Tämä kultakehyksinen peili vilahtikin jo postauksessa, jossa esittelin Armi Tevan keramiikkatyötä. Peili ansaitsee oman postauksen, jotta sen krumeluuri kullanhohto pääsee oikeuksiin.
Tämän peilin poimin marraskuussa Kierrätyskeskukselta mukaan 10,80 euron hintaan. Se ei ole lainkaan minun tyyliseni, enkä keksinyt myymälässä sille paikkaa enkä ole sitä oikein vieläkään päättänyt. Sen taustapahvi on irti eikä sitä voi ilman korjaamista edes ripustaa minnekään.
Monta syytä jättää ostamatta, mutta joku pieni ja kummallinen ääni käski sen kuitenkin ostaa. Ja siinä se nyt on, hyllyssä, jossa ei edes voi itseään peilata. Mutta on se vaan niin hieno kaikessa pöyhkeydessään ja koristeellisuudessaan. Ehkä keksin sille vielä jonkun aitiopaikan, kunhan sen ripustussysteemit on saatu kunnostettua.
Olisiko tämä lähtenyt sinun matkaasi?
Seuraa Oravanpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
Tuosta peilistä tulee lapsuus mieleen. Meillä oli eteisessä juuri tuon näköinen peili, ehkä hieman isompi vain. On jännä, miten asiat palautuvat yhtäkkiä mieleen, kun näkee kuvissa tuttuja asioita. En muistanutkaan, että meillä oli tuollainen peili.
VastaaPoistaIhana muisto, jännä miten asiat lapsuudesta unohtuvat ja palaavat mieleen, kun näkee kuvan tai haistaa tuoksun.
Poista