RUUKKUTRIO.

19 maaliskuuta 2019


Oli torstaiterapiani aika, siis keramiikkakurssi-ilta. Edelliset pari päivää, kuten myös kuluva torstai olivat olleet suoraan sanottuna paskat. Mieli oli alavireinen ja ajatus kulki ikävissä. Tulin keramiikkaluokkaan, riisuin takin, puin essun ja hain muovin alla kuivumassa olleet edelliskerran työt viimeisteltäviksi. Olin unohtanut täysin mitä olin viimeksi tehnyt syvissä vesissä lilluessani.


Sieltä muovin alta paljastui tämä kolmikko. Mieli koheni aivan toisiin sfääreihin, kun katsoin näitä kolme vänkyrää ruukkua. Suunnitelma ja toteuma ei ihan täsmää, vaikka idea toteutuukin. Ruukut ovat juuri niin persoonallisia ja hyväntuulisen kömpelöitä, kuin siinä hetkessä tarvitsin. Näppäsin ruukuista kännykällä kuvat ennen kuin vein ne odottamaan raakapolttoa.


Joka kerta kun katsoin kuvaa hymyilin, olin täysin ihastunut ruukkuihini. Siihen suttuiseen kuvaan palasin vielä useasti, sillä hiihtoloma tuli väliin ja sain vasta kahden viikon päästä valmiit ruukut uunista ulos. 

Nyt ruukut ovat kotona ilahduttamassa. Mietinnässä on mitä niihin istuttaisin. Jotain roikkuvaa tekeisi mieli, vai sittenkin kaktuksia tai ehkä mehikasveja. Liikaa vaihtoehtoja. Sillä aikaa, kun mietintä on kesken ruukkutrio tarjoilee väliaikaisen kodin keväisille helmilijoille.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KEVÄTTÄ KOTIIN!

17 maaliskuuta 2019

  
Blogiyhteistyö: Huiskula

Kunnon kevät tuntuu antavan odottaa itseään. Viikonlopun aikana täällä Helsingissä on taivaalta tullut niin vettä, räntää kuin luntakin. Siirtolapuutarhassa ei juuri maata vielä näy, piipoista puhumattakaan. Kun luonto ei tarjoile kevättä, voi sitä onneksi tuoda kotiin sisälle kukkien muodossa. Pääsiäiseen on vielä kuukauden päivät matkaa, joten vielä ei ole keltaisten narsissien aika.




Perinteisten keltaisten narsissien sijaan hain kevään tuntua hennon vaaleanpunaisilla helmililjoilla*. Helmililjat ovat keväisestä puutarhasta tuttuja ja niistä puhutaan myös helmihyasintti-nimellä. Oravankesäpesälläkin kasvaa sekä valkoisia, sinisiä että vaaleanpunaisia helmililjoja. Nämäkin päätyvät sinne myöhemmin, kunhan kukinta on ohi ja maa on sulannut. On kätevää, kun kodin ilostuttajat jatkavat elämää puutarhassa. Kukkia asetellessa huomasin, että näissähän on vieno tuoksu! Eipä ole tullut puutarhassa kyykittyä, niin että olisi päässyt tuoksuttelemaan.


Helmililjojen kaveriksi asettelin kirjopikarililjoja*. Myös ne ovat tuttuja puutarhasta. Nämä tosin ovat leikkoja. Oletko koskaan ajatellut pikarilijoja leikkokukkina? Minä en ainakaan ollut, mutta miksipäs ei. Eihän noita omasta puutarhasta raaski leikellä maljakkoon.


Pikarilijojen maljakkona on uusin Kierrätyskeskuslöytö, musta lasimaljakko. Epäilen sitä vahvasti Riihimäen Lasin tuotannoksi. Maljakon pohjassa oli pieni tarra, jossa oli numeroituja koodeja. Samanlaisia tarroja oli mm. aikaisemmin esiteltyjen ilamislöytöjen pohjissa ja samaan aikaan myynnissä olleiden lasiesineiden pohjissa, jotka kaikki olivat Riihimäen tai Nuutajärven tuotantoa. Selvästi jonkun keräilijän tms. kokoelma on päätynyt myyntiin.


Pikarililjojen rento, vähän hippimäinen olemus on valloittava. Jaksan edelleen hämmästellä niiden ruutukuosia - miten luonto osaakin tehdä jotain noin hienoa!

*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

PIKKUINEN JAKKARA.

10 maaliskuuta 2019


Olen ties kuinka monta vuotta metsästänyt rottinkista kukkajakkaraa kirppiksiltä. Niitä ei ole kirppiksillä näkynyt ja ne taitavat olla tänä päivänä niin haluttuja ettei niitä ihan pikkurahalla saakaan.




Löysin kivan korvikkeen Pihlis Kirppikseltä vitosella. Pieni ja matala jakkara on juuri sopiva vähän isommalle ruukulle. Kirjavalehtinen kumiviikuna, Ficus elastica, tulee paremmin esiin jakkaralle nostettuna kuin suoraan lattialla ollessaan. Eikä se enää näytä siltä, että on unohdettu lattialle. Jakkaran värikin, musta, on oikein passeli, eikä vähän kulunut olemuskaan haittaa.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KOLME ILMAISLÖYTÖÄ.

03 maaliskuuta 2019


Kierrätyskeskuksen ilmaisteltta on tarjonnut muutamia aarteita viime aikoina. Nämä molemmat löytyivät samalla kertaa. Musta Arabian munakuppi ja myös Arabian leimalla oleva punainen minikulho. Punainen minikulho on aivan ihanan värinen ja näyttää muodoiltaan hyvin japanilaiselta. Se sopisi hyvin soijakulhoksi, vaan tuskinpa on siihen tarkoitukseen aikanaan tehty. Leiman perusteella sitä on valmistettu vuosina 1964-1971. Onko kellään viisaammalla tietoa käyttötarkoituksesta?


Kolmas ilmaislöytö on täysin ehjä ja hyväkuntoinen Oiva Toikan suunnittelema Fauna-juomalasi. Juuri ennen tämän löytymistä kävin mielessäni pohdintaa, josko myisin ennestään minulla olevat kuusi Fauna-snapsilasia ja yhden pullalautasen. Sitten Faunat lisääntyivät yhdellä, se ei varsinaisesti helpota päätöksentekoa. Edelleen harkitsen luopumista, mutta toisaalta taas... 



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

ITTE TEHTY.

27 helmikuuta 2019


Olen nyt toista vuotta käynyt keramiikkatunneilla ja nauttinut joka sekunnista. Torstai-iltaiset käsien saveen upotukset ovat ihan parasta. Pää pulppuilee ideoita, harmi vain ettei kädet osaa ihan täysin toistaa ideoita maailmaan kuin sieluni silmin näen. :)

Olen suuri punasaven rakastaja, ovathan suurin osa kasveistani juurikin punasaviruukuissa ja siksi onkin ollut selvää, että käytän punasavea töissäni - varsinkin kukkaruukkutyyppisissä. Olen toki käyttänyt valkoista kivitavaraa monessakin työssä, mutta punasavessa on sitä jotain.


Makkaratekniikalla tehty ruukku on ensimmäisen kauden töitä. Tykkään tekniikasta, en oli pipertäjä ja siksi rouheus sopii itselleni ja mielestäni se sopii myös tuolle harmaalle mehikasville. 

Mehikasvista oikealla on dreijaamani ruukku. Se on yllättävän onnistunut. Sen jälkeen dreijatut eivät ole ihan yhtä hienoja... Vasemmalla onkin sitten ammattilaisen kädenjälkeä - UDUMBARAn Samujille tekemä ruukku. Ihan vielä ei minun kannata miettiä alanvaihtoa...


Pieni venkula kuppi on dreijaukseni. Ei kovinkaan onnistunut. Savi oli turhan karkeaa dreijattavaksi - sain samalla kuorinnan käsiin. Savi oli myös vähän turhaan kuivaa/kovaa ja sen muotoilu oli vaikeaa dreijatessa, olisi kannattanut rakentaa työ muilla menetelmillä. Mutta noin vain tuokin kuppi näyttää hauskalta ilmakasvin kanssa ylhäältä kuvattuna.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KISSAGRAFIIKAT.

24 helmikuuta 2019


Olen ehdottomasti tauluihminen. Ja taideihminen. En niinkään julisteihminen. Viime vuosien printtijuliste- ja tekstitaulutrendi taitaa olla jo enimmäkseen ohi, joten toivottaisin taidetrendin tervetulleeksi laajemmallekin yleisölle. 

Moni perustelee julisteita vaihtelunhalulla, mutta eikö tässäkin voi toteuttaa toisen trendin - Marie Kondon periaatetta, että kotona on vain tavaroita, jotka tuottavat iloa {tai jotka ovat hyödyllisiä - taulut eivät vain taida olla varsinaisesti hyödyllisiä}. Harkitumpia hankintoja pitkäksi aikaa, kertakäyttöisten kuvien sijaan?

Sitä paitsi osa omistakin tauluista on varastossa, ihan tilanpuutteen vuoksi. Ne piilossa olevat ovat kuin uusia töitä, kun ne kaivaa esiin. Niillä saa sitä vaihtelua. Voisikin vaihtaa tauluhyllyjen töitä.


Taideteosten hinta ei välttämättä ole tähtitieteellinen, grafiikaa saa jo satasellakin, joskun jopa allekin. Vielä edullisemmaksi tulee ostaa töitä kirppiksiltä tai muuten "käytettynä". Käytettynä lainausmerkeissä, sillä katseltavaksi tarkoitetut teokset eivät katselusta kulu. Yksi vaihtoehto on hankkia taidetta osamaksulla, esimerkiksi taidelainaamoista. Taidelainaamot ovat erityisen mahtavia, tähän aiheeseen tulen vielä palaamaan myöhemmin.

Kaksi itselleni uutta, pientä kissa-aiheista työtä ovat molemmat hankittu Kierrätyskeskuksesta. Tämä yllä olevan pikkuruisen vedoksen löysin ennen joulua ja muistelen hinnan olleen 1,50 euroa. Arvon kehystänkö työn uudestaan, sillä kultaiset kehykset eivät sovi muiden töiden kanssa. Suurin osa taiteestani on joko valkoisissa tai mustissa kehyksissä ja olisi kiva, että tuokin olisi yhdisteltävissä vanhojen töiden kanssa.


Toinen, tänä vuonna ostettu, eestiläisen Navitrollan Viaton-serigrafia kustansi Kiertsärillä 4,50 euroa. Navitrollan töitä olen nähnyt Helsingissä myynnissä, muistaakseni jossain Senaatintorin pikkuputiikissa. Tulipa sitten toinen kultakehyksinen edellisen kaveriksi. 

Kissat ja oravat ovat heikko kohtani. Se vähän karsii hankintoja, kun pitää mielessä kevyen teeman. Eikä missään tapauksessa kaikki kissa- ja orava-aiheinen taide kiinnosta. Pitää olla joku juttu, joka puhuttelee. Kierrätyskeskuksella on kaunis, pieni akvarellimaalaus - kissasta, olen ainakin kolme kertaa pidellyt sitä kädessäni, mutta vielä toistaiselsi olen jättänyt sen hyllyyn. Ehkä pitäisi hakea se kotiin, kun vieläkin muistelen sitä. Jos se siis vielä on saatavilla.




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

14 helmikuuta 2019


Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille lukijoille!
toivottaa Oravanpesän väki



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

3 YSTÄVÄNPÄIVÄLAHJAIDEAA.

10 helmikuuta 2019


Blogiyhteistyö: Huiskula
 
Ensi viikolla vietetään ystävänpäivää ja jos mietit millä muistaa ystävää, tässä kolme vinkkiä. 

1. Kimppu leinikkejä*
Tai kimppu tulppaaneja ta ruusuja. Leinikit ovat pitkäaikaisia suosikkejani, mutta olen jostain syystä unohtanut ne muutamaksi vuodeksi. Ihastuin täysillä noihin tummiin leinikkeihin ja pitkään mietin yhdistäväni ne rohkeasti oranssien kanssa, mutta sitten ystävänpäivä mielessä valitsinkin vaaleanpunaisia. Ihanan herkkiä kukkia. Ehkä pitää hommata kesäksi mökillekin leinikkejä kasvamaan.


2. Herkunvärinen pallerokaktus*
Pallerokaktuksista tulee aina lapsuus mieleen, varsinkin punaiset mansikkakaktukset kiehtoivat pienenä. Kiva lahja lapsuudenystävälle? Yksittäinen kaktus on ihana väriläiskä, mutta ryhmänä tosi herkullinen.


3. Sydänlehtinen viherkasvi


Upean purppurainen uurremuori* Peperomia caperata sopii valoisaan tai puolivarjoon paikkaan, kuitenkin auringolta suojaan. Varjossa lehdistä tulee syvemmän vihreämmät. Purppuranväristen kavien ystävälle {kuten minulle}.


Tai miten olisi herttaköynnösvehka* Philodendron scandens? Tällä versiolla on kauniin kaksiväriset lehdet, jotka tekevät siitä hyvin viehkeän. Se viihtyy puolivarjossa, mutta tykkää hajavalosta.


Kolmasviherkasvivinkkini on soman pienilehtinen herttalyhty* Ceropegia woodii. Herkät varret ja pienet, sydämenmuotoiset lehdet ovat aivan vastustamattomat. Herttalyhty tykkää valosta, mutta ei kestä aurinkoisessa paikassa keskipäivän paahteesta.
*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

ILMAISLÖYTÖJÄ.

09 helmikuuta 2019


Käyn hyvin usein ja säännöllisesti lähimmässä Kierrätyskeskuksessa. Useimmiten poistun tyhjin käsin, mutta viime aikoina ilmasteltasta on löytynyt kivoja aarteita. Ei rahallisesti arvokkaita aarteita, vaan sellaisia kivoja, vähän outoja, juttuja kotiin. Kuten vaikka aiemmin löydetty ja mainittu nukenpää.

Ei ihan yhtä outo, mutta yhtä viehättävä löytö on keraaminen kynttiläjalka. Tykkään sen materiaalista - punasavesta kovasti. Muoto on kivan siro. Sopii tuohon kotini hämmentävän värittömään kohtaan.


Toinen löytö on marmorinen astia. En ikinä innostunut parin vuoden takaisessa marmoribuumissa materiaalista, enkä hamunnut kirppareilta tai sisustuskaupasta mitään marmorista. Ennen kuin nyt - kun sai ilmaiseksi. Epäröin jalallisen, vähän pröystäilevän maljan kanssa, mutta tulin siihen tulokseen, että pääse aina siitä eroon, jos en halua pitääkään sitä. Olisi voinut harmittaa ellen olisi kaapannut sitä matkaan. Toistaiseksi vielä tykkään. Se sopii kivasti pöytäkynttilöiden polttelualustaksi.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

VIINAAN MARINOITU SATO.

06 helmikuuta 2019


Olen seitsemänä siirtolapuutarhurivuotenani havainnut, että eniten iloa saan joko kasvattamalla jotain kaunista tai jotain hyvää syötävää. Hyvällä syötävällä tarkoitan jotain herkkua itselleni. Rakastan perunaa paljon, mutta ehkä silti suosikeiksi nousevat marjat ja hedelmät. 

Olen useana vuotena tehnyt luumuista likööriä, ohje löytyy aikaisemmista postauksista. Luumuliköörin mausta tulee mieleen japanilainen umeshu, joka tehdään japaninaprikooseista. Olen tehnyt samalla ohjeella likööriä myös karviaisista ja kirsikoista. Parasta ja hienostuneinta tulee kirsikoista. Tuossa kuvan keskimmäisessä pullossa on tulossa uutta kirsikkalikööriä.

Toissa vuonna tein luumuista myös rommiruukkua. Se on nyt maustunut puolitoista vuotta ja olen maistellut sitä viime aikoina. Taivaallisen hyvää kermavaahtonokareen kanssa. Resepti on yksinkertainen, n. 1 litra luumuja halkaistuna ja kivet poistettuina, 4 dl sokeria ja n. 3 dl tummaa rommia, niin että luumut peittyvät. Annetaan maustua, ei välttämättä puoltatoista vuotta. Sekaan voisi laittaa muitakin hedelmiä ja marjoja.

Kuvan kahdessa muussa pullossa on uutta kokeilua - vadelmalikööriä. Pakastimeen ei mahtunut enää yhtään rasiaa ja hilloakin oli jo olemassa, oli pakko kokeilla jotain uutta. Laitoin 0,8 dl/550 g vattuja sekaisin 2,5 dl sokerin ja 0,9 dl vodkan kanssa. Annetaan maustua pari kuukautta, jonka jälkeen marjat siivilöidään pois. Annetaan taas maustua hetki lisää. Vadelmalikööriä en ole vielä maistanut, ehkä kohta voisi olla hyvä hetki.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground