VANERILAUKKU.

10 elokuuta 2020


Vanhat vanerisäilyttimet ovat heikkouteni. Kotoa löytyy sekä vanerilaukku että pyöreä vanerinen laatikko ja kaksi kannetonta pyöreää vasua. Vasut ovat jo sulkeutuneelta kirpputorilta aikaa sitten löydetyt, vanerilaukun olen huutanut Huuto.netistä omakseni ja pyöreän boksin ostin Turun kirppis-Centeristä. Nyt löysin toisen, vähän pienemmän laukun. 



Vanerilaukku löytyi Nihtisillan Kierrätyskeskuksessa hinnoittelemattomat - älä ota -ostoskärryissä. Kiersin myymälää ja kärryä kuin kissa kuumaa puuroa, kun hoksasin vanerisen laukun siellä. Odottelin tovin josko laukku hinnoiteltaisiin ja päätyisi hyllyyn ennen kuin rohkaistuin kyselemään hintaa sille.


Onnekkaasti arvotuotteiden hinnoittelija tuli juuri paikalle kuin tilauksesta ja hetken tuotetta pyöriteltyään antoi sille hinnan. Alennuksien jälkeen hinnaksi jäi 20 euroa, joka sopi kukkarolleni ja niin kiikutin vanerilaukun kassan kautta iloiten kotiin. Minusta parikymppiä oli hyvinkin kohtuuhinta laukusta. Tarkempi tutkailu paljastin sen olevan kotimaista alkuperää. Laukku on aika hyväkuntoinen, vain nahkavyöte on ajan saatossa mennyt poikki.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 10. Geishan muistelmat.

05 elokuuta 2020



Tällä hetkellä en millään halua lukea muita romaaneja kuin Japani-aiheisia. kotona olisi iso pino luettavaa, mutta en silti tartu niihin. Ilahduin suunnattomasti kun löysin Kierrätyskeskuksen ilmaisteltasta Arthur Goldenin Geishan muistelmat

Olen lukenut kirjan ensimmäisen kerran yli 10 vuotta sitten, juuri ennen ensimmäistä Japanin matkaa. Kirja oli matkalukemisena kun kävin ystävän luona Edinburghissa ja tiesin, että muutaman kuukauden päästä pääsen Japaniin. Muistaakseni olen lukenut kirjan sen jälkeenkin kertaalleen.

Kirja kertoo yhdeksän vuotiaan Chiyon tarinan kalastajaperheen tyttärestä kaikkien tavoittelemaksi geishaksi. Rakastan kirjan alkua, sen Japani-kuvausta, vaikka itse tarina siinä kohtaa onkin kovin surullinen. Kirjan edetessä tarina tempaa mukaansa, enkä voinut lopettaa lukemista, vaan hotkaisin kirjan parissa päivässä. Loppua kohti kirja mielestäni tylsistyy, mutta kestän sen alun viehättävyyden takia.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANILAINEN PUUPIIRROS KIERRÄTYSKESKUKSELTA.

02 elokuuta 2020



Tein hetki sitten pienimuotoisen kirppiskierroksen Espoossa. Parhaat ostokset tein Nihtisillan Kierrätyskeskuksesta. Mukaan lähtivät Japani-aiheinen romaani, kaksi Herttua-viinilasia ja tämä  kuvissa näkyvä japanilainen puupiirros.


Taulun taakse on liimattu lappu, joka kertoo työn ostetun Kyoto Handicraft Centeristä. Sieltä samasta paikasta olen itsekin hankkinut kolme kissa-aiheista puupiirrosta. Viime vuosina on paikan valikoima harmillisesti kaventunut mahdottoman paljon. Ennen puupiirroksia oli lähes yhden kerroksen verran, viime reissulla käydessä hyvin paljon vähemmän.


Samassa lapussa on mainittu, että puupiirroksen tekijä on Kiyomine (1787~1868). Kun googlettelin taiteilijaa löytyi myös teoksen nimi: Shinpan imayo shiki no hana: Natsu (Neljän vuoden ajan kukat: kesä). Teoksen oikeassa ylänurkassa näkyy iiriksiä, kesän kukkia. Lisää etsiessäni selvisi, että kevään kukat ovat yllättäen kirsikankukat ja syksyn krysanteemit. Talven kukkia en etsinnöistä huolimatta valitettavasti löytänyt.


Kotiuduin kirppiskierrokselta suoraan mökille ja sinne puupiirros on toistaiseksi jäänyt. Se on seilannut muutamassakin eri paikassa, mutta on nyt jäänyt yöpöydälle sängyn viereen. Olen viime päivät ahkerasti mökkeillyt, niin olen onnekseni myös saanut ihastella tätä työtä useita kertoja päivässä. Tykkään puupiiroksesta ihan valtavasti. Harkitsen vakavasti sen siirtämistä talveksi kotiin. Onneksi sen aika ei ole vielä vähään aikaan.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

LATTIATYYNYJEN UUSI ELÄMÄ.

28 heinäkuuta 2020

 

Tänä keväänä minua odotti mökillä ikävä yllätys. Hiiri oli tehnyt pesän kahden pystyyn nostetun lattiatyynyn väliin, tietenkin ihan keskelle tyynyjä. Vielä kurjemmaksi tilanteen teki se, että tyynyt on itse suunnittelemani ja kutomani ensimmäisenä opiskelijatyönä. Niihin on uhrattu mahdottoman paljon aikaa ja vaivaa. Että pitikin hiiren tehdä pesä juuri näihin! Toivuttuani järkytyksestä ja ensimmäisestä ajatuksesta heittää tyynyt roskiin, tajusin että kiitos tyynyjen ison koon, niissä oli vielä käyttökelpoista kangasta jäljellä.



Sisätyynyt heitin suosiolla roskiin, mutta kankaat meni pesuun - olikin jo aika. Äidin kanssa yhteistyössä purimme ja ompelimme kasaan kapeammat pötkelötyynyt tyynyjen ehjistä puolista. Minä purin ja äiti saumuroi ja ompeli. Oma ompelukoneeni on hyvin pakattu kaappiin eikä ompelutilaa oikein ole, siksi olikin helppo hoitaa ompelut vanhempieni luona, jossa ompelukone on aina esillä ja tilaa on ihan eri lailla. Lisäksi äidillä on saumuri toisin kuin minulla.



Tyynyistä tuli tosi kivat. Ne itseasiassa ovat nyt käyttökelpoisemmat kuin valtavan isot lattiatyynyt. Enää en vie aarteitani mökille, vaan pidän ne kotona.


Tässä kuvassa näkyy tyynyt mökkikäytössä - lavadivaanin pehmusteina. Ne olivat aivan täydellisen kokoiset. Lavadivaani tarvitsee nyt uudet pehmusteet, tosin tänä vuonna olen käyttänyt sitä säilytystilana siemenkasvatuksilleni. Harmi, että mökkihiireni tykkää designtekstiileistä yhtä paljon kuin minä. Hiiri taitaa muutenkin olla vähän enemmän tarkempi sisustaja, aiempana vuotena se on tehnyt pesän vaaleanpunaisesta silkkipaperista. :D



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

HELSINGIN SANOMAT 26.7.2020

26 heinäkuuta 2020






Tutun näköinen siirtolapuutarhapalsta ja sen omistaja keekoili tänään Helsingin Sanomien Koti-liitteessä. :)

Teksti: Susanna Karhapää
Kuvat: Juhani Niiranen / HS


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KESÄKUULUMISIA.

11 heinäkuuta 2020



Vietin kesäkuussa neljä viikkoa mökillä putkeen. Henkilökohtainen ennätys. Olisin luultavasti ollut pidempäänkin, mutta piti lähteä kampaajalle Turkuun. Olin viimeksi käynyt helmikuussa hiustenleikkuussa ja kertaalleen jo koronan takia siirtänyt aikaa, joten nyt oli jo aikakin siistiä hiukset. Tällä kertaa muutos oli isompi, latvoista lähti reilut 10 senttiä ja tuntui myös, että iästä lähti samalla muutama vuosi. Ihanan kevyt kesätukka.



Turun sunnalla kävin vierailulla Kupittaan siirtolapuutarhassa ja Liedon japanilaisessa puutarhassa. Kupittaan siirtolapuutarha on uhattuna, Turun kaupunki kaavailee tilalle "uudisrakentamista kaupunkikehittämisen ja maankäytön taloudellisen tehon lisäämisen nimissä". Jotta historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti tärkeä viheralue säästyy, käy kirjoittamassa nimesi asian puolesta vireillä olevaan adressiin.




Turun reissun jälkeen jouduin uudelleen polvileikkaukseen. Tällä kertaa polvesta poistettiin kipua aiheuttaneet ja kuntoutumista hidastaneet ruuvit. Leikkaus oli tällä kertaa pienempi ja vaikka lähdin sairaalasta kyynärsauvojen kanssa, pystyin heti kävelemään. Haava on toki edelleen vähän kipeä ja varon raskaimpia puutarhatöitä. Kitkeminen ja kaivuuhommat kiinnostaisi, mutta maltan mieleni.



Vaikka kävelenkin jo ilman kyynärsauvoja, on se silti hieman vaivalloista. Siksipä olen pysytellyt kotona, jossa vessaan on lähes esteetön, muutaman askeleen matka toisin kuin mökillä. Kotona pystyy myös ihan toisella lailla huolehtimaan hygieniasta, suihkussa käyminen on niin paljon helpompaa. Säätkään eivät ole olleet yhtä suotuisat kuin kesäkuussa. Sateella mökistä tulee kostean kolea, ei mitenkään viihtyisää.



Onneksi voin hyvällä syyllä {polvi ja korona} nuhjata kotona. Haaveilla puutarhahommista, rakentaa nettiportfoliota ja rapsutella Murusta.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 9. IKIGAI - Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain.

30 kesäkuuta 2020


Myönnetään - en perehtynyt tarpeeksi Ikigai -Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain -kirjan tuoteselosteeseen ennen lukemista ja petyin. Japanilaisten mukaan jokaisella on oma ikigai - syy nousta aamulla sängystä. Syy, jonka vuoksi elämällä on merkitystä ja syy, jonka vuoksi olla onnellinen. Oletin kirjan antavan vinkkejä tuon oman ikigain löytämiseen.

Itseäni pitkä elämä vähän kauhistuttaa, ajatus elää yli satavuotiaaksi - ei kiitos. Ennemmin haluaisin kohtuullisen pituisen elämän, joka on sisällöltään rikas. Kirjoittajat, Héctor García (Kirai) ja Francesc Mirailles, (jep, eivät ole japanilaisia) olivat tutkineet erityisesti Japanin Okinawan seudulla asuvien vanhusten elämää ja kirjanneet heidän elämänviisautensa kansien väliin. Seudun asukkaat elävät muita useammin yli satavuotiaiksi ja säilyttävät elinvoimansa korkeaan ikään asti. Tarkoittaen elämänviisaudella siis lähinnä ruokavaliota, kevyttä liikuntaa ja yhteisöllisyyttä. 

Kirjassa käsiteltiinkin paljon pitkän elämän salaisuutta ja miten elämää pystyy mahdollisesti pidentämään ruokavaliolla, liikunnalla, harrasteilla ja ihmiskontakteilla. Ei niinkään miten tai mistä voisi löytää oman ikigain. Se jotenkin sivutettiin kokonaan, ehkä kaikille muille se on itsestään selvää - itselleni ei. En ainakaan itse koe kävelylenkkien ja syömisten olevan syy herätä. Ehkä pitäisi.




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

RUOSTEINEN TONKKA.

18 kesäkuuta 2020


Kävin {itselleni} pitkästä aikaa Kierrätyskeskuksessa. Olikin hyvä käynti, ilmaisteltasta löytyi pino vanhoja Kotipuutarha-lehtiä, kaksi kerää paperinarua ja Finelin sisältä ehjä emalikulho. Sisältä nappasin mukaani kahdeksalla eurolla ruostuneen maitotonkan Kesäpesälle. Siihen voisi istuttaa jonkun ihanan ryöppyävän kesäkukan.

IHANAA JUHANNUSTA!



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

ASTIALÖYTÖ OMASTA KAAPISTA.

17 kesäkuuta 2020


Taisi olla pari kesää sitten, kun mietin mökillä ollessa, että tarvitsisin sinne jotkut kivat korkeammat drinkkilasit, ns. long drink -tyyppiset mojitoille ja gin toniceille. Katselin kirppisten lasihyllyjä sillä silmällä, mutta mitään päräyttävää en löytänyt. Toivoin suomalaista, mutta en halunnut mitään Ultima Thule -tyyppistä rosolasillista.

Toukokuussa ottaessani kaapista smoothielle lasia tajusin, että ratkaisu löytyy omasta astiakaapistani. Minulla on neljä isompaa ja yksi pienempi Flora-lasi kaapissani ja ne olivat just eikä melkein täydelliset mökille. Flora-kuvio kasveineen sopii hyvin puutarhassa juotaviin drinkkeihin ja lasin muotoilu on erittäin mieleinen. Kiikutin lasit heti mökille ja testiin. Hyvin toimii gin tonicin kanssa ja tulipahan halvaksi.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 8. Lumen maa.

14 kesäkuuta 2020


Löysin koronan hiipiessä Suomeen Kierrätyskeskuksen hyllystä pitkään etsimäni Yasunari Kawabatan Lumen maa -kirjan. Se on yksi japanilaisen kirjallisuuden klassikoista ja kuten kirjan kansi huutaa - on kirjoittaja saanut Nobelin palkinnon. Lumen maa on julkaistu ensi kertaa Japanissa jo vuonna 1947 ja se on ensimmäinen suomeksi käännetty japanilainen romaani. 

Kirja sijoittuu kylpyläkaupunkiin, lumiseen Japanin vuoristokylään. Se on pikkukylän geishan, Komakon ja Tokiosta saapuneen miehen, Shimamuran herkkä rakkaustarina. Tunnelma on hienovireinen, tapahtumia on vähän ja paljon jää lukijan mielikuvituksen varaan. Niukka kirja, joka vaatinee toisen lukukerran avautuakseen paremmin.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground