Vanhempani kävivät ja toivat mukanani jo aikoja sitten ennakkoperinnöksi saadun nojatuolin. Tuoli on nykyään jo edesmenneen Mammani peruja ja siksi rakas. Olenkin nyt onnellinen, kun vihdoin sain sen omaan kotiini. Vähän se kaipaisi verhoilua, mutta toistaikseksi tyydyn nykykuosiin. Jos vielä saisi lukuvalon tuolin viereen! Valaisinta joutuu ehkä odottelemaan veronpalautuksiin asti.
Kaunis sisustus on oravanpesässä, nojatuoli on kaunis. :)
VastaaPoistaKiitos, Kiitos! :)
VastaaPoista