8 FAKTAA MINUSTA.

18 lokakuuta 2020



Versoja Vaahteramäeltä Riina haastoi minut taannoin Instagramin tarinoissa kertomaan itsestäni kahdeksan faktaa. Haaste jäi silloin toteuttamatta, mutta päätin tehdä haasteesta näin jälkikäteen oman postauksen. Joten tässä tulee kahdeksan faktaa minusta:

1. Kuulun 5 % suomalaisista, jotka eivät ole koskaan sairastaneet vesirokkoa. Muutama vuosi sitten otin rokotuksen rokkoa vastaan, sillä en halua sitä jatkossakaan sairastaa.


2. Tykkään käydä yksi museoissa, näyttelyissä, elokuvissa ja ostoksilla (ja myös matkustaa). En jaksa sitä aikataulu- ja sopimissäätöä peruutuksineen. On helpompaa mennä silloin kun itsestä siltä tuntuu ja omiin aikatauluihin sopii.


3. Minulla on alahamammas, joka on kääntynyt 90 astetta. Se ei haittaa tai vaikuta mihinkään muuhun kuin, että siitä hampaasta minun ruumiini voidaan tarvittaessa tunnistaa. 


4. Minulla on oikeassa reidessä tatuointi vuodelta 1995. Harkitsen vahvasti toisen tatuoinnin ottamista, kuva ja paikka on jo mietittynä.


5. En oli ikinä liittynyt Facebookiin. Enkä liity.


6. Rakastan omia rutiinejani ja itse luomiani perinteitä. Varsinkin aamurutiininit ovat minulle tärkeät ja pidän tiukasti kiinni juhannusperinteistäni.


7. Olen aina ajoissa. Jos haluaa saada minut helposti ärsyyntymään, kannattaa jatkuvasti myöhästellä tapaamisista.


8. En ole koskaan syönyt tonnikalaa. Olen kalalle allerginen eikä lapsuudessani, ennen allergian diagnosointia, meillä ikinä syöty tonnikalaa, muuta kalaa kyllä.

Tästä saa napata itselleen hauskan haasteen, olisi kiva kuulla kahdeksan asiaa juuri sinusta!




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 




KEITTIÖN SEINÄHYLLYN UUSI JÄRJESTYS.

06 lokakuuta 2020


Viikonloppuna viikottaisen kukkien kastelun lomassa katselin kasvejani kriittisellä silmällä. Muutama oli hyvin huonossa kunnossa, yleensä yritän viimeiseen asti hoivata kasveja, mutta tällä kertaa en. Useampi rassukka lähti biojätteeseen, sillä kotona on hieman ahdasta kasvirintamalla ja tässä viime päivinä on kotiutunut viisi kuusi uutta kasvia. Ups. 

Yksi lähdön saaneista oli keittiön seinällä olevan hyllyn päällä majaillut juoru. Vielä kesän alussa ihastelin sen tuuheaa ulkonäköä, mutta kesän aikana se oli ruskettunut rajusti. Biojätteeseen vaan. Tilalle halusin jonkun roikkuvan kasvin, sillä juoru kivasti pehmensi pienen seinustan ilmettä. Vaikuttaa myös siltä, että kaapin päällä on ihan kohtuulliset valo-olosuhteet.


Juorun tilalle tulikin loppujen lopuksi kolme kasvia. Täsmälleen sen tilalle tuli samettiköynnösvehka Philodendron scandens f. micans. Olin pitkään haaveillut tuosta tummahipiäisestä, samettilehtisestä tai ainakin samettisen näköisestä vehkasta. Se pääsi tekemääni punasaviruukkuun. Se sai kaveriksi toisen köynnösvehkan, kirppikseltä 6,50 eurolla löytämäni P. 'Red Emperor':in alun. Sen istutin Huone ett Rumin mustaan käsin Suomessa dreijattuun ruukkuun. Siitäkin olen haaveillut jo vuoden verran - heti sen lanseerauksesta lähtien.


Järjestelin muutenkin tavarat uusiksi. Kaapin hyllylle pääsi käsin tekemäni kakkuvati, jonka päälle sijoitin kesällä aidasta (!!!) pelastamani herttalyhdyn. Se on hauskasti hieman pinkki toisin kuin kaksi muuta kotoani löytyvää Ceropegia woodii:ta. Niiden kanssa hyllylle pääsivät Japanista second handina ostamani kokeshi-nukke ja lasikannullinen syömäpuikkoja.



Kaapin päällä on säilössä vuoden 2016 Blossa-glögipullo muistona vuodesta, jolloin täytin tasavuosia ja Maltalta tuliaiseksi ostamani jalallinen kulho. Harmillisesti Blossa-pullon etiketin metsäisestä kuviosta ei löydy oravaa, vaikka kuinka etsin. 


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 13. Tyttö ja teeseremonia.

30 syyskuuta 2020



Havahduin tähän Tyttö ja teeseremonia - 15 oivallusta elämästä -kirjaan jo alkuvuodesta, en vain millään raaskinut ostaa kirjaa. Olen koko vuoden janonnut japanilaisia tarinoita ja kirjoja etsiessä päädyin useasti tämän kirjan äärelle. Vihdoin se oli pakko hankkia ja onneksi ostin sen omaksi. Tulen varmasti palaamaan tähän vielä monta kertaa.

Noriko Morishitan jo vuonna 2002 kirjoittama esseekokoelma kertoo Norikon parikymppisenä aloittamasta teentiestä. 25 vuoden jälkeenkin hän uskollisesti suuntaa lauantai-iltapäivisin Takeda-sensein oppiin ja oppii teeseremonian lisäksi paljon muustakin. Teehetkiin nivoutuvat vuodenaikojen vaihdokset, suuret ja pienet oivallukset ja elämän eri tapahtumat. 

Tyttö ja teeseremonia -kirja nousi suosioon sen pohjalta tehdyn Every Day a Good Day -elokuvan myötä. Kävin katsomassa sen keväällä Helsinki Cine Aasia -festareilla, juuri kun korona hiipi Suomeen. Silloin kirjoitin tuoreeltaan elokuvan jälkeen Instagramin Tarinoissa: 

"Uhmasin kaikkia tartuntoja ja kävin Cine Aasia -festareilla katsomassa japanilaisen 日日是好日 -elokuvan. Onneksi menin Every Day a Good Day -elokuva oli ihana. Elokuva kertoo nuoresta Norikosta ja teen tiestä. Kaunis kuvaus elämästä ja teetaiteesta. Viehätyin yksityiskohdista, Japanin eri sesongeista ja ennen kaikkea teehuoneen taustalla vilahtelevasta puutarhasta. Suosittelen!"

En osaa sanoa kummasta tykkäsin enemmän, elokuvasta vai kirjasta. Voin vain sanoa, että rakastin molempia. Ehkä oli hyvä nähdä elokuva ensin, niin näin sensein teehuoneen ja puutarhan silmissäni kirjaa lukiessani kuten se elokuvassa oli ollut. Jouduin iltaisin hillitsemään lukuintoa, olisi voinut lukea opuksen yhdeltä istumalta, mutta toisaalta halusin pitkittää nautintoa mahdollisimman pitkään.




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

OVIKIMPPU KUIVAKUKISTA.

27 syyskuuta 2020


Kaupallinen yhteistyö: Huiskula

Puuhat Kesäpesältä ovat siirtyneet kotipesään ja samalla on kodin sisustus alkanut kiinnostaa aivan eri lailla kuin kesällä. Kaipasin kotiin jotain pientä kaunistusta, jotain erityistä yksityiskohtaa alkanutta syksyä piristämään.



Olen jo pitkään halunnut tarttua kuivakukkiin, jotka ovat juuri nyt kovin trendikkäistä. En kuitenkaan halunnut pelkkää kuivakukkakimppua maljakkoon, vaan halusin toteuttaa mielessäni pyörineen idean. Halusin sitoa "vihtamaisen", alassuin roikkuvan kimpun kylpyhuoneen oveen. Näen oven monesta kohtaa asuntoa, kodin ainoaa sisäovea tulee käytettyä useamman kerran päivässä ja se on sopiva tyhjä tila jollekin kauniille.



Kimpun pohjalla on tuntemattomaksi jäänyttä heinää*, joka tuntuu vähän kuin ohuilta hevosen jouhilta, sen päällä yksi oksa valkaistua ruskusta*, muutama Kesäpesän punaluppio tuomassa väriä, jänönhäntiä* ja yksi mökiltä napattu helminukkajäkkärän kukinto. Sidoin koko komeuden hamppunarulla ja ripustin pieneen oveen naputeltuun naulaan. Oven haalean persikkainen sävy sopii täydellisesti kuivakukkakimppuun.


*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


TUFTAUS TUTUKSI.

16 syyskuuta 2020



Kaupallinen yhteistyö: Kustannus-Mäkelä Oy

Olen muutaman vuoden kiinnostuksella seurannut somessa erikoista käsityötekniikkaa nimetä punch needle - suomeksi tuftaus. Muistan tutustuneeni tekniikkaan jo parikymmentä vuotta sitten tekstiilialan opintojen parissa, mutta silloin koneella tehty tuftaus jäi vain pintaraapaisuksi, lähinnä maininnan tasolle.

Nyt parin viime vuoden aikana tekniikkaa on näkynyt varsinkin Instagramissa runsaasti, käsin tehtynä puisella neulalla. Kiinnostuin heti ja otinkin tilin @bookhou seurantaan. Bookhoun takana on pariskunta Arounna Khounnoraj ja John Booth. Arounna on vastuussa tilin tekstiilitöistä ja hän on varsinainen velho tuftauksessa. Hän jakaa osaamista myös muilla ja on kirjoittanut selkeän opaskirjan tuftauksesta ja nyt se on myös suomennettu nimellä Tuftaus tutuksi*.

Kirja vie tuftauksen maailmaan selkeillä ohjeilla ja kuvilla. Tekniikan haltuun ottaminen on kirjan ohjeilla helppoa, tuftaus on hyvinkin helppoa. Kirjassa esimerkkitöinä olevat, Arounnan kauniit mallit ovat tulostettavissa itsellekin käyttöön.

Varoituksen sana - tuftaukseen jää helposti koukkuun!

* Kirja saatu: Kustannus-Mäkelä Oy





Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

VANHA LANKARULLATELINE.

06 syyskuuta 2020


Esittelyssä Kierrätyskeskuslöytö kesältä. Joku saattaa muistaa, että olen koulutukseltani tekstiilisuunnittelija ja kaikki vanhat kudonta- yms. työvälineet ovat lähellä sydäntäni ja jos hinta on kohdillaan, mielelläni kannan sellaisen kotiini.

Olen pitkään etsinyt vanhaa lankarullatelinettä wc-paperitelineeksi. Olen etsinyt sitä jo niin kauan, että nyt kun sellainen löytyi, tajusin ettei se mahdu mitenkään pikkuruiseen vessaani. Se ei sinänsä haittaa, sillä löytämääni telineeseen ei edes vessapaperirulla mahdu. Onneksi se mahtui kaapin päälle ja telineessä oli valmiiksi puinen rulla, joten se on soma noinkin. Näitä telineitä ei ole juuri eteen tullut ja kun se oli hinnoiteltu 5 euron arvoiseksi, en edes harkinnut sen ostamatta jättämistä.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

VIININPUNAINEN FINEL KASARI.

01 syyskuuta 2020


Minulla on ollut kesän aikana kolme kertaa asiaa Espoon Leppävaaraan. Olen ottanut kaupunginvaihdosta ilon irti ja törsännyt AB-alueen vuorokausilippuun (8 euroa) ja tehnyt pienen kirppiskierroksen. Leppävaarassa vierailen sinne vieneiden tapaamisien lisäksi myös Fidassa. Yleensä käyn Sellon kauppakeskuksessa kahvilla ennen kuin jatkan junalla Keran asemalle, josta on lyhyt kävelymatka Nihtisillan Kierrätystavarataloon. Nihtisilta on Pääkaupunkiseudun suurin ja kaunein Kierrätyskeskus. Sieltä on melko vaikeaa päästä ulos ilman ostoksia.

Kierrätyskeskuksen jälkeen vaihdan kulkupeliksi linja-auton ja matkaan yhden pysäkin välin Mankkaalle. Siellä kohteena on Mankkaan Akseli -kirpputori. Yleensä pistäydyn myös puutarhamyymälä GardenLiving:ssä. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös lifestylekaupat Country White ja Monday TO sunday. Kävelymatkan päässä noista edellä mainituista on pieni linnunpönttö- ja harjakauppa Kallenpaja puuverstas. Myynnissä on mm. sokeiden sitomia harjoja joka tarpeeseen.

Mankkaalta matka jatkuu bussilla Tapiolaan, jossa on kaksi kirppistä, Toinen Kierros ja 88.fi. Olen yhdistänyt kierrokseen myös käynnin WeeGee-talon museoissa. Emmassa on parhaillaan meneillään mm. Michael Schilkin feat. Lotta Mattila -näyttely, joka on aivan huikean hieno. Keramiikkaeläimiä upeasti toteutetussa näyttelytilassa. 

Reissuun liittynä aina pieni gilty pleasure Tapiolassa - käyn Søstrene Grene -liikkeessä. Søstrene Grene on herkullinen yhdistelmä Flying Tiger:a, Dille & Camille:a ja Natural Kitchen:ä. Olen kantanut sieltä kotiin mm. muutamat kukkaruukut. Kauniita punasaviruukkuja ei voi koskaan olla liikaa!


Viimeiseltä Espoon reissulta kannoin kotiin Mankkaan Akselista kauniin viininpunaisen Finelin kasarin. Olen kerännyt Kesäpesälle eri värisiä Finelin kattiloita ja tämän pienikokoinen kasari oli täydellinen täydennys kokoelmaan. Sen väri on upea, kasarin kunto oli lähes käyttämätön lukuun ottamatta pientä iskemää kannessa. Se kustansi 15 euroa, joka vähän kirpaisi, mutta en muista ennen nähneeni juuri tämän värisisiä. 




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 12. Ichigo ichie.

30 elokuuta 2020



Kaupallinen yhteistyö: Gummerus

Muistatteko kirjan Ikigai? Kirjoitin siitä kesäkuun lopulla. Nyt sen kirjan kirjoittajilta, Héctor García (Kirai) ja Francesc Mirailles, on tullut uusi kirja Ichigo ichie - Hetkessä elämisen taito japanilaisittain. Tällä kertaa tartuin kirjaan avoimin mielin ja ilman ennakkoajatuksia, vain kiinnostuneena hetkessä elämisen taidosta japanilaisittain.

Japaninkielen termi ichigo ichie ei varsinaisesti käänny suoraan suomeksi, mutta se tarkoittaa kutakuinkin "yksi kerta, yksi kohtaaminen" tai "tässä hetkessä, yksi mahdollisuus". Kirja nojaa tähän sanontaan ja japanilaisten hetkessä elämisen taitoon. Samankaltaisia hetkessä elämisen ajatuksia löytyy myös muualta, kuten tiibetiläisestä tarusta tai buddhalaisesta tarinasta ja niitä esitellään kirjan kokoon nähden aika laajasti. 

Ichigo ichie -kirjassa on oma lukunsa aisteista nauttimiseen taidoille kuten myös juhlimisen taidolle. Yksi tunnetuin japanilainen hetkessä eläminen ja näköaistista nauttimisen taito on kirsikan kukkien katselu. Kukinta on lyhyt ja on vain se lyhyt hetki ennen kuin terälehdet varisevat maahan. Putoavien lehtienkin katselusta japanilaiset osaavat nauttia, siinä jos jossain on erityinen ichigo ichie -taito.

Kirja on kiinnostava muistutus nauttia pienistä, ohikiitävistä hetkistä, joita ei enää saa takaisin. Minusta tuntuu, että mitä enemmän olen sukeltanut japanilaiseen kulttuuriin, sitä enemmän olen alkanut kiinnittää huomiota hetkiin, varsinkin sellaisiin pieniin, monista ehkä vähäpätöisistäkin. Olen tervehtinyt siemenkylvöjen ensimmäistä sirkkalehteä, viettänyt omenankukkajuhlaa, ilahtunut hellepäivän yllättäneen sateen aiheuttamasta sateenkaaresta, vasta avatun kahvipaketin tuoksusta, kehräävästä kissassa kyljen päällä, varhaisen aamun höyryävästä hengityksestä syyskesällä, ensimmäisestä roseelasillisen siemauksesta touhukkaan puutarhapäivän jälkeen ja niin edelleen.


Kirja saatu: Gummerus



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 11. Tokion tuhkaa.

16 elokuuta 2020


Samaisella Kierrätyskeskus-reissulla, kun löysin japanilaisen puupiirroksen, löysin kirjaosastolta tämän opuksen. Kiersin hyllyjä pitkään ja viimein tärppäsi, löysin jotain japanilaista luettavaa. Epäilin kirjan aluksi olevan dekkari, vaan ei. Kenzo Kitakatan Tokion tuhkaa on täysverinen mafiatarina tai siis japanilaisittain yakuza-tarina. Kitakata on Japanin arvostetuimpia ja tuotteliaimpia rikoskirjailijoita sekä lukuisasti palkittu. Kirja on ilmestynyt vuonna 2006.

Tokion tuhkaa -kirjaa pidetään hänen parhaana työnä. Itsehän en kirjasta varsinaisesti pitänyt. Väkivalta ei millään muotoa kiehdo ja minusta kirjassa oli sitä paljon ja tarpeettomasti. Tai kai se yakuzan elämään kuuluu ja sinällään paikallaan kirjassa, mutta liikaa minulle. Japanilaisen elämän ja ympäristön kuvaus jäi toivomaani ohuemmaksi. Minulla on hirveä kaipuu Japaniin ja janoan japanilaisia tarinoita, joten tämänkin kirja kuitenkin hieman auttoi siihen.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

VANERILAUKKU.

10 elokuuta 2020


Vanhat vanerisäilyttimet ovat heikkouteni. Kotoa löytyy sekä vanerilaukku että pyöreä vanerinen laatikko ja kaksi kannetonta pyöreää vasua. Vasut ovat jo sulkeutuneelta kirpputorilta aikaa sitten löydetyt, vanerilaukun olen huutanut Huuto.netistä omakseni ja pyöreän boksin ostin Turun kirppis-Centeristä. Nyt löysin toisen, vähän pienemmän laukun. 



Vanerilaukku löytyi Nihtisillan Kierrätyskeskuksessa hinnoittelemattomat - älä ota -ostoskärryissä. Kiersin myymälää ja kärryä kuin kissa kuumaa puuroa, kun hoksasin vanerisen laukun siellä. Odottelin tovin josko laukku hinnoiteltaisiin ja päätyisi hyllyyn ennen kuin rohkaistuin kyselemään hintaa sille.


Onnekkaasti arvotuotteiden hinnoittelija tuli juuri paikalle kuin tilauksesta ja hetken tuotetta pyöriteltyään antoi sille hinnan. Alennuksien jälkeen hinnaksi jäi 20 euroa, joka sopi kukkarolleni ja niin kiikutin vanerilaukun kassan kautta iloiten kotiin. Minusta parikymppiä oli hyvinkin kohtuuhinta laukusta. Tarkempi tutkailu paljastin sen olevan kotimaista alkuperää. Laukku on aika hyväkuntoinen, vain nahkavyöte on ajan saatossa mennyt poikki.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 10. Geishan muistelmat.

05 elokuuta 2020



Tällä hetkellä en millään halua lukea muita romaaneja kuin Japani-aiheisia. kotona olisi iso pino luettavaa, mutta en silti tartu niihin. Ilahduin suunnattomasti kun löysin Kierrätyskeskuksen ilmaisteltasta Arthur Goldenin Geishan muistelmat

Olen lukenut kirjan ensimmäisen kerran yli 10 vuotta sitten, juuri ennen ensimmäistä Japanin matkaa. Kirja oli matkalukemisena kun kävin ystävän luona Edinburghissa ja tiesin, että muutaman kuukauden päästä pääsen Japaniin. Muistaakseni olen lukenut kirjan sen jälkeenkin kertaalleen.

Kirja kertoo yhdeksän vuotiaan Chiyon tarinan kalastajaperheen tyttärestä kaikkien tavoittelemaksi geishaksi. Rakastan kirjan alkua, sen Japani-kuvausta, vaikka itse tarina siinä kohtaa onkin kovin surullinen. Kirjan edetessä tarina tempaa mukaansa, enkä voinut lopettaa lukemista, vaan hotkaisin kirjan parissa päivässä. Loppua kohti kirja mielestäni tylsistyy, mutta kestän sen alun viehättävyyden takia.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANILAINEN PUUPIIRROS KIERRÄTYSKESKUKSELTA.

02 elokuuta 2020



Tein hetki sitten pienimuotoisen kirppiskierroksen Espoossa. Parhaat ostokset tein Nihtisillan Kierrätyskeskuksesta. Mukaan lähtivät Japani-aiheinen romaani, kaksi Herttua-viinilasia ja tämä  kuvissa näkyvä japanilainen puupiirros.


Taulun taakse on liimattu lappu, joka kertoo työn ostetun Kyoto Handicraft Centeristä. Sieltä samasta paikasta olen itsekin hankkinut kolme kissa-aiheista puupiirrosta. Viime vuosina on paikan valikoima harmillisesti kaventunut mahdottoman paljon. Ennen puupiirroksia oli lähes yhden kerroksen verran, viime reissulla käydessä hyvin paljon vähemmän.


Samassa lapussa on mainittu, että puupiirroksen tekijä on Kiyomine (1787~1868). Kun googlettelin taiteilijaa löytyi myös teoksen nimi: Shinpan imayo shiki no hana: Natsu (Neljän vuoden ajan kukat: kesä). Teoksen oikeassa ylänurkassa näkyy iiriksiä, kesän kukkia. Lisää etsiessäni selvisi, että kevään kukat ovat yllättäen kirsikankukat ja syksyn krysanteemit. Talven kukkia en etsinnöistä huolimatta valitettavasti löytänyt.


Kotiuduin kirppiskierrokselta suoraan mökille ja sinne puupiirros on toistaiseksi jäänyt. Se on seilannut muutamassakin eri paikassa, mutta on nyt jäänyt yöpöydälle sängyn viereen. Olen viime päivät ahkerasti mökkeillyt, niin olen onnekseni myös saanut ihastella tätä työtä useita kertoja päivässä. Tykkään puupiiroksesta ihan valtavasti. Harkitsen vakavasti sen siirtämistä talveksi kotiin. Onneksi sen aika ei ole vielä vähään aikaan.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

LATTIATYYNYJEN UUSI ELÄMÄ.

28 heinäkuuta 2020

 

Tänä keväänä minua odotti mökillä ikävä yllätys. Hiiri oli tehnyt pesän kahden pystyyn nostetun lattiatyynyn väliin, tietenkin ihan keskelle tyynyjä. Vielä kurjemmaksi tilanteen teki se, että tyynyt on itse suunnittelemani ja kutomani ensimmäisenä opiskelijatyönä. Niihin on uhrattu mahdottoman paljon aikaa ja vaivaa. Että pitikin hiiren tehdä pesä juuri näihin! Toivuttuani järkytyksestä ja ensimmäisestä ajatuksesta heittää tyynyt roskiin, tajusin että kiitos tyynyjen ison koon, niissä oli vielä käyttökelpoista kangasta jäljellä.



Sisätyynyt heitin suosiolla roskiin, mutta kankaat meni pesuun - olikin jo aika. Äidin kanssa yhteistyössä purimme ja ompelimme kasaan kapeammat pötkelötyynyt tyynyjen ehjistä puolista. Minä purin ja äiti saumuroi ja ompeli. Oma ompelukoneeni on hyvin pakattu kaappiin eikä ompelutilaa oikein ole, siksi olikin helppo hoitaa ompelut vanhempieni luona, jossa ompelukone on aina esillä ja tilaa on ihan eri lailla. Lisäksi äidillä on saumuri toisin kuin minulla.



Tyynyistä tuli tosi kivat. Ne itseasiassa ovat nyt käyttökelpoisemmat kuin valtavan isot lattiatyynyt. Enää en vie aarteitani mökille, vaan pidän ne kotona.


Tässä kuvassa näkyy tyynyt mökkikäytössä - lavadivaanin pehmusteina. Ne olivat aivan täydellisen kokoiset. Lavadivaani tarvitsee nyt uudet pehmusteet, tosin tänä vuonna olen käyttänyt sitä säilytystilana siemenkasvatuksilleni. Harmi, että mökkihiireni tykkää designtekstiileistä yhtä paljon kuin minä. Hiiri taitaa muutenkin olla vähän enemmän tarkempi sisustaja, aiempana vuotena se on tehnyt pesän vaaleanpunaisesta silkkipaperista. :D



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground