PERPR OPEN HOUSE 2021 -TAPAHTUMA.

Kävin keskiviikkona Helsingin Kaapelitehtaalla PerPR:n Open House 2021 -tapahtumassa. Oli virkistävää päästä ihan fyysisesti käymään jossain ja nähdä tuotteet "elävänä" viime aikoijen nettistriimien ja verkkosivujen sijaan. Oli myös ihanaa, kun pitkästä aikaa näimme Katin kanssa -blogin Katrin kanssa, ehdimme vaihtaa kuulumiset ja kiersimme tapahtuman huoneet yhdessä ihastellen. 

Tapahtumaan oli ollut ennakkoilmoittautuminen ja kävijöille oli varattu puolen tunnin aika tehdä vierailu. Samaan aikaan paikalla oli vain viisi vierailijaa ja PerPR:n henkilökuntaa. Luonnollisestikin kaikki käyttivät kasvomaskia ja käsidesiä oli joka nurkalla ja alue kierrettiin vain yhteen suuntaan.

Tapahtumaan oli rakennettu PerPR:n asiakkaiden tuotteista huoneita, joiden stailauksesta oli vastannut Anna Biström. Ensimmäisenä saavuttiin lukunurkkaan ja olohuoneeseen.

Seuraavana oli työhuone.

Työhuoneen vieressä oli keittiö ja ruokailutila.

Keittön jälkeen saavuttiin makuuhuoneeseen.

Seuraavana oli Japandi Spa.

Span vieressä oli kylpyhuone.

Kierroksen lähestyessä loppua löytyi vielä kodinhoitohuone.

Kierroksen viimeisenä päädyttiin askarteluhuoneeseen, puutarhaan ja pihaan. Niistä löytyy kuvia Oravankesäpesä-blogista, sillä muuten tästä postauksesta olisi tullut aivan järkyttävän pitkä ja ne sopivat paremmin siirtolapuutarhablogiin. Jo nyt kuvia on runsaasti, mutta toivottavasti niistä saa vähän inspiraatiota.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ASKARTELUA VANHASTA KIRJASTA.

Pitkästä aikaa askartelua. Edellisen postauksen kirjoista yksi päätyi kukkaruukuksi. Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta napattu kirja oli sopivan kulahtanut ettei sen tuhoaminen tuntunut niin pahalta ja se oli myös sopivan paksu toimimaan multatilana lankaköynnökselle. Leikkasin mattopuukolla aina pienen nipun sivuja kerrallaan, kunnes olin saanut haluamani syvyisen neliönmallisen aukon kirjaan. Multapaakun ympärille laitoin muovikelmua ettei kirjan sivut vety.

Vanhoista kirjoista, hauskasta punasavisesta pulleroruukusta ja lankaköynnöksista tuli kiva asetelma pienen pöydän päälle. Kaikki ovat kasveja lukuunottamatta löydetty ilmaisaarteina, kaunis pöytä roskalavalta, muut Kierrätyskeskuksesta.

Ihanaa ystävänpäivän iltaa!

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ILMAISLÖYTÖJÄ KIERRÄTYSKESKUKSESTA.

Viime viikolla mieleeni putkahti idea, johon tarvitsin kauniin näköisen vanhan kirjan. Sellaista ei kotoa löytynyt, joten suuntasin kohti Kierrätyskeskusta. Menin ensimmäiseksi tarkastamaan ilmaisalueen tarjonnan ja kerrankin oli runsaasti kirjoja tarjolla ja mikä parasta - myös vanhoja, kaunisselkäisiä. Poimin mukaani vasemmalla kuvassa olevat opukset. 

Seuraavana päivänä palasin rikospaikalle, sille halusin vielä varmuudeksi ainakin yhden kirjan lisää. Ilmaisosaston kirjatarjonta oli täydentynyt ja nappasin mukaan kolme uutta. Samalle reissulla löytyi myös Tyrvään Keramiikan pieni punasaviruukku. Otan aina saviruukut mukaani ja varsinkin nämä hienot Suomessa valmistetut. Lisäksi nappasin pulloon laitettavan kynttiläjalan mökkiä ja elokuun iltoja ajatellen.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

JAPANINVAAHTERABONSAI.

Ostin viime kesäkuun puolessavälissä Viherpajasta heräteostoksena pienen japaninvaahterabonsain. Vein sen kesäksi mökille tekemäni sammalistutuksen kanssa. Sijoitin ne aamiaspöydälle, jotta muistaisin kastella ne. Sitä pitää kastella päivittäin, luki ohjeessa. Bonsai on pienessä multatilassa ja se kuivuu herkästi. 

Ilmojen viilennettyä emmin mitä tehdä pikku puun kanssa. Päädyin tuomaan sen kotiin ja sijoitin keittiöön lähelle kahvinkeitintä, jotta muistaisin kastella sitä vaikka sitten valonmäärän kustannuksella. Jouluna tuli useamman päivän tauko vedenantamiseen, mutta yllätykseni puu selvisi siitäkin. 

Vuodenvaihteessa vaahtera päätti, että on kevät ja poksautti silmut auki. Silmuista kuoritui kirkkaanpunaiset lehdet, joiden väri muutamassa viikossa vaihtui hailakan vihreäksi. Vihreät lehdet ja punaiset lehtiruodit ovat ihastuttava yhdistelmä. Miten mahtavaa on seurata puun vaiheita, olen niin onnellinen, että bonsai on yleensä hengissä. Toivottavasti se säilyy hengissä myös pitkän kevään.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KAKSIKORVAINEN KUPPI.

Löysin viime viikolla tuon hempeän kaksikorvaisen kupin, joka oli kukkakuvioineen niin söpö etten voinut millään olla ottamatta sitä mukaan. Päästyäni kotiin löydön kanssa tajusin sen ehdottomasti kaipaavan pieniä sipulikukkia seurakseen. Jouduin rientämään heti kukkakauppaan, josta onnekseni löytyi lumikelloja, jotka olivat aivan täydelliset kuppiin. Niiden kukintaa odotellessa, nuppuja on sentään jo muutamia. Samalla reissulla ostin myös ruukullisen helmihyasinttejä, ne asteltuina Maltan tuliaiskulhoon olivatkin ihana yhdistelmä.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 19. Tokuen resepti.

Taas yksi ihana japanilainen kirja, Tokuen resepti, jonka pohjalta on tehty elokuva. Olen nähnyt leffan pari vuotta sitten ja tykkäsin siitä silloin kovasti. Elokuva kulkee nimellä Kirsikkapuiden alla. Se onkin osuva nimi, sillä kirjassa dorayaki-kojun vieressä olevalla kirsikkapuulla on oma roolinsa kirjassa. Sen vaihtuva ilme kertaa lukijalle vuodenaikojen vaihtelusta ja vuoden kulusta tarinassa. Luonnon seuraaminen ja ihailu tuntuu olevan monessa japanilaisessa kirjassa todella tyypillistä je se on pelkästään ihanaa.

Durian Sukegawan kirja on lämmin ja koskettava kuvaus Sentaroon ja Tokuen kohtaamisesta, tutustumisest ja ystävyydestä, johon liittyy myös yksinäinen koulutyttö Wakana. Sentaroo ja Tokue kantavat molemmat taakkaa aiemmilta vuosiltaan. Kaikkien kohtalot yhdistyvät Sentaroon dorayaki-kojulla. Tykkäsin, ehdotomasti. Kirja saa ehdottomasti lisäpisteitä miellyttävästä tunnusta ja kankaisesta selkämyksestä. Kirjan on suomentanut Raisa Porrasmaa.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

TAMMIKUUN KUULUMISIA,

Tammikuu on jo pitkällä. Olen lomaillut. Olen ollut jouten. Ja olen palannut vihdoin kouluarkeen pienen paniikin ja ahdistuksen saattelemana. Viime viikolla olla yksi opintoihin liittyvä koitos, suoriuduin siitä ja hetkellisesti oli voittajafiilis. Opinnot tuntuvat olevan itsensä voittamista ja epämukavuusaluueella oleskelua eikä asia kevään myötä yhtään helpotu.

Olen ulkoillut paljon, olen ottanut tavoitteeksi kerätä päivittäin vähintään 10 000 askelta. Tähän asti se on onnistunut hyvin, myös niiden paukkupakkasten aikana ja toisaalta myös kaatosateen. Olen niitä ärsyttäviä ihmisiä, joiden mielestä ei ole huonoa säätä vaan vääriä vaatteita. Ja älkää käsittäkö väärin, kun pakkanen oli alimmillaan ulkoilin kerrastoon ja collegehousuihin ja -huppariin pukeutuneena parkatakissa. Ei puhettakaan mistään erityisistä villa- tai teknisistä ulkoiluvaatteista.

Pari viikkoa uudenvuodenaaton jälkeen päätin tehdä lupauksen tälle vuodelle. Aioin tyhjentää ns. baarikaappini alkoholista. Täytän tyhjentyneen hyllyn kirjoilla tai maljakoilla. Luultavasti maljakoilla, sillä kirjoja on aivan liikaa. Ne eivät missään tapauksessa mahdu tuolle yhdelle hyllylle, ei edes suurin osa. Aloitin tyhjennyksen sekoittamalla lauantaina ruoanlaittodrinkin, johon tuli 4 cl Puolasta tuomaani kirsikkalikööriä ja tonic-vettä. Aika hapanta, mutta kuitenkin aika hyvää. Liian makeaakaan ei saa olla. Seuraavaksi pitää kokeilla tavallista kivennäisvettä.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MIMOSAKRANSSI.

Kaupallinen yhteistyö: Huiskula

Tammikuussa se aina iskee -  pakkomielle mimosaan, Mimosa scabrellaan. Jotenkin tarvitsen vuoden alkuun jotain räväkkää. Keltaiset pienet pallerot, niin söpöjä ja niin hehkuvan värisiä. En ole varsinaisesti keltaisen ystävä, mutta olen erittäin syvästi mimosan ystävä. Ja se tuoksu!

Haaveilen ruukkumimosasta, mutta ennen kuin löydän sellaisen, on tyytyminen leikkoversioihin, mitkä nekään eivät ole huonoja vaihtoehtoja. Tällä kertaa punoin niistä pienen kranssin asuntoni oveeni. Pirteän keltainen kranssi sopii rappukäytävän kalpean keltaisiin seiniin kuin nenä päähän. Pieni kranssi myös levittää humaavaa tuoksua naapureidenkin iloksi (tai riesaksi).

*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 18. Pimeän jälkeen.

Haruki Murakami on ehdottomasti lempikirjailijani ja siksi tartuinkin uusimpaan suomennokseen, Pimeän jälkeen -teokseen innolla. Kirjassa liikutaan öisessä Tokiossa yhden yön verran ja seurataan muutamien ihmisten yöllistä elämää. Rosoisen alun jälkeen kerronta tasaantuu tyypilliseksi Murakamiksi, kirjassa liikutaan toden ja jonkun muun, unenomaisen, maailman välissä. Pimeän jälkeen ei noussut samalle tasolle ikisuosikkieni 1Q84 ja Komtuurin surma kanssa, mutta oli kaiken kaikkiaan viihdyttävä lukukokemus.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

UUSI VUOSI, UUDET KUJEET.

Marraskuussa haaveilin uudesta japanilaisesta repäisykalenterista, sen jälkeen toteutin tuon haaveen ja uusi vuosi ja vuoden jokainen päivä alkaa kalenterin sivun repäisyllä. Pieni arjen iloja.

Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest