IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

14 helmikuuta 2019


Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille lukijoille!
toivottaa Oravanpesän väki



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

3 YSTÄVÄNPÄIVÄLAHJAIDEAA.

10 helmikuuta 2019


Blogiyhteistyö: Huiskula
 
Ensi viikolla vietetään ystävänpäivää ja jos mietit millä muistaa ystävää, tässä kolme vinkkiä. 

1. Kimppu leinikkejä*
Tai kimppu tulppaaneja ta ruusuja. Leinikit ovat pitkäaikaisia suosikkejani, mutta olen jostain syystä unohtanut ne muutamaksi vuodeksi. Ihastuin täysillä noihin tummiin leinikkeihin ja pitkään mietin yhdistäväni ne rohkeasti oranssien kanssa, mutta sitten ystävänpäivä mielessä valitsinkin vaaleanpunaisia. Ihanan herkkiä kukkia. Ehkä pitää hommata kesäksi mökillekin leinikkejä kasvamaan.


2. Herkunvärinen pallerokaktus*
Pallerokaktuksista tulee aina lapsuus mieleen, varsinkin punaiset mansikkakaktukset kiehtoivat pienenä. Kiva lahja lapsuudenystävälle? Yksittäinen kaktus on ihana väriläiskä, mutta ryhmänä tosi herkullinen.


3. Sydänlehtinen viherkasvi


Upean purppurainen uurremuori* Peperomia caperata sopii valoisaan tai puolivarjoon paikkaan, kuitenkin auringolta suojaan. Varjossa lehdistä tulee syvemmän vihreämmät. Purppuranväristen kavien ystävälle {kuten minulle}.


Tai miten olisi herttaköynnösvehka* Philodendron scandens? Tällä versiolla on kauniin kaksiväriset lehdet, jotka tekevät siitä hyvin viehkeän. Se viihtyy puolivarjossa, mutta tykkää hajavalosta.


Kolmasviherkasvivinkkini on soman pienilehtinen herttalyhty* Ceropegia woodii. Herkät varret ja pienet, sydämenmuotoiset lehdet ovat aivan vastustamattomat. Herttalyhty tykkää valosta, mutta ei kestä aurinkoisessa paikassa keskipäivän paahteesta.
*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

ILMAISLÖYTÖJÄ.

09 helmikuuta 2019


Käyn hyvin usein ja säännöllisesti lähimmässä Kierrätyskeskuksessa. Useimmiten poistun tyhjin käsin, mutta viime aikoina ilmasteltasta on löytynyt kivoja aarteita. Ei rahallisesti arvokkaita aarteita, vaan sellaisia kivoja, vähän outoja, juttuja kotiin. Kuten vaikka aiemmin löydetty ja mainittu nukenpää.

Ei ihan yhtä outo, mutta yhtä viehättävä löytö on keraaminen kynttiläjalka. Tykkään sen materiaalista - punasavesta kovasti. Muoto on kivan siro. Sopii tuohon kotini hämmentävän värittömään kohtaan.


Toinen löytö on marmorinen astia. En ikinä innostunut parin vuoden takaisessa marmoribuumissa materiaalista, enkä hamunnut kirppareilta tai sisustuskaupasta mitään marmorista. Ennen kuin nyt - kun sai ilmaiseksi. Epäröin jalallisen, vähän pröystäilevän maljan kanssa, mutta tulin siihen tulokseen, että pääse aina siitä eroon, jos en halua pitääkään sitä. Olisi voinut harmittaa ellen olisi kaapannut sitä matkaan. Toistaiseksi vielä tykkään. Se sopii kivasti pöytäkynttilöiden polttelualustaksi.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

VIINAAN MARINOITU SATO.

06 helmikuuta 2019


Olen seitsemänä siirtolapuutarhurivuotenani havainnut, että eniten iloa saan joko kasvattamalla jotain kaunista tai jotain hyvää syötävää. Hyvällä syötävällä tarkoitan jotain herkkua itselleni. Rakastan perunaa paljon, mutta ehkä silti suosikeiksi nousevat marjat ja hedelmät. 

Olen useana vuotena tehnyt luumuista likööriä, ohje löytyy aikaisemmista postauksista. Luumuliköörin mausta tulee mieleen japanilainen umeshu, joka tehdään japaninaprikooseista. Olen tehnyt samalla ohjeella likööriä myös karviaisista ja kirsikoista. Parasta ja hienostuneinta tulee kirsikoista. Tuossa kuvan keskimmäisessä pullossa on tulossa uutta kirsikkalikööriä.

Toissa vuonna tein luumuista myös rommiruukkua. Se on nyt maustunut puolitoista vuotta ja olen maistellut sitä viime aikoina. Taivaallisen hyvää kermavaahtonokareen kanssa. Resepti on yksinkertainen, n. 1 litra luumuja halkaistuna ja kivet poistettuina, 4 dl sokeria ja n. 3 dl tummaa rommia, niin että luumut peittyvät. Annetaan maustua, ei välttämättä puoltatoista vuotta. Sekaan voisi laittaa muitakin hedelmiä ja marjoja.

Kuvan kahdessa muussa pullossa on uutta kokeilua - vadelmalikööriä. Pakastimeen ei mahtunut enää yhtään rasiaa ja hilloakin oli jo olemassa, oli pakko kokeilla jotain uutta. Laitoin 0,8 dl/550 g vattuja sekaisin 2,5 dl sokerin ja 0,9 dl vodkan kanssa. Annetaan maustua pari kuukautta, jonka jälkeen marjat siivilöidään pois. Annetaan taas maustua hetki lisää. Vadelmalikööriä en ole vielä maistanut, ehkä kohta voisi olla hyvä hetki.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

AMSTERDAM 2018.

03 helmikuuta 2019


Kun nyt pääsin vauhtiin ja loppuun Japanin matkapostausten kanssa, niin tuuppaan tähän perään heti muistoja lokakuiselta Amsterdamin matkalta. Olin reissussa neljä päivää, kolme yötä. Ajankohta oli lokakuun alussa ja juuri siinä kohtaa Amsterdamia koitteli yllättävä helleaalto kuten ilmeisesti samaan aikaan Suomeakin. Lämpötila kohosi paikoin hellelukemiin ja kaipailin talvisäilöön laitettuja sandaaleita. Osalla muista turisteista oli kevyttoppatakit päällä, kun itse huitelin lyhythihaisessa mekossa melko läkähtyneenä.





Amsterdam on ihana. Se on ehkä Euroopan lempikaupunkini, ainakin näillä reissuilla. Rakastan piparkakkumaisia taloja, kanaaleja asuntolaivoineen, joka puolella olevia fillareita ja kukkaistuksia. Ihmiset ovat pääsääntöisesti mukavia ja kohteliaita, englantia puhutaan kaikkialla. Näkemistä riittää ihan vain kävelemällä kanaalien rantoja ristiin rastiin, saati sitten museoissa ja muissa nähtävyyksissä.



Edellisellä reissulla jäi taidemuseoita kiertämättä ja nyt halusin korjata tilanteen, ostin etukäteen lipun sekä Rijksmuseumiin ja Van Gogh -museoon. Van Goghiin ei pääsekkään sisään ilman netistä ostettua lippua. Olen käynyt molemmisa museoissa vuonna 1996, joten oli hyvä vähän virkistää muistia niiden suhteen.

Pidin Van Gogh -museosta paljon, suht tuoreessa muistissa oli vielä viime keväänä katsottu Loving Vincent -elokuva ja sen tapahtumat, niitä oli kiva kerrata museon henkilöhistoriaesittelyyn. Hieman miinusta runsaasta ihmismäärästä, vaikka kävijöitä olikin rajoitetusti. On niin tylsää kulkea jonossa taululta toiselle, kun joissan kohdin itselle riittäisi lyhyt vilkaisu ja toisessa kohtaa voisi nautiskella pidempääkin.

Kävin myös yhtenä iltana aivan ex tempore seksimuseossa. Lystikäs paikka, jossa oli enemmän huumoria kuin pornoa.



Vierailin toki kelluvilla kukkamarkkinoilla, mutta viime kerrasta oppineena en laittanut eurojani sipuleihin. Ostin kyllä tuliaiseksi muutamia siemenpusseja, joista toivon iloa ensi kesänä. Tulppaanimuseossa kävin tänäkin vuonna, tosin vain myymälässä ostamassa tulppaaninsipuleita. Melko pakollisena kohteena oli myös uusintavisiitti Hortus Botanicukseen, kasvitieteelliseen puutarhaan.




Vähän tein ostoksiakin edellä mainittujen lisäksi. Mukanani kotomaahan lähti mm. Onitsuka Tigerin tennarit korvaamaan samanlaiset lähes loppuunkulutetut, sadeasu tulevaa pyöräilykautta ajatellen, maailman hienoin pyöräkello mummopyörääni {olemassa oleva on ruostunut jumiin} ja marimo-palleroita.




Yllä Instagramista tuttu ikkuna, jonka etsin omaa Instagram-kuvaa varten. Viime kerralla olin kävellyt aivan ikkunan nurkalta, mutta kääntynyt toisaalle juuri ennen kuin ikkunan olisi ollut silmien edessä.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

PELLAVALIINA - Tampellan damasti 1859–1977

29 tammikuuta 2019


Blogiyhteistyö: Maahenki 
 
Marraskuussa kolahti sähköpostiin tieto, että on tehty kirja Tampellan pellavaliinoista. Olin haljeta innostuksesta, sillä olin miettinyt monen monta kertaa, että tarvittaisiin ehdottomasti kirja aiheesta.  Pari talvea sitten kävin Jyväskylässä Suomen käsityön museossa katsomassa Dora Jungin näyttelyn ja olisin kovasti kaivannut aiheesta kirjaa matkaan. Useita kertoja kirppiksillä olin hipelöinyt pellavaliinoja, jotka ovat kiinostaneet, mutta en tunnistanut kuviota ja olen jättänyt monen monta liina ostamatta. {ehkä ihan hyväkin} Oispa ollut pellavaliinakirja!

Sain Pellavaliina - Tampellan damasti 1859–1977* -kirjasta arvostelukappaleen. Kun kirja paljastui paketista, oli hyvin iloinen yllätys, että sen ulkoasuun oli satsattu. Jos se ei nyt ihan saavuttanut pellavan tuntua, niin lähelle ylellisyydessä se kuitenkin pääsi tekstiilipintoine ja folioituine teksteineen. Oli juhlavaa avata kirja ensi kertaa.

 

Pellavaliina-kirjan ovat kirjoittaneet Päivi Fernström ja Irja Satri. Kirjassa käydään läpi Tampellan tehtaan historia, pellavaliinojen kehitys, esitellään sekä kuvioaiheita että suunnittelijoita ja paneudutaan myös hieman käyttöön ja huoltoon. Kirjan lopussa on aarreaitta - kuvallinen luettelo Tampellan damasteista. Uijui!



Kirjan kuvituksena on runsaasti pellavaliinoja, moni suunnittelijanimi saa kasvot ja esillä on myös vanhoja mainoksia. Tekstiilihistoriasta kiinnostunut tekstiilisuunnittelija on innoissaan, puhumattakaan samoissa pöksyissä oleva pellavaliinakeräilijä. Eikä mainontaa tekevän AD:n ominaisuudessakaan ole pahaa sanottavaa kirjan klassisen selkeästä taitosta - ja niistä kauniista pellavaliinakuvista. Tykkäsin ja vahva suositus, jos aihe vähääkään kiinnostaa.   


Kuvissa on mukana Tampellan keittiöpyyhkeet, sininen Dora Jungin Viva ja nimettömäksi jäävät oranssihtavat. Muistaakseni kaikki ovat maksaneet euron kappaleelta. Vanhat pellavapyyhkeet ovat ihan parhaita ja kun niitä pilkkahintaan saa kirppiksiltä, poimin aina mukaan. 

Olen kirjan saapumisen jälkeen pelastanut myös Fidasta Dora Jungin Valmu-pöytäliinan 17 eurolla ja Kierrätyskeskukselta Sata ruusua -liinan 4,50 eurolla. Suunnitelmissa on jo pari vuotta ollut esitellä pellavaliinakokoelmaa ja ehkä ensi kesänä pitää vihdoin toteuttaa. Kesällä siksi, että kahta edellä mainittua liinaa lukuunottamatta kaikki muut ovat Kesäpesällä.


*Kirja saatu: Maahenki 


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANI 2016 osa 18: Tokio 4/4

27 tammikuuta 2019


Vietin viikon Tokiossa ja sitten Nagoyan kautta kotiin Helsinkiin. Viikko Tokiossa on aivan liian vähän, kaupunki on valtava ja nähtävää on paljon. Voisi hyvin viettää kuukauden Tokiossa ja silti näkisi vain murto-osan. Itse tykkään matkoillani nähdä myös muita osia Japanista kuin pääkaupungin. Joihinkin paikkoihin on vain pakko palata uudestaan, kuten Kioto. Tokiossakin on kaupunginosia, joissa pitää aina käydä.



Yleinen käsitys Tokiosta on valtavat pilvenpiirtäjät. Niitäkin on, mutta suuri osa kaupungista on matalaa rakennuskantaa, vain kaksi-kolmekerroksisia rakennuksia. Yksi tälläinen alue on Shimokitazawa. Se on vähän kuin Helsingin Kallio, rosoinen ja täynnä pieniä baareja. Sellaisella japanilaisella söpöllä tavalla rosoinen siis.


Alueella on myös paljon kivoja kauppoja, kuten lempparivaatekauppani Fog Linen Work. Fog Linen Work on erikoistunut nimensä mukaisesti pellavaan, sekä vaatteisiin että kodin tekstiileihin. Rakastan pellavaa ja rakastan tämän japanilaisen putiikin vaatesuunnittelua, olenkin ostanut useamman mekon tai tunikan liikkeestä. Myynnissä on myös muun muassa koruja, metallilankakoreja ja uutuutena messinkisiä koukkuja ja pieniä hyllyjä. Myymälä itsessään on myös uskomattoman kaunis.

Rautatieaseman vieressä on Muji, käyn aina jokaisessa vastaantulevassa Mujissa. Niiden valikoima vaihtelee ja olen löytänyt hauskoja juttuja, joita ei ole muissa liikkeissä näkynyt. Shimokitazawassa on hauska kauppa Village Vanguard, joka tituleeraa itseään jännittäväksi kirjakaupaksi. Sitä se onkin! En tosin miellä sitä varsinaisesti kirjakaupaksi, vaikka kirjoja onkin runsaasti myynnissä. Vielä enemmän siellä on kaikkea muuta. Tosin itsekin viimeksi ostin sieltä kirjan, josta postasin pari vuotta sitten.


Shimokitazawaan pääsee Shibuyasta Keio-Inokashira-linjan junalla. Toinen juna, jolla sinne pääsee on Odakyu-linja.


Toinen kiva alue on Daikanyama. Yllä oleva kuva on alueella olevasta Log Roadista. Log Road on 220 metriä pitkä alue, joka on rakennettu Tokyu Toyoko -linjan entisen radan päälle. Se on avattu vuonna 2015. Ihanan vehreäksi suunniteltu alue kätkee sisäänsä ravintoloita ja kauppoja. Mutkittelevan tien varrella levähdyspaikkoja, joissa ihailla vuodenaikojen mukaan kukoistukseen nousevia kasveja.


Daikanyamassa on myös hieno T-Site, Se sisältää Tsutaya-kirjakaupan, joka on enemmän kuin kirjakauppa. Myymälästä löytyy musiikkia, elokuvia, stationary-tavaraa ja lehtiä. Kirjakaupasta löytyy erityisen paljon muotoiluun, arkkitehtuuriin, taiteisiin yms. liittyviä kirjoja. Lähistöltä löytyy myös kamerakauppa, sähköavusteisiin polkupyöriin erikoistunut liike ja lelukauppa. Daikanyama on tyylikäs alue, jostä löytyy kivoja kauppoja sekä baareja ja kahviloita.


Daikanyama on nimensä mukaisesti {yama tarkoittaa vuorta} mäen päällä, sieltä voi kivasti kävellä mäkeä alas läheiseen Naka-Meguroon. Naka-Meguro on yksi Tokion hienoista kirsikankukkien katselupaikasta, Meguro-joen {joka tosin on enemmän kanava kuin joki} rannoilla on kirsikkapuita ja näkymä on varmasti satumainen. Saapuessani Tokioon, oli se aika juuri mennyttä.


Naka-Megurossa on paljon tyylikkäitä kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Kerrotaan myös, että siellä asuu paljon paikallisia julkkiksia.


Naka-Megurosta voi jatkaa muutaman pysäkin eteenpäin Tokyu Toyoko -linjaa Jiyugaogaan asti. Aluetta pidetään Tokion eurooppalaisimpana paikkana, tokikin japanilaisella twistillä. Jiyugaokasta kannattaa ainakin etsiä zakka-kauppa Today's Special. Sieltä löytyy kaikkea ihanaa kotiin ja keittiöön.

Itse tykkään hypätä junasta asemalla ja sitten lähteä vain päämäärättömästi kävelemään ympäriinsä. Ikinä ei tiedä mitä hauskaa on nurkan takana. Olen löytänyt paljon kivoja kauppoja vähän eksymällä jonnekin. Nykyään älykännykät karttasovelluksineen vähän pilaavat tätä. Itse en ole toistaiseksi vielä seikkaillut Google Mapsin kanssa Japanissa, vaan olen käyttänyt printtejä. Monilla paikoilla on tarkat ohjeet nettisivuilla, tosin nykyään yhä enemmän Google Maps kuin piirroskarttoja.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANI 2016 osa 17: Tokio 3/4 Imado jinja

24 tammikuuta 2019


Ennen matkaa oli jostain netin syövereistä tullut eteeni kuvia kahden maneki nekon pyhäköstä. Paikka paljastui Imado Jinjaksi ja sen sijainniksi selvisi Tokio, lähellä Asakusaa. Printtasin mukaan kartan, jonka avulla helposti löysinkin kissapyhäkön. Asakusan Senjojin pyhäköltä kävellen matkaan meni noin vartti. Vuoden 2016 matkalla en saanut kumpaankaan kännykkääni Japanin karttaa, vaan olin täysin printtien varassa.


Pyhäkön alue oli pieni ja se sijaitsi ihan kuin jossain takapihalla, vähän kuin hukkamaalla. Iso kissakyltti opasti paikalle. Kun katseli ympärilleen, ei voinut erehtyä, että oli saapunut kissoille omistettuun pyhäkköön. Joka puolella oli kissoja, enimmäkseen muovisina kastelukannuina. Pyhäkön portailla torkkui shiro neko, valkoinen kissa.   



Saatoin mennä vähän sekaisin kaiken myytävän söpön kissatavaran edessä. Ostin ema-laatan, johon kuuluisi kirjoittaa oma rukous tai toive ja se jätetään laatoille tarkoitettuun paikaan. Omani tosin toin kotiin keittiön kaapin salaiseen kissa-alttariin.




Lisäksi ostin tuollaisen yläkuvassa olevan pienen onnenkissan, vähän isomman manekin nekon, magneetin, kortin ja origamikissan kanssa tulleen ennustuksen. Ennustusta en tietenkään osaa lukea, joten voin toivoa sen olevan hyvä. köh.



Kukkia ja kissakastelukannuja. Ruukuissa olevia kukkia tarvitsee toki kastella, vaan kastelukannujen määrä on minusta hieman liioiteltu, mutta hauska idea. Tosin jotenkin en yhdistä muovisia söpöily kastelukannuja pyhäkköön, mutta Japanissa on kaikki mahdollista. Taidan olla turhan rajoittunut.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground