Kävi tuuri, kun löysin Yasunari Kawabatan Kioto-romaanin Kierrätyskeskuksen ilmaishuoneesta. Yleensä nämä vanhat japanilaiset ovat harvoja herkkuja ja yllättävän hinnakkaita. Kioto on julkaistu vuonna 1962 nimellä Koto. Kirja vie lukijan aikaan jolloin moderni, länsimainen kulttuuri alkoi vasta rantautua Japaniin ja moni asia oli hyvin toisin kuin tämän päivän Kiotossa.
Kioto on ihana tarina, kiotolaisesta nuoresta naisesta Chiekosta. Hän kasvaa kangaskauppiaan tyttärenä, vaikka tietää olevansa löytölapsi. Kiotoa ympäröivillä vuorilla Chieko tapaa aivan itsensä näköisen naisen ja saa tietää olevansa kaksonen. Perinteisten japanilaisten uskomusten mukaan on häpeällistä olla löytölapsi ja yhtä häpeällistä on olla kaksonen.
Kioto on herkkä tarina ystävyydestä ja nuoresta rakkaudesta. Se on myös hurmaava kuvaus Kiotosta, kaupungin kirsikankukista, ruskan punaamista vaahteroista, temppeleistä ja matsureista. Pidin kovasti kirjan luontokuvauksesta ja se sai haaveilemaan ruskamatkasta Kiotoon. Kioto oli mielestäni helpommin avautuva kuin toinen lukemani Kawabatan kirja, Lumen maa. Kirjassa on muutamia mustavalkoisia kuvituksia, jotka toivat tarinaan kivan lisän. Ne ovat Osmo Kaipaisen käsialaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti