KUULUMISIA.

08 joulukuuta 2019


Marraskuu hujahti nopeasti ohi. Kaksi ensimmäistä viikkoa olin sairaslomalla ja kaksi jälkimmäistä töissä. Paluu töihin seitsemän viikon sairaloman jälkeen tuntui kummalliselta. Paljon oli poissaollessani ehtinyt tapahtua asioita, mutta kuitenkin kaikki oli ennallaan. Joulutohina päällä.


Leikattu polvi on parempi koko ajan, mutta sitä särkee ajoittain, varsinkin nyt töihinpaluun jälkeen. Kävely on edelleen opettelua ja siihen pitää keskittyä. Olen saanut ohjeet kuntoutukseen fysioterapeutilla ja vaikka kuinka inhoan jumppaa ja kuntosaleja, aioin tehdä kaikkeni, että polvi kuntoutuu ennalleen. Nämä kuluneet yhdeksän viikkoa ovat olleet opettavaiset, miten paljon vaikuttaa elämään, kun jalka ei toimi normaalisti. 


Viime viikolla fysioterapeuttini kertoi polvivammani olevan hankalimmasta päästä. Jos kuntoutuminen sujuu hyvin, polvi on kunnossa ensi vuoden loppuun mennessä. Todennäköisesti vasta 2021 alkuvuodesta. Kääk. Ei siis ihme, että toipuminen on kestänyt ja kestää edelleen. 


Kävelen edelleen ulkona kyynärsauvojen kanssa, sillä pelkään liukastumista ja kaatumista. Kyynärsauvat antavat myös henkistä tukea ja istumapaikan bussista helpommalla. Ne antavat syyn, että liikun hitaasti, kävely on kummallista ja etten saa taivutettua polvea bussissa. Ne myös hankaloittavat asiointia kaupan kassalla, kaatuvat aina ja ovat kylmät pakkasella.


Polviongelman vuoksi kaikki kotoa poistumiset ovat hitaita, harkittuja ja harvinaisia. Kävely kestää ikuisuuden. Ei huvita kävellä yhtään turhaan, käytän paljon aikaa selvittääkseni lyhimmät reitit ja parhaat kulkuneuvojen vaihdot. Normaalisti lyhyt poikkeama tai pikainen käynti vaatii aikaa ja vaivaa. Kauppaan ei tule lähdettyä ilman pitkää listaa, mutta silti niin että kaikki ostokset mahtuvat reppuun ja pitkäsankaiseen ostoskassiin, jonka saa kannettua repun tapaan. Onneksi nykyään voi myös tilata ruokaostokset kotiin, ihanan helppoa ja kätevää. Iltakävelyitä on ikävä.


Silti juuri nyt on monta asiaa hyvin. Kivoja juttuja on tapahtunut. Seitsemän viikon sairasloman käänsin seitsemän viikon syyslomaksi. Luin paljon, kävin kaikki viime kevään Japani-kuvat läpi, siivosin vaatekaapit, rapsuttelin kissaa, hoivasin huonekasveja, olin jouten. Oli ihanan rentoa, vaikka toki oli ja on kurjaa, että polvi on epäkunnossa.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

MEHIKASVIKOKEDAMOJA JA KAKTUSISTUTUKSIA.

01 joulukuuta 2019


Olin Vantaan aikuisopiston Vihersisustamisen trendit - kokedama ja kasviterraario -kurssilla vajaa kuukausi sitten. Päiväkurssin ohjaajana oli Nina Torvinen. Tässä kurssin saldoa.



Ensimmäisenä Nina kävi lyhyesti läpi tämän hetkisiä kasvitrendejä, jonka jälkeen iskimme kirjaimellisesti kädet multaan. Pyörittelimme mullasta ja sammaleesta kasvien juurien ympärille pallot, jotka sidoimme rautalangalla piukaksi paketiksi. Syntyi elämäni ensimmäisen itse tehty kokedama. Kasvivalikoima kurssilla oli pieniä kaktuksia ja mehikasveja. Päädyin mehikasvikokedamoihin, sillä pelkäsin piikkisten kaktusten käsittelyn olevan liian haastavaa ja kivuliasta kokedamaksi.



Terraarioon valitsin yhdistelmän kaksi kakktusta ja mehikasvin. Koristeeksi kiviä Maltalta.



Muutama kaktus jäi päivästä yli, en ikinä kieltäydy kasveista vaan otin ylimääräiset mukaan ja tein niistä oman istutuksen vanhaan Kupittaan Saven ruukkuun.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JOULURUUSUKOKEDAMAT.

24 marraskuuta 2019



Blogiyhteistyö: Huiskula

Jouluaattoon on enää kuukausi, kaipasin kotiin jotain pientä jouluista juttua. Vielä ei ole joulukoristeiden aika, mutta jouluisille kukille on aina tilausta.

Olin muutama viikko sitten kurssilla, jossa tehtiin kokedama-istutuksia eli kiedottiin kasvin juuret multapalloon ja sitten päälle kerros sammalta, joka sidottiin rautalangalla tiiviiksi paketiksi. Päätin kokeilla tekniikkaa kotona pienien, sievien jouluruusujen* kanssa.


Tiesitkö, että kukkakaupoista voi ostaa sammalta, jos ei satu omistamaan metsää, josta hakea sammalta? Todella kätevää esimerkiksi tälläiselle citypuutarhurille. Sammaleen keräys ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten sitä ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa.

Jouluruusu | Helleborus 'Verboom Beauty'

Suunnitelmissa oli laittaa kokedamat roikkumaan ikkunalle, mutta palloista tuli sen verran isot ja painavat, joten päädyin laittamaan ne esille tekemiini punasaviruukkuihin.


Kokedamojen teossa jäi pieniä paloja sammalta yli, oli pakko hyödyntää nekin. Laitoin pienet sammaltupot ruukkuihin kokedamojen kavereiksi. Sammal* on ihan superihanaa!


Kokonaisuudesta tuli mielestäni tosi kiva, ei mitenkään jouluinen. Vaan aika moderni ja yksinkertainen, Japani-twisti ei tietenkään yhtään haittaa, päinvastoin.


*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KISSATEEMAISIA SISUSTUSLEHTIÄ JAPANISTA.

23 marraskuuta 2019


Yksi asia Japanissa on se, että pienikin prosentti tai promille väestöstä on aika monta ihmistä. Ja se tarkoittaa, että pienikin juttu voi nousta pienen piirin The Jutuksi ja silti se tavoittaa suomalaisesta vinkkelistä paljon ihmisiä. Erikoisuuksille löytyy kannattajansa.

Edellä mainittu asia näkyy muun muassa pikku putiikeissa, jotka voivat olla erikoistuneet yhteen asiaan kuten sieniin. Keväällä kävin Tokiossa kaupassa, joka oli täynnä pientä tilpehööriä aiheesta sienet. Kyllä, ihan oikeasti. Toinen asia missä se näkyy on lehdet. Japanista löytyy erikoistuneita lehtiä joka lähtöön ja usein jopa muutama kilpaileva versio.

Instagram tarjoili tässä taannoin nähtäväkseni kaksi japanilaista sisustuslehteä, joissa teemana oli kissat {ja koirat}. Täydellistä silmäkarkkia, japanilaisia sisustuksia, jänniä kissamaisia ratkaisuja ja hauskoja kissatuotteita. Ei haittaa, vaikka kielestä ymmärtää vain sanan kaksi lauseesta, jos sitäkään.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

TEEKUPISTA KAKTUSRUUKUKSI.

21 marraskuuta 2019


Viime kevään Japanin matkalla kiertelin yhtenä päivänä suosikkialueellani - Kichijijojissa. Se on rakennuksiltaan mukavan matalaa ja jotenkin sympaattinen. Siellä on paljon kivoja pikkuliikkeitä ja muutenkin viehkää seutua. Kävelin päämäärättömästi ja yhtäkkiä huomasin erään rakennuksen portaiden juurella koreja, joissa oli keraamisia astioita. Eri koreissa oli eri hinta päällä. Ensimmäisessä oli merkintä 100 jeniä eli noin 80 senttiä. Seuraavissa oli hinnat 300 ja 500 jeniä {2,50 ja 4,15 euroa}.

Arvoin pitkään mitä, mitkä ja miten paljon voisin ostaa. Tuotteet eivät olleet hinnalla pilattuja, mutta puolentoista viikon oleskelu Japanissa oli aiheuttanut rinkan täyttymistä jo tehokkaasti. Päädyin lopulta yhteen 100 jenin teekuppiin. Se oli aivan täydellisen mallinen, ainoastaan sisällä vaaleanliila lasite on hieman levinnyt. Portaiden päässä oli ovi, joka vei keramiikkastudion esittely- ja myyntitilaan - ja kassalle. 


Kotiin tullessa laiton kupin keittiön kaapin päälle, jotta näkisin sen usein ja jotta muistaisin kuvata sen neljän muun matkaltani ostamani kupin kanssa. Kuvausta ei tullut tehtyä ennen kuin nyt, kun kuppi päättyi opuntiakaktuksen ruukuksi. Kävin ensi kertaa Triplassa ja löysin paikallisesta K-Supermarketista soman kaktuksen. Kotona pyörittelin eri ruukkuvaihtoehtoja, mutta japanilaisen teekuppi tuntui parhaalta. Kuppi tulee nyt hyvään käyttöön, sillä en ikinä juo teetä. 

Siinä se nyt on! Muiden pienten vaaleiden ruukkujen ja kaktuksien kanssa.




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

MIKSI ETSIÄ PIENIÄ MALJAKOITA KIRPPIKSILTÄ?

19 marraskuuta 2019


Syy oravoida pieniä maljakoita: pistokkaat ovat niissä kauniisti esillä. Toimii runsaana ryhmänä erityisen hyvin.


Viherkasviviidakon hurja peto. Tämä kiltteyden perikuva onneksi jättää kasvit ja mullat rauhaan. Mitä nyt mökillä tykkäsi maistella ruukussa kasvavaa heinää.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

ILMAKASVIT ITSETEHDYISSÄ KERAMIIKKA-ASTIOISSA.

17 marraskuuta 2019



Tyylini keramiikassa taitaa olla möhkälemäinen, kuten kuvasta voi havaita. Nuo neljä kupposta ovat edellisten kausien juttuja. Ne ovat päässeet kaapin nurkalle ilmakasveineen. Soma kokoelma, vaatisi yhden kupin lisää ja alusen kokoamaan ryhmä kokonaisuudeksi. Siinä tekemistä seuraaville keramiikkatunneille.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

VIHERKASVIVIIDAKKO.

13 marraskuuta 2019

 



Kodissani on tällä hetkellä noin 120 kasvia, ehkä vähän ylikin. Se tekee melkein neljä kasvia neliöllä. Se on aika paljon se. Melkein voisi sanoa, että täällä viherkasviviidakko. Muutama amppelikoukku ja amppeli on tyhjillään eli muutama vielä mahtuisi. Hieman kiinnostaisi posliinikukat ja niistä roikkuvat versiot. 

Niin ja tekemiäni punasaviruukkuja on tyhjillään. Osaisipa valita kaktuksien ja mehikasvien tai joidenkin rennosti versoavien ihanuuksien väliltä. Valoa ei kyllä ole tarjolla kaktuksien kaipaamaa määrää, ehkä siis joitain hämärämmässä viihtyvämpiä?



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

ASIOITA, JOTKA OVAT YLLÄTTÄNEET POLVITAPATURMAN JÄLKEEN.

10 marraskuuta 2019


Kuinka paljon saan kysymyksiä siitä mitä on tapahtunut. Yllättävin kohtaaminen oli naapuritalossa asuvan rouvan kanssa. Olemme aina silloin tällöin törmänneet kävellessä, mutta koskaan aikaisemmin emme ole jutelleet mitään. Paitsi nyt. Polvestani.
 

Kuinka kävely tuntuu kämmenissä. Koska kyynärsauvat.

Niin. Oikea termi käyttämilleni on kyynärsauvat eikä kainalosauvat.


Kuinka ihania ihmisiä olenkaan kohdannut minua hoitaneen sairaalan henkilökunnassa. 


Miten kolmessa viikossa reisilihaksesta tuleekin voimaton löllö.

Kuinka vaikeaa on opetella kävelemään normaalisti, kun on kolme viikkoa kulkenut polvi lähes suorana.
 

Miten ilkeältä jumppa tuntuukaan polvessa. Ihmeellinen kiristävä tunne, joka tuntuu enteilevät poksahdusta.

Sukanlaitto leikattuun jalkaan. Lähes mission impossible. 


Kuinka paljon olen miettinyt kehtaanko enää käyttää lyhyitä helmoja. Arpi on lähes keskellä polvea ja viitisentoista senttiä pitkä. Ja kuinka turhamaista se on.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 5. Auringonjumalattaren tyttäret.

06 marraskuuta 2019


Japani kiinnostaa, historia kiinnostaa ja naiskohtalot kiinnostaa. Näitä kaikkia löytyy Raisa Porrasmaan kirjoitamasta Auringonjumalattaren tyttäret - naiskohtaloita muinaisesta Japanista -kirjasta. Porrasmaa on japanologi, joka on erikoistunut Japanin klassiseen kirjallisuuteen. 

Naisten rooli historiankirjoissa on monesti kovin pieni, naiset ovat sivuroolissa verrattuna miehiin. Tämä kirja tarjoaa tuhdin esityksen Japanin naisista ja naishistoriasta. Se esittelee muun muassa naiskeisareita, Heian-kauden hovinaisia, joiden kirjoituksista on tullut maankuuluja, miko-shamaaneja ja viihdyttäjänaisia. Kirjasta selviää millainen naisten asema on ollut eri aikoina, millainen on ollut vihkiseremonia tai synnytys vuosia sitten.

Kirja on kiehtovaa ja ehkä myös ihan hieman ahdistavaa luettavaa. Nykyajan naisen näkökulmasta entisaikaan ei todellakaan ole ollut helppoa olla nainen. Kirja raotti taas hieman enemmän Japanin kulttuuria, joka kiinnostaa.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground