ORAVANPESÄ 10-VUOTTA!

23 marraskuuta 2018


Hyvää syntymäpäivää tälle Oravanpesä-blogille! 

Kymmenen vuotta sitten kirjoitin ensimmäisen postauksen, aloitin Aleksis Kiven Seitsämästä veljeksestä tutulla Oravan laululla. Ihan vain siksi, että halusin jonkun erityisen ensimmäisen postauksen, mutta en tiennyt mistä aloittaa. Oravan laulu siksi, että siinä lauletaan oravanpesästä. :)



Ennen tätä blogia ehdin kirjoitella pari vuotta blogia, joka on sittemmin haudattu bittiavaruuteen. Blogiurani on siis kestänyt jo yli kymmenen vuotta. Ensimmäinen blogini oli kuvaton ja aihepiiri oli siihen aikaan kovin suosittua "haircuttia" eli kevyttä avautumista. :) Mitä enemmän tutustuin blogimaailmaan, sitä enemmän aloin kaivata paikkaa, jonne laittaa kuviani ja jakaa rakastamiani asioita samoja juttuja tekevien kanssa.



Kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon. Sen aikana olen mm. asunut neljässä asunnossa, olen ostanut siirtolapuutarhamökin ja olen työskennellyt kolmessa eri työpaikassa. Muitakin pieneimpiä ja suurempia muutoksia ja elämänmullistuksia on ollut ihan tarpeeksi. Onneksi on yksi asia, joka on pysynyt mukana koko ajan - Murunen. 






Blogin aiheet ovat pysyneet aika samoina koko kymmenen vuoden ajan. Sisustusta, designia, taidetta, kirppariostoksia ja roskalavalöytöjä. Nykyään harvakseltaan on juttua askarteluista, joskus Japania siellä täällä, kissoja ja oravia. Silloin tällöin reissukuulumisia, postikortteja matkoilta ja kirjaesittelyjä. Viime aikoina kasviaiheet ovat lisääntyneet. Tämä keräilijäsielu on hieman hurahtanut huonekasveihin. Seitsemän vuotta sitten parvekepuuhastelu siirtyi siirtolapuutarhaan ja omaan Oravankesäpesä-blogiin. Näiden aiheiden parissa jatketaan varmasti edelleenkin.

Mahtavaa, että olet löytänyt tiesi tänne! Olet tervetullut uudestaankin. :)


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KRANSSITEHTAILUA.

18 marraskuuta 2018


Blogiyhteistyö: Huiskula

Harmaat marraskuun päivät vaativat kotiin jotain erityistä kaunistusta, vaan on vielä vähän aikaista jouluisille jutuille. Kranssihommat tuntuvat olevan monellakin tähän vuodenaikaan mielessä ja siihen puuhaan ryhdyin itsekin. Sain Huiskulalta ihanan kukkalähetyksen* ja loput materiaaleista haalin kotoa ja oksat siirtolapuutarhan haketusalueelta.



Värkkäsin kolme erilaista, modernimman sorttista kranssia kotia koristamaan. Ensimmäisessä on käytetty kahta erilaista eukalyptusta* ja skimmiaa*. Oksa on luultavasti jonkun kanssasiirtolapuutarhurin omenapuusta. Tämä kranssi pääsi koristamaan asuntoni ainoaa väliovea -kylppärinovea.



Toinen, triangelinmallinen kranssi on koottu kolmesta oksasta, jotka sidoin yhteen juuttinarulla. Epäilen oksien olevan myös jonkun toisen puutarhurin omppupuun vesiversoja. Tähän kranssiin yhdistin harmahtavaa eukalyptusta*, nuppuista mimosan* oksaa, harmaata chasmanthiumia* ja kochiaa*. 




Kolmas kranssi päätyi asunnon ulko-oveen tervehtimään kotiintulijaa. Tähän kranssiin sidoin kahta erilaista eukalyptusta*, toinen on värjättyä ja toinen on pienempi lehtistä vihreää. Lisäksi kranssissa on mimosaa*, chasmanthiumia* ja kochiaa*.




Oravankesäpesä-blogissa on esittelyssä tekemäni perinteisempi havukranssi, käy kurkkaamassa!

*Kukat saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

HUIPPU-TYYNY JA TAMARA ALADININ MALJAKKO.

13 marraskuuta 2018


Vierailen säännöllisesti sekä läheisessä Kierrätyskeskuksessa että Kierrätyskeskuksen verkkokaupassa. Yleensä poistun molemmista tyhjin käsin, vaan välillä löytyy jotain herkkuja ostettavaksi. Innostuin valtavasti, kun Habitare-messujen alla verkkokaupaan tuli kierrätyskankaista tehtyjä Trip-mehupurkkien {kuka muistaa?} tai pyramidin muotoisia tyynyjä. 

Huippu-tyynyjä oli valtavasti eri värisiä ja kuosisia, valitsin tietenkin kauniin punaisen. Tuotteen esittelytekstissä mainittiin yleisesti kankaiden olevan verhoilukankaita ja kuvia tiiraten toivoin punaisen olevan samettia. Olihan se, vakosamettia kylläkin. Ei haittaa, tykkään siitäkin. Tyyny tosin kerää itseensä kissankarvoja hyvin tehokkaasti. Vinkkinä, paras tapa saada karvakuorrute pois tekstiileistä on kaapia ne kumihanska kädessä pois. Turha tuhlata teippiharjaa laajoille alueille.




Tyynyn tilasin siis verkkokaupasta, kun sattui kohdalle hyvä alennusviikonloppu. Odotin perjantai-illalla, päivän vaihtumista, jotta varmasti sain haluamani tuotteet ostoskoriin. Tyynytilauksen mukana tuli myös yksi lisä Botanica-kokoelmaani. Samaisena perjantaina aiemmin visiteerasin myös kivijalkamyymälässä ja löysin kauniin punaisen Tamara Aladinin Riihimäen Lasille suunnitteleman maljakon. Seuraavana päivänä sen olisi saanut alennuksella, mutta en uskaltanut jättää maljakkoa myymälään odottelemaan seuraava päivää. Tiedättehän kirppikset!



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

BLUE THINGS.

11 marraskuuta 2018




Pieni ja vaatimaton taidekeramiikkakokoelmani sai elokuussa uuden jäsenen, kun vierailin Lokal-galleriassa katsomassa Jenni Ropen ja Matti Pikkujämsän Blue Things -näyttelyä. Ihastuin yhteen esillä olleista pienistä astioista niin kovasti, että se oli pakko kotiuttaa.

Keramiikka-astian on valmistanut Sarita Ceramics ja työn ovat sekä Rope että Pikkujämsä signeeranneet. Astiassa ja sen kuviossa on vahvat Japani-vibat, se ei luonnollisestikaan yhtään vähennä viehätystä.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

MARIMO.

04 marraskuuta 2018


Instagram - mikä ihana ja vaarallinen paikka löytää kaikkea uutta ja hauskaa. Aikanaan, reilusti yli kolme vuotta sitten törmäsin ilmakasveihin. Aikani etsittyä niitä Suomesta löysin ensimmäisen Turusta ja sitten kolme seuraavaa piti tuoda Japanista asti. Nykyään niitä saa onneksi jo lähempääkin.

Uusin Instagramin kautta löydetty ihastus on Marimo. Vielä kun sen esittelyissä oli mainittu sen olevan japanilainen, olin myyty. Miten voisin vastustaa pieniä vihreitä palleroita?


Marimo-pallojen sanotaan usein olevan sammalta {moss ball}, vaan sitä ne eivät ole, vaan ovat leviä. Instgramissa moni taho sanoo niiden kuuluvan Algea-sukuun, kun taas Wikipedia kertoo palleroisten suomenkieliseksi nimeksi ahdinpallero ja sen olevan latinankieliseltä nimeltä Aegagropila linnaei.


Omat marimot löysin taannoisella Amsterdamin matkalla, kun asiakseni lähdin käymään vähän keskustan ulkopuolella olevassa Wildernis-kukkakaupassa. Olen tutustunut Wildernisiin Instagramissa ja kun kaupan feedissä vilahti leväpallerot, tiesin mitä haluan tuliaisiksi.

Marimot tyytyvät vähään. Niille riittää, että saavat uiskennella vedessä, joka aika ajoin vaihdetaan. Mitään lannotteita ei tarvita. Suorasta auringosta ne eivät tykkää, joten ne on syytä sijoittaa vähän sivummalle ikkunoista. 

Onko tässä uusi kasvihitti vai vain minun hassu kuriositeettihöpsähdykseni?



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KAKTUSTERRAARIO.

28 lokakuuta 2018



Parin vuoden aikana olen bongaillut paljon kasviterraarioita, vaikuttavat olevan hyvinkin trendikkäitä maailmalla. Toissaviikkoisella Amsterdamin käynnillä niitä oli näytti olevan ihan joka paikassa, vaate- ja sisustusliikkeissäkin. Kotiin tullessa piti askarella itsellekin kaktusteraario. Ostin kauniin terraarioastian vuosi sitten Habitaresta HUONE  ett RUMin osastolta jättimäisen ilmakasvin, Tillandsia xerographican, kodiksi. Ilmakasvi heitti henkensä kesällä ja terraario on ollut siitä asti tyhjillään.

Astian pohjalle laitoin kerroksen ruukkusoraa, päälle kaktusmultaa, multaan istutin kaksi kaktusta. Koristeeksi asettelin kolme kiveä, kaksi etummaista on matkamuistot Maltalta, pitkulainen on jostain muualta, enää en muista mistä. Sormet jäivät syyhyämään, tekisi vielä mieli tehdä toisenlainenkin, pienillä viherkasveilla, kauniiseen lasipurkkiin.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KUKKAIKKUNA.

21 lokakuuta 2018


Blogiyhteistyö: Huiskula

Vietin viime viikolla neljä päivää kesälomareissussa Amsterdamissa. Kotiinpalatessa sain kissani lisäksi vanhempieni kyydissä isän tekemän uuden kukkalaudan. Se on lähes tehty ohjeideni mukaan ja myös samanlainen kuin ikkunalla jo ennestään oleva.


Äitini kauhuksi kodin kasvit lisääntyvät hitaasti ja varmasti, halusin lisätilaa ikkunalle, sillä kodin ikkunat antavat itään tai pohjoiseen ja talvisin valoa on auttamattomasti liian vähän sisempänä asuntoa. Alahyllyllä ovat osa pelargoniaarteistani ja ylähyllylle tuli kokoelma kaktuksia, mehikasveja ja roikkuvia viherkasveja.


Helmivillakko | Senecio rowleyanus
Helmivillakko* on yksi lemppareistani, ne eivät vain kovinkaan pitkään selviä hoidossani. Olen vähentänyt kastelua huomattavasti tajuttuani niiden olevan mehikasveja, mutta siltikään ei ole onnistumisia tullut. Ehkä lisään kastelua hieman tämän uuden kanssa.


Hopeaköynnös | Scindapsus pictus


Ruukkuina on tutusti erilaisia punasaviruukkuja, vanhoja Arabian kukkaruukkuja ja liiallista harmoniaa rikkoo valkoinen Artekin Riihitie-ruukku.

Herttalyhty | Ceropegia woodii
Keittiössä ollut herttalyhty* oli kaikessa hiljaisuudessa kuollut. Uusi herttalyhty pääsi uudelle kukkahyllylle ja hauskasti sen lehdet ovat alapuolelta sävy sävyyn utuisten roosanväristen samenttiverhojen kanssa.


Kaktuksien joukossa on yksi pitkään etsimäni ihanuus - Cereus forbesii 'Spiralis'*. Hauskasti spiraalille kiertyvä kaktus taitaa olla ilman suomenkielistä nimeä.


*Kukat saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

ARABIAN KAKSOISMUNAKUPPI.

14 lokakuuta 2018


Mainitsin aiemmin, että Kierrätyskeskuksen ilmaisteltasta on löytynyt viime aikoina muutama aarre. Nukenpään kanssa samaan aikaan löytyi Arabian kaksoismunakuppi tai kääntömunakuppi. Toinen puoli on sopiva kananmunalle ja toinen ilmeisesti on tarkoitettu jollekin juomalle. En ole aiemmin törmännyt näihin hassuihin astioihin, olen vain kummastellut internetissä niitä. 

En olisi kotiuttanut tätä kuppia maksullisena, mutta ilmaislöytönä se sai paikan kodistani. Väritys on makuuni turhan pliisu, mutta sopii kauniisti terrakottaruukkujen kylkeen. Kuppi selvästi kaipaa ilmakasvin seuraa. Kupin oikealla puolella oleva punasaviastia on oma dreijaukseni. Ja sen on näköinenkin, pikkasen vinksallaan oleva. Olen silti ylpeä tekeleestäni. Pitää syksyn aikana kokeilla dreijausta taas uudestaankin.





Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground