KEVÄISET ESIKOT.

19 tammikuuta 2020


Blogiyhteistyö: Huiskula

Joulupuiden siirryttyä sivummalle, asunnon keskeisin paikka kaipasi vähän väriä. Tähän kohtaan vuotta kuuluvat esikot, niitä löytyy monissa eri väreissä, joista valita. Päädyin hempeään vaaleanpunaiseen ja valkoiseen. Ne mätsäävät myös sängyäällä oleviin tyynyihin.



Tekemäni vänkyrät ruukut ovat täydellisen kokoisia, niihin mahtuu juuri sujauttamaan halkaisijaltaan yhdeksän-kymmensenttisen ruukun.

*Esikot saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

VIIMEAIKOINA.

15 tammikuuta 2020


Olen käynyt kuntosalilla parina kuukautena varmasti enemmän kuin tähänastisessa elämässäni yhteensä. Ihan vaan kuntouttamassa polvea.

Olen järjestellyt tavaroita. Sairaslomalla siivosin vaatekaapit ja tein väliaikasuunnitelmia epäkäytännöllisen ja ruman eteisenkaapin varalle. Ehkä olen samalla järjestellyt ajatuksiani.


Olen ollut väsynyt. Sain seitsemän viikkoa olla heräämättä liian aikaisin, mutta kääntöpuolena oli että en nukkunut yhtään yötä heräämättä. Ensimmäinen kokonaan nukuttu yö hyvin pitkään aikaan sattui loppiaisen jälkeen. Ei särkenyt polveen, en herännyt kääntämään kylkeä, en yskinyt. Sittemmin olen jatkanut yöheräilyjä, en toki omasta tahdosta. En taida enää muista millaista on olla virkeä.

En ole jaksanut tehdä juuri mitään. Johtunee ainakin osittain tuosta edellisestä.


Olen lähes maanisesti etsinyt erilaisia käsityökursseja, joille en kuitenkaan voi vielä ilmottautua, kun en tiedä kevään aikatauluista vielä mitään.

Olen selannut siemenluetteloita niin fyysisinä lehtinä kuin nettiversioina.

 
Olen syönyt kilokaupalla klementiinejä ja saanut niistä allergiaa.

Olen yrittänyt kommentoida blogeissa useammin. Se on uuden vuoden lupaukseni. En tiedä miksi se on niin vaikeaa. Ehkä koska en ole sosiaalinen tai puhelias normaalistikaan, niin en ole sitä myöskään sosiaalisessa mediassa. {ei sillä, että some olisi epänormaalia elämää...}



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

HAVUPUUMETSÄ KOTONA.

11 tammikuuta 2020


Siirsin loppiaisena jouluhavut kaapin päälle, poistin koristeet ja valot. Kaikki ovat vielä ainakin toistaiseksi hengissä. Olen kastellut pikkupuita vähintään kerran viikossa ja aina silloin tällöin suihkutellut vettä.


Oi, miten kiva siitä tuli! Toivottavasti saan nämä viihtymään kevääseen asti, jolloin voin viedä ne mökille.

Palloksi muotoiltu kuusi on jopa lähtenyt kasvuun!



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

CASA BRUTUS & I'M HOME.

08 tammikuuta 2020


Esittelin taannoin tilanneeni Japanin Amazonista kaksi kissateemaista sisustuslehteä. Sain pyynnön laittaa näytille lehdistä parhaita paloja, tässä siis muutama aukeama kummastakin lehdestä. Ensin esittelyssä Casa Brutus.



Japanilainen tapa kirjoittaa sekä vasemmalta oikealle että ylhäältä alas {ja oikealta vasemmalle} antaa niin paljon enemmän mahdollisuuksia taittaa ja leikitellä tekstillä. Tässä teksti on kirjoitettu ylhäältä alas ja teksti alkaa oikealta sivulta. Lehtien kannetkin ovat nurinpäin länsimaiselle. Japanilaiset tykkäävät käyttää lehdissä hämmästyttävän paljon tosi pieniä kuvia, kuten tässä molemmilla sivuilla erikseen olevat pikkukuvat.


Tuo kaktuskiipeilypuu!


Mahtava DIY-idea, miten rakentaa pahvilaatikoista kiipeilyteline!


Sitten I'm home -lehden aukeamat.


Japanilainen arkkitehtuuri kiehtoo. Siellä ratkaisut ovat monitasoisia, taloja talojen sisällä, avointa tilaa, pieniä suljettuja huoneita, kapeita, mutta pitkiä rakennuksia... Ideoita ei ole säästelty. Tässä esitelty koti on osittain hulppean korkea tila, avarassa tilassa on toinen kerros, jossa on pienen talon näköinen huone, huoneesta on sillantyyppinen käytävä toiseen huoneeseen. Ehkä suomalaisittain hukkaneliöitä, mutta persoonallista ja kiinnostavaa.



Ihana pieni puutarhakeidas, jonne on jemmattu o-furo eli kylpyamme. Voisiko Suomessa tälläisen toteuttaa paljulla, niin että palju on matala tai upotettu maahan? Aiheuttaako routa täällä ongelmia?



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KASTELUKISSA.

06 tammikuuta 2020




Esittelyssä syksyn keramiikkakurssin tuotos - punasavinen kastelija ja tietenkin kissamaisessa muodossa. Tein kissoja kaksi kappaletta, mutta vasta toinen pääsi tositoimiin. Viirivehka on janoisimmista päästä kotini kasveja ja se on myös riittävän kookkaassa ruukussa. Kastelijoista nimittäin tuli yllättävän suuret, ne eivät mahdu mihinkään pieneen ruukkuun.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 6. Sensein salkku.

04 tammikuuta 2020


Sensein salkku on hienostunut, hieman epäsovinnaisen rakkauden kuvaus. Hiromi Kawakamin kirjoittama kirja tarjoilee viipyilevää tunnelmaa ja viehättävää Japani-kuvausta. Japanilainen ruoka on lähes päähenkilön osassa. Kirja loppui aivan liian nopeasti, olisin voinut lukea tekstiä paljon pidempäänkin. Hiro Arikawan kirjoittamasta Matkakissan muistelmat -kirjasta voit lukea lisää täältä.


Onko kauniinpia kirjan kansia? Kannet on suunnitellut Satu Kontinen, hänen käsialaansa ovat myös hienot Taimi- ja Sato-kirjat. Nämä kaikki ovat olleet ihania kertomuksia. Japani on kaikissa vahvasti läsnä, hienoja kuvauksia erilaisista eläin- ja ihmissuhteista. Toivottavasti sarjalle tulee jatkoa.




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

UUSI VUOSI, UUDET KUJEET.

01 tammikuuta 2020


Pitkällä sairaslomalla oli aikaa. Kalenteriasiat tulivat mieleen ja muistin miten olin keväällä Japanissa vähän silmäillyt kirjakaupoissa kalentereita, mutta eihän huhtikuussa vielä myydä seuraavan vuoden kalentereita. Haaveilin japanilaisesta joka päivä repäistävästä kalenterista. Sellainen minulla on ollut vuosina 2012 ja 2014.


Onneksi internet ja Japanin Amazon tulivat apuun. Löysin kaupan, joka toimitti Suomeen ja nopeasti toimittikin. Kilautin kalenterin keskiviikkona puolelta päivin {Suomen aikaa} ostoskoriin ja perjantaina iltapäivällä paketti oli noudettavissa DHL:n pakettiautomaatista. Nyt kelpaa avata aamu repäisemällä esiin aina uusi päivä, siinä on jotain kumman tyydyttävää.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

HEIPPA 2019.

30 joulukuuta 2019


Parasta vuodessa 2019 on ollut, että Murunen on ollut terveenä. Viime vuodenvaihde meni eläinsairaalassa, sen jälkeen onneksi ei ole tarvinnut samoissa merkeissä lääkärissä vierailla. Tosin Murusella alkaa olla kissaksi ikää ja vanhuuden merkkejä on valitettavasti ilmassa, joten suunnitteilla on  käynti eläinlääkärin vastaanotolla.


Vuoden ehdoton huippukohta oli kahden viikon vierailu Japanissa huhti-toukokuussa. Toteutin reissussa useamman puutarhaunelmani, olin onnellisimmillani, oli pakahduttavan kaunista ja ne ihmiset - ihan liikuttavia kohtaamisia. Reissun kuvat on kahlattu läpi ja kerään intoa aloittaa Japani-aiheista postaussarjaa.


Tein Japani-matkan lisäksi vain muutaman yön Tukholman reissun kesällä. Kävin pitkäaikaisessa haavepaikassani Yasuragin japanilaistyyppisessä kylpylässä, Zetasin ja Rosendahlin puutarhoissa. Ehdin myös hieman pyöriä Tukholman keskustassa. Lisäksi tein päiväretken Tallinnaan, kävin uudessa Fotografiska-museossa ja kiertelin Telliskiven alueella.


Vuoden ehdoton yllätystapahtuma oli polvilumpion murtuminen, leikkaus ja kaikki siitä aiheutunut {ja edelleen aiheutuva} harmi. Seitsemän viikon sairasloma, kyynärsauvoilla kulkeminen, sekä kävelyn että portaiden nousun ja laskun uudelleen opettelu, kuntoutus. Mutta olipahan syysloma! Ja onpahan ollut jutun juurta, jopa täysin tuntemattomien kanssa. 

Oudoin kohtaaminen oli, kun istuin kyynärsauvoihin nojaten Kampissa odotellessani linja-auton lähtöä kotiin. Ohitseni käveli ulkomaalainen mies, joka alkoi hymyillä katsottuaan minua kohti. Ensimmäinen ajatus oli, että naamassani on jotain vialla. Mies käveli ohi, mutta kääntyi takaisin ja tuli juttelemaan. Kysyi mitä on tapahtunut ja miten toipuminen on edistynyt. Ehdimme keskustella aiheesta viitisen minuuttia ennen kuin minun bussini lähti.


2019 oli ensimmäinen vuosi, kun olin mukana kahdessa yhdistyksen hallituksessa. Varsinkin kokemus siirtolapuutarhamme hallituksesta oli erittäin mielenkiintoinen ja jatkankin seuraavan kauden hallituksessa. Parasta on ollut, että kahdeksan vuoden siirtolapuutarhuroinnin jälkeen olen tutustunut uusiin ihmisiin alueella, hyvin eri ikäisiin ja erilaisiin. Olen ylpeä panoksestani hallituksen työskentelyyn. Ideastani siirtolapuutarhamme tiedotuksessa siirryttiin vähän lähemmäs nykyaikaa ja nykään jäsenille lähetetään kokoamiani sähköisiä uutiskirjeitä Ne ovat saaneet huippuhyvää palautetta palstalaisilta.


Vuonna 2019 olen pitkästä aikaa lukenut paljon kirjoja. Se lähti Japanin matkalta, reissussa pitää aina olla mukana muutama fyysinen kirja. Kesän tullessa jatkoin lukemista iltaisin puutarhassa istuen, syksyllä oli polvitapaturman takia oli hyvin aikaa myös lukemiselle. Vuoden aikana luin paljon puutarha-aiheisia tietokirjoja, Japani-teemaisia self help -kirjoja, pari chic lit -pokkaria, lempikirjailijani, Haruki Murakamin, romaaneja ja mm. kirjan 60-lukulaisten helsinkiläisten homojen elämästä. Hyvät tarinat vievät mukanaan ja kiinnostavista aiheista kirjoitetut tietokirjat kiehtovat. Lukuinto toivottavasti jatkuu vielä ensi vuonnakin.


Vuodesta 2020 tullee yhden unelmani toteutus- tai ainakin aloitusvuosi. Aloitan työn ohessa opiskelun, joten vuodesta tulee varmasti työn- ja opintojentäyteinen, mutta toivottavasti myös inspiroivat ja kiinnostava.

{2018} {2017} {2016}



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

MINIRYIJY.

26 joulukuuta 2019


Olen viime vuosina tehnyt pari pientä kuvakudosta oksanhaaraan. Alkuvuodesta valmistui yksi ja toinen valmistui vuotta aikaisemmin. Nyt sain vihdoin tehtyä alkuvuodesta aloittamani pienen ryijyn valmiiksi.


Loimilankana on puuvillainen virkkauslanka, jonka pujottelin oksien väliin. Punainen hahtuvavilla on löytö Kierrätyskeskuksen ilmaisteltasta. Käytin sitä sekä kuteena että nukkana. Se oli hieman haastava, koska hiutui poikki vähäisestäkin. Pienessä työssä se ei onneksi kovin paljon haitannut. 



Hauska pikkutekstiili, jota oli kiva tehdä. Tykkään pienestä koosta, se sopii pieneen asuntoon ja sopii kärsimättömälle tekijälle, kun valmistuminen ei vie ikuisuutta. Työ itsessään ei kestänyt pitkään, vaan ryijy unohtui välillä kaapin uumeniin, josta sen pelastin muistaessani juuri ennen joulua.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

PUNAINEN ASETELMA.

22 joulukuuta 2019


Punainen metallipöytäni on yksi lemppari huonekaluista, se on ihanan kulunut, rujo, mutta silti siro ja värihän on ihan täydellinen. Näistä kuvista vasta hoksasin, että vasemmanpuoleinen vedin ei ole keskellä laatikkoa, joten persoonallisuuttakin löytyy. Ympärivuotisesti sen päällä majailee kaksi maalausta, Katja Tukiaisen "Kisu juo maitoa 2" ja Saija Starrin "Myrsky paratiisissa". Maalausten kaverina on Apollo-kynttilälyhty ja vanha punainen valaisin.


Nyt ne saivat kaveriksi yhden tekemistäni mehikasvikokedamoista, joita ripottelin ympäri asuntoa, kun edellisen postauksen jouluhavut saapuivat niiden tilalle "sesonkialueelle". kokedama solahti täydellisesti punaiseen Mariskooliin.


Nyt jo muutaman joulun traditioksi on syntynyt hankkia jouluksi kimpullinen ilexioita eli kesäorjanlaakereita kotiin. Niin ne olivat samassa Riihimäen Lasin maljakossa viimekin vuonna ja samalla pöydällä.


Fun fact: kirjoitan AINA punaisen puanisena. Ihan joka ikinen kerta. Voidaanko sopia tämän värin uudesta kirjoitusasusta?



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground