PIPARINPAISTAJAISET 2018.

08 joulukuuta 2018


Tämän vuoden piparinpaistajaiset olivat kovin helppo homma. Olin tehnyt taikinan hyvissä ajoin, jotta kerkeäisin syödä taikinaa. Taikina on vaan niin paljon parempaa kuin valmiit piparit. :) Ehdin nautiskella siitä riittävästi.

Taikinasta riitti juuri sen verran että sain käytettyä kaikkia uusia muotteja vähintään kerran. Näiden kuvissa näkyvien lisäksi käytin myös viime vuonna kylkiäisenä saatua uutta kissamuottia, joka unohtui kuvasta, se kun oli vanhojen muottien kanssa eri paikassa säilössä. Valmiita pipareita tuli yhteensä kymmenen kappaletta. Juuri riittävästi.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

06 joulukuuta 2018


Oikein hyvää itsenäisyyspäivää!
Toivottaa Oravanpesän väki!



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KUIHTUNUTTA KAUNEUTTA.

02 joulukuuta 2018


Kuihtuneesta kauneudesta käytetään monesti termiä wabi sabi. Muutama vuosi sitten olin japanilaisen teetaide ja runous -kurssilla, jossa luennoitsijana oli Minna Eväsoja. Hän on japanilaisen estetiikan tutkija ja toiminut vt. professorina Helsingin yliopistossa. Muistan kurssilta elävästi, sen kun Eväsoja painotti, että wabi ja sabi eivät ole sanapari, joka tarkoittaisi jotain yhtä asiaa. Termit on yhdistetty länsimaissa ja japanilaisessa perinteisessä estetiikan käsitteissä molemmilla sanoilla on oma merkityksensä.


Sekä wabi että sabi ovat japanilaisen estetiikan termejä. Ne eivät sellaisenaan kuvaa kohdetta, vaan enemmänkin jotakin tunnetta tai mielentilaa. Wabi voi tarkoittaa surkeaa ja masentavaa, se voi olla luonnehdinta epätoivosta, karusta tai köyhästä. Sabi on haikeutta ja tunnelmaa, se sisältää surumielisyyttä ja syrjäänvetäytyvyyttä.  {Eväsjoki, Minna 2008. Bikagu japanilaisesta kauneudesta}


Kuivakukat tuntuvat olevan tällä hetkellä hitaasti nouseva trendi. Jotain viitteitä on saatu heinien suosion kasvusta. Lokakuisella Amsterdamin visiitillä kiinnitin huomiota useissa kaupoissa oleviin kuivakukka-asetelmiin. Kuivuneita kasveja oli laitettu esille uusilla tavoilla, kauniisiin lasipulloihin ja lasikupujen alle, ei niinkään kuivuneina kimppuina

Ideaa oli pakko kokeilla kotona. Hain Kesäpesältä kauniiksi kuivuneita kukintoja, kupujen alle päätyi syyshortensian ja tähtiputken oksat. Pieneen Kalevala Gin -pulloon laitoin syömäpuikkojen avulla varjoliljaa, tähtiputkea ja jotain kellokukkaa. Korkki korkkisessa astiassa on varjoliljan jäänteet.


Pari varjoliljan oksaa riitti myös Arabian turkoosiin keramiikkamaljakkoon. Kasvien kuihtunut kauneus tulee esiin erityisen hyvin liitutaulua vasten. Pieni rihvelitaulu löytyi viime viikolla Fidasta euro viidelläkymmenellä sentillä.



Lisää lakastunutta kauneutta on tuimailmeisen herran seurana. Kranssitehtailusta jääneitä eukalyptuksen oksia on kuivahtanut maljakkoon kehystäen kuvaa. Asetelman lisänä on Kesäpesältä tuotuja lumimarjan oksia.


Muuten niin värittömän ja hienostuneen värimaailman rikkoo kuivahtaneiden eukalyptusten ja koivuisen liinavaatekaapin yhdistelmä. Ei liian räväkkää, mutta silti hieman voimakkaampi yhdistelmä. Olen viima aikoina mieltynyt löytämään luonnosta, puutarhasta ja kodista mielenkiintoisia väripareja. Aina ei tarvitse olla sävy sävyyn, eikä edes niitä omia lemppareita. Pitää antaa tilaa myös muille, kokeilla uutta ja poistua omalta mukavuusalueelta, niin voi yllättyä iloisesti.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

ISO HARMONIKKA.

28 marraskuuta 2018


Maljakkokokoelmani on saanut taas lisäystä, kun joukkoon liittyi korkeampi Harmonikka. Harmonikka on Tamara Aladinin Riihimäen Lasille suunnittelema ja sitä on valmistettu vuosina 1972-76. Se on todella massiivinen ja painava, kuitenkin minusta yksinkertaisen tyylikäs.

Matalan Harmonikan löysin vuosi sitten Pihlis Kirppikseltä ja tämän uuden yhdeltä suosikeistani, Metka Kirpputorilta. Tämä on taas niitä kirppislöytöjä, jotka on pakko korjata heti mukaan, kun harvoin näkee. Maljakko ei ollut ihan hirveän kallis, mutta hieman empimistä aiheutti muut kirpputorilla olleet haluttavat asiat. Lopulta ne muut jäivät sinne ja Harmonikka kainalossa lähdin kotiin.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

SIMPPELI EUKALYPTUSKRANSSI.

25 marraskuuta 2018



Olen jo muutama vuosi sitten ostanut lempparivaatekauppani Fog Linen Work:n messinkisen huivihenkarin kranssitarkoituksiin. Henkarin ostin toisesta japanilaisesta suosikkikaupasta, UGUiSU Store:sta. En vain ole ennen saanut tehtyä siihen kranssia, ennen kuin nyt kunnon kranssitehtailun jäljessä. Kiepautin henkariin oksan eukalyptusta, jonka sidoin rautalangalla henkariin. Vanerinen oravakoriste on tuliainen Amsterdamista, Dille & Kamille -liikkeestä. En voinut vastustaa pieniä oravia, ostin niitä maltilliset kolme kappaletta.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

ORAVANPESÄ 10-VUOTTA!

23 marraskuuta 2018


Hyvää syntymäpäivää tälle Oravanpesä-blogille! 

Kymmenen vuotta sitten kirjoitin ensimmäisen postauksen, aloitin Aleksis Kiven Seitsämästä veljeksestä tutulla Oravan laululla. Ihan vain siksi, että halusin jonkun erityisen ensimmäisen postauksen, mutta en tiennyt mistä aloittaa. Oravan laulu siksi, että siinä lauletaan oravanpesästä. :)



Ennen tätä blogia ehdin kirjoitella pari vuotta blogia, joka on sittemmin haudattu bittiavaruuteen. Blogiurani on siis kestänyt jo yli kymmenen vuotta. Ensimmäinen blogini oli kuvaton ja aihepiiri oli siihen aikaan kovin suosittua "haircuttia" eli kevyttä avautumista. :) Mitä enemmän tutustuin blogimaailmaan, sitä enemmän aloin kaivata paikkaa, jonne laittaa kuviani ja jakaa rakastamiani asioita samoja juttuja tekevien kanssa. Blogiurani on siis kestänyt jo yli kymmenen vuotta.



Kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon. Sen aikana olen mm. asunut neljässä asunnossa, olen ostanut siirtolapuutarhamökin ja olen työskennellyt kolmessa eri työpaikassa. Muitakin pieneimpiä ja suurempia muutoksia ja elämänmullistuksia on ollut ihan tarpeeksi. Onneksi on yksi asia, joka on pysynyt mukana koko ajan - Murunen. 






Blogin aiheet ovat pysyneet aika samoina koko kymmenen vuoden ajan. Sisustusta, designia, taidetta, kirppariostoksia ja roskalavalöytöjä. Nykyään harvakseltaan on juttua askarteluista, joskus Japania siellä täällä, kissoja ja oravia. Silloin tällöin reissukuulumisia, postikortteja matkoilta ja kirjaesittelyjä. Viime aikoina kasviaiheet ovat lisääntyneet. Tämä keräilijäsielu on hieman hurahtanut huonekasveihin. Seitsemän vuotta sitten parvekepuuhastelu siirtyi siirtolapuutarhaan ja omaan Oravankesäpesä-blogiin. Näiden aiheiden parissa jatketaan varmasti edelleenkin.

Mahtavaa, että olet löytänyt tiesi tänne! Olet tervetullut uudestaankin. :)


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KRANSSITEHTAILUA.

18 marraskuuta 2018


Blogiyhteistyö: Huiskula

Harmaat marraskuun päivät vaativat kotiin jotain erityistä kaunistusta, vaan on vielä vähän aikaista jouluisille jutuille. Kranssihommat tuntuvat olevan monellakin tähän vuodenaikaan mielessä ja siihen puuhaan ryhdyin itsekin. Sain Huiskulalta ihanan kukkalähetyksen* ja loput materiaaleista haalin kotoa ja oksat siirtolapuutarhan haketusalueelta.



Värkkäsin kolme erilaista, modernimman sorttista kranssia kotia koristamaan. Ensimmäisessä on käytetty kahta erilaista eukalyptusta* ja skimmiaa*. Oksa on luultavasti jonkun kanssasiirtolapuutarhurin omenapuusta. Tämä kranssi pääsi koristamaan asuntoni ainoaa väliovea -kylppärinovea.



Toinen, triangelinmallinen kranssi on koottu kolmesta oksasta, jotka sidoin yhteen juuttinarulla. Epäilen oksien olevan myös jonkun toisen puutarhurin omppupuun vesiversoja. Tähän kranssiin yhdistin harmahtavaa eukalyptusta*, nuppuista mimosan* oksaa, harmaata chasmanthiumia* ja kochiaa*. 




Kolmas kranssi päätyi asunnon ulko-oveen tervehtimään kotiintulijaa. Tähän kranssiin sidoin kahta erilaista eukalyptusta*, toinen on värjättyä ja toinen on pienempi lehtistä vihreää. Lisäksi kranssissa on mimosaa*, chasmanthiumia* ja kochiaa*.




Oravankesäpesä-blogissa on esittelyssä tekemäni perinteisempi havukranssi, käy kurkkaamassa!

*Kukat saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

HUIPPU-TYYNY JA TAMARA ALADININ MALJAKKO.

13 marraskuuta 2018


Vierailen säännöllisesti sekä läheisessä Kierrätyskeskuksessa että Kierrätyskeskuksen verkkokaupassa. Yleensä poistun molemmista tyhjin käsin, vaan välillä löytyy jotain herkkuja ostettavaksi. Innostuin valtavasti, kun Habitare-messujen alla verkkokaupaan tuli kierrätyskankaista tehtyjä Trip-mehupurkkien {kuka muistaa?} tai pyramidin muotoisia tyynyjä. 

Huippu-tyynyjä oli valtavasti eri värisiä ja kuosisia, valitsin tietenkin kauniin punaisen. Tuotteen esittelytekstissä mainittiin yleisesti kankaiden olevan verhoilukankaita ja kuvia tiiraten toivoin punaisen olevan samettia. Olihan se, vakosamettia kylläkin. Ei haittaa, tykkään siitäkin. Tyyny tosin kerää itseensä kissankarvoja hyvin tehokkaasti. Vinkkinä, paras tapa saada karvakuorrute pois tekstiileistä on kaapia ne kumihanska kädessä pois. Turha tuhlata teippiharjaa laajoille alueille.




Tyynyn tilasin siis verkkokaupasta, kun sattui kohdalle hyvä alennusviikonloppu. Odotin perjantai-illalla, päivän vaihtumista, jotta varmasti sain haluamani tuotteet ostoskoriin. Tyynytilauksen mukana tuli myös yksi lisä Botanica-kokoelmaani. Samaisena perjantaina aiemmin visiteerasin myös kivijalkamyymälässä ja löysin kauniin punaisen Tamara Aladinin Riihimäen Lasille suunnitteleman maljakon. Seuraavana päivänä sen olisi saanut alennuksella, mutta en uskaltanut jättää maljakkoa myymälään odottelemaan seuraava päivää. Tiedättehän kirppikset!



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

BLUE THINGS.

11 marraskuuta 2018




Pieni ja vaatimaton taidekeramiikkakokoelmani sai elokuussa uuden jäsenen, kun vierailin Lokal-galleriassa katsomassa Jenni Ropen ja Matti Pikkujämsän Blue Things -näyttelyä. Ihastuin yhteen esillä olleista pienistä astioista niin kovasti, että se oli pakko kotiuttaa.

Keramiikka-astian on valmistanut Sarita Ceramics ja työn ovat sekä Rope että Pikkujämsä signeeranneet. Astiassa ja sen kuviossa on vahvat Japani-vibat, se ei luonnollisestikaan yhtään vähennä viehätystä.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

MARIMO.

04 marraskuuta 2018


Instagram - mikä ihana ja vaarallinen paikka löytää kaikkea uutta ja hauskaa. Aikanaan, reilusti yli kolme vuotta sitten törmäsin ilmakasveihin. Aikani etsittyä niitä Suomesta löysin ensimmäisen Turusta ja sitten kolme seuraavaa piti tuoda Japanista asti. Nykyään niitä saa onneksi jo lähempääkin.

Uusin Instagramin kautta löydetty ihastus on Marimo. Vielä kun sen esittelyissä oli mainittu sen olevan japanilainen, olin myyty. Miten voisin vastustaa pieniä vihreitä palleroita?


Marimo-pallojen sanotaan usein olevan sammalta {moss ball}, vaan sitä ne eivät ole, vaan ovat leviä. Instgramissa moni taho sanoo niiden kuuluvan Algea-sukuun, kun taas Wikipedia kertoo palleroisten suomenkieliseksi nimeksi ahdinpallero ja sen olevan latinankieliseltä nimeltä Aegagropila linnaei.


Omat marimot löysin taannoisella Amsterdamin matkalla, kun asiakseni lähdin käymään vähän keskustan ulkopuolella olevassa Wildernis-kukkakaupassa. Olen tutustunut Wildernisiin Instagramissa ja kun kaupan feedissä vilahti leväpallerot, tiesin mitä haluan tuliaisiksi.

Marimot tyytyvät vähään. Niille riittää, että saavat uiskennella vedessä, joka aika ajoin vaihdetaan. Mitään lannotteita ei tarvita. Suorasta auringosta ne eivät tykkää, joten ne on syytä sijoittaa vähän sivummalle ikkunoista. 

Onko tässä uusi kasvihitti vai vain minun hassu kuriositeettihöpsähdykseni?



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground