SYNTYMÄPÄIVÄN KUKKA-ASETELMA.

11 lokakuuta 2019


Blogiyhteistyö: Huiskula

Olen jo pitkään halunnut kokeilla tehdä kukka-asetelman kanaverkkoa apuna käyttäen. Niitä on tullut vastaan ympäri internettiä ja somea siihen malliin, että oli pakko päästä itsekin kokeilemaan. Tarvitaan vain astia, johon lorautetaan vettä ja kanaverkkoa. 

Itse kierrätin Kesäpesän omenapuissa olleita verkkoja, jotka estivät Murusta kiipeämästä korkealle puihin. Olivat rumannäköiset ja Murunen ei ole useaan kesään tuntenut kiinnostusta kiipeillä puihin, joten joutivat pois. Ryttäsin verkon palasen niin, että verkkoa oli kahdessa kolmessa kerroksessa ja se mahtui astiaan.



Kun verkko on aseteltu tukevasti astiaan, alkaa hauskin osuus - kukkien asettelu. Leikkasin kaikkiin varsiin uudet imupinnat ja poistin lehtiä. Aloitin jouluruusun 'Winterbells'* kanssa. Sijoittelin ne ensin parhaille paikoille. Jatkoin rikkaporkkanan* kanssa. Yritin kasvattaa tänä kesänä rikkaporkkanaa siemenestä, mutta yksikään ei itänyt. Ensi vuonna uudestaan, sillä harsomaiset kukat ovat aivan hurmaavia.



Asetelmaan tuli jouluruusun ja rikkaporkkanan lisäksi purppuraista revonhäntää*, vaaleanpunaisen erisävyissä olevia jaloangervoa*, marjapuuron väristä skimmiaa* ja tummat, mustan puhuvat marjat ovat likusterin*. Viimeiseksi lisäsin asetelman alaosaan eukalyptuksen* oksia peittämään verkkoa. Lisäsin myös muutamat tupsut heiniä*.


Olen tyytyväinen tähän ensimmäiseen asetelmaani, vaikka paljon on varmasti virheitä ammattilaisen silmin, mutta minulle kelpaa. Muutaman kolon itsekin havaitsin kuvista. Taidan tarvita lisää harjoittelua, eikä se haittaa - oli niin kivaa.


Olosuhteiden pakosta olen jumissa vanhempieni luona, joten kuvat eivät ole kotoani. Tänne näyttävän kokoinen kukka-asetelma sopiikin paljon paremmin kuin omaan kotiini.

Tämän kukka-asetelman myötä toivotan itselleni oikein hyvää syntymäpäivää! :)


*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

KUN YKSI ASKEL MUUTTI SUUNNITELMAT.

02 lokakuuta 2019


Viime perjantaina koin miten yksi harha-askel voi muuttaa kaikki suunnitelmat kuukauden ajalta. Ihan noin vain, muutamassa sekunnissa. Olin matkalla viikonlopuksi vanhempieni luona, kissa kassissa ja kainalossa, reppu selässä ja pieni vetolaukku toisessa kädessä.


Astuin huonosti, ehkä pieneen kuoppaan, satoja kertoja aikaisemmin nyrjähtänyt nilkkani muljahti pois paikoiltaan, menetin tasapainon ja kopsahdin polvilleni asfalttiin. Maan otin vastaan vasemmalla kädelläni. Kaatuminen oli sen verran raju, että vasen silmäkulma osui myös maahan, päässä olleet silmälasin lensivät maahan, onneksi rikkoutumatta. Silmäkulmaan jäi pieni naarmu turvotuksen lisäksi.


Kun sain tuupattua nilkan takaisin oikeaan asentoon, könkkäsin maasta ylös. Keräsin tavarat, nopeasti tarkistin, että katolleen kassin kanssa mennyt Murunen oli kunnossa ja jatkoin matkaa, sillä oli ehdittävä linja-autoon. Bussissa tunsin ja tiesin, että toinen polvi ei ollut pelkästään kaatumisen iskusta kipeä, vaan oli käynyt pahemmin.


Onneksi muistin, että työpaikallani on tämän vuoden alusta ollut voimassa vapaa-ajan tapaturmavakuutus, joka mahdollisti pikaisen hoitoon pääsyn. Olen kiitollinen sekä työpaikallani, joka mahdollisti yksityisen lääkäriaseman käytön että Pohjola Sairaalan ihanalle henkilökunnalle. Tunsin todella olevani hyvissä käsissä ja miten ystävällisissä!

Sain lauantaiaamulle lääkäriajan ja silloin diagnoosiksi paljastui murtuma röngtenkuvasta. Minut ohjattiin maanantaina ortopedin vastaanotolle ja lisäkuvien avulla päätös oli nopea, polvi pitää leikata. Leikkaus järjestyi saman tien, kunhan nauttimastani aamiaisesta oli kulunut tarvittava aika.


En ehtinyt juuri jännittää elämäni ensimmäistä leikkausta, kaikki kävi niin vauhdilla ja hyvä niin. Myöhemmin illalla vanhempani tulivat hakemaan minut sairaalasta luokseensa toipumaan. Ehkä ihan hyvä, että satuin olemaan juuri vanhempieni luona käymässä, kun tämä kaikki sattui. On helpompaa juoksuttaa kahta tervejalkaista kuin könkätä yksin kainalosauvoilla hissittömässä talossa. Lisäksi bonuksena tulee äidin tekemät ruoat.


Sain sairaslomaa neljä viikkoa, nyt toistaiseksi pysyn täällä vanhempieni luona, vaikka omaa kotia onkin kova ikävä. Täysi kalenteri tyhjeni hetkessä ja puutarhan syystyöt pysähtyivät samantien. Onneksi mukanani reissussa oli oma läppäri ja äitini haki kirjakaupasta lukemista - pitkään lukulistalla olleen Haruki Murakamin tiiliskivikirjan Komtuurin surman. Onpahan kerrankin aikaa lukea. Ehkä alan myös käydä Japanin matkan kuvia läpi, sillä jos koskaan niin nyt on hyvää aikaa sille.


Suunnitelmissa on loppuviikolla käynti kotona hakemassa lisää vaatteita ja muita tarvikkeita Helsingistä. Vanhempani ovat lupautuneet auttamaan puutarhan ja mökin kanssa. Vesisyteemit pitää ottaa tulevien pakkasten takia pois ja viimeiset daalian, kannan ja jättiverbenan juurakot pitää kaivaa talteen. Punasaviruukut pitää kiikuttaa mökkiin sisälle talveksi. Pakastelokero pitää sulattaa ja tyhjentää jääkaappi. Ottaa sähköt pois. Tyhjentää huussi. Kukka- ja valkosipulit ehkä ehdin istuttaa myöhemmin, toivon leutoa marraskuuta.


Ei ehkä olisi kannattanut vitsailla työpaikalla tämän vuoden käyttämättömistä sairaslomapäivistä. Silloin, pari viikkoa sittten, keskustelussa oli työpaikalla ollut flunssa-aalto ja sellainen perinteinen 2-3 päivän flunssasairasloma, ei ajatustakaan näin pitkästä ja vakavasta loukkaantumisesta.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

HUONE ETT RUM JA VIHERSISUSTUSUUTUUDET.

18 syyskuuta 2019


Habitare-messut tarjoilivat ihanan yllätyksen, kun aina kauniilla osastoilla messuilla olleet Eeva ja Johanna eli ihanat naiset HUONE ett RUMin takana, olivat tänä vuonna erityisen upealla osastolla mukana. Osasto poikkesi totutusta, mutta vain yllättääkseen posiivisesti.

 

Kaksikko esitteli messuilla suunnitelemansa vihersisustustuotesarjan, joka on valmistettu Suomessa. Yllä olevissa kuvissa on Viherverho-amppelilaatikko, jonka voi joko ripustaa verhoksi ikkunan eteen tai laittaa ilman ketjuja tasolle. Se on valmistettu keveästä ja kestävästä, ruostumattomasta alumiinista.


Toinen sarjan tuote on Rengas-amppeli, joka on suunniteltu ilmakasvien kuningattarelle eli salvadorintillandsialle, Tillandsia xenographicalle. Kasvin voi asettaa suoraan amppeliin. Tukevasta teräslangasta valmistettu amppeli sopii myös tavallisen ruukun pidikkeeksi.




Käsintehdyt Uniikki-keramiikkaruukut neljässä eri värissä ovat kuin pieniä taideteoksia. Kotimaisesta kivitavarasavesta käsin dreijatut ruukut ovat jokainen oma yksilönsä - kuten kasvitkin ovat. Ruukut ovat lasitettu vettä pitäviksi. Okrankeltaisen, petroolinsinisen, oliivinvihreän ja mustan väriset ruukut sopivat upeasti viherkasvien pariksi, tilauksesta on saatavilla myös mattavalkoisia.

Nämä tuotteet nähdessäni aloin suunnitella vihertilan laajennusta kattoon Viherverho-amppelilaatikolla ja Rengas-amppelilla. Sille nimittäin olisi käyttöä nyt, kun toin mökiltä talvisäilöön kotiin yhteensä 39 kasvia [kröhöm, kuusi niistä on aivan minejä]. Mattavalkoisella ja kiiltävän mustilla ruukuilla saisi tehtyä hienon ruukkusommitelman esimerkiksi kaktuksista ja mehikasveista. Hmmm. Hieman messuilla kuiskuteltiin, että sarjaan olisi mahdollisesti tulossa myöhemmin laajennustakin. Jään innolla odottamaan ja suunnittelemaan omaa viidakkoani kattoon.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

HABITARE 2019.

16 syyskuuta 2019


Blogiyhteistyö: Messukeskus

Viime viikolla Helsingin Messukeskuksessa oli Habitare-messut. Kävin siellä heti keskiviikkoaamuna, pääsin osallistumaan kivaan bloggaaja-aamiaiseen ja olin ensimmäisten joukossa kiertelemässä vasta heräilevää messualuetta. Ehdin kiertää aamupäivän ajan osastoja ennen kuin kiirehdin töihin palaveriin. Viime viikolla oli aikamoiset hulinat, enkä ehtinyt toiselle messukierrokselle, vaikka alustavasti niin kovasti suunnittelin.


Aloitin kierroksen trendinäyttely Signalsista. Aina yhtä mielenkiintoinen. Viisi ylintä kuvaa on alueelta. Ekan kuvan taulu on ihana, harmittaa etten tajunnut tsekata, kuka on sen tehnyt.



Huomasin kiinnittäväni messuilla huomion kasveihin, keramiikkaan ja tekstiileihin. Yllä olevat Udumbara ruukut on tehty käsin Helsingissä. Tykkään! Varsinkin nuo uudet kerrokselliset, ruukkuveistokset ovat upeita.


Kylpyammeen ympärille oli kerätty hieno kokonaisuus anopinkielen lehtiä. Kiva idea.


Kuivakukkia ja -kasveja oli todella monella osastolla. Se on selkeä trendi. Tämä osasto kuului Miikolle.



Yllä olevat kaksi kuivakukka-asetelmaa ovat molemmat LuKLabelin osastolta.


Hauskat keramiikat olivat ööö joku ulkomaisen tahon kanssa tehty yhteistyö tai jotain sinnepäin. Hitsi, kun ei jäänyt mieleen enkä ottanut esitettä matkaan.


Protoshop esitteli nuorta osaamista, jotka ovat vielä protovaiheessa eikä vielä tuotannossa. Kaunis keramiikkakokonaisuus oli Laura Itkosen käsialaa.



Oih, niin hienoja ja niin ajanhenkisiä pääruukkuja ja -kynttiläjalkoja. Tuollaisen kissaversion haluaisin.


Japanilainen designtalo Minä Perhonen oli ensi kertaa messuilla. Fanitan brändiä, vaikka suurin osa tuotteista onkin kukkaroni ulottumattomissa. Kävin keväällä Kiotossa Minä Perhosen putiikeissa ja sydän kirvellen jätin yhden aivan ihanan mekon kauppaan, kun reissubudjetti ei millään taipunut ostoksiin. Olen tavannut brändin suunnittelija Akira Minagawan kolme vuotta sitten Artekissa.

Mahtavan kreisi tyyny. Toivottavasti Minä Perhonen tulee Suomeen Mujin vanavedessä.


Johanna Gullichsen esitteli uuden Tatami-maton, joka oli saannut inspiraation - tietenkin japanilaisesta tatamimatosta.


Lapuan Kankureitten osastolla oli paljon kivoja uutuuksia, mutta itse tykkäsin eniten Matti Pikkujämsän suunnittelemasta Metsikkö-kuosista. Metsiköstä löytyy orava!


Messujen värisävyt olivat hyvin neutraalit ja maanläheiset, poikkeuksena oli Vallilan osasto. Tykäistyin kovasti tuohon keskimmäiseen tyynyyn. Näissä oli mielestäni kovasti Svensk Tenn -henkeä.


Vallilan osastolta löytyi myös komea kissatyyny. Kuosissa on useampia erilaisia kissoja ja sitä oli ainakin pussilakanana saatavilla sisustustyynynpäällisen lisäksi.


Nämä ihan huikean hienot kissaruukut ovat Petra Innasen käsialaa. Joudun ehkä kopiomaan idean, yhtä hienoon lopputulokseen en tohdi kuvitella pääseväni.

Yhdestä Habitaren kiinnostavimmasta osastosta ja tuotteista tulee oma postaus, sen verran innoissani olen.

*Messulippu saatu blogiyhteistyönä Messukeskukselta.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

APUA JAPANIN KAIPUUSEEN osa 4. Japanismin parhaat.

14 syyskuuta 2019


Kesällä kävi hyvä tuuri kun löysin työpaikan saa ottaa -hyllystä Erin Niimi Longhurstin kirjan Japanismin parhaat - Hyvän elämän ohjeita ikigaista wabi-sabiin, ikebanaan ja metsäkylpyihin. Nappasin kirjen tietenkin heti mukaan ja tanssahdin pari askelta ilosta. Kirja sopi juuri lukemieni Japani-aiheisten kirjojen perään. Oli mahtavaa uppoutua vielä yhteen wabi ja sabi -teemaiseen kirjaan.

Kirjan kirjoittaja Erin Niimi Longhurst on äitinsä puolelta puoliksi japanilainen ja on sukunsa myötä viettänyt aikaa Japanissa ja elänyt japanilaisen kulttuurin ja elämäntavan piirissä jo syntymästään asti. Länsimaista näkökulmaa hän on saanut englantilaisen isänsä puolelta ja asuessaan sekä New Yorkissa ja Lontoossa. Hieman uskottavuus kirjoittaa elämäntaito-opas kärsi, kun tsekkasin kirjoittajan Instagram-tilin ja havaitsin hänen olleen kirjaa kirjoittaessa 26-vuotias. hmmm.

Japanismin parhaat -kirja on inspiroiva opas japanilaiseen elämänfilosofiaan. Se ammentaa oppeja japanilaisten vuosisatoja vanhoista perinteistä, filosofioista ja taidemuodoista saavuttaa onnellisempi ja parempi elämä.
Kirja perehdyttää mm. kalliagrafiaan, teeseremoniaan, shinrin-yokuun eli metsäkylpyihin, itsensä kehittämisen prosessiin eli kaizeniin ja elämäntarkoituksen filosofiaan, ikigaihin. Kirjan sivuilta selviää myös, kuinka mindfulnessia voi harjoittaa nykypäivän kaaoksessa, mitä on shinrinyoku eli metsäkylvyt ja miten mieli voi hyötyä kalligrafian ja ikebanan eli kukkien asettelun harjoittamisesta. Opuksesta löytyy käytännön vinkkejä kuten reseptejä.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

WC-KUKKA osa 12.

10 syyskuuta 2019


Piiiitkästä aikaa vessakukka! Sain kesällä kameran jalustan yhden jalan kiristettyä niin tiukalle etten saanut sitä itse auki. Isäni viime käynnillä auttoi tytärtä hädässä ja olen taas voinut kuvata jalustalla. Pimeässä vessassa ei ole mitään mahdollisuutta ottaa käsivaralla tarkkoja kuvia.

Marimekon vaaleanpunaisessa Flower-maljakossa on Kesäpesältä pomittuja kukkia. Ihanasti kaikkien sävyt osuvat yksiin. Kimpussa on tuoksuherne 'Black Knight', ruiskaunokki 'Black Boy', paperikukkia, punaluppioita ja daalia 'Chick a Dee'.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

VIIMEAIKAISIA KIRPPISLÖYTÖJÄ.

08 syyskuuta 2019


Pitkästä aikaa kirppislöytöpostaus. Olen tehnyt muutamia niin hykerryttäviä löytöjä, että pakko esitellä niitä ihan blogissa asti. :) 

Ensimmäisenä todella hyväkuntoinen Finel-purkki. Ajattelin etten ikinä löydä kuviollista emalipurkkia mistään, enkä varsinkaan kohtuullisen hintaan. Purkki tuli vastaan Oulunkylän Kierrätyskeskuksessa ja mielestäni ihan kohtuuhintaan - maksoin siitä 22,50. Ennestään minulla on punainen ja keltainen purkki, säilön niissä karkkia. Keltaisessa suklaata ja punaisessa irtokarkkeja, siis silloin kun niitä taloudesta löytyy. Jostain syystä purkit ovat useimmiten tyhjinä.

Emalipurkin vieressä oleva Arabian teepurkkikaan ei ole tainnut ennen vilahtaa täällä, se on tosin vanhempi löytö.


Toisena esittelyssä Nanny Stillin Grappo-sarjan sokerikko ja kermakko. Olen pitkään etsinyt näitä täydentämään Grappo-kokoelmaani ja nyt vihdoin tärppäsi. Nämäkin löytyivät Oulunkylän Kierrätyskeskuksesta. Ne maksoivat yhteensä 16,20. Hassu hinta johtuu saamastani kantisalennuksesta.


Samalla kertaa Grappo-osien kanssa löytyi myös tämä ihana puutarhuriorava. Bongasin Grappot heti vitriinistä ja kuitenkin kiersin pienen kiertsärin nopeasti sydän pamppaillen ettei kukaan vaan vie löyttöjä nenäni edestä. Palasin kierroksen jälkeen uudestaan vitriinille ja huomasin tämän kulhon. 

Tiesin, että kulho on pakko saada, vaikka hinta olikin vähän kipurajoilla - maksoin siitä 36 euroa. En ole ikinä ennen nähnyt edes kuvisssa tälläistä kulhoa, saman sarjan syvän lautasen olen löytänyt joskus aikaisemmin Kyläsaaren Kierrätyskeskuksesta muutamalla eurolla. Siinä kuva on hieman haalistunut. Kulho on Raija Uosikkisen Arabialle suunnittelema Hupi-lastenastiaston osa.


Päivyrikissa on vanhempi löytö Kyläsaaren Kierrätyskeskukselta. Olen nähnyt samanlaisen punaisena Metka Kirpputorilla, kirppiksen kassalla ja siitä lähtien olen haaveillut omasta kisusta. Olin tyytyväinen löytööni, vaikka ruskea ei lemppariväri olekaan. Päinvastoin.


Päivyrin kaveriksi löytyi samasta paikasta mahtava japanilaista tekoa oleva metallinen lämpömittarikissa. Ihan paras. Punainen kissa ei ole mikään pikkuinen, vaan mittaa on 34 senttiä. Muistelen maksaneeni tästä muutamn euron.


Kuvausassistentti tarkastamassa kuvattavia.


Viimeisenä pitkään etsimäni rottinkinen jakkara. Olen vuosia jahdannut kirppiksiltä tälläistä kukkajakkaraksi, mutta joskus päätin etten maksa kuin vitosen. Ja olen päätöksessä pysynyt. Rottinkijakkaroiden tultua suureen muotiin muutama vuosi sitten niiden hinta pompsahti huomattavasti vitostani korkeammaksi. Suosion takia niitä ei ole juurikaan näkynyt kirppiksillä. Tällä kertaa kävi tuuri - tämä löytyi Kyläsaaren Kierrätyskeskuksesta 4,50 eurolla. Siis alle kipurajani, vihdoinkin!

Löydöt ovat keskittyneet kahteen läheisempään Kierrätyskeskukseen. Kyläsaari on juhannusviikosta asti ollut työmatkani varrella. Arvatkaa vain kuinka helppoa on käydä ihan vain nopeasti pistäytymässä kotimatkalla. Oulunkylään eksyn, kun päätän tehdä kauppareissun yhteydessä vähän pidemmän kävelyretken. Ogelin kauppakeskuksen Kierrätyskeskuksen jälkeen suunnistan Käpylän aseman kupeessa olevaan K-Supermarket Mustapekkaan ostoksille. Hyötyliikuntaa parhaasta päästä.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground