JAPANILAINEN PUUPIIRROS KIERRÄTYSKESKUKSELTA.

02 elokuuta 2020



Tein hetki sitten pienimuotoisen kirppiskierroksen Espoossa. Parhaat ostokset tein Nihtisillan Kierrätyskeskuksesta. Mukaan lähtivät Japani-aiheinen romaani, kaksi Herttua-viinilasia ja tämä  kuvissa näkyvä japanilainen puupiirros.


Taulun taakse on liimattu lappu, joka kertoo työn ostetun Kyoto Handicraft Centeristä. Sieltä samasta paikasta olen itsekin hankkinut kolme kissa-aiheista puupiirrosta. Viime vuosina on paikan valikoima harmillisesti kaventunut mahdottoman paljon. Ennen puupiirroksia oli lähes yhden kerroksen verran, viime reissulla käydessä hyvin paljon vähemmän.


Samassa lapussa on mainittu, että puupiirroksen tekijä on Kiyomine (1787~1868). Kun googlettelin taiteilijaa löytyi myös teoksen nimi: Shinpan imayo shiki no hana: Natsu (Neljän vuoden ajan kukat: kesä). Teoksen oikeassa ylänurkassa näkyy iiriksiä, kesän kukkia. Lisää etsiessäni selvisi, että kevään kukat ovat yllättäen kirsikankukat ja syksyn krysanteemit. Talven kukkia en etsinnöistä huolimatta valitettavasti löytänyt.


Kotiuduin kirppiskierrokselta suoraan mökille ja sinne puupiirros on toistaiseksi jäänyt. Se on seilannut muutamassakin eri paikassa, mutta on nyt jäänyt yöpöydälle sängyn viereen. Olen viime päivät ahkerasti mökkeillyt, niin olen onnekseni myös saanut ihastella tätä työtä useita kertoja päivässä. Tykkään puupiiroksesta ihan valtavasti. Harkitsen vakavasti sen siirtämistä talveksi kotiin. Onneksi sen aika ei ole vielä vähään aikaan.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

LATTIATYYNYJEN UUSI ELÄMÄ.

28 heinäkuuta 2020

 

Tänä keväänä minua odotti mökillä ikävä yllätys. Hiiri oli tehnyt pesän kahden pystyyn nostetun lattiatyynyn väliin, tietenkin ihan keskelle tyynyjä. Vielä kurjemmaksi tilanteen teki se, että tyynyt on itse suunnittelemani ja kutomani ensimmäisenä opiskelijatyönä. Niihin on uhrattu mahdottoman paljon aikaa ja vaivaa. Että pitikin hiiren tehdä pesä juuri näihin! Toivuttuani järkytyksestä ja ensimmäisestä ajatuksesta heittää tyynyt roskiin, tajusin että kiitos tyynyjen ison koon, niissä oli vielä käyttökelpoista kangasta jäljellä.



Sisätyynyt heitin suosiolla roskiin, mutta kankaat meni pesuun - olikin jo aika. Äidin kanssa yhteistyössä purimme ja ompelimme kasaan kapeammat pötkelötyynyt tyynyjen ehjistä puolista. Minä purin ja äiti saumuroi ja ompeli. Oma ompelukoneeni on hyvin pakattu kaappiin eikä ompelutilaa oikein ole, siksi olikin helppo hoitaa ompelut vanhempieni luona, jossa ompelukone on aina esillä ja tilaa on ihan eri lailla. Lisäksi äidillä on saumuri toisin kuin minulla.



Tyynyistä tuli tosi kivat. Ne itseasiassa ovat nyt käyttökelpoisemmat kuin valtavan isot lattiatyynyt. Enää en vie aarteitani mökille, vaan pidän ne kotona.


Tässä kuvassa näkyy tyynyt mökkikäytössä - lavadivaanin pehmusteina. Ne olivat aivan täydellisen kokoiset. Lavadivaani tarvitsee nyt uudet pehmusteet, tosin tänä vuonna olen käyttänyt sitä säilytystilana siemenkasvatuksilleni. Harmi, että mökkihiireni tykkää designtekstiileistä yhtä paljon kuin minä. Hiiri taitaa muutenkin olla vähän enemmän tarkempi sisustaja, aiempana vuotena se on tehnyt pesän vaaleanpunaisesta silkkipaperista. :D



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

HELSINGIN SANOMAT 26.7.2020

26 heinäkuuta 2020






Tutun näköinen siirtolapuutarhapalsta ja sen omistaja keekoili tänään Helsingin Sanomien Koti-liitteessä. :)

Teksti: Susanna Karhapää
Kuvat: Juhani Niiranen / HS


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KESÄKUULUMISIA.

11 heinäkuuta 2020



Vietin kesäkuussa neljä viikkoa mökillä putkeen. Henkilökohtainen ennätys. Olisin luultavasti ollut pidempäänkin, mutta piti lähteä kampaajalle Turkuun. Olin viimeksi käynyt helmikuussa hiustenleikkuussa ja kertaalleen jo koronan takia siirtänyt aikaa, joten nyt oli jo aikakin siistiä hiukset. Tällä kertaa muutos oli isompi, latvoista lähti reilut 10 senttiä ja tuntui myös, että iästä lähti samalla muutama vuosi. Ihanan kevyt kesätukka.



Turun sunnalla kävin vierailulla Kupittaan siirtolapuutarhassa ja Liedon japanilaisessa puutarhassa. Kupittaan siirtolapuutarha on uhattuna, Turun kaupunki kaavailee tilalle "uudisrakentamista kaupunkikehittämisen ja maankäytön taloudellisen tehon lisäämisen nimissä". Jotta historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti tärkeä viheralue säästyy, käy kirjoittamassa nimesi asian puolesta vireillä olevaan adressiin.




Turun reissun jälkeen jouduin uudelleen polvileikkaukseen. Tällä kertaa polvesta poistettiin kipua aiheuttaneet ja kuntoutumista hidastaneet ruuvit. Leikkaus oli tällä kertaa pienempi ja vaikka lähdin sairaalasta kyynärsauvojen kanssa, pystyin heti kävelemään. Haava on toki edelleen vähän kipeä ja varon raskaimpia puutarhatöitä. Kitkeminen ja kaivuuhommat kiinnostaisi, mutta maltan mieleni.



Vaikka kävelenkin jo ilman kyynärsauvoja, on se silti hieman vaivalloista. Siksipä olen pysytellyt kotona, jossa vessaan on lähes esteetön, muutaman askeleen matka toisin kuin mökillä. Kotona pystyy myös ihan toisella lailla huolehtimaan hygieniasta, suihkussa käyminen on niin paljon helpompaa. Säätkään eivät ole olleet yhtä suotuisat kuin kesäkuussa. Sateella mökistä tulee kostean kolea, ei mitenkään viihtyisää.



Onneksi voin hyvällä syyllä {polvi ja korona} nuhjata kotona. Haaveilla puutarhahommista, rakentaa nettiportfoliota ja rapsutella Murusta.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 9. IKIGAI - Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain.

30 kesäkuuta 2020


Myönnetään - en perehtynyt tarpeeksi Ikigai -Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain -kirjan tuoteselosteeseen ennen lukemista ja petyin. Japanilaisten mukaan jokaisella on oma ikigai - syy nousta aamulla sängystä. Syy, jonka vuoksi elämällä on merkitystä ja syy, jonka vuoksi olla onnellinen. Oletin kirjan antavan vinkkejä tuon oman ikigain löytämiseen.

Itseäni pitkä elämä vähän kauhistuttaa, ajatus elää yli satavuotiaaksi - ei kiitos. Ennemmin haluaisin kohtuullisen pituisen elämän, joka on sisällöltään rikas. Kirjoittajat, Héctor García (Kirai) ja Francesc Mirailles, (jep, eivät ole japanilaisia) olivat tutkineet erityisesti Japanin Okinawan seudulla asuvien vanhusten elämää ja kirjanneet heidän elämänviisautensa kansien väliin. Seudun asukkaat elävät muita useammin yli satavuotiaiksi ja säilyttävät elinvoimansa korkeaan ikään asti. Tarkoittaen elämänviisaudella siis lähinnä ruokavaliota, kevyttä liikuntaa ja yhteisöllisyyttä. 

Kirjassa käsiteltiinkin paljon pitkän elämän salaisuutta ja miten elämää pystyy mahdollisesti pidentämään ruokavaliolla, liikunnalla, harrasteilla ja ihmiskontakteilla. Ei niinkään miten tai mistä voisi löytää oman ikigain. Se jotenkin sivutettiin kokonaan, ehkä kaikille muille se on itsestään selvää - itselleni ei. En ainakaan itse koe kävelylenkkien ja syömisten olevan syy herätä. Ehkä pitäisi.




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

RUOSTEINEN TONKKA.

18 kesäkuuta 2020


Kävin {itselleni} pitkästä aikaa Kierrätyskeskuksessa. Olikin hyvä käynti, ilmaisteltasta löytyi pino vanhoja Kotipuutarha-lehtiä, kaksi kerää paperinarua ja Finelin sisältä ehjä emalikulho. Sisältä nappasin mukaani kahdeksalla eurolla ruostuneen maitotonkan Kesäpesälle. Siihen voisi istuttaa jonkun ihanan ryöppyävän kesäkukan.

IHANAA JUHANNUSTA!



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

ASTIALÖYTÖ OMASTA KAAPISTA.

17 kesäkuuta 2020


Taisi olla pari kesää sitten, kun mietin mökillä ollessa, että tarvitsisin sinne jotkut kivat korkeammat drinkkilasit, ns. long drink -tyyppiset mojitoille ja gin toniceille. Katselin kirppisten lasihyllyjä sillä silmällä, mutta mitään päräyttävää en löytänyt. Toivoin suomalaista, mutta en halunnut mitään Ultima Thule -tyyppistä rosolasillista.

Toukokuussa ottaessani kaapista smoothielle lasia tajusin, että ratkaisu löytyy omasta astiakaapistani. Minulla on neljä isompaa ja yksi pienempi Flora-lasi kaapissani ja ne olivat just eikä melkein täydelliset mökille. Flora-kuvio kasveineen sopii hyvin puutarhassa juotaviin drinkkeihin ja lasin muotoilu on erittäin mieleinen. Kiikutin lasit heti mökille ja testiin. Hyvin toimii gin tonicin kanssa ja tulipahan halvaksi.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 8. Lumen maa.

14 kesäkuuta 2020


Löysin koronan hiipiessä Suomeen Kierrätyskeskuksen hyllystä pitkään etsimäni Yasunari Kawabatan Lumen maa -kirjan. Se on yksi japanilaisen kirjallisuuden klassikoista ja kuten kirjan kansi huutaa - on kirjoittaja saanut Nobelin palkinnon. Lumen maa on julkaistu ensi kertaa Japanissa jo vuonna 1947 ja se on ensimmäinen suomeksi käännetty japanilainen romaani. 

Kirja sijoittuu kylpyläkaupunkiin, lumiseen Japanin vuoristokylään. Se on pikkukylän geishan, Komakon ja Tokiosta saapuneen miehen, Shimamuran herkkä rakkaustarina. Tunnelma on hienovireinen, tapahtumia on vähän ja paljon jää lukijan mielikuvituksen varaan. Niukka kirja, joka vaatinee toisen lukukerran avautuakseen paremmin.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

WC-KUKKA osa 14.

09 kesäkuuta 2020


WC-kukissa ollaan siirrytty Oravankesäpesän antimin. Palstallani kasvaa kieloa "metsäpuutarhassa" syreenipuskan alla. Kielo on hanakka leviämään ja siitä on tullut pienimuotoinen ongelma. Kannan verottaminen ja kimpun poimiminen ei siis ollut ollenkaan haitaksi. Arvatenkin vessassa on nyt huumaavaa tuoksu, kieloista siis.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

MOJITO.

07 kesäkuuta 2020



Jos on istuttanut kerran mintun puutarharhaansa, niin sen sadosta ei ole sen jälkeen ikinä pulaa. Minttu leviää salamana, siksi kasvatankin kesät sitä ruukussa, jottei se pääse leviämään hillittömästi. Parasta minttu on nautittuna se lämpimän ja puuhakkaan puutarhapäivän jälkeen kätten jälkiä ihaillessa mojitossa.

Lime ja sokeri laitetaan lasin pohjalle ja lime murskataan survimella. Lisätään mintun lehdet, murskaan niitäkin hieman, jonka jälkeen kaadetaan rommi lasiin. Lasi täytetään jäämurskalla, mökkiolosuhteissa käytän Eskimon {nykyään Fredman} käteviä jäämurskapusseja, kotona tehosekoitin murskaa jääpalat. Lopuksi juoma pidennetään soodavedellä.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

SINUN KÄSISSÄSI.

02 kesäkuuta 2020


Jo huhtikuun puolessa välissä Me and Orla -blogin Sara jakoi blogissaan ja Instagramissa 15 minuutin Pysy kotona valokuvahaasteen teemalla "In Your Hands". Idea on käyttää vartti kuvan ottamiseen ja julkaista se Instassa tietyillä hastageillä jaettuna. Tarkemman ohjeistuksen löydät linkin takaa. 

Otin kuvan silloin, aikaa meni reilusti enemmän kuin 15 minuuttia ja kuvia oli pitkälle yli toista sataa, vain pari kunnollista ja yksi, tämä tässä, oli mielestäni lähes visioni kaltainen. Kuvan jakaminen jäi, en jaa Instagramissa kameralla otettuja kuvia ja kuva unohtui jakaa täällä blogissa kunnes nyt se osui silmiin.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KOTONA KORONAN AIKAAN.

31 toukokuuta 2020



Kotikuvia koronan alku-ajalta, lopustahan ei vielä tiedä. En usko tilanteen olevan vielä ohi, vaikka tajoituksia onkin purettu. Tässä kohtaa vuotta muutenkin elämäni siirtyy Kesäpesälle ja tulee harvoin lähdettyä minnekään. Siellä on turvallista jutella ulkoilmassa aidan yli naapurille.


Kotona on viidakko ja nautin siitä, vaikka välillä kastellessa iskeekin ärsytys hommaan. Onko se sittenkin enemmän huonosti muotoiltujen kastelukannujen kuin kasvien määrän vika?



Murunen nauttii kevään auringonsäteistä. Kissa löytää aina parhaat auringonläikät, jossa loikoilla.

Herttaposliinikukka | Hoya kerrii 'Variegata'

Kolme on kokoelma ja minulla on kahdeksan posliinikukkaa. Olen salaa alkanut keräillä Hoya-suvun kasveja. Syytän Huone ett Rumin Eevaa, joka myi ensimmäisen. Kirjava herttaposliinikukka oli pitkäaikainen haave ja toivon sen viihtyvän. Ihan varma sitä en vielä ole.

Peikonkämmen | Philodendron bipinnatifidum/sedum
Peikonkämmenen kanssa olen hieman ymmälläni. Kuinka paljon sitä pitää kastella? Sen mukana tulleessa ohjeessa kehotetaan kasteluun kaksi kertaa viikossa. Kun niin tein se kellastutti lehdet. Googlasin asiaa, jossain oli keskustelu, että se tekee niin kun sitä on liikakasteltu. Toisaalta taas muistan Katja Uskin maininneen eräällä luennolla, että kasvien lehdet kellastuu vedenpuutteesta ja ruskistuvat ylikastelusta.



Aarteeni - Makoto Kagoshiman kulho. Muisto Lontoosta.


Se tärkein ja rakkain aarteeni - Murunen. Oikealta nimeltään Siiri.




Puiset pikkukupit ovat sake-kupit. Ostin ne viime vuonna Found Mujista. Pitäisi ottaa käyttöön, ikivanhaa sakeakin löytyisi. Tosin luulen, että se ei enää ole parhaimmillaan. Olen ostanut sen vuoden 2013 reissulta ja rinkan takia ostin pahvipurkkiin, kuin maitotölkkiin, pakatun saken. 



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground