YASURAGI - VISIITTI JAPANILAISEEN KYLPYLÄÄN.

10 elokuuta 2019


Rakastan japanilaisia onseneita eli kylpylöitä. Niiden tunnelmassa on jotain rauhoittavaa ja puhdistautuminen niissä tuntuu olevan enemmän kuin pelkkää peseytymistä. Muutama vuosi sitten minulle selvisi, että Tukholman lähellä on japanilainen kylpylä, Yasuragi. Tiesin, että sinne on jonain päivänä päästävä. Se päivä saapui nyt kun suuntasin sinne heti kesäloman ensimmäisinä päivinä.


Saavuimme Tukholmaan aamulaivalla ystäväni kanssa ja otimme Viking Linen terminaalista taksin Yasuragiin. Se kustansi noin 50 euroa. Rivi torii-portteja tervehti tulijaa, jonka jälkeen aukesi näkymä kylpylärakennukseen. Sisäänkäynnissä oli japanilaistyyppisiä istutuksia ja muutenkin rakennus huokui japanilaistyyliä ruotsalaistwistillä.


Sisällä rakennuksessa oli hämyisää, rakennuksen betonirakenteet tulivat kauniisti esiin ja ikkunoista näkyvä japanilaistyyppinen puutarha loi upean tunnelman. Japanilaisten tapaan jätimme kengät lokerikkoon ja vaihdoimme jalkoihin talon tarjoamat tohvelit. Niiden kanssa hiippailimme kylpylän vastaanottoon, josta saimme käyttöömme puuvillaisen kesäkimonon, yukatan, pyyhkeen ja uimapuvun. 

Jätimme omat vaatteemme pukuhuoneen kaappiin ja kietoiduimme muiden vieraiden tavoin yukataan käyntimme ajaksi. Yukata oli pakattu pieneen pussukkaan, johon saattoi sujauttaa esimerkiksi kirjan ja Yasuragista saadun vesipullon, jota pystyi täyttämään kylpylässä. Yukatan ja uimapuvun saa omaksi, kivaksi muistoksi käynnistä.

Meillä oli varattuna aamupäiväpaketti, johon olimme lisäksi ostaneet buffetlounaan, jolla aloitimme kylpyläpäivän. Tarjolla oli sekä perinteistä eurooppalaista aamupalaa, että japanilaista riiseineen, miso-keittoineen, kaloineen ja pikkelöityine vihanneksineen.


Aamiaisen jälkeen kävimme kuuntelemassa lyhyen ruotsinkielisen infon kylpylästä, jonka jälkeen levähdimme moottoroiduilla tuoleilla, jotka hiljaa heijasivat edes takaisin. Sen jälkeen oli vuoro shinrin-yokulle eli metsäkylvylle. Kokoonnuimme kylpylän puutarhassa ja aluksi hieman venyttelimme ja keskityimme olemaan läsnä. Kiersimme oppaan kanssa kylpylän japanilaistyyppisessä puutarhassa mm. kuunnellen linnunlaulua, katsellen veden solinaa, kosketellen sammalta ja japaninvaahteran lehtiä. 

Metsäkylvyn jälkeen meitä odotti erikseen varatut hoidot. Minulla oli varattuna 20 minuutin kasvohoito. Kasvohoito alkoi tervehdyksellä, jossa lämmin, suorastaan kuuma pyyhe aseteltiin jaloille. Ihan mahtavaa metsäkylvyn aikana hieman palelleille varpaille! Kasvohoito sisälsi puhdistuksen, pitkän hieronnan ja lopuksi kosteutuksen. Sain mukaani listan käytetyistä aineista, joita oli mahdollista ostaa kylpylästä. Hoidon jälkeen meille tarjoiltiin vihreää matcha-teetä.


Sen jälkeen olikin jo aika lähteä kylpemään. Erilaisia altaita oli sekä ulkona että sisällä. Oli poreita, kylmävesiallasta ja allas, jossa pystyi makoilemaan vedessä. Ulkoaltaat olivat eri lämpöisiä ja niistä oli hieno näköala mäen päältä alas merelle. Lisäksi löytyi erilaisia saunoja, kävin testaamassa suolasaunan. Kävimme välillä syömässä buffetlounaan, jonka jälkeen jatkoimme kylpemistä.

Oli ihana lillua lämpimässä vedessä, joskin olisin odottanut lämpimämpiäkin altaita kuten Japanissa on, sellaisia lähes polttavan kuumia. Mietimme myös ettei kylpylä ollut hyödyntänyt läheistä merta merivesialtaalla. Hieman muuten niin zen-henkistä kylpemistä häiritsi lukuisten lasten läsnäolo. Yasuragissa on toive hiljaisuudesta ja se ei ihan kaikkien perheen pienimpien kanssa onnistunut. Yasuragi ei ole perinteinen kylpylä, siellä ei ole vesiliukumäkiä yms. ja talvikaudella kylpylän ikäraja onkin 18-vuotta.

Haaveissa on jo uusi kylpyläkäynti, ehkä syksymmällä. Pientä lievitystä tuskaiseen Japani-ikävään.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 3. Wabi sabi - japanilaista viisautta täydellisen epätäydelliseen elämään.

07 elokuuta 2019


blogiyhteistyö: Basam Books

Beth Kemptonin Wabi sabi - Japanilaista viisautta täydellisen epätäydelliseen elämään* -kirjassa on toisenlainen lähestymistapa wabi sabiin kuin Eväsojan kirjassa. Siinä missä Eväsoja luo tunnelman, Kempton tarjoilee ohjeita onnellisuuteen. Hän valmentaa työkseen ihmisiä muutoksessa ja ammentaa työhönsä välineitä japanilaisesta ikiaikaisesta wabi sabista. Kirjassa hän vie lukijan matkalle, jossa nähdään kauneutta epätäydellisessä, arvostetaan yksinkertaisuutta ja keskitytään siihen mikä on tärkeää. Wabi sabin viisaus pyrkii hidastamiseen, yhteyteen luonnon kanssa ja itsensä armolliseen hyväksymiseen.
 
Kemptonin kirja alkaa lyhyellä katsauksella historiaan, jotta lukija ymmärtää wabi sabin syvyyden ja rikkauden. Kun wabi sabin alkuperästä on saatu jonkinlainen käsitys, Kempton käsittelee wabi sabin luonteenpiirteitä, joiden tarkoitus on antaa kielellisiä välineitä ajatella sitä ja puhua siitä. Samalla tarkastellaan miten muinainen viisaus sopii nykypäivän elämään. 
 
Toisessa luvussa Kempton kertoo tarinoita, innostavia vinkkejä ja neuvoja, joita voi soveltaa omassa elämässä. Teemoina on mm. yhteys luontoon, hyväksyminen ja irti päästäminen ja ihmissuhteiden vaaliminen. Kirjan lopusta löytyy vielä vinkkejä Japanin-matkalle ja kirjallisuusvinkkejä. 
 
*Kirja saatu: Basam Books




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 2. Wabi ja sabi - mietiskelypäiväkirja.

23 heinäkuuta 2019


Matkakissan muistelmat -kirjan lisäksi pakkasin Japanin matkalle Minna Eväsojan uusimman kirjan Wabi ja sabi -mietiskelypäiväkirjan. Tilasin kirjan netistä näkemättä, se paljastui erittäin kauniiksi, mielenkiintoiseksi, mutta teksteiltään kovin lyhyeksi. Kirjassa on kaksi teemaa, Kätketty loisto ja Valkoinen suru. Kääntökirjassa on yhdeksän wabi-runoa ja toisella puolella yhdeksän sabi-runoa, sekä Eväsojan selitykset niille. Kirjan kauniit kuvat ovat japanilaisia puupiirroksia Tuula Moilasen yksityiskokoelmasta.

Tykkään hirveästi Eväsojan kirjoitustavasta, vielä enemmän tosin pidän hänen luennoistaan. Voisin kuunnella niitä loputtomasti. Luettavaa ei ollut hirveästi, sillä kirjan idea on täydentää sivuille lukijan omia ajatuksia. Idea nojaa japanilaisten pitkään perinteeseen kirjoittaa päiväkirjaa - nikkiä. En raaskinut kirjoittaa mitään kauniille sivuille, vaan purin ajatukseni erilliseen matkapäiväkirjaan, jota kannan aina reissuissa mukana. Ehkä myöhemmin palaan sivuille omien ajatusteni kanssa, kunhan tyhjän sivun kammon saa jäämään taka-alalle.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 1. Matkakissan muistelmat

18 heinäkuuta 2019


Olen silleen vanhanaikainen, että tykkään matkoille ottaa mukaan kirjoja luettavaksi, vaikka ne vähän vievät tilaa ja lisäävät painoa kapsäkkiin. Kirjojen kanssa ei ole riippuvainen akun kestosta, elektroniikat toimivuudesta eikä tule lisää parjattua ruutuaikaa. Yleensä pyrin ottamaan pokkareita matkalle mukaan, mutta välillä uutuuskirjan teema voi loksahtaa matkakohteeseen niin täydellisesti, että on pakko joustaa.

Japanilaisen Hiro Arikawan Matkakissan muistelmat -kirja oli juuri tälläinen. Vaeltelin Suomalaisessa kirjakaupassa ja mietin mitä haluaisin lukea Japanin matkalle, kun silmiini osui kaunis kirjan kansi. Kansi oli sukunäköinen yhdelle lempparikirjoistani, Takashi Hiraiden Kissavieras -kirjalle. Matkakissan muistelmat on koskettava kuvaus Nana-kissan ja miehen, Satorun yhteisestä matkasta Japanissa.

Aloitin kirjan lukemisen menomatkalla lentokoneessa, jouduin jos silloin salaa pyyhkimään roskaa silmästäni jottei vieressäni istunut ystävällinen ruotsalaisherra huomaisi mitään. Jatkoin kirjan lukemista unettomina öinä Kiotossa. Yhtenä yönä uni ei todellakaan tullut ja totesin, että en herkkiksenä pysty kuitenkaan surumielistä kirjaa lukemaan missään julkisella paikalle ja ahmin kirjan sinä yönä kiotolaisen ryokanin hämärässä valossa futonilla loikoillen.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KISSASOITTOKELLO.

03 heinäkuuta 2019


Tykkään matkoilta tuoda itselle tuliaisiksi aina jotain arkipäiväiseen käyttöön tulevaa. Jotain mitä muistuttaa matkasta silloinkin, kun siitä on vuosia ja seuraavaan reissuun tuntuu olevan valovuosi. 


Viime syksynä Amsterdamissa mietin, että kaupunki jos mikä olisi oiva paikka löytää erilaisia  polkupyörätilpehöörejä. Tuumailin mielessäni, että tarvitsisin mökkipyörään soittokellon, alkuperäinen kello kun on ruostunut jumiin. En kuitenkaan jaksanut nähdä sen enempää vaivaa asian eteen. 

Viimeisenä päivänä, kun olin kävelemässä Hortus Botanicuksesta kohti hotellia lähteäkseni paluumatkalle, satuin osumaan kaikenlaista hauskaa tavaraa myyvään putiikkiin. Se oli aivan hotellin nurkalla, mutta olin aiemmin ollut alueella liikkellä iltaisin ja kauppa oli ollut kiinni. Siellä minua odotti mitä täydellisin kissan muotoinen soittokello. Pakkohan se oli ostaa mukaan.


Hauskana yksityiskohtana: soittokello puolitoistakertaisesti nosti pyöräni arvon. :) Fillari ei ole itsessään maksanut juuri mitään, se on vanha ja ruosteinen. Ostin sen mökkipyöräksi, mutta keväällä viikon verran poljin sillä työmatkat, kun Jopostani oli kumi puhki. Ihan hyvin pelitti.


Kyllä nyt fillaroidessa hymyilyttää, kun tuota söpöläistä vilkaisee.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

VIIME TALVEN ARABIA BOTANICA -LÖYDÖT.

25 kesäkuuta 2019



Kevät on aina pieni joulu, kun pääsee availemaan mökillä sinne talven aikana tuotuja aarrepaketteja. Viime talven saldo oli neljä uutta Arabian Botanica-lautasta kokoelmaan, niittyleinikki Ranunculus acer, puna-ailakki Silene dioica, kaksi ruusuaiheista Rosa elida ja Rosa polyantha. Juhannuksena vihdoin sain toimeksi ja laitoin naulat tauluille. Järjestys on hankintapäivän mukaan vanhin vasemmalla ja uusin oikealla. Tyhjä naula odottelee, että saan ostettua muutamalle lautaselle kiinnikeet.

Keräily edistyy hitaasti, koska pidän hinnan ylärajana pariakymppiä. Toisaalta seinä alkaa olla myös täynnä, mutta en haluaisi lopettaakaan.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

TÄNÄÄNKIN ON HYVÄ PÄIVÄ.

18 kesäkuuta 2019


Yksi ehdottomista Japanin lempparituliaisista on Mogu Takahashin pieni kissamaalaus. Taide on lähellä sydäntäni, kissoista ja Japanista nyt puhumattakaan. Ei liene epäselvää. Tykkään myös Mogu Takahashin kädenjäljestä, olen ikuisuus sitten ostanut hänen tekemän zinen ja julisteen. Maneki neko -aiheisen maalauksen ostin lempparikaupastani UGUiSU the little shoppesta.


Olen vuosikauden seurannut kaupanpitäjän Hiki-sanin blogia, Instagram-tilejä ja olenpa kerran ennenkin käynyt pikkuputiikissa. Se oli syntymäpäivänäni vuonna 2013. Nyt bongasin ennen matkaani Instagramista, että UGUiSU-kauppaan on tulossa Mogu Takahashin maalauksia esille ja näyttely kestää matkani ajan. Silloin tiesin, että kaupassa on pakko päästä käymään ja, että haluan maalauksen itselleni. Vähän myöhemmin luin, että kaikki esillä olevat maalaukset ovat jo varattuja, mutta sitten töitä tuli lisää ja laitoin Instagramin yksityisviestillä kysymyksen Hikille ja sain varattua itselleni työn, jonka sovin tulevani noutamaan.


Tämä ihana silmää vinkkaava maneki neko lähti mukaani UGUiSUsta, oli pakko myös ostaa muutama muukin välttämätön juttu. En voisi olla onnellisempi tästä ihanasta maalauksesta, jossa lukee japaniksi: tänäänkin on hyvä päivä.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

FIN/JPN.

15 kesäkuuta 2019


Kun kutsussa yhdistyy kaksi lempiasiaani, kissa ja Japani, ei siitä voi kieltäytyä. Artekissa avautui torstaina FIN/JPN-ystävyyskokoelmaa esittelevä näyttely Suomen ja Japanin 100-vuotisten diplomaattisuhteiden kunniaksi. Näyttely on auki 31.8.2019 asti ja jatkossa on tarkoitus joka kesä olla myymälässä esillä joku teemanäyttely. Tänä kesänä se siis esittelee Suomen ja Japanin ainutlaatuista suhdetta käsityötaitoon, nykymuotoiluun ja klassikoihin.


Esillä on sekä japanilaisten että suomalaisten (+korealaisvahvistus) muotoilua. Koichi Futatsumatan suunnittelema Kiulu-penkki on saanut inspiraationsa molempien kulttuurien kylpemiskulttuureista. Penkki tulee myyntiin syyskuussa 2019. Suomalaiset klassikot, Aalto-tarjoiluvaunu, -penkki ja -jakkara ovat saaneet Jo Nagasakin käsittelyssä ColoRing-pintakäsittelyn. Aalto-jakkara on myös saanut samettisennäköisen, tummansinisen kylvyn BUAISOU-indigovärjärin toimesta. Näitä indigokylvyn saaneita jakkaroita on saatavilla ainoastaan Japanista ja jatkossa verkkokaupasta.

Kokoelmaan kuuluu Akira Minagawan, japanilaisen muotibrändi Minä Perhonen perustajan ja suunnittelijan kirja Pieces of Aalto, jossa suunnittelija käy dialogia Aino ja Alvar Aallon kanssa. Aino Aallon Kirsikankukka-kangas on otettu uudelleen tuotantoon, se painetaan Kiotossa käsin kimonokankaisiin erikoistuneessa kangaspainossa. Suomalais-korealainen suunnittelijaduo COMPANY on muotoillut kuusi suomalaisista juhlapyhien traditioista innoituksen saaneen SEcrets of Finland-pientuotteita. Ystävyysnäyttelyn arkkitehtuurin on suunnitellut Linda Bergroth.

Kokoelman tuotteiden lisäksi myynnissä on kuratoitu poiminta suomalaisia ja japanilaisia käsitöitä ja pientuotteita. Valikoiman on kuratoinut Common-liikkeestä tunnettu Kohsuke Nakamura ja Artekin Maki Kusakabe. Vahva suositus näyttelylle, jos muotoilu vähänkään kiinnostaa.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

TADAIMA - kotona juuri nyt.

11 toukokuuta 2019


Kahden viikon lomani ja matkani rakastamaani, iki-ihanaa Japaniin on ohi ja olen palannut työarkeen. Tällä kertaa matkasta ja aikaerosta toipuminen on vienyt aikaa runsaasti. Reissussa ensimmäinen viikko meni pari tunnin yöunilla, aamuun asti torkkuen ja futonilla pyörien. Toisella viikolla aloin päästä kiinni Japanin ajasta ja sitten pitikin palata kotiin. Olen huomannut muutamana viime vuonna, että nukun hirveän huonosti muualla kuin kotona {ja mökillä} ja se kostautuu aina reissujen jälkeen. Olisin tarvinnut vielä lisäviikon lomaa ennen töihin paluuta. 

Olen suorittaja lomareissuilla. Haluan nähdä paljon ja janoan tutustua uusiin asioihin, herään aikaisin ja jatkan tutkimista pitkälle iltaan. Rannalla makoilu ei ole mun juttu! Olin tehnyt kevyen suunnitelman kohteista, joita oli kolmessa vuodessa kertynyt hurja määrä. Edellisenä iltana mietin minne aamulla ensimmäiseksi suuntaan ja siitä jatkoin seuraavaan lähimpään kohteeseen ja sitten seuraavaan. Tämä toimii loistavasti, sillä matkustan yksin, eikä kukaan vastusta suunnitelmiani, reittejäni tai kohteitani ikinä.


Ikinä ei myöskään tarvitse kuunnella nurinaa tylsistä puutarhoista tai ainaisista vaatekaupoista. Ruokapaikoista ei tule tappelua ja ennen kaikkea - kukaan ei saa nälkäkiukkuraivareita. Jos sopivaa ravintolaa ei juuri tule eteen, voi kuitata lounaan jäälattella ja hyvällä pullalla.

Japani oli ihana. Tietenkin. Paljon puutarhakohteita, vähän taidetta ja sopivasti shoppailua. Reittini vei Osakasta kissajuna Tama Denshalla Kishiin, josta jatkoin Kiotoon. Kioton jälkeen suuntasin Hakonen vuorille pariksi päiväksi ja viimeiseksi vietin viikon Tokiossa.

Yllätyksekseni ehdin nähdä kerrottujen kirsikoiden kukinnan, ne kukkivat tavallisia myöhemmin. Kukinta, jonka vuoksi ajoitin matkani huhti-toukokuun vaihteeseen oli sinisade eli wisteria. Eikä haitannut, että samaan aikaan oli kukassa myös atsaleat. Oli pakahduttavan kaunista.


Kaikki kuvat ovat edelleen muistikorteilla. Kuvamäärä huimaa jo valmiiksi, enkä aio pitää kiirettä niiden suhteen. Koska kesä ja puutarhahommat. Syksyllä ja talvella on sitten paremmin aikaa. Reissupostauksia on tulossa, sitten joskus.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

IHANAA PÄÄSIÄISTÄ!

18 huhtikuuta 2019





Toivottelen ihanaa pääsiäistä pajunkissojen ja helmililjojen kera. Ja jos mietit, onko tuo möhkälemäinen keramiikkavaasi omia tekosiani - niin kyllä on. Sympaattisen kolho yksilö, josta ei ihan tullut sellaista kuin suunnittelin mielessäni. :) Se ei oli ihan justiinsa, mutta näyttää kuitenkin mielestäni ihan kivalta pajunkissojen kanssa.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground