SINUN KÄSISSÄSI.

02 kesäkuuta 2020


Jo huhtikuun puolessa välissä Me and Orla -blogin Sara jakoi blogissaan ja Instagramissa 15 minuutin Pysy kotona valokuvahaasteen teemalla "In Your Hands". Idea on käyttää vartti kuvan ottamiseen ja julkaista se Instassa tietyillä hastageillä jaettuna. Tarkemman ohjeistuksen löydät linkin takaa. 

Otin kuvan silloin, aikaa meni reilusti enemmän kuin 15 minuuttia ja kuvia oli pitkälle yli toista sataa, vain pari kunnollista ja yksi, tämä tässä, oli mielestäni lähes visioni kaltainen. Kuvan jakaminen jäi, en jaa Instagramissa kameralla otettuja kuvia ja kuva unohtui jakaa täällä blogissa kunnes nyt se osui silmiin.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KOTONA KORONAN AIKAAN.

31 toukokuuta 2020



Kotikuvia koronan alku-ajalta, lopustahan ei vielä tiedä. En usko tilanteen olevan vielä ohi, vaikka tajoituksia onkin purettu. Tässä kohtaa vuotta muutenkin elämäni siirtyy Kesäpesälle ja tulee harvoin lähdettyä minnekään. Siellä on turvallista jutella ulkoilmassa aidan yli naapurille.


Kotona on viidakko ja nautin siitä, vaikka välillä kastellessa iskeekin ärsytys hommaan. Onko se sittenkin enemmän huonosti muotoiltujen kastelukannujen kuin kasvien määrän vika?



Murunen nauttii kevään auringonsäteistä. Kissa löytää aina parhaat auringonläikät, jossa loikoilla.

Herttaposliinikukka | Hoya kerrii 'Variegata'

Kolme on kokoelma ja minulla on kahdeksan posliinikukkaa. Olen salaa alkanut keräillä Hoya-suvun kasveja. Syytän Huone ett Rumin Eevaa, joka myi ensimmäisen. Kirjava herttaposliinikukka oli pitkäaikainen haave ja toivon sen viihtyvän. Ihan varma sitä en vielä ole.

Peikonkämmen | Philodendron bipinnatifidum/sedum
Peikonkämmenen kanssa olen hieman ymmälläni. Kuinka paljon sitä pitää kastella? Sen mukana tulleessa ohjeessa kehotetaan kasteluun kaksi kertaa viikossa. Kun niin tein se kellastutti lehdet. Googlasin asiaa, jossain oli keskustelu, että se tekee niin kun sitä on liikakasteltu. Toisaalta taas muistan Katja Uskin maininneen eräällä luennolla, että kasvien lehdet kellastuu vedenpuutteesta ja ruskistuvat ylikastelusta.



Aarteeni - Makoto Kagoshiman kulho. Muisto Lontoosta.


Se tärkein ja rakkain aarteeni - Murunen. Oikealta nimeltään Siiri.




Puiset pikkukupit ovat sake-kupit. Ostin ne viime vuonna Found Mujista. Pitäisi ottaa käyttöön, ikivanhaa sakeakin löytyisi. Tosin luulen, että se ei enää ole parhaimmillaan. Olen ostanut sen vuoden 2013 reissulta ja rinkan takia ostin pahvipurkkiin, kuin maitotölkkiin, pakatun saken. 



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANI 2019 osa 35: Sayonara.

21 toukokuuta 2020

Tokyo Tower

Moniosainen Japani 2019 -matkakertomus on tullut päätökseen. Kahteen viikkoon mahtui paljon, Osaka, Kishi, Kioto, Hakone, Tokio ja Ome. Kävin yhteensä 14 puutarhassa tai temppelissä, joissa oli upea puutarha. Vierailin myös parissa temppelissä ja pyhäkössä vain niiden tarjoamien kissa-asioiden vuoksi. :) Kävin myös Yayoi Kusama -museossa ihastelemassa jättikurpitsaa ja muuta taidetta. Matkustin kissajunalla. Näin kuin näinkin kerrotut kirsikkapuut kukassa, kuten myös atsaleoita ja sinisateita, joiden kukinnan mukaan ajoitin matkani. Paljon ihania kauppoja ja useita annoksia ramenia. Toki jäi paljon näkemättä, kokematta ja ostamatta. Ensi kerralla sitten lisää.

Shiofune Kannon-ji, Ome

Shiofune Kannon-ji, Ome

Hakone

Minulta välillä kysytään vinkkejä Japanin matkalle. Aina ensimmäinen on: yövy ryokanissa. Nukkuminen tatamimatolla olevalla futonilla pitää kokea Japanissa! Monessa ryokanissa on myös mahdollisuus o-furoon eli kuumaan kylpyyn. Se on kuin sauna, mutta paljon hauskempi. Se on ihan paras rentoutumistapa päivän kävelyiden päälle.

Koishikawa koraku-en, Tokio

Koishikawa koraku-en, Tokio

Olin kolmatta kertaa Tokiossa yötä Family Inn Saikossa. Suosittelen sitä täydestä sydämestäni. Se on helppo paikka aloittaa, sillä se on modernihko, pienehkö ja henkilökunta puhuu erityisen hyvin englantia. Ryokanit ja minshukut ovat yleensä perheomisteisia kuten on Family Inn Saikokin, omistaja perhe asuu majapaikan ylimmässä kerroksessa. Ryokan on minusta kivassa paikassa, vähän syrjässä ehkä jonkun mielestä. Junapysäkin päässä Ikebukurosta, sieltä on hyvät juna- ja metroyhteydet.

Ryokanilta saa kartan jo ennen matkaa miten sinne pääsee, joka aamu kysellään suunnitelmia ja henkilökunta neuvoo parhaan reitin. Illaksi on mahdollisuus varata o-furon käyttömahdollisuus, jota suositan lämpimästi. Aina viimeinen vuoro, jotta ehtii ottaa päivästä KAIKEN irti.

Yayoi Kusama -museo, Tokio
Viimeisenä iltana saavuin reppu selässä ja muutama ostoskassi kädessä ryokanille. Henkilökunnan lempityyppi, noin viisissäkymmenissä oleva mies ponkaisi poikkeuksellisesti vastaanottoaulan tuolilta ja tuli kyselemään miten aion huomenna päästä lentokentälle. Kerroin suunnitelmani {ryokan haluaa aina tietää mistä ja miten tulee sinne ja miten poistuu, jotta voivat antaa parhaat ohjeet saapumiseen ja lähtöön} ja samalla mies kävi hakemassa pienen lahjan minulle.

Samaan aikaan miehen kanssa istunut nuorempi mies avasi taustalla suunsa ja kysyi: "Anteeksi, mutta oletko yöpynyt täällä ennenkin?" Myönsin ja totesin, että sinä olet Nicholas-san {nimestä huolimatta japanilainen}, etkö olekin? Hän nyökytteli. Nicholas-san sanoi muistavansa minut repusta ja ostoskasseista, mitääh! :D Jälleen näkemisen riemua, ryokanin {ex-}työntekijä muisti minut! Uskomatonta ja niin kovin liikuttavaa.

Saiho-ji l. Kokedera, Kioto

Saiho-ji l. Kokedera, Kioto
Suositan mukaan kompassia, varsinkin jos kohteena on Tokio. Sillä saa hyvin metro- ja juna-asemilla suunnan. Sillä esimekiksi Shinjukun ja Shibuyan asemat ovat valtavat ja uloskäyntejä on kymmeniä, jopa useampi sata.

Kannattaa ostaa pieni patalapun kokoinen pyyhe, niitä myydään joka puolella. Japanissa on runsaasti vessoja, jotka ovat aina ilmaisia, mutta harvassa niistä on paperia käsien kuivaamiseen. Kaikilla on oma pyyhe messissä.

Saiho-ji l. Kokedera, Kioto
Japanissa leimataan kaikkea. Ota mukaan muistikirja, jotta voit tallentaa nähtävyyksien, joidenkin kauppojen ja metro- ja juna-asemien leimat. Niitä löytää, kun pitää silmät auki. Matkapäiväkirjan kirjoittaminen on minulla reissussa must. Liitän mukaan washiteipeillä kauppojen ja kahviloiden käyntikortteja ja muita hauskoja tilpehöörejä. Niiden leimojen keräilyn lomaan siis.

Shinjuku Gyon-en, Tokio
Jos löytää kivoja kohteita ennen matkaa, ei kannata ottaa osoitetta talteen, sillä Japanissa talojen numerointi ei mene samanlaisessa järjestyksessä kuin esimerkiksi Suomessa, vaan numero 1 on ensimmäisenä paikalle rakennettu talo. Seuraava kakkonen ja niin edelleen.

Yleensä nähtävyyksien ja kauppojen sivuilla on kartta, se kannattaa tallettaa. Nykyään ne ovat monesti Google Maps -karttoja. Japanin Google Maps -karttoja ei pysty latamaan offline eli käyttöön tarvitaan nettiyhteys. Maps me -sovelluksen kartta toimii offline, mutta ei ole ihan yhtä toimivat kuin Googlen versio {IMHO}. Itse suosin pitkälti tulostettuja karttoja, niistä koskaan lopun akku eivätkä muutenkaan temppuile. :)

Kameido Jinja, Tokio
Tässä maailmantilanteessa matka Japaniin tuntuu kovin kaukaiselta, mutta toivottavasti pääsen sinne taas. On jo kova kaipuu.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 7. Lähikaupan nainen.

19 toukokuuta 2020


Sayaka Muratan kirja Lähikaupan nainen valottaa osa-aikaisen konbiinin myyjän elämää. Miten hän ei osaa täyttää muiden odotuksia ja olla "normaali". Paineen kasvaessa hänen täytyy turvautua epätoivoisiin tekoihin. Samalla se on rakkaustarina, naisen ja hänen työpaikkansa välillä. 

Omituinen, mutta viehättävä, vähän myös surullinen. Ehdottomasti lukemisen arvoinen.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

SANOVAT SITÄ POIKKEUSTILAKSI.

16 toukokuuta 2020
















Kuvasarja on dokumenttiprojekti koronan aiheuttamasta poikkeustilasta. Olen nimennyt kuvasarjani nimellä "Sanovat sitä poikkeustilaksi" viitaten siihen, että kotona oleminen ja ihmisten tapaamattomuus on normaalielämääni, ei mikään poikkeustila, kuten olen kertaalleen asiasta kirjoittanutkin.

Kuvat ovat kotoani, stailaamattomia ja normaaliarkeani keväällä 2020.




Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

CHAMANERIUM ANGUSTIJOLIUM.

14 toukokuuta 2020


Talven aikana löytyi vain yksi uusi Arabian Botanica -koristelautanen, Chamanerium angustijolium eli maitohorsma, Kesäpesän kokoelmaan.



Naputtelin vihdoin lautaselle naulan, jotta uusin löytö pääsi myös jonon jatkoksi. Tuolla seinällä on enää muutamalle paikka jäljellä, mutta lautasia on hurjasti enemmän. Pintavetona tehty sähköjohto on pikantti yksityiskohta koristelautasten alla, huoh. Tyhjät naulat pitävät paikkaa lautasille, jotka vaativat pidikkeen. Osassa lautasissa on takana reikä, josta saa pujotettua ripustusnarun, osassa reikää ei ole. 



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANI 2019 osa 34: Tokio Kamiyama.

12 toukokuuta 2020


Ihan Tokion ytimessä pitkähkö katu, jonka varrella on paljon kivoja kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Kamiyama-katu alkaa ihan ruuhkaisen Shibuyan nurkalta, mutta tänne ei moni turisti löydä, eikä kai paikallisetkaan. Kun katua kävelee muutaman sata metriä huomaa yhtäkkiä ihmispaljouden ja ruuhkan jääneen taakse. Kamiyama on ehkä vähän hipsterityyppinen katu.



Shibuya Publising & Booksellers oli hauska kirjakauppa. Japanissa kirjakaupat eivät juuri ikinä myy pelkkiä kirjoja, vaan jostain löytyy aina vähintää hyllyllinen zakka-tyyppistä stationary-tavaraa. Tässä kyseisessä kirjakaupassa oli opuksien lisäksi paljon koruja, vähän vaatteita kuten t-paitoja ja muun muassa valkaisemattomasta puuvillasta valmistettuja kasseja kukkakimpun kantamista varten. Muistan tämän viimeisen erityisen hyvin, koska tuote jäi kovasti kaivelemaan. Oi miksi, oi miksi. No siksi, että seuraavana aamuna oli lento takaisin Suomeen, rinkka pullollaan ja rahat tuhlattu.


Mielettömän täynnä oleva lifestyle-kauppa, jonka nimi on jäänyt umholaan. Sisällä kiersi kapeat käytävät, joilla hädin tuskin mahtui liikkumaan. Pellavavaatteet ja sisustustavarat sulassa sovussa. Olin niin innoissani, että unohdin ottaa enemmän kuvia, mutta kauppoja oli paljon enemmän, puhumattakaan ruokapaikoista.


Archivando, sen valikoima sisältää sekä vaatteita että sisustustavaraa. Tässä putiikissa kävin kaksi kertaa. Ensin kiersin hiljaisen myymälän läpi, hiplailin vähän kaikkea ihanaa, etenkin yhtä takkia. Myyjää tai muita asiakkaita ei näkynyt. Lähdin ulos, kävelin jonkun aikaan ja päädyin Monoclen kaupalla. Päätin, että olen kävellyt tarpeeksi tältä päivältä, pitäisi vielä pakata ja kaikkea. Käännyin takaisin, sillä lähin metroasema oli tulosuunnassani.

Kävelin tämän kaupan luokse, siellä oli kallis, mutta kaunis takki, jota en saanut mielestäni. Päätin, että ainakin kokeilen sitä. Vaatteiden sovitus Japanissa on aina pieni seremonia, sitä ei koskaan saa hoitaa yksin ja rauhassa. Astuin uudestaan putiikkiin, tervehdin nyökkäyksellä tiskin takana olevaa miestä. Kiertelin hitaasti, mutta päättäiväisesti takkirekin luokse. 

Otin henkarin käteen, tutkin kangasta, sen hintalappua ja materiaalitietoja. Myyjä oli saapunut luokseni ja kehotti sovittamaan. Hän teki peilin eteen tilaa repulleni. Japanissa kassia ei ikinä laiteta maahan, vaan kaupoissa ja kahviloissa on koreja niitä varten. Myyjä myös otti kädestä takin henkareineen, tarkisti koon ja mainitsi sen olevan minulle ookoo ja sitten ojensi takin minulle. Vedin takin jännityksellä päälle, japanilainen mitoitus on monesti niin niukka. Huokaisen, takki sopii päälleni! Mies kertoo mallin olevan perinteinen japanilainen, ihastelen sitä ja kankaan erityistä materiaalia, joka tuntuu vaihtavan väriä valon mukaan. Se on puuvilla-hamppusekoitetta ja täydellisen värinen puna-mustana. Epäilen takin olevan tarkoitettu miehille, mutta en välitä siitä.

Huokaisen. Takki on kallis, mutta kuulen silti itseni kysyvän, voiko maksaa Mastercardilla. Tottakai. Miehen paketoidessa takkia ensin silkkipaperiin ja sitten paperikassiin, hän tiedustelee mistä olen kotoisin. Vastauksen kuultuaan hän kertoo olleensa pari vuotta sitten Helsingissä käymässä ja pitäneensä maasta ja kaupungista kovin. Kiitän ja kerron asuvani Helsingissä. Maksettuani mies kantaa kassin ovelle, jossa antaa sen vasta minulle.

{Takista on vuodessa tullut yksi syvästi rakastamani vaate. Tunsin sen jo ostaessani, enkä ole kertaakaan katunut ostosta.}


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground