Mainos: TEOS
Japanilaisen ruoan ystäviä hemmotellaan tänä syksynä, sillä on ilmestynyt kaksi suomalaisen kirjoittajan tekemää kirjaa japanilaisesta kotiruoasta. Molemmat kirjoittajat ovat asuneet pitkän aikaa Japanissa, joten kokemusta nousevan auringon maan ruokakulttuurista on, mutta suomalaisina osaavat vinkata parhaat niksit ruokien valmistamiseen Suomessa. Tässä postauksessa esittelyssä on kirjoista toinen,
Heikki Valkaman Oishii – japanilaista kotiruokaa*. Toisen esittelen omassa postauksessaan.
Oishii-kirja (Oishii = herkullista) sisältää tarinoita japanilaisesta ruokakulttuurista, kuten mison perusteet, wasabin salat ja japanilaisesta lautasmallista. On kiinnostavaa miten riisi liittyy niin moneen asiaan Japanissa, se ei ole pelkkä ruuan lisuke. Japanissa riisi on aterian ydin ja muut lisukkeita, toisin kuin voisi kuvitella. Riisi liittyy moniin rituaaleihin, samurait ovat saaneet palkan riisissä ja yli vuosituhatta jatkunutta riisinviljelyä voi pitää osin koko maan kulttuurin perustana. Tarinat ja taustoitus ruoka-aineista ovat mielestäni kirjan parasta antia, sukellus rakastamani maan kulttuuriin.
Kirja sisältää runsaasti reseptejä japanilaisesta kotiruoasta, niistä mitä japanilaiset kokkaavat kotona. Esimerkiksi sushia harva saarivaltion asukas valmistaa itse. Ohjeet löytyvät esimerkiksi dashiliemeen, joka on yksi japanilaisen ruoan perustoista, riisipallo-onigiriin, gyoza-nyytteihin ja tempuraan.
Tunnustan, etten ole japanilaisen ruoan ystävä. Saarivaltion ruoka nojaa ymmärrettävästi runsaaseen kalan ja äyriäisten käyttöön, joille olen allerginen. En piittaa myöskään etikoiduista asioista ja niitä Japanissa riittää, se selviää tästäkin kirjasta. Siksi esimerkiksi sushi ei minulle maistu, koska se on pääasiassa etikoitua riisiä lisukkeilla, yleensä niillä meren- tai järvenasukeilla. Toisaalta rakastan raamen-keittoa ja okonomiyaki on mielestäni herkkua.
Kirjan reseptit on valmistettu ja kuvattu kirjoittajan kotona, se vahvistaa ajatusta, että voisin onnistua itsekin kotikeittiössäni ja laskee kynnystä kokeiluun. Monet reseptit sisältävät asioita, joita en pysty syömään, mutta ainakin tonkatsua haluan kokeilla kotona.
En ole vegaani, mutta väittäisin että vegaaninen sienikorokke jää vegaanilta tekemättä, ainakin täsmälleen ohjetta seuraten. Se nimittäin sisältää voita ja kananmunia.
Tykkäsin kirjan tunnusta, se tuntuu hyvältä käsissä. Kansimateriaali ei vaikuta kovinkaan kestävältä, vaikka tuntuu mukavalta käteen. Kirjan kulmat ovat miellyttävästä materiaalista huolimatta jo nyt kärsineet, vaikka se ei ole edes päässyt tositoimiin. Hieno yksityiskohta on kirjan selkä, johon on jätetty näkyviin sidonta. Hyvin japanilaista! Ratkaisu myös auttaa siihen, että kirja avautuu kunnolla, joka on reseptiä seuraavalle hyvä asia, vaikka pitkiä tai monimutkaisia ohjeita ei olekaan.
*Arvostelukappale saatu.
