HEIPPA 2019.

30 joulukuuta 2019


Parasta vuodessa 2019 on ollut, että Murunen on ollut terveenä. Viime vuodenvaihde meni eläinsairaalassa, sen jälkeen onneksi ei ole tarvinnut samoissa merkeissä lääkärissä vierailla. Tosin Murusella alkaa olla kissaksi ikää ja vanhuuden merkkejä on valitettavasti ilmassa, joten suunnitteilla on  käynti eläinlääkärin vastaanotolla.


Vuoden ehdoton huippukohta oli kahden viikon vierailu Japanissa huhti-toukokuussa. Toteutin reissussa useamman puutarhaunelmani, olin onnellisimmillani, oli pakahduttavan kaunista ja ne ihmiset - ihan liikuttavia kohtaamisia. Reissun kuvat on kahlattu läpi ja kerään intoa aloittaa Japani-aiheista postaussarjaa.


Tein Japani-matkan lisäksi vain muutaman yön Tukholman reissun kesällä. Kävin pitkäaikaisessa haavepaikassani Yasuragin japanilaistyyppisessä kylpylässä, Zetasin ja Rosendahlin puutarhoissa. Ehdin myös hieman pyöriä Tukholman keskustassa. Lisäksi tein päiväretken Tallinnaan, kävin uudessa Fotografiska-museossa ja kiertelin Telliskiven alueella.


Vuoden ehdoton yllätystapahtuma oli polvilumpion murtuminen, leikkaus ja kaikki siitä aiheutunut {ja edelleen aiheutuva} harmi. Seitsemän viikon sairasloma, kyynärsauvoilla kulkeminen, sekä kävelyn että portaiden nousun ja laskun uudelleen opettelu, kuntoutus. Mutta olipahan syysloma! Ja onpahan ollut jutun juurta, jopa täysin tuntemattomien kanssa. 

Oudoin kohtaaminen oli, kun istuin kyynärsauvoihin nojaten Kampissa odotellessani linja-auton lähtöä kotiin. Ohitseni käveli ulkomaalainen mies, joka alkoi hymyillä katsottuaan minua kohti. Ensimmäinen ajatus oli, että naamassani on jotain vialla. Mies käveli ohi, mutta kääntyi takaisin ja tuli juttelemaan. Kysyi mitä on tapahtunut ja miten toipuminen on edistynyt. Ehdimme keskustella aiheesta viitisen minuuttia ennen kuin minun bussini lähti.


2019 oli ensimmäinen vuosi, kun olin mukana kahdessa yhdistyksen hallituksessa. Varsinkin kokemus siirtolapuutarhamme hallituksesta oli erittäin mielenkiintoinen ja jatkankin seuraavan kauden hallituksessa. Parasta on ollut, että kahdeksan vuoden siirtolapuutarhuroinnin jälkeen olen tutustunut uusiin ihmisiin alueella, hyvin eri ikäisiin ja erilaisiin. Olen ylpeä panoksestani hallituksen työskentelyyn. Ideastani siirtolapuutarhamme tiedotuksessa siirryttiin vähän lähemmäs nykyaikaa ja nykään jäsenille lähetetään kokoamiani sähköisiä uutiskirjeitä Ne ovat saaneet huippuhyvää palautetta palstalaisilta.


Vuonna 2019 olen pitkästä aikaa lukenut paljon kirjoja. Se lähti Japanin matkalta, reissussa pitää aina olla mukana muutama fyysinen kirja. Kesän tullessa jatkoin lukemista iltaisin puutarhassa istuen, syksyllä oli polvitapaturman takia oli hyvin aikaa myös lukemiselle. Vuoden aikana luin paljon puutarha-aiheisia tietokirjoja, Japani-teemaisia self help -kirjoja, pari chic lit -pokkaria, lempikirjailijani, Haruki Murakamin, romaaneja ja mm. kirjan 60-lukulaisten helsinkiläisten homojen elämästä. Hyvät tarinat vievät mukanaan ja kiinnostavista aiheista kirjoitetut tietokirjat kiehtovat. Lukuinto toivottavasti jatkuu vielä ensi vuonnakin.


Vuodesta 2020 tullee yhden unelmani toteutus- tai ainakin aloitusvuosi. Aloitan työn ohessa opiskelun, joten vuodesta tulee varmasti työn- ja opintojentäyteinen, mutta toivottavasti myös inspiroivat ja kiinnostava.

{2018} {2017} {2016}



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

MINIRYIJY.

26 joulukuuta 2019


Olen viime vuosina tehnyt pari pientä kuvakudosta oksanhaaraan. Alkuvuodesta valmistui yksi ja toinen valmistui vuotta aikaisemmin. Nyt sain vihdoin tehtyä alkuvuodesta aloittamani pienen ryijyn valmiiksi.


Loimilankana on puuvillainen virkkauslanka, jonka pujottelin oksien väliin. Punainen hahtuvavilla on löytö Kierrätyskeskuksen ilmaisteltasta. Käytin sitä sekä kuteena että nukkana. Se oli hieman haastava, koska hiutui poikki vähäisestäkin. Pienessä työssä se ei onneksi kovin paljon haitannut. 



Hauska pikkutekstiili, jota oli kiva tehdä. Tykkään pienestä koosta, se sopii pieneen asuntoon ja sopii kärsimättömälle tekijälle, kun valmistuminen ei vie ikuisuutta. Työ itsessään ei kestänyt pitkään, vaan ryijy unohtui välillä kaapin uumeniin, josta sen pelastin muistaessani juuri ennen joulua.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

PUNAINEN ASETELMA.

22 joulukuuta 2019


Punainen metallipöytäni on yksi lemppari huonekaluista, se on ihanan kulunut, rujo, mutta silti siro ja värihän on ihan täydellinen. Näistä kuvista vasta hoksasin, että vasemmanpuoleinen vedin ei ole keskellä laatikkoa, joten persoonallisuuttakin löytyy. Ympärivuotisesti sen päällä majailee kaksi maalausta, Katja Tukiaisen "Kisu juo maitoa 2" ja Saija Starrin "Myrsky paratiisissa". Maalausten kaverina on Apollo-kynttilälyhty ja vanha punainen valaisin.


Nyt ne saivat kaveriksi yhden tekemistäni mehikasvikokedamoista, joita ripottelin ympäri asuntoa, kun edellisen postauksen jouluhavut saapuivat niiden tilalle "sesonkialueelle". kokedama solahti täydellisesti punaiseen Mariskooliin.


Nyt jo muutaman joulun traditioksi on syntynyt hankkia jouluksi kimpullinen ilexioita eli kesäorjanlaakereita kotiin. Niin ne olivat samassa Riihimäen Lasin maljakossa viimekin vuonna ja samalla pöydällä.


Fun fact: kirjoitan AINA punaisen puanisena. Ihan joka ikinen kerta. Voidaanko sopia tämän värin uudesta kirjoitusasusta?



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JOULUKUUSIMETSÄ.

15 joulukuuta 2019


Blogiyhteistyö: Huiskula


Ei se koko vaan määrä. :) Pieneen asuntooni ei mahdu normaalikokoista joulukuusta, ei sitten millään. Onneksi on saatavilla paljon erilaisia pieniä vaihtoehtoja, eikä vain kuusia vaan paljon eri mallisia ja värisiä havuja. Kokosin yhden ison joulupuun sijaaan viisi pientä ja erilaista jouluhavua* yhteen. Laitoin ne punasaviruukkuihin ja sammalta koristeeksi päälle.


Kuvassa vasemmalta oikealle: hopeapinja Pinus pinea 'Silver Crest', sypressi Chamaecyparis thyoides 'Top Point', sypressi Chamaecyparis thyoides 'Boulevard' ja kuusi Picea.


Kuvassa vasemmalta oikealle: hopeapinja Pinus pinea 'Silver Crest', sypressi Chamaecyparis thyoides 'Top Point', sypressi Chamaecyparis thyoides 'Boulevard', kuusi Picea ja pallotuija Thuja occidentalis 'Teddy'.


Laitoin pikkupuille paristoilla toimivat paperitähtivaloketjun koristeeksi. Ensin ajattelin pitää puut muuten koristeettomina, mutta sitten oli pakko koristella niitä hieman.



Kahta suurinta havua koristamaan pääsi Ateneumista ostamani paperiset pallotähdet.



Viime vuonna Amsterdamista tuodut vaneriset oravat taas pääsivät kahteen pensasmaiseen, ei roikkumaan, vaan hauskasti ja oravamaisesti puuhun.


*Havut saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

PIPARINPAISTAJAISET 2019.

11 joulukuuta 2019


Itsenäisyyspäivä on yleensä ollut se päivä, kun Oravanpesässä paistetaan pipareita. Itsenäisyyspäivänaattoiltana tein taikinan. Jotenkin aina muistan sen olevan tosi työlästä, mutta eihän se ole. Teen taikinan ekaluokan opettajan reseptin mukaan. Tällä kertää leivonta-ajankohta siirtyi parilla päivällä, jäipähän enemmän aikaa syödä taikinaa. 

Piparinleivonta alkaa aina uusien piparimuottien kuvauksella. Alavasemmalla olevat kaksi muottia ostin keväällä Osakasta, alaoikealla on ensimmäinen Suomen Muji-ostos. Pienen kissa- ja oravamuotit ovat Japanista. Tosin leivonnan tuoksinnassa huomasin, että joitakin pikkukissoja minulla on kolmena kappaleena. Hups.


Säilytän vanerivakassa kissa- ja oravamuotteja. Melkein voisin väittää, että sekä kissa- että oravamuottikokoelmani ovat Suomen suurimmat. Muut sekalaisen mallisia muotteja minulla on kangaskassillinen, ne olen vienyt keramiikkaryhmäni käytettäväksi.


Perinteen mukaan kaikki uudet muotit pääsivät hommiin. Puolikas taikina ei riitä enää jokaisen muotin käyttöön, enkä viitsi paistaa yhtään enempää pipareita, sillä en niistä niin perusta. Tärkeintä on taikina syönti ja uusien muottien pääsy tositoimiin.


Kaivoin myös vanhoja muotteja käyttöön, mutta vain pienikokoisia, jotta sain kaikki kerralla uuniin paistumaan. Tykkään perinteistä ja tämä on vuosien myötä muodostunut omaksi perinteeksi. 



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KUULUMISIA.

08 joulukuuta 2019


Marraskuu hujahti nopeasti ohi. Kaksi ensimmäistä viikkoa olin sairaslomalla ja kaksi jälkimmäistä töissä. Paluu töihin seitsemän viikon sairaloman jälkeen tuntui kummalliselta. Paljon oli poissaollessani ehtinyt tapahtua asioita, mutta kuitenkin kaikki oli ennallaan. Joulutohina päällä.


Leikattu polvi on parempi koko ajan, mutta sitä särkee ajoittain, varsinkin nyt töihinpaluun jälkeen. Kävely on edelleen opettelua ja siihen pitää keskittyä. Olen saanut ohjeet kuntoutukseen fysioterapeutilla ja vaikka kuinka inhoan jumppaa ja kuntosaleja, aioin tehdä kaikkeni, että polvi kuntoutuu ennalleen. Nämä kuluneet yhdeksän viikkoa ovat olleet opettavaiset, miten paljon vaikuttaa elämään, kun jalka ei toimi normaalisti. 


Viime viikolla fysioterapeuttini kertoi polvivammani olevan hankalimmasta päästä. Jos kuntoutuminen sujuu hyvin, polvi on kunnossa ensi vuoden loppuun mennessä. Todennäköisesti vasta 2021 alkuvuodesta. Kääk. Ei siis ihme, että toipuminen on kestänyt ja kestää edelleen. 


Kävelen edelleen ulkona kyynärsauvojen kanssa, sillä pelkään liukastumista ja kaatumista. Kyynärsauvat antavat myös henkistä tukea ja istumapaikan bussista helpommalla. Ne antavat syyn, että liikun hitaasti, kävely on kummallista ja etten saa taivutettua polvea bussissa. Ne myös hankaloittavat asiointia kaupan kassalla, kaatuvat aina ja ovat kylmät pakkasella.


Polviongelman vuoksi kaikki kotoa poistumiset ovat hitaita, harkittuja ja harvinaisia. Kävely kestää ikuisuuden. Ei huvita kävellä yhtään turhaan, käytän paljon aikaa selvittääkseni lyhimmät reitit ja parhaat kulkuneuvojen vaihdot. Normaalisti lyhyt poikkeama tai pikainen käynti vaatii aikaa ja vaivaa. Kauppaan ei tule lähdettyä ilman pitkää listaa, mutta silti niin että kaikki ostokset mahtuvat reppuun ja pitkäsankaiseen ostoskassiin, jonka saa kannettua repun tapaan. Onneksi nykyään voi myös tilata ruokaostokset kotiin, ihanan helppoa ja kätevää. Iltakävelyitä on ikävä.


Silti juuri nyt on monta asiaa hyvin. Kivoja juttuja on tapahtunut. Seitsemän viikon sairasloman käänsin seitsemän viikon syyslomaksi. Luin paljon, kävin kaikki viime kevään Japani-kuvat läpi, siivosin vaatekaapit, rapsuttelin kissaa, hoivasin huonekasveja, olin jouten. Oli ihanan rentoa, vaikka toki oli ja on kurjaa, että polvi on epäkunnossa.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

MEHIKASVIKOKEDAMOJA JA KAKTUSISTUTUKSIA.

01 joulukuuta 2019


Olin Vantaan aikuisopiston Vihersisustamisen trendit - kokedama ja kasviterraario -kurssilla vajaa kuukausi sitten. Päiväkurssin ohjaajana oli Nina Torvinen. Tässä kurssin saldoa.



Ensimmäisenä Nina kävi lyhyesti läpi tämän hetkisiä kasvitrendejä, jonka jälkeen iskimme kirjaimellisesti kädet multaan. Pyörittelimme mullasta ja sammaleesta kasvien juurien ympärille pallot, jotka sidoimme rautalangalla piukaksi paketiksi. Syntyi elämäni ensimmäisen itse tehty kokedama. Kasvivalikoima kurssilla oli pieniä kaktuksia ja mehikasveja. Päädyin mehikasvikokedamoihin, sillä pelkäsin piikkisten kaktusten käsittelyn olevan liian haastavaa ja kivuliasta kokedamaksi.



Terraarioon valitsin yhdistelmän kaksi kakktusta ja mehikasvin. Koristeeksi kiviä Maltalta.



Muutama kaktus jäi päivästä yli, en ikinä kieltäydy kasveista vaan otin ylimääräiset mukaan ja tein niistä oman istutuksen vanhaan Kupittaan Saven ruukkuun.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground