ARKISTOKAAPPI.

15 lokakuuta 2017


Kesäisellä retkellä Karjaalle ja Fiskarsiin löytyi yksi pitkäaikainen huonekaluhaaveeni. Nimittäin vanha arkistokaappi. Olen haikaillut joko puisen tai metallisen perään ja nyt tärppäsi Billnäsin ruukin läheisyydessä olevalla Ruukkikippiksellä. Sillä samalla, mistä löysin Nanny Stillin suunnitteleman Apollo-lyhdynkin. Kaappi ei ollut hinnalla pilattu, pulitin siitä vain kaksikymppiä.

Yksi vetimistä tosin uupuu ja nyt onkin kirppiksien lankavetimet aivan uudella tavalla syynissä. Minulta löytyy ennestään lähes samanlaisia vetimiä, mutta teräksen värisinä. Mökin keittiökaapeissa taas olisi just tätä samaa messinkiversiota. Mietin pitäisikö mökkikeittiöön vaihtaa teräkset ja tuoda yksi niistä tuohon. Olettaen, että koko on sama. Nyt on talvi aikaa löytää puuttuva vedin ja pohtia asiaa. Säilöin laatikoihin koko askarteluarsenaalini, väreistä ja maaleista aina ompelutarvikkeisiin ja koruilujuttuihin.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

TULPPAANITYYNY.

10 lokakuuta 2017


Kesälomareissulta kotiin kotiutui tulppaanityyny. Mistäs muualtakaan kuin Amsterdamista ja tarkemmin Tulppaanimuseosta. Yritän tehdä Oravankesäpesän puolelle postauksen Amsterdamin kasviasioista, joista Tulppaanimuseo on yksi, syksyn/talven aikana. En millään voinut vastustaa mustapohjaista pientä tyynynpäällistä, jossa rennot tulput  keimailevat.


Tulppaanityyny ei ole ensimmäinen tyynytuliainen, vaan taustalla oleva vaaleanpunainen on kulkeutunut matkalaukussa Madridista kotiini. Muutama muukin tuliaistyyny on matkustanut maailmalta kotiini. Yksi ostamaton tyyny harmittaa vieläkin. Nimittäin Versaillesissa pitelin pitkään jaquard-kudottua puutarha-aiheista tyynynpäällistä kädessäni, mutta vähän hinnakkaana jätin sen myymälään. Vieläkin kaduttaa! Tuo pilvitikattu tyyny löytyi Jyskistä, jossa en juuri ikinä käy, mutta jotenkin vaan lomalla Turussa tie vei myymälään ja tulin ulos tyynyn kanssa.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

TURKOOSI KISSARUUKKU.

08 lokakuuta 2017


Olen tainnut ennenkin hehkutella näitä Atelier Stellan kissaruukkuja? Ehkä sen viisi kertaa aiemminkin, kun olen saanut noutaa paketin postista. :) Stella Baggotin keramiikkatöiden ostaminen ei ole niin itsestään selvää, kun voisi kuvitella. Hänen työnsä ovat saaneet suuren suosion ja parin viikon välein uusi satsi listautuu nettikauppaan - ja katoaa sieltä noin vartissa. 

 
Pitää olla nopea nettiyhteys ja vikkelä sivun päivittäjä, jos mielii napata haluamansa. Vinkkinä voin kertoa, että aamupäivään ( huom. myynnit aina Britannian aikaa) sijoittuvat myynnit ovat varmempia, silloin monet muut ovat unten mailla ja vain eurooppalaiset ovat näppäimistöillä kilpailemassa.


Uusin tulokas kissajengiini on tuo rastatukkainen vaaleanturkoosi kaveri. Rastat ovat nimeltään korallikaktus Rhipsalis cassutha. Saapa nähdä onko kissakokoelma nyt tässä vai onko tulossa uusia jäseniä jengiin tulevaisuudessa. Sen taitaa tietää vain Stella...



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

TUSSILAGO FARFARA.

07 lokakuuta 2017



Tussilago farfara, hassu nimi. Ei ikinä uskoisi, että latinalaisen nimen takaa paljastuu tuttuakin tutumpia leskenlehti. Arabian Botanica-kokoelman uusin jäsen löytyi Turusta Kirppis-Center Manhattanilta. Se kirppis on kyllä yksi suosikeistani, harvoin lähden sieltä pois tyhjin käsin. Onni, että asun sen verran kaukana, että muutaman kerran vuodessa vierailut kirppiksellä eivät vie konkurssiin. :)



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

TULPPAANIKORTTI.

03 lokakuuta 2017


Käsi ylös kuka tykkää saada kortteja? Täällä nousi heti kätönen. Mutta kuka enää lähettelee kortteja - eipä juuri ketään. Olen muodostanut itse itselleni perinteen - lähetän aina reissusta kortin itselleni. Lähetän aina myös muille, tosin viime reissulla kävi hassusti ja osoitelappunen jäi matkasta ja lähetin kortit lopulta vain vanhemmilleni ja kummeilleni. Ja siis itselleni.


Tykkään korteista, enkä ikinä lähetä perinteisiä turistikortteja, vaan pyrin löytämään jotakin erityistä. Jotakin, joka näyttää minun lähettämältä ja kuitenkin on tunnusomaista vierailun kohteelle. Alankomaissa meinasi käydä hassusti, unohdin aluksi ostaa kortin ja postimerkin itselleni. Onneksi ehdin korjata tilanteen ja löysin kauniin tulppaanikortin - mistäs muualtakaan kuin - tulppaanimuseosta. Kortti odotti minua laatikossa, kun palasin kotiin. Kortti tuli suoraan perille, minä Lontoon kautta.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

VILLAINEN PALLOMATTO.

01 lokakuuta 2017


Syksy, tuo lempivuodenaikani, on täällä ihanan värikkään ruskan ja tunnelmallisten, hämärtyvien iltojen kanssa. Syksyn tulo tuntuu myös sisällä kotona, 40-luvun puutalo hengittää ulkoilmaa ja viileys tuntuu sisällä asti. Se ei haittaa, tykkään pitää kotini viileähkönä. Se mistä en tykkää on kylmät lattiat. Olen kesän tallustellut paljailla parketeilla, lattioiden räsymatot ovat olleet pesussa ja olen nauttinut valkoisesta hohtavasta lattiasta. Syksyn tullen kuitenkin kaipaan lämpöä ja pehmeyttä jalkojen alle.



Perinteisten räsymattojen lisäksi kotini mattokokoelma sai uuden tulokkaan, pehmeästä Sukhi-villamatosta. Huopapallomatto on ensimmäinen villamattoni kotona ja olen täysin rakastunut siihen - enkä ole ainoa, perheen nelitassuinen tykkää myös uudesta tulokkaasta. Olen useamman kerran meinannut astua sängystä noustessa matolla köllivän kissan päälle. Murunen arvostaa vielä minuakin enemmän lämpöä ja villainen matto selvästi juuri sitä.



Huopapallomatto on käsityönä, yksilöllisesti minua varten valmistettu. Sen on valmistanut nepalilainen käsityöläinen, nimeltään Hira Cama, joka on lähettänyt maton minulle ilman välikäsiä, varastointia tai välittäjiä. Sukhi tekee yhteistyötä suoraan valmistajien kanssa ja niin jää välikädet pois toimitusketjusta ja mattojen hinnat ovat edullisempia.


Sukhi on nepalia ja tarkoittaa onnellista. Ei ihme, matot tekevät sekä käsityöläiset että maton tilaajat onnellisiksi. Sukhi takaa työntekijöilleen hyvät työolosuhteet, heille kuuluu hyvä palkka ja reilu kohtelu. Nepalilainen käsityöläinen ansaitsee maton tekemisestä 2–3 kertaa alueen keskipalkkaa paremmin. Ostamalla maton saan sekä kauniin käyttöesineen kotiini että hyvän mielen siitä että samalla olen myös auttanut tekijää parantamaan omaa elämäänsä. työntekijät käyvät töissä pienessä työpajassa, mutta heidän on myös mahdollista työskennellä kotoa käsin. Joustava työskentelytapa sopii hyvin perheenäideille, joilla on pieniä lapsia.


Matto on 100 % puhdasta uutta villaa, jonka huopapallot on käsin pyöritellyt. Villa mattoihin saapuu Uudesta-Seelannista. Maton valmistus vaatii valtavasti taitoa, mutta myös kärsivällisyyttä ja intohimoa. Maton valmistus alkaa käsin pyöritetyistä huopapalloista, jotka kuivataan auringossa. Kun kaikki mattoon tarvittavat pallot on tehty ja kuivattu, alkaa pikkutarkkuutta ja aikaa vaativa ompelutyö. Koko valmistusprosessi lähtee käyntiin, vasta kun tilaus on tehty. Siksi mattoa joutuukin odottelemaan viikkoja, mutta odotus kyllä kannattaa!


Maton herkullisen punasävy on räätälöity kotini väreihin. Valitsin huopapallojen värit itse värikartasta. Emmin pitkään yksivärisen valkoisen ja punasävyisen värityksen välissä. Tiirailin aikani nettisivujen kuvia, mutta halusin varmistaa värin nappiin osumisen ja tilasin värikartan, josta oli helppo valita omaan kotiin parhaiten sopivat sävyt.


Päädyin lopulta punaisen eri sävyihin, matossa on yhdistelty kolmea eri sävyä. Valkoinen tuntui liian varmalta - ja vähän tylsältä valinnalta, samoin kuin harmaa. Punainen on aina ollut lempivärini ja lähestyvään talveen kaipaan lämpöä ympärilleni. Valitsin sävyt vertaamalla värikarttaa punaiseen metallipöytään. Yllätyksekseni pöytä olikin lämpimämmän sävyinen kuin kuvittelin. Ilman värimalleja olisin tilannut kylmemmän sävyisen maton.



Olen tyytyväinen, että odotin muutaman viikon lisää värikarttaa, jotta sain valittua täydelliset, kotiini sopivat värit. Maton laatu on uskomattoman ihana. Huopapallot tuntuvat todella miellyttäviltä jalkojen alla ja selvästi myös tassujen! On ihana herätä viileneviin aamuihin, kun ensimmäinen kosketus sängystä noustessa on pehmeä matto ellei osu matolla nautiskelevaan Muruseen. Yhden pikku tuunauksen matto kuitenkin vielä vaatii - nimittäin liukuesteen alleensa. Maalattu parketti lattia ja villamatto on selvästi liukas yhdistelmä, jotta pysyn pystyssä, pitänee hankkia maton alle liukuestematto.

Blogiyhteistyö: Sukhi


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KUKKIVA KAKTUS.

30 syyskuuta 2017


Harvinaislaatuinen herkkuhetki - onnistuminen kaktuksen kanssa.  Yksi kaktuksistani kukkii! Uskomatonta, mutta totta. Nuo pinkit kukat eivät ole kasviin liimattuja, vaan ovat ihan itsestään kasvaneet. Kaktustumpelo on onnellinen.

Olen useamman kaktuksen ja mehikasvin nakannut biojätteeseen. Taidan olla turhan innokas kastelija ja siitäkös eivät nämä kuivuuden rakastajat tykkää. Olen opetellut kastelemaan harvakseltaan, vain kerran kuukaudessa ja silloinkin hyvin maltillisesti. Joka kuun ensimmäisenä torstaina kaktukseni saavat vettä {kuten myös jatkossa kellarissa talvetut pelargonit ja muut siellä säilössä olevat kasvit}. 

Kaktukset ovat viettäneet kesän ikkunalla, mutta nyt kun pelargonit palasivat takaisin talvipesään oli niiden väistyttävä aarteideni tieltä vähän varjoisemmalle paikalla. Toivottavasti eivät tykkää huonoa, viime talvi meni ihan samoilla sijainneilla.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KUIN KAKSI MARJAA.

25 syyskuuta 2017


Jos seuraat minua Instagramissa, olet saattanut nähdä jo nämä kaksi marjaa aiemmin. Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Siiri ja Klaus Haapaniemen Les Chats Norma. Tilasin tuon ihanaisen, mutta törkeän kalliin tyynyn Finnish Design Shopin alesta. Kyllä kirpaisi, mutta katso nyt noita kahta! Miten olisin voinut olla ostamatta?


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

VIOLA RIVINIANA.

20 syyskuuta 2017



Kesälomalla kävin retkellä Hämeenlinnassa, jossa tuli kierrettyä muutama kirpputori. Kirppis ja outlet Löytötori tarjosi ilokseni uuden osan Botanica-sarjaan. Kirppiksen vitriinissä oli Sarjan Viola riviniana eli metsäorvokki-lautanen. Nopea guuglaus ja päädyin Laatutavaran sivulle. Sieltä luin lautasen olevan harvinainen, joten oli pakko napata metsäorvokki mukaan joukon jatkoksi.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

HABITARE 2017.

17 syyskuuta 2017


Kävin Habitaressa heti keskiviikkona töiden jälkeen. Ennakkoon hehkuttelemani sekä Mujin johtajan Masaaki Kanain että Makoto Kagoshiman puheenvuorot jäivät minulta kuulematta. Koska työt. Työpäivän jälkeen en ollut muutenkaan innostunut kuvaamisesta ja kiertelykin jäi vähäiseksi.


Mitä jäi mieleen? Sametti ja ankeat värit. Siis beige, greige, harmaa, muta ja ruskea, sellaiset kunnon anti-värit. Ne eivät ole millään muotoa mun juttu ja jäin kaipaamaan värejä. En mitään kirkkaita perusvärejä tai neonvärejä, vaan vaikka okraa, terrakottaa, luumua ja viininpunaa. Siksi olenkin varmaan ainut blogimaailmassa, joka en hehkuta Annon uutta tulemista. Se oli nimittäin pettymys. Ei ole niitä värejä ei. Taidan muutenkin olla sisustuksineni vähän marginaalia, kun en konmarita ja vanno minimalismin nimiin ja sisusta epäväreillä. Kasvitrendiä sentään olen noudattanut. :)



Muutamilla osastoilla oli kivaa kasvien käyttöä.




Marimekko toimii, astiat ovat kauniita ja kasvien käyttö plussaa, vaikka ei täälläkään väreillä riehuta.



Nämä kauniita lasten astiat ovat nimeltää Nuppu ja niiden suunnittelija on Maija Puoskari ja valmistaja japanilainen Tokyo Sakai. Hinnaltaan kuulemma menevät Mujin hintoihin eli ovat hyvinkin kohtuulliset. Kunpa näitä saisi Suomestakin, olisi pakko ostaa - itselle. Ihanat nuo soikeat osat.


Eniten innostuin näistä Tero Kuitusen Mix and Match -ruukuista. Ihanan rouheat, mahtavat muodot ja miten loistava idea tehdä pidottavia ruukkuja, joista saa erilaisia esillepanoja.

Mujin myyntiosasto oli suosittu, hirveät jonot, mutta niin vaan minäkin jonotin ostosteni kanssa, vaikka niitä juttuja, joita olin ajatellut sieltä ostavani ei ollut lainkaan myynnissä. No, oli hyvä syy varata reissu Tukholmaan. Vaan, kunpa saataisiin Muji tänne pysyvästi.

Tykkäsin Antiikki-messujen osuudesta, kaikkea ihanaa, mutta ah, niin kallista. Saatoin silti lähteä sieltä ostoksen kanssa. ;) Jäi kuvaamatta yksi kaunis osasto, nimittäin HUONE ett RUMin. Keskityin ihastelemaan ilmakasveja ja kaikkea kaunista osastolla ja vaihtamaan kuulumisia, niin kuvaaminen jäi. Tältäkään osastolta en lähtenyt tyhjin käsin. 



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground