka tukahduttaa liekin. Yksinkertaista, mutta mielestäni erittäin fiksu keksintö.

Onko nämä sinulle tuttuja?

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Joka vuosi itsenäisyyspäivänä kaivan esiin nämä Arabian Suvi-kynttiläjalat ja laitan niihin kynttilät itsenäisyyspäivän kunniaksi. Minulla on runsaasti kynttiläjalkoja, mutta nämä ovat luottojalat, kun on kyse juhlallisesta itsenäisyyspäivästä. Hassua, että nämä minulle niin arvokkaat ja hienot Suvit ovat löytyneet muutama vuosi sitten Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Kuten myös tuo pieni kuppi, jossa on kyljessä maalattu kissa (ja myös rottinkinen tarjotin). Riihimäen Lasin hyasinttimaljakon olen sentään ostanut jostain kirppikseltä.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KALA-ALLERGIKON PARAS KALASAALIS.

Minulla on ollut vuosia astiakaapin kätköissä kolme Arabian Kala-talouslevyä. Välillä olen miettinyt pitäisikö ne myydä eteenpäin vai laittaa kunnolla esille. Turhaan ne ovat ovien takana piilossa ja viemässä tilaa astioidenkuivauskaapista.

Valkoinen, musta ja ruskea Kala ovat niitä vanhoja. En edes muista mistä ja milloin olen ne hankkinut. Ehkä se selviäisi vanhoista kalentereista, jos jaksaisin niitä selailla. Keltaisen Kalan hankinta on sen sijaan tuoreessa muistissa, se on viime kesältä. Löysin sen Leppävaaran Fidasta päivänä, jolloin Fidassa oli Mylläkkäpäivät ja kaikki myymälässä oli -50 % alennuksessa. Hintaa Kalalle jäi 20 euroa, joka ei nyt ihan huippuhalpa hinta ole.

Olen vuosia miettinyt Kalojen esillepanoa ja lähes yhtä kauan on mielessä ollut idea puutapista kiinnikkeenä. Toteutus nytkähti liikkeel, kun sain kesätyöpaikastani jämäpuuriman pätkiä, jotka isäni pätki oikeaan mittaan ja upotti puutappeihin ruuvit seinään kiinnitystä varten.

Viime viikonloppuna poikaystävän kanssa yhteistyössä laitoimme vihdoin Kalat seinälle. Leikkasin paperista neljä kalaa, joita mallailin seinälle. Kun paperiset kalat olivat kohdillaan, poikaystävä ruuvasi puutapit paikoilleen. Sitten alkoi hauskin osuus – ripustaminen. Sepä ei mennytkään sitten ihan putkeen. 

Keltainen ja valkoinen Kala pujahti paikoilleen vaivatta, mutta mustan ja ruskean Kalan "silmä" olikin pienempi eikä talouslevyä saanut pujotettua tappiin. Jouduimme hiomaan tappeja ohuemmiksi. Onneksi hiomapaperia oli rullallinen valmiiksi ja rulla oli vielä keittiössä toisen projektin tiimoilta, joten kalat eivät jääneet odottamaan hamaan tulevaisuuteen, vaan projekti saatiin vietyä loppuun heti. Moka tapahtui, koska olin mitannut reiän koon keltaisesta Kalasta eikä mieleeni tullut, että koko voisi vaihdella kaloittain.

Seinälle mahtuisi vielä jokunen kala, jos erivärisiä jostain kohtuuhinnalla löytyisi. Mutta ovat kyllä valtavan kivat noinkin. Kalat ilahduttaa joka vilkaisulla ja parasta on kun tiskikaappiin tuli lisää tilaa.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest