Olin reilu viikko sitten paistamassa illalla sämpylöitä, kun kuului poksahdus ja uunissa välähti voimakas valo. Kiirehdin katsomaan, totesin uunin lampun palaneen ja luukkua avatessa ulos pöllähti käry yhdessä paistuvien sämpylöiden tuoksun kanssa. Kun ajastin soitti paistoajan päättyneen, totesin sämpylöiden vaativan vielä muutaman minuutin uunituksen. Samalla tajusin ettei kiertoilmauunin hyrräystä kuulunut. Aavistelin jotain ikävää.
Uunin viilennettyä vaihdoin lampun ja kuten vähän pelkäsinkin, valo ei syttynyt. Googlettelin uusia uuneja ja ensi katselmuksella päädyin jo yhteen. Seuraavana päivänä kävelyllä osui silmiin lähellä olevan kodinkonekorjausfirman toimipiste, jonne seuraavana aamuna soitin. Mies puhelimen toisessa päässä totesi 13 vuotta vanhan hellan olevan parempaa tekoa kuin nykyiset, joten sen korjaaminen luultavasti kannattaa. Hän lupasi asentajan paikalle myöhemmin viikolla.
Asentaja tulikin, roplasi liettä ja kas, uuni heräsi henkiin. Tosin myöhemmin paistaessani juhlan kunnaksi joulutorttuja totesin, että uuni kyllä lämpenee, kiertoilma hyrrää, mutta se ei ilmeisesti lämpeä kunnolla. Torttujen paistossa meni yli tunti, lämpötila täysillä eikä siltikään torttuihin tarttunut yhtään väriä.
Uusi soitto korjaajalle, pari lisäpuhelua ja parin liesikuvan jälkeen tilanne on se, että uunia varten on tilattu uusi osa Saksasta. Sen saaapuminen kestää näillä näkymin pari viikkoa. Siihen asti on pärjättävä pelkillä keittolevyillä ja leipomatta.
Uunittomuus on haastava tilanne, sillä olen tottunut leipomaan lähes kaikki leivät itse sekä valmistamaan paljon ruokia että lämmittämään niitä uunissa. Kotonani ei ole mikroaaltouunia, eikä sellaista ole tulossakaan. Sille ei yksinkertaisesti ole tilaa. Olen toiveikas korjaamisen onnistumisesta. Korjauksen hinta luultavasti kaikkineen jää puoleen uudesta samanlaisesta liedestä ja mikä toki parasta, jos ei tarvitse ostaa uutta vaan voi korjata vanhaa. Pidetään peukalot pystyssä ja sormet ristissä.
Seuraa Oravanpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
