CLAMP TRAY.

15 tammikuuta 2017




En enää muista milloin näin ensi kerran Navet STHL:n Clamp Tray:n, mutta sen muistan että ensi silmäys tapahtui Time of Aquarius -blogissa {nykyään Minna Jones -blogi}. Tiesin heti, että se oli saatava minun ikkulaudalle laajentamaan kukkatilaa. Meni pitkään ennen kuin tohdin ottaa Navet STHL:aan yhteyttä ja kyselin musta Clamp Trayta. Sitä ei ollut, mutta harmaa oli tulossa parin kuukauden sisällä.

Siitä meni kuitenkin yli puoli vuotta ennen kuin lopulta ostin pikkutarjotinhyllyn itselleni. Löysin Clamp Trayn Tukholmasta Designtorgetilta. Mietin pitkään harmaan ja viininpunaisen välillä. Päädyin ehkä vähän tylsään harmaaseen, kun en voinut olla varma olisiko viininpunainen ollut kuinka lähellä arkkitehtivalaisimen punaista, joka on tarjotinhyllyn vieressä. 

Vielä ei tarjottimella ole ruuhkaa, vaan suunnitelmissa siintelevät pienimuotoiset siemenkylvöt...


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

MALJAKKOKOLMIKKO.

12 tammikuuta 2017




Saatoin ostaa itselleni joululahjaksi Marimekon punaisen Flower-maljakon. No, miten ihmeessä olisin voinut olla ostamatta? Marimekko. Maljakko. Punainen. Design. Kaikki toimii. Kutkuttelisi vielä se puuterinen vaaleanpunainenkin...

 

Paritin Flower muutaman kuukauden takaisen kirppisostoksen, Kaj Franckin KF245-maljakon kanssa. Maljakko tosin toimii lämpökynttilälyhtynä. Se on muuten ihan täydellinen kynttiläjalkana, värilasi ja kynttilän lempeä valo = toimii. Kolmanneksi asetelmaan pääsi sake-pullo, ihan kotimaisesta Alkosta pullon vuoksi ostettu yksilö. Minusta aika toimiva kombo niin värien kuin muotojenkin puolesta. Taustalla on jouluhavu-mäntyni, hieman ruskettunein neulasin. Kuusi-jouluhavu taas pukkaa uutta alkua.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

UUSI VUOSI - UUSI KALENTERI.

08 tammikuuta 2017



Olen vannoutunut printtikalenterin käyttäjä. Käsilaukusta löytyy allakka, johon kirjaan omat menot. Työpöydältä toinen, jossa on työmenot. Työtapahtumat löytyvät myös sähköisestä kalenterista, mutta tykkään enemmän omin kätösin tehdyistä merkinnöistä. Töistä löytyy myös seinäkalenteri, josta aikataulutan omat ja muiden työt viikkojen päähän. Ihanne olisi, jos olisi kaksi rinnakkaista kalenteria, joista toinen on aina kuukauden edessäpäin.

Kotoa seinäkalenteri puuttui pitkään - vaan eipä puutu enää. Vuotta ehti kulua viikon verran ennen kuin sain jouluna tilaamani Printic-kalenteri haettua postista. Printic-apsilla pystyy tekemään omista Instagram-kuvista kalenterin lisäksi mm. kuvia, magneetteja ja kirjasia. Kokosin omaan kalenteriin kuvat joka kuukaudelta kesäpesältäni. Tykkään kuvata kuukausittain siirtolapuutarhaani samasta kohtaa, jolloin vuodenkierto näkyy hyvin. {viime vuosi koottuna} Instagramissa toteutan samaa ideaa, mutta tiheämmin. Kuvaan n. viikottain kesäpesältäni kuvan, jossa näkyy mökki ja mökille vievä mökkipolku. 

Kalenteri oli pienempi kuin kuvittelin, mutta niin söpönen. Miinusta tulee viikoista, jotka alkavat sunnuntaista. oma viikkoni alkaa maanantaista.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KISSA DESIGN YASUSHI KOYAMA.

06 tammikuuta 2017



Yasushi Koyaman tekemien kissojen kokoelmani sai uuden jäsenen joulun alla Ornamon joulumyyjäisistä. En voinut vastustaa pientä musta kissaa, tietenkään. Vielä on tilaa pienellä Balcon-hyllyllä, pikkukissoja mahtuu, mutta entäs sitten jos seurueeseen liittyisi iso valkoinen kissa?

Leppoisaa loppiaisen jatkoa!


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

HEIPPA 2016.

31 joulukuuta 2016



Vuosi 2016 oli edellistä parempi, paljon parempi. Kuvaisin vuotta seesteiseksi. Pelkkää hymyä vuosi ei tarjoillut, mutta päällimäiseksi kuitenkin jää onnellisuus,  löysin muutamn vuotta kadoksissa olleen itseni uudelleen. Se tuntuu hyvältä.


Parasta ja odotetuinta vuodessa oli Japani ja kirsikankukinta, synttärilahjamatka itselleni. Nähdä sakura Japanissa oli pitkä aikainen haaveeni ja puutarhaunelmani, olin onnekas, kun ajoitus napsahti kohdilleen. Kirsikankukinta oli pari viikkoa myöhässä, onnekseni.


Vuosi 2016 oli ensimmäinen täysi vuosi asunnossani, kodissani, Oravanpesässä. Rakastan joka päivä enemmän näitä seiniä, seinien sisällä olevaa runsautta ja tätä asuinaluetta. Nipistelin vuoden mittaan muutamankin kerran, kun en meinaa uskoa asuvani unelmassani.



Surullisinta vuodessa oli rakkaan kissaystävän sattaaminen paremmille hiirestymaille. Konstan - savolaiskollini hain juhannusaaaton aattona 2001 Kuopion eläinsuojalta omakseni. Villi ja raisu kolli rauhoittui vuosien varrella, säilyttäen silti ailahtelevan tempperamenttinsä. Muuttaessani kaksitoista vuotta sitten Helsinkiin, jäi Konsta vanhempieni hoivaan, omakotitaloon ahtaan miniyksiöön muuton sijaan.


Yhdeksän vuotta sitten, viikko ennen juhannusta minulle kotiutunut Murunen aka Siiri aka Höpinkäinen voi onnekseni hyvin. Murunen on mitä ihanin, rakastettavin, kiltein, seurallisin, kaunein ja muutenkin ihan paras.


Täytin menneenä vuonna pyöreitä. Viimeisen kuukauden aikana minulta on kysytty kerran paperit Alkossa ja kerran baarin ovella. :) Parhautta. Tämä vuosi on ollut myös selfie-juhlavuoteni. Olen ottanut viimeisten kymmenen vuoden aikana itsestäni joka päivä kuvan. Aloitin siis jo ennen kuin #selfie-sanaa oli keksittykkään.


Vuoteen mahtuu paljon kivoja tapahtumia, ihania ihmisiä, niin uusia tuttavuuksia kuin vanhoja ystäviäkin, on ollut ylämäkiä ja alamäkiä. Olen joutunut tilanteisiin, joihin en koskaan uskonut joutuvani. Nyt vuoden lopussa olen taas piirun verran vahvempi, jos ensi vuonna saisin olla vain onnellinen, kokematta asioita, jotka vahvistavat?

Ihan parasta vuoden vaihdetta ja entistä parempaa uutta vuotta!
toivottaa Oravanpesän väki



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

FINNISH DESIGNERS AT HOME.

28 joulukuuta 2016


Yöpöydälläni on hyvin pitkään viihtynyt Tokiosta huhtikuussa ostettu Finnish Designers at Home -kirja. Ostin opuksen Shimokitazawan Village Vanguard -myymälästä. Mietin pitkään kuinka hölmöä on ostaa Japanista suomalaisten suunnittelijoiden koteja käsittelevää kirja. No, lähdin pois kaupasta ja sitten oli pakko kuitenkin hakea se kotiintuomisiksi. :) Hymyilyttää aina kassalla, kun maksan japaninkielistä kirjaa, kun en ymmärrä aina mitä edes myyjä sanoo, saati sitten kirjasta mitään. Nykyään osaan jo tulkita kysymykset lahjasta ja kanta-asiaskorteista. 

Tässä kirjassa on lyhyet englanninkieliset tiivistelmät jokaisesta suunnittelijasta, joka helpottaa ymmärtämistä. Kirja on ollut yöpöydällä pitkään, koska "luen" kirjaa. Siis tavaan ne kana-ja kanji-kirjoitusmerkit väleistä, jotka osaan. Yritän ylläpitää kielen osaamista tällä taktiikalla. Lukeminen ei ole nopeaa tällä tekniikalla ja kaksi aukeamaa illassa on jo hyvä saavutus ennen nukkumatin tuloa.



Rakastan tirkistellä luovien ja boheemien ihmisten villeihin koteihin, jotka eivät ole ole pelkkää mustaa, harmaata ja valkoista. Kirjassa on esittelyssä nuoremman polven suunnittelijoiden töitä ja koteja. Mm. Paola Suhonen, Maija Louekari, Matti Pikkujämsä ja Heini Riitahuhta. Pois lukien Harri Koskinen, häneltä esittelyssä on töitä ja työhuone.


 

Viimeiset kaksi kuvaa/aukeamaa ovat Matti Pikkujämsän kotoa. Olen vihreä kateudesta hänen kokoelmiensa edessä. Nanny Stilliä, Oiva Toikkaa, Rut Brykiä, Birger Kaipiaista! ooh.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JOULUN JÄLKEINEN HEI.

26 joulukuuta 2016


Kappas, joulu tuli ja joulu meni. Joulua edeltäneet pari viikkoa menivät ihan silmänräpäyksessä. Olin suunnitellut kuvailevani neljäntenä adventtina joulufiiliksiä kotona, mutta sitten yllättäen tuli muita suunnitelmia. Olikin mukavaa ohjelmaa ja kuvaaminen jäi.

Kirppisrakkautta-blogin Eeva kyseli viime bloggauksen kommenteissa kuvistani. Salaisuus on, että kuvaan ainoastaan ja vain valoisaan aikaan. Tarkoittaen tähän vuodenaikaan ainoastaan viikonloppuaamupäiviä, silloinkin yleensä jalustan kanssa ja loput hoitaa Photoshop, jolla voi pieniä taikoja tehdä valoisuuden lisäämiseksi. Siksipä ei ole uusia kuvia tarjolla, mutta mennään vanhoilla. :)


En hirveästi koristele jouluksi, vietän vapaat aina vanhempieni luona. Kotiin hommasin joulua tuomaan pari huonekuusta, jouluruusua ja amarylliksen, muutaman havun ja pilkullisen kynttilän. Hyasinttimaljakkokin löytyisi, Nanny Stillin Kehrä-maljakko. En kestä hyasinttien tuoksua lainkaan, joten ne eivät jouluuni kuulu. Maljakoita en vain pysty vastustamaan.


Synttäri-tupareitani varten kattoon ripustamat japanilaiset paperipallot menevät joulukoristeistakin. Pallerot tilasin UGUiSU Storesta, jossa on kaikkea pökerryttävän ihanaa. Varoitan klikkaamaan linkkiä.




Mummotossuilla köpötellen ensi vuoteen. :) No, ei ihan vaikka syytä onkin ottaa askellukset rauhallisesti.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JOULUHAVUT.

14 joulukuuta 2016



Havuja perkele! Pääsinpäs käyttämään tuota. :) Pieni männyn taimi maljakossa on mukavan ajaton, mutta silti vähän joulusta vaivihkaa vihjaileva. Maljakon löysin taannoin Malmin Pelastusarmeijalta kahdeksalla eurolla. Maljakko on suurella todennäköisyydellä Tamara Aladinin vientimallistoon suunnittelema.


Pienen kuusen taimen sain Metsä-messuilta käydessäni viimeisen aukiolotunnin aikana ostamassa mieltä kaivamaan jääneen piparimuotin. Yhdellä osastolla jaettiin somisteina olleita pieniä kuusia ja mielelläni annoin yhdelle kodin. Sujautin pikkupuun pieneen ja kapeaan maljakkoon ja toivon kuusen viihtyvän siinä kevääseen asti.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

TILLANDSIA IONANTHA RED.

12 joulukuuta 2016


Hullu kasvinainen kävi Ornamon Design joulumyyjäisissä ja osti ilmakasvin. :) Minkäs sitä luonnolleen tai hulluudelleen voi? Kukkakauppa Florannalla oli myyjäisissä piste ja siellä oli sunnuntaina tämä yksi punertavalehtinen {voiko sanoa lehtinen?} yksilö enää jäljellä, Tillandsia Ionantha Red. En  m i l l ä ä n  voinut jättää sitä ostamatta, asettelin kasvin adventtikynttilän korvikkeen kumppaniksi, mutta haaveilen lasipallosta ilmakasvijoukon jatkoksi.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

VINO DESIGN IINA VUORIVIRTA.

11 joulukuuta 2016



Olen ensimmäisistä netissä nähdyistä kuvista alkaen salaa haaveillut Iina Vuorivirran Vino-peilistä. Siinä on hauska juju ja ajaton muoto. Tykkäsin kovasti, mutta messinki ja kupari materiaalina tuntuivat ja tuntuvat edelleen väliaikaisilta ei-niin-katseen-kestäviltä vaihtoehdoilta.

Olin elokuussa Habitare-messujen kutsumana Lokal-galleri-kahvila-putiikissa. Silloin kiinnitin uusin silmin huomioni gallerian seinällä olleisiin Vino-peileihin. Lokal valmistuttaa nykyään Vino-peiliä kahdessa koossa ja kuparin ja messingin lisäksi mustana. Kuin olisi luettu ajatukseni ja toiveeni. En voinut millään vastustaa peiliä, jolla peilatessa ei välttämättä näe lainkaan itseään.

Sain kutsun tilaisuuteen blogini ansiosta ja illan aikana alennuksen ostoksistani.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground