VANHA LANKARULLATELINE.

Esittelyssä Kierrätyskeskuslöytö kesältä. Joku saattaa muistaa, että olen koulutukseltani tekstiilisuunnittelija ja kaikki vanhat kudonta- yms. työvälineet ovat lähellä sydäntäni ja jos hinta on kohdillaan, mielelläni kannan sellaisen kotiini.

Olen pitkään etsinyt vanhaa lankarullatelinettä wc-paperitelineeksi. Olen etsinyt sitä jo niin kauan, että nyt kun sellainen löytyi, tajusin ettei se mahdu mitenkään pikkuruiseen vessaani. Se ei sinänsä haittaa, sillä löytämääni telineeseen ei edes vessapaperirulla mahdu. Onneksi se mahtui kaapin päälle ja telineessä oli valmiiksi puinen rulla, joten se on soma noinkin. Näitä telineitä ei ole juuri eteen tullut ja kun se oli hinnoiteltu 5 euron arvoiseksi, en edes harkinnut sen ostamatta jättämistä.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

VIININPUNAINEN FINEL KASARI.

Minulla on ollut kesän aikana kolme kertaa asiaa Espoon Leppävaaraan. Olen ottanut kaupunginvaihdosta ilon irti ja törsännyt AB-alueen vuorokausilippuun (8 euroa) ja tehnyt pienen kirppiskierroksen. Leppävaarassa vierailen sinne vieneiden tapaamisien lisäksi myös Fidassa. Yleensä käyn Sellon kauppakeskuksessa kahvilla ennen kuin jatkan junalla Keran asemalle, josta on lyhyt kävelymatka Nihtisillan Kierrätystavarataloon. Nihtisilta on Pääkaupunkiseudun suurin ja kaunein Kierrätyskeskus. Sieltä on melko vaikeaa päästä ulos ilman ostoksia.

Kierrätyskeskuksen jälkeen vaihdan kulkupeliksi linja-auton ja matkaan yhden pysäkin välin Mankkaalle. Siellä kohteena on Mankkaan Akseli -kirpputori. Yleensä pistäydyn myös puutarhamyymälä GardenLiving:ssä. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös lifestylekaupat Country White ja Monday TO sunday. Kävelymatkan päässä noista edellä mainituista on pieni linnunpönttö- ja harjakauppa Kallenpaja puuverstas. Myynnissä on mm. sokeiden sitomia harjoja joka tarpeeseen.

Mankkaalta matka jatkuu bussilla Tapiolaan, jossa on kaksi kirppistä, Toinen Kierros ja 88.fi. Olen yhdistänyt kierrokseen myös käynnin WeeGee-talon museoissa. Emmassa on parhaillaan meneillään mm. Michael Schilkin feat. Lotta Mattila -näyttely, joka on aivan huikean hieno. Keramiikkaeläimiä upeasti toteutetussa näyttelytilassa. 

Reissuun liittynä aina pieni gilty pleasure Tapiolassa - käyn Søstrene Grene -liikkeessä. Søstrene Grene on herkullinen yhdistelmä Flying Tiger:a, Dille & Camille:a ja Natural Kitchen:ä. Olen kantanut sieltä kotiin mm. muutamat kukkaruukut. Kauniita punasaviruukkuja ei voi koskaan olla liikaa!

Viimeiseltä Espoon reissulta kannoin kotiin Mankkaan Akselista kauniin viininpunaisen Finelin kasarin. Olen kerännyt Kesäpesälle eri värisiä Finelin kattiloita ja tämän pienikokoinen kasari oli täydellinen täydennys kokoelmaan. Sen väri on upea, kasarin kunto oli lähes käyttämätön lukuun ottamatta pientä iskemää kannessa. Se kustansi 15 euroa, joka vähän kirpaisi, mutta en muista ennen nähneeni juuri tämän värisisiä. 

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 12. Ichigo ichie.

Kaupallinen yhteistyö: Gummerus

Muistatteko kirjan Ikigai? Kirjoitin siitä kesäkuun lopulla. Nyt sen kirjan kirjoittajilta, Héctor García (Kirai) ja Francesc Mirailles, on tullut uusi kirja Ichigo ichie - Hetkessä elämisen taito japanilaisittain. Tällä kertaa tartuin kirjaan avoimin mielin ja ilman ennakkoajatuksia, vain kiinnostuneena hetkessä elämisen taidosta japanilaisittain.

Japaninkielen termi ichigo ichie ei varsinaisesti käänny suoraan suomeksi, mutta se tarkoittaa kutakuinkin "yksi kerta, yksi kohtaaminen" tai "tässä hetkessä, yksi mahdollisuus". Kirja nojaa tähän sanontaan ja japanilaisten hetkessä elämisen taitoon. Samankaltaisia hetkessä elämisen ajatuksia löytyy myös muualta, kuten tiibetiläisestä tarusta tai buddhalaisesta tarinasta ja niitä esitellään kirjan kokoon nähden aika laajasti. 

Ichigo ichie -kirjassa on oma lukunsa aisteista nauttimiseen taidoille kuten myös juhlimisen taidolle. Yksi tunnetuin japanilainen hetkessä eläminen ja näköaistista nauttimisen taito on kirsikan kukkien katselu. Kukinta on lyhyt ja on vain se lyhyt hetki ennen kuin terälehdet varisevat maahan. Putoavien lehtienkin katselusta japanilaiset osaavat nauttia, siinä jos jossain on erityinen ichigo ichie -taito.

Kirja on kiinnostava muistutus nauttia pienistä, ohikiitävistä hetkistä, joita ei enää saa takaisin. Minusta tuntuu, että mitä enemmän olen sukeltanut japanilaiseen kulttuuriin, sitä enemmän olen alkanut kiinnittää huomiota hetkiin, varsinkin sellaisiin pieniin, monista ehkä vähäpätöisistäkin. Olen tervehtinyt siemenkylvöjen ensimmäistä sirkkalehteä, viettänyt omenankukkajuhlaa, ilahtunut hellepäivän yllättäneen sateen aiheuttamasta sateenkaaresta, vasta avatun kahvipaketin tuoksusta, kehräävästä kissassa kyljen päällä, varhaisen aamun höyryävästä hengityksestä syyskesällä, ensimmäisestä roseelasillisen siemauksesta touhukkaan puutarhapäivän jälkeen ja niin edelleen.

Kirja saatu: Gummerus

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 11. Tokion tuhkaa.

Samaisella Kierrätyskeskus-reissulla, kun löysin japanilaisen puupiirroksen, löysin kirjaosastolta tämän opuksen. Kiersin hyllyjä pitkään ja viimein tärppäsi, löysin jotain japanilaista luettavaa. Epäilin kirjan aluksi olevan dekkari, vaan ei. Kenzo Kitakatan Tokion tuhkaa on täysverinen mafiatarina tai siis japanilaisittain yakuza-tarina. Kitakata on Japanin arvostetuimpia ja tuotteliaimpia rikoskirjailijoita sekä lukuisasti palkittu. Kirja on ilmestynyt vuonna 2006.

Tokion tuhkaa -kirjaa pidetään hänen parhaana työnä. Itsehän en kirjasta varsinaisesti pitänyt. Väkivalta ei millään muotoa kiehdo ja minusta kirjassa oli sitä paljon ja tarpeettomasti. Tai kai se yakuzan elämään kuuluu ja sinällään paikallaan kirjassa, mutta liikaa minulle. Japanilaisen elämän ja ympäristön kuvaus jäi toivomaani ohuemmaksi. Minulla on hirveä kaipuu Japaniin ja janoan japanilaisia tarinoita, joten tämänkin kirja kuitenkin hieman auttoi siihen.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

VANERILAUKKU.

Vanhat vanerisäilyttimet ovat heikkouteni. Kotoa löytyy sekä vanerilaukku että pyöreä vanerinen laatikko ja kaksi kannetonta pyöreää vasua. Vasut ovat jo sulkeutuneelta kirpputorilta aikaa sitten löydetyt, vanerilaukun olen huutanut Huuto.netistä omakseni ja pyöreän boksin ostin Turun kirppis-Centeristä. Nyt löysin toisen, vähän pienemmän laukun. 

Vanerilaukku löytyi Nihtisillan Kierrätyskeskuksessa hinnoittelemattomat - älä ota -ostoskärryissä. Kiersin myymälää ja kärryä kuin kissa kuumaa puuroa, kun hoksasin vanerisen laukun siellä. Odottelin tovin josko laukku hinnoiteltaisiin ja päätyisi hyllyyn ennen kuin rohkaistuin kyselemään hintaa sille.

Onnekkaasti arvotuotteiden hinnoittelija tuli juuri paikalle kuin tilauksesta ja hetken tuotetta pyöriteltyään antoi sille hinnan. Alennuksien jälkeen hinnaksi jäi 20 euroa, joka sopi kukkarolleni ja niin kiikutin vanerilaukun kassan kautta iloiten kotiin. Minusta parikymppiä oli hyvinkin kohtuuhinta laukusta. Tarkempi tutkailu paljastin sen olevan kotimaista alkuperää. Laukku on aika hyväkuntoinen, vain nahkavyöte on ajan saatossa mennyt poikki.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 10. Geishan muistelmat.

Tällä hetkellä en millään halua lukea muita romaaneja kuin Japani-aiheisia. kotona olisi iso pino luettavaa, mutta en silti tartu niihin. Ilahduin suunnattomasti kun löysin Kierrätyskeskuksen ilmaisteltasta Arthur Goldenin Geishan muistelmat. 

Olen lukenut kirjan ensimmäisen kerran yli 10 vuotta sitten, juuri ennen ensimmäistä Japanin matkaa. Kirja oli matkalukemisena kun kävin ystävän luona Edinburghissa ja tiesin, että muutaman kuukauden päästä pääsen Japaniin. Muistaakseni olen lukenut kirjan sen jälkeenkin kertaalleen.

Kirja kertoo yhdeksän vuotiaan Chiyon tarinan kalastajaperheen tyttärestä kaikkien tavoittelemaksi geishaksi. Rakastan kirjan alkua, sen Japani-kuvausta, vaikka itse tarina siinä kohtaa onkin kovin surullinen. Kirjan edetessä tarina tempaa mukaansa, enkä voinut lopettaa lukemista, vaan hotkaisin kirjan parissa päivässä. Loppua kohti kirja mielestäni tylsistyy, mutta kestän sen alun viehättävyyden takia.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

JAPANILAINEN PUUPIIRROS KIERRÄTYSKESKUKSELTA.

Tein hetki sitten pienimuotoisen kirppiskierroksen Espoossa. Parhaat ostokset tein Nihtisillan Kierrätyskeskuksesta. Mukaan lähtivät Japani-aiheinen romaani, kaksi Herttua-viinilasia ja tämä  kuvissa näkyvä japanilainen puupiirros.

Taulun taakse on liimattu lappu, joka kertoo työn ostetun Kyoto Handicraft Centeristä. Sieltä samasta paikasta olen itsekin hankkinut kolme kissa-aiheista puupiirrosta. Viime vuosina on paikan valikoima harmillisesti kaventunut mahdottoman paljon. Ennen puupiirroksia oli lähes yhden kerroksen verran, viime reissulla käydessä hyvin paljon vähemmän.

Samassa lapussa on mainittu, että puupiirroksen tekijä on Kiyomine (1787~1868). Kun googlettelin taiteilijaa löytyi myös teoksen nimi: Shinpan imayo shiki no hana: Natsu (Neljän vuoden ajan kukat: kesä). Teoksen oikeassa ylänurkassa näkyy iiriksiä, kesän kukkia. Lisää etsiessäni selvisi, että kevään kukat ovat yllättäen kirsikankukat ja syksyn krysanteemit. Talven kukkia en etsinnöistä huolimatta valitettavasti löytänyt.

Kotiuduin kirppiskierrokselta suoraan mökille ja sinne puupiirros on toistaiseksi jäänyt. Se on seilannut muutamassakin eri paikassa, mutta on nyt jäänyt yöpöydälle sängyn viereen. Olen viime päivät ahkerasti mökkeillyt, niin olen onnekseni myös saanut ihastella tätä työtä useita kertoja päivässä. Tykkään puupiiroksesta ihan valtavasti. Harkitsen vakavasti sen siirtämistä talveksi kotiin. Onneksi sen aika ei ole vielä vähään aikaan.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

LATTIATYYNYJEN UUSI ELÄMÄ.

 

Tänä keväänä minua odotti mökillä ikävä yllätys. Hiiri oli tehnyt pesän kahden pystyyn nostetun lattiatyynyn väliin, tietenkin ihan keskelle tyynyjä. Vielä kurjemmaksi tilanteen teki se, että tyynyt on itse suunnittelemani ja kutomani ensimmäisenä opiskelijatyönä. Niihin on uhrattu mahdottoman paljon aikaa ja vaivaa. Että pitikin hiiren tehdä pesä juuri näihin! Toivuttuani järkytyksestä ja ensimmäisestä ajatuksesta heittää tyynyt roskiin, tajusin että kiitos tyynyjen ison koon, niissä oli vielä käyttökelpoista kangasta jäljellä.

Sisätyynyt heitin suosiolla roskiin, mutta kankaat meni pesuun - olikin jo aika. Äidin kanssa yhteistyössä purimme ja ompelimme kasaan kapeammat pötkelötyynyt tyynyjen ehjistä puolista. Minä purin ja äiti saumuroi ja ompeli. Oma ompelukoneeni on hyvin pakattu kaappiin eikä ompelutilaa oikein ole, siksi olikin helppo hoitaa ompelut vanhempieni luona, jossa ompelukone on aina esillä ja tilaa on ihan eri lailla. Lisäksi äidillä on saumuri toisin kuin minulla.

Tyynyistä tuli tosi kivat. Ne itseasiassa ovat nyt käyttökelpoisemmat kuin valtavan isot lattiatyynyt. Enää en vie aarteitani mökille, vaan pidän ne kotona.

Tässä kuvassa näkyy tyynyt mökkikäytössä - lavadivaanin pehmusteina. Ne olivat aivan täydellisen kokoiset. Lavadivaani tarvitsee nyt uudet pehmusteet, tosin tänä vuonna olen käyttänyt sitä säilytystilana siemenkasvatuksilleni. Harmi, että mökkihiireni tykkää designtekstiileistä yhtä paljon kuin minä. Hiiri taitaa muutenkin olla vähän enemmän tarkempi sisustaja, aiempana vuotena se on tehnyt pesän vaaleanpunaisesta silkkipaperista. :D

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

HELSINGIN SANOMAT 26.7.2020

Tutun näköinen siirtolapuutarhapalsta ja sen omistaja keekoili tänään Helsingin Sanomien Koti-liitteessä. :)

Teksti: Susanna Karhapää

Kuvat: Juhani Niiranen / HS

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KESÄKUULUMISIA.

Vietin kesäkuussa neljä viikkoa mökillä putkeen. Henkilökohtainen ennätys. Olisin luultavasti ollut pidempäänkin, mutta piti lähteä kampaajalle Turkuun. Olin viimeksi käynyt helmikuussa hiustenleikkuussa ja kertaalleen jo koronan takia siirtänyt aikaa, joten nyt oli jo aikakin siistiä hiukset. Tällä kertaa muutos oli isompi, latvoista lähti reilut 10 senttiä ja tuntui myös, että iästä lähti samalla muutama vuosi. Ihanan kevyt kesätukka.

Turun sunnalla kävin vierailulla Kupittaan siirtolapuutarhassa ja Liedon japanilaisessa puutarhassa. Kupittaan siirtolapuutarha on uhattuna, Turun kaupunki kaavailee tilalle "uudisrakentamista kaupunkikehittämisen ja maankäytön taloudellisen tehon lisäämisen nimissä". Jotta historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti tärkeä viheralue säästyy, käy kirjoittamassa nimesi asian puolesta vireillä olevaan adressiin.

Turun reissun jälkeen jouduin uudelleen polvileikkaukseen. Tällä kertaa polvesta poistettiin kipua aiheuttaneet ja kuntoutumista hidastaneet ruuvit. Leikkaus oli tällä kertaa pienempi ja vaikka lähdin sairaalasta kyynärsauvojen kanssa, pystyin heti kävelemään. Haava on toki edelleen vähän kipeä ja varon raskaimpia puutarhatöitä. Kitkeminen ja kaivuuhommat kiinnostaisi, mutta maltan mieleni.

Vaikka kävelenkin jo ilman kyynärsauvoja, on se silti hieman vaivalloista. Siksipä olen pysytellyt kotona, jossa vessaan on lähes esteetön, muutaman askeleen matka toisin kuin mökillä. Kotona pystyy myös ihan toisella lailla huolehtimaan hygieniasta, suihkussa käyminen on niin paljon helpompaa. Säätkään eivät ole olleet yhtä suotuisat kuin kesäkuussa. Sateella mökistä tulee kostean kolea, ei mitenkään viihtyisää.

Onneksi voin hyvällä syyllä {polvi ja korona} nuhjata kotona. Haaveilla puutarhahommista, rakentaa nettiportfoliota ja rapsutella Murusta.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest