JAPANI 2016 osa 15: Tokio 1/4

16 tammikuuta 2019

Fuji
Matka Kiotosta Tokioon kulkee luotijunalla Fuji-vuoren vierustaa. Aina pitää yrittää kuvata vauhdissa vuorta. Onneksi ohitus ei ole silmänräpäys, vaan sitä kestää hetken, jotta kuvaaminen on edes jotonkin mahdollista. Tällä kertaa Fuji oli kietoutunut pilviin ja matkan edetessä koko vuori peittyi piiloon. Onnekkaasti ehdin napata kuitenkin kuvan lumihuippuisesta vuoresta. 


Japanilaiset ruukkupuutarhat - rakkautta. Olen näitä ennenkin kuvannut ja tulen varmasti kuvaamaan vielä lisääkin, jos vain saan siihen mahdollisuuden. Osa on täyttä kitchiä ja osa upeita asetelmia ja kaikkea siltä väliltä. Ei ole niin pientä tilaa etteikö siihen kukkaruukku mahtuisi. Jaksan edelleen ihmetellä japanilaista kulttuuria, miljoonakaupungissa kukaan ei varasta tai turmele istutuksia! Tämän soisi laajenevan myös tänne Suomeen.


Epäilen näiden pensaiden olevan atsaleoita, olisi ollut mahtavaa nähdä ne täydessä kukassa. Aavistus siitä on jo ilmassa. Joutomaa on ihanasti käytetty hyväksi, tämä on Yamanote-junalinjan laidalla, muistaakseni Harajukun lähistöllä.



Yövyin toistamiseen Family Inn Saikossa. {varaus onnistuu esim. Bookingin kautta} En voi kuin ylistää pientä, perheen pitämää ryokania Ikebukuron tuntumassa. Perhe asuu itse ryokanissa ja ovat malliesimerkkejä japanilaisesta ystävällisuudesta ja kohteliaisuudesta. Ruokanissa on töissä myös yksi ulkopuolinen työntekijä, Nicholas, hän on nimestä huolimatta paikallisia. 

Nicholas puhuu erinomaista englantia ja mielellään juttelee ja kyselee minne turisti on menossa ja antaa neuvoja. Hän myös ihanasti muisti minut edelliseltä käynniltä ja jutteluidemme perusteella hän suositteli Issey Miyaken näyttelyä The National Art Centerissä, Roppongissa. Menin sinne ja oi, miten pidinkään näyttelystä. Itse näyttelyssä ei saanut kuvata, mutta rakennuksen aulassa oli iso Miyaken työ, josta kuvat ovat.

Sanon aina kaikille Japaniin lähteville, että yövy ryokanissa älä hotellissa. Miksi mennä Japaniin yöpymään länkkärityylisessä hotellissa, kun voi valita japanilaistyylisen yöpymisen. Family Inn Saiko on erinomainen paikka kokea tämä. Se on modernihko ja siellä puhutaan japanilaisittain erinomaista englantia, se ei nimittäin ole itsestään selvyys.

Mimosa
Olen kehittänyt mimosaan pienen pakkomielteen, kun olen seurannut UGUiSU Storen ihanan Hiki-sanin blogia ja Instagramia. Alkuvuodesta, näihin aikoihin, alkaa kuviin hiipiä keltaisia palloja, mimosan kukkia. Olin reissussa huhtikuun alussa, jolloin paras sesonki on jo ohi, mutta sitäkin enemmän ilahduin, kun bongasin keltaisia palleroita. Mitä siitä, etten löytänyt etsimääni kauppaa, mutta näinpä ensimmäisen kerran livenä mimosia. Onneksi olen tajunnut, että näitähän saa Suomesta leikkoinakin!


Miksi tehdä yksivärisiä muovitörppöjä, jos ne voi maalata pieniksi Fuji-vuoriksi? Tämä on ehdottomasti parasta Japanissa. Pienetkin asiat mietitään ja kaikki tylsimmät arkisetkin tavarat voi koristaa somiksi, koska miksipäs ei. Rakastan sitä yksityiskohtien viilausta, mitä Japani on pullollaan. Visualisti on haltioissaan.


Hyvin japanilaista, koulupukuinen luokka järjestäytyy ryhmäkuvaan Sensojin pyhäkön edessä, Asakusassa. Sensoji on varmaan yksi suosituimmista nähtävyyksistä. Pyhäkölle kuljetaan pitkän ostoskujan, Nakamise dorin, kautta, jossa myydään kaikenlaista matkamuistokamaa ruoasta aina tilpehööreihin. Pyhäkön lähistöllä on myös keittiötarvikealue, Kappabashi dori, jolla kannattaa samalla visiitillä vierailla.


Söin Asakusassa, ihan Senjojin turistitemppelialueen vieressä lounaaksi 3,50 euron raamenkeiton. Ei Japani ole lainkaan niin kallis kuin sanotaan. Asioista voi toki maksaa tähtitieteellisiä summia, mutta pienellä rahallakin voi pärjätä. Ravintolan ulkopuolella oli automaatti, josta ostettiin lipuke, joka annettiin pienen ravintolan tiskillä kokille, kuka sitten siinä silmieni edessä valmisti annoksen minulle.

Asakusasta on näkymä Tokion silhuettia muuttaneeseen Tokyo Sky Treehen. Torni sijaitsee Sumida-joen toisella puolella. Sky Tree on maailman toiseksi korkein rakennelma ja korkein torni. Se on valmistunut 2012 ja rakennusaikana se kohtasi vuoden 2011 rajun maanjäristyksen.

Sky Tree oli jo edellisen reissuni aikana auki, mutta silloin käväisin syntynmäpäivänäni Tokyo Towerissa, japanilaisten Eiffel-tornikopiossa. Sinne sai silloin kävellä sisään jonottamatta, kun kaikki ihmiset olivat Sky Treen jonossa. Tällä kertaa tein visiitin uuteen torniin ja pelotteluista huolimatta jonoa oli tuskin lainkaan ja hyvinkin nopeasti olin tornissa. Hieman kuumottava paikka korkeanpaikankammoiselle, varsinkin ne lasilattiakohdat. Huh.


Aika söpöt Asahi-oluen pinkit mainoslyhdyt. Vaikea nähdä suomalaisten oluiden pukeutuvan pinkkiin mainoksissa, edes Roosa nauha -aikaan.


Japaninverivaahtera | Acer palmatum
Oih, niin monta kertaa aikaisemminkin {varsinkin kesäpesän puolella} olen vannonut rakkauttani japaninvaahteroihin, varsinkin näihin punaisiin verivaahteraversioihin. Ja tuo seinä ja vaahtera -yhdistelmä on aivan täydellinen ja - niin japanilainen.


Eikä tämä hortensiaseinä ole sen huonompi. <3 br="">


Tälläinen sekavahko postaus tällä kertaa. :) Tokio-postauksia on tulossa vielä kolme lisää. On puutarhaa, kissatemppeliä ja lempparialuevinkkejä luvassa.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANI 2016 osa 14: Nikko.

13 tammikuuta 2019


Japanin matkakertomukseni vuodelta 2016 jäi viime vuonna kesken ja ajattelin jatkaa sitä kahden etapin verran. Kiotosta matka jatkui viikoksi Tokioon. Tokiosta käsin tein päiväretken Nikkoon, josta tämän postauksen kuvat ovat.


Rhododendron pentaphyllum
Olen käynyt Nikkossa aikaisemminkin, toisella reissullani vuonna 2009. {ooh, siitä tulee kymmenen vuotta} Paikka ei ole kovinkaan iso, mutta siellä uskomattoman upea shinto-temppeli, Toshogu. Se tunnetaan shogun Tokugawa Ieyasun viimeisenä lepopaikkana. 






Pyhäkössä on myös kuuluisia puukaiverruksia, kuten "see no evil, speak no evil and hear no evil" apinat ja Nemuri neko eli nukkuva kissa. Kolmas kuuluisa puukaiverrus, Sozonozo, esittää "mielikuvitus norsua", koska sen kaivertaja ei ole eläessään nähnyt kertaakaan elefanttia elävänä.



Käyntini aikaan ja vieläkin, vuoteen 2024 asti, pyhäkkö on remontissa ja silloin osa on aina pressun sisällä. Onneksi olin käynyt Toshogussa aiemminkin joten ei niin harmittanut. Olinhan tullut tänne oikeastaan vain siksi, että ekasta kerrasta jäi harmittamaan etten ostanut puista ema-laattaa. Emaan kirjoitetaan toive ja se jätetään pyhäkköön niille tarkoitettuun paikkaan. Yleensä vuoden lopuksi ne poltetaan. Oman nukkuva kissa -aiheisen eman toin kuitenkin kotiin. Laatan kuva löytyy Instagram-kuvasta, se on se päällimmäinen. Muutama muukin kissalaatta on sittemmin kertynyt. :)


Kävelymatkalla juna-asemalta pyhäkölle oli ihastuttava antiikkiliike. Kävin siellä kahdesti, sekä meno- että paluumatkalla. Menomatkalla ostin pienen nemuri neko -kissan. Se sopi hyvin retkikohteeseen, oli kissa ja kirppistavarakin vielä. Täydellinen tuliainen itselleni! Kissan löydät linkin kuvasta äärimmäisenä oikealta. 

Paluumatkalla piti käydä paikassa uusiksi, koska mieltä jäi kaivelemaan pieni laatikko. Päätin, että laatikko mahtuu rinkkaan ja saan sen kuljetettua kotiin. Niinhän se mahtuikin ja sisälle sain jemmattua kaikkea pientä matkan ajaksi. Liikkeessä oli runsaat valikoimat mm. vanhoja kimonoja ja kokeshi-nukkeja.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

OKSAKUDONTA.

09 tammikuuta 2019



Kudonta tuntuu nousseen parina viime vuonna suosioon ja se on valittu Taitoliiton vuoden 2019 käsityötekniikaksi. Tämä ilahduttaa tekstiilisuunnittelijaa, joka opinnoissa erikoistui kudontaan. Instagram on pullollaan erilaisia kudonnaisia ja niiden innostamana tein toisen oksakudonnaiseni. Edellisestä on jo yli vuosi aikaa ja silloin aloitin tämän toisen heti perään, mutta se jäi kesken pitkäksi aikaa.

Sain kudonnaisen valmiiksi jo sairaslomani aikaan, silloin pistelin työhön vielä kissan silmät ja nenänkin, mutta tulin katumapäälle. Edelleenkin näen työssä kasvot, mutta en halua korostaa niitä sittenkään. Löydätkö sinä kudonnaisesta naaman?

Olen taas aloittanut seuraava, saa nähdä meneekö sen valmiiksi saattamiseksi taas yksi vuosi. Toivottavasti ei.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

LINTUPULLO.

06 tammikuuta 2019



Joulukuun alun sunnuntaina lähdin tapani mukaan Kesäpesän kautta kävelylle. Keksin pitkästä aikaa lähteä kävelemään Pihlis Kirppikselle. Kirppis on niitä ärsyttäviä tapauksia, että siellä ei käy kortti maksuvälineenä. Pankkiautomaatti on kyllä ihan nurkan takana ja ennen kuin astuin sisään nostin varmuudeksi kaksikymppisen.

Ehdin kiertää puolitoista käytävää, kun havaitsin pöydällä tutunoloisen lasiesineen. Nappasin sen heti käteen ja tutkin paremmin. Kyllä, Timo Sarpanevan signeerattu Lintupullo. Pitkään vain kuvista ihailemani, ensimmäistä kertaa kädessäni ja mielestäni kohtuuhintaan - lapussa luki 30 euroa. 

Mietin mitä teen, voinko jättää pullon pöytään ja kipaista automaatilla. Jokuhan voi napata sen minun nenän edestä. Mietin vienkö pullon pokkana kassalle ja pyydän varaaman sen rahanhakureissun ajaksi, vaikka kassalla on lappu ettei tuotteita varata. Muistin kuitenkin, että minulla saattaisi olla ainakin vitosen seteli ja hiluja. Kaivoin kukkaron esiin ja - huh, saisin kasaan kolmekymppiä käteistä,



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

4. TAMMIKUUTA 2015.

04 tammikuuta 2019


4. tammikuuta 2015 oli aurinkoinen, mutta kirpeä pakkaspäivä. Lähdin kävellen silloisesta Vallilan kodista kohti Kesäpesää. Matkalla muistin, että siirtolapuutarhan naapurissa oli kivanoloisen asunnon näyttö ja se olisi vartin päästä. Päätin mennä asuntonäyttöön.


Asunnon eteinen oli pitkä ja kapea, asukas oli vuorannut sen eri kaupunkien kartoilla. Silmääni osui Kioto. Keittiössä oli asunnonvälittäjä, nuorehko mies esittelemässä asuntoa parikymppiselle pojalle ja hänen äidilleen. Pidin keittiöstä, se oli erillinen huone. Keittiössä oli vanha kylmäkaappi, mutta sinne ei päässyt kurkkaamaan, koska asukas oli sijoittanut hyllykön kaapinoven eteen. Naureskelimme välittäjän kanssa asialle.


Keittiöstä oli avara käynti huoneeseen. Yksiön huone oli talon kulmassa, ikkunoita oli kolme ja ne olivat kahteen eri ilmansuuntaan. Tuona tammikuisena päivänä huone kylpi valossa. Välittäjä oli kirjoittanut asunnonesittelyyn, että vuokralaisella on paljon tavaraa, joka tekee asunnon ahtaannäköiseksi. Mielestäni tavaraa oli maltillisesti, mutta taidan olla väärä ihminen sitä sanomaan.


Huone oli tapetoitu, alaosaa peitti paneelinomainen tapetti, joka oli maalattu vaaleankeltaiseksi. Yläosa oli vaaleahko. Ulko-oven, kylmäkaapin ja kylpyhuoneen ovet oli maalattu oransseiksi. Mietin, että asunto vaatisi pintarempan, valkoista maalia ja ehkä jotain kivaa tapettia.


Asunnon lattissa oli tammiparketti, se oli asennettu 90-luvalla ja sen huomasi; kulumaa oli runsaasti. Näin mielessäni kauan haaveilemani valkoisen lattian. Mitä siitä, jos jotkut siivousintoilijat väittävät sen olevan epäkäytännöllinen!


Kurkkaus kylppäriin. Taloyhtiö oli käynyt läpi muutama vuotta sitten putkiremontin ja kylpyhuone oli silloin uusittu kauttaaltaan. Materiaalit olivat hillityt ja neutraalit. Valkoista ja harmaata, ei ehkä sitä mitä itse olisin valinnut, mutta kuitenkin sellaisia, joiden kanssa voisin helposti elää.


Ilahduin myös siitä, että vessa oli erillinen pieni huone, jonne oli kylppäristä käynti. Hauska pieni erikoisuus. Olin aina haaveillut asunnosta, jossa olisi erillinen vessa. Ei edes se haitannut, että wc oli tapetoitu inhokillani - lasikuitutapetilla. En tosin tainnut huomata sitä edes silloin.


Pidin hurjasti asunnon tunnelmasta, pystyin hyvin kuvittelemaan itseni asuntoon asumaan. Keksin kuitenkin syitä, miksi osto ei kannattaisi. Vastike oli aika kallis, asunto oli vuokrattu ja vuokralaisella oli puolenvuoden irtisanomisaika - pitkä aika odottaa.

Välittäjä vain oli päättänyt myydä asunnon minulle. Kävin katsomassa paria muutakin, toinen meni heti ja toinen oli liian pieni ja liian kallis. Reilun viikon päästä kävin katsomassa asuntoa uudemman kerran, sain yksityisnäytön, jonka jälkeen alkoi kaupanteko. Väännettiin hinnasta, jonka jälkeen oli vielä piinaava kahden viikon lunastusmahdollisuus taloyhtiön osakkailla.


Arvaatekin varmaan, ettei kukaan osakkaista halunnut lunastaa asuntoa. Kyseessä on tämä nykyinen koti. Vuokralainen lähti parissa kuukaudessa, kuukauden isäni remontoi asuntoa ja vapuksi muutin asuntoon, uuteen kotiini. Kun nyt jälkeenpäin mietin tuota ajanjaksoa, ihmettelen miten olen jaksanut. Ei se asunnon osto, vaan ne kaikki syyt, joiden takia piti muuttaa. Enkä onneksi edes tiennyt mitä kaikkea oli vielä saman vuonna tulossa.

Mutta tämän kodin ostoa en ole varsinaisesti katunut. Asumiskustannukset ovat korkeahkot, mutta se on hinta Helsingin kantakaupungissa asumisesta, lähes omassa unelma-asunnossa. Tämä koti ja tämä alue tekee onnelliseksi.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

IHANAA UUTTA VUOTTA!

31 joulukuuta 2018


Aivan ihanaa uutta vuotta!
toivottaa Oravanpesän väki



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

HEIPPA 2018.

30 joulukuuta 2018


Vuosi 2018 tuntuu olleen välivuosi. Elämän vuoristorata on vähän tasoittunut, tänä vuonna ei ole ollut lainkaan niin paljon nousuja ja laskuja kuin aikaisempina. Ihan kiva. Vuotta 2018 voisikin kuvata ihan kivaksi.


Ehdottomia huippuja ovat olleet tietenkin matkat. Ensin Tukholma putarhamessut - Nordiska Trädgårdar maaliskuussa. Messuista kirjoitin kolme postausta Kesäpesän puolelle. Sitten huhtikuussa Malta. Malta oli pieni pettymys, odotin jotain paljon enemmän. Ihmiset olivat siellä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tylyjä, nähtävää ei ollut hirveästi ja bussiliikenne oli syvältä. Loma ja reissussa oli kuitenkin on aina kivaa vaihtelua arkeen, vaikka kohde ei ihan just omaan makuun ollutkaan.

Kesällä kävin Maarianhaminassa ja Tukholmassa. Lokakuussa lähdin viettämään syntymäpäivää Amsterdamiin. Se kaupunki on koukuttanut minut uudelleen. Tykkään kaupungin visuaalisuudesta, ihmiset ovat ystävällisiä ja nähtävää on paljon ja kaikki on kävelymatkan päässä. Lisäksi tuntuu kuin menisin kotiin, vaikka olen vain viettänyt yhden kesän Alankomaissa. Marraskuussa tein vielä pienen päiväretken Tallinnaan.


Vuodesta 2018 on pakko mainita pitkä, kuuma ja kuiva kesä. Vietin siirtolapuutarhassa paljon aikaa, mutta kuumuuden takia en ihan hirveästi jaksanut tehdä muuta kuin siirtyä varjosta varjoon makoilemaan.


Töissä sain toteuttaa useamman pienen, mutta kivan projektin, mutta kohokohtina oli kaksi isoa kampanjaa, joista toinen oli vielä kaupallinenkin menestys. Se toinen on vielä kesken, joten lopullinen tulos ei ole vielä täysin selvillä.


Tänä vuonna tuli 10 vuotta tämän blogin kirjoittamista täyteen. En ole koskaan edes harkinnut lopettamista, niin rakas harrastus tai oikeastaan elämäntapa tästä on tullut. Välillä kuvaaminen ja kirjoittaminen on helpompaa, olen hyväksynyt sen ettei ole aina pakko tuottaa sisältöä, jos ei siltä tunnu. Kesäisin tämä blogi vähän hiljenee, kun elämä siirtyy Kesäpesälle. Syksyn tullen bloggaus alkoi taas tuntua hirmu insiroivalta. Muutenkin tuntuu, että pää pursuaa ideoita, joita pitää päästä toteuttamaan. Se tuntuu erittäin hyvältä. 


Yksi vuoden huikean kivoista jutuista on ollut pidempiaikainen blogiyhteistyö Huiskulan kanssa. Olen tehnyt kolme yhteistyöpostausta kukkaikkunasta, kransseista ja pienen kodin kolmesta erityylisestä joulukuusesta. Odotan innolla jatkoa tälle. Keväämmällä varmaan postaukset siirtyvät kesäpesän puolelle.


Ensi vuodeksi on jo tiedossa kivoja juttuja, jotain odotettavaa. Ja puutarhakausikin alkaa ihan just, parhautta.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground