JAPANI 2019 osa 19: Tokio Shinjuku Gyoen 1/2

31 maaliskuuta 2020


Shinjuku Gyoen on Tokion suurin ja suosituin puisto. Puisto on peräisin Edo-kaudelta (1603-1867), alunperin se kuului lääninherralle eli daimio Kiyonari Naitolle. Myöhemmin se siirtyi keisariperheen hallintaan. Toisessa maailmansodassa puutarha tuhoutui lähes täysin, mutta se korjattiin ja avattiin yleisölle.



Shinjuku Gyonenissä on kolme erilaista puutarhaa; japanilainen, ranskalainen ja englantilainen maisemapuutarha. Puistossa on myös kaunis kasvihuone, jossa on monia trooppisisa ja subtrooppisia kasveja. Alue on myös yksi suosituimmista kirsikankukinnan katselupaikoista. Kirsikkapuita on suuri määrä ja niitä on yli tusinaa erilaista lajiketta.



Alue on niin laaja, että siellä helposti kuluu päivä. Keskityin vierailullani puiston japanilaiseen puutarhaan, sinisateiden kukintaan ja bongailin tiettyjä merkittyjä puita kuten tulppaanipuun. Kävin myös kasvihuoneessa, mutta siitä lisää toisessa postauksessa.





Vihdoin löysin wisterioita eli sinisateita kukassa! Pitkään ihmettelin puutarhojen pergoloita, mutta nyt nähdessäni sinisateen kukassa en voi kuin huokailla ihastuksesta. Niin ihania! Elokuun helteillä pergolat antavat mukavaa varjoa paahtavaan kuumuuteen, mutta näin keväällä niitä miellellään ihastelee vähän etäämmältäkin.



Kirsikankukinta oli Tokiossa ohi, mutta onneksi oli atsaleat ja ne jo mainitut sinisateet.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANI 2019 osa 18: Tokio

29 maaliskuuta 2020


Matkani viimeinen etappi oli Tokio. Ihana, ihana Tokio. Kaupungin monimuotoisuus jaksaa ihmetyttää, se ei ole todellakaan pelkkää pilvenpiirtäjää, mainosvaloja ja -videonäyttöjä. Tokiosta löytyy matalia rakennuksia, pittoreskejä kyliä, rauhallisia katuja ja uinuvia naapurustoja, joissa kissat makoilevat auringossa, eläkeläiset kokoontuvat lähipuistoon pelailemaan ja vain erilaisia sateenvarjoja myyvä kauppa availee verkkaisesti oviaan.

Japanissa rakentaminen tuntuu olevan huomattavasasti vapaampaa ja luovempaa kuin täällä kotimaassa ja talojen monimuotoisuus ja erikoiset ratkaisut jaksavat ihmetyttää. Moderni maailma ja vanhat perinteet ovat limittäin ja lomittain nähtävissä katukuvassa. Kaupungin viehätys perustuu juuri siihen, että se yllättää joka kerta.


Kun minulta kysytään miksi haluan aina vaan palata Japaniin, nosta esiin kaksi syytä. Toinen on turvallisuus, yksin naisena matkustaminen ei ole turvallista kaikkiin maihin. Ihmisten suhteen Japani on sitä, Japanin luonto on sitten eri juttu. Japanissa ei tarvitse pelätä tulevansa ryöstetyksi tai raiskatuksi samalla tavalla kuin jossain muussa maassa. Turistia ei huijata eikä hinnat ole eri erit, vaikka et puhukaan maan kieltä.

Toinen syy on visuaalisuus ja sen monimuotoisuus. Ihan jokaiselle löytyy jotain, skaala on runsaasta, neonvärisestä Hello Kitty -maailmasta aina wabin ja sabin kuihtuneeseen kauneuteen hillittyine sävyine ja minimalismiin. Ja kaikkea siltä väliltä, kaikkea mitä ei ole edes osannut kuvitella. Visuaalisuus lähtee japanin kielen kirjaimista, söpöjen ja joka asiaan liittyvien maskottien, arkiesineiden viimeistelyn kautta aina pienen pieniin yksityiskohtiin, jotka on huolellisesti mietitty. Esimerkkinä nostan useasti kaivonkannet, jotka ovat monesti upeasti kuvioituja, joka kaupungissa erilaiset ja usein monet niistä on myös maalattu värillisiksi.


Mietin monesti Japanissa, että helppohan täällä on tuottaa kauniita kuvia, kun lähes joka paikka on niin kuvauksellista ja maassa on niin upea valo. Lähes yhtä usein olen tajunnut, että kyse on uutuuden viehätyksestä, täysin erilaisesta ympäristöstä, jossa itse elää. Helposti sieltä löytää visuaalista karkkia, taito onkin löytää niitä tutuista ympäristöistä. Jaksaa kuvata myös niitä omia arkiympyröitä. Joku tokiolainen näkee yllä olevan seinän päivittäin kävellessään töihin, mutta ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Itselle taas seinän ruma kauneus on viehättävää ja erilaista.


Tokiossa on kaupunginosia, joissa haluan vierailla uudestaan ja uudestaan. Niistä pakolliset ovat Kichojoji ja Shimokitazawa, Nakameguro ja Jiyugaoka ovat heti seuraavat. Tällä matkalla tuli lisäyksiä näihin kivoihin alueisiin, Koenji ihastutti suuresti kuten myös Yanasen, Yanaka-Nezu-Sendagin alue. Nezun lähistöllä olen ihan ensimmäisellä Japanin matkalla yöpynytkin, mutta alueeseen tarkemmin tutustuminen on jäänyt. Yllä mainitut alueet eivät ole kuuluisia turistinähtävyyksiä, mutta niiden tunnelma, kaupat ja ravintolat tekevät niistä erityisiä. Yanasen alue on vanhaa Tokiota, nostalginen kaupungin keskusta eri aikakaudelta



Joka kerta on pakko myös vierailla uusilla alueilla, kuten nyt Koenjissa. Koenji oli kiva yllätys, siellä on paljon vintage-vaatekauppoja, pikkuliikkeitä ja käyntini aikaan sattui olemaan jotkut katufestarit. Paikassa on ehdottomasti päästävä vierailemaan uudestaankin ja tutkimaan aluetta lisää.




Nyt alkaa blogissa Tokio-kierros, jonka aikana käydään muutamissa puutarhoissa, pyhäköissä ja kaupoissa. Luvassa on myös pari vierailua Tokion ulkopuolelle.


Nämä koinoborit kuvasin Tokyo Towerin edustalta, Tokyo tower on oranssinen Eiffel-tornin kopio, joka on 10 metriä esikuvaansa korkeampi. Se oli pitkään Tokion maamerkki, mutta muutama vuosi sitten valmistunut Tokyo Skytree muutti asetelmaa. Vierailin Tokyo Towerissa syntymäpäivänäni vuonna 2013, mutta tällä kertaa jätin väliin. Olin muusta syystä tornin naapurustossa, siitäkin lisää myöhemmin.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANI 2019 osa 17: Hakone 2/2

26 maaliskuuta 2020


Hakone-kierrokseni alkoi aamulla lyhyellä junamatkalla Chokoku-no-Morin asemalta Goraan. Gora on hieman isompi kylä kuin Chokoku-no-Morin aseman luona oleva, joten kiersin hetken katuja ennen kuin astuin funikulariin, jolla matkasin Sounzaniin. Sounzanissa vaihdon kyydin kaapelivaunun kyytiin. Kaapelivaunkyyti oli hieman jännittävää pientä korkeanpaikankammoa potevalle, välillä käytiin 1000 metrin korkeudessa. 

Alueen maaperä on vulkaanista ja ilmassa leijuu vulkaanisia kaasuja, jotka voivat aiheuttaa ongelmia esimerkiksi astmaatikoille. Kaasut olivat välillä todella sankkoina pilvinä, hyvä kun eteensä näki. Kaapelivaunumatkaa ei suositeta tiettyjä sairauksia poteville, mutta itse otin astmaatikkona tietoisen riskin. En onnekseni saanut mitään oireita. Kaapelivaunusta olisi voinut nähdä Fuji-vuoren, jos olisi ollut kirkas päivä, vaan ei ollut.



Kaapelivaunukyydissä on vaunun vaihto Owakudanissa, jossa on myös mahdollista maistaa mustia kanamunia. Ne ovat keitetty kuumassa lähteessä ja kuoret on mustennettu rikillä. Sellaisen syömisen sanotaan pidentävän elämää seitsemällä vuodella. Owakudanissa on myös useampi ruokapaikka ja mahdollisuus ostaa kaikenlaista asiaan kuuluvaa turistikrääsää. Japanilaiset osaavat kyllä tuotteistaa asian kuin asian. Owakudanista toinen etappi vei Togendai-asemalla, joka sijaitsee Ashinoko-järven rannalla. Satamasta olisi voinut hypätä yläkuvassa olevaan merirosvolaivan näköiseen matkustajalauttaan, mutta jätin sen väliin.


Togendaista otin bussin Hakone-eniin, jossa sumun keskellä oli upeassa kukassa oleva valtava, yli 100 vuotta vanha kirsikkapuu. Viileä vuoristoilma oli mukavasti myöhästyttänyt kukintaa. 



En kestä näitä japanilaisten naisten ihania tyylejä! En itse laittaisi koko valkoista ikinä päälle, mutta hän näyttää erityisen ihastuttavalta.



 
Hakone-enistä hyppäsin seuraavaan bussiin, joka vei Motohakone-kohon. Motohakone-kossa on Hakone-pyhäkkö, jonka vetonaulana on järvessä oleva iso torii-portti, jonka edusta on suosittu kuvauspaikka. Kirkkaalla säällä kuvaan saa taustalle Fuji-vuoren, vaan kuten kuvista näkyy - vierailupäivänäni ei ollut mitään mahdollisuuksia.








Motohakone-koosta matkasin bussilla Miyanoshitaan, pieneen vuoristokylään, koska Lonely Planet kertoi, että kylässä on paljon antiikkiliikkeitä. Niitä olikin runsaasti, mutta moni oli jo ehtinyt mennä kiinni. Olin kylässä viiden jälkeen. Lisäksi ne olivat "oikeita" antiikkiliikkeitä erittäin kalliilla hinnalla, joten jäi satoja vuosia vanhan kipot, kupit ja maljakot kauppoihin. Kiertelin vielä hetken katuja ennen kuin hyppäsin junaan ja matkasin ryokanille. Seuraavana aamuna matka jatkui Tokioon.



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

PERSIKKAINEN PÄÄSIÄINEN.

25 maaliskuuta 2020


Kaupallinen yhteistyö: Huiskula

Otin pienen varaslähdön pääsiäiseen narsissien* ja hyasinttien* kanssa, sillä tässä tilanteessa jos missä tarvitaan kukkia kotiin, kun päivät pitää viettää kotosalla. Olen itsekin sekä tehnyt töitä että opiskellut etänä ja välillä pitää tekemistä tauottaa ja silloin on mukava lepuuttaa silmiään jossain kauniissa. Kevään ja pääsiäisen väri on tänä vuonna keltaisen sijaan jotain hempeämpää.


Toin mökiltä pienen pesuvadin, johon asettelin hurmaavan rimpsuiset narsisseja, valkoisen 'Geneve' ja ihastuttavan persikkaisen tai no aprikoosisen 'Apricot Swirl'. Näen kukat ensimmäisenä aamulla ja kotityöpisteeltänikin päätä hieman kääntämällä.


Narsissien kaverina on suloinen, persikkainen hyasintti. Haluaisin kovasti ihastella hyasintteja kotona, mutta saattaa olla että joudun viemään nämä voimakkaasti tuoksuvat yksilöt mökille ennen aikojaan. Narsissitkin tuoksuvat, mutta hieman miedommin. Mutta tuo soma sävy, aivan ihastuttava!


*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.





Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANI 2019 osa 16: Hakone 1/2

21 maaliskuuta 2020


Kiotosta suuntasin Hakoneen. Hyppäsin shinkansen-luotijunaan ja parin tunnin päästä olin Odawaran asemalla ja vaihdoin Hakone Tozan -junaan. Reitti on kaksioisainen ja välillä pitää vaihtaa junaa. Jälkimmäinen junamatka on elämys. Reitti on Japanin vanhin vuoristossa kulkeva. Matka Chokoku-no-Morin asemalle oli uskomaton, näkymät ovat aivan käsittämättömät, junan ikkunasta näkee pitkälle alas vuoren rinnettä, matkalla kuljetaan useiden tunnelien läpi ja siltojen yli. Juna kiipeä vain muutaman kilometrin matkan ylöspäin, mutta mutkitellen vuoren rinteeellä ja matkalla juna vaihtaa kolme kertaa suuntaa.

Oli ensi kertani siellä. Olin yrittänyt tutkia karttoja huolella ja valita majoituksen miettien etäisyyksiä eri paikoista. Hakone tuntui olevan hajallaan ja sitä se olikin. Se oli pieniä kyliä vuoren rinteillä, ilman mitään varsinaista, suurta keskustaa. 


Majapaikakseni valikoitui Lonely Planetin suosituksesta ruokan Yudakoro Choraku. Japaniin matkaaville annan aina ensimmäiseksi neuvon - yövy ruokanissa, miksi mennä länkkärityyliseen hotelliin kun voi yöpyä japanilaisittain? Yudakoro Choraku oli myös Kowakudani Onsen eli kylpylä. Yöpyessäni hintaan sisältyi myös onsenin käyttö.


Tämä majoitus oli matkan yllätysmomentti. Ryokania ei löytynyt mistään varaussivustolta, heillä ei ollut kotisivuja ja toimivan sähköpostiosoitteen löysin toisella yrittämällä Lonely Planetin keskustelupalstalta. Siispä lähetin sähköpostia ja kerroin englanniksi haluavani yöpyä kaksi yötä ryokanissa. Sain vastauksen seuraavan päivänä hieman hassulla englannilla kirjoitettuna. Olin tervetullut ja vahvistin seuraavassa viestissä tulevani vieraaksi. Paluuviestissä sain liitteenä kuvan digikameran näytöstä, jossa oli kuva käsinpiirretystä kartasta. Ryokan löytyi yllättävän helposti Lonely Planetin keskustelupalstalla olleen ohjeen ja kartan mukaan.

Ryokanin omistaja oli yli 90-vuotias rouva. Hänen kohtuullisen iäkäs tytär oli hoitanut kirjeenvaihdon ja hän myös esitteli huoneeni ja onsenin. Huoneessani oli tullessani odottamassa hedelmiä lahjaksi ja lähtiessäni sain lahjaksi perinteisen pienen onsen-pyyhkeen. Liikuttavaa. Huone oli tilava, ehkä voisi puhua huoneistosta, sillä käytössäni oli myös pieni keittiö ruokatilalle itse makuuhuoneen lisäksi. Onsen oli karuhko, mutta rakastan päivän päätteeksi mennä kuumaan kylpyyn ja täällä vesi tuli maan uumenista, kuumasta lähteestä ja sisälsi kaikenlaisia hyödyllisiä mineraaleja, joilla sanotaan olevan terveysvaikutuksia.


Hakonessa olisi ehdottomasti pitänyt olla vähintään yksi yö enemmän. Nähtävyyksien kiertämiseen meni vuoriston takia huomattavasti enemmän aikaa kuin olin kuvitellut. Kartasta katsottuna etäisyydet eivät olleet pitkiä, mutta maasto aiheutti omat mutkansa. Olisin halunnut käydä useammassakin onsenissa, mutta ensi kerralla sitten. Muutama nähtävyyskin jäi näkemättä ja ainakin yksi söpö kahvila testaamatta.


Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 

JAPANI 2019 osa 15: Kioto ruukkupuutarhoja.

19 maaliskuuta 2020


Tähän väliin on pakko laittaa postaus Kioton ruukkupuutarhoista. Nämä ovat lemppariasioitani bongailla Japanissa. Osa on upeita kokonaisuuksia ja osa kokoelmia rumista ruukuista, mutta jotka ovat niin rumia, että ovat jo hienoja.




Ei ole niin pientä tilaa etteikö siihen ruukku tai pari mahtuisi. Japanilaiset asuvat ahtaasti, mutta silti talon edestä löytyy tilaa kasveille. Tila käytetään luovasti ja kekseliäästi hyväksi.





Jaksan yhä edelleen ihmetellä miten näiden istutusten annetaan olla rauhassa. Voin vain kuvitella miten Suomessa ne olisi joko varastettu tai tuhottu muutamassa päivässä tai yössä. Se on se toisten kunnioittaminen. Sitä soisi löytyvän enemmän täältäkin



Seuraa Oravanpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 
Proudly designed by Mlekoshi playground