ILMAKASVIT ITSETEHDYISSÄ KERAMIIKKA-ASTIOISSA.

17 marraskuuta 2019



Tyylini keramiikassa taitaa olla möhkälemäinen, kuten kuvasta voi havaita. Nuo neljä kupposta ovat edellisten kausien juttuja. Ne ovat päässeet kaapin nurkalle ilmakasveineen. Soma kokoelma, vaatisi yhden kupin lisää ja alusen kokoamaan ryhmä kokonaisuudeksi. Siinä tekemistä seuraaville keramiikkatunneille.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

VIHERKASVIVIIDAKKO.

13 marraskuuta 2019

 



Kodissani on tällä hetkellä noin 120 kasvia, ehkä vähän ylikin. Se tekee melkein neljä kasvia neliöllä. Se on aika paljon se. Melkein voisi sanoa, että täällä viherkasviviidakko. Muutama amppelikoukku ja amppeli on tyhjillään eli muutama vielä mahtuisi. Hieman kiinnostaisi posliinikukat ja niistä roikkuvat versiot. 

Niin ja tekemiäni punasaviruukkuja on tyhjillään. Osaisipa valita kaktuksien ja mehikasvien tai joidenkin rennosti versoavien ihanuuksien väliltä. Valoa ei kyllä ole tarjolla kaktuksien kaipaamaa määrää, ehkä siis joitain hämärämmässä viihtyvämpiä?



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

ASIOITA, JOTKA OVAT YLLÄTTÄNEET POLVITAPATURMAN JÄLKEEN.

10 marraskuuta 2019


Kuinka paljon saan kysymyksiä siitä mitä on tapahtunut. Yllättävin kohtaaminen oli naapuritalossa asuvan rouvan kanssa. Olemme aina silloin tällöin törmänneet kävellessä, mutta koskaan aikaisemmin emme ole jutelleet mitään. Paitsi nyt. Polvestani.
 

Kuinka kävely tuntuu kämmenissä. Koska kyynärsauvat.

Niin. Oikea termi käyttämilleni on kyynärsauvat eikä kainalosauvat.


Kuinka ihania ihmisiä olenkaan kohdannut minua hoitaneen sairaalan henkilökunnassa. 


Miten kolmessa viikossa reisilihaksesta tuleekin voimaton löllö.

Kuinka vaikeaa on opetella kävelemään normaalisti, kun on kolme viikkoa kulkenut polvi lähes suorana.
 

Miten ilkeältä jumppa tuntuukaan polvessa. Ihmeellinen kiristävä tunne, joka tuntuu enteilevät poksahdusta.

Sukanlaitto leikattuun jalkaan. Lähes mission impossible. 


Kuinka paljon olen miettinyt kehtaanko enää käyttää lyhyitä helmoja. Arpi on lähes keskellä polvea ja viitisentoista senttiä pitkä. Ja kuinka turhamaista se on.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 5. Auringonjumalattaren tyttäret.

06 marraskuuta 2019


Japani kiinnostaa, historia kiinnostaa ja naiskohtalot kiinnostaa. Näitä kaikkia löytyy Raisa Porrasmaan kirjoitamasta Auringonjumalattaren tyttäret - naiskohtaloita muinaisesta Japanista -kirjasta. Porrasmaa on japanologi, joka on erikoistunut Japanin klassiseen kirjallisuuteen. 

Naisten rooli historiankirjoissa on monesti kovin pieni, naiset ovat sivuroolissa verrattuna miehiin. Tämä kirja tarjoaa tuhdin esityksen Japanin naisista ja naishistoriasta. Se esittelee muun muassa naiskeisareita, Heian-kauden hovinaisia, joiden kirjoituksista on tullut maankuuluja, miko-shamaaneja ja viihdyttäjänaisia. Kirjasta selviää millainen naisten asema on ollut eri aikoina, millainen on ollut vihkiseremonia tai synnytys vuosia sitten.

Kirja on kiehtovaa ja ehkä myös ihan hieman ahdistavaa luettavaa. Nykyajan naisen näkökulmasta entisaikaan ei todellakaan ole ollut helppoa olla nainen. Kirja raotti taas hieman enemmän Japanin kulttuuria, joka kiinnostaa.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

RED SQUIRREL BY MOGGSHOP.

03 marraskuuta 2019


Hyvää syntymäpäivää multa mulle! Syntymäpäiväni oli jo viime kuussa ja silloin klikkasin itselleni syntymäpäivälahjan ostoskoriin. Se saapui ennen kuin itse palasin polvileikkauksen jäljiltä kotiin. Paketista kuoriutui brightonilaisen taiteilijan ja kuvittajan Sally Welchmanin eli MoggShopin maalaama oravataulu.


Olin jo jonkun aikaa seurannut MoggShop-Instagram-tiliä ja toivonut salaa taiteilijan maalaavan orava-aiheisen taulun. Olin nimittäin nähnyt yhden kivan Etsyn myytyjen tuotteiden listalla. 'Red Squirrel' on maalattu jämäpuupalalle ja kokoa sillä on postikortin verran eli 10 x 15 senttiä. Mielestäni konsepti maalata erikokoisille ja -muotoisille puupaloille on loistava. Orava on taiteiltu hyvin konservatiiviseen kokoon, mutta taiteilijan Etsy-sivulta löytyy myös esimerkiksi kolmionmallisia maalauksia.


Sinne se solahti muiden kurretöiden joukkoon. Tauluhyllyn alin hylly on toistaiseksi varattu orava-aiheisille töille. Niitä kun on jostain syystä kertynyt.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

SYNTYMÄPÄIVÄN KUKKA-ASETELMA.

11 lokakuuta 2019


Blogiyhteistyö: Huiskula

Olen jo pitkään halunnut kokeilla tehdä kukka-asetelman kanaverkkoa apuna käyttäen. Niitä on tullut vastaan ympäri internettiä ja somea siihen malliin, että oli pakko päästä itsekin kokeilemaan. Tarvitaan vain astia, johon lorautetaan vettä ja kanaverkkoa. 

Itse kierrätin Kesäpesän omenapuissa olleita verkkoja, jotka estivät Murusta kiipeämästä korkealle puihin. Olivat rumannäköiset ja Murunen ei ole useaan kesään tuntenut kiinnostusta kiipeillä puihin, joten joutivat pois. Ryttäsin verkon palasen niin, että verkkoa oli kahdessa kolmessa kerroksessa ja se mahtui astiaan.



Kun verkko on aseteltu tukevasti astiaan, alkaa hauskin osuus - kukkien asettelu. Leikkasin kaikkiin varsiin uudet imupinnat ja poistin lehtiä. Aloitin jouluruusun 'Winterbells'* kanssa. Sijoittelin ne ensin parhaille paikoille. Jatkoin rikkaporkkanan* kanssa. Yritin kasvattaa tänä kesänä rikkaporkkanaa siemenestä, mutta yksikään ei itänyt. Ensi vuonna uudestaan, sillä harsomaiset kukat ovat aivan hurmaavia.



Asetelmaan tuli jouluruusun ja rikkaporkkanan lisäksi purppuraista revonhäntää*, vaaleanpunaisen erisävyissä olevia jaloangervoa*, marjapuuron väristä skimmiaa* ja tummat, mustan puhuvat marjat ovat likusterin*. Viimeiseksi lisäsin asetelman alaosaan eukalyptuksen* oksia peittämään verkkoa. Lisäsin myös muutamat tupsut heiniä*.


Olen tyytyväinen tähän ensimmäiseen asetelmaani, vaikka paljon on varmasti virheitä ammattilaisen silmin, mutta minulle kelpaa. Muutaman kolon itsekin havaitsin kuvista. Taidan tarvita lisää harjoittelua, eikä se haittaa - oli niin kivaa.


Olosuhteiden pakosta olen jumissa vanhempieni luona, joten kuvat eivät ole kotoani. Tänne näyttävän kokoinen kukka-asetelma sopiikin paljon paremmin kuin omaan kotiini.

Tämän kukka-asetelman myötä toivotan itselleni oikein hyvää syntymäpäivää! :)


*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KUN YKSI ASKEL MUUTTI SUUNNITELMAT.

02 lokakuuta 2019


Viime perjantaina koin miten yksi harha-askel voi muuttaa kaikki suunnitelmat kuukauden ajalta. Ihan noin vain, muutamassa sekunnissa. Olin matkalla viikonlopuksi vanhempieni luona, kissa kassissa ja kainalossa, reppu selässä ja pieni vetolaukku toisessa kädessä.


Astuin huonosti, ehkä pieneen kuoppaan, satoja kertoja aikaisemmin nyrjähtänyt nilkkani muljahti pois paikoiltaan, menetin tasapainon ja kopsahdin polvilleni asfalttiin. Maan otin vastaan vasemmalla kädelläni. Kaatuminen oli sen verran raju, että vasen silmäkulma osui myös maahan, päässä olleet silmälasin lensivät maahan, onneksi rikkoutumatta. Silmäkulmaan jäi pieni naarmu turvotuksen lisäksi.


Kun sain tuupattua nilkan takaisin oikeaan asentoon, könkkäsin maasta ylös. Keräsin tavarat, nopeasti tarkistin, että katolleen kassin kanssa mennyt Murunen oli kunnossa ja jatkoin matkaa, sillä oli ehdittävä linja-autoon. Bussissa tunsin ja tiesin, että toinen polvi ei ollut pelkästään kaatumisen iskusta kipeä, vaan oli käynyt pahemmin.


Onneksi muistin, että työpaikallani on tämän vuoden alusta ollut voimassa vapaa-ajan tapaturmavakuutus, joka mahdollisti pikaisen hoitoon pääsyn. Olen kiitollinen sekä työpaikallani, joka mahdollisti yksityisen lääkäriaseman käytön että Pohjola Sairaalan ihanalle henkilökunnalle. Tunsin todella olevani hyvissä käsissä ja miten ystävällisissä!

Sain lauantaiaamulle lääkäriajan ja silloin diagnoosiksi paljastui murtuma röngtenkuvasta. Minut ohjattiin maanantaina ortopedin vastaanotolle ja lisäkuvien avulla päätös oli nopea, polvi pitää leikata. Leikkaus järjestyi saman tien, kunhan nauttimastani aamiaisesta oli kulunut tarvittava aika.


En ehtinyt juuri jännittää elämäni ensimmäistä leikkausta, kaikki kävi niin vauhdilla ja hyvä niin. Myöhemmin illalla vanhempani tulivat hakemaan minut sairaalasta luokseensa toipumaan. Ehkä ihan hyvä, että satuin olemaan juuri vanhempieni luona käymässä, kun tämä kaikki sattui. On helpompaa juoksuttaa kahta tervejalkaista kuin könkätä yksin kainalosauvoilla hissittömässä talossa. Lisäksi bonuksena tulee äidin tekemät ruoat.


Sain sairaslomaa neljä viikkoa, nyt toistaiseksi pysyn täällä vanhempieni luona, vaikka omaa kotia onkin kova ikävä. Täysi kalenteri tyhjeni hetkessä ja puutarhan syystyöt pysähtyivät samantien. Onneksi mukanani reissussa oli oma läppäri ja äitini haki kirjakaupasta lukemista - pitkään lukulistalla olleen Haruki Murakamin tiiliskivikirjan Komtuurin surman. Onpahan kerrankin aikaa lukea. Ehkä alan myös käydä Japanin matkan kuvia läpi, sillä jos koskaan niin nyt on hyvää aikaa sille.


Suunnitelmissa on loppuviikolla käynti kotona hakemassa lisää vaatteita ja muita tarvikkeita Helsingistä. Vanhempani ovat lupautuneet auttamaan puutarhan ja mökin kanssa. Vesisyteemit pitää ottaa tulevien pakkasten takia pois ja viimeiset daalian, kannan ja jättiverbenan juurakot pitää kaivaa talteen. Punasaviruukut pitää kiikuttaa mökkiin sisälle talveksi. Pakastelokero pitää sulattaa ja tyhjentää jääkaappi. Ottaa sähköt pois. Tyhjentää huussi. Kukka- ja valkosipulit ehkä ehdin istuttaa myöhemmin, toivon leutoa marraskuuta.


Ei ehkä olisi kannattanut vitsailla työpaikalla tämän vuoden käyttämättömistä sairaslomapäivistä. Silloin, pari viikkoa sittten, keskustelussa oli työpaikalla ollut flunssa-aalto ja sellainen perinteinen 2-3 päivän flunssasairasloma, ei ajatustakaan näin pitkästä ja vakavasta loukkaantumisesta.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

HUONE ETT RUM JA VIHERSISUSTUSUUTUUDET.

18 syyskuuta 2019


Habitare-messut tarjoilivat ihanan yllätyksen, kun aina kauniilla osastoilla messuilla olleet Eeva ja Johanna eli ihanat naiset HUONE ett RUMin takana, olivat tänä vuonna erityisen upealla osastolla mukana. Osasto poikkesi totutusta, mutta vain yllättääkseen posiivisesti.

 

Kaksikko esitteli messuilla suunnitelemansa vihersisustustuotesarjan, joka on valmistettu Suomessa. Yllä olevissa kuvissa on Viherverho-amppelilaatikko, jonka voi joko ripustaa verhoksi ikkunan eteen tai laittaa ilman ketjuja tasolle. Se on valmistettu keveästä ja kestävästä, ruostumattomasta alumiinista.


Toinen sarjan tuote on Rengas-amppeli, joka on suunniteltu ilmakasvien kuningattarelle eli salvadorintillandsialle, Tillandsia xenographicalle. Kasvin voi asettaa suoraan amppeliin. Tukevasta teräslangasta valmistettu amppeli sopii myös tavallisen ruukun pidikkeeksi.




Käsintehdyt Uniikki-keramiikkaruukut neljässä eri värissä ovat kuin pieniä taideteoksia. Kotimaisesta kivitavarasavesta käsin dreijatut ruukut ovat jokainen oma yksilönsä - kuten kasvitkin ovat. Ruukut ovat lasitettu vettä pitäviksi. Okrankeltaisen, petroolinsinisen, oliivinvihreän ja mustan väriset ruukut sopivat upeasti viherkasvien pariksi, tilauksesta on saatavilla myös mattavalkoisia.

Nämä tuotteet nähdessäni aloin suunnitella vihertilan laajennusta kattoon Viherverho-amppelilaatikolla ja Rengas-amppelilla. Sille nimittäin olisi käyttöä nyt, kun toin mökiltä talvisäilöön kotiin yhteensä 39 kasvia [kröhöm, kuusi niistä on aivan minejä]. Mattavalkoisella ja kiiltävän mustilla ruukuilla saisi tehtyä hienon ruukkusommitelman esimerkiksi kaktuksista ja mehikasveista. Hmmm. Hieman messuilla kuiskuteltiin, että sarjaan olisi mahdollisesti tulossa myöhemmin laajennustakin. Jään innolla odottamaan ja suunnittelemaan omaa viidakkoani kattoon.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

HABITARE 2019.

16 syyskuuta 2019


Blogiyhteistyö: Messukeskus

Viime viikolla Helsingin Messukeskuksessa oli Habitare-messut. Kävin siellä heti keskiviikkoaamuna, pääsin osallistumaan kivaan bloggaaja-aamiaiseen ja olin ensimmäisten joukossa kiertelemässä vasta heräilevää messualuetta. Ehdin kiertää aamupäivän ajan osastoja ennen kuin kiirehdin töihin palaveriin. Viime viikolla oli aikamoiset hulinat, enkä ehtinyt toiselle messukierrokselle, vaikka alustavasti niin kovasti suunnittelin.


Aloitin kierroksen trendinäyttely Signalsista. Aina yhtä mielenkiintoinen. Viisi ylintä kuvaa on alueelta. Ekan kuvan taulu on ihana, harmittaa etten tajunnut tsekata, kuka on sen tehnyt.



Huomasin kiinnittäväni messuilla huomion kasveihin, keramiikkaan ja tekstiileihin. Yllä olevat Udumbara ruukut on tehty käsin Helsingissä. Tykkään! Varsinkin nuo uudet kerrokselliset, ruukkuveistokset ovat upeita.


Kylpyammeen ympärille oli kerätty hieno kokonaisuus anopinkielen lehtiä. Kiva idea.


Kuivakukkia ja -kasveja oli todella monella osastolla. Se on selkeä trendi. Tämä osasto kuului Miikolle.



Yllä olevat kaksi kuivakukka-asetelmaa ovat molemmat LuKLabelin osastolta.


Hauskat keramiikat olivat ööö joku ulkomaisen tahon kanssa tehty yhteistyö tai jotain sinnepäin. Hitsi, kun ei jäänyt mieleen enkä ottanut esitettä matkaan.


Protoshop esitteli nuorta osaamista, jotka ovat vielä protovaiheessa eikä vielä tuotannossa. Kaunis keramiikkakokonaisuus oli Laura Itkosen käsialaa.



Oih, niin hienoja ja niin ajanhenkisiä pääruukkuja ja -kynttiläjalkoja. Tuollaisen kissaversion haluaisin.


Japanilainen designtalo Minä Perhonen oli ensi kertaa messuilla. Fanitan brändiä, vaikka suurin osa tuotteista onkin kukkaroni ulottumattomissa. Kävin keväällä Kiotossa Minä Perhosen putiikeissa ja sydän kirvellen jätin yhden aivan ihanan mekon kauppaan, kun reissubudjetti ei millään taipunut ostoksiin. Olen tavannut brändin suunnittelija Akira Minagawan kolme vuotta sitten Artekissa.

Mahtavan kreisi tyyny. Toivottavasti Minä Perhonen tulee Suomeen Mujin vanavedessä.


Johanna Gullichsen esitteli uuden Tatami-maton, joka oli saannut inspiraation - tietenkin japanilaisesta tatamimatosta.


Lapuan Kankureitten osastolla oli paljon kivoja uutuuksia, mutta itse tykkäsin eniten Matti Pikkujämsän suunnittelemasta Metsikkö-kuosista. Metsiköstä löytyy orava!


Messujen värisävyt olivat hyvin neutraalit ja maanläheiset, poikkeuksena oli Vallilan osasto. Tykäistyin kovasti tuohon keskimmäiseen tyynyyn. Näissä oli mielestäni kovasti Svensk Tenn -henkeä.


Vallilan osastolta löytyi myös komea kissatyyny. Kuosissa on useampia erilaisia kissoja ja sitä oli ainakin pussilakanana saatavilla sisustustyynynpäällisen lisäksi.


Nämä ihan huikean hienot kissaruukut ovat Petra Innasen käsialaa. Joudun ehkä kopiomaan idean, yhtä hienoon lopputulokseen en tohdi kuvitella pääseväni.

Yhdestä Habitaren kiinnostavimmasta osastosta ja tuotteista tulee oma postaus, sen verran innoissani olen.

*Messulippu saatu blogiyhteistyönä Messukeskukselta.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground