JAPANI 2019 osa 17: Hakone 2/2

26 maaliskuuta 2020


Hakone-kierrokseni alkoi aamulla lyhyellä junamatkalla Chokoku-no-Morin asemalta Goraan. Gora on hieman isompi kylä kuin Chokoku-no-Morin aseman luona oleva, joten kiersin hetken katuja ennen kuin astuin funikulariin, jolla matkasin Sounzaniin. Sounzanissa vaihdon kyydin kaapelivaunun kyytiin. Kaapelivaunkyyti oli hieman jännittävää pientä korkeanpaikankammoa potevalle, välillä käytiin 1000 metrin korkeudessa. 

Alueen maaperä on vulkaanista ja ilmassa leijuu vulkaanisia kaasuja, jotka voivat aiheuttaa ongelmia esimerkiksi astmaatikoille. Kaasut olivat välillä todella sankkoina pilvinä, hyvä kun eteensä näki. Kaapelivaunumatkaa ei suositeta tiettyjä sairauksia poteville, mutta itse otin astmaatikkona tietoisen riskin. En onnekseni saanut mitään oireita. Kaapelivaunusta olisi voinut nähdä Fuji-vuoren, jos olisi ollut kirkas päivä, vaan ei ollut.



Kaapelivaunukyydissä on vaunun vaihto Owakudanissa, jossa on myös mahdollista maistaa mustia kanamunia. Ne ovat keitetty kuumassa lähteessä ja kuoret on mustennettu rikillä. Sellaisen syömisen sanotaan pidentävän elämää seitsemällä vuodella. Owakudanissa on myös useampi ruokapaikka ja mahdollisuus ostaa kaikenlaista asiaan kuuluvaa turistikrääsää. Japanilaiset osaavat kyllä tuotteistaa asian kuin asian. Owakudanista toinen etappi vei Togendai-asemalla, joka sijaitsee Ashinoko-järven rannalla. Satamasta olisi voinut hypätä yläkuvassa olevaan merirosvolaivan näköiseen matkustajalauttaan, mutta jätin sen väliin.


Togendaista otin bussin Hakone-eniin, jossa sumun keskellä oli upeassa kukassa oleva valtava, yli 100 vuotta vanha kirsikkapuu. Viileä vuoristoilma oli mukavasti myöhästyttänyt kukintaa. 



En kestä näitä japanilaisten naisten ihania tyylejä! En itse laittaisi koko valkoista ikinä päälle, mutta hän näyttää erityisen ihastuttavalta.



 
Hakone-enistä hyppäsin seuraavaan bussiin, joka vei Motohakone-kohon. Motohakone-kossa on Hakone-pyhäkkö, jonka vetonaulana on järvessä oleva iso torii-portti, jonka edusta on suosittu kuvauspaikka. Kirkkaalla säällä kuvaan saa taustalle Fuji-vuoren, vaan kuten kuvista näkyy - vierailupäivänäni ei ollut mitään mahdollisuuksia.








Motohakone-koosta matkasin bussilla Miyanoshitaan, pieneen vuoristokylään, koska Lonely Planet kertoi, että kylässä on paljon antiikkiliikkeitä. Niitä olikin runsaasti, mutta moni oli jo ehtinyt mennä kiinni. Olin kylässä viiden jälkeen. Lisäksi ne olivat "oikeita" antiikkiliikkeitä erittäin kalliilla hinnalla, joten jäi satoja vuosia vanhan kipot, kupit ja maljakot kauppoihin. Kiertelin vielä hetken katuja ennen kuin hyppäsin junaan ja matkasin ryokanille. Seuraavana aamuna matka jatkui Tokioon.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

PERSIKKAINEN PÄÄSIÄINEN.

25 maaliskuuta 2020


Kaupallinen yhteistyö: Huiskula

Otin pienen varaslähdön pääsiäiseen narsissien* ja hyasinttien* kanssa, sillä tässä tilanteessa jos missä tarvitaan kukkia kotiin, kun päivät pitää viettää kotosalla. Olen itsekin sekä tehnyt töitä että opiskellut etänä ja välillä pitää tekemistä tauottaa ja silloin on mukava lepuuttaa silmiään jossain kauniissa. Kevään ja pääsiäisen väri on tänä vuonna keltaisen sijaan jotain hempeämpää.


Toin mökiltä pienen pesuvadin, johon asettelin hurmaavan rimpsuiset narsisseja, valkoisen 'Geneve' ja ihastuttavan persikkaisen tai no aprikoosisen 'Apricot Swirl'. Näen kukat ensimmäisenä aamulla ja kotityöpisteeltänikin päätä hieman kääntämällä.


Narsissien kaverina on suloinen, persikkainen hyasintti. Haluaisin kovasti ihastella hyasintteja kotona, mutta saattaa olla että joudun viemään nämä voimakkaasti tuoksuvat yksilöt mökille ennen aikojaan. Narsissitkin tuoksuvat, mutta hieman miedommin. Mutta tuo soma sävy, aivan ihastuttava!


*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.





Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANI 2019 osa 16: Hakone 1/2

21 maaliskuuta 2020


Kiotosta suuntasin Hakoneen. Hyppäsin shinkansen-luotijunaan ja parin tunnin päästä olin Odawaran asemalla ja vaihdoin Hakone Tozan -junaan. Reitti on kaksioisainen ja välillä pitää vaihtaa junaa. Jälkimmäinen junamatka on elämys. Reitti on Japanin vanhin vuoristossa kulkeva. Matka Chokoku-no-Morin asemalle oli uskomaton, näkymät ovat aivan käsittämättömät, junan ikkunasta näkee pitkälle alas vuoren rinnettä, matkalla kuljetaan useiden tunnelien läpi ja siltojen yli. Juna kiipeä vain muutaman kilometrin matkan ylöspäin, mutta mutkitellen vuoren rinteeellä ja matkalla juna vaihtaa kolme kertaa suuntaa.

Oli ensi kertani siellä. Olin yrittänyt tutkia karttoja huolella ja valita majoituksen miettien etäisyyksiä eri paikoista. Hakone tuntui olevan hajallaan ja sitä se olikin. Se oli pieniä kyliä vuoren rinteillä, ilman mitään varsinaista, suurta keskustaa. 


Majapaikakseni valikoitui Lonely Planetin suosituksesta ruokan Yudakoro Choraku. Japaniin matkaaville annan aina ensimmäiseksi neuvon - yövy ruokanissa, miksi mennä länkkärityyliseen hotelliin kun voi yöpyä japanilaisittain? Yudakoro Choraku oli myös Kowakudani Onsen eli kylpylä. Yöpyessäni hintaan sisältyi myös onsenin käyttö.


Tämä majoitus oli matkan yllätysmomentti. Ryokania ei löytynyt mistään varaussivustolta, heillä ei ollut kotisivuja ja toimivan sähköpostiosoitteen löysin toisella yrittämällä Lonely Planetin keskustelupalstalta. Siispä lähetin sähköpostia ja kerroin englanniksi haluavani yöpyä kaksi yötä ryokanissa. Sain vastauksen seuraavan päivänä hieman hassulla englannilla kirjoitettuna. Olin tervetullut ja vahvistin seuraavassa viestissä tulevani vieraaksi. Paluuviestissä sain liitteenä kuvan digikameran näytöstä, jossa oli kuva käsinpiirretystä kartasta. Ryokan löytyi yllättävän helposti Lonely Planetin keskustelupalstalla olleen ohjeen ja kartan mukaan.

Ryokanin omistaja oli yli 90-vuotias rouva. Hänen kohtuullisen iäkäs tytär oli hoitanut kirjeenvaihdon ja hän myös esitteli huoneeni ja onsenin. Huoneessani oli tullessani odottamassa hedelmiä lahjaksi ja lähtiessäni sain lahjaksi perinteisen pienen onsen-pyyhkeen. Liikuttavaa. Huone oli tilava, ehkä voisi puhua huoneistosta, sillä käytössäni oli myös pieni keittiö ruokatilalle itse makuuhuoneen lisäksi. Onsen oli karuhko, mutta rakastan päivän päätteeksi mennä kuumaan kylpyyn ja täällä vesi tuli maan uumenista, kuumasta lähteestä ja sisälsi kaikenlaisia hyödyllisiä mineraaleja, joilla sanotaan olevan terveysvaikutuksia.


Hakonessa olisi ehdottomasti pitänyt olla vähintään yksi yö enemmän. Nähtävyyksien kiertämiseen meni vuoriston takia huomattavasti enemmän aikaa kuin olin kuvitellut. Kartasta katsottuna etäisyydet eivät olleet pitkiä, mutta maasto aiheutti omat mutkansa. Olisin halunnut käydä useammassakin onsenissa, mutta ensi kerralla sitten. Muutama nähtävyyskin jäi näkemättä ja ainakin yksi söpö kahvila testaamatta.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANI 2019 osa 15: Kioto ruukkupuutarhoja.

19 maaliskuuta 2020


Tähän väliin on pakko laittaa postaus Kioton ruukkupuutarhoista. Nämä ovat lemppariasioitani bongailla Japanissa. Osa on upeita kokonaisuuksia ja osa kokoelmia rumista ruukuista, mutta jotka ovat niin rumia, että ovat jo hienoja.




Ei ole niin pientä tilaa etteikö siihen ruukku tai pari mahtuisi. Japanilaiset asuvat ahtaasti, mutta silti talon edestä löytyy tilaa kasveille. Tila käytetään luovasti ja kekseliäästi hyväksi.





Jaksan yhä edelleen ihmetellä miten näiden istutusten annetaan olla rauhassa. Voin vain kuvitella miten Suomessa ne olisi joko varastettu tai tuhottu muutamassa päivässä tai yössä. Se on se toisten kunnioittaminen. Sitä soisi löytyvän enemmän täältäkin



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANI 2019 osa 14: Kioto.

17 maaliskuuta 2020


Kioto on ihastuttava. Olen käynyt kaupungissa useamman kerran, mutta aina löytyy jotain uutta nähtävää. Silti aina jää kiehtovia paikkoja näkemättä, nytkään en ehtinyt kasvitieteelliseen puutarhaan, muutamaan kiinnostavaan puutarhaan ja temppeliin vierailemaan. Vanhoissa lempparipaikoissakin voisi käydä uudelleen. Ginkaku-ji eli Hopeinen paviljonki on yksi lempipuutarhoista ja sinne johtava Filosofien polku on ihastuttava, varsinkin kirsikankukkien aikaan.

 

Haluaisin käydä uudelleen Kinkaku-jissa eli Kultaisessa temppelissä ja Ryoan-jissa, nyt kun olen tutustunut vähän enemmän japanilaiseen kulttuuriin. Kävin niissä ekalla Japanin matkalla ja silloin kaikki oli uutta ja ihmeellistä ja vasta sen matkan jälkeen alkoi sukellukseni japanilaisen kulttuurin pariin.



Kiotoa ympäröivillä vuorillakin olisi kiinnostavia paikkoja ja itse kaupungin keskustassa on ihana vain kävellä ympäriinsä. Käydä Gionissa bongailemassa maikoja ja geishoja, ihmetellä erikoisia ruokia Nishiki Ichibassa eli ruokatorilla, hengailla Kamo-joen rantamilla. Unohtamatta Arashiyaman bambumetsikköä tai Fushimi Inari Taishan torii-rivejä. Monta syytä palata kaupunkiin ja Japaniin vielä monta kertaa.




Kiotossa on helppo suunnistaa, sillä kaupunki on rakennettu ruutukaavaan. Yleensä suosin metroja, junia ja raitiovaunuja matkoilla, mutta Kioton linja-autoverkosto on ihan omaa luokkaansa. Se on myös hämmästyttävän selkeä, kun linjakarttaa jaksaa hieman tuijottaa. Päivälipulla voi ajella niin paljon kuin ehtii, sen saa ostettua bussikuskilta, kunhan on käteistä mukana.



Japani on hämmästyttävä takapajula korttimaksamisen suhteen. Monet paikat vaativat maksun käteisellä, kuten Saiho-jin temppelin sisäänpääsymaksu tai joidenkin ryokanien yöpymiset. En ole vielä koskaan uskaltanut edes yrittää maksaa ruokia tai juomia luottokortilla. Luultavasti ketjupaikat kuten McDonalds tai Starbucks huolivat korttimaksun, vaan yleensä jätän ketjuravintolat ja -kahvilat väliin. Varaan aina runsaasti käteistä matkaan. Lisää saa kätevästi 7-Elevenien automaateista. Kaikki automaatit eivät huoli länkkäripankkikortteja.



Käteistä tarvitaan myös automaatteihin, josta saa kätevästi juomat matkaan. Hinnat ovat samat tai ainakin melkein kuin kaupoissakin. Automaateista saa myös lämpimiä juomia. On ihan mahtavaa napata aamulla automaatista lämmin latte pullossa mukaan, jos ei reitille osu kahvilaa tai ei ole aikaa istahtaa alas. Kävellessä ei pidä kuitenkaan syödä tai juoda mitään, se ei ole soveliasta paikallisten mielestä.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANI 2019 osa 13: Kioto Katsura Rikyu.

15 maaliskuuta 2020


Yksi matkan toteutuneista puutarhaunelmista oli vierailu keisarillisessa Katsura Rikyu-en puutarhassa. Olin varannut visiitin netistä etukäteen, puutarhaan ei pääse itsekseen kiertelmään vaan on osallistuttava oppaan johtamalle kierrokselle.



Ennen kuin pääsi kierrokselle oli aikamoinen prosessi läpikäytävksi. Ensi portilla tarkistettiin nettivarauksen oikeellisuus tulosteesta. Sen jälkeen piti ostaa pääsylippu automaatista, jonka jälkeen jonotettiin infoon, jossa tarkistettiin kutsutuloste, maksettu pääsylippu ja passi. Lippuun sai leiman ja kaulaan Visitor-lapun ja käteen englanninkielisen esitteen.  Tasan 11:20, kun kierroksen piti alkaa tuli opas ja kutsui mukaan. 

Ryhmässä piti edetä ripeästi, eikä saanut jäädä ryhmästä jälkeen, kuvailemaan tai haaveilemaan minnekään. Ryhmän perässä kulki vartija, joka piti huolen ettei kukaan jää ryhmästä ja laski kaikkien olevan mukana koko kierroksen ajan. Opas myös mainitsi ettei herkälle sammaleelle saa astua, vaan pitää kulkea astinkiviä myöden.



Kierroksesta sai huomattavan paljon enemmän irti oppaan kanssa, vaikka välillä kuuluvuus olikin heikkoa. Kierros aloitettiin pääportilta, jonka jälkeen kävelimme läpi "vuoripuutarhan" talviteehuoneelle. Talviteehuoneelta aukesi upea näkymä puutarhaan. Keinotekoiset, rakennetut "vuoret" ensin estivät näkymän ja matkan edetessä yhtäkkiä WAU, edessä oli henkeäsalpaavan kaunis näkymä lammen yli.



Reitti kiersi puutarhalammen ympäri mahdollistaen monta erilaista näköalaa puutarhaan. Tämäntyyppistä puutarhaa kutsutaan Japanissa nimellä kaiyushiki, joka tarkoittaa kirjaimellisesti "kiertää ympäri hauskaa pitäen". {Eväsjoki, Minna Bikagu - japanilaisesta kauneudesta}



Seuraavaksi kävimme kevätteehuoneella. Opas kertoi, että lammen rannoilla oleviin kivilyhtyihin oli entisaikaan sytytetty tuli ja niin oli osattu veneellä suunnista oikeaan kohtaan. Nykyään reitti Katsura-jokeen on suljettu, mutta aiemmin joelta on päässyt huvilalle.




Oppaamme huokaili spontaanisti, kun reitille osui kukkivia kasveja. Ihastuttavaa, että henkilö, joka varmasti kiertää reitin päivittäin ja luultavasti useammankin kerran, jaksaa innostua kukista. Japanilaiseen tapaan puutarhassa ei hirveästi näy kukkivia perennoja. Atsaleoita oli kukassa, kuten myös viimeisiä kukkia kannatteleva riippakirsikkapuu.




Viimeiseksi tulimme keisarillisen huvilan päärakenuksen luo, jossa on terassi lammen suuntaan. Se on kuunkatselupaviljonki, jota on käytetty ainoastaan elokuun täysikuun aikana. Kuu on heijastunut lampeen ja kuunäkymä on ollut tuplana.



 

Heti perään olisi pitänyt päästä uudelle kierrokselle katsomaan näkymät uudelleen ilman kameran kanssa kiireessä heilumista. Kierroksen olisi toki voinut kiertää ilman kameraakin, mutta halusin ehdottomasti ottaa muistoksi kuvia tästä kauniista puutarhasta.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground