TADAIMA - kotona juuri nyt.

11 toukokuuta 2019


Kahden viikon lomani ja matkani rakastamaani, iki-ihanaa Japaniin on ohi ja olen palannut työarkeen. Tällä kertaa matkasta ja aikaerosta toipuminen on vienyt aikaa runsaasti. Reissussa ensimmäinen viikko meni pari tunnin yöunilla, aamuun asti torkkuen ja futonilla pyörien. Toisella viikolla aloin päästä kiinni Japanin ajasta ja sitten pitikin palata kotiin. Olen huomannut muutamana viime vuonna, että nukun hirveän huonosti muualla kuin kotona {ja mökillä} ja se kostautuu aina reissujen jälkeen. Olisin tarvinnut vielä lisäviikon lomaa ennen töihin paluuta. 

Olen suorittaja lomareissuilla. Haluan nähdä paljon ja janoan tutustua uusiin asioihin, herään aikaisin ja jatkan tutkimista pitkälle iltaan. Rannalla makoilu ei ole mun juttu! Olin tehnyt kevyen suunnitelman kohteista, joita oli kolmessa vuodessa kertynyt hurja määrä. Edellisenä iltana mietin minne aamulla ensimmäiseksi suuntaan ja siitä jatkoin seuraavaan lähimpään kohteeseen ja sitten seuraavaan. Tämä toimii loistavasti, sillä matkustan yksin, eikä kukaan vastusta suunnitelmiani, reittejäni tai kohteitani ikinä.


Ikinä ei myöskään tarvitse kuunnella nurinaa tylsistä puutarhoista tai ainaisista vaatekaupoista. Ruokapaikoista ei tule tappelua ja ennen kaikkea - kukaan ei saa nälkäkiukkuraivareita. Jos sopivaa ravintolaa ei juuri tule eteen, voi kuitata lounaan jäälattella ja hyvällä pullalla.

Japani oli ihana. Tietenkin. Paljon puutarhakohteita, vähän taidetta ja sopivasti shoppailua. Reittini vei Osakasta kissajuna Tama Denshalla Kishiin, josta jatkoin Kiotoon. Kioton jälkeen suuntasin Hakonen vuorille pariksi päiväksi ja viimeiseksi vietin viikon Tokiossa.

Yllätyksekseni ehdin nähdä kerrottujen kirsikoiden kukinnan, ne kukkivat tavallisia myöhemmin. Kukinta, jonka vuoksi ajoitin matkani huhti-toukokuun vaihteeseen oli sinisade eli wisteria. Eikä haitannut, että samaan aikaan oli kukassa myös atsaleat. Oli pakahduttavan kaunista.


Kaikki kuvat ovat edelleen muistikorteilla. Kuvamäärä huimaa jo valmiiksi, enkä aio pitää kiirettä niiden suhteen. Koska kesä ja puutarhahommat. Syksyllä ja talvella on sitten paremmin aikaa. Reissupostauksia on tulossa, sitten joskus.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

IHANAA PÄÄSIÄISTÄ!

18 huhtikuuta 2019





Toivottelen ihanaa pääsiäistä pajunkissojen ja helmililjojen kera. Ja jos mietit, onko tuo möhkälemäinen keramiikkavaasi omia tekosiani - niin kyllä on. Sympaattisen kolho yksilö, josta ei ihan tullut sellaista kuin suunnittelin mielessäni. :) Se ei oli ihan justiinsa, mutta näyttää kuitenkin mielestäni ihan kivalta pajunkissojen kanssa.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

EI MENNYT NIIN KUIN SUOMENRUOTSALAISESSA TV-SARJASSA.

14 huhtikuuta 2019


Edellisessä postauksessa mainitsin, että esittelen tuoksuherkän hyasinttiratkaisun, kunhan hyasintit ovat kukassa. Nyt hyasintit ovat kukassa. Ratkaisuni oli lasikupu, jonka löysin kirpparilta. Kupu oli suuri, mutta niin vain hyasintit venyivät niin, että joutuvat kumartelemaan kuvun sisällä.Vähän ovat reppanan näköisiä.

 

Kävin muutama viikko sitten kirppiksellä, josta bongasin ison lasikuvun. Heti tuli fiilis, että se on pakko kotiuttaa. Järki hieman hidasteli, kun mietin mihin ihmeeseen ison kuvun pienessä kodissani laitan. Ostin kuitenkin kuvun ja ajattelin pääseväni siitä eroon, jos sille ei tilaa löydy.


Kupu laittoikin sitten lumipalloefektin liikkeelle ja järjestelin yhden viikonlopun tavaroita uusiksi. Siirsin maljakkokokoelman kaapin päältä toisaalle ja keräsin tilalle juuri nyt mieleisiä asioita. Kupu löysi kuin löysikin paikkansa ja löysi myös oivan parin. Se istui kuin hanska yhteen tekemäni kakkuvadin kanssa. Vadissa on kuin tehtynä pieni ura kupua varten.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

PRE-PÄÄSIÄINEN.

08 huhtikuuta 2019


Blogiyhteistyö: Huiskula

Aloitin pääsiäisen vieton jo hyvissä ajoin, sillä en ole juhlistamassa sitä tänä vuonna kotosalla. Pääsiäiseen kuuluu ehdottomasti suklaamunat ja narsissit. Muutaman töistä saadun suklaamunan olen jo nautiskellut ja nyt oli narskujen aika. Olen kevään mittaan pantannut narsissien hankkimista, sillä miellän ne niin vahvasti pääsiäiseen. Alkukeväästä olikin helmililjojen ja pikarililjojen aikaa.


Laitoin kotini "sesonkikukka-alueelle" metallisiin kulhoihin asetelmaksi neljää erilaista narsissia*, valkoiset 'Geneve' ja 'Snowboard' sekä keltainen kerrottu 'Gold Medal' ja kelta-valkoinen 'Westward'. Niiden kaverina on keltaisia hyasinttejä* ja toiseen astiaan lisäsin myös valkoisia krookuksia*.



Rehellisyyden nimissä en osaa sanoa mikä ero Geneve- ja Snowboard-lajikkeissa on. Olen tutkinut niitä ja verrannut internetin kuviin, hiuksenhieno ero terälehtien muodossa on ehkä löydettävissä. Toisen torvi saattaa olla lisäksi nuppuisempana hieman keltainen.



Nämä kerrotut ovat suosikkejani. Ihanat röyhölemekot.


Hyasintit vähän jännittävät. Olen tuoksuherkkä ja yleisesti hyasinttien tuoksu on minulle liikaa. Minulla oli suunnitelma näiden varalle, mutta kolme hyasinttia ei tarkoittanutkaan kolmea yksittäistä sipulia kuten jouluna, vaan kolmen sipulin kimppaa. Tuoksuturvallinen suunnitelmani sopi vain yhdelle tälläiselle muhkealle versiolle tai kolmelle yksittäiselle. Palaan siihen kun hyasintit ovat kukassa. Suunnitelma B on viedä kasvit mökille, jos tuoksu yltyy pienessä kodissani liian voimakkaaksi.


Hajoitin yhden hyasintin pienempiin osiin ja laitoin kaksi sipulia Kierrätyskeskukselta ostamaani astiaan. Vahva veikkaukseni on, että astia on Kaj Francin Purtilo, väri ja mitat ainakin täsmäävät. Purkin pinnassa on pieniä, ilmeisesti maalitahroja, jotka eivät lähteneet pesussa pois. Pitää kokeilla kynsilakanpoistoainetta tai tärpättiä. Purtilo {tai sen kopio} kustansi 1,80 euroa.


*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

CARLOTTA KISSA.

31 maaliskuuta 2019


Kotini pieni taidekokoelma on kasvanut yhdellä teoksella. Carlotta kissa -työ on virolaisen Age-Elisa Riekkisen akryylimaalaus, jonka löysin Helsingin Taidelainaamosta. Olen käynyt aina silloin tällöin selailemassa netistä taidelainaamon valikoimaa. Se on hengästyttävä ja monesti olenkin etsinyt tietyillä hakusanoilla ja tsekannut minulle tuttujen taiteilijoiden töitä.

Ei varmaan hämmästytä ketään, jos kerron yhden käyttämäni hakusanan olevan kissa. Tämä Carlotta tuli juurikin sillä haulla esiin, enkä saanut työtä mielestäni moneen viikkoon. Lopulta luovutin ja menin katsomaan työtä taidelainaamoon. Työ osottautui hieman isommaksi ja pinkimmäksi kuin olin kuvasta ajatellut. Se ei ollut ollenkaan huono juttu. Lainasin työn ja nyt maksan kuukausittain kaksikymppiä lainasta, jolla samalla lyhennän työn hintaa ellen palauta maalausta ennen laina-ajan päättymistä.



Olen aikaisemmin lainannut ja sittemmin myös lunastanut ensimmäisen maalaukseni Helsingin Taidelainaamosta. Siitä on jo yli kymmenen vuotta aikaa ja olen edelleenkin erittäin tyytyväinen Katja Tukiaisen Kisu juo maitoa -maalaukseen. Vähän harmittaa, että tässä välissä ei ole tullut lainattua mitään. Muutaman pienemmän grafiikanvedoksen olen kyllä käynyt ostamassa.

Suosittelen ehdottomasti katsomaan taidelainaamojen tarjontaa, pienellä kuukausimaksulla pääsee taideteoksen omistajaksi. Paljon parempaa kuin julisteet tai sisustustaulut.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

POMPULARUUKKU

23 maaliskuuta 2019


En malta olla esittelemästä lisää tekemääni keramiikkaa. Olen lapsellisen innostunut ja ylpeä tekeleistäni. Tämä pienehkö, mutta möhkälemäinen ruukku tekee minut aina iloiseksi, kun vain näen sen. Se ei ole taidokas mestariteos, mutta se on sitäkin hilpeämpi. Ostin tummanpuhuvan pallerokaktuksen ja se sopi ruukkuun mielestäni kuin nenä päähän. Harmi vain, että se ei taida viihtyä uudessa kodissaan ja on alkanut ottaa askelia lähemmäs biojäteastiaa.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

RUUKKUTRIO.

19 maaliskuuta 2019


Oli torstaiterapiani aika, siis keramiikkakurssi-ilta. Edelliset pari päivää, kuten myös kuluva torstai olivat olleet suoraan sanottuna paskat. Mieli oli alavireinen ja ajatus kulki ikävissä. Tulin keramiikkaluokkaan, riisuin takin, puin essun ja hain muovin alla kuivumassa olleet edelliskerran työt viimeisteltäviksi. Olin unohtanut täysin mitä olin viimeksi tehnyt syvissä vesissä lilluessani.


Sieltä muovin alta paljastui tämä kolmikko. Mieli koheni aivan toisiin sfääreihin, kun katsoin näitä kolme vänkyrää ruukkua. Suunnitelma ja toteuma ei ihan täsmää, vaikka idea toteutuukin. Ruukut ovat juuri niin persoonallisia ja hyväntuulisen kömpelöitä, kuin siinä hetkessä tarvitsin. Näppäsin ruukuista kännykällä kuvat ennen kuin vein ne odottamaan raakapolttoa.


Joka kerta kun katsoin kuvaa hymyilin, olin täysin ihastunut ruukkuihini. Siihen suttuiseen kuvaan palasin vielä useasti, sillä hiihtoloma tuli väliin ja sain vasta kahden viikon päästä valmiit ruukut uunista ulos. 

Nyt ruukut ovat kotona ilahduttamassa. Mietinnässä on mitä niihin istuttaisin. Jotain roikkuvaa tekeisi mieli, vai sittenkin kaktuksia tai ehkä mehikasveja. Liikaa vaihtoehtoja. Sillä aikaa, kun mietintä on kesken ruukkutrio tarjoilee väliaikaisen kodin keväisille helmilijoille.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KEVÄTTÄ KOTIIN!

17 maaliskuuta 2019

  
Blogiyhteistyö: Huiskula

Kunnon kevät tuntuu antavan odottaa itseään. Viikonlopun aikana täällä Helsingissä on taivaalta tullut niin vettä, räntää kuin luntakin. Siirtolapuutarhassa ei juuri maata vielä näy, piipoista puhumattakaan. Kun luonto ei tarjoile kevättä, voi sitä onneksi tuoda kotiin sisälle kukkien muodossa. Pääsiäiseen on vielä kuukauden päivät matkaa, joten vielä ei ole keltaisten narsissien aika.




Perinteisten keltaisten narsissien sijaan hain kevään tuntua hennon vaaleanpunaisilla helmililjoilla*. Helmililjat ovat keväisestä puutarhasta tuttuja ja niistä puhutaan myös helmihyasintti-nimellä. Oravankesäpesälläkin kasvaa sekä valkoisia, sinisiä että vaaleanpunaisia helmililjoja. Nämäkin päätyvät sinne myöhemmin, kunhan kukinta on ohi ja maa on sulannut. On kätevää, kun kodin ilostuttajat jatkavat elämää puutarhassa. Kukkia asetellessa huomasin, että näissähän on vieno tuoksu! Eipä ole tullut puutarhassa kyykittyä, niin että olisi päässyt tuoksuttelemaan.


Helmililjojen kaveriksi asettelin kirjopikarililjoja*. Myös ne ovat tuttuja puutarhasta. Nämä tosin ovat leikkoja. Oletko koskaan ajatellut pikarilijoja leikkokukkina? Minä en ainakaan ollut, mutta miksipäs ei. Eihän noita omasta puutarhasta raaski leikellä maljakkoon.


Pikarilijojen maljakkona on uusin Kierrätyskeskuslöytö, musta lasimaljakko. Epäilen sitä vahvasti Riihimäen Lasin tuotannoksi. Maljakon pohjassa oli pieni tarra, jossa oli numeroituja koodeja. Samanlaisia tarroja oli mm. aikaisemmin esiteltyjen ilamislöytöjen pohjissa ja samaan aikaan myynnissä olleiden lasiesineiden pohjissa, jotka kaikki olivat Riihimäen tai Nuutajärven tuotantoa. Selvästi jonkun keräilijän tms. kokoelma on päätynyt myyntiin.


Pikarililjojen rento, vähän hippimäinen olemus on valloittava. Jaksan edelleen hämmästellä niiden ruutukuosia - miten luonto osaakin tehdä jotain noin hienoa!

*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

PIKKUINEN JAKKARA.

10 maaliskuuta 2019


Olen ties kuinka monta vuotta metsästänyt rottinkista kukkajakkaraa kirppiksiltä. Niitä ei ole kirppiksillä näkynyt ja ne taitavat olla tänä päivänä niin haluttuja ettei niitä ihan pikkurahalla saakaan.




Löysin kivan korvikkeen Pihlis Kirppikseltä vitosella. Pieni ja matala jakkara on juuri sopiva vähän isommalle ruukulle. Kirjavalehtinen kumiviikuna, Ficus elastica, tulee paremmin esiin jakkaralle nostettuna kuin suoraan lattialla ollessaan. Eikä se enää näytä siltä, että on unohdettu lattialle. Jakkaran värikin, musta, on oikein passeli, eikä vähän kulunut olemuskaan haittaa.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KOLME ILMAISLÖYTÖÄ.

03 maaliskuuta 2019


Kierrätyskeskuksen ilmaisteltta on tarjonnut muutamia aarteita viime aikoina. Nämä molemmat löytyivät samalla kertaa. Musta Arabian munakuppi ja myös Arabian leimalla oleva punainen minikulho. Punainen minikulho on aivan ihanan värinen ja näyttää muodoiltaan hyvin japanilaiselta. Se sopisi hyvin soijakulhoksi, vaan tuskinpa on siihen tarkoitukseen aikanaan tehty. Leiman perusteella sitä on valmistettu vuosina 1964-1971. Onko kellään viisaammalla tietoa käyttötarkoituksesta?


Kolmas ilmaislöytö on täysin ehjä ja hyväkuntoinen Oiva Toikan suunnittelema Fauna-juomalasi. Juuri ennen tämän löytymistä kävin mielessäni pohdintaa, josko myisin ennestään minulla olevat kuusi Fauna-snapsilasia ja yhden pullalautasen. Sitten Faunat lisääntyivät yhdellä, se ei varsinaisesti helpota päätöksentekoa. Edelleen harkitsen luopumista, mutta toisaalta taas... 



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground