HEIPPA 2020.

30 joulukuuta 2020




Vuosi 2020 on ollut poikkeuksellinen, se ei varmasti ole jäänyt kellekään epäselväksi. Maailmanlaajuinen pandemia on muuttanut monia asioista, ehkä vain väliaikaisesti, ehkä pysyvästi. Omaan elämääni korona ei ole loppujen lopuksi hirvittävästi vaikuttanut, eikä ainakaan negatiivisesti. Olen nauttinut vuodesta kotona ja mökillä, ihmisten kohtaamattomuudesta ja siitä ettei kukaan tunge julkisissa kulkuneuvoissa tai elokuvissa viereen istumaan. Maskikin antaa mukavaa anonyymiteettiä. Tiesin jo vuoden alussa etten voi matkustella opintojen takia, siksi onkin ollut kiva ettei muutkaan matkusta minnekään koronan takia. Eipä tarvitse katsella kateellisena matkakuvia Instagramista. :)

En voi sanoa, että vuosi olisi ollut helppo, mutta oma erakkoluonteeni on nauttinut suuresti maailmantilanteesta. On taas ollut muita asioita, jotka ovat stressanneet ja aiheuttaneet surua ja murhetta. Tuntuu, että koko syksy on mennyt hoitaessa erinäisiä asioita, ei välttämättä isoja, mutta sellaisia ärsyttäviä, joita nyt ei vain voi jättää tekemättäkään. Kuten rikki menneen uunin korjaus tai uuden tietokoneen huolto käynnistysongelman takia.



Aloitin tammikuussa ammattitutkinto-opinnot töiden ohessa ja syksyllä opinnoista tuli päätyöni. Olen nauttinut valtavasti uuden oppimisesta. Ehkä parasta on kuitenkin ollut tutustumisesta uusiin opiskelijakollegoihin ja erilaiset yhteisprojektit. Opinnot ovat vieneet monesti oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta siitäkin olen selvinnyt. Opiskelut jatkuvat ainakin ensi kevään, nähtäväksi jää sotkeeko korona vielä lisää koulukuvioita.




















Pahinta ja raskainta vuodessa oli Muruseni hyvästeleminen yllättäen. Koti on niin tyhjä ja hiljainen ilman kehräävä kaunotartani. Murunen vietti kanssani 13,5 ihanaa vuotta ja on aina sydämessäni ja muistoissani. Murulta löytyi kahden Viikin eläinsairaalan hätäpäivystyksessä vietetyn yön jälkeen kasvain. Kun lääkitys ei enää helpottanut tai parantanut kissan oloa, oli pakko tehdä raskain päätös. Ikävä on valtava.




Onneksi saimme viettää Murusen kanssa parhaan mahdollisen kesän. Kiitos työpaikan lomautuksen ja sittemmin irtisanomisen asuimme yhteensä 10 viikkoa Oravankesäpesässä kolmessa eri pätkässä. Voi miten nautinkaan olosta ja olen aivan varma, että Muru myös. Ehdin tehdä puutarhassa paljon kaikkea, myös vain loikoilla joutilaana ja ihastella kukintaa ja kasveja. 



Heinäkuun alussa polveni leikattiin toiseen kertaan. Silloin polvilumpiosta poistettiin sinne edellissyksynä laitetut ruuvit. Onneksi leikkaus oli tällä kertaa huomattavasti kevyempi, lähdin sairaalasta kyynärsauvojen kanssa, mutta parissa päivässä kävelin jo normaalisti. Leikkauksen jälkeen polven toipuminen on jatkunut hyvin ja polvi taipuu huomattavasti paremmin kuin ennen leikkausta.



Tuleva vuosi tulee sisältämään ainakin paljon mukavuusalueelta poistumista, opintojen takia, tiedän sen jo nyt. Kaikki muu on avoinna, olen luottavainen, että tämän vuoden isot elämänmuutokset kääntyvät vain ja ainoastaan parempaan suuntaan. Haaveilen kissapennusta, ehkä jopa kahdesta. Sormet syyhyävät puutarhahommiin, on suuria suunnitelmia sekä mökin että puutarhan suhteen.

Ihan parasta vuodenvaihdetta ja entistä parempaa uutta vuotta!
toivottaa Oravanpesän väki

{2019} {2018} {2017} {2016}



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

4 kommenttia:

  1. Elämässäsi on ollut isoja mullistuksia, eikä Murusen menettäminen laisinkaan vähäisin. Ehkä saamme vielä nähdä pennun tai pari kurkistavan ruukkukukkiesi välissä.
    Lämmin kiitos sinulle kuluneesta vuodesta. Toivotan onnea ja menestystä uusiin projekteihin ja tietenkin oikein Hyvää Uutta Vuotta 2021!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! Murusen menetys on varjostanut vuoden loppua, muuten vuosi olisi ollut kaikesta huolimatta onnellinen. Toivottavasti näemme puutarhan merkeissä tänä vuonna! <3

      Poista
  2. Oikein hyvää uutta vuotta Oravanpesään! Kohti parempia aikoja!

    VastaaPoista

Proudly designed by Mlekoshi playground