TULPPAANEJA JA ESIKKOMERI.

20 tammikuuta 2019


Blogiyhteistyö: Huiskula
Nyt se on täällä taas - tulppaaniaika. Oikeastaan se alkaa jo ennen joulua, mutta tammikuussa se tuntuu räjähtävän kunnolla kukkaan. Heleänvärisiä tulppaaneja ei voi vain vastustaa. Pitenevä valoisa-aika ja viime päivien aurinkoiset pakkassäät ovat olleet omiaan luomaan keväistä illuusiota.



Vihreä talo -blogissa oli valittu tulppaanit hauskasti kotona olevan taiteen mukaan. Niin tein minäkin - tosin aivan sattumalta. Halusin vain vaaleanpunaista kotiin, mutta hyvin nuo tulppaanit* mätsäävät maalauksiin.


Viikko sitten vaihdoin sängyn päälle keväisemmät tyynynpäälliset, sattumalta nekin sopivat tulppaaneihin.


Toinen vuodenvaihteen jälkeinen kevään tuntua kotiin tuova kukka on esikko*. Niitä löytyy tulppaanien tapaan eri väreissä sekä hienostuneen kerroittuina että tyylikkään yksinkertaisina. Tein kääpiöesikoista isoon punasavikulhoon herkullisen esikkomeren punaisen ja violetin sävyissä.

No, okei. Ei ehkä meri, mutta pieni lätäkkö?



Pärekorin päällyksestä on tullut kausikukkapaikka. Jouluna siinä oli pieni joulukuuseni. Nyt ilahduttaa esikot.


*Kukat saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANI 2016 osa 15: Tokio 1/4

16 tammikuuta 2019

Fuji
Matka Kiotosta Tokioon kulkee luotijunalla Fuji-vuoren vierustaa. Aina pitää yrittää kuvata vauhdissa vuorta. Onneksi ohitus ei ole silmänräpäys, vaan sitä kestää hetken, jotta kuvaaminen on edes jotonkin mahdollista. Tällä kertaa Fuji oli kietoutunut pilviin ja matkan edetessä koko vuori peittyi piiloon. Onnekkaasti ehdin napata kuitenkin kuvan lumihuippuisesta vuoresta. 


Japanilaiset ruukkupuutarhat - rakkautta. Olen näitä ennenkin kuvannut ja tulen varmasti kuvaamaan vielä lisääkin, jos vain saan siihen mahdollisuuden. Osa on täyttä kitchiä ja osa upeita asetelmia ja kaikkea siltä väliltä. Ei ole niin pientä tilaa etteikö siihen kukkaruukku mahtuisi. Jaksan edelleen ihmetellä japanilaista kulttuuria, miljoonakaupungissa kukaan ei varasta tai turmele istutuksia! Tämän soisi laajenevan myös tänne Suomeen.


Epäilen näiden pensaiden olevan atsaleoita, olisi ollut mahtavaa nähdä ne täydessä kukassa. Aavistus siitä on jo ilmassa. Joutomaa on ihanasti käytetty hyväksi, tämä on Yamanote-junalinjan laidalla, muistaakseni Harajukun lähistöllä.



Yövyin toistamiseen Family Inn Saikossa. {varaus onnistuu esim. Bookingin kautta} En voi kuin ylistää pientä, perheen pitämää ryokania Ikebukuron tuntumassa. Perhe asuu itse ryokanissa ja ovat malliesimerkkejä japanilaisesta ystävällisuudesta ja kohteliaisuudesta. Ruokanissa on töissä myös yksi ulkopuolinen työntekijä, Nicholas, hän on nimestä huolimatta paikallisia. 

Nicholas puhuu erinomaista englantia ja mielellään juttelee ja kyselee minne turisti on menossa ja antaa neuvoja. Hän myös ihanasti muisti minut edelliseltä käynniltä ja jutteluidemme perusteella hän suositteli Issey Miyaken näyttelyä The National Art Centerissä, Roppongissa. Menin sinne ja oi, miten pidinkään näyttelystä. Itse näyttelyssä ei saanut kuvata, mutta rakennuksen aulassa oli iso Miyaken työ, josta kuvat ovat.

Sanon aina kaikille Japaniin lähteville, että yövy ryokanissa älä hotellissa. Miksi mennä Japaniin yöpymään länkkärityylisessä hotellissa, kun voi valita japanilaistyylisen yöpymisen. Family Inn Saiko on erinomainen paikka kokea tämä. Se on modernihko ja siellä puhutaan japanilaisittain erinomaista englantia, se ei nimittäin ole itsestään selvyys.

Mimosa
Olen kehittänyt mimosaan pienen pakkomielteen, kun olen seurannut UGUiSU Storen ihanan Hiki-sanin blogia ja Instagramia. Alkuvuodesta, näihin aikoihin, alkaa kuviin hiipiä keltaisia palloja, mimosan kukkia. Olin reissussa huhtikuun alussa, jolloin paras sesonki on jo ohi, mutta sitäkin enemmän ilahduin, kun bongasin keltaisia palleroita. Mitä siitä, etten löytänyt etsimääni kauppaa, mutta näinpä ensimmäisen kerran livenä mimosia. Onneksi olen tajunnut, että näitähän saa Suomesta leikkoinakin!


Miksi tehdä yksivärisiä muovitörppöjä, jos ne voi maalata pieniksi Fuji-vuoriksi? Tämä on ehdottomasti parasta Japanissa. Pienetkin asiat mietitään ja kaikki tylsimmät arkisetkin tavarat voi koristaa somiksi, koska miksipäs ei. Rakastan sitä yksityiskohtien viilausta, mitä Japani on pullollaan. Visualisti on haltioissaan.


Hyvin japanilaista, koulupukuinen luokka järjestäytyy ryhmäkuvaan Sensojin pyhäkön edessä, Asakusassa. Sensoji on varmaan yksi suosituimmista nähtävyyksistä. Pyhäkölle kuljetaan pitkän ostoskujan, Nakamise dorin, kautta, jossa myydään kaikenlaista matkamuistokamaa ruoasta aina tilpehööreihin. Pyhäkön lähistöllä on myös keittiötarvikealue, Kappabashi dori, jolla kannattaa samalla visiitillä vierailla.


Söin Asakusassa, ihan Senjojin turistitemppelialueen vieressä lounaaksi 3,50 euron raamenkeiton. Ei Japani ole lainkaan niin kallis kuin sanotaan. Asioista voi toki maksaa tähtitieteellisiä summia, mutta pienellä rahallakin voi pärjätä. Ravintolan ulkopuolella oli automaatti, josta ostettiin lipuke, joka annettiin pienen ravintolan tiskillä kokille, kuka sitten siinä silmieni edessä valmisti annoksen minulle.

Asakusasta on näkymä Tokion silhuettia muuttaneeseen Tokyo Sky Treehen. Torni sijaitsee Sumida-joen toisella puolella. Sky Tree on maailman toiseksi korkein rakennelma ja korkein torni. Se on valmistunut 2012 ja rakennusaikana se kohtasi vuoden 2011 rajun maanjäristyksen.

Sky Tree oli jo edellisen reissuni aikana auki, mutta silloin käväisin syntynmäpäivänäni Tokyo Towerissa, japanilaisten Eiffel-tornikopiossa. Sinne sai silloin kävellä sisään jonottamatta, kun kaikki ihmiset olivat Sky Treen jonossa. Tällä kertaa tein visiitin uuteen torniin ja pelotteluista huolimatta jonoa oli tuskin lainkaan ja hyvinkin nopeasti olin tornissa. Hieman kuumottava paikka korkeanpaikankammoiselle, varsinkin ne lasilattiakohdat. Huh.


Aika söpöt Asahi-oluen pinkit mainoslyhdyt. Vaikea nähdä suomalaisten oluiden pukeutuvan pinkkiin mainoksissa, edes Roosa nauha -aikaan.


Japaninverivaahtera | Acer palmatum
Oih, niin monta kertaa aikaisemminkin {varsinkin kesäpesän puolella} olen vannonut rakkauttani japaninvaahteroihin, varsinkin näihin punaisiin verivaahteraversioihin. Ja tuo seinä ja vaahtera -yhdistelmä on aivan täydellinen ja - niin japanilainen.


Eikä tämä hortensiaseinä ole sen huonompi. <3 br="">


Tälläinen sekavahko postaus tällä kertaa. :) Tokio-postauksia on tulossa vielä kolme lisää. On puutarhaa, kissatemppeliä ja lempparialuevinkkejä luvassa.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANI 2016 osa 14: Nikko.

13 tammikuuta 2019


Japanin matkakertomukseni vuodelta 2016 jäi viime vuonna kesken ja ajattelin jatkaa sitä kahden etapin verran. Kiotosta matka jatkui viikoksi Tokioon. Tokiosta käsin tein päiväretken Nikkoon, josta tämän postauksen kuvat ovat.


Rhododendron pentaphyllum
Olen käynyt Nikkossa aikaisemminkin, toisella reissullani vuonna 2009. {ooh, siitä tulee kymmenen vuotta} Paikka ei ole kovinkaan iso, mutta siellä uskomattoman upea shinto-temppeli, Toshogu. Se tunnetaan shogun Tokugawa Ieyasun viimeisenä lepopaikkana. 






Pyhäkössä on myös kuuluisia puukaiverruksia, kuten "see no evil, speak no evil and hear no evil" apinat ja Nemuri neko eli nukkuva kissa. Kolmas kuuluisa puukaiverrus, Sozonozo, esittää "mielikuvitus norsua", koska sen kaivertaja ei ole eläessään nähnyt kertaakaan elefanttia elävänä.



Käyntini aikaan ja vieläkin, vuoteen 2024 asti, pyhäkkö on remontissa ja silloin osa on aina pressun sisällä. Onneksi olin käynyt Toshogussa aiemminkin joten ei niin harmittanut. Olinhan tullut tänne oikeastaan vain siksi, että ekasta kerrasta jäi harmittamaan etten ostanut puista ema-laattaa. Emaan kirjoitetaan toive ja se jätetään pyhäkköön niille tarkoitettuun paikkaan. Yleensä vuoden lopuksi ne poltetaan. Oman nukkuva kissa -aiheisen eman toin kuitenkin kotiin. Laatan kuva löytyy Instagram-kuvasta, se on se päällimmäinen. Muutama muukin kissalaatta on sittemmin kertynyt. :)


Kävelymatkalla juna-asemalta pyhäkölle oli ihastuttava antiikkiliike. Kävin siellä kahdesti, sekä meno- että paluumatkalla. Menomatkalla ostin pienen nemuri neko -kissan. Se sopi hyvin retkikohteeseen, oli kissa ja kirppistavarakin vielä. Täydellinen tuliainen itselleni! Kissan löydät linkin kuvasta äärimmäisenä oikealta. 

Paluumatkalla piti käydä paikassa uusiksi, koska mieltä jäi kaivelemaan pieni laatikko. Päätin, että laatikko mahtuu rinkkaan ja saan sen kuljetettua kotiin. Niinhän se mahtuikin ja sisälle sain jemmattua kaikkea pientä matkan ajaksi. Liikkeessä oli runsaat valikoimat mm. vanhoja kimonoja ja kokeshi-nukkeja.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

OKSAKUDONTA.

09 tammikuuta 2019



Kudonta tuntuu nousseen parina viime vuonna suosioon ja se on valittu Taitoliiton vuoden 2019 käsityötekniikaksi. Tämä ilahduttaa tekstiilisuunnittelijaa, joka opinnoissa erikoistui kudontaan. Instagram on pullollaan erilaisia kudonnaisia ja niiden innostamana tein toisen oksakudonnaiseni. Edellisestä on jo yli vuosi aikaa ja silloin aloitin tämän toisen heti perään, mutta se jäi kesken pitkäksi aikaa.

Sain kudonnaisen valmiiksi jo sairaslomani aikaan, silloin pistelin työhön vielä kissan silmät ja nenänkin, mutta tulin katumapäälle. Edelleenkin näen työssä kasvot, mutta en halua korostaa niitä sittenkään. Löydätkö sinä kudonnaisesta naaman?

Olen taas aloittanut seuraava, saa nähdä meneekö sen valmiiksi saattamiseksi taas yksi vuosi. Toivottavasti ei.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

LINTUPULLO.

06 tammikuuta 2019



Joulukuun alun sunnuntaina lähdin tapani mukaan Kesäpesän kautta kävelylle. Keksin pitkästä aikaa lähteä kävelemään Pihlis Kirppikselle. Kirppis on niitä ärsyttäviä tapauksia, että siellä ei käy kortti maksuvälineenä. Pankkiautomaatti on kyllä ihan nurkan takana ja ennen kuin astuin sisään nostin varmuudeksi kaksikymppisen.

Ehdin kiertää puolitoista käytävää, kun havaitsin pöydällä tutunoloisen lasiesineen. Nappasin sen heti käteen ja tutkin paremmin. Kyllä, Timo Sarpanevan signeerattu Lintupullo. Pitkään vain kuvista ihailemani, ensimmäistä kertaa kädessäni ja mielestäni kohtuuhintaan - lapussa luki 30 euroa. 

Mietin mitä teen, voinko jättää pullon pöytään ja kipaista automaatilla. Jokuhan voi napata sen minun nenän edestä. Mietin vienkö pullon pokkana kassalle ja pyydän varaaman sen rahanhakureissun ajaksi, vaikka kassalla on lappu ettei tuotteita varata. Muistin kuitenkin, että minulla saattaisi olla ainakin vitosen seteli ja hiluja. Kaivoin kukkaron esiin ja - huh, saisin kasaan kolmekymppiä käteistä,



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

4. TAMMIKUUTA 2015.

04 tammikuuta 2019


4. tammikuuta 2015 oli aurinkoinen, mutta kirpeä pakkaspäivä. Lähdin kävellen silloisesta Vallilan kodista kohti Kesäpesää. Matkalla muistin, että siirtolapuutarhan naapurissa oli kivanoloisen asunnon näyttö ja se olisi vartin päästä. Päätin mennä asuntonäyttöön.


Asunnon eteinen oli pitkä ja kapea, asukas oli vuorannut sen eri kaupunkien kartoilla. Silmääni osui Kioto. Keittiössä oli asunnonvälittäjä, nuorehko mies esittelemässä asuntoa parikymppiselle pojalle ja hänen äidilleen. Pidin keittiöstä, se oli erillinen huone. Keittiössä oli vanha kylmäkaappi, mutta sinne ei päässyt kurkkaamaan, koska asukas oli sijoittanut hyllykön kaapinoven eteen. Naureskelimme välittäjän kanssa asialle.


Keittiöstä oli avara käynti huoneeseen. Yksiön huone oli talon kulmassa, ikkunoita oli kolme ja ne olivat kahteen eri ilmansuuntaan. Tuona tammikuisena päivänä huone kylpi valossa. Välittäjä oli kirjoittanut asunnonesittelyyn, että vuokralaisella on paljon tavaraa, joka tekee asunnon ahtaannäköiseksi. Mielestäni tavaraa oli maltillisesti, mutta taidan olla väärä ihminen sitä sanomaan.


Huone oli tapetoitu, alaosaa peitti paneelinomainen tapetti, joka oli maalattu vaaleankeltaiseksi. Yläosa oli vaaleahko. Ulko-oven, kylmäkaapin ja kylpyhuoneen ovet oli maalattu oransseiksi. Mietin, että asunto vaatisi pintarempan, valkoista maalia ja ehkä jotain kivaa tapettia.


Asunnon lattissa oli tammiparketti, se oli asennettu 90-luvalla ja sen huomasi; kulumaa oli runsaasti. Näin mielessäni kauan haaveilemani valkoisen lattian. Mitä siitä, jos jotkut siivousintoilijat väittävät sen olevan epäkäytännöllinen!


Kurkkaus kylppäriin. Taloyhtiö oli käynyt läpi muutama vuotta sitten putkiremontin ja kylpyhuone oli silloin uusittu kauttaaltaan. Materiaalit olivat hillityt ja neutraalit. Valkoista ja harmaata, ei ehkä sitä mitä itse olisin valinnut, mutta kuitenkin sellaisia, joiden kanssa voisin helposti elää.


Ilahduin myös siitä, että vessa oli erillinen pieni huone, jonne oli kylppäristä käynti. Hauska pieni erikoisuus. Olin aina haaveillut asunnosta, jossa olisi erillinen vessa. Ei edes se haitannut, että wc oli tapetoitu inhokillani - lasikuitutapetilla. En tosin tainnut huomata sitä edes silloin.


Pidin hurjasti asunnon tunnelmasta, pystyin hyvin kuvittelemaan itseni asuntoon asumaan. Keksin kuitenkin syitä, miksi osto ei kannattaisi. Vastike oli aika kallis, asunto oli vuokrattu ja vuokralaisella oli puolenvuoden irtisanomisaika - pitkä aika odottaa.

Välittäjä vain oli päättänyt myydä asunnon minulle. Kävin katsomassa paria muutakin, toinen meni heti ja toinen oli liian pieni ja liian kallis. Reilun viikon päästä kävin katsomassa asuntoa uudemman kerran, sain yksityisnäytön, jonka jälkeen alkoi kaupanteko. Väännettiin hinnasta, jonka jälkeen oli vielä piinaava kahden viikon lunastusmahdollisuus taloyhtiön osakkailla.


Arvaatekin varmaan, ettei kukaan osakkaista halunnut lunastaa asuntoa. Kyseessä on tämä nykyinen koti. Vuokralainen lähti parissa kuukaudessa, kuukauden isäni remontoi asuntoa ja vapuksi muutin asuntoon, uuteen kotiini. Kun nyt jälkeenpäin mietin tuota ajanjaksoa, ihmettelen miten olen jaksanut. Ei se asunnon osto, vaan ne kaikki syyt, joiden takia piti muuttaa. Enkä onneksi edes tiennyt mitä kaikkea oli vielä saman vuonna tulossa.

Mutta tämän kodin ostoa en ole varsinaisesti katunut. Asumiskustannukset ovat korkeahkot, mutta se on hinta Helsingin kantakaupungissa asumisesta, lähes omassa unelma-asunnossa. Tämä koti ja tämä alue tekee onnelliseksi.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground